Et voi olla tosissasi.
Ei valta-mediassa ole mitenkään kattavasti Natoa käsitelty. On vain hypetetty ja tuotu esiin asioita joita NATO ei ole. On luotu ns. illuusio koko asiasta ilmeisesti sen takia, että pelätään sitä, että ihmiset pääsisivät äänestämään asiasta kuten asiaan kuuluu ja siksi tätä varten on propaganda-koneisto asiasta laulanut . Sitä varten on varmistettava, että ihmiset äänestävät "oikein" ja sitä varten heille ei voi selittää asioita mitä NATO oikeasti on tai mitä se ei tarjoa.
Laivastoa on kehitettävä tehokkaamaksi ja ensisijaisena asiana siihen on lisättävä sukellusveneet sekä järämmät laivat kuin ohjusveneet tai miinalaivat, jotka ovat toki ihan omiaan mutta tarvitaan enemmän.
En myöskään muista, että kuka komentaja oli kyseessä mutta on totta, että sillä on yhtä vähän painoarvoa kuin Natollakin. Tosin, se kertoo siitä, että ei tarvita mitään Natoa ja apua saadaan silti. EI Yhdysvallat muuten täällä harjoittele Suomen sotilaiden kanssa mikäli Yhdysvallat ei antaisi sillä jotain merkkiä Venäjälle.
Minä olen tosissani - sinun höperehtimistä on sen sijaan vaikea ottaa tosissaan.
Tietyllä tapaa jaa'an sen ajatuksen, että NATO:a ei ole käsitelty mitenkään kattavasti, mutta ongelma on juuri siinä, että käsittely perustuu monilta osin vanhoihin 1900-luvun puolelta johtaviin suomettuneisuuden aikakauden näkökulmiin - ne korostuvat aivan liiankin kanssa, kuten eräänlaisena johtoajatuksena asenoituminen kysymykseen sitä kautta, että "mitä Venäjä NATO:on liittymisestä ajattelee" - näin etenkin usein valtamedian taholta erilaisissa puheenvuoroissa ja näkökulmissa, joiden esittäjinä on usein menneisyyden poliitikkoja.
Toisaalta valtamediassa on käsitelty NATO:a varsin monipuolisesti, joskin vieläkin laajempaa keskustelua olisi suotavaa harrastaa ja aivan kuten ketjussa on esitetty, keskustelu NATO:sta pitäisi ulottaa myös poliittiseen keskusteluun ja poliitikkojen tulisi kyetä tekemään oma kantansa tiettäväksi ja avata keskustelua ja tuoda siihen näkyville turvallisuuspoliittinen näkökulma. Mutta yhtälailla asiantuntijoille on annettava sananvuoro ja heiltä pitäisi kyetä kysymään niitä olennaisen tärkeitä kysymyksiä ja heidän pitäisi avata kokonaisukuvaa siten, että NATO:n rooli tulisi ymmärrettävämmäksi kansalle.
Nyt Suomen rooli on monellakin tapaa absurdi, Suomi on osallistunut hyvin kiinteästi NATO-operaatioihin (joa enemmän mitä osa NATO-maista), Suomi harjoittelee hyvin tiiviisti NATO:n jäsenmaiden kanssa, asevoimien kalusto on suurelta osin NATO-yhteensopivaa ja jo pidemmän aikaa on ostettu vain ja ainoastaan NATO-yhteensopivaa kalustoa/varusteita. Suomi on taloudellisesti ja poliittisesti asemoitunut länteen - se on osa läntistä yhteisöä (mikä Moskovassakin tiedostetaan) mutta sitten Suomi on turpo kannalta jättänyt tekemättä merkittäviä valintoja ja niistä merkittävin on tietenkin sotilaallinen liittoutuminen. On syytä muistaa, että Suomi ei ole puolueeton maa - sanaa on turha käyttää retoriikassa. Suomi on taloudellisesti liittoutunut läntiseen yhteisöön - Suomi on EU:n jäsenmaa. Looginen jatko tälle on mielestäni myös sotilaallisesta liittoutumisesta käytävä avoin keskustelu (ja lopulta sotilaallinen liittoutuminen).
En nyt ryhdy googlaamaan valtamedian NATO-kysymystä käsitteleviä artikkeleja, niitä löytyy hyvin helposti niin paljon, että ihan tunnissa tai parissa niitä ei saa luettua ja pohdittua ajatuksella. Valtamedian ohella NATO-kysymys on noussut esille muodossa tai toisessa pienemmissä - erikoismedioissa, lehdistä esim. Sotilasaikakauslehti ja Suomen Sotilas ovat käsitelleet aihetta.
