Kyllä. Historiasta kannattaa oppia. Mutta sitä kannattaa tutkia niin objektiivisesti kuin mahdollista, mikäli haluaa oikeasti tietää mitä vihollisen päässä on silloin liikkunut.
Suomella oli hyvä suhde Saksaan (auttoivat kaksikymmentä vuotta aiemmin valkoisia kukistamaan punaiset sisällissodassamme, kouluttivat jääkäreitämme), eikä Suomi suostunut antamaan N-liitolle tukikohtaa Porkkalasta, jolla olisivat päässeet tarkkailemaan Saksan liikehdintää Suomenlahdella - ja ymmärrettävästi, koska emme voineet tietää heidän todellisia motiivejaan, kuten ei N-Liittokaan meidän. Pitää muistaa, että Hitler aikoi valloittaa koko maan, joten riskeihin ei ollut varaa. Eikä Suomi strategisesti niin syrjäinenkään ollut, kun miettii, että noihin aikoihin sodat käytiin maajoukkojen etenemistä tukien, ja Suomen raja oli kiusallisen lähellä Leningradia.
Saksan interventio Suomen sisällissodassa – Wikipedia
Samaahan me spekuloidaan tosin nyt. Voiko Venäjä luottaa puolueettomuutemme? Nykyään kukaan ei kuitenkaan etenisi Itä-Suomen metsien läpi raskaalla kalustolla, joten Suomi ei ole strategisesti yhtä tärkeä. Väitän myös, että Suomi on Venäjälle paljon arvokkaampi ystävänä, kuin vihollisena.
En näkisi EU:ta Venäjän vihollisena, vaan pikemminkin asiakkaana, johon he haluavat säilyttää monopolisuhteen. USA on ollut se Venäjän perinteinen vihollinen, ei EU, vaikka ulkopoliittiset intressit ristiriidassa ovatkin. Uskon muutenkin, että Kiina valtaa, ja on varmaan jo vallannut paikkansa Yhdysvaltojen pahimpana vastustajana.
Ja Suomen tiedotusvälineissä Venäjää mustamaalataan aktiivisesti, joten miksi heidän mediasta pitäisi mitään sen syvempää lukea? Venäläisiä pännii varmasti meidän median tapa käsitellä heitä, joten ylpeänä kansana vastaavat samalla mitalla.