Mainos

Naisten MM-kisat 25.8.–4.9.2022 Herning & Fredrikshavn, Tanska

  • 31 920
  • 270

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Miehet ja pojat tuottavat rahaa, naiset eivät. Tämä on hyvin yksinkertaista ja tasa-arvoa parhaimmillaan.
En sanoisi tuota tasa-arvoksi. Korkeintaan se on jotain vinoutunutta tasapäisyyttä, jossa miesten jääkiekko nähdään ja on nähty investoimisen arvoisena, kun taas naisten jääkiekkoa ei juuri koskaan nähdä. Suomi on pelannut miesten MM-kisoissa 83 vuotta. Naisten MM-kisoissa on pelattu alusta asti eli 32 vuotta. Pitääkö tässä odottaa vielä 50 vuotta, että Jääkiekkoliittokin alkaa uskoa naisten jääkiekon mahdollisuuksiin?

Tuo on tilanne nyt, eikä muutu mihinkään, jos miesten pelit ovat Gatorade Centerissä ja Nokia Arenassa, mutta samaan aikaa naisten pelit haudataan Vierumäelle. Siellä urheilijoiden kivassa pikkukuplassa ei vaan ole edellytyksiä kasvaa yleisölajina. Vierumäen ja Nokia Arenan välissäkin olisi aika monta pienemmän taloudellisen riskin vaihtoehtoa tuoda pelit sinne, missä voi saada maksavia katsojiakin. Tätä pitäisi vaan tehdä järjestelmällisesti, eikä 1-2 peliä markkinoimatta parin vuoden välein. 2019 Espoon MM-kisoissakin nähtiin, että myös naisten peleille on katsojia ja itse asiassa on joka kerta nähty, kun EHT- ja muita harjoitusotteluita on tuotu Vierumäen ulkopuolelle. Joka kerta katsojia on ollut enemmän kuin Vierumäellä. Välillä jopa moninkertaisesti ja nelinumeroisia lukuja, vaikka on pelattu tyyliin arkipäivänä klo 14.

Tai sitte innovoitaisiin. Naiset perustaisivat Naisten Jääkiekkoliiton.
Tämä on ihan mahdollinen vaihtoehto, jos naiset turhautuvat kansainvälisen ja etenkin kansallisten liittojen saamattomuuteen. Ongelma on siinä, että MM-kisat ovat IIHF:n sanktioimat, jolla on myös sananvaltaa naisten jääkiekon isompaan näyttämöön eli olympialaisiin. Käytännössä tuo vaatisi varmasti sen naisten täysiammattilaissarjan, joka menestyisi niin hyvin, että sillä alkaisi olla naisten jääkiekossa NHL:n tyylinen asema, jossa ei tarvitse välittää IIHF:n ja Olympiakomitean mahdollisista sanktioista. Kynnys irtautua IIHF:n alta on siis vielä ainakin toistaiseksi liian iso.

Luulen, että HIFK, TPS ja HPK ovat ainakin nähneet tuossa jotain kun toiminta on otettu Liigajoukkueen yhteyteen. 2 miljoonaa nyt oli taas ihan hupiukkonumero.

Nämä seurat ovat omalta osaltaan auttamassa joukkueitaan kohti ammattimaisempaa toimintaab hyödyntämällä resursseja ja yhteistyökumppaneita. Ja ehkäpä ajattelevat esimerkiksi niin, että siitä voi tulla hyötyä esimerkiksi potentiaalisten junioripelaajien kautta. Siellä on aika perkeleesti rahaa mikä kohdistuu nyt muualle kuin jääkiekkoon.
Toistaiseksi HPK on ymmärtääkseni ainoa virallisesti miesten liigaosakeyhtiön alla virallisesti toimiva Naisten Liigan joukkue. Esimerkiksi seurasiirrot menevät HIFK:ssa ja TPS:ssä vielä ryn alle. Noissa kaikissa kolmessa seurassa miesten joukkueet ovat on kuitenkin auttaneet tuntuvasti niin taloudellisesti kuin muillakin yhteistyön osa-alueilla, kuten tiedottamisessa ja sponsorisopimusten hankinnassa. Sattumoisin noissa kolmessa seurassa onkin nähty viime kausilla useita maajoukkuetason ulkomaalaispelaajia.

Naisten jääkiekkoon panostamisessa on kyse juuri tuosta, että naiset ja tytöt ovat harrastajina ja katsojina huonosti hyödynnetty kohderyhmä. Siellä on tosiaan paljon hyödyntämätöntä potentiaalia eli käytännössä seurojen ja liiton kaipamaa rahaa. Sitä olisi mahdollista saada suoraan naisilta ja tytöiltä sekä välillisesti naisille suunnattujen tuotteiden sponsorieuroina.

Kaksi miljoonaa perustuu ihan siihen, että suurin piirtein sen verran tarvisi joukkueen pyörittämiseen jos siinä on 28 pelaajaa ja 7 muuta henkilöä noin 3000 euron kuukausipalkalla.
Tuo laskelma on varmasti ihan realistinen, mutta kukaan ei odota, että Naisten Liiga muuttuisi yhdessä yössä täysiammattilaissarjaksi. Tuollaisen summan tuominen keskusteluun haiskahtaa siis hieman olkiukolta.

Nykyään Naisten Liigan julkisuudessa salaisina pysyvät budjetit lienevät jossain 150 000–50 000 euron paikkeilla kautta kohden. Tämä on siis oma arvioni, joka perustuu aika pitkälle Yle Urheilun selvitykseen 3,5 vuoden takaa. Tuon jälkeen esimerkiksi HPK on siirtynyt virallisestikin miesten osakeyhtiön alle. Myös Bluesin naiset siirtyivät oman Ysikoppi ryn alta ison Kiekko-Espoon alle.

Mitä Jääkiekkoliitto on tehnyt viime vuosina Naisten Liigan näkyvyyden parantamiseksi? Pahimpana mokana ottelulähetykset on siirretty Ruutu+-palvelusta liiton omaan himmeliin eli Leijonat.tv:seen. Yritä siinä nyt sitten saada joukkueille lisää katsojia ja sponsorieuroja.

Taas piti jankata sivun essee yhteen kuluneeseen "naisten pelit ei tuota rahaa"-argumenttiin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Enpä olisi uskonut pari vuotta sitten ajattelevani näin, mutta tällä hetkellä jopa toivon, että naistenmaajoukkue häviäisi tämän päiväisen ottelunsa. Tappion myötä viimeistään maajoukkueen valmennus, johto ja itse pelaajatkin sekä jääkiekkoliittokin saattaisivat herätä siihen, millaiseksi puuhasteluksi toiminta maajoukkueessa on mennyt. Palattaisiin perusasioiden äärelle ja suunta takaisin ylöspäin kohti ammattimaisempaa toimintaa. Tätä menoa MM-tasolla ainut realistinen vähimmäistavoite, kausittaiset pronssijuhlat jäävät haaveeksi ja kohta ainut tavoite on edes päästä mitalipeleihin.

