Mainos

Naisasiat

  • 7 600 913
  • 26 641

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ihminen joka etsii itselleen uuden kumppanin ja tämän jälkeen päättää olemassaolevan suhteen on pikkusieluinen, toiseen ihmiseen ripustautuva henkisesti keskenkasvuinen ihminen.

Jep. Jos ”lennossa” vaihtaa toiseen niin taitaa jäädä kokonaan käsittelemättä mikä siinä vanhassa suhteessa meni vituiksi ja uskoisin, että riski tehdä samat virheet uudessa suhteessa on aika merkittävä. Toki jokainen suhde on omanlaisensa ja esim ikä vaikuttaa yleensä paljon, tosin kaikilla edes se ikä ei tunnu tuovan viisautta tai elämänkokemusta mukanaan ja näistä etenkin pysyisin kaukana.

Tosin itsehän olen ollut kohta 14 vuotta saman naisen kanssa, niin tinderit ja muut tämän päivän kanavat ovat tuntemattomia. Kesällä 2006 irc-galleria oli loistava mesta pokailla naisia. Tosin sen verran tyhjäpäisiä olivat ettei niistä mitään vakavempaa olisi voinut tulla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Tadu

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ihminen joka etsii itselleen uuden kumppanin ja tämän jälkeen päättää olemassaolevan suhteen on pikkusieluinen, toiseen ihmiseen ripustautuva henkisesti keskenkasvuinen ihminen.
Just näin. Joskus parikymppisenä eräs nuori nainen vaihtoi miehensä (lue poikaystävänsä) lennosta minuun, meni 1-2 vuotta ja teki sitten saman tempun minulle. Tämän jälkeen en ole noihin läheisriippuvaisiin henkilöihin koskenut pitkällä tikullakaan. Pitää olla sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen omaan elämäänsä, ennen kuin voi ryhtyä tasapainoiseen järkevään suhteeseen.

Tämä toki on vain oma mielipiteeni.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Mitä jos se mies vaikka on sellainen joka räjähtää saman tien jos ottaa puheeksi suhteen ongelmat? Oletetaan nyt tässä, että nainen olisi niin sanotusti hyvä ja liiankin kiltti ihminen. En minä häntä lähtisi leimaamaan pahaksi ihmiseksi jos alkaisi etsiä uutta suhdetta. Tilanteita on niin monia.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Mitä jos se mies vaikka on sellainen joka räjähtää saman tien jos ottaa puheeksi suhteen ongelmat? Oletetaan nyt tässä, että nainen olisi niin sanotusti hyvä ja liiankin kiltti ihminen. En minä häntä lähtisi leimaamaan pahaksi ihmiseksi jos alkaisi etsiä uutta suhdetta. Tilanteita on niin monia.

Tässä kun on tilanne vähän pala palalta auennut niin kuulemma hyvä isä, mutta kuulemma pettäjä sekä wifebeater. Manipuloi jne.

Eipä tuo yhtälö enää niin oudolta vaikuta jos haluaa pois, mutta vaikea järkevästi päästä pois.

Tuon miestyypin tunnistan ja ei ikävä kyllä ole mikään harvinainen tapaus.
 
4

444

Mitä jos se mies vaikka on sellainen joka räjähtää saman tien jos ottaa puheeksi suhteen ongelmat? Oletetaan nyt tässä, että nainen olisi niin sanotusti hyvä ja liiankin kiltti ihminen. En minä häntä lähtisi leimaamaan pahaksi ihmiseksi jos alkaisi etsiä uutta suhdetta. Tilanteita on niin monia.
Tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu olisi lähteä siitä suhteesta pois. Mutta miksi se edellyttää uuden kumppanin löytämistä ennen lähtöä? Tarkoitus ei ole tuomita ketään pahaksi ihmiseksi kuulopuheiden perusteella, mutta onhan tuo vähän erikoinen yhtälö.
Noin muuten tuollaiset naistenhakkaajat pitäisi muiluttaa välittömästi Siperiaan, aivan sama kuinka ”hyviä” vanhempia ovat.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tässä kun on tilanne vähän pala palalta auennut niin kuulemma hyvä isä, mutta kuulemma pettäjä sekä wifebeater. Manipuloi jne.

Eipä tuo yhtälö enää niin oudolta vaikuta jos haluaa pois, mutta vaikea järkevästi päästä pois.

Tuon miestyypin tunnistan ja ei ikävä kyllä ole mikään harvinainen tapaus.

Hivenen tuntuu vain hassulta, kuinka se tilanne olennaisesti paranee naisen kohdalla lopettaa suhde "uuteen suhteeseen" kuin lopettaa se noihin mainittuihin syihin? Olen hieman skeptinen kaikkiin tarinoihin manipuloinnista jos ja kun henkilö sen tunnistaa mutta ei asialle mitään tee, toki osa varmaan vain sen sitten hyväksyy.

Ei kai kukaan aloita perheleikkiä päivästä yksi alkaen vaan neito muuttaa omaan kotiin (lasten kanssa tai ilman) ja siinä sitä suhdetta aletaan rakentamaan jos aletaan vai onko tuolla toisella kierroksella enemmän tapana lyödä romut samaan osoitteeseen liki heti?
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Hivenen tuntuu vain hassulta, kuinka se tilanne olennaisesti paranee naisen kohdalla lopettaa suhde "uuteen suhteeseen" kuin lopettaa se noihin mainittuihin syihin? Olen hieman skeptinen kaikkiin tarinoihin manipuloinnista jos ja kun henkilö sen tunnistaa mutta ei asialle mitään tee, toki osa varmaan vain sen sitten hyväksyy.

Ei kai kukaan aloita perheleikkiä päivästä yksi alkaen vaan neito muuttaa omaan kotiin (lasten kanssa tai ilman) ja siinä sitä suhdetta aletaan rakentamaan jos aletaan vai onko tuolla toisella kierroksella enemmän tapana lyödä romut samaan osoitteeseen liki heti?

