Jaahas, pitäisikö pistää NATO-kanta uusiksi ja ryhtyä ajamaan puolustusliittoa pelkästään USA:n kanssa?
..Nuo 3 suurta EU- ja NATO-jäsentä on kansalasisten mielestä vapaamatkustajia, voiko sellaisen kanssa edes harkita sotilaallista liittoa?
Ystävyys on valitettavasti aina kahden kauppa. Suomella ei ole tarvetta muihin kuin ystävällisiin väleihin rajanaapuriensa kanssa, oli ilmansuunta mikä hyvänsä, mutta voitko sanoa Venäjästä samaa? Venäjän Suomea kohtaan kokeman ystävyyden aitoudesta ja ikuisuudesta ei ole ruplan vertaa takeita. Venäjä ei kunnioita Suomen eikä minkään muunkaan maan rauhantahtoa. Ainoa mitä Venäjä kunnioittaa on voima.Maantieteelle emme voi mitään ja edelleen pätee vanha viisaus, mieluummin ystävät naapurista ja viholliset kaukaa.
Historiallisesti Venäjä on ollut vallanhaluinen paskiainen, mutta jos ei ole väliä millä hinnalla ystävyys tulee, niin siitä vain hyppäämään Väyrysen kelkkaan.Maantieteelle emme voi mitään ja edelleen pätee vanha viisaus, mieluummin ystävät naapurista ja viholliset kaukaa.
..Historiallisesti Venäjä on ollut vallanhaluinen paskiainen, mutta jos ei ole väliä millä hinnalla ystävyys tulee, niin siitä vain hyppäämään Väyrysen kelkkaan.
Eiköhän NATOn rauhankumppani Ukraina ole samaa lupaillut lännelle ja maahan tunnetusti virtaa aseita ja jopa sotilaita katkeamattomana virtana. Ikävä kyllä ainoastaan "separatistien" (eli venäläisjoukkojen) puolelle. Eurooppa on käytännössä kieltäytynyt edes myymään mitään ensiapulaukkua vaarallisempaa varustetta ja USA:stakin varsinaisten taistelutarvikkeiden saaminen, vaikkakin on huomattavasti Eurooppaa todennäköisempää, on epätodennäköistä tai lopullisen toimituspäätöksen saaminen kestää byrokratiasta johtuen niin kauan että Venäjä ehtii vallata Ukrainan moneen kertaan ennen ensimmäisenkään länsivehkeen saapumista maahan. Nyt olisi ollut mahdollisuus pysäyttää venäläisten imperialistinen revansismi ukrainalaisverellä maksaen, mutta ei kelvannut....
Ainoa missä näen Nato-liittolaisuudesta hyötyä, olisi KENTIES! kalustoavun saaminen sotatilanteessa. Tuota apua nyt kuitenkin voisi sodan eskaloituessa pyytää länneltä ilman Natoakin periaatteella; Jos annatte tarpeeksi rautaa, niin me pidämme ryssän poissa Ruotsista ja Norjasta. Riittävästi kalustoa, me vuodatamme veren..
...
Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat vilpittömän ystävällismieliset ainoastaan Suomen puolelta. Tämä on toki täysin luonnollista kun mietitään valtioiden eroa aseellisessa voimassa ja mentaliteetissa (suomalaisista ei kovin moni le oikeasti Karjalaa kaipailemassa takaisin, mutta Venäjällä on ihan todellista kannatusta imperiumin palauttamisesta, luonnollisesti senkin takia että valtiojohto tekee kaikkensa imperialismimentaliteetin lietsomiseksi). Suomi voi olla jatkossakin Venäjän ylin ystävä (ainakin lännessä), mutta toisaalta kahdenkeskinen suhde olisi huomattavasti vähemmän alisteinen, jos Suomella olisi jonkunlaisia konkreettisia kavereita turvaamassa selustaa ihan kaiken varalta.Toisaalta tuo Alpon toteamus puskurivaltioksi joutumisesta on täysin turhaa lätinää, puskurivaltio Suomi on ollut kautta maailmanhistorian idän ja lännen välissä ja tulee olemaan, oltiin sitten Natossa tai Venäjän kanssa hyvissä suhteissa.
