Kuka vanhoja muistelee sille luoti silmään. Turhan jankkausta taas. En ole fiksummasta päästä enkä paskaakaan välitä miten meni Halosen aikaan. Järjen ääni on aivan hukassa täällä, onko yllätys ? Oikein fiksumpi väki, mää nauran tollaiselle skeidalle mitä jauhavat...nää paremmat ihmiset
Suomi menee Natoon ja se on hyvä asia. Se on sitten jossain vaiheessa tulevaisuudessa, onneksi nyt( itseasiassa silloin jo kun iso karhu hajosi) päästy idän täydellistä niskaotteesta pois ja voidaan oikeasti puhua jo liittymisestä.
Siinä suhteessa olen samaa mieltä, että vanhojen juttujen kaivelu ei useinkaan hyödytä paljoa. Aina ei tietenkään ole näin. Kouluissa opetetaan nykyään ja toivottavasti myös tulevaisuudessa historiaa, jotta porukoilla voisi olla jonkinlainen näkemys maailman kehittymisestä kohti nykypäivää. Historian ja poliittisen historian ymmärtäminen sekä tapahtuneiden virheiden ja onnistumisten sisäistäminen on hyödyksi kenelle hyvänsä. Ainakin niille historian ja yhteiskunnallisten tapahtumaketjujen hahmottamisesta on erityistä hyötyä, jotka ovat kulloinkin vastuussa erilaisista muita koskevista päätöksistä. Tätä kautta myös äänestäjillä on demokraattisissa maissa kollektiivinen kokonaisvastuu siitä, millaisia päättäjiä valitsemme mihinkin tehtäviin.
On tässä siis sellainen debriefingin paikka, että kannattiko sitä nyt äänestää tasavallan presidentiksi noin katkeraa henkilöä, joka ei kahden presidenttikautensa aikana tuntunut oikein pääsevän muutamien antipatioidensa yli? Näitä olivat eriasteisesti mm. Yhdysvallat, NATO, länsimainen talousyhteistyö, suomalainen maanpuolustus, kenraalit, kotoisen sisällissotamme valkoinen osapuoli, ja mahdollisesti joiltakin osin koko miessukupuoli. Hän tulkitsi viranhoidossaan Suomen eduiksi omat henkilökohtaiset arvolähtökohtansa, mikä johti useisiin raskaisiin virhetulkintoihin mm. Venäjän yhteiskunnallisesta kehityksestä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja varsinkin Putinin aikakaudella, suhteiden ylläpidossa Baltian maihin, ja Viron tukemisessa tai paremminkin tukematta jättämisessä heidän tärkeissä liittoutumiskysymyksissään. Tämä henkilö julistautui ensimmäisen presidenttikautensa alussa mm. Koiviston tapaan "koko kansan presidentiksi", mutta eipä tuossa oikein ollut yrityksen häivääkään, varsinkaan kakkoskaudella. Kuitenkin tätä henkilöä kannatti ja äänesti moni muukin kuin demari tai laitavasemmistolainen, ja yhtä lailla monia tätä henkilöä äänestäneitä voi pitää kaikin mittarein "fiksuina ihmisinä" puoluekannasta riippumatta. Jälkeenpäin katsottuna tämän henkilön ei olisi ollut lainkaan suotavaa päästä presidentiksi, ja viimeistään kakkoskauden vaaleissa eli 2006 henkilön työnäytteestä olisi pitänyt olla pääteltävissä, että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa mielessä se henkilö oli kävelevä post-laitavasemmistolainen katastrofi ja aivan väärä henkilö johtamaan Suomen ulkopolitiikkaa. Istuvaa presidenttiä on toki helppo sympata, jos mitään totaalisia floppeja ei ole mennyt sillä lailla läpi, että niitä saa lukea Apu-lehdestä.
Tapahtuneesta voi tietysti yrittää ottaa opiksi. En ole lainkaan vakuuttunut, että kansakuntana Suomi olisi parin vuosikymmenen kuluessa kummemmin viisastunut tässä suhteessa. Aina voi kuitenkin yrittää tökkiä jengiä mikrotasolla, ja muistuttaa että tapahtuipa tällaistakin.
NATO-jäsenyys olisi ollut relevantti kysymys Suomelle heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ikkuna NATOon olisi ollut meille auki vielä pitkään tuon jälkeen, mutta Venäjän neuvostohenkinen etupiiripolitiikka ja Venäjän valmius ja jopa tarve aiheuttaa rajoillaan eriasteisia aggressioita on hillinnyt tuntuvasti Suomen ja monen muun maan NATO-jäsenyystunnustelujen aloittamista. Suomen NATO-jäsenyyden tarve on käynyt (taas kerran) fiksummalle väelle jo ajat sitten ilmeiseksi, mutta päivänpoliittisessa päättäjäasemassa olevien on vaikea ottaa suorasanaisesti NATO-keskusteluun kansaa ainakaan siten, että mielipide tulkittaisiin jäsenyydelle myönteiseksi. Niinistökin on satavarmasti peloteltu itänaapurin taholta huolella NATO-jäsenyyskysymyksen tiimoilta, jo ennen tämän ensimmäisen presidenttikauden käynnistymistä. No, Putininkaan valtakausi ei ole ikuinen, eikä välttämättä silovikkien valta-asemakaan. Suomelle voi avautua seuraava aikaikkuna avata NATO-jäsenyystunnustelut riippuen etenkin siitä, miten Venäjä siirtyy Putinin ajasta seuraavaan aikakauteen.