http://www.tekniikkatalous.fi/Liikenne/quotjollet vastaa sinut ammutaan alasquot nain havittaja varoittaa ilmatilan loukkaajaa/a1024977
Mitäköhän ne Hornet pilotit Itämerellä sanoo tunnistuslennoilla. Soo soo poijaat, ens kerralla tarkemmin sen navigaation kanssa...
_
Tässä on yksi esimerkki ilmiöstä, minkä vuoksi minun on vaikea luottaa Natoon...
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1417057157242
Suomen puolustus ei tule koskaan luottamaan pelkästään NATOon, vaan Suomella on myös NATO-maana omat (asevelvollisuuteen perustuvat) puolustusvoimat, jotka kantaisivat päävastuun maansa puolustamisesta. NATOlta saisimme lähinnä tiedustelutietoja ja äärimmäisen tärkeää tukea ilmaherruuden pitämiseksi puolustajalla (jotenkin hankala uskoa Suomen ryhtyvän hyökkäyssotaan, vaikka kyllähän viimeiset kaksi itäpuolelta tullutta sodanjulistusta on näin väittänytkin ja varmasti myös pitävät kiinni tuosta virallisesta totuudesta jälleen, hetkellisen 90-luvun liennytysjakson jälkeen). Tämä toki olettaen että Venäjä (kukapa muukaan?) hyökkäisi ainoastaan Suomea vastaan ja näin ollen ilmajoukkoja olisi mahdollista keskittää myös muiden jäsenvaltioiden toimesta Suomeen. (Toisaalta hyökkäys ainakin alkaisi Euroopan itälaidalta ja näin ollen läntisten jäsenvaltioiden ilmavoimien voidaan olettaa toimivat pääasiassa siellä missä sotaakin käydään.)...
Mennään Natoon tai ei, niin on kyllä silkkaa typeryyttä perustaa maanpuolustus ajatukselle, että Nato auttaa meitä, jos hätä tulee. Nato saattaa auttaa meitä, mutta missään tapauksessa se ei voi olla maanpuolustuksen lähtökohta.
...
Ensimmäiseen mahdollisuuteen tahtoisin kysyä, että mikä NATO-maa Suomea vastaan päättäisi käydä? Äkkiseötään äärimmäisen hankala nähdä tilannetta jossa esim virolaiset päättäisivät ryhtyä Suomea valloittamaan. Samaa hankala uskoa myöskään norjalaisista tai edes saksalaisista (joiden voisi kyllä toivoa pikkuhiljaa pääsevän jo eroon toisen maailmansodan aiheuttamasta kansallisesta traumasta, Euroopan talousveturin ja muutenkin kärkivaltion voisi toivoa ottavan suurempi vastuu myös alueen sotilaallisesta voimasta). Suomella ei ole ruotsalaisten (kuvitteellisten) ristiretkien jälkeen vihollisia, kuin yhdessä ilmansuunnassa. (Lapin sotakin johtui lähinnä neuvostojohdon painostuksesta, saksalaiset olisivat lähteneen kyllä sopuisasti maasta ja tuostahan oli sovittukin jo alustavasti ennen valvontakomission ilmoitusta että jos aktiiviset sotatoimet eivät ala, niin neuvostojen maasta tulee kyllä vapautusarmeija suorittamaan saksalaisten häädön.)...
On huomioitava sekin mahdollisuus, että Nato-maat tai Nato-maa kääntyy meitä vastaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa puolustusbudjetin roimaa nostoa. Puolustus on pelattava kaksilla korteilla, opportunistisesti. Aivan niin kuin muutkin tekevät.
...
Ensimmäiseen mahdollisuuteen tahtoisin kysyä, että mikä NATO-maa Suomea vastaan päättäisi käydä?
Mikäli Suomi kuuluisi Natoon, voisiko mitenkään olla mahdollista, että tuostakin putkesta mahdollisesti kuokitut tiedustelutiedot olisivat maamme johdon käytettävissä?
Toisaalta Eurooppa (tarkoitan tässä EU+Norja ja Sveitsi) alkaa olla melko yhtenäinen kokonaisuus ja äärimmäisen vaikeaa on nähdä tilannetta, jossa esimerkiksi saksalaiset suorittaisivat hyökkäyksen Suomeen, koska katsoisivat siitä saavansa jotain erityistä hyötyä. Etenkin kun sellaista invaasiota ei tarvitse suorittaa, meillähän on jo nyt käytännössä kaikki NATO-maiden velvoitteet (mukaanlukien joukkojen pääsy maahan, vaikkakin ainoastaan yhteisestä sopimuksesta), ainoa mitä puuttuu on nuo turvatakuut. On toki mahdollista, että Eurooppa hajoaa äärikansallismielisten puolueiden päästessä valtaan (venäläisten rahallisen tuen ansiosta) esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Briteissä, mutta tällä hetkellä tuokin skenaario vaikuttaa kovin kaukaiselta.Se joka kolmannessa maailmansodassa siitä hyötyy. Samalla tavalla Suomi tulee etsimään liittolaisia oman etunsa mukaisesti. Ei laajenneessa sodassa ole yksiselitteistä asetelmaa me vastaan muut, vaan rintamalinjat jakautuvat. Jos Suomi taistelee itsenäisyydestään, se liittoutuu täsmälleen niiden maiden kanssa, joiden uskoo omaa etuaan parhaiten ajavan.