No muusta en tiedä, mutta nyt nuo oudolta vaikuttaneet jutut tuntuvat vähän fiksummilta. Tuskinpa nainenkaan ihan viaton on eikä ole sellaisena esiintynytkään. Kahden tangoja nämä ymmärtääkseni ovat ja siltä pohjalta oma asenteeni ei muuttunut ole.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Ei kai kukaan aloita perheleikkiä päivästä yksi alkaen vaan neito muuttaa omaan kotiin (lasten kanssa tai ilman) ja siinä sitä suhdetta aletaan rakentamaan jos aletaan vai onko tuolla toisella kierroksella enemmän tapana lyödä romut samaan osoitteeseen liki heti?
Minun entinen ystäväni oli sellainen "suhde lopetetaan vasta kun uusi on vireillä". Sanoi olevansa läheisriippuvainen. Hän muutti uuden miehen kanssa avoliittoon ennen kuin edellinen mies (aviomies) oli löytänyt uuden kämpän ja muuttanut pois. Vähän jännä juttu kun makuuhuoneessa punkkasi uusi mies ja sohvalla seinän takana nukkui tuleva ex. Minusta tilanne oli hyvin outo. Ex-ystäväni myös jätti lapsensa (siis miehen kanssa yhteisen lapsen) ex-miehelle ja otti itse vain tapaamiset joka toinen viikonloppu. Muutama vuosi onnea uuden miehen kanssa, lapsi ja... taas uusi rakkaus. Jätti miehensä ja lapsensa ja muutti toiselle paikkakunnalle uuden miehen kotiin. Kun minä vähän epäilin jutun ja suhteen järkevyyttä niin välit katkesivat. Nykyään en tiedä missä pyörii. Helsingin suunnalla oli kun viimeksi kuulin jotain.
 
4

444

Minun entinen ystäväni oli sellainen "suhde lopetetaan vasta kun uusi on vireillä". Sanoi olevansa läheisriippuvainen. Hän muutti uuden miehen kanssa avoliittoon ennen kuin edellinen mies (aviomies) oli löytänyt uuden kämpän ja muuttanut pois. Vähän jännä juttu kun makuuhuoneessa punkkasi uusi mies ja sohvalla seinän takana nukkui tuleva ex. Minusta tilanne oli hyvin outo. Ex-ystäväni myös jätti lapsensa (siis miehen kanssa yhteisen lapsen) ex-miehelle ja otti itse vain tapaamiset joka toinen viikonloppu. Muutama vuosi onnea uuden miehen kanssa, lapsi ja... taas uusi rakkaus. Jätti miehensä ja lapsensa ja muutti toiselle paikkakunnalle uuden miehen kotiin. Kun minä vähän epäilin jutun ja suhteen järkevyyttä niin välit katkesivat. Nykyään en tiedä missä pyörii. Helsingin suunnalla oli kun viimeksi kuulin jotain.
Eihän tää sun ex-ystäväsi kuitenkaan Toni Nieminen ole? No sukupuoli on vissiin vähän väärä, mutta muuten kuulostaa aika tutulta.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kahden tangoja nämä ymmärtääkseni ovat ja siltä pohjalta oma asenteeni ei muuttunut ole.

Itseä on välillä mietityttänyt, ei nyt tietysti aina, mutta kumminkin kumman usein kyse on parista, jotka osaavat juuri saada toisistaan huonoimman puolen irti, mutta silti heidän välillään on joku kumma vetovoima. Tässäkin tavallaan, jos nyt lähdetään ajatuksesta, että mies tosiaan on, mikä on, niin jostain seuranhakupalvelusta kaiketi tämä nainen tässä tilanteessa löytyi? Että suoraan, kuin bensaa nuotioon kaataisi. Yleisesti ottasen tehdään joko tahallaan tai tahattomasti juuri ne asiat, joiden tiedetään johtavan vastapuolessa niihin huonoihin juttuihin. No, se ei tietysti silti käy minkäänlaisena puolustuksena väkivallalle, mutta pointti vaan.

Jos juttua miettii vielä vähän pidemmälle, niin kyse on varmaankin voimakkaasti tunteella reagoivista tyypeistä. Jos järki päätä pakottaisi, niin ei mies varmaan naistaan hakkaisi, jos kerran on hyvä isä. Siinä on äkkiä hyvä isä, joka ei saa nähdä lapsiaan. Ja mitä naiseen tulee, jos järki ohjaisi tekemistä, niin kannattaisiko lähteä noita juttuja tuntemattomille miehille puhelemaan. On se tietysti varmaan vaikeaa, että mistä saisi apua tilanteeseensa, mutta siinä käy äkkiä niin, että päätyy ojasta allikkoon, kun heittäytyy suhdejuttuihin epäpuhtain motiivein.

No, se kyllä käy tavallaan järkeen, että naisen päämääränä on varmaan löytää joku ja saada tämä joku luottamaan itseensä ja sitä kautta saada voimia tilanteensa muuttamiseen. Mutta sen luottamuksen rakentaminen tässä tapauksessa näyttää kyllä aika haastavalta, että ensin on se, uskotko häntä ensinnäkään, koska sinulla on vain hänen versionsa kaikesta. Toisekseen sitten, että jos kyse on nettitutustumisesta, niin jos haluatkin uskoa, niin sitten eteen tulee melkeinpä se, että teidän on tavattava, koska niin kauan, kun ollaan nettiprofiilien takana, niin ei voi koskaan kumminkaan tietää, mikä on todellisuus. Mutta toisaalta tapaaminen olisi tilanteen tietäen, mikäli se paikkansa pitää, aika riskaapelia. Että voiko tuo homma oikein edetä mihinkään turvallisella pohjalla?
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
@Draco Vaikuttaa vahvasti että jätän nk. kaverizonen päälle, eli pian ei enää viestitellä. Edelleen osaltani on ihastusta ilmassa ja tykkään perkeleesti miten vaivattomasti juttu luistaa kun ei olla kipupisteiden äärellä.

Itseäni on alkanut häiritsemään naisen puheet ettei heidän suhde ole kuin lasten vuoksi kasassa ja eroa edelleen pukkaa. Minun kuulemma pitäisi suhtautua naiseen kuin sinkkuun ja katuu että kertoi edes olevansa varattu. Minä kuulemma varon sanojani tietyissä aiheissa. Tämä on toistuva teema.

Eiköhän tämä siis lopu ihan itsestään ja varmasti hyvä niin.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
@ZayWest ja muut vastaavissa tilanteissa olevat sekä niihin joutuvat: elämä kyllä järjestää vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, vaikka ei niitä itse aktiivisesti tai tuottamuksellisesti järjestäisikään.
Jos haluaa hakea jännitystä, voi vaikka ostaa Alfa-Romeon.
 

