... Eli eiköhän täällä jatketa elämistä näennäispuolueetomuuden Toivotaan, toivotaan -maailmassa ja odotellaan kiltisti kuinka Venäjä jatkaa pullisteluaan...
No näin ei tietenkään saa missään oloissa toimia, etenkään jos Natoon ei tosiaan loppupeleissä mennä.
Nato-vastustajat ovat kovin melodramaattisia viesteissään sinkkiarkuista ja USA:n kätyrinä toimimisesta, mielestäni on tärkeää, että maltilliset Nato-kannattajat eivät lähde samalle linjalle. Siksi onkin tärkeää mainita, ettei toki ole niin, että koko maailma loppuu siihen paikkaan, jos Natoon ei mennä.
Sen sijaan tällainen päätös toisi poliitikoille mukanaan entistä suuremman vastuun siitä, että Suomen puolustus saatetaan tämän liittoutumattomuus-politiikan edellyttämälle tasolle. Muutamia ranskiksia, mitä tulee tehdä, mikäli Natoon ei liitytä.
- pyrkiä EU-kentällä vaikuttamaan siihen, että jonkin sortin yhteistyötä turvallisuuspolitiikan osalta saataisiin konkretisoiduksi. Toki tämä tehtävä on vaikea, eikä montaa vaikutusvaltaista ystävää löydy, sillä suurin osa Euroopasta on jo sitoutunut Natoon.
- pyrkiä houkuttelemaan Ruotsi kohti valtioliittoa. Tämä on epätodennäköistä ja luultavasti riittämätöntä, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
- PV:n määrärahat pitää korottaa hankintojen edellyttämälle tasolle. Kertausharjoituksien määrä pitää vakiinnuttaa tarpeelliselle tasolle.
- erilaisten asejärjestelmien hankinnan entistä tarkempaa suunnittelua. Tässä asiassa ihan keskiössä on nyt alkanut selvitys Hornettien korvaamisesta 2020-luvulla, viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Tämä tulee syömään ISOSTI rahaa.
- harkintaan Ottawan sopimuksesta irtaantuminen, joka yhdessä hetkessä nostaisi Suomen raja-alueiden puolustuskykyä ja vieläpä varsin halvalla. Itse olen Jussi Niinistön linjoilla tässä asiassa, meidän kannattaisi tuottaa miinamme kotimaisin voimin.