Sota ei ole ideologiaa vaan raakaa käytäntöä.
Käytännössä brittien(kin) suurin etu/prioriteetti on kuitenkin rauha Euroopassa, joten vaikea on kuvitella että jättäisivät esimerkiksi Suomelle kertomatta, jos Moskovasta on saatu napattua käsky panssarikiilojen keskittämisestä itärajalle (tai luoteisrajahan se heille olisi) tms. aggressiosuunnitelmista.Miksi niitä ilmaiseksi jaettaisiin? Ihanko oikeasti uskot, että valtiot eivät aina pyrkisi ensisijaisesti turvaamaan omaa etuaan? Tiedustelutieto on tietoa, joka kannattaa pitää visusti itsellään, koska siitä voi hyötyä silloin parhaiten itse. Jos sen jakaa, niin sen jälkeen etulyöntiasema on menetetty.
(Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö uskoisi NATO-maiden sitoutuvan siihen viidenteen artiklaansa, tuo organisaatio ei kuitenkaan ole samanlainen pöhöttynyt mukakonfederaatio, kuin mitä EU.
...
Minua hirvittää Nato-keskustelussa ideologinen oletus, jonka mukaan me Natossa olemme hyviä ja pyyteettömiä toistemme auttajia, jotka käymme yhteistuumin pahoja vastaan. Kuitenkin Nato maiden välillä on konflikteja, eturistiriitoja ja aivan ilmiselviä merkkejä luottamuksen puutteesta ja valmiudesta härskiin pettämiseen.
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/70329-usa-narahti-jalleen-vakoilusta-saksassa
Se joka kolmannessa maailmansodassa siitä hyötyy. Samalla tavalla Suomi tulee etsimään liittolaisia oman etunsa mukaisesti. Ei laajenneessa sodassa ole yksiselitteistä asetelmaa me vastaan muut, vaan rintamalinjat jakautuvat. Jos Suomi taistelee itsenäisyydestään, se liittoutuu täsmälleen niiden maiden kanssa, joiden uskoo omaa etuaan parhaiten ajavan.
Sota ei ole ideologiaa vaan raakaa käytäntöä.
Toisaalta näytelmään on todistettavasti kuulunut kyky päättää ja suorittaa operaatioita, joita esim EU tai YK toivoisivat tapahtuvaksi, mutta joita eivät saa organisaatiorakennelmastaan ja toimimattomasta byrokratiasta (sekä siikä kotiinpäinvedosta) johtuen ikipäivänä aikaan (esimerkkinä ainakin omakohtaisesti erittäin positiivisena tapahtumana katsomani Kosovon operaatio ennen kansanmurhaa). Lisäksi mitä muuta voidaan minkään sopimuksen sanoa olevan, kuin paperille laitettuja toiveita siitä, mitä osapuolet tekevät ns. paskan osuessa tuulettimeen? NATO-maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin voitaisiin kuitenkin todennäköisemmin luottaa, kuin esim. venäläisten kanssa allekirjoitettuihin hyökkäämättömyysasiakirjoihin (YYA-sopimuksen avunantoartiklaahan toki käyttävät erittäin mielellään parasta aikaa Ukrainan (itäinen ja Krim), Georgian (Etelä-Ossetia ja Abhasia) ja todennäköisesti myös Moldovan (Transnistria) alueilla lietsoakseen epävakautta Euroopan reunoilla).Tuo organisaatio ei ole kuin näytelmä. Tähän näytelmään saattaa kuulua muiden auttaminen, mutta pitäisi ymmärtää, että myös Nato-maat toimivat toisiaan vastaan.
Minua hirvittää Nato-keskustelussa ideologinen oletus, jonka mukaan me Natossa olemme hyviä ja pyyteettömiä toistemme auttajia, jotka käymme yhteistuumin pahoja vastaan. Kuitenkin Nato maiden välillä on konflikteja, eturistiriitoja ja aivan ilmiselviä merkkejä luottamuksen puutteesta ja valmiudesta härskiin pettämiseen.
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/70329-usa-narahti-jalleen-vakoilusta-saksassa
Ruotsissa Nato-myönteisyys on kovassa nosteessa, huolimatta uuden vihervasemmistolaisen hallituksen penseydestä sotilaallista liittoutumista kohtaan. Asiasta uutisoi Svenska Dagbladet, ja uutista on lyhyesti referoitu suomalaismedioissakin viimeksi kuluneen vuorokauden aikana...