Päättäjämme ovat antaneet jo isäntämaasopimuksella vallan Nato-joukoille käyttää Suomea läpikulkuun ja tukikohtien perustamiseen. Jotain kättä pidempäähän armeijamme siis luulisi tosipaikan saavan kun tälläisen mahdollisuuden ovan lännen joukoille suoneet käyttää aluettamme sillanpääasemana. Mitään takeitahan sotilaallisesta avusta ei kuitenkaan ole kun Suomi ei täysjäsen ole.
..Nyt olisi ollut mahdollisuus pysäyttää venäläisten imperialistinen revansismi ukrainalaisverellä maksaen, mutta ei kelvannut.
Ei sotaa lietsomalla kuitenkaan milloinkaan rauhaa saavuteta tai sopimuksilla, jotka ärsyttävät naapuria.
Puskurivaltio Suomi tulee olemaan aina, mutta voimme valita, kummalle puolelle sen puskurin muodostamme. Viimeisen tuhannen vuoden tapahtumien nojalla sanoisin, että Venäjää ei asian suhteen ole syytä ainakaan kumartaa.
Minä olen NATO-vastaisuudessa aina hämmästellyt sitä, miten he eivät näe tätä asiaa sellaisena, kuin mitä se on: täysin luonnollisena osana sitä pyrkimystä, että Suomi kaikin tavoin sitoo itsensä läntiseen arvoyhteisöön, jonka jäsen se ei suinkaan aina ole ollut.
Gustav Hägglundin NATO-vastaisuus perustuu olettamukseen, jonka mukaan maanpuolustus ajettaisiin alas NATO-jäsenyyden myötä. Hesarin Kuukausiliitteessä Hägglund toteaa mm. seuraavaa:
"Jos liittyisimme Natoon, meille kävisi aikaa myöten samalla tavalla kuin muillekin liittyneille maille. Oma puolustus ajettaisiin alas. Nato ei tietenkään pakottaisi meitä heikentämään puolustuskykyä, mutta seuraisimme muiden esimerkkiä. Pian ryhdyttäisiin puhumaan siirtymisestä palkka-armeijaan ja keskittymisestä kriisinhallintatehtäviin. Nato muka huolehtisi puolustuksesta."
"Olisi entistä vaikeampi perustella, miksi tarvitaan lisää rahaa Puolustusvoimien hankintoihin tai miksi pidetään yllä yleistä asevelvollisuutta, joka on kuitenkin koko meidän järjestelmämme perusta."
Armeijassa vallitsee -ilmeisesti laajemmaltikin- pelko siitä, että NATO-jäsenyys merkitsisi varsin kattavia leikkauksia ja johtaisi mm. yt-neuvotteluihin. Se määrittelee ainakin Hägglundin kantaa NATO-jäsenyydestä. Kovin on moniulotteinen ymmärtääkseni tuo jäsenyyskysymys sen kaikkine sivuvaikutuksineen.
Minä olen aina ihmetellyt miksi NATO kannattajien mielestä vain liittymällä NATO:on jotenkin Suomi osoittaa olevansa osa länsimaista kulttuuria ja arvopohjaa. Minusta näillä asioilla ei ole hevon paskan vertaa tekemistä keskenään. Meidän arvopohjamme kyllä muodostuu ihan muilla teoilla ja toimilla kuin sotilaallisella liittoutumisella jonkin tahon kanssa, olkoon vaikka se taho sitten Venäjä.Puskurivaltio Suomi tulee olemaan aina, mutta voimme valita, kummalle puolelle sen puskurin muodostamme. Viimeisen tuhannen vuoden tapahtumien nojalla sanoisin, että Venäjää ei asian suhteen ole syytä ainakaan kumartaa.
Minä olen NATO-vastaisuudessa aina hämmästellyt sitä, miten he eivät näe tätä asiaa sellaisena, kuin mitä se on: täysin luonnollisena osana sitä pyrkimystä, että Suomi kaikin tavoin sitoo itsensä läntiseen arvoyhteisöön, jonka jäsen se ei suinkaan aina ole ollut.