Erinomaisen hyvä nettisivusto on
The Ulkopolitist jossa käsitellään varsin kattavasti asiantuntijoiden tai tulevien asiantuntijoiden toimesta turvallisuuspoliittisten kysymysten ohella lukuisia muita Suomen kannalta merkittäviä kysymyksiä tai kv. politiikan ja toiminnan kannalta merkittäviä kysymyksiä. NATO-kysymystäkin siellä on käsitelty.
Ohessa linkki yhteen nk. vieraskynä-kirjoitukseen, jossa NATO-kysymystä tarkastellaan yhdestä hyvin ymmärrettävästä näkökulmasta:
VIERASKYNÄ: Suomen Nato-jäsenyys vaatii malttia ja kärsivällisyyttä | The Ulkopolitist (kirjoitus on edelleen varsin ajankohtainen, koska kirjoituksen reunaehdot eivät ole muuttuneet).
Mitä tulee merivoimiin, niin merivoimien aluskantaan tullaan tulevina vuosina liittämään olennaisesti järeämpiä - eli kooltaan suurempia - pinta-aluksia, kyseessä on Laivue 2020 hanke:
Suomen Puolustusministeriö - Laivue 2020 tiedotteet
Pyydän sinua avaamaan minulle miksi Suomi tarvitsee sukellusveneitä? Miksi tarvitaan merivoimiin asejärjestelmä, josta ei ole käytännön kokemusta kertynyt vuosikymmeniin - sitten jatkosodan? Mistä hankitaan rahoitus, koska kuten tiedettyä, pelkästään sukellusveneiden hankkiminen ei riitä vaan niiden ohella on varmistettava koko huolto/logistinen ketju ja koulutus - tai sitten osassa on turvauduttava ulkopuolisiin ostopalveluihin esim. yhteistyö Ruotsin kanssa.
Ruotsin käytössä olevan Gotland-luokan sukellusveneen yksikköhinta on 365 miljoonaa dollaria, kyseessä on tulevaisuudessa käytöstä poistuva luokka. Saksalaisen Type 212 luokan sukellusveneiden hinta on 371-525 miljoonaa dollaria, tämä luokka on otettu käyttöön tällä vuosituhannella. Miljardilla saisi 2 korkeintaan 3 sukellusvenettä - riittäisikö se sitten mihinkään? Yksi lähde hintoihin:
Warship Costs | New Wars
Minä en paljoa painoarvoa pistäisi yhden upseerin "turvatakeille" - se on kuitenkin vain yksi lausunto, ei mitään muuta. On syytä muistaa millaiset takeet Budapestin sopimuksella Ukrainalle annettiin, siinä taattiin sen alueellinen koskemattomuus ja vastakaupaksi Ukraina luopui ydinaseistaan. Budapestin sopimuksen takana olivat Yhdysvallat, Venäjä ja Iso-Britannia - sopimus osoittautui arvottomaksi kun sopimuksen osapuolista Venäjä päätti rikkoa sopimuksen.
Toki Yhdysvallat ja Suomi antavat merkkejä ympäristöönsä harjoitellessaan yhdessä, mutta on syytä ymmärtää se, että ne eivät sido Yhdysvaltoja mihinkään - kuten eivät Suomeakaan. Suomella ei ole mitään kultakorttia, jolla saa hätätilassa apua tai pääsee takaovesta NATO:on. Mikäli Suomi ei halua liittyä NATO:on, sen on rakennettava puolustusyhteistyö muulla tavalla ulkovaltojen kanssa, EU:n Lissabonin sopimus on koetteilla Ranskan pyynnön myötä - on paljastunut, että Suomen laki ei edes mahdollista tarvittavaa avun antamista (miksi siis kukaan avustaisi Suomeakaan tähän sopimuksen myötä?). Yhteistyön ja etenkin puolustusyhteistyön lisääminen Ruotsin kanssa on kaikesta huolimatta tärkeää, mutta Ruotsin oma asema on kehnohko, joten kuinka suuri apu "ramman" avusta "sokealle" olisi? Ruotsilla on hyvin tiivis ja selkeä kahdenkeskinen sopimus Washingtonin kanssa - laadittu kylmän sodan aikana - Ruotsi voi tukeutua siihen, ja halutessaan hitaasti hakeutua NATO:on. Suomella ei ole tällaista sopimusta, ja vähintään vastaava sellainen pitäisi saada sovittua Washingtonin kanssa, sopivin reunaehdoin ja tuolloin olisi annettava jotain, jonka tähden Yhdysvallat olisi valmis sitoutumaan konkreettisesti Suomen puolustamiseen.
vlad