Nick Neim

Jäsen
En tiedä taas saatana. Ei ole nämä jutut taidettu luoda mua varten. Vähän väliä tuntuu ennemminkin vain vituttavan, kaiken lisäksi aika turhasta ja pienestä.

Osa varmaan muistaakin kesältä kun "jahkailin" sen erään tutun tytön kanssa, osan mielestä liiankin pitkään. No ei siinä, tyttö torjui seuraavankin ulospyynnön, joten päätin asian antaa sitten olla. Olipahan yritetty. Hänpä taas ei sitten enää oman kylmenemisen jälkeen osannutkaan, vaan alkoikin pitämään tiiviisti yhteyttä, vaikka hyvin vaisu tarkoituksella olinkin. Klassinen roikottaja, eikö? Annetaan siimaa, kunnes toisen mielenkiinto on palautunut, ja niin minäkin ajattelin. Lopulta kävi kuitenkin vähän toisen käden kautta ilmi, ettei tässä ihan pelkästään siitä ole kyse, vaan kyseessä on oikeasti aika ujo ja ei ehkä kaikista helpoin tapaus siinä mielessä. Ja ihan aitoa kiinnostusta siellä oli, vaikka ne ulospyynnöt torjuikin. Tämä tieto siis yhdeltä yhteiseltä ystävältä, joka 99% varmuudella olisi maininnut allekirjoittaneelle esimerkiksi toisesta miehestä, koska sen verran voimakkaasti tuosta vituttavasta tilanteesta silloin tälle naispuoliselle ystävällämme avauduin.

Parisen kuukautta ollaan nyt oltu päivittäin tekemisissä, pääosin tekstaillen enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Useana päivänä aamusta iltaan, joinain kiireisinä päivinä muutama tunti illalla. Voi sanoa, että tapaillaan, mutta ei seurustella. Useamman yön olen hänen luonaan viettänyt, mikä hänen ystävänsä mukaan oli aika yllättävä juttu, koska ei pahemmin yövieraita pyytele. Hän on hyvinkin aloitteellinen sähköisesti, on pyytänyt tosiaan itse hänen luokseen yöksi, mutta silti selvästi edelleen on jonkinlainen jarru koko ajan päällä. Tapaamisten suhteen vetää hyvin niukkaa linjaa, antaa epämääräisiä ja ympäripyöreitä vastauksia, eikä itse ole tapaamisiin kovinkaan aloitteellinen lähes koskaan. Ihan siis peruskävelylenkeillekin lähteminen on sen verran hankalaa, että ei oikein huvita edes kysyä. Välillä tulee tekstaillessa selkeämpää flirttiä, välillä taas hyvin selkeät suojamuurit. Ja illasta toiseen kerrotaan allekirjoittaneelle, kun ei ole mitään elämää tai tekemistä arjen eli työn ja opiskelun ja harrastusten lisäksi, mutta kaikki, mitä allekirjoittanut ehdottaa, menee oikeastaan suoraan maton alle. Jaetaan meemejä jossa "työnnetään kaikki välittävät ihmiset pois" ja naureskellaan, kuinka osuva tämäkin meemi taas on. Ja niinhän se tuntuu olevan.

Ikään kuin viimeisenä pisarana sitten tänään hän oli käynyt lenkillä yksin, vaikka sunnuntaina kysäisinkin häntä lähtemään tiistaina kävelylle. Älkääkä jooko nyt missään nimessä ymmärtäkö tätä väärin: minä en ole rajoittamassa hänen lenkkeilyään, enkä minä missään tapauksessa pidä häntä tilivelvollisena, milloin hän käy lenkillä. Enkä edes siis asiasta mitenkään tentannut, vaan hän aloitteellisesti jakoi kuvan kävelylenkiltään. Silti tuo mielestäni hyvin selvästi kertoo siitä, että minkäänlaista mielenkiintoa yhteislenkille ei ollut, vaikka omien sanojensa mukaan "ex tempore" lenkille lähtikin. Onhan tässä meillä n. 20km välimatkaa, mutta siltikin. Oli kuin veistä oltaisiin käännetty haavassa, vaikka tuokaan ei (todennäköisesti) tarkoituksellista ollut.

En tiedä, vaikka näistä ollaan koitettu ihan jutellakin kasvokkain, niin jotenkin taas kerran tuntuu, että kohta alkaa riittämään. Ja sehän tässä harmittaa, jos hän nyt todellakin on pitkästä aikaa jollekin vähän edes avannut suojakuortaan. Todella ihastunut olen, mutta kaikilla menee jossain rajansa. En mä tässä mihinkään naimisiin ole haluamassa tai yhteenkään muuttamassa, mutta kyllä mä haluaisin nähdä muutenkin kuin kerran viikossa tai jopa sitäkin harvemmin, kun tuo välimatka ei mikään mahdoton ole. En olisi koskaan, siis koskaan ja missään tapailussa tai suhteessa kuvitellut olevani se takertuvampi osapuoli, koska se ei ole koskaan ollut tapaistani. Minä olen aina ollut se, joka tarvitsee tilaa hengittää, ja minä olisin nauttinut "tekstailusuhteesta" nuorempana aivan loistavasti.

Tai sitten sanotte mulle, että nyt lopetat tuon saatanan hätäilyn, ja annat tytölle oman rauhan, koska se sitä tarvitsee. Vai voiko noin ujoa tyttöä ollakaan? Ollaan tosiaan kuitenkin jo tunnettu aika pitkän aikaa, vaikka tämä parin kuukauden tekstailu/tapailujakso onkin ollut intensiivisempää, ja silti välillä tuntuu, kuin olisin joku ventovieras, jonka kanssa ei edes kävelylle halua lähteä, mutta silti voidaan tekstailla 12 tunnin ajan niitä näitä. Jotenkin tuosta huokuu ehkä pienen ujouden lisäksi niin selvästi se, että siellä nyt pallotellaan edes takaisin sillä ajatuksella, että onko sitä kiinnostusta riittävästi vai ei. Kai.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
En tiedä taas saatana. Ei ole nämä jutut taidettu luoda mua varten. Vähän väliä tuntuu ennemminkin vain vituttavan, kaiken lisäksi aika turhasta ja pienestä.

Osa varmaan muistaakin kesältä kun "jahkailin" sen erään tutun tytön kanssa, osan mielestä liiankin pitkään. No ei siinä, tyttö torjui seuraavankin ulospyynnön, joten päätin asian antaa sitten olla. Olipahan yritetty. Hänpä taas ei sitten enää oman kylmenemisen jälkeen osannutkaan, vaan alkoikin pitämään tiiviisti yhteyttä, vaikka hyvin vaisu tarkoituksella olinkin. Klassinen roikottaja, eikö? Annetaan siimaa, kunnes toisen mielenkiinto on palautunut, ja niin minäkin ajattelin. Lopulta kävi kuitenkin vähän toisen käden kautta ilmi, ettei tässä ihan pelkästään siitä ole kyse, vaan kyseessä on oikeasti aika ujo ja ei ehkä kaikista helpoin tapaus siinä mielessä. Ja ihan aitoa kiinnostusta siellä oli, vaikka ne ulospyynnöt torjuikin. Tämä tieto siis yhdeltä yhteiseltä ystävältä, joka 99% varmuudella olisi maininnut allekirjoittaneelle esimerkiksi toisesta miehestä, koska sen verran voimakkaasti tuosta vituttavasta tilanteesta silloin tälle naispuoliselle ystävällämme avauduin.

Parisen kuukautta ollaan nyt oltu päivittäin tekemisissä, pääosin tekstaillen enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Useana päivänä aamusta iltaan, joinain kiireisinä päivinä muutama tunti illalla. Voi sanoa, että tapaillaan, mutta ei seurustella. Useamman yön olen hänen luonaan viettänyt, mikä hänen ystävänsä mukaan oli aika yllättävä juttu, koska ei pahemmin yövieraita pyytele. Hän on hyvinkin aloitteellinen sähköisesti, on pyytänyt tosiaan itse hänen luokseen yöksi, mutta silti selvästi edelleen on jonkinlainen jarru koko ajan päällä. Tapaamisten suhteen vetää hyvin niukkaa linjaa, antaa epämääräisiä ja ympäripyöreitä vastauksia, eikä itse ole tapaamisiin kovinkaan aloitteellinen lähes koskaan. Ihan siis peruskävelylenkeillekin lähteminen on sen verran hankalaa, että ei oikein huvita edes kysyä. Välillä tulee tekstaillessa selkeämpää flirttiä, välillä taas hyvin selkeät suojamuurit. Ja illasta toiseen kerrotaan allekirjoittaneelle, kun ei ole mitään elämää tai tekemistä arjen eli työn ja opiskelun ja harrastusten lisäksi, mutta kaikki, mitä allekirjoittanut ehdottaa, menee oikeastaan suoraan maton alle. Jaetaan meemejä jossa "työnnetään kaikki välittävät ihmiset pois" ja naureskellaan, kuinka osuva tämäkin meemi taas on. Ja niinhän se tuntuu olevan.

Ikään kuin viimeisenä pisarana sitten tänään hän oli käynyt lenkillä yksin, vaikka sunnuntaina kysäisinkin häntä lähtemään tiistaina kävelylle. Älkääkä jooko nyt missään nimessä ymmärtäkö tätä väärin: minä en ole rajoittamassa hänen lenkkeilyään, enkä minä missään tapauksessa pidä häntä tilivelvollisena, milloin hän käy lenkillä. Enkä edes siis asiasta mitenkään tentannut, vaan hän aloitteellisesti jakoi kuvan kävelylenkiltään. Silti tuo mielestäni hyvin selvästi kertoo siitä, että minkäänlaista mielenkiintoa yhteislenkille ei ollut, vaikka omien sanojensa mukaan "ex tempore" lenkille lähtikin. Onhan tässä meillä n. 20km välimatkaa, mutta siltikin. Oli kuin veistä oltaisiin käännetty haavassa, vaikka tuokaan ei (todennäköisesti) tarkoituksellista ollut.

En tiedä, vaikka näistä ollaan koitettu ihan jutellakin kasvokkain, niin jotenkin taas kerran tuntuu, että kohta alkaa riittämään. Ja sehän tässä harmittaa, jos hän nyt todellakin on pitkästä aikaa jollekin vähän edes avannut suojakuortaan. Todella ihastunut olen, mutta kaikilla menee jossain rajansa. En mä tässä mihinkään naimisiin ole haluamassa tai yhteenkään muuttamassa, mutta kyllä mä haluaisin nähdä muutenkin kuin kerran viikossa tai jopa sitäkin harvemmin, kun tuo välimatka ei mikään mahdoton ole. En olisi koskaan, siis koskaan ja missään tapailussa tai suhteessa kuvitellut olevani se takertuvampi osapuoli, koska se ei ole koskaan ollut tapaistani. Minä olen aina ollut se, joka tarvitsee tilaa hengittää, ja minä olisin nauttinut "tekstailusuhteesta" nuorempana aivan loistavasti.

Tai sitten sanotte mulle, että nyt lopetat tuon saatanan hätäilyn, ja annat tytölle oman rauhan, koska se sitä tarvitsee. Vai voiko noin ujoa tyttöä ollakaan? Ollaan tosiaan kuitenkin jo tunnettu aika pitkän aikaa, vaikka tämä parin kuukauden tekstailu/tapailujakso onkin ollut intensiivisempää, ja silti välillä tuntuu, kuin olisin joku ventovieras, jonka kanssa ei edes kävelylle halua lähteä. Mutta silti voidaan tekstailla 12 tunnin ajan niitä näitä.

Vuosi on lyhyt aika ihmisen elämässä. Ainakin jälkikäteen. Hän haluaa toimia noin. Nauti sinäkin kavereiden seurasta tai mistä CS:n pelaamisesta, prätkän rassaamisesta, biljardista tai sarjakuvien lukemisesta nyt tykkäätkin. Hyviä juttuja puuhatessa aika ei mene hukkaan.

Vaikka mitäpä se minulle kuuluu. Viimeissä kappaleessasi oli kuitenkin järjen ääntä.
 

Nick Neim

Jäsen
Vuosi on lyhyt aika ihmisen elämässä. Ainakin jälkikäteen. Hän haluaa toimia noin. Nauti sinäkin kavereiden seurasta tai mistä CS:n pelaamisesta, prätkän rassaamisesta, biljardista tai sarjakuvien lukemisesta nyt tykkäätkin. Hyviä juttuja puuhatessa aika ei mene hukkaan.