Mitä tulee Hägglundin arvioihin niin ne kyllä ovat pelottavan lähellä totuutta. Nyt on useammassikin internet-lehdessä ollut juttua uusista hävittäjä hankinnoista ja siellä on puolet keskustelijoista huutamassa vihervassareina miten lapsilta viedään rahat, että saadaan hävittäjiä. Valitettava tosiasia on että osa tämän maan kansalaisista pitää aivan paskan haileena sitä millaiset puolustusvoimat tällä maalla on. Tähän kun lisätään tuo nyt ihan tutkitusti todistettavissa oleva enemmistö Keski-Euroopan maiden kansalaisista joita ei kiinnostaisi pätkän vertaa puolustaa Baltiaa, vaikka ovat niin jäseniä EU:ssa kuin NATO:ssa, niin mikä onkaan se totuus sitten mikäli sieltä alkaa tulemaan omia poikia kotiin niissä kuuluisissa sinkkiarkuissa. Minä uskon, valitettavasti, että se totuus on tarua ihmeellisempää ja aika nopeasti lakkaa se kansan ja johdon tuki siltä touhulta, vaikka se kuinka romuttaisi koko NATO:n perustat. Oma perse seuraavissa vaaleissa kun tuntuu nykyaikana olevan tärkeämpää, kuin vaikka sen Ukrainan tukeminen.
Mitä tulee Hägglundin arvioihin niin ne kyllä ovat pelottavan lähellä totuutta. Nyt on useammassikin internet-lehdessä ollut juttua uusista hävittäjä hankinnoista ja siellä on puolet keskustelijoista huutamassa vihervassareina miten lapsilta viedään rahat, että saadaan hävittäjiä. Valitettava tosiasia on että osa tämän maan kansalaisista pitää aivan paskan haileena sitä millaiset puolustusvoimat tällä maalla on. Tähän kun lisätään tuo nyt ihan tutkitusti todistettavissa oleva enemmistö Keski-Euroopan maiden kansalaisista joita ei kiinnostaisi pätkän vertaa puolustaa Baltiaa, vaikka ovat niin jäseniä EU:ssa kuin NATO:ssa, niin mikä onkaan se totuus sitten mikäli sieltä alkaa tulemaan omia poikia kotiin niissä kuuluisissa sinkkiarkuissa. Minä uskon, valitettavasti, että se totuus on tarua ihmeellisempää ja aika nopeasti lakkaa se kansan ja johdon tuki siltä touhulta, vaikka se kuinka romuttaisi koko NATO:n perustat. Oma perse seuraavissa vaaleissa kun tuntuu nykyaikana olevan tärkeämpää, kuin vaikka sen Ukrainan tukeminen.
Minä olen aina ihmetellyt miksi NATO kannattajien mielestä vain liittymällä NATO:on jotenkin Suomi osoittaa olevansa osa länsimaista kulttuuria ja arvopohjaa. Minusta näillä asioilla ei ole hevon paskan vertaa tekemistä keskenään. Meidän arvopohjamme kyllä muodostuu ihan muilla teoilla ja toimilla kuin sotilaallisella liittoutumisella jonkin tahon kanssa, olkoon vaikka se taho sitten Venäjä...
Toisaalta huono laatu tarkoittaa karmaisevia tappioita. Tässä ei oikeastaan ole kultaista keskitietä. Sotilaallinen voima = laatu x määrä x tahto. Laatu koostuu kahdesta osasta eli koulutuksesta ja värkkien pystyvyydestä. Kun oletettavasti vihollinen käyttää ammattisotilaita painopisteissä, niin teknisessä massasodankäynnissä kaavaksi jää laatu x määrä ja sitten katsotaan keneltä loppuu resurssit ensin. Joten oikeassa on, laatu ei korvaa määrää, mutta määräkään ei korvaa laatua.. Laatu ei korvaa määrää, toteaa hän kirjassaan.
Sen siitä saa, kun PV komentajiksi rehataan kerta toisensa jälkeen pilviveikkoja ja sillejä, ne ei ymmärrä, että jalka maankamaralla on se ratkaiseva. Nyt tukiaselajit on rapauttaneet maavoimat.Sen verran sivuaa hävittäjähankintojakin että pohtii kriittisesti onko Suomella ollut hävittäjähankinnoissa liiaksi "suurvalta-ajattelua" mukana koska ilmaherruus on hyvin vaikeasti saavutettavissa ja ennenkaikkea hyvin kallis tavoite.
Fakta on, että maata ei puolusteta kasarmista käsin. Mutta onko seinien kaatamisessa menty jo liian pitkälle, se on mielenkiintoinen kysymys. Kyllä on, jos kriteerinä on maanpuolustuskyky ja ei olle, jos kriteerinä on tuotettu koulutus per euro.Hän myös kritisoi suuntausta jossa maavoimien varuskuntia on lakkautettu mikä on heikentänyt aluepuolustusta ja mahdollisesti myös maanpuolustushenkeä sillä puolustusvoimat näkyy yhä harvemman ihmisen arjessa.
