En minäkään Venäjää varsinaisesti sotilaallisena uhkana näe, mutta minua huolestuttaa heidän täydellinen kunnioituksen puute allekirjoittamiaan kansainvälisiä sopimuksia kohtaan. Eli Venäjä sanoo yhtä ja tekee toista. Koskaan ei tiedä, milloin niille pälkähtää päähän siirrellä vähän Suomen ja Venäjän rajaa länteen. Tekosyyn asialle he kyllä keksivät. Nato-jäsenyys hillitsisi tällaisia ajatuksia aika varmasti siellä suunnassa ja me saadaan elää rauhassa. Eli kaikki voittaa. Vai voiko joku tosissaan sanoa, että luottaa vielä Venäjän sanaan jossain asiassa?
"Täydellistä kunnioituksen puutetta allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia kohtaan" löytyi aikoinaan myös USA:lta, joka YK:n uhkailuista ja aneluista huolimatta otti ja hyökkäsi Irakiin Brittien ja nykyisen Naton keulahahmon Rasmussenin johdolla. Ja sellaisen helmaanko tässä olisi kunniallista hypätä?
(Tämä on niin yleistä tietoa, etten viitsi etsiä linkkiä. Niitä "vääriä tietoja" joiden takia USA liittolaisineen lähti sotaan, on pahoiteltu ja puitu mediassa moneen otteeseen.)
Raha ja Opecin vaikutusvallan heikentäminen Irakin sodassakin oli taustalla. Invaasion toisessa aallossa paikalle ryntäsi länsimaiset öljy-yhtiöt ottamaan Irakin öljybisnekset nimiinsä. Sama on taustalla tuolla Venäjän etelä-osassa. Kaikki Venäjän "jalot ihmisoikeustaistelut fasisteja vastaan venäläisvähemmistön puolesta" sattuu tapahtumaan tuolla kaasuputkien ja muiden rikkauksien äärellä. Miksi siis Venäjällä olisi mitään mielenkiintoa siirrellä rajoja täällä köyhän maaperän pohjolassa? Siis oikeasti? Ei venäläisillä ole elintilasta puutetta. Maailman isoin valtio pinta-alaltaan. Krimillä on venäläisväestöä melkein 60%, ukrainalaisia vajaa 25% ja taataareja 12%. Sellaisen maan liittäminen omiin rajoihin on helppoa, koska valtaosaväestöstä on peukut pystyssä, ja maa alunperinkin siirrettiin vähän hämäräperäisesti Venäjästä Ukrainaan.
Autonomous Republic of Crimea - Wikipedia, the free encyclopedia
1954 transfer of Crimea - Wikipedia, the free encyclopedia
Suomesta ei löydy noteerattavaa venäläisvähemmistöä, joten ei pitäisi olla pelkoa, että meidän "tiuhaan asutetusta" maasta pitäisi lohkaista pala venäjään.
Nyt kun pitää tällaisen Nato-vastaisen puheenvuoron, moni ajattelee samalla, että olen jonkinlainen "russofiili". Mutta korjataan samalla sekin ajatus. Jos pitäisi valita Vanäjä vai Nato, niin se olisi minulle Nato silmänräpäyksessä. Ei löydy kunnioitusta Venäjää kohtaan, mutta en myöskään pidä sitä minkäänlaisena uhkana. Mun ajattelutapa juontaa aina pitkälti taloudellisten motiivien kautta, ja sellainen on yleensä jokaisessa konfliktissa taustalla (poislukien rauhanturvaoperaatiot). Mun on hankala pitää Suomea taloudellisena motiivina kenellekään. Juuri eilen joku Nordean "iso heppu" esitteli grafiikkaa siitä kuinka paljon huonompaa Suomen talouskasvu on ollut verrattuna muihin EU-maihin. Ja se on mun mielestä se meidän suurin uhka, ettei meistä tule uutta kreikkaa.
Olen natojäsenyydessä en näe muuta hyvää kuin "turvatakuut", joita itse en pidä mitenkään tärkeinä kivenlohkareemme sijainnin takia. (Ymmärrä kuitenkin niitä, jotka kaipaavat turvaa venäjän-mörköä vastaan). Huonona näen sen, että se kasvattaa meidän puolustusbudjettia, ja tekee meistä mahdollisen terrorismikohteen Naton kautta, vaikken tätäkään pidä kovin todennäköisenä.
Ykkösasia minulle on siis laittaa Suomen taloutta vakaammalle pohjalle. Vienti ei toimi. Kun mietin miten sitä voisi parantaa - mitä Suomella on sellaista, mitä monella muulla eu-maalla ei ole, niin mieleeni tulee hyvä naapurisuhde Venäjään. Vasta viime vuosina suomalaiset yritykset (Kesko yms.) on alkanut investoida sinne isommin, ja mun mielestä venäjänkaupan todelliset hyödyt olisivat vasta pikku hiljaa näyttäytymässä. Moni sanoo, ettei nato-jäsenyys vaikuttaisi venäjäsuhteisiin, mutta kyllä se valttämättä jotenkin vaikuttaa. Venäjältä alkaa liittolaiset huveta, kun nato vyöryy koko aika itään. Varmasti arvostavat sitä, että pohjoisesta löytyy naapuri, joka ei liity tähän "saartorenkaaseen" ja pysyttelee mukamas puolueettomana. Ja näin olleen tekevät vähän mielummin yhteystyötä meidän kanssa, kuin esimerkiksi jonkun vastaavaa pakettia tarjoavan nato-maan kanssa.
Oli miten oli, mutta mun mielestä Nato-jäsenyyden hyötyjä ja haittoja kannattaa punnita muiltakin kanteilta kuin siltä, että mitä jos Venäjä päättääkin riskeerata taloutensa, maineensa (sen mitä on jäljellä), hyvät naapurisuhteet ja hyökätä tänne terveen logiikan vastaisesti.