K
kiwipilot
Minä taas en oikein ymmärrä Ukrainan ja Suomen rinnastamista. Historia, geopolitiikka ja "lännettyminen" aivan eri tasoilla. Kremlissä on tehty näinä päivinä isoja virheitä, mutta ei Putinin hallinnossa sentään järjettömyyksiin ryhdytä. Konflikti Suomen suunnalla olisi täysin mielipuolista, miten sitä voisi edes yrittää perustella kansalle.
Itämeri, kaasuputki, Pietarin turvallisuus, historia, sisäpolitiikka, suurvaltauho sekä -kaipuu... Ja jos et ole sattunut huomaamaan, niin ryssän tapa on yhdistää kansa johtajan taakse luomalla ulkoinen uhka vaikka tyhjästä. Hyvänä esimerkkinä - vaikkakin pienenä sellaisena - tämä lapsiasiamies -pelleily.
Tuohon väitteeseesi Venäjän Suomeen hyökkäämisen naiviudesta tjsp. palststoverit antoivatkin niin tyhjentäviä vastauksia, että minun sitä tuskin tarvitsee enempää rautalangasta vääntää.
Suorastaan lapsellista toiveikkuutta taas osoittaa usko positiiviseen muutoksen Venäjällä: maa on luisumassa yhä syvemmälle diktatuuriin, leijonanosa budjetista laitetaan asevoimien paranatamiseen ja ulkoisia uhkia luodaan propagandakoneiston toimesta jolle Göebbelskin olisi kateellinen. Samalla naapurimaita painostetaan ja haaveillaan jostain Euraasian Unionista.
Naton vastustajien jutuissa häiritseekin 'uskoa' -sanon käyttö: uskotaan ja toivotaan että homma muuttuisi Venäjällä paremmaksi vaikka kaikki merkit viittaavat päinvastaiseen. Eikö tätä haluta nähdä? Samaa vikaa on ollut nähtävissä suomalaisissa poliitikoissa: aivan kuin uskomalla ja toivomalla touhu muuttuisi paremmaksi. Jos se näyttää paskalta ja haisee paskalta niin sen on oltava paskaa.
Kuinka moni muuten olisi uskonut loppuvuodesta 2013, että muutaman kuukauden kuluttua Venäjä olisi liittänyt Krimin itseensä? Niinpä.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen: