Nato

[Sako]

Mikä kanava on ymmärtänyt, että Venäjä on vihollinen?

 

[Sako]

Demokraattinen Venäjä on aina epävakaa -siis väliaikainen tila- ja totalitäärinen tms Venäjä aina vihollinen Suomelle.

 

[Sako]

Käsittäkseni asevelollisuuden lakkautus oli konsestusta ja oikeallakin todettu päätös väärin perustein tehdyksi.

 

[Sako]

Kiitos korjauksesta.

 

[Jupe]

http://www.tekniikkatalous.fi/Liikenne/quotjollet vastaa sinut ammutaan alasquot nain havittaja varoittaa ilmatilan loukkaajaa/a1024977

Mitäköhän ne Hornet pilotit Itämerellä sanoo tunnistuslennoilla. Soo soo poijaat, ens kerralla tarkemmin sen navigaation kanssa...

_

 

[MustatKortit]

http://www.tekniikkatalous.fi/Liikenne/quotjollet vastaa sinut ammutaan alasquot nain havittaja varoittaa ilmatilan loukkaajaa/a1024977

Mitäköhän ne Hornet pilotit Itämerellä sanoo tunnistuslennoilla. Soo soo poijaat, ens kerralla tarkemmin sen navigaation kanssa...

_

Ehkä kuitenkin hieman eri tilanne, kuin vaikkapa Suomen koneiden tunnistuslennot itärajan tiedustelijoiden perässä? Ja tietysti tuon "ammumme sinut alas, ellet poistu ilmatilasta"-toteamuksen jälkeenkin on vielä aika iso harppaus siihen, että painetaan konetykin laukaisunappulaa..

Onko joku oikeasti sitä mieltä, että Suomen (tai jonkun muun Itämeren maan) pitäisi ampua venäläiskoneita alas näiden harharetkillä? Mielestäni on hyvä, että viisaampi väistyy, toki koneet pitää käydä tunnistamassa ja kuvaamassa ja vaatimassa selvitystä, kuten Suomikin on tehnyt.

 

[ms.qvist]

Uudessa Suomen Sotilas -lehdessä (5/2014) oli kantaaottava kirjoitus Kari kommentoi (Kari Kuusela): Nato, riski vai apu?

Kirjoituksen kanta oli selkeä, Suomen tulisi liittyä NATO:on, olipa tästä ajatuksesta mitä tahansa niin kaikesta huolimatta kolumnin loppu sisältää merkityksellisen ajatuksen, jonka lainaan seuraavaksi:

"Olemme siis ottaneet ison riskin olemassa kova Nato-maa olematta Naton jäsen, EU:n mallioppilas ja lännen etuvartio varmistamatta, että saamme näiltä suunnilta konkreettista tukea hädän tullen. EU:lta ei todellista tukea voi tulla, koska sillä ei sotilaallista voimaa ole ja venäläistä panssaria ei paheksumisilla tai boikoteilla pysäytetä. Todellinen tuki voisi tulla vain Natolta, joka sentään pystyy kanavoimaan jäsenmaidensa tukea, vaikka omat joukot puuttuvatkin. Olisiko nyt tunnustettava, että tämä paljon puhuttu "Nato-optio" olisi käytettävä, jos sellainen kerran on. Vai onko sekin samanlainen haave ja itsepetos kuin käsitys kuulumisestamme Länsi-Eurooppaan?"

Etenkin kolumin loppu pistää mietityttämään, entäpä jos koko optio onkin todellisuudessa vain sanoja paperilla, jolla ei ole todellista merkitystä - jospa se on haave ja kuvitelma vailla todellisuutta (johon en kuitenkaan itse usko, että se sitä olisi). Mutta pistää mietityttämään, sillä siinä Kari on oikeassa, Suomi on hyvin syvällä NATO-operaatioissa ja mukana sen toiminnassa ja ollen samalla kaikella tapaa EU:n mallioppilas, joten Moskovassa Suomi laskettaneen kuuluvaksi siihen joukkoon, jotka lasketaan vihollisiksi. Mitä tekee Suomi?

vlad.

 

[Byvajet]

Tässä on yksi esimerkki ilmiöstä, minkä vuoksi minun on vaikea luottaa Natoon. Valtioiden tekemä yhteistyö ja yhteisymmärrys on näennäistä. Viime kädessä valtiot tekevät työtä itselleen. Siksi Natokaan ei seiso kaikkien jäsenmaidensa takana lujasti ja periaatteellisesti vaan ainoastaan sen verran kuin kunkin jäsenmaan oma etu kokonaistilanteessa vaatii.

