Putinin Venäjä ei välttämättä toimi siten kun lännessä nähdään järkevänä. (Nehän on valmistautuneet päämäärätietoisesti lännen hyökkäykseen jo yli vuosikymmenen, sen hyökkäyksen kaikki järkevät tietää jäävän tulematta. Pelkästään ydinase takaa sen.)
Moni ajattelee asiaa samalla lailla, mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään tilannetta kunnolla Venäjän näkökulmasta? Itä-naapurina on Kiina, joka lienee määrällisesti maailman isoin sotilasmahti, jonka kulttuuri ei myöskään ole täysin yhteensopiva oman kanssa. Ja lännestä saapuu vuosi vuodelta lähemmäksi Nato, joka on periaatteessa Yhdysvaltojen ohjaama sotilasliitto. Vaikka me emme tietenkään pidä Yhdysvaltoja uhkana, ellei sitä vastaan osoiteta aggressiota... tai siellä istu diktaattori, jonka toiminta ei miellytä, niin muut kulttuurit voivat nähdä asian toisin ihan vain pohtimalla esimerkiksi Libyan tarkoitusta.
Jos itse miettisin asiaa Venäjän näkökulmasta, voisin pohtia (kuten mainitsit) ydinasepelotteen olevan riittävä, jotta suoraa hyökkäystä ei tule. Mutta samalla en voisi olla huomaamatta, että sekä Yhdysvallat, että Kiina yrittävät saada jalansijaa naapurialueilla, jotka ovat paitsi puolustuksen osalta (bufferivaltiot), että taloudellisesti (resurssit) tärkeitä. Ja puhun nyt pääosin itä-euroopasta ja lähi-idästä. Annanko heidän syrjäyttää minulle myötämielisen hallinnon, ja korvata sen joko kiinamielisellä, tai länsimielisellä hallinnolla? Ja jos osoitan heikkoutta, alkaako sama tapahtua myös muissa strategisesti tärkeissä maissa?
Muiden maiden motiiveja pohtiakseen on tiedostettava minkälainen mekanismi niitä todellisuudessa voitelee. Venäjä on luonnonvarariippuvainen talous, joka on siten myös riippuvainen naapurisuhteistaan. Kiinaa en tunne. Eikä se parhaillaan ole se oleellisin Venäjän huolenaihe, sillä yrittävät ilmeisesti tulla toimeen Kiinan niin hyvin kuin mahdollista, joka sopii myös Kiinalle, jonka ykköshaastaja maailmassa on ehdottomasti Yhdysvallat. Yhdysvallat eivät makaa yhden kortin varassa, luonnonvaroja ja rahaa löytyy, mutta ovat silti pohjimmiltaan vahvasti sotateollisuuden voitelema maa. Kun maailmalla soditaan, sotateollisuus on suurin voittaja. Venäjä varmasti myös tiedostaa tämän seikan, ja osaa olettaa, ettei Yhdysvallat hiivi länsirajalle kukkakimppu kourassaan, koska kaikenlainen epävakaus sataa vahvasti heidän talouteensa.
Suomen näkökulmasta Venäjän sotilaallinen pullistelu vaikuttaa tietenkin typerältä, sillä se ajaa meitä kohti turvaa ja Natoa, mutta meidän on myös hyvä muistaa, että Suomen merkitys Venäjälle on paljon pienempi kuin muiden maiden, joiden kulttuuri ja tavat seurata asioita ovat erilaisia. Suomi on tietyllä tavalla jo menetetty. Se voi olla hyvä naapuri tai huono naapuri, mutta liittolaista siitä ei koskaan enää saa. Itse en siis osaa sanoa, onko Venäjän valitsema linja järkevä, jos miettii kokonaisuutta Venäjän kannalta.
Tämä ei ole puheenvuoro Natoa tai Yhdysvaltoja vastaan. Länsikulttuuri porskuttaa pitkälti Yhdysvaltojen varassa, ja omasta mielestäni se on yllätys yllätys, se paras kulttuuri. Tämä on ainoastaan huomio siitä, että ulkopolitiikan taustalla on yleensä hyvin paljon ajatusta, vaikkei se pinnallisella tasolla sellaiselta meistä vaikuttaisikaan.
Mikäli Ukraina olisi ehtinyt liittymään Natoon, koko Krimin ja itä-Ukrainan operaatio olisi todennäköisesti jäänyt näkemättä, ja Putin olisi poliittisesti paljon tukalammassa paikassa, olkoonkin että ei tuo nykyinen positio ole kovin hekumallinen ja mahdollisuudet aluevaltauksiin ovat paljon pienemmät.
Omasta mielestäni Venäjällä ei puhtaasti ollut vaihtoehtoa antaa Krimin ajautua Naton käsiin ja Eurooppa oli hyvin tietoinen tästä. Siksi muistaakseni Saksa ja Ranska torppasivat Ukrainan ja Georgian Nato-aikeet. Eurooppa olisi saanut tuntea hyvin kovan paineen Venäjän suunnalta, jos olisi antanut tämän tapahtua, ja Eurooppa on hyvin riippuvainen Venäjän luonnonvaroista. Se Nato-hakemus oli kuitenkin Venäjälle herätys mitä voi tapahtua jos menettävät Krimin "viholliselle" ja
sitä kautta laivastotukikohtansa ja pääsyn välimerelle. Ei tainnut kestää kuin muutama kuukausi siitä hakemuksesta, kun kävivät näyttämässä kaapin paikan Georgialle.
Muun Ukrainan suhteen veikkaisin, että Venäjälle riittäisi bufferiksi se, että itä-Ukraina eriytyisi (tai sitten vain varmistavat, ettei Ukraina länsimaistu kokonaan), eikä Nato sitä kautta saisi puhdasta rajapintaa heihin nähden. Nykytilanne siis kierolla tavalla palvelee heitä. Viittaan tässä myös siihen mistä edellä puhun.