Vaikka mitäpä se minulle kuuluu. Viimeissä kappaleessasi oli kuitenkin järjen ääntä.
Toki, ja täytyy tosiaan siinä mielessä ihmetellä, että mitä minä tässä valitan, kun on tosiaan saanut mennä kavereiden kanssa juuri niin paljon kuin haluaa. Kuulostaa pikemminkin hyvältä diililtä. Noh, niin ne ajat ilmeisesti muuttuu.

Oikeastaan vähän viimeistä kappaletta vielä hioinkin lainaamisesi jälkeen, mutta lähinnä siksi taas tänne kirjoittelin, koska tämä ketju toimii erittäin hyvänä terapiaketjuna, kun saa jäsennellä myllertävät ajatuksensa tekstiksi. Toimi viime kerralla, toiminee tälläkin kerralla. Kummasti ne ajatukset selkiytyy.
 

Draco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ikään kuin viimeisenä pisarana sitten tänään hän oli käynyt lenkillä yksin, vaikka sunnuntaina kysäisinkin häntä lähtemään tiistaina kävelylle. Älkääkä jooko nyt missään nimessä ymmärtäkö tätä väärin: minä en ole rajoittamassa hänen lenkkeilyään, enkä minä missään tapauksessa pidä häntä tilivelvollisena, milloin hän käy lenkillä. Enkä edes siis asiasta mitenkään tentannut, vaan hän aloitteellisesti jakoi kuvan kävelylenkiltään. Silti tuo mielestäni hyvin selvästi kertoo siitä, että minkäänlaista mielenkiintoa yhteislenkille ei ollut, vaikka omien sanojensa mukaan "ex tempore" lenkille lähtikin. Onhan tässä meillä n. 20km välimatkaa, mutta siltikin. Oli kuin veistä oltaisiin käännetty haavassa, vaikka tuokaan ei (todennäköisesti) tarkoituksellista ollut.

Minusta tuo vaikuttaa vähän siltä, että siinä ei taas ihan se kuuluisa kommunkaatio pelaa ja tavallaan vielä pitemmälle, jotenkin ajatuksenjuoksunne ei oikein tunnu kohtaavan. Ei kai se nyt toisaalta ujouskaan selitä suoranaisesti logiikanvastaista käyttäytymistä, jota hänen puoleltaan ainakin sinun mielestäsi esiintyy (?). Että jäät ilmeisesti arvailemaan, että mistä syystä tekemäsi aloitteet ja ehdotukset yhteisestä tekemisestä eivät ota tuulta purjeeseen.

Tuolla pelillä se taitaa mennä siihen, että hän saa kokolailla määrätä, kuinka koko touhu menee ja sen ei tarvitse olla tietysti ok sinulle, jos se ottaa päähän. Itselläkin oli aikoinaan lyhkäinen juttu, jossa vastapuoli oli kyllä todella kykenemätön mihinkään kompromisseihin, kun suunniteltiin, että koska nähtäisiin, missä nähtäisiin. Hän ei ensinnäkään kyennyt oikein edes suunnittelemaan mitään ja itselle kalenterin suunnittelu ja tasapuolisuus on aina ollut pirun tärkeä. Haluan tietää tapahtuuko lähiviikonloppuina mitään vai eikö tapahdu ja ekstemporee ihminen en oikein ole.

Otin siinä sitten kyllä melko pian puheeksi, että ei tämä nyt ihan sinun tavallasi ja tahdillasi voi kokoajan mennä, mutta hän oli ainakin rehellinen, kun muistan hänen sanoneen, että minun kanssani se on vähän joko my way or highway. Highway koittikin sitten jo parin kuukauden seurustelun jälkeen ja vaikka sillä hetkellä söi miestä, niin olen kyllä sittemmin miettinyt, että ei siinä ollut kyllä minkäänlaisia rakennuspalikoita yhteiselolle.

Että tuossa teillä näen vähän samaa. Tuskin hän yhtäkkiä, kuin jostain taikaiskusta, alkaa ottamaan fiiliksiäsi huomioon, vaan joudut käymään asioista kehityskeskustelua ja ei se kai ole vielä hänen yksityisyytensä loukkaamista, jos kerrot, että mitä tuntemuksia hänen mikäkin toimintansa tai toimimattomuutensa sinussa herättää.

Voi siinä sitten käydä niinkin, että jos hän on ihmisenä kykenemätön ottamaan toisen tarpeita ja tunteita huomioon ja ei pysty kompromisseihin omasta luonteesta tai jostain muusta johtuen, niin saat saman, kuin minä aikanaan. Ilmoituksen, että minun tavalla tässä mennään tai sitten ei mennä ja siitä on sitten valittava.
 
Viimeksi muokattu:

mayra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Säyseät pikkupedot
Tai sitten sanotte mulle, että nyt lopetat tuon saatanan hätäilyn, ja annat tytölle oman rauhan, koska se sitä tarvitsee.

Kyllä, niin me sanotaan :).

Ihan selkeästihän hän on kiinnostunut sinusta. Hän saattaa olla introvertti, joka tarvitsee kovastikin omaa aikaa palautuakseen. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos itse latautuu enemmän ihmisten seurassa. Introvertistä voi kuitenkin saada hyvän kumppanin, kunhan hyväksyy, että introvertin täytyy saada välillä olla omissa oloissaan.

Esim. itse käyn mielelläni välillä yksin lenkillä, vaikka tiedän, että lenkkiseuraa olisi whatsapp-viestin päässä tarjolla.

Kokeile antaa kaikessa rauhassa vaikkapa muutama kuukausi ihan reippaastikin enemmän hengitystilaa ja katso, mitä tapahtuu.
Ihan lupauksia herättävältä aihioltahan teidän juttunne tekstisi perusteella vaikuttaa.

Jos tuntuu vielä senkin jälkeen, että ei tule mitään, eivätkä omat tarpeesi tule kohdatuksi, niin on ihan OK tähyillä muuhunkin suuntaan.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Kyllä, niin me sanotaan :).

Ihan selkeästihän hän on kiinnostunut sinusta. Hän saattaa olla introvertti, joka tarvitsee kovastikin omaa aikaa palautuakseen. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos itse latautuu enemmän ihmisten seurassa. Introvertistä voi kuitenkin saada hyvän kumppanin, kunhan hyväksyy, että introvertin täytyy saada välillä olla omissa oloissaan.

Esim. itse käyn mielelläni välillä yksin lenkillä, vaikka tiedän, että lenkkiseuraa olisi whatsapp-viestin päässä tarjolla.

Kokeile antaa kaikessa rauhassa vaikkapa muutama kuukausi ihan reippaastikin enemmän hengitystilaa ja katso, mitä tapahtuu.
Ihan lupauksia herättävältä aihioltahan teidän juttunne tekstisi perusteella vaikuttaa.

Jos tuntuu vielä senkin jälkeen, että ei tule mitään, eivätkä omat tarpeesi tule kohdatuksi, niin on ihan OK tähyillä muuhunkin suuntaan.

Ilmaisu "muutama kuukausi" voi tuntua pitkältä ajalta. Sata päivää on paljon lyhyempi setti.
 

Janippa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, San Jose Sharks
Tai sitten sanotte mulle, että nyt lopetat tuon saatanan hätäilyn, ja annat tytölle oman rauhan, koska se sitä tarvitsee. Vai voiko noin ujoa tyttöä ollakaan? Ollaan tosiaan kuitenkin jo tunnettu aika pitkän aikaa, vaikka tämä parin kuukauden tekstailu/tapailujakso onkin ollut intensiivisempää, ja silti välillä tuntuu, kuin olisin joku ventovieras, jonka kanssa ei edes kävelylle halua lähteä, mutta silti voidaan tekstailla 12 tunnin ajan niitä näitä. Jotenkin tuosta huokuu ehkä pienen ujouden lisäksi niin selvästi se, että siellä nyt pallotellaan edes takaisin sillä ajatuksella, että onko sitä kiinnostusta riittävästi vai ei. Kai.
Suositteletkin tässä itse ihan hyvää neuvoa itsellesi. Eli lopeta hätäily, nauti nyt mitä se kestää kun voit tehdä mitä itse haluat ja sen lisäksi saat vielä huomiota tältä naiselta. Itse samanlaisen tilanteen käyneeni maltoin odottaa ja olla hätäilemättä. Ensimmäinen puolisen vuotta meni kyllä oikein rauhallisesti, kerran viikkoon aina ehdittiin nähdä, touhuttiin niitä ja näitä ja loppuaika laiteltiin viestejä. Ainakin itselle sopii myös hyvin tuollainen järjestely, kun on aikaa silloin myös omille kavereille ja harrastuksille. Kyllä sieltä sit jossain vaiheessa alkoi kuulua naisesta kavereiden kautta viestiä, että tämä ihmettelee miksei me vielä seurustella. Eikä tuosta sit kovin kauaa mennytkään kun tehtiin siitä "virallista" minkä muut olivat nähneet jo pidemmän aikaa. Tällä hetkellä oltu se viitisen vuotta parisuhteessa kyseisen naisen kanssa.

Tunteet on toki välillä vittumaisia jos tuntuu että toinen jarruttaa, mutta long story short, nauti siitä mitä on tällä hetkellä. Saat parisuhteen hyviä puolia ilman sen isompaa velvollisuutta viettää aikaa kyseisen naisen kanssa. Jos se sinun kanssa jaksaa viestejä laittaa 12 tuntia päivässä, niin kyllä siinä jonkinlaiset tunteet on myös toiselta puolelta, ollaan hiljaa niin tulee kalaa.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Olenkin kirjoittanut tästä samasta asiasta jo muutaman viestin tuonne Kierrätyskeskuksen puolelle mutta kirjoitetaan nyt tännekin vielä. Tästä asiasta kuitenkin kirjoitan mielelläni sillä tuntuu tuottavan minulle jo nyt paljon iloa ja mielihyvää vaikkei ole vasta kuin kai? minun ihastumiseni tapahtunut.

Olen siis ihan täysillä ihastunut erääseen työpaikkamme vähän minua vanhempaan naiseen. Minulle tuolla iällä ei ole oikein merkitystä jos muut asiat vaikuttavat olevan kunnossa, niin kuin tällä naisella todellakin on.

En oikein edes tiedä kuinka ihastuminen sai alkunsa. Nauratin häntä ensin ihan työkaverina, sitten näin suoraan hänen ihanan pyllynsä (toki työvaatteet yllä mutta kuitenkin näky oli upea!), sitten katselin häntä pari kertaa muutenkin kun eka näky oli niin lumoava ja katselin hänen käyttäytymistään töissä ja pum! jossain vaiheessa olinkin sitten jo ihan retkussa tähän naiseen.

Ihanalta naiselta kerrassaan vaikuttaa. Ja luulen että hän on havainnutkin jo minun kiinnostukseni häntä kohtaan. Hermoilen aina hänen seurassaan. Sellaista outoa säpsähtelyä hänet nähdessäni ja pelästymistä. Tuosta pitäisi nyt eroon päästä mutta kuinka? Toisaalta tämä on varmaan vaikuttanut siihen että nainen on huomannut varmaan kiinnostukseni häntä kohtaan.

Ensin olin että ei helvetti. Minulla on liikaa pelissä työpaikalla että johonkin työpaikkaromanssiin edes lähtisin. Mutta kun vaikea sanoa kieltävästikään tunteilleen kun tuo nainen nyt on ihana minun silmissäni ainakin. Ja joskus on näyttänyt siltä että asiat voisivat tapahtua kuin itsessäänkin. Hieman kohtalon johdattelua, toinen asia johtaa toiseen ja pian sitä jo mennään...

Uskon siihen että äänen sävystä voi paljon tulkita. Ja nyt kun olen pari kertaa tälle naiselle huomenetkin toivottanut niin on ihan selkeästi kyllä voinut lukea rivien välistä että hän on huomannut hermostumiseni, vilkuiluni ja mahdollisen ihastumisenikin. Mutta nainen on silti ollut ystävällinen minua kohtaan ja sellainen empaattinen, ymmärtäväinen. Ja toisaalta on yrittänyt viestittää sitäkin varmaan että ei häntä pelätä tarvitse. Näin ainakin oletan ja toivon.

Tänään sitten olin taas nopeasti hänen kanssaan tekemisissä. Mutta nyt hän oli aika viileän oloinen. Toisaalta tähän voi vaikuttaa sekin että oltiin siis töissä ja paikalla oli muitakin. Ehkä hänkään ei aina uskalla töissä näyttää todellisia tunteitaan?

