Ymmärrän, enkä ole missään nimessä sitä mieltä, että Ukrainaan tässä kohtaa enää kannattaa mennä. Vaan sitä mieltä, että NATOn olisi pitänyt toimia nopeammin kun Venäjä.
Millä tavalla NATO:n olisi tullut toimia nopeammin kuin Venäjän? Mitä vaadit tässä tapauksessa NATO:lta?
On huomioitava, että Ukrainan uusi hallinto ei pyytänyt apua NATO:lta, joten käytännössä jo tämä sitoo NATO-maiden kädet toimia liittona hyvin selkeästi. Toiseksi, tilanne Krimillä eskaloitui niin nopeasti ettei sellaiseen välttämättä edes olisi ehditty reagoida kun kyseessä oli ei-NATO-maa ja maa joka ei ollut esittänyt toiveita ulkopuolisen sotilaallisen avun saamiseksi.
Tilanne Krimillä eskaloitui pari kolme päivää Janukovitshin Kiovasta pakenemisen jälkeen ja jo eskaloitumista seuranneena aamuna Krimille ilmaantuivat ensimmäisen "tunnistamattomat" sotilaat useiden lentokenttien ja muiden strategisten kohteiden luo "turvaamaan" niitä, ts. tuolloin Venäjä suoritti intervention Krimille ja alkoi siirtää sinne joukkoja kuljetuskoneilla. Ja koska joukot siirrettiin Krimille näin nopeasti, ne olivat Venäjän asevoimien erikoisjoukkoja, jotka ovat rauhanaikanakin täydessä valmiudessa eli siirrettävissä kuljetuskoneilla Venäjän lähialueille tunneissa.
Jää nähtäväksi, millaiset taloudelliset painostukset ja sanktiot tulevat todellisuudessa olemaan. Minä veikkaan, että todella kehnot ja väliaikaiset johtuen Venäjän asemasta energia politiikassa.
Tässä suhteessa en ole mikään idealisti vaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä taloudelliset sanktiot eivät ole niin voimakkaat, että ne saisivat Venäjän harkitsemaan asemaansa Krimillä uudelleen.
Eli toistan: Uskooko joku tosiaan, että USA ja NATO pistäisivät koko arvovaltansa ja sotilasvoimansa peliin välittömästi ja iskisi Venäjää vastaan armotta, vai neuvoteltaisiinko asiasta niin pitkään, ettei sillä ole Suomelle enää siinä kohtaa merkitystä?
Sanoisin, että tämä riippuu täysin kriisin luonteesta. Jos Venäjä suorittaa hyökkäyksen Suomea kohtaan ja vaina ja ainoastaan Suomea kohtaan, pidän tuolloin todennäköisenä sitä, että neuvottelujen ja painostuksen lisäksi apua alkaa maahan virrata hyvinkin pian. En kuitenkaan anna mitään 100% lupausta tälle, mutta todennäköisyys on niin suuri sen puolesta, että apua alkaa tulla. Jos sitä ei tule, NATO:n uskottavuus on tällöin hyvin heikolla tolalla ja sen jälkeen on vaikea perustella monille NATO:on turvanneille maille sitä miksi kannattaa olla liiton jäsenenä.
Sen sijaan tilanne muuttuu olennaisesti siinä tapauksessa jos kyseessä on globaali sota, jolloin välttämättä yhden jäsenmaan avuksi ei riitä kovinkaan suurta määrää kalustoa taisteluiden pääpainon ollessa strategisesti merkittävillä seuduilla, mutta tässäkin tapauksessa uskon jotain konkreettistakin apua tulevan mutta sen merkitys sodankäynnin kannalta ei välttämättä ole niin suuri kuin Suomessa kenties toivottaisi. Ja jos tällaisessa sodassa on voittajia ja jos NATO kuuluu niihin, kyllähän se myös olennaisella tapaa helpottaa Suomen asemaa kriisin jälkihoidossa.
Jätetään käsittelemättä hypoteettinen tilanne jossa NATO-maa Suomi olisikin sodan aloittaja, tällöin tilanne NATO:n päämajassa voisi olla mielenkiintoinen, edellyttäen, että siunausta hyökkäykselle ei ole annettu sieltä.
Se miten minä asian näen, osoittaa juuri päinvastaista. Pienet liikkeet eivät tee suuria aaltoja.
Pidän tärkeinä myös niitä pieniä tekoja ja signaaleja joita niiden myötä annetaan.
Moskovan on nyt huomioitava se, että NATO:n rooli alueella on selkeällä tavalla muuttunut sen lisättyä valmiutta toimia liittoon kuuluvissa jäsenmaissa.
Ja Moskovan on huomioitava se, että jokainen sen kriisiä lisäävä toimi tavalla tai toisella noteerataan ja sellaisten seurauksena NATO:n rooli alueella myös kasvaa. Kuvio ei siis ole pelkästään Ukraina - Krim - Venäjä vaan mukana on selkeästi suurempi joukko toimijoita ja Yhdysvaltojen johdolla NATO:n rooli tullee kasvamaan entisestään.
vlad.