Nyt kisojen jälkeen koko paletti uusiksi ja humpan juoni selväksi. Jotka eivät sitoudu Leijonapaitaan tai muuten lähtevät kisoihin vaan hauskaa pitämään, jätetään kisoista ja maajoukkueringistä pois. Tämä kaikki edellyttää koko johtoportaan vaihdon, sillä toimintamallit tulevat heiltä ja viimeiset pari kautta toiminta on ollut lastentarha tasoa. Nyt on aika herätä tähän päivään ja todellisuuteen, tai sieltä tulee joukkueita ohi molemmilta puolilta. Nyt on aika lopettaa itkeminen arvostuksen puutteesta ja ruveta tekemään tekoja, joilla sitä arvostusta tulee. Arvotusta ei saa ilman työntekoa ja se pitää ansaita. Tällä hetkellä tilanne on täysin päinvastainen.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Nyt on aika lopettaa itkeminen arvostuksen puutteesta ja ruveta tekemään tekoja, joilla sitä arvostusta tulee. Arvotusta ei saa ilman työntekoa ja se pitää ansaita.

Toki ja ennen kaikkea niiltä tahoilta, jotka mahdollistavat/estävät sen arvostuksen nousun teoillaan ja kuvitelmillaan. Tulos ansaitaan, mutta vain kaikkien tasojen yhteisellä arvostuksella, siihen ei naisten teot kaukalossa yksin riitä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
tällä hetkellä jopa toivon, että naistenmaajoukkue häviäisi tämän päiväisen ottelunsa. Tappion myötä viimeistään maajoukkueen valmennus, johto ja itse pelaajatkin sekä jääkiekkoliittokin saattaisivat herätä siihen, millaiseksi puuhasteluksi toiminta maajoukkueessa on mennyt.
En toivo tappiota Suomelle, mutta se varmasti kyllä käynnistäisi jonkinlaisen muutosprosessin Naisleijonien ympärillä. Toisaalta nyt on jo luvattu, että liitossa keskustellaan joka tapauksessa joukkueen käytännöistä näiden kisojen jälkeen. Toivottavasti se ei ole vain sanahelinää, vaan parin viime kauden sirkus mediassa saadaan lopetettua ja joukkue voi jatkossa keskittyä olennaiseen. Luonnollisesti mahdollinen sirkus pitää loppua myös joukkueen sisällä, eikä näitä kohuiksi paisuneita juttuja saa enää tapahtua oli ne sitten yksittäisiä tai laajemminkin toimintaa kuvaavia tapahtumia. Suomi ei ole koskaan pärjännyt palloilulajeissa ilman yhteistä joukkuetta.

Naisleijonat ei ole jäänyt MM-kisoissa mitalipelien ulkopuolelle vielä koskaan, vaan loppusijoitus on ollut aina vähintään neljäs. Tuo tapahtuu väistämättä vielä joskus, mutta toivottavasti ei kuitenkaan vielä tänään. Olympialaisissa puolivälieräjärkytys on koettu kerran, kun 2014 Sotšin olympialaissa tie nousi pystyy Ruotsia vastaan. Viime vuosikymmenen alussa oli muutenkin jonkinlainen aallonpohja silloisten pelaajasukupolvien vaihtuessa:
MM2012 - 4.
MM2013 - 4.
OK2014 - 5.
MM2015 - 3.
MM2016 - 4.

Tuon jälkeen Naisleijonat on napannut jokaisesta turnauksesta vähintään pronssia. Vuosituhannen alussa oli samanlainen vaihe, kun kuusi peräkkäistä arvokisaturnausta tuotti vain yhden MM-pronssin:
MM2001 - 4.
OK2002 - 4.
MM2003 - SARS
MM2004 - 3.
MM2005 - 4.
OK2006 - 4.
MM2007 - 4.

Vuodesta 2008 pelatuissa alle 18 -vuotiaiden MM-kisoissa Suomen tytöillä on ollut vaikeampaa, mutta onneksi sielläkin taso on viime vuosina vakiintunut sijojen 3-4 paikkeille. Joka tapauksessa kuitenkin kovempaan A-lohkoon, jonne Suomi pääsi takaisin vasta vuonna 2019, kun sitä ennen heikomman B-alkulohkon jälkeen puolivälierässä tuli aina seinä vastaan. U18-kisoja pelataan pääsarjassa edelleen 8 joukkueella.

Nuorissa kohentunut taso ja ennen kaikkea kasvanut pelaajamateriaalin leveys tarkoittaa sitä, että naisten maajoukkueeseen tulee jatkossakin hyviä pelaajia, jolloin mitaleista on mahdollista taistella tulevaisuudessakin. Nuorten kisoissa on kuitenkin ollut jo nähtävissä tasoerojen kaventuminen niin pohjoisamerikkalaisiin kuin muihinkin maihin. Monessa ikäluokassa Suomi ei ole ollut edes se kolmanneksi paras maa. Tasoerojen kaventuminen siirtyy väistämättä jossain vaiheessa aikuisten tasollekin, kunhan aikuisissa ei vaan jouduta antamaan maajoukkuepelaajien olosuhteissa liikaa tasoitusta pohjoisamerikkalaisille pelaajille.

Kävi tässä turnauksessa Suomelle miten vaan, niin en lähtisi kuitenkaan räjäyttämään kaikkea ihan atomeiksi. Naapurimaassa Ruotsissa on nähty, mitä menestymättömyyden ja alisuorittamisen kierre on pahimmillaan ja se pudotti Damkronorin lopulta jopa MM-kisojen pääsarjasta. 2006 olympiahopeaa voittanut Ruotsi ei ole vielä tähän mennessä selvinnyt täysin silloisen pelaajasukupolven vaihtumisesta, vaikka suunta onkin jälleen hiljalleen ylöspäin. Toki viime vuosikymmenellä Ruotsin maajoukkueessa oli myös riitoja silloin päävalmentajan kanssa, pelaajien kieltäytymisiä, ulkomaalaispelaajien vyöry kotimaiseen pääsarja-SDHL:ään, maajoukkueen arvokisatulosten negatiivinen kierre, jonka seurauksena maajoukkuepelaajat menettivät myös taloudellista tukea liitolta ja olympiakomitealta.

Naisleijonat saa olla siis varovaisia, että ainakaan omilla ratkaisuilla ei sysätä maajoukkuetta vastaavaan syöksykierteeseen.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
USA:n jääkiekkoliitto ja naisten maajoukkue jatkoivat yhteistyösopimusta kuukaudella eteenpäin. Kanadan naisten maajoukkueen sopimus Hockey Canadan kanssa umpeutuu niinikään ensi kuussa. Kummankin joukkueen neuvottelut uudesta sopimuksesta jatkuvat kisojen jälkeen. Saa nähdä pelataanko seuraavat MM-kisat ilman USA:ta ja Kanadaa, jos kumpikaan ei ole siihen mennessä saanut jatkosopimusta aikaiseksi.

 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
@lunde lle ensimmäisenä isot kehut lähes koko kattauksen tarjoavasta setistä näidenkin kisojen suhteen. Tällä kertaa tuli itse seurattua Suomelta ottelut Kanadaa, Jenkkejä ja nyt Tsekkiä vastaan. Helppo kuitenkin olla jotenkin kärryillä kun muutoin tehty näin kattavasti pohjustukset ja tilanneseurannat.

Tästä selkään taputtelusta kömpelö aasinsilta Suomen otteisiin. Tuli olympialaisten aikaan kirjoiteltua enemmän ja vähän ihmettelin tuota nuoren osaston ja kokeneen osaston epätasapainoa.

Heitetään ajatus konkreettisesti näin.

X-Tapani-Karvinen
X-Tulus-Nieminen

Olenko oikeasti täysin kuistilla jos katson kieroon ajatusta että yksi huippuketju pumpataan pakkomielteisesti yhteen, peluutetaan yhtä pakkomielteisesti ja Tuluksen ympärille vain kootaan parhaiten väläyttelevät?

Tuli vähän kurja olo nuorten ja potentiaalisten hyökkääjien osalta kärjistetysti katsella roolia 3-4 ketjun grindaajina. Siinä sitten välillä kukin osoitti vahvuuksia ja heikkouksia.

Eikö tuossa olisi vielä esimerkiksi Tapanin ja Karvisen jotenkin loistaessa ajatusta kasvattaa yhtä nuorta vastuulliseen rooliin kokonaisvaltaisesti? Ettei tuo puhuttu sukupolven vaihtuminen vain hyppää yhtäkkiä päin näköä.

Samaten Niemisen voisi huoletta irrottaa kahden äsken mainitun viereltä. Tuon superketjun voi lyödä tarvittaessa yhteen ja ylivoimat he hierovatkin yhdessä.

Ei tuo nyt mikään katastrofi ole kahden lupaavan laiturin operoida Tuluksen tasoisen tehtaan takuun vierellä, mutta kokonaisuutta mietin. Ja tulevaisuutta.

Puolustuksessa asiat ovat minusta paremmin. Laitisesta kasvaa uusi Hiirikoski ja ehkäpä nyt on se hetki ruveta tasoittelemaan kapteenin minuuttejakin. Muilta osin sitten viisaammat tietävät, mutta ei tuossa nyt paskempi ole ajatella Savolaista ja Rantalaa omissa rooleissaan.

Keisalan kohdalla nostan kättä ylös ja häpeän. Selkeät aihiot uudeksi Rädyksi kun taso on jo nyt tuo. Eli puhutaan siis siitä että voidaanko nähdä 2019 -setti Keisalalla. Uskon niin.

Tämä putoaminen toivottavasti ravistelee nyt kunnolla naisleijonia ja herättelee kaikkia. Ensin kunnioitus joukkueen sisään takaisin kun nuorta lahjakkuutta piisaa. Oikeat henkilöt työstämään tuota. Nyt myös on päästävä kohuista irti ja kohti ammattimaisempaa suuntaa. Joo, kuulostaa lässytykseltä, mutta nyt kysytään viimeistään "edes jotain" muiltakin kuin naiskiekon eteen paiskivilta.

Tämä "shokki" lienee nyt se kuuluisa uhka vai mahdollisuus?
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
IIHF:n mukaan naisten jääkiekkoon tarvitaan NHL:n tyylinen ammattilaissarja, että tasoerot kaventuisivat. Ongelma vain on siinä, etteivät Pohjois-Amerikassa pelaavien naiskiekkoilijoiden pelaajayhdistys PHWPA ja tällä hetkellä ainoa Pohjois-Amerikassa operoiva naisten ammattilaisliiga PHF halua tehdä keskenään yhteistyötä.

IIHF: Women's pro hockey in North America key to strengthening international game - TSN.ca

Aika monet pelaajat, myös Kanadan ja USA:n joukkueista, olivat sitä mieltä että MM-kisat voitaisiin olympiavuonnakin pitää huhtikuussa.
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Naisleijonien eilinen puolivälierätappio on synnyttänyt melkoisia reaktioita ja siitä sekä käynnissä olevasta turnauksesta on tehty pikaisesti villejäkin johtopäätöksiä laidasta laitaan aina jopa naisten soveltuvuudesta ryhmässä toimimista vaativiin joukkuelajeihin jne. Itse en mene isompiin johtopäätöksiin ainakaan vielä, vaan tehdään mahdollista analysointia turnauksen jälkeen. Turnaushan on vielä kesken Naisleijonienkin osalta.

Sen sijaan yritän asettaa tässä puolivälierätappion jonkinlaiseen perspektiiviin tai ainakin antaa sen arviointiin mahdollisesti uusia näkökulmia.

Kuten uutisten otsikot ovat huutaneet eilisillasta lähtien, Naisleijonat kärsivät ensimmäisen MM-kisojen puolivälierätappion koskaan ja olympialaisissakin tämä on koettu vain kerran aiemmin. Naisleijonat eivät olleet aiemmin hävinneet yhtään kolmesta arvokisakohtaamisesta Tšekille. Tosin vuosi sitten oli jo aika lähellä.

Melko yleinen käsitys tuntuu olevan, että naisten jääkiekon arvokisoissa pronssimitali tulee Suomelle ilmestymällä paikalla, mutta muuhun ei sitten olekaan mahdollisuuksia. Ja jos pronssia ei tulekaan, niin se on paha epäonnistuminen – suorastaan katastrofi. Toki tälle väitteelle saa jonkin verran tukea lajin arvokisahistoriasta, jossa Suomi on kahminut pronssimitaleja lähes yhtä suurella varmuudella kuin USA ja Kanada ovat olleet loppuotteluissa. No, ei ihan kuitenkaan. Aina niiden mitalien eteen on kuitenkin pitänyt pelata. Koskaan pelkkä paikalle ilmestyminen ei ole riittänyt.

Aiemmassa viestissäni mainitsinkin kaksi selkeää ajanjaksoa, jolloin mitaleja ei ole tullut: kuusi turnausta 2001–2007, joissa yksi pronssi sekä viisi turnausta 2012–2016, joissa yksi pronssi. Jälkimmäisen jakson jälkeen Naisleijonien mitaliputki kesti keväästä 2017 asti helmikuun 2022 olympialaisiin eli viidet arvokisat, kun COVID perutti yhdet MM-kisat. Sotšin puolivälierätappio oli niin nöyryyttävä, että Suomessa reagoitiin asiaan. Muutama vuosi sen jälkeen Naisleijonat pääsivät osalliseksi myös olympiakomitean urheilija-apurahoista. Ja kun mitaliputki jatkui ja muuttui Espoossa hopeiseksikin, tuki jatkui ja jopa kasvoi hieman.

