Naiskiekon yleisen imagon ja kasvun kannalta nämä kisat on ollut isoin taka-askel koskaan. Suoranainen katastrofi. Toiminnasta ei välity punainen lanka eikä urheilullisuus. Otsikot on täynnä epäolennaisuuksien käsittelyä ja spekulointia. Jutuista välittyy myrkyllisyys ja välinpitämättömyys. Itse peleistä on juttua lähinnä siinä sivussa.
Jaan kanssasi joitain ajatuksia, joita kirjoitat, mutta en kaikkea. Pelit olen katsellut ja siinä olen erimieltä, että kisat olisivat olleet mikään taka - askel. Sen sijaan kaukalossa on näkynyt eteenpäin menoa ja Suomi ei enää ole pelkkä yhden kentän poni, eli huolimatta ankeahkosta lähtökohdasta kokonaisuutena, myös askelia tason nostoon on tullut. Tämä ei tarkoita, etteikö tsekillä olisi kaikki saumat pudottaa leidit, sillä muuallakin taso on noussut, ei pelkästään Suomella.
Sitten jos miettii lainattua, olisiko kuitenkin niin, että median arvomaailma ja ambitiot vaikuttaisivat uutisointiin enemmän kuin nostetut kohut oikeasti vaikuttavat. Monella vanhalla parralla on suorastaan vihamielinen asenne naisten kiekkoa kohtaan ja asenteet tunkevat läpi uutisoinneissa. Muistan hyvin, millaista oli kommentointi niihin aikoihin, kuin miehet olivat puoliammattilaisia ja kisoissa tuli turpaan milloin itä - milloin länsisaksalta tai puolalta, vaikka "isoja" maita vastaan roikuttiin siedettävissä numeroissa aina häviten, oltiin kumminkin "parempia", kuin itä ja länsisaksat, ne kun ei edes viitsineet kovia maita vastaan teeskennellä yrittämistä, vaan keskittyivät mahdollisesti voitettaviin peleihin, opportunistista, kyllä, mutta palveli heidän etuaan parhaiten. Ihan niin kuin Sveitsi eilen, parhaat lepäämään ja tappiolla vastaan helpompi vastus kiitos päättömän sarjajärjestelmän.
Kasvukipunsa joutuu naistenkin kiekko käymään läpi kohuineen ja koheltamisineen, niin kuin on käynyt miestenkin kiekko. Muutos parempaan syntyy siinä vaiheessa, kun kiekkoperheessä syntyy tasa - arvo ja arvostus aidosti myös naisten kiekkoa kohtaan. Ilman kilpailukykyistä (eurooppalaista) omaa sarjaa pelkään pahoin, että naisten kiekko hitaasti näivettyy pois ja tämä on varmaan mannaa niille tahoille, joille naisten pelaaminen on riippa ja niille, joilla on suuri pelko, että ne panostukset, jotka lajissa kehittyäkseen olisi tehtävä olisivat pois miesten edustuskiekosta, eli joille kaikki on nollasumma peliä.
Itse katselen "kohuja" niin, että taivas ei ole pudonnut niskaan, eikä mitään elämää suurempaa möhläystä ole tehty, kokemattomuus ja perinteen ohuus synnyttää turbulenssia, kun käytänteet on hakusassa niin joukkueen johdolla kuin pelaajillakin, silti pelaamisessa ei mitään kohujen vaikutuksia ole näkynyt, vaan yhtä hyvin/huonosti siellä mennään kuin aina ennenkin, jossain paremmin, jossain asiassa huonommin, mutta vastahan on tämän valmennuksen ensimmäiset kisat.
Tukea nuo leidit tarvitsisivat myös medialta, eikä pikkuasioilla ruoskimista, vaikka somen aikana se vissiin on luonnonlaki, että kärpäsestä tehdään härkänen ja jos ei kärpästä löydy, se jollain ilveellä kyllä keksitään.