Mennään Natoon tai ei, niin on kyllä silkkaa typeryyttä perustaa maanpuolustus ajatukselle, että Nato auttaa meitä, jos hätä tulee. Nato saattaa auttaa meitä, mutta missään tapauksessa se ei voi olla maanpuolustuksen lähtökohta. On huomioitava sekin mahdollisuus, että Nato-maat tai Nato-maa kääntyy meitä vastaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa puolustusbudjetin roimaa nostoa. Puolustus on pelattava kaksilla korteilla, opportunistisesti. Aivan niin kuin muutkin tekevät.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1417057157242

 

[arvee]

Tässä on yksi esimerkki ilmiöstä, minkä vuoksi minun on vaikea luottaa Natoon...

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1417057157242

Mikäli Suomi kuuluisi Natoon, voisiko mitenkään olla mahdollista, että tuostakin putkesta mahdollisesti kuokitut tiedustelutiedot olisivat maamme johdon käytettävissä?

 

[Wiljami]

...
Mennään Natoon tai ei, niin on kyllä silkkaa typeryyttä perustaa maanpuolustus ajatukselle, että Nato auttaa meitä, jos hätä tulee. Nato saattaa auttaa meitä, mutta missään tapauksessa se ei voi olla maanpuolustuksen lähtökohta.
...

Suomen puolustus ei tule koskaan luottamaan pelkästään NATOon, vaan Suomella on myös NATO-maana omat (asevelvollisuuteen perustuvat) puolustusvoimat, jotka kantaisivat päävastuun maansa puolustamisesta. NATOlta saisimme lähinnä tiedustelutietoja ja äärimmäisen tärkeää tukea ilmaherruuden pitämiseksi puolustajalla (jotenkin hankala uskoa Suomen ryhtyvän hyökkäyssotaan, vaikka kyllähän viimeiset kaksi itäpuolelta tullutta sodanjulistusta on näin väittänytkin ja varmasti myös pitävät kiinni tuosta virallisesta totuudesta jälleen, hetkellisen 90-luvun liennytysjakson jälkeen). Tämä toki olettaen että Venäjä (kukapa muukaan?) hyökkäisi ainoastaan Suomea vastaan ja näin ollen ilmajoukkoja olisi mahdollista keskittää myös muiden jäsenvaltioiden toimesta Suomeen. (Toisaalta hyökkäys ainakin alkaisi Euroopan itälaidalta ja näin ollen läntisten jäsenvaltioiden ilmavoimien voidaan olettaa toimivat pääasiassa siellä missä sotaakin käydään.)

...
On huomioitava sekin mahdollisuus, että Nato-maat tai Nato-maa kääntyy meitä vastaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa puolustusbudjetin roimaa nostoa. Puolustus on pelattava kaksilla korteilla, opportunistisesti. Aivan niin kuin muutkin tekevät.
...

Ensimmäiseen mahdollisuuteen tahtoisin kysyä, että mikä NATO-maa Suomea vastaan päättäisi käydä? Äkkiseötään äärimmäisen hankala nähdä tilannetta jossa esim virolaiset päättäisivät ryhtyä Suomea valloittamaan. Samaa hankala uskoa myöskään norjalaisista tai edes saksalaisista (joiden voisi kyllä toivoa pikkuhiljaa pääsevän jo eroon toisen maailmansodan aiheuttamasta kansallisesta traumasta, Euroopan talousveturin ja muutenkin kärkivaltion voisi toivoa ottavan suurempi vastuu myös alueen sotilaallisesta voimasta). Suomella ei ole ruotsalaisten (kuvitteellisten) ristiretkien jälkeen vihollisia, kuin yhdessä ilmansuunnassa. (Lapin sotakin johtui lähinnä neuvostojohdon painostuksesta, saksalaiset olisivat lähteneen kyllä sopuisasti maasta ja tuostahan oli sovittukin jo alustavasti ennen valvontakomission ilmoitusta että jos aktiiviset sotatoimet eivät ala, niin neuvostojen maasta tulee kyllä vapautusarmeija suorittamaan saksalaisten häädön.)