Miksi Tšekin voitto ei ehkä ollutkaan niin iso yllätys, vaikka Naisleijonat ei ole koskaan aiemmin hävinnyt MM-kisojen puolivälieräottelua? Vastaus löytyy joukkueiden aiemmista otteluista etenkin ihan viime vuosilta. Naisleijonien historian suurinumeroisin voitto on Tšekkislovakiasta 1989. Kansainvälisten otteluiden pioneerien kohtaamisessa Suomen voittolukemat olivat murskaavat 34–0. Sittemmin kohtaamisissa oli pitkä tauko, kunnes viime vuosikymmellä Tšekin naiset alkoivat nousta huipulle.

Etenkin viimeisen vuoden sisään ollaan ollut todella kaukana noista Tšekkoslovakian ajoista. Ennen eilistä joukkueet olivat kohdanneet noin vuoden sisään viisi kertaa ja Suomi oli voittanut otteluista neljä. Huomionarvoista on kuitenkin, että jokainen ottelu oli päättynyt vain yhden maalin erolla ja kahdesti vasta voittolaukauskilpailun jälkeen. Eilisen tappion jälkeen saldo on nyt kaksi tappiota kuudesta ottelusta.

Naisleijonien maaottelut Tšekkiä vastaan kautta aikojen

Yhteensä 14 ottelua 11 voittoa 3 tappiota

04.04.1989 CZE - FIN 0 - 34, Rattingen (Tšekkoslovakia)

29.03.2013 CZE - FIN 1 - 10, Smith Falls

01.04.2016 FIN - CZE 5 - 0, Kamploops (MM)

27.03.2017 FIN - CZE 6 - 1, Grand Rapids

24.08.2018 CZE - FIN 2 - 3, Hodonin
09.02.2019 CZE - FIN 0 - 2, Dmitrov

20.08.2019 CZE - FIN 2 - 9, Vierumäki
07.11.2019 FIN - CZE 1 - 2, Dmitrov

28.08.2021 FIN - CZE 1 - 0, Calgary (MM)

15.12.2021 FIN - CZE 4 - 3, Vierumäki
17.12.2021 FIN - CZE 1 - 0 VL, Vierumäki
27.07.2022 FIN - CZE 2 - 3 VL, Vierumäki
28.07.2022 FIN - CZE 4 - 3, Vierumäki
01.09.2022 FIN - CZE 1 - 2 JA, Fredrikshavn (MM)


Arvokisat

Yhteensä 4 ottelua 3 voittoa 1 tappio

01.04.2016 FIN - CZE 5 - 0, Kamploops (MM)
11.04.2019 FIN - CZE 3 - 1, Espoo (MM)
28.08.2021 FIN - CZE 1 - 0, Calgary (MM)
01.09.2022 FIN - CZE 1 - 2 JA, Fredrikshavn (MM)

Tottakai Suomi oli historiaan peilatenkin edelleen ennakkosuosikki eiliseen otteluun lähdettäessä ja todennäköisesti 10 ottelun sarja tuottaisi Suomelle vielä tämän puolivälierätappion jälkeenkin Tšekkiä enemmän voittoja. Erot eivät ole kuitenkaan enää suuria ja Tšekkiä vastaan Suomenkin pitää lyödä nykyään ihan parasta pöytään pärjätäkseen. Suomella ei ole varaa antaa tasoitusta terveystilanteen, joukkuepelin, asenteen tai erilaisten suoritukseen vaikuttavien häiriötekijöiden muodossa.

Eilisen ottelun laukauskartat eri erissä olivat mielenkiintoisia.



Laukauskartat vahvistavat sitä, mitä silmäkin kertoi peliä katsoessa: Suomi aloitti heikosti, mutta paransi varsinaisen peliajan loppua kohden. Kolmannessa erässä Suomen olisi pitänyt ratkaista peli paikoistaan. Sen sijaan kahden yksilövirheen ketju päätti ottelun Tšekin eduksi. Sellaista jääkiekko on.

Vaikuttiko heikkoon alkuun jollain tavalla se, että Suomi matkusti puolivälierää varten toiselle paikkakunnalle ja pelasi ihan uudessa kaukalossa? Tšekillä ei ollut tällaista sopeutumista, vaan he saivat jatkaa samalla paikkakunnalla ja kaukalossa kuin alkusarjassakin. Ehkä Tšekki sai tässä jonkinlaisen pienen edun, josta voi olla hyötyä tiukkojen marginaalien peleissä. Pelkästään tuo ei ottelua kuitenkaan ratkaissut eli tuon syys taakse ei voi mennä edes kannattajana.

Ennen kaikkea kiinnostaisi saada varmistus, että oliko Fredrikshavnissa pelaaminen todella Suomen toive tuon kolmannen puolivälieräottelun alkamisajasta johtuen. Klo 18.30 on varsinkin arkipäivänä täydellinen kellonaika jääkiekkopelille.

Olin ennen 2018 olympialaisia hieman huolissani, mitä Espoon kotikisojen jälkeen tapahtuu Naisleijonille. Silloin ei ollut vielä edes tiedossa loppuotteluun venyminen ja todellinen mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus, vaan odotusarvo oli sille todennäköiselle pronssille. Kokeneen joukkueen ikärakenteen kuitenkin tunnistin ja se aiheutti hieman huolta. Sen lisäksi huolestutti hieman, että U18-tyttöjen MM-kisoissa Suomi oli menestynyt jo pitkään melko heikosti. Suhteellisesti paljon heikommin kuin naisten maajoukkue ja se herätti huolta seuraavan pelaajasukupolven suhteen.

Espoon kisojen jälkeen maailman sekoitti korona ja sen jälkeen pelatuissa arvokisoissa maailma ei ole kuitenkaan pudonnut Naisleijonien niskaan. Nuoria on pystytty koronasta huolimatta ajamaan sisään oikeastaan jokaiselle pelipaikalle ja vaikka pohjoisamerikkalaisia ei ole saatu kiinni, niin ainakin muiden maiden vauhdissa ollaan pysytty jokseenkin hyvin.

Ensimmäinen MM-kisojen puolivälierätappio oli kuitenkin väistämättä edessä jossain vaiheessa ja marginaalit Tšekin kanssa alkavat olla niin pienet, että tappion todennäköisyys oli ihan merkittävä.

Tässä sitä ollaan. Nyt on se ensimmäinenkin puolivälierätappio koettu ja maailma on edelleen radallaan. Turnauskin jatkuu ja etenkin joukkueen on tärkeä keskittyä seuraaviin otteluihin, vaikka moni ei tunnukaan antavan arvoa mokomille sijoitusotteluille. MM-kisojen ottelukaavion vuoksi 5. sijalla on kuitenkin iso merkitys. B-lohkoon jämähtäminen ei olisi maailmanloppu, mutta kuitenkin tulevaisuutta hankaloittava iso takaisku, mitä en toivo.

Turnauksen jälkeen pitää varmasti miettiä, mikä meni pieleen ja mitä jatkossa tehdään eri tavalla. Nyt se on kuitenkin vielä liian aikaista, koska kesken turnauksen on mahdollista tehdä vain pientä hienosäätöä. Kukaan pelaaja ei muutu turnauksen aikana taitavammaksi, nopeammaksi tai voimakkaammaksi.

Pyydän malttia myös kanssakeskustelijoille. Ei ainakaan lyödä lyötyä, vaan tsempataan urheilijoitamme yhdessä heidän uransa kovimmista paikoista.
 

jypinfani

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, SaPKo, D-Kiekko <3
Vieläkin tunne että ihan se ja sama pelataanko ensi kisat A- vai B-lohkossa… Toki katastrofin sattuessa ei ensikään vuonna olisi mahdollista päästä välieriin (siis että jäätäisi B-lohkossa sijalle 2. tai 3.), että siihen katsoen se A-lohko olisi parempi.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Vieläkin tunne että ihan se ja sama pelataanko ensi kisat A- vai B-lohkossa… Toki katastrofin sattuessa ei ensikään vuonna olisi mahdollista päästä välieriin (siis että jäätäisi B-lohkossa sijalle 2. tai 3.), että siihen katsoen se A-lohko olisi parempi.

No, mitä syvempi on sukellus, sitä suurempi on tahra suomalaisen jääkiekon imagossa ja sitä myötä toivottavasti tapahtuu heräämistä taustojen ja mahdollistajienkin arvovalinnoissa. Pelaamalla on on aina mahdollista päästä parempaan, mutta ilman toimivaa taustaa se hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Mulle, kun en ole ihan hirveän syvällisesti älynnyt tutkia kiekon tätä puolta, oli yllätys tämä evhl (?) liiga, joka on siis keski - Eurooppalainen monikansallinen naisten ammattilais - sarja, jossa siis esim. Unkarin naiset tienaavat enemmän pelaamalla kuin mikä on Unkarilaisten keskipalkka. Tuskin tuokaan sarja tappiolla pyörii, joten puheet siitä, ettei naisten ammattilaissarja suomessa voisi muka toimia, joutuu yhä kummempaan valoon. Takapajula on takapajula, minkäs sille.
 

Redimor

Jäsen
Mitä on seurannut nykyisen päävalmentajan edesottamuksia vastuuvalmentajana niin samankaltaista "liiton" pehmeyttä siellä on esiintynyt aina.
Naisten valmennuskin on lähestymiseltään ja ideologialtaan ihan eri kun heistä pyritään tekemään hyviä "yleisurheilijoita" eikä jääkiekkoilijoita.

Nyt tämän Unkari pelin jälkeen voisi sanoa, että joko on menossa polven vaihdos tai sitten vain ollaan jääty polkemaan paikalleen kehityksessä.

Omalla kokemuksella voin sanoa sen, että kovin tuntuu nuorilla naispelaajilla tai siis tytöillä, olevan kiire liigaan vaikka poikien matkassa tulisi kehitystä vielä muutama vuosi lisää. Liigan matkaan lähdetään jo 15 vuotiaina niin kuin se olisi suurikin meriitti mihin ei ehtisi pari vuotta myöhemmin kun on käynyt hakemassa poikien pelistä kovuutta. Toivottavasti tähän saadaan muutosta vielä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Omalla kokemuksella voin sanoa sen, että kovin tuntuu nuorilla naispelaajilla tai siis tytöillä, olevan kiire liigaan vaikka poikien matkassa tulisi kehitystä vielä muutama vuosi lisää. Liigan matkaan lähdetään jo 15 vuotiaina niin kuin se olisi suurikin meriitti mihin ei ehtisi pari vuotta myöhemmin kun on käynyt hakemassa poikien pelistä kovuutta. Toivottavasti tähän saadaan muutosta vielä.
Ilmiö on ihan todellinen. Osittain syy johtuu Naisten Liigan nykyisestä tasosta, kun Suomen kärkipelaajat ovat monelta osin karanneet viime vuosina Ruotsiin, yliopistosarjoihin, PHF:ään ja ties minne Kiinaan/Venäjälle. Samaan aikaan sarjaa on kuitekin laajennettu joitain vuosia sitten 10 joukkueen sarjaksi.

Eli ne 15-vuotiaiden poikien kanssa pelanneet tytöt pärjäävät ihan hyvin nykytasoisessa Naisten Liigassa. Joskus he ovat suoraan tai lähes suoraan jopa joukkueidensa kärkipelaajia, kuten vaikka Sanni Vanhanen, Tilli Keränen, Oona Havana jne. ovat olleet Naisten Liigaan siirtyessään. Ehkä tuossa osittain kyse siitäkin, että omanikäisten poikien kanssa yhteinen matka päättyy monesti tuossa 14–16-vuoden iässä, koska sitten poikien sarjassa alkaa tulla seinä vastaan fyysisesti ym. Moni tyttö siirtyy sitten siinä vaiheessa Naisten Liigaan, kun toinen vaihtoehto olisi jatka vuotta tai kahta nuorempien poikien kanssa.

Naisten Liigan ongelma on, että se ei yksinään valmista pelaajia kovin hyvin kansainvälisen tason vaatimuksiin. Siksi Pasi Mustonen ajoikin läpi sitä, että maajoukkuepelaajien arkeen kuuluun myös poikien kanssa harjoittelemista. Vielä viime kaudella maajoukkuepelaajia oli kyllä ihan mukavasti Naisten Liigassa, mutta yksi ongelma oli, että suurin osa niistä kasaantui yhteen joukkueeseen.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Naisten Liigan ongelma on, että se ei yksinään valmista pelaajia kovin hyvin kansainvälisen tason vaatimuksiin.

Pätevää tekstiä niin kuin aina sieltä päin.

Lainattua käytän aukaisemaan omaa näkemystä siitä missä mennään, syistä ja seurauksista, vähän laajemmin. Ammu se alas, minkä katsot olevan virheellistä, sillä luotan, että olet muutaman asteen vihkiytyneempi asiaan kuin minä.

Kun Ruotsi romahti tasoltaan, siellä reagoitiin saman tien ja isosti, luotiin ammattilaissarja naisille pikavauhtia, mutta omaa tuotantoa riittävän tasoiseen ei ollut, niinpä sitä paikattiin ostopelaajilla muista maista. Siinä mielessä heidän etukenonsa asiassa on ollut kuitenkin hidastava tason palautumiseen, että riittävästi massaa ei junioripoluista tahdo syntyä lunastamaan sinne ammattilaistasolle. Voi siis olettaa, että dam liiga toistaiseksi tukee vahvemmin muun maalaisia pelaajia kuin omia, koska heillä monellakaan ei ole kovatasoista omaa kansallista sarjaa tuottamaan pelaajia kansainväliseen maajoukkue tason kiekkoon. Kuinka pitkään tämä Ruotsilta vie päästä omavaraisuuteen jää nähtäväksi, mutta pitkällä tähtäimellä Ruotsi sieltä kyllä nousee vääjäämättä.

Suomessa taas on ongelmana kesannolle jätetty liigaan panostaminen, jossa ammattilaisuus ja kovempi taso on vielä ainakin haave vain. Lisäksi se tosiasia, että parhaat, käytännössä koko maajoukkueen runko pelaa ruotsin sarjoissa, koska siellä on mahdollista tehdä sitä ammatikseen, liekö Tapani ainut, joka onnistunut työ - ja harrastuskuvionsa rakentamaan niin, että on mielekästä pysyä suomessa.