Suomen armeijalla on 2 tehtävää: 1. Venäjä ja 2. poliittisten irtopisteiden kerääminen poliitikoille kaukana rajoilta suoritettavissa operaatioissa joita rauhanturvaamiseksi usein sanotaan.Siitä millaisia uhkakuvia Suomella on, mikä on Suomen armeijan ensisijainen tarkoitus ja sen perusteella sitten sitä minkätyyppistä armeijaa ja millaista kalustoa sille tarvitaan.
Suomen armeijalla on 2 tehtävää: 1. Venäjä ja 2. poliittisten irtopisteiden kerääminen poliitikoille kaukana rajoilta suoritettavissa operaatioissa joita rauhanturvaamiseksi usein sanotaan.
Tässä menet minusta harhaan. Toki voidaan jossitella NATO asialla vaikka maailman tappiin, mutta tosiasia nyt vaan silti on että Suomi on puskurivaltio ja me olemme kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmäysvyöhykkeellä. Olemme vahvasti länsimainen valtio, mutta kyllä täällä on viitteitä siitä idästä ja kommunismista edelleen. Sitä minä en ymmärrä miksi tämä vedetään tähän asiaan mukaan jotain syynä toimia suuntaan tai toiseen. Me kun voidaan olla länsimaisia ihan liittoutuneina tai liittoutumattomina. Ja kyllä me edelleen olemme puolueettomia, vaikka moni haluaa jotain muuta väittää. Se että onko se hyvä vai huono asia, että olemme puolueeton länsimielinen puskurivaltio on sitten taas aivan toinen keskustelun aihe. Mutta ei se että me olemme länsimaisia tee meistä automaattisesti Venäjän vihollisia. Täytyy nyt kuitenkin aina muistaa että NATO on Venäjän vihollinen #1.Mielestäni on juurikin niiin, että asiasta on tehty - puolin ja toisin - aivan liian iso numero. Suomi jos olisi liittynyt Natoon 90-luvun puolessa välissä, niin kyse olisi ollut ilmoitusasiasta myös Venäjän suuntaan. Ja elämä jatkuisi. Tavallaan siis jaankin hämmennyksesi siitä, että miksi tätä länsi-integraatiota pitää korostaa, sen pitäisi olla täysin luonnollinen asia. Mutta monelle se ei ole, vaan heidän mielikuvissaan Suomi on edelleen jonkin sortin "puolueeton" valtio tässä riitapukarien välissä - asia mikä ei ole pitänyt paikkaansa oikeastaan koskaan.
Minä olen monesti ilmaissut omana mielipiteenäni, että puhtaasti arvoja ja ideologioita ajatellen Suomelle luontaisin suunta olisi "Kalmarin Unioni", kun turvallisuuspolitiikasta puhutaan. Valitettavasti tämä ei ole mahdollista, sillä Norja ja Tanska ovat jo omat ratkaisunsa tehneet.
Gustav Hägglundin NATO-vastaisuus perustuu olettamukseen, jonka mukaan maanpuolustus ajettaisiin alas NATO-jäsenyyden myötä. Hesarin Kuukausiliitteessä Hägglund toteaa mm. seuraavaa:
"Jos liittyisimme Natoon, meille kävisi aikaa myöten samalla tavalla kuin muillekin liittyneille maille. Oma puolustus ajettaisiin alas. Nato ei tietenkään pakottaisi meitä heikentämään puolustuskykyä, mutta seuraisimme muiden esimerkkiä. Pian ryhdyttäisiin puhumaan siirtymisestä palkka-armeijaan ja keskittymisestä kriisinhallintatehtäviin. Nato muka huolehtisi puolustuksesta."
"Olisi entistä vaikeampi perustella, miksi tarvitaan lisää rahaa Puolustusvoimien hankintoihin tai miksi pidetään yllä yleistä asevelvollisuutta, joka on kuitenkin koko meidän järjestelmämme perusta."
Armeijassa vallitsee -ilmeisesti laajemmaltikin- pelko siitä, että NATO-jäsenyys merkitsisi varsin kattavia leikkauksia ja johtaisi mm. yt-neuvotteluihin. Se määrittelee ainakin Hägglundin kantaa NATO-jäsenyydestä. Kovin on moniulotteinen ymmärtääkseni tuo jäsenyyskysymys sen kaikkine sivuvaikutuksineen.