Puolustusbudjettia on pakko nostaa joka tapauksessa jo pelkästään inflaation ja modernin materiaalin hinnakkuuden takia. Kysymys on ainoastaan siitä, joudutaanko se nostamaan tasolle, joka tarvittaisiin uskottavan itsenäisen puolustuksen järjestämiseksi ja ylläpitämiseksi, vai voidaanko jatkaa lähellä nykykustannustasoa (NATOn jäsenmaksut ovat kuitenkin hyvin nimelliset) ja antaa kriisitilanteessa osa toiminnasta (ja näin ollen kustannuksista) sellaisten jäsenvaltioiden harteille, keltä löytyy jo valmiiksi tarvittavaa materiaalia (esim. 4-5 sukupolven hävittäjiä, vakoilusatelliitteja yms) ja tietotaitoa, mitä Suomella ei ole.

 

[Byvajet]

Ensimmäiseen mahdollisuuteen tahtoisin kysyä, että mikä NATO-maa Suomea vastaan päättäisi käydä?

Se joka kolmannessa maailmansodassa siitä hyötyy. Samalla tavalla Suomi tulee etsimään liittolaisia oman etunsa mukaisesti. Ei laajenneessa sodassa ole yksiselitteistä asetelmaa me vastaan muut, vaan rintamalinjat jakautuvat. Jos Suomi taistelee itsenäisyydestään, se liittoutuu täsmälleen niiden maiden kanssa, joiden uskoo omaa etuaan parhaiten ajavan.

Sota ei ole ideologiaa vaan raakaa käytäntöä.

 

[Byvajet]

Mikäli Suomi kuuluisi Natoon, voisiko mitenkään olla mahdollista, että tuostakin putkesta mahdollisesti kuokitut tiedustelutiedot olisivat maamme johdon käytettävissä?

Miksi niitä ilmaiseksi jaettaisiin? Ihanko oikeasti uskot, että valtiot eivät aina pyrkisi ensisijaisesti turvaamaan omaa etuaan? Tiedustelutieto on tietoa, joka kannattaa pitää visusti itsellään, koska siitä voi hyötyä silloin parhaiten itse. Jos sen jakaa, niin sen jälkeen etulyöntiasema on menetetty.

 

[Wiljami]

Se joka kolmannessa maailmansodassa siitä hyötyy. Samalla tavalla Suomi tulee etsimään liittolaisia oman etunsa mukaisesti. Ei laajenneessa sodassa ole yksiselitteistä asetelmaa me vastaan muut, vaan rintamalinjat jakautuvat. Jos Suomi taistelee itsenäisyydestään, se liittoutuu täsmälleen niiden maiden kanssa, joiden uskoo omaa etuaan parhaiten ajavan.

Sota ei ole ideologiaa vaan raakaa käytäntöä.

Toisaalta Eurooppa (tarkoitan tässä EU+Norja ja Sveitsi) alkaa olla melko yhtenäinen kokonaisuus ja äärimmäisen vaikeaa on nähdä tilannetta, jossa esimerkiksi saksalaiset suorittaisivat hyökkäyksen Suomeen, koska katsoisivat siitä saavansa jotain erityistä hyötyä. Etenkin kun sellaista invaasiota ei tarvitse suorittaa, meillähän on jo nyt käytännössä kaikki NATO-maiden velvoitteet (mukaanlukien joukkojen pääsy maahan, vaikkakin ainoastaan yhteisestä sopimuksesta), ainoa mitä puuttuu on nuo turvatakuut. On toki mahdollista, että Eurooppa hajoaa äärikansallismielisten puolueiden päästessä valtaan (venäläisten rahallisen tuen ansiosta) esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Briteissä, mutta tällä hetkellä tuokin skenaario vaikuttaa kovin kaukaiselta.

Omasta puolestani EU saisi viedä läpi liittovaltiokehityksen, jolloin olisimme nykyisen epämääräisen valtioryhmittymän sijaan täysiverinen suurvalta globaalilla pelikentällä. Samaan syssyyn yhdistettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin kansallisista asevoimista sellainen yhteensulauma, ettei siihen pystyisi lukemien perusteella vastaamaan kuin USA. Toki saahan sitä haaveilla, jostain syystä nationalismilla on edelleen tukijansa (jopa oletettavasti sivistyneissä/edistyneissä maissa), mikä estää käytännössä minkään syvemmän yhteistyön valtiotasolla. (Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö uskoisi NATO-maiden sitoutuvan siihen viidenteen artiklaansa, tuo organisaatio ei kuitenkaan ole samanlainen pöhöttynyt mukakonfederaatio, kuin mitä EU. Pystyvät jopa tekemään ja läpiviemään päätöksiä.)

 

[Wiljami]

Miksi niitä ilmaiseksi jaettaisiin? Ihanko oikeasti uskot, että valtiot eivät aina pyrkisi ensisijaisesti turvaamaan omaa etuaan? Tiedustelutieto on tietoa, joka kannattaa pitää visusti itsellään, koska siitä voi hyötyä silloin parhaiten itse. Jos sen jakaa, niin sen jälkeen etulyöntiasema on menetetty.

Käytännössä brittien(kin) suurin etu/prioriteetti on kuitenkin rauha Euroopassa, joten vaikea on kuvitella että jättäisivät esimerkiksi Suomelle kertomatta, jos Moskovasta on saatu napattua käsky panssarikiilojen keskittämisestä itärajalle (tai luoteisrajahan se heille olisi) tms. aggressiosuunnitelmista.

 

[Byvajet]

(Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö uskoisi NATO-maiden sitoutuvan siihen viidenteen artiklaansa, tuo organisaatio ei kuitenkaan ole samanlainen pöhöttynyt mukakonfederaatio, kuin mitä EU.

Tuo organisaatio ei ole kuin näytelmä. Tähän näytelmään saattaa kuulua muiden auttaminen, mutta pitäisi ymmärtää, että myös Nato-maat toimivat toisiaan vastaan.

Minua hirvittää Nato-keskustelussa ideologinen oletus, jonka mukaan me Natossa olemme hyviä ja pyyteettömiä toistemme auttajia, jotka käymme yhteistuumin pahoja vastaan. Kuitenkin Nato maiden välillä on konflikteja, eturistiriitoja ja aivan ilmiselviä merkkejä luottamuksen puutteesta ja valmiudesta härskiin pettämiseen.

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/70329-usa-narahti-jalleen-vakoilusta-saksassa

 

[arvee]

...

Minua hirvittää Nato-keskustelussa ideologinen oletus, jonka mukaan me Natossa olemme hyviä ja pyyteettömiä toistemme auttajia, jotka käymme yhteistuumin pahoja vastaan. Kuitenkin Nato maiden välillä on konflikteja, eturistiriitoja ja aivan ilmiselviä merkkejä luottamuksen puutteesta ja valmiudesta härskiin pettämiseen.

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/70329-usa-narahti-jalleen-vakoilusta-saksassa

Luottamuksen puute, eturistiriidat ja valmiudet härskiin pettämiseen voisivat olla juuri niitä syitä, miksi Suomea ei Naton jäseneksi kuitenkaan hyväksyttäisi.

Minun mielestäni suurin Natosta saatava hyöty on informaatio, varsinkin mikäli joutuisimme puolustamaan maamme rajoja eli suomalaista käsitystä demokratiasta.
Satelliitit, lennokit ja Avacsit olisivat oikein mukava resurssi tarvittaessa.

Tietysti myös Norjan rannikolta tarvittaessa mojahtavista risteilyohjuksista voisi tiukassa paikassa olla hyötyä.

 

[arvee]

Se joka kolmannessa maailmansodassa siitä hyötyy. Samalla tavalla Suomi tulee etsimään liittolaisia oman etunsa mukaisesti. Ei laajenneessa sodassa ole yksiselitteistä asetelmaa me vastaan muut, vaan rintamalinjat jakautuvat. Jos Suomi taistelee itsenäisyydestään, se liittoutuu täsmälleen niiden maiden kanssa, joiden uskoo omaa etuaan parhaiten ajavan.

Sota ei ole ideologiaa vaan raakaa käytäntöä.

Niin, tätä kannattaa miettiä huolella, kelailla edestakaisin.

 

[Wiljami]

Tuo organisaatio ei ole kuin näytelmä. Tähän näytelmään saattaa kuulua muiden auttaminen, mutta pitäisi ymmärtää, että myös Nato-maat toimivat toisiaan vastaan.

Minua hirvittää Nato-keskustelussa ideologinen oletus, jonka mukaan me Natossa olemme hyviä ja pyyteettömiä toistemme auttajia, jotka käymme yhteistuumin pahoja vastaan. Kuitenkin Nato maiden välillä on konflikteja, eturistiriitoja ja aivan ilmiselviä merkkejä luottamuksen puutteesta ja valmiudesta härskiin pettämiseen.

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/70329-usa-narahti-jalleen-vakoilusta-saksassa

Toisaalta näytelmään on todistettavasti kuulunut kyky päättää ja suorittaa operaatioita, joita esim EU tai YK toivoisivat tapahtuvaksi, mutta joita eivät saa organisaatiorakennelmastaan ja toimimattomasta byrokratiasta (sekä siikä kotiinpäinvedosta) johtuen ikipäivänä aikaan (esimerkkinä ainakin omakohtaisesti erittäin positiivisena tapahtumana katsomani Kosovon operaatio ennen kansanmurhaa). Lisäksi mitä muuta voidaan minkään sopimuksen sanoa olevan, kuin paperille laitettuja toiveita siitä, mitä osapuolet tekevät ns. paskan osuessa tuulettimeen? NATO-maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin voitaisiin kuitenkin todennäköisemmin luottaa, kuin esim. venäläisten kanssa allekirjoitettuihin hyökkäämättömyysasiakirjoihin (YYA-sopimuksen avunantoartiklaahan toki käyttävät erittäin mielellään parasta aikaa Ukrainan (itäinen ja Krim), Georgian (Etelä-Ossetia ja Abhasia) ja todennäköisesti myös Moldovan (Transnistria) alueilla lietsoakseen epävakautta Euroopan reunoilla).

NATO-maat ovat kaikista vioistaan huolimatta kuitenkin pääpiirteittäin (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) "länsimaisia demokratioita", mistä voidaan vetää tiettyä olettamuksia niiden mahdollista toimintaa arvioitaessa. Toki jokainen valtio ajattelee (ja mahdollisuuksien valossa toteuttaa) omaa etuaan ja esimerkiksi vakoilu"skandaalien" paljastuminen ihmetyttää ainoastaan tynnyriasukkeja (mitä varten esim. Bond -leffojen MI6 on olemassa, jos ei vieraiden valtioiden vakoilua?). Mielestäni kyseessä on kuitenkin ainoastaan normaalin valtioidenvälisen kanssakäymisen yksi ilmenemismuoto, johon nykyteknologia antaa vaan uusia mahdollisuuksia (tai lähinnä mahdollisuuksia laajentaa tiedonkeruu kattamaan aivan tolkuttomia massoja). Puhuisin melkein diplomatiasta, valehteluahan sekin on perimmiltään.

Yleisesti ottaen mustavalkoisuutta tulisi kaikissa tilanteissa välttää, mutta itse asiassa NATO vs. Venäjä -tilanteessa voidaan jopa jonkunlaisin perustein puhua hyvä vs. paha -asetelmasta. Tämän puolesta puhuu etenkin se, että entiset neuvostotasavallat ovat mahdollisuuksiensa mukaan pyrkineet niin kauas länteen, kuin mahdollista. Myös Moskovan uusvanha tendenssi rankaista tällaisista pyrkimyksistä (taloudellisin, poliittisin ja tarvittaessa myös sotilaallisin keinoin) ei anna millään tasolla kuvaa valtiosta, jonka kanssa tahtoisi olla missään lähemmissä tekemisissä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ruotsissa Nato-myönteisyys on kovassa nosteessa, huolimatta uuden vihervasemmistolaisen hallituksen penseydestä sotilaallista liittoutumista kohtaan. Asiasta uutisoi Svenska Dagbladet, ja uutista on lyhyesti referoitu suomalaismedioissakin viimeksi kuluneen vuorokauden aikana. Miehet näyttävät olevan jonkin verran naisia Nato-myönteisempiä, naisten keskuudessa on taas miehiä enemmän epävarmoja. Sosialistit ja sen sellaiset ovat selkeimmin Nato-vastaisia, kun taas oikealla ja keskellä kannatusta on selvästi enemmän kuin vastustusta.

Ruotsin maanpuolustuksen alennustila on mm. syksyn sukellusvene-etsintöjen myötä konkretisoitunut nopeasti medelsvenssoneille. Tosin Ruotsin vasemmisto ei ymmärrä liittoutumiskysymyksistä keskimäärin hevon vittua kuten ei vasemmisto Suomessakaan, mutta suunnilleen koko muun kansan keskuudessa positiivinen asennemuutos on ollut nopeaa.

Epäilemättä Nato-kannat muuttuisivat Suomessakin entistä suopeammiksi, jos vieraita vakoilulaitteistoja ja muita vedenalaisia vehkeitä molskahtelisi pintaan Helsingin edustalla. Mutta eihän Suomella hätää ole, koskaan ikinä milloinkaan. Meillä nimittäin on tuo uskomattoman hieno ja kiiltävä Nato-optio. Oikeastaan Nato-optiolle muuten pitäisi myöntää Avainlippu-tunnus merkiksi siitä, että innovaatio on puhtaasti kotimaista alkuperää. Muualla sitä ei tunneta eikä ymmärretä.

 

[MustatKortit]

Ruotsissa Nato-myönteisyys on kovassa nosteessa, huolimatta uuden vihervasemmistolaisen hallituksen penseydestä sotilaallista liittoutumista kohtaan. Asiasta uutisoi Svenska Dagbladet, ja uutista on lyhyesti referoitu suomalaismedioissakin viimeksi kuluneen vuorokauden aikana...

Ruotsin kasvava Nato-myönteisyys on kova pala Suomessa. Toki Ruotsin mahdollinen jäsenyys on kaukana, mutta teoriassa olisi karmea tilanne, että Ruotsi livistäisi lopulta Norjan ja Tanskan tervetulleeksi toivottamana Natoon ja Suomi jäisi yksin näiden turvallisuuspoliittisten kokonaisratkaisujensa kanssa.

 

[mjr]

Meillä nimittäin on tuo uskomattoman hieno ja kiiltävä Nato-optio. Oikeastaan Nato-optiolle muuten pitäisi myöntää Avainlippu-tunnus merkiksi siitä, että innovaatio on puhtaasti kotimaista alkuperää. Muualla sitä ei tunneta eikä ymmärretä.

Niin, taidatkos sen paremmin sanoa. Tämä vuosi on nyt osoittanut, että käänteet Euroopassa (eikä vähiten Suomen lähialueilla) voivat pitkästä aikaa olla nopeita ja arvaamattomia. Venäjä on muuttunut roistovaltioksi myös ulkopoliittisesti (sisäpoliittisesti se on ollut sitä jo vuosia). Nyt vielä kun Keskusta lehtomäkineen ja väyrysineen on tulossa maan johtoon niin Nato-jäsenyys tulee olemaan entistä kauempana. Luulenpa että uusi hallitus tulee yrittämään jonkinlaista varovaista liennytystä Kremlin suuntaan (ilman että kovin näkyvästi livettäisiin EU-rintamasta), mutta en pidä mahdottomana myöskään sitä, että Moskovassa puolestaan haluttaisiin vähän kokeilla Suomen uuden, pehmeämmän johdon kestävyyttä jonkinlaisella lisäpainostuksella. Se olisi ainakin tyypillinen virhe-ele aggressio-moodissa olevalta Venäjältä. Eletään hyvin kiinnostavia, hyvin kireitä aikoja myös Itämeren piirissä. Mutta toki tuo kauniisti kiiltelevä optio meitä lämmittää niin pirusti.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ruotsin kasvava Nato-myönteisyys on kova pala Suomessa. Toki Ruotsin mahdollinen jäsenyys on kaukana, mutta teoriassa olisi karmea tilanne, että Ruotsi livistäisi lopulta Norjan ja Tanskan tervetulleeksi toivottamana Natoon ja Suomi jäisi yksin näiden turvallisuuspoliittisten kokonaisratkaisujensa kanssa.

Tuo tarkoittaisi tilanteen välitöntä uudelleenarvioinnin tarvetta myös lahden tällä puolella. Suomen asema Itämeren rantavaltiona muodostuisi kestämättömäksi, jos Suomi pois lukien koko Venäjään kuulumaton ranta olisi Naton territoriota. Mahdollisen kriisitilanteen uhatessa Venäjällä olisi painetta ennakoiviin toimenpiteisiin jo merenkulkunsa ja öljyputkiensa suojelemiseksi. Tietysti myös Tanskan salmien kuuluminen joka puolelta Nato-maille koettaisiin Venäjällä ongelmaksi, mutta siellä mietittäisiin myös Pietarin suojaamista maitse ja meritse tapatuvalta aggressiolta jo etukäteen. Sotilasliittoihin kuulumaton Suomi olisi tällaisessa tilanteessa Venäjän kannalta vaarallinen sotilaallinen tyhjiö, jonka haltuunotto olisi aika lailla selviö, jos vaihtoehtona on että vihollinen käyttäisi Suomen aluetta Venäjää vastaan, edes teoriassa. Mikäli Suomi hakeutuisi ja pääsisi rauhan aikana Naton jäseneksi, niin tilanne olisi tulevia kriisejä ajatellen ratkaisevasti erilainen. Tällöin Suomeen kohdistuvat sotilaalliset toimet olisivat Venäjän ja Naton suhteita ajatellen ihan yhtä vakava asia kuin sotilastoimet Baltian maita tai Norjaa koskien. Nykyisen kaltaisen puolueettoman ja liittoutumattoman Suomen kanssa Venäjä voi toimia paljon vapaammin, mikäli se katsoo tällaisen liikkeen kannattavaksi.

Luulenpa että uusi hallitus tulee yrittämään jonkinlaista varovaista liennytystä Kremlin suuntaan (ilman että kovin näkyvästi livettäisiin EU-rintamasta), mutta en pidä mahdottomana myöskään sitä, että Moskovassa puolestaan haluttaisiin vähän kokeilla Suomen uuden, pehmeämmän johdon kestävyyttä jonkinlaisella lisäpainostuksella. Se olisi ainakin tyypillinen virhe-ele aggressio-moodissa olevalta Venäjältä.

Konsensuksen aikoina vakiintunut poliittinen asetelma ei ainakaan kannatuslukujen kehityksen perusteella ole enää yhtä vakaa kuin joskus taannoin. Puolueiden kannatuksessa ja sitä kautta tulevien hallitusneuvottelujen asetelmissa voi vielä tapahtua suuriakin muutoksia ennen ensi eduskuntavaaleja, mikäli vaalit siis pidetään ajallaan. Paljon saa tietysti tapahtua, mikäli Keskusta ei ole vaalien jälkeen suurin puolue ja todennäköisesti myös pääministeripuolue. Sipilä on keskimäärin ottaen ihan järkevä ja aikaansaapa mies, mutta hänelläkin on omat heikkoutensa. Miehellähän olisi loistava paikka ajaa Nato-asiaa Kepun puheenjohtajana, ja tupajengi jopa kuuntelisi Sipilää. En sitten tiedä, kuinka pragmaattiseksi ajattelijaksi Sipilä voisi osoittautua pääministerinä, jos siis pragmaattiselle puolustuspoliittiselle ajattelulle ilmenisi erityisen painavaa tarvetta.

 

[erku]

Viimeisimmät gallupit Suomessa antavat toivoa sen suhteen, että pahimmat Nato-kiihkoilijat eli kokoomus ja apupuolueensa RKP molemmat voisivat joutua oppositioon. Tämä takaisi nähdäkseni sen, että tällä vuosikymmenellä ainakaan ei maamme turvallisuuspoliittisesta itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta tarvitse luopua.

 

[MustatKortit]

...Tämä takaisi nähdäkseni sen, että tällä vuosikymmenellä ainakaan ei maamme turvallisuuspoliittisesta itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta tarvitse luopua.

Tuli tästä lauseesta sivuhuomiona mieleen, että näkyvin ehdotus tällä saralla on ollut kepulaisen Paavo Väyrysen hyvin suorasukaiset lausunnot siitä, että Suomi voisi irrottautu kokonaan tästä eurooppalaisesta Venäjä-politiikasta ja alkaa 70-luvun hengessä luomaan omaa politiikkaansa.

Onneksi Sipilä ei ilmeisesti ole samaa mieltä, mutta epäilemättä Väyrysenkin linjalle löytyy kannattajia.

 

[erku]

Tuli tästä lauseesta sivuhuomiona mieleen, että näkyvin ehdotus tällä saralla on ollut kepulaisen Paavo Väyrysen hyvin suorasukaiset lausunnot siitä, että Suomi voisi irrottautu kokonaan tästä eurooppalaisesta Venäjä-politiikasta ja alkaa 70-luvun hengessä luomaan omaa politiikkaansa.

Onneksi Sipilä ei ilmeisesti ole samaa mieltä, mutta epäilemättä Väyrysenkin linjalle löytyy kannattajia.

Jos puhtaasti lyhyen aikavälin intressejä ajatellaan, niin juuri noinhan pitäisi toimia. Pakotteet ovat Suomen osalta puhdasta omaan nilkkaan ampumista ja tästä kärsivät taloudellisesti niin yrittäjät, maanviljelijät, duunarit kuin veronmaksajatkin.