Tiedostan sen että olemme työpaikalla ja työkavereita. Ystävällisyys voi johtua pelkästä työkaveruudestakin. Minä itse olen vain ihan lääpälläni tähän naiseen. Ja seuraava askel varmaan on vilkuilla häntä lisää rohkeasti ja jossain välissä virittää rohkeasti keskustelua hänen kanssaan. Ja tulkita lisää, näyttääkö nainen jälleen vihreää valoa ja on ystävällinen vain lähinnä?

Mutta olen pitkään ollut ilman naisseikkailuita. Olen myös pitkään ollut mielenterveyskuntoutuja ja en silloin pitänyt itseäni kovin houkuttelevana. Nyt tuonkin naisen käyttäytyminen on herättänyt minut taas eloon. Tämä nainen ei tunnu naureskelevan minulle, ei juoruavan minusta eikä kyllä myöskään ainakaan täysin tyrmäävän käyttäytymistäni. Nämä ovat isoja juttuja! En ajatellut mitään sairaannollista pakko-oiretta tästä jutusta tehdä vaan jos ei natsaa niin vedessä on onneksi naisia.

Mutta tietenkin haluaisin tätä naista ja tämän naisen. Ihan valloittavan kaunis ja ihana pakkaus. Minulla on monesti orastavia seisokkejakin kun mietin tätä naista. Jopa töissä. Ja tästä ihastumisen tunteesta ajattelin nyt joka tapauksessa nauttia.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olenkin kirjoittanut tästä samasta asiasta jo muutaman viestin tuonne Kierrätyskeskuksen puolelle mutta kirjoitetaan nyt tännekin vielä. Tästä asiasta kuitenkin kirjoitan mielelläni sillä tuntuu tuottavan minulle jo nyt paljon iloa ja mielihyvää vaikkei ole vasta kuin kai? minun ihastumiseni tapahtunut.

Olen siis ihan täysillä ihastunut erääseen työpaikkamme vähän minua vanhempaan naiseen. Minulle tuolla iällä ei ole oikein merkitystä jos muut asiat vaikuttavat olevan kunnossa, niin kuin tällä naisella todellakin on.

En oikein edes tiedä kuinka ihastuminen sai alkunsa. Nauratin häntä ensin ihan työkaverina, sitten näin suoraan hänen ihanan pyllynsä (toki työvaatteet yllä mutta kuitenkin näky oli upea!), sitten katselin häntä pari kertaa muutenkin kun eka näky oli niin lumoava ja katselin hänen käyttäytymistään töissä ja pum! jossain vaiheessa olinkin sitten jo ihan retkussa tähän naiseen.

Ihanalta naiselta kerrassaan vaikuttaa. Ja luulen että hän on havainnutkin jo minun kiinnostukseni häntä kohtaan. Hermoilen aina hänen seurassaan. Sellaista outoa säpsähtelyä hänet nähdessäni ja pelästymistä. Tuosta pitäisi nyt eroon päästä mutta kuinka? Toisaalta tämä on varmaan vaikuttanut siihen että nainen on huomannut varmaan kiinnostukseni häntä kohtaan.

Ensin olin että ei helvetti. Minulla on liikaa pelissä työpaikalla että johonkin työpaikkaromanssiin edes lähtisin. Mutta kun vaikea sanoa kieltävästikään tunteilleen kun tuo nainen nyt on ihana minun silmissäni ainakin. Ja joskus on näyttänyt siltä että asiat voisivat tapahtua kuin itsessäänkin. Hieman kohtalon johdattelua, toinen asia johtaa toiseen ja pian sitä jo mennään...

Uskon siihen että äänen sävystä voi paljon tulkita. Ja nyt kun olen pari kertaa tälle naiselle huomenetkin toivottanut niin on ihan selkeästi kyllä voinut lukea rivien välistä että hän on huomannut hermostumiseni, vilkuiluni ja mahdollisen ihastumisenikin. Mutta nainen on silti ollut ystävällinen minua kohtaan ja sellainen empaattinen, ymmärtäväinen. Ja toisaalta on yrittänyt viestittää sitäkin varmaan että ei häntä pelätä tarvitse. Näin ainakin oletan ja toivon.

Tänään sitten olin taas nopeasti hänen kanssaan tekemisissä. Mutta nyt hän oli aika viileän oloinen. Toisaalta tähän voi vaikuttaa sekin että oltiin siis töissä ja paikalla oli muitakin. Ehkä hänkään ei aina uskalla töissä näyttää todellisia tunteitaan?

Tiedostan sen että olemme työpaikalla ja työkavereita. Ystävällisyys voi johtua pelkästä työkaveruudestakin. Minä itse olen vain ihan lääpälläni tähän naiseen. Ja seuraava askel varmaan on vilkuilla häntä lisää rohkeasti ja jossain välissä virittää rohkeasti keskustelua hänen kanssaan. Ja tulkita lisää, näyttääkö nainen jälleen vihreää valoa ja on ystävällinen vain lähinnä?

Mutta olen pitkään ollut ilman naisseikkailuita. Olen myös pitkään ollut mielenterveyskuntoutuja ja en silloin pitänyt itseäni kovin houkuttelevana. Nyt tuonkin naisen käyttäytyminen on herättänyt minut taas eloon. Tämä nainen ei tunnu naureskelevan minulle, ei juoruavan minusta eikä kyllä myöskään ainakaan täysin tyrmäävän käyttäytymistäni. Nämä ovat isoja juttuja! En ajatellut mitään sairaannollista pakko-oiretta tästä jutusta tehdä vaan jos ei natsaa niin vedessä on onneksi naisia.

Mutta tietenkin haluaisin tätä naista ja tämän naisen. Ihan valloittavan kaunis ja ihana pakkaus. Minulla on monesti orastavia seisokkejakin kun mietin tätä naista. Jopa töissä. Ja tästä ihastumisen tunteesta ajattelin nyt joka tapauksessa nauttia.
Tämä nyt on vain oma mielipiteeni, mutta suosittelisin kysymään häneltä joskus haluaisiko hän lähteä töiden ulkopuolella kahville tai drinkille.

Kannattaa valmistautua kielteiseen vastaukseen, mutta älä tietenkään näytä sitä hänelle. Jos häneltä tulee negatiivinen vastaus, niin joudut tukahduttamaan tunteesi ja olemaan työpaikalla niin ettei ilmapiiri tulehdu.