Meillä nimittäin on tuo uskomattoman hieno ja kiiltävä Nato-optio. Oikeastaan Nato-optiolle muuten pitäisi myöntää Avainlippu-tunnus merkiksi siitä, että innovaatio on puhtaasti kotimaista alkuperää. Muualla sitä ei tunneta eikä ymmärretä.
Tuo tarkoittaisi tilanteen välitöntä uudelleenarvioinnin tarvetta myös lahden tällä puolella. Suomen asema Itämeren rantavaltiona muodostuisi kestämättömäksi, jos Suomi pois lukien koko Venäjään kuulumaton ranta olisi Naton territoriota. Mahdollisen kriisitilanteen uhatessa Venäjällä olisi painetta ennakoiviin toimenpiteisiin jo merenkulkunsa ja öljyputkiensa suojelemiseksi. Tietysti myös Tanskan salmien kuuluminen joka puolelta Nato-maille koettaisiin Venäjällä ongelmaksi, mutta siellä mietittäisiin myös Pietarin suojaamista maitse ja meritse tapatuvalta aggressiolta jo etukäteen. Sotilasliittoihin kuulumaton Suomi olisi tällaisessa tilanteessa Venäjän kannalta vaarallinen sotilaallinen tyhjiö, jonka haltuunotto olisi aika lailla selviö, jos vaihtoehtona on että vihollinen käyttäisi Suomen aluetta Venäjää vastaan, edes teoriassa. Mikäli Suomi hakeutuisi ja pääsisi rauhan aikana Naton jäseneksi, niin tilanne olisi tulevia kriisejä ajatellen ratkaisevasti erilainen. Tällöin Suomeen kohdistuvat sotilaalliset toimet olisivat Venäjän ja Naton suhteita ajatellen ihan yhtä vakava asia kuin sotilastoimet Baltian maita tai Norjaa koskien. Nykyisen kaltaisen puolueettoman ja liittoutumattoman Suomen kanssa Venäjä voi toimia paljon vapaammin, mikäli se katsoo tällaisen liikkeen kannattavaksi.Ruotsin kasvava Nato-myönteisyys on kova pala Suomessa. Toki Ruotsin mahdollinen jäsenyys on kaukana, mutta teoriassa olisi karmea tilanne, että Ruotsi livistäisi lopulta Norjan ja Tanskan tervetulleeksi toivottamana Natoon ja Suomi jäisi yksin näiden turvallisuuspoliittisten kokonaisratkaisujensa kanssa.
Konsensuksen aikoina vakiintunut poliittinen asetelma ei ainakaan kannatuslukujen kehityksen perusteella ole enää yhtä vakaa kuin joskus taannoin. Puolueiden kannatuksessa ja sitä kautta tulevien hallitusneuvottelujen asetelmissa voi vielä tapahtua suuriakin muutoksia ennen ensi eduskuntavaaleja, mikäli vaalit siis pidetään ajallaan. Paljon saa tietysti tapahtua, mikäli Keskusta ei ole vaalien jälkeen suurin puolue ja todennäköisesti myös pääministeripuolue. Sipilä on keskimäärin ottaen ihan järkevä ja aikaansaapa mies, mutta hänelläkin on omat heikkoutensa. Miehellähän olisi loistava paikka ajaa Nato-asiaa Kepun puheenjohtajana, ja tupajengi jopa kuuntelisi Sipilää. En sitten tiedä, kuinka pragmaattiseksi ajattelijaksi Sipilä voisi osoittautua pääministerinä, jos siis pragmaattiselle puolustuspoliittiselle ajattelulle ilmenisi erityisen painavaa tarvetta.Luulenpa että uusi hallitus tulee yrittämään jonkinlaista varovaista liennytystä Kremlin suuntaan (ilman että kovin näkyvästi livettäisiin EU-rintamasta), mutta en pidä mahdottomana myöskään sitä, että Moskovassa puolestaan haluttaisiin vähän kokeilla Suomen uuden, pehmeämmän johdon kestävyyttä jonkinlaisella lisäpainostuksella. Se olisi ainakin tyypillinen virhe-ele aggressio-moodissa olevalta Venäjältä.
...Tämä takaisi nähdäkseni sen, että tällä vuosikymmenellä ainakaan ei maamme turvallisuuspoliittisesta itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta tarvitse luopua.
Tuli tästä lauseesta sivuhuomiona mieleen, että näkyvin ehdotus tällä saralla on ollut kepulaisen Paavo Väyrysen hyvin suorasukaiset lausunnot siitä, että Suomi voisi irrottautu kokonaan tästä eurooppalaisesta Venäjä-politiikasta ja alkaa 70-luvun hengessä luomaan omaa politiikkaansa.
Onneksi Sipilä ei ilmeisesti ole samaa mieltä, mutta epäilemättä Väyrysenkin linjalle löytyy kannattajia.