Siinä missä Ruotsissa oma kasvatus sarjan tason vuoksi toteutuu hitaasti, Suomessa, jossa me nyt ollaan siellä romahduksen partaalla, missä Ruotsi oli muutama kausi aiemmin, suunta on enemmänkin jääkiekon kehitysmaaksi, koska pois täältä on lähdettävä niiden, joilla siitä on mahdollista tehdä ura, jolla maksaa elämänsä. Se, että ne parhaat suomen liigasta poistuu, taas johtaa siihen, ettei täällä voi syntyä oikein boomia kun esikuvat pelaa muissa maissa ja näkyy vain kerran pari kaudessa leijonapaita päällä arvokisoissa.

Samoin, koska naisten liigan on annettu kutistua täys amatööriliigaksi ja vielä hukutettu se kaikesta näkyvyydestä pois, vaikuttaa kuin setämiehet enemmänkin kasaisivat esteitä kun kehittäisivät sarjaa ja toimintaa kokonaisuutena. Mikäli oikein muistan on rekisteröityjen nais - ja tyttökiekkoilijoiden määrä jotakuinkin 5000+ ja tämä luku ei juuri ole mihinkään kasvanut viimeisen n. 7 vuoden aikana, vaikka juhlapuheissa ja kotikisojen menestyksen huumassa lupailtiinkin juuri harrastajien määrän kasvattamiseen panostaa liiton puolelta, eli voisi kysyä sieltä päin, että miten meni noin omasta mielestä panostukset maaliin.

Pieniä steppejä täällä on ottanut muutama seura, joissa on oikeasti jääkiekkokulttuuria olemassa, mutta liian moni nukkuu ruususen unta ja on osaltaan edes auttamassa tilannetta, jossa se Ruotsin romahdus on todellisuutta täälläkin ja siihen kun lisää liiton lähes hälläväliä asenteen, ollaan lähellä täälläkin ja onhan Ruotsi myös hyvä esimerkki sille, että kuopasta nouseminen ei ole niin helppoa, kuin sinne päätyminen.

Oma näkemys on, että vain seurojen ja liiton määrätietoinen työ mahdollistaa naisten pystymisen kehittyä, pitää asemansa ja parhaimmillaan haastaa niitä p- amerikkalaisiakin, vaikka vanhakin mantere tuo jatkossa erilaista ja kovempaa haastetta pöytään. Ehkä, toivon ainakin, nämä kohut ja kyntäminen edes auttaa katsomaan tosiasioita silmiin ja pakottaa korjausliikkeeseen joka on välttämätön.
 

theZ

Jäsen
Luulin alkuun, että tuo Unkari-ottelu oli "taistelu" vitossijasta johonkin alkusarjan tuloksiin tai rankingeihin perustuen mutta näköjään se olikin vasta "välierä" otteluun jossa ratkaistaan viidennen sijan kohtalo. Kuulostaa lähinnä vitsiltä. Ei kai se ole mikään ihme, että kaikenlaisia kissanristiäisiä laitetaan kisaotteluiden edelle jos koko turnausformaatti on tällaista sketsiä ja puolivälierätappiosta pettyneille pelaajille vittuilua parin lisäottelun muodossa.
 

knttrtknkn1

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Naitsenkin puolella taso noussut kun Tshekki välierissä ja Unkari pelaa Suomen kanssa tasan.
 

Veijo Esso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Eri versiot Reippaasta ja Pelicans
No, mitä syvempi on sukellus, sitä suurempi on tahra suomalaisen jääkiekon imagossa ja sitä myötä toivottavasti tapahtuu heräämistä taustojen ja mahdollistajienkin arvovalinnoissa. Pelaamalla on on aina mahdollista päästä parempaan, mutta ilman toimivaa taustaa se hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Mulle, kun en ole ihan hirveän syvällisesti älynnyt tutkia kiekon tätä puolta, oli yllätys tämä evhl (?) liiga, joka on siis keski - Eurooppalainen monikansallinen naisten ammattilais - sarja, jossa siis esim. Unkarin naiset tienaavat enemmän pelaamalla kuin mikä on Unkarilaisten keskipalkka. Tuskin tuokaan sarja tappiolla pyörii, joten puheet siitä, ettei naisten ammattilaissarja suomessa voisi muka toimia, joutuu yhä kummempaan valoon. Takapajula on takapajula, minkäs sille.
EWHL:ssä eivät todellakaan tienaa enempää kuin unkarilaisen keskipalkka. Unkarilaisen (Budabestissa, jossa keskiarvo muuta maata huomattavasti korkeampi) keskipalkka on 817€/kk netto. Ruotsin SDHL:ssakaan keskipalkka pelaajille on vain 512€/kk enkä todellakaan usko että saavat tuossa monikansallisessa sarjassa lähellekkään tuota jos ylipäänsä saavat mitään muuta kuin varusteet ja matkat. Suomen sarjaan toki ero on iso siinä mielessä että jos suomessa maksat pelaamistasi, niin tuolla ruotsissa saat muutaman saturaisen kuussa, mutta ei tuollakaan nyt kuuhun mennä. Lisäksi Ruotsissa on jo herätty siihen kolikon kääntöpuoleen jossa tuontipelaajat valtaavat joukkueita, eli suo siellä vetelä täällä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Ei kai se ole mikään ihme, että kaikenlaisia kissanristiäisiä laitetaan kisaotteluiden edelle jos koko turnausformaatti on tällaista sketsiä ja puolivälierätappiosta pettyneille pelaajille vittuilua parin lisäottelun muodossa.
Kun olet selkeästi miettinyt kuvion loppuun asti aamuyöllä klo 04, niin osaat varmaan kertoa, miten 5. sija selvitettäisiin oikeudenmukaisesti ilman sijoitusotteluiden pelaamista?

Alkulohkojen pisteitä ei voi käyttää, koska alkulohkot ovat jo lähtökohtaisestikin laadittu eritasoisiksi. Ranking-pisteet eivät olisi oikeudenmukainen keino, koska se palkitsisi ei pelkästään edellisten kisojen menestyksestä, vaan jopa edellisten neljän–viiden turnauksen menestyksestä. Se taas kaventaisi vielä enemmän mahdollisuuksia nousta B-lohkosta A-lohkoon pelaamalla. Oikeastaan sen jälkeen ainoa keino olisi B-lohkon voittajana kaataa puolivälierässä A-lohkon 3. kuten Tšekki teki näissä kisoissa. B-lohkon sijoilla 2-3 ei ole juuri mitään mahdollisuuksia jenkkejä ja kanukkeja vastaan.

Jotenkin 5. sija pitää kuitenkin saada selville, että seuraavien MM-kisojen A-lohkon joukkueet saadaan muodostettua. Välieriin selvinneitä joukkueita on vain neljä. Kysyn siis uudelleen, miten se selvittäisiin oikeudenmukaisesti ilman näiden "turhien ja pelaajista ikäviltä tuntuvien" sijoitusotteluiden pelaamista?