Mitä pidempään odotat sitä vaikeammaksi tämä tulee sinulle. Ellet toki oikeasti nauti tuosta ihastumisen tunteesta ilman mahdollista vastakaikua...
 

kyyninen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Englanti, paikalliset huumoriseurat
Itse täytin tuossa vähän aikaa sitten 30 vuotta ja sain täten "velhon" statuksen. "Velhohan" on tällainen hieno ilmaisu 30 vuotta tai vanhemmasta miespuolisesta henkilöstä, jolla on poikuus tallella.

Vaikka toki tuossa teini-iässä asiasta mölisin, että en tule koskaan seksiä harrastamaan, niin jotenkin sitä ei kuitenkaan täysin 100% uskonut. Mutta "velhous" on todella helppo saavuttaa.
 

Introexpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, UKRAINA, Utah Mammoth
Kyllähän se on @vilperi vähän niinku @Tadu tuolla ylempänä vinkkaa, eli pyydä tyyliin kahville. Taikka vieläkin hienovaraisemmin hoidat homman eli kysyt vaikkapa, että mitä meinaat tehdä tänään töiden jälkeen? Ja tämä on ehkäpä kelpo kysymys kun olette samassa vuorossa, ja samalla selvität mahdollisesti hänen siviilistatustansakin, sillä siitä et ole maininnut oletko tietoinen hänen vapauksistansa sillä saralla.
Tuli vaan mieleen kysymys tuo, koska itselleni sellaisen aikanaan työkaveri esitti. Sanoin silloin lähteväni terassille ja hän jatkoi että voisiko liittyä seuraan. No 5 vuotta tuosta sitten seuraa irtosi.

Eli jos tämä ihastus vaikkapa onkin töiden jälkeen lähdössä hakemaan kaksosiaan tarhasta, jonka jälkeen miehensä vie ne HPK.n f-junnujen kiekkoreeneihin illasta kaksosten ensin läksyt tehtyään, saat samontein jäitä munilles hillitsemään seisokkejas.
Jos vastaus onkin avoimempi, niin saatat sitten päätyä vaikkapa mäkkäriin hänen kanssaan, jossa saat käydä kokiksenjäät housuihisi kaatamassa.

Koita selvittää homma liikaa veitikkaa vaivaamatta, ettei se tule työmaalla hämmennystä aiheuttamaan.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Kyllähän se on @vilperi vähän niinku @Tadu tuolla ylempänä vinkkaa, eli pyydä tyyliin kahville. Taikka vieläkin hienovaraisemmin hoidat homman eli kysyt vaikkapa, että mitä meinaat tehdä tänään töiden jälkeen? Ja tämä on ehkäpä kelpo kysymys kun olette samassa vuorossa, ja samalla selvität mahdollisesti hänen siviilistatustansakin, sillä siitä et ole maininnut oletko tietoinen hänen vapauksistansa sillä saralla.
Tuli vaan mieleen kysymys tuo, koska itselleni sellaisen aikanaan työkaveri esitti. Sanoin silloin lähteväni terassille ja hän jatkoi että voisiko liittyä seuraan. No 5 vuotta tuosta sitten seuraa irtosi.

No tuo on valitettavasti totta etten puhunut mitään kyseisen naisen siviilistatuksesta. Se johtuu kyllä siitä etten tiedä sitä kuten en tiedä vielä tämän naisen nimeäkään. Nimen avullahan voisi sos.mediassa koittaa vähän katsella hänestä tietoja (ja kuvia?).

Nämä tietämättömyydet johtuvat siitäkin että varsinkin nyt korona-aikaan työpaikallamme on eri osastot rajattu erilleen toisistaan. Eli keittiön väki on oma yksikkönsä ja on hyvin vähän tekemisissä muiden kuin talon asukkalden kanssa. Tämä nainen on nyt onneksi eri osastolla ettei tarvitse ihan koko aikaa hänen kanssaan aikaa viettää. Vilauksia hänestä näen silloin tällöin ja pääsen mahdollisesti hänelle jotain puhumaan samalla.

Toisaalta voisi olla vain ilo päästä olemaan koko työvuoro hänen kanssaan samoissa tiloissa, toisaalta taas ei niin ilo sillä minulla on vaikeuksia tuon hermoilun ja seisokkien kanssa. Ja kun varovaisesti tässä pitäisi edetä kun en tosiaan vielä edes tämän naisen siviilistatusta tiedä.

Minun tuurillanihan tämä nainen on varattu. Mutta se selviäisi tosiaan kyselemällä. No, onneksi olen jo kyllä nauttinut tästäkin ajasta kun olen edes ihastunut ollut noin ihanaan naiseen ja olen saanut edes häntä vähän katsella ja alussa jopa ilman sen ihmeempiä tunteita niin naurattaa. Mutta totta kai enemmän haluaisin mutta eihän se vain minusta ja minun haluistani ole kiinni.
 

Sue

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät; lentosuukko KooKoolle
@vilperi Minäkin rohkaisen sinua kysymään naista kahville. Osaat varmasti tehdä sen niin kauniisti ja fiksusti, että vaikka hän olisikin varattu tai muutoin kieltäytyisi, molemmat selviäisitte kuivin jaloin. Kun minua on kohteliaasti lähestytty, en ole kokenut sitä kiusalliseksi vaan se on ilahduttanut, vaikka olenkin ollut varattu ja siksi kieltäytynyt. Vonkaajat ja wannabefrederikit on eri asia, mutta sellaista kuvaa en sinusta mitenkään saa. :)

Ehkä taustalla vaikuttaa se, että aikoinaan ehdin ihailla kaukaa uutta työkaveria ruhtinaalliset puolitoista viikkoa. Olen hirmu ujo, mutta hänen kohdallaan tuli käsittämätön fiilis, että tämä kortti kannattaa katsoa. En tiennyt hänestä nimeä, en siviilisäätyä, en käytännössä yhtään mitään, kun kävelin hänen luokseen ja pyysin kahville. Hän lähti. Siitä on 16 vuotta, ja sama mies sekä jälkikasvumme heräilevät tuolla juuri.

En vieläkään käsitä, mistä sain silloin rohkeuden ja miksi hän rakastui harmaahiireen, joka silloin olin, mutta onneksi uskalsin kysyä. Rohkeasti vain, ja jollei tärppää, niin eteenpäin! :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös