Samoilla askelmerkeillä kuin @sampio yllä, Suomessa Harju on hakannut kaikki muut 100-0. Berliiniin viikon visiitillä myin sieluni muutenkin, mutta kirsikkana kakussa oli kebab, parhaimpana omaan makuun jäi mieleen Mustafa’s Gemüse Kebap.
Tekevät erityylisiä leipiä ja jotkut valitsevat paikkansa ihan sen mukaan. Mä vedän rullana (dürum) yleensä, joten en osaa nyt ihan viimeisimpien vierailujeni osalta sanoa dönereiden osalta.Berliinin-kävijät, millaisella leivällä kebut siellä tehdään?
Mä luulen, että siellä on tottunut tietyntyyppiselle kebulle, eikä poikkeava iske välttämättä. Itse en tosiaan mikään erityinen Suomi-kebun ystävä ole, mutta Oulussa olisi tarkoitus kesällä käydä, ja pakko testata joku paikallinen känkkylä.Ehkä sitä on täällä Suomen pizzakebbe pääkaupungissa tottunut liian hyvälle. Mutta uskon, ettei tuo ollut parasta mitä Helsingillä on tarjota joten tahdon antaa uuden mahdollisuuden.
Ehkä sitä on täällä Suomen pizzakebbe pääkaupungissa tottunut liian hyvälle.
Kerran kävin ja jäin kyselemään itseltäni missä se pippuri oli? Odotin edes pippurikastiketta, mutta turhaan.Eerikin pippuri
Foija oli mielestäni hyvä esimerkki tästä. Jonkunlainen instituutio, joka eli jossain 80-luvulla, mutta jota ei sopinut arvostella, koska se oli instituutio. Dennis on mielestäni vasta omistajanvaihdoksen jälkeen tiputtanut instituutio-osakkeitaan, sitä ennen sen arvostelu oli pyhäinhäväistys. Brahen kellari tulee mieleen myös. Pahin ravintoloiden Turun tautihan on Hesburger, jonka jalansija Turussa on nimenomaan seurausta hyväveli-järjestelmästä. Mm keskustan mäkki hinnoiteltiin ulos kun TOK:n liiketoiminta laajentui samaan taloon. Sama kävi Itäharjun prismassa. TOK:n ja Hesburgerin yhteistyö onkin ihan aitoa periturkulaista selänpesukoplausta. Tapetaan kilpailu ihan tappamisen ilosta, ei kilpailemalla reilusti, vaan viemällä toimitilat. No, TOK onkin sitten se joka tässä viimeisen parin vuoden aikana on pahiten kärsinyt, ja ravintolatoimintaa on jouduttu karsimaan todella kovalla kädellä. En voi sanoa olevani surullinen.Pizzeria Napoli nyt semmoisena loistavana majakkana oikein, surkea paikka. Dennis toinen hyvä esimerkki. Jne jne.
Joo, ei tunnu löytyvän mitään erityisen hyvää kebab paikkaa.Vantaalta akselilta Tikkurila-Koivukylä-Korso ei kunnollista kebabia löydy. Huonot lihat, olemattomat soosit. Vai pystyykö joku suosittelemaan jotain oikeasti hyvää paikkaa.? Monessa suositellussa olen käynyt ja pettynyt.
Oikeastaan Helsingissäkin taso on onneton. Eerikin pippurissa käyn keskustassa yleensä, mutta liian kuivia pakkaavat annokset olemaan.
Mites leipä? Itse kyllä pidän pitaleivästä. Harju on muuten oikein hyvä, mutta leipä vähän tökkii siellä.
Berliinin-kävijät, millaisella leivällä kebut siellä tehdään?
Harjussa on muuten ollut lihana myös hirveä ja karhua. Yleensä toki lammasta ja kanaa.
Anissa kävin ensimmäisen kerran joskus v. 1992 tai 1993. Silloin oli kaksi turkkilaista ravintolaa, toinen (parempi) oli Persepolis. Sitten vähän tuon jälkeen eka varsinainen kebab-paikka, jonka muistan, oli siinä Kaivopihan käytävän päässä Turkish Kebab Room. Harvoin tuli käytyä, kun oli siihen aikaan tosi kallista opiskelijalle. Kebab ranskalaisilla maksoi 60 mk, kun esim. mäkkäristä selvisi hiukan yli kolmella kympillä.Joo, ei tunnu löytyvän mitään erityisen hyvää kebab paikkaa.
Suosittelen testaamaan ravintola Anin turkkilaista seisovaa pöytää. Siellä on mielestäni tosi hyvät lihat ja paljon kaikkea muuta valikoimaa. Sijaitsee Telakkakadulla.
Parhaat kebbet, mitä maailmalla saanut, olleet Jerusalemin vanhassa kaupungissa ja shawarmat Vancouverissa. Istanbulissa oli myös erittäin jees, samanlaista kuin Döner Harjussa.
Olen muuten sitä mieltä, että nuo 90-luvun kebulat, Metro-Kebabit ja muut halpikset löisivät nykyiset peruspaikat 100-0. Eikä ole edes aika kullannut muistoja.
Berliinissä leipä grillataan nopeasti prässissä, josta tulee tuo rapeus. Myös leipä on itsessään paremman makuista, vaikka sinänsä ihan perus pitaleipä onkin. Soosit onkin sitten taas huomattavasti parempia, samoin salaatti tuntuu suuhun miellyttävämmältä.Pitaa on tarjolla. Ei tosin niitä suomen pakkasesta nostettuja ja mikrossa lämmitettyjä. Rasvaisempaa ja rapsakkaa.
Pita on yleisin, mutta muitakin löytyy, mm. tuollaista Döner Harjun tyylistä. Sitten aika usein on erilaisia grillattuja ja/tai tuoreita kasviksia monipuolisemmin kuin Suomessa keskimäärin.Myös leipä on itsessään paremman makuista, vaikka sinänsä ihan perus pitaleipä onkin.
Helsingissä asuessani ehdoton suosikkini on ollut King Kebabin kana-aurarulla. Ai että toi niiden kanakebab on hyvää ja tuo rulla kanssa. Mukavan rapsakka pinta ja mukaan tulee creme fraiche tyylinen kastike jossa on mausteita, jalapeno ja oliiveja. Palvelukin aina ollut loistavaa ja nopeaa.
Tuo kanakebab on itselleni kyllä täysi mysteeri. King Kebab on ainoa paikka, mistä olen kuullut, että sitä saa. Kai sitä nyt jostain muualtakin saa? Eroaako maku paljonkin normaalista kebabista?
Berliinissä leipä grillataan nopeasti prässissä, josta tulee tuo rapeus. Myös leipä on itsessään paremman makuista, vaikka sinänsä ihan perus pitaleipä onkin. Soosit onkin sitten taas huomattavasti parempia, samoin salaatti tuntuu suuhun miellyttävämmältä.
Tuo kanakebab on itselleni kyllä täysi mysteeri. King Kebab on ainoa paikka, mistä olen kuullut, että sitä saa. Kai sitä nyt jostain muualtakin saa? Eroaako maku paljonkin normaalista kebabista?
En tiedä, miten kana valmistetaan tuolla, mutta omat kunnolliset kokemukseni on paikoista, jossa fileet on ladottu päällekäin vartaaseen. Liha on usein reittä, joka on rintaa rasvaisempaa, ja se maustaa paahtuvaa lihaa koko ajan. Samalla lihaan muodostuu rapeutta. Siitä ehkä voisi tulla tuo pekonimaisuus, tavoitan nimittäin mitä kaverisi hakee kuvailullaan.Yksi kaveri totesi, että ihan kuin kanakebabissa olisi pekonia seassa, mikä nyt kuulostaa aika nurin kuriselta, mutta hankala sitä makua on suoraan verrata perinteiseen kanaan tai broileriin.