Poislukien puhtaan pasifistiset kannanotot en ole kuullut yhtään faktoiltaan pitävää tai filosofisesti loogista kannanottoa Suomen jäsenyyyttä vastaan.
Parhaiten Natoa vastaan voi argumentoida vetoamalla tietämättömyyteen ratkaisun käytännöllisistä seurauksista
kriistitilanteessa. Viides artikla vaikuttaa olevan
kaninpaskaa, koska se ei velvoita mihinkään: "Artikla 5:n nojalla kukin jäsenmaa sitoutuu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista
”tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla”. Tällaisia voivat sotilaallisten keinojen ohella olla poliittiset toimenpiteet, joilla painostettaisiin uhkaavaa valtiota muuttamaan politiikkaansa. Kukin jäsenmaa päättää itsenäisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti antamansa avun luonteen ja laajuuden."
Jos tuollaisen varaan perustetaan maanpuolustus, niin heikoilla ollaan. Kriisitilanteessa jokainen ajattelee omaa eikä muiden etua, näin myös Suomi. Siksi on jo ennalta selvää, että samalla tavalla kuin Suomi ei uhraa omaa etuaan muiden hyväksi, eivät myöskään muut uhraa etuaan Suomen hyväksi. Naton voima perustuu ainoastaan ennaltaehkäisyvyyteen, mutta kuvitelmat siitä, että Venäjä tekisi Suomeen yksittäishyökkäyksen ilman laajempaa konfliktia, ovat foliohattuilua. Ja jos laaja kriisi iskee, ovat Suomen tekemät sopimukset pelkkää paperia.
Toiseksi argumentiksi käyvät kulut. Nato nostaisi maanpuolustuksen hintaa, vaikka kulut pitäisi puolittaa. Tuloerot kasvavat ja kansa jakautuu, eikä täällä enää kohta ole Suomea, joka olisi puolustamisen arvoinen.
Ennen kuin ruvetaan puolustamaan, täytyy olla kansa, joka kokee maansa puolustamisen arvoiseksi. Minä en enää koe, vaikka olen nuoruudessani vapaaehtoisesti palvelukseen hakeutunut. Silloin kuvittelin sitoutuvani hyvinvointiyhteiskunnan puolustamiseen, mutta koska hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan alas, olen minäkin huomannut maanpuolustushalukkuuteni rapistuneen.
Tärkeää olisikin laittaa rahaa maanpuolustuksen kustannuksella vähävaraisille ja suomalaisen kulttuurin tukemiseen, koska viime kädessä maanpuolustus perustuu yhtenäiseen kansaan ja kansallisiin arvoihin. Maanpuolustus ei ole aseita ja liittoja vaan oman äidinkielen vaalimista ja ryhmäidentiteetin rakentamista. Nykytilannetta ei kertakaikkiaan voi verrata sadan vuoden takaiseen. Siinä yksi jos toinenkin insinööri miettii, mikä järki kaikessa on, jos kutsu sotaan käy. Ei tule homma enää menemään niin kuin Strömssöössä. Siitä pitää huolen kansallisen kulttuurin ja yhtenäisyyden mureneminen.
