Mielenkiintoinen kirjoitus kokonaisuudessaan, mutta voisitko selventää lainaamaani kappaletta? En ihan täysin ymmärtänyt, mitä ajat takaa...
Ensinnäkin NATO on Euroopan Unionin turvallisuuspoliittinen dimensio, mahdollinen yhteistyö kriisinhallinnassa nimellisesti yhteisön omien viirien alla ei tätä tilannetta miksikään muuta.
Kuitenkin Saksassa on enenevissä määrin tahoja, erityisesti koaalitiohallituksen sosiaalidemokraattien parissa (kyse ei ole siis vain Schröderistä), jotka näkevät tiivistyvän Saksan ja Venäjän välisen
kahdenkeskisen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön olevan Saksan intresseissä tärkeämpää kuin eurooppalaisen yhteistyön.
Tiedämme jo useiden empiiriseen tason näyttöjen ja otaksumme äskettäisten analyysien perusteella, että tämän kahdenkeskisen yhteistyön pääasiallisena moottorina toimivat energiakysymykset ovat Venäjälle aina poliittisia, eli tämä tilanne tulee merkitsemään kyökin kautta tuotuna
etupiiriajattelun paluuta Eurooppaan. Samaan aikaan kun usko eurooppalaisin ratkaisuihin ylipäätään on hiipumassa.
Bukarestin äskettäisessä kokouksessa Saksa näistä syistä johtuen yhdessä perinteisesti lähinnä omasta edustaan kiinnostuneen Ranskan kanssa torppasi sen NATO:n peruskirjaan kirjatun periaatteen, että kaikilla eurooppalaisilla demokraattisilla oikeusvaltioilla olisi oikeus hakea ja päästä NATO:n jäseniksi. Edes siis periaatteellisia julistuksia ei saatu aikaan, vaikka NATO-maiden enemmistö kannatti toisensisältöistä kannanmuodostusta ylivoimaisella enemmistöllä.
Käytännössä
fait accompli'na on tultu tilanteeseen, jossa Venäjälle on syntynyt veto-oikeus eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön ulottuvuudesta ja sisällöstä.
Ja tämä sellaisena aikana, jolloin transatlantiseen yhteistyöhön edeltäjiään huomattavasti positiivisemmalla tavalla suhtautuneet Sarkozy ja Merkel ovat vallassa. Tilanne ei voi mennä kuin huonompaan suuntaan
lähinnä niiden eurooppalaiseen yhteisöön kuuluvien maiden näkövinkkelistä, jotka eivät kuulu vielä eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön ytimeen, eli siis Suomen, jos ja kun seuraavat vaalivoittajat ao. maissa tulevat olemaan kriittisempiä sekä EU:ta että NATO:a kohtaan.