Sijoitusottelun sijaan nämä ottelut kannattaakin ajatella pudotuspelinä 5. sijasta tai jonkinlaisena "B-lohkon mestaruutena". Suomessa tätä ei varmasti osata arvostaa, koska ollaan totuttu Naisleijonien olevan aina mitalipeleissä, B-lohkossa pelaaville maille on iso porkkana päästä mukaan A-lohkoon kovien maiden joukkoon.

Jos pelaajien ammattitaito ja -ylpeys ei riitä motivoitumaan näihin peleihin, kun paidassa on leijonalogo, niin sitten ovat ainakin minun mielestäni ihan väärässä paikassa. Vielä kun viime vuosina koko kisojen pelaaminenkaan ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää maailmantilanteen vuoksi, niin luulisi pelaajien arvostavan mahdollisuutta osallistua turnaukseen, vaikka se onkin mennyt tällä kerralla penkin alle tuloksellisesti.

EWHL:ssä eivät todellakaan tienaa enempää kuin unkarilaisen keskipalkka. Unkarilaisen (Budabestissa, jossa keskiarvo muuta maata huomattavasti korkeampi) keskipalkka on 817€/kk netto. Ruotsin SDHL:ssakaan keskipalkka pelaajille on vain 512€/kk enkä todellakaan usko että saavat tuossa monikansallisessa sarjassa lähellekkään tuota jos ylipäänsä saavat mitään muuta kuin varusteet ja matkat.
Mielenkiintoisia lukuja. Kiinnostaa, mistä nuo löytyvät? Pääsisi sitten tutkailemaan lähdettä paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

blackhawk

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Chicago
Jos pelaajien ammattitaito ja -ylpeys ei riitä motivoitumaan näihin peleihin, kun paidassa on leijonalogo, niin sitten ovat ainakin minun mielestäni ihan väärässä paikassa. Vielä kun viime vuosina koko kisojen pelaaminenkaan ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää maailmantilanteen vuoksi, niin luulisi pelaajien arvostavan mahdollisuutta osallistua turnaukseen, vaikka se onkin mennyt tällä kerralla penkin alle tuloksellisesti.
Samaa mieltä. Ensinnäkin luulisi, että jääkiekon pariin on alunperin hakeuduttu ja lajin parissa pysytty, koska pelaaminen on kivaa tai tarjoaa ainakin jotain positiivisia elämyksiä. Luulisi myös urheilijoiden olevan sen verran kilpailuhenkisiä, että ottelun voittaminen kiinnostaisi aina kun kiekko putoaa jäähän.

Tuo on myös hyvä pointti, ettei kisojen pelaamista voi pitää itsestäänselvyytenä vaan mahdollisuus päästä pelaamaan on hyödynnettävä kun tilaisuus tulee eteen. Monelle pelaajalle maajoukkuepaikka ei ole muutenkaan itsestäänselvyys.

Vuoden 2019 MM-kisoissa sijoitusotteluita viidennestä sijasta ei pelattu. Silloin puolivälierissä hävinneet laitettiin järjestykseen alkusarjan sijoituksen perusteella siten, että A-lohkon joukkueet sijoittuivat B-lohkon joukkueiden edelle. Järjestelmän heikkous oli, ettei se tarjonnut B-lohkon voittajalle reilua mahdollisuutta sijoittua A-lohkon huonoimman edelle silloin kun B-lohkon voittajan taso ei riittänyt haastamaan A-lohkon kolmosta.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Ronja Savolainen pelikiellossa Japani-ottelusta päähän kohdistuneen taklauksen vuoksi. Sinänsä aika jännä, ettei tuo Savolaisen taklaus ollut läheskään niin törkeä, kuin se Viivi Vainikkaan hetkeä aiemmin kohdistunut päänirroitusyritys josta siis ei tullut edes jäähyä. Sehän oli puhdas kiekontavoittelutilanne, jossa unkarilainen jäi kakkoseksi. Molemmat vielä hymyilivät leveästi tilanteen jälkeen.

IIHF - Savolainen suspended
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Vuoden 2019 MM-kisoissa sijoitusotteluita viidennestä sijasta ei pelattu. Silloin puolivälierissä hävinneet laitettiin järjestykseen alkusarjan sijoituksen perusteella siten, että A-lohkon joukkueet sijoittuivat B-lohkon joukkueiden edelle. Järjestelmän heikkous oli, ettei se tarjonnut B-lohkon voittajalle reilua mahdollisuutta sijoittua A-lohkon huonoimman edelle silloin kun B-lohkon voittajan taso ei riittänyt haastamaan A-lohkon kolmosta.
Hyvä poiminta. 2019 oli ensimmäiset MM-kisat 10 joukkueella ja vähemmän yllättäen IIHF ei tajunnut, että heidän turnausjärjestelmään jäi tuollainen valuvirhe. Itse kritisoin asiaa heti, kun näin otteluohjelman. Sinänsä minun kritisoinnilla nyt ei ole mitään painoarvoa.

Tuo korjattiin sittemmin koronaviruksen vuoksi peruttuihin 2020 MM-kisoihin ja sijoitusottelut ovat olleet käytössä vuosi sitten Calgaryssa ja nyt Tanskassa.

Helmikuun olympialaisissa sijoitusotteluita ei nähty, koska siellä niitä ei tarvittu. 2026 olympialaisten joukkueet ja lohkojaot määräytyvät vasta tulevien vuosien MM-kisojen menestyksen sekä olympiakarsintojen kautta.
 

Veijo Esso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Eri versiot Reippaasta ja Pelicans
Mielenkiintoisia lukuja. Kiinnostaa, mistä nuo löytyvät? Pääsisi sitten tutkailemaan lähdettä paremmin.
Oletan että olet kiinnostunut Ruostsin naisten sarjan keskipalkasta, etkä niinkään unkarilaisen tavan tallaajan vastaavasta. En näin puhelimesta rupea linkkejä vääntämään, mutta ihan haulla SDHL salary löytyy tietoa. Sillä löytyy myös icegardenin artikkeli siitä miten Ruotsissa on ruvettu suitsimaan seuroja korotetuilla maksuilla per ulkomaalaispelaajan sopimus, kun riksserienin seurat rupesivat täyttymään ulkomaalaisista. Tuosta monikansallisesta sarjasta (Unkari, kazakstan, itävalta, slovenia, italia) ei palkkatietoja löydy, mutta vahva olettamus että tuskin ainakaan korkeammat kuin Ruotsissa. Sen tarkoitus kun on ennemminkin saada ko. maiden naispelaajille paremman tasoisia otteluja kuin mitä kansalliset sarjat pystyvät tarjoamaan.
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Ronja Savolainen pelikiellossa Japani-ottelusta päähän kohdistuneen taklauksen vuoksi. Sinänsä aika jännä, ettei tuo Savolaisen taklaus ollut läheskään niin törkeä, kuin se Viivi Vainikkaan hetkeä aiemmin kohdistunut päänirroitusyritys josta siis ei tullut edes jäähyä. Sehän oli puhdas kiekontavoittelutilanne, jossa unkarilainen jäi kakkoseksi. Molemmat vielä hymyilivät leveästi tilanteen jälkeen.

IIHF - Savolainen suspended
Unkari-ottelussa nähtiin kyllä useampi erikoinen tuomariratkaisu. Tiedote ei sano sitä suoraan, mutta ehkä raskauttavana seikkana nähtiin teon kostoluonne, kun edellisessä vaihdossa tapahtuneesta pääkontaktista Vainikkaan ei tullut minkäänlaista rangaistusta. Savolainen itse ainakin kommentoi ottelun jälkeen, että hän suuttuu monesti, kun joukkue kokee vääryyttä. On sanonut sitä aiemminkin jutuissa, joissa on käsitelty avoimesti hänen ADHD-diagnoosiaan. Eilen hän toisti saman kommentin ainakin Yle Sportenin jutussa. Harmi, jos tuo on myös sellainen heikkous, jota vastustajat voivat yrittää hyödyntää kuumentamalla Savolaista.

Vainikan tilanteesta kirjoitin eilen otteluseurantaketjuun, että TV-kuvan perusteella se näytti selkeästä pääkontaktista huolimatta vahingolta, jossa vaihtoon luistellut unkarilainen ja nopeasti kaartanut Vainikka eivät nähneet toisiaan ja siksi tapahtui törmäys. Pääkontakti oli kuitenkin selkeä. Kuvasta tulkitsin, että unkarilainen jopa suoristi kehoaan, kun näki törmäyksen tulevan. Voi tosin olla, että ovelasti näki mahdollisuuden taklata toista päähän. En tiedä. Erikoisinta oli kuitenkin, että tällaista mahdollista isoa rangaistusta ei tarkastettu videolta, vaikka ymmärtääkseni naisten MM-kisoissakin säännöt ja tekniikka mahdollistavat sen.

Kolmannen erän mahdollinen polvitaklaus Niemiseen oli myös sellainen, että mahdollisesta silkasta vahingosta huolimatta siinä täyttyi mielestäni ainakin 2 minuutin jäähyn kriteerit.

Nyt kun pelikieltojen tielle on lähdetty, niin on jännä nähdä, saako kanadalaiset pelikieltoja ennen kultamitalipeliä. Lara Christen jyrättiin puun takaa iskulla suoraan niskaan, eikä tuosta tullut mitään jäähyä. Christen ei pystynyt jatkamaan peliä ja todennäköisesti on sivussa pronssiottelustakin. En enää muista, kuka kanadalainen tilanteessa oli.

"Maailman paras pelaaja" Poulin työnsi kahdella kädellä irti laidasta olevan pelaajan päin laitaa. Pelissä tästä tuli kahden minuutin jäähy laitataklauksesta. Ei taida olla IIHF:llä kanttia antaa pelikieltoa kummastakaan tilanteesta.

USA ja Kanada ovat tietysti ihan omalla tasollaan lajissa, mutta kyllä heitä myös suositaankin ihan selvästi monessa tilanteessa IIHF:n suunnasta, koska "lajin kasvu Pohjois-Amerikassa on niin tärkeää". Onhan siellä tietysti rahaa, mutta aika oksettavaa tuo on välillä.

Näin suomalaisena ja eurooppalaisena ärsyttää, että seuraavat kahdet MM-kisat pelataan taas keskellä yötä rapakon takana. 2023 Kanadassa ja 2024 USA:ssa. Kanadassa toki on paljon katsojia paikan päällä, mutta USA:ssa on ollut yleensä ihan samassa linjassa eurooppalaisten kisojen kanssa eli ei nyt mitään älyttömiä jättimenestyksiä. Siellä toki hyvään aikaan pelattavat ottelut keräävät TV-katsojia. Ainakin, jos sattuu olemaan Kanada vastassa. Ja ymmärränhän minä sen. En jaksa itsekään innostua kovin paljon jostain 10–0-päättyvistä peleistä, vaikka toki ne katson, kun laji, sen kehitys ja pelaajat kiinnostaa.

Samalla kun kisoja keskitetään Pohjois-Amerikan "rahakkaille" markkinoille suurin piirtein joka toinen vuosi eli tähän mennessä kaksi kolmesta turnauksesta olympiakisojen välissä, potkitaan päähän kaikkia muita maita, joissa lajia yritetään kasvattaa ja kaventaa eroa pohjoisamerikkalaisiin. Tuolla tavalla on vaikeaa tai ainakin todella hidasta kuroa eroa kiinni.
 

theZ

Jäsen
Kun olet selkeästi miettinyt kuvion loppuun asti aamuyöllä klo 04, niin osaat varmaan kertoa, miten 5. sija selvitettäisiin oikeudenmukaisesti ilman sijoitusotteluiden pelaamista?

Alkulohkojen pisteitä ei voi käyttää, koska alkulohkot ovat jo lähtökohtaisestikin laadittu eritasoisiksi. Ranking-pisteet eivät olisi oikeudenmukainen keino, koska se palkitsisi ei pelkästään edellisten kisojen menestyksestä, vaan jopa edellisten neljän–viiden turnauksen menestyksestä. Se taas kaventaisi vielä enemmän mahdollisuuksia nousta B-lohkosta A-lohkoon pelaamalla. Oikeastaan sen jälkeen ainoa keino olisi B-lohkon voittajana kaataa puolivälierässä A-lohkon 3. kuten Tšekki teki näissä kisoissa. B-lohkon sijoilla 2-3 ei ole juuri mitään mahdollisuuksia jenkkejä ja kanukkeja vastaan.

Jotenkin 5. sija pitää kuitenkin saada selville, että seuraavien MM-kisojen A-lohkon joukkueet saadaan muodostettua. Välieriin selvinneitä joukkueita on vain neljä. Kysyn siis uudelleen, miten se selvittäisiin oikeudenmukaisesti ilman näiden "turhien ja pelaajista ikäviltä tuntuvien" sijoitusotteluiden pelaamista?

Yksi vaihtoehto olisi luopua näistä "jo lähtökohtaisesti eritasoiseksi laadituista" alkulohkoista. Tai pelata välierien ulkopuolelle jääneistä joukkueista heikoimman A-lohkon ja parhaan B-lohkon joukkueen välillä yksittäinen ottelu. Ratkaisuja olisi vaikka kuinka paljon jos vaihtelua A-lohkon joukkueisiin halutaan.

Ammattiylpeyttä voi tietysti peräänkuuluttaa vaikka vaadittaisiin pelaamaan mitä tahansa höntsämatseja. Jossain sen rajan pitää vaan kulkea. Monille jo se pronssipelikin on rajan väärällä puolella vaikka arvokisoissa vielä moni sen paikkaa puolusteleekin.

Tätä Japani-peliä katsoessani lähinnä tulee mieleen että "mitä vittua" ja "miksi"? Arvokkuus on kyllä kaukana tästä toiminnasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös