Naisasiat

[Trenchtown]

Voin kertoa, että kyllä se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella jos puolisosi sinua on pettänyt tai pettää edelleen. Luottamus on ihan peruspilareita missä tahansa ihmissuhteessa ja jos et pysty siihen kaikista sinua lähimpänä olevaan ihmiseen luottamaan, niin ei siinä suhteessa ole mitään järkeä.

+1.

Ajattelin joskus itsekin BaronFINin lailla, että ei se ruoho kuitenkaan sen vihreämpää aidan toisella puolella olisi. Mulla oli tuolloin muutenkin elämässä (ja naisasioissa) vaikeaa enkä oikein vieläkään tiedä, että miksi roikuin siinä skeidassa kiinni. Osasyy oli varmaankin silloin tuoreehko ms-tautidiagnoosi ja siitä kummunnut viha itseä kohtaan sekä koko ajan läsnä ollut tarve itseruoskintaan. Jotenkin ajattelin että ihan vitun sama kaikki, tätä parempaa en ansaitse ja tämäkin menee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla päin vittua.

En sano etteikö mussakin olisi ollut vikaa, mutta isosti enemmän vikaa oli silloisessa tyttöystävässä. Kyllä sen jollain tasolla silloinkin jo tajusi, mutta ei vaan kiinnostanut, jotenkin tosiaan järkeilin sen niin, että samanlaisia huoria ne on kaikki, vaikka eivät tietenkään ole. Ämmä varasti multa useamman kerran rahaa, veti mukasalaa satunnaisia subunokkia (tai tiedä vaikka olisi paiskonut ränniin) sun muita huimausaineita nistikaveriensa kanssa ja nussi siinä sivussa läpi puoli Turkua. Kaikki nuo tämä mukaentinen narkkari kiisti viimeiseen saakka, kunnes sitten kun ilmoitin jutun olevan ohi, päätti hän ilmeisen katkerana ilkkuen myöntää nuo kaikki asiat mulle päin naamaa ilmeisesti tarkoituksenaan satuttaa, vaan eipä onnistunut, kun oli sattunut jo kauan ja ihan koko ajan.

No joka tapauksessa jäi siitä pari vuotta kestäneestä pimeydestä kuitenkin jotain käteenkin, nimittäin tiesin ja tiedän helvetin tarkkaan mitä en halua ja vahingosta viisastuneena osaan välttää sitä. Vaimollani oli vähän samanlaista taustaa aiemmasta parisuhteestaan, en nyt kehtaa siitä sen suuremmin avautua eikä se tähän oikeastaan edes kuulu. Tai no kuuluu sen verran, että noiden paskojen takia hänelle on edelleen (onneksi harvakseltaan ja vähenevissä määrin) vaikeaa luottaa muhun, vaikka naimisissa ollaan oltu jo kohta viisi vuotta, enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Vähän samanlaisia, joskin lievempiä luottamusongelmia mullakin aluksi häntä kohtaan oli, mutta pääsin niistä melko nopeasti yli. Kuitenkin paskojen kokemusten kautta ymmärrän (ymmärrämme) tuon mitä kirjoititkin, eli että luottamus on ihan peruspilareita missä tahansa ihmissuhteessa, ehkä jopa se kaikkein tärkein pilari.

Rakkaus ja välittäminen kantaa parisuhdetta pitkälle, mutta ehdoton luottamus on silti tärkeintä, siis ainakin mun mielestä.

Vaikka se exä olikin myrkynkeittäjä — eikä edes kovin suloinen sellainen —, en jaksa kantaa kaunaa ja katkeruutta mukanani. En ole nähnyt, en kuullut sen jälkeen kun sen täältä pihalle heitin (mitähän siitäkin jo on, kuusi tai seitsemän vuotta), eikä ole minkään valtakunnan tarvettakaan. Kai se ämmä ansaitsisi jopa ihan pienen kiitoksen siksi, että jos en olisi koskaan tutustunut häneen, en varmaankaan koskaan olisi tutustunut vaimoonikaan.

Otetaas sanoja takaisin, ei se kyllä ansaitse edes pientä kiitosta. Mutta jos sattuukin olemaan niin, että kyseinen lutka muistaa meikäläisen JA-nickin ja lukee parhaillaan tätä viestiä (kovin todennäköistä, eikö), niin terveisiä voin lähettää. Mulla menee paremmin kuin koskaan ennen aikuiselämässäni, kun taas — jos ja kun vanha narttu ei ole oppinut uusia temppuja — exäni roikkuu edelleen elämän löysässä, mutta pikku hiljaa kiristyvässä hirttosilmukassa.

 

[Styge]

Ruoho on aina vihreämpää. Oikealla, vasemmalla, entisissä, potentiaalisissa tai joskus olleissa. Ihmisten sitoutumisasteet vaihtelee. Yllätys.

 

[heavylutaa18]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Oletteko tulleet petetyksi? Miltä se tuntuu?

Jos itse vielä joskus parisuhteeseen eksyn ni joo, katson edelleen tissejä ja perseitä mutta en kyllä ikimaailmassa vois pettää suhteessa. Se on jotenkin semmoinen maaginen raja joka hälyttää ja on aina hälyttänyt vaikka kuinka kovassa kännissäkin. En yksinkertaisesti voi käsittää ihmisiä jotka sen yhden hetken huuman takia pelaa vaikka ois lapsiakin jo kehissä yms. Ei se voi olla niin ihmeellinen se uusi reikä.

 

[Styge]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Oletteko tulleet petetyksi? Miltä se tuntuu?

Jos itse vielä joskus parisuhteeseen eksyn ni joo, katson edelleen tissejä ja perseitä mutta en kyllä ikimaailmassa vois pettää suhteessa. Se on jotenkin semmoinen maaginen raja joka hälyttää ja on aina hälyttänyt vaikka kuinka kovassa kännissäkin. En yksinkertaisesti voi käsittää ihmisiä jotka sen yhden hetken huuman takia pelaa vaikka ois lapsiakin jo kehissä yms. Ei se voi olla niin ihmeellinen se uusi reikä.

En tiedä, miksi heti viestin alusta tuli sellainen insinööriääni päähän, kun luki. Pettäminen on perseestä, ruoho on aina vihreämpää aidan takana ja jokainen päättää itse, onko ensisijainen parisuhde vai paneminen. Panemisellakin voi näköjään päätyä pitköän parisuhteeseen.

 

[pettter]

Viikonlopun treffikumppani oli jätetty kuin nalli kalliolle ja livenä mä ymmärsin miksi. Jotkut nörtit ovat vaan niin kinastelemaan. Ai etkö sä pelaa lautapelejä? Buahhahhahhaa!

Mitä hiton fiinejä ravintoloita ehdotteli tai ei fiinejä vaan hipsterijuttuja. Roskapankki on mun juttu. Hitto kännissä menin höpöttelemään illan ja akat on tuollaisia helppoja kun eroavat. Sitten mennään laput silmillä. Oon mä kyllä sanonut miten asiat on. No nyt on sen muksulle lahjat valmiina. Nasse-setä täällä.

 

[pettter]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Joo jos rupeaa seurustelemaan ja lupaa toiselle jotain niin sitten mennään sen mukaan, mutta miksi luvata, jos ei pysty ja kaikkein eniten halua sitä. En mä ainakaan. Tietty me ihmiset ollaan ihmisiä ja paneminen muiden kanssa on meidän miesten geeneissä. Ja kyllähän tuolla kentällä nyt näkee vaikka mitä, tai siis livenä.

 

[Seventeen]

Tämä on kyllä mielenkiintoinen keskustelu ja lukenut monesti. Mahtavaa kun ihmiset avautuu asioista joita ei välttämättä kertoisi livenä kenellekään.

Itselläni on sattunut ja tapahtunut naisasioissa kaikkea laidasta laitaan. Ja niistä saisi aikamoisen romaanin aikaiseksi. Olen mukamas viisastunut vahingoista, mutta näyttää olevan että aina tulee uusia asioita esille.

Erikoista omissa suhteissa tai niiden päättymisissä on ollut se että ne on monesti loppuneet ulkopuolisten sotkeuduttua niihin, eikä yleensä seksin takia vaan muuten. Toki perinteisiä pettämisjuttujakin on ollut mutta enemmän sellaisia missä ihmisten sanomiset ovat vaikuttaneet.

Välillä itsekin jää pohtimaan ja moni kaveri on ihmetellyt miten yhdelle miehelle voi käydä noin paljon ja erikoisia suhdetapauksia, mutta näköjään voi. Tässä muutama esimerkki. Pisin suhteeni päättyi siihen kun vaimoni ilmoitti että hänellä on ollut suhde työkaverinsa kanssa puoli vuotta vaikka meillä oli hedelmöityshoidot samaan aikaan menossa.
Seuraavassa suhteessa naisen exä alkoi lähettämään minulle hämäriä viestejä nimettömänä ja kun sattumalta niistä mainitsin naiselle niin tajusi heti kuka kyseessä. Hän teki asiasta poliisi ilmoituksen ja sain aika rajut uhkaukset. Lähdin kuvioista aika nopeasti.
Seuraavaksi tapailin naista jonka kanssa oli paljon yhteisiä harrastuksia, kun suhde alkoi lämmetä ja olisi ollut aika mennä eteenpäin hän halusi lopettaa, jälkeenpäin selvisi että hän oli kokenut että hänelle sopiikin paremmin parisuhde ja seksi naisen kanssa. Pyysi myöhemmin kyllä jos voisin siirtää lapsen hänelle.
Seuraavassa suhteessa pelastin naisen vaikean parisuhteen jälkeen, hänet oli painettu alas ja alistettu monin tavoin. Tasapainoiseen tilaan pääsyn jälkeen naisen äiti puuttui monella tapaa suhteeseen. Hän kävi hoitamassa paljon naisen lapsia, mutta tutki myös kaiken meidän kodista. Keksi juttuja joita kertoi totuutena puolisolleni ja aiheutti aika paljon harmia. Viimeinen niitti oli itselleni kun hän yritti itsemurhaa eräänä jouluna. Siitäkin sain pienen osasyyn itseäni kohtaan.

Tämän jälkeen päätin että ei mitään vakavaa enää ja vietin aika mukavaa deittailu aikaa. Vaikka kerroin kaikille ketä tapailin että ei mitään vakavaa, niin kyllä suurin osa naisista loukkaantui kun he tajusivat että oikeasti minusta ei tule heidän tulevien lasten isää. Sitten tapasin samankaltaisen tyypin ja itselleni kävi niin että loukkaannuin kun hän ei alkanutkaan suhteeseen minun kanssa. En ollut häneen vähään aikaan yhteydessä ja remusin muuten. Yllätys oli iso kun hän sitten eräs juhannus ilmoitti nyt voitaisiin alkaa. No mä purin kaikki muut viritykset ja lähdin suhteeseen. Pari vuotta meni hyvin ja olin täysillä suhteessa. Olin onnellinen ja motivoitunut. Sitten hänen lähipiirissä tapahtui todella paha tragedia ja sen seurauksena jouduimme muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja ottamaan huollettavaksi kaksi alaikäistä lasta ja todella ison sotkun selvitettäväksi. Noin vuoden asiaa hoidettuani sain kuulla puolisoltani että minua ei enää tarvita. Lähdin hermostuksissani kesken saunan lämmityksen. Tämän jälkeen toipumiseen meni jonkin aikaa ja samalla sattui kaikkea muutakin.
Tämän jälkeen oli muutamia tosi hyviä laastarisuhteita jossa naiset ei vaatineet mitään vaan nauttivat kaikesta mitä saivat.
Tinderin ja sattuman kautta tutustuin naiseen jolla oli täysin samat intressit mm. Harrastuksien, yrittämisen ja muiden bisneksien suhteen. Koin että hän on pitkästää aikaa juuri sellainen nainen mikä minulle pitää olla. Jossain vaiheessa toki epäilin että onko kaikki niin hyvin kuin näyttää. Huomasin että nainen ei ollut omasta mielestään koskaan väärässä. Alkuun otin virheet omaan pikkiin, mutta sitten piti alkaa tehdä ihan yksinkertaisia testejä. Testeissä paljastui toisen erikoinen piirre selittää kaikki aina itselle parhain päin. Ja kun kerroin miten asia on oikeasti siitä ei enää puhuttu tai sitä ei ollutkaan. Ne asiat hävisi. Tilanne oli jo kuitenkin liian pitkällä yhteisien bisneksien takia ja vaikka erottiin niin pakko koittaa hoitaa hommat että saa edes jonkinlaisen korvauksen työstä. Tämä on ollut monella tapaa raskas case ja olen menettänyt monta kertaa hermoni ja malttini. Yhdestä maltinmenetyksestä on nyt sitten rikosilmoitus pöydällä laittomana uhkauksena. Tämä saaga jatkuu ainakin seuraavat pari vuotta.
Viimeisin kontakti naiseen on ihan lähiaikoina ajoilta kun törmäsin todella nättiin tyttöön baarissa. Juttelin niitä näitä ja koin että hän on niin nuori ettei ole kiinnostunut. En tehnyt mitään aloitteita. Kerran päädyttiin kuitenkin lähempään kanssa käymiseen suudelmien merkeissä hänen aloitteestaan ja omakin kiinnostus heräsi. Todella miellyttävä tapaus mutta pommi tuli kun hän kertoi olevansa aseksuaali. Olen tapaillut häntä silti ja koittanut saada selville mitä se käytännössä merkitsee. Haastava tilanne ja saa nähdä täytyykö tässä ottaa iso projekti taas pettymykseen jossain vaiheessa.

 

[HankMoody]

Jos ensimmäistä kertaa valittaisi tälläiseen ketjuun. On tullut tunnettua yksi nainen jo jonkun aikaa ja tuntuu että hän olisi musta oikeen kiinnostunut. Livenä kun nähdään niin juttua riittää ja väittäisin että molemmilla on oikein hauskaa. Sitten kun taas pistän viestiä niin vastaukset on luokkaa että ei kiinnosta. En ole ikinä oikeastaan tuntenut mitään ketään kohtaan, vaan joka viikko on joku yhdenyön juttu, mutta kerrankin kun olisi jotain tunteita niin vastakaikua ei oikein tule. No, ei auta kun mennä eteenpäin.

 

[dimmu]

Jos ensimmäistä kertaa valittaisi tälläiseen ketjuun. On tullut tunnettua yksi nainen jo jonkun aikaa ja tuntuu että hän olisi musta oikeen kiinnostunut. Livenä kun nähdään niin juttua riittää ja väittäisin että molemmilla on oikein hauskaa. Sitten kun taas pistän viestiä niin vastaukset on luokkaa että ei kiinnosta. En ole ikinä oikeastaan tuntenut mitään ketään kohtaan, vaan joka viikko on joku yhdenyön juttu, mutta kerrankin kun olisi jotain tunteita niin vastakaikua ei oikein tule. No, ei auta kun mennä eteenpäin.

Tuttu tilanne, voisi olla omalta näppäpimistöltä kirjoitettu tämä. Oma tausta on vähän ehkä pelurimainen, eli naisia on tullut ja mennyt. 2016-2017 tuli seurusteltua, viime kesänä päättyi parisuhde ja sen jälkeen onkin ollut menoa ja melskettä, mutta ei mitään vakavaa. Tammikuun alussa tuli tavattua nainen, joka vei jalat alta oikeastaan heti. Hyvin koulutettu, hyvä työ, mukava, järkevä ja kauniskin vielä, ja aika samanlaisia ajatuksia meillä molemmilla elämästä ylipäänsä. Olemme nähneet varmaan semmoiset 6-7 kertaa, ja aina kaikki on hyvin, hauskaa ja naurua riittää ja seksikin on maagista. Näkemisen jälkeen nainen aina laittaa viestiä perään, että oli kiva nähdä ja koska nähdään uudelleen jne. Sitten kuitenkin, kun näkemisestä on muutama päivä kulunut, alkaa ihmeellinen hiljaiselo ja tapaamisia on vaikea sopia. Sitten kun järjestyy, kaikki onkin taas hyvin ja sama ralli alkaa alusta, kunnes hiljenee. En jaksa itse sen enempiä pelailuja ja vehkeilyjä ja laskelmointeja, mutta jotenkin tuntuu, että tämä mimmi testailee meikäläistä. Hassuja nämä tilanteet kyllä, silloin kun itseä ei nappaa, niin olisi suurinpiirtein kuka tahansa saatavilla, mutta sitten kun itselle kolahtaa, homma menee vaikeaksi ja ei tunnu onnistuvan millään. No, ei auta, eteenpäin ja katsotaan miten äijän käy.

 

[BaronFIN]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Oletteko tulleet petetyksi? Miltä se tuntuu?

Mä nappaan tästä kopin ja lähdetään siitä liikkeelle, että minä petin, koska minua petettiin. Klisee oikein viimeisen päälle, mutta näillä mennään... Eli annoin samalla mitalla takaisin.

Itse tulin petetyksi todella typerän riidan jälkeen mihin palataan ajoittain vieläkin kun mietitään alkupistettä mistä kaikki lähti menemään pieleen. Ei se emäntä siitä silloin välittömästi lähtenyt baariin panemaan, mutta siinä rikottiin joku yhteys välillämme mitä ei ole vieläkään saatu korjatuksi. Kaksi sanaa: ”hanki elämä”. Älkää koskaan sanoiko niitä ääneen, en suosittele.

Jonkun filosofian mukaan nainen antaa kaiken aina suurempana takaisin. Anna peruna, saat ruokaa. Anna talo, saat kodin. Anna spermaa, saat lapsen. Anna paskaa, saat tonnikaupalla takaisin.

Ensi alkuun yritin käsitellä omaa petetyksi tulemisen tunnetta fiksusti, mutta jossain vaiheessa se... hylätyksi tulemisen tunne... arvottomuus... ahdistus... möykky kasvoi sisällä niin pahaksi, että helpoin tapa itselleni oli antaa samalla mitalla takaisin. Ja voi pojat, kyllä helpotti kun kohdalle vain osui täyden kympin tyttö, joka ei edes moralisoinut minua vaan otti mukaansa ja teki minusta ehyen. Siis hävettää tunnustaa, mutta oma pettämiseni pelasti minut siinä tilanteessa.

No eihän se tähän loppunut. Olin olevani reilu, rehellinen, keskusteluyhteys auki -ääliö. Menin avaamaan suuni, kävin ihan rehellisesti läpi mitä oli tullut tehtyä ja lopulta sain taas kaiken tuhatkertaisena takaisin, kuten palstaveljet ovat joutuneet lukemaan, pahoittelut siitä.

Ehkä me olemme kummatkin ottaneet nyt opiksemme. Tiedän omat rajani ja mahdollisuuteni. En roiku, saatika pelkää tulevaa kävi tässä miten kävisi. Tuttava pariskunnissa eroprosentti on 75%, enkä osaa enää järkyttyä mistään tarinoista. Ensimmäisten tuttavien erojen kohdalla sitä pelkäsi, että ero ”tarttuu” ja ei kuulu meille, mutta nyt olen niin voimaantullut, että jos tarttuisi, niin so what. Ei se elämä siihen kaatuisi.

On muuten yllättävää kuinka paljon ihmisten suhteissa on taustalla sitä itseään. Julkisesti ihmiset moralisoivat hyvinkin vahvasti pettämistä ja kaikilla on siitä jonkinlainen mielipide, yleensä aika voimakaksikon: ”hyi hyi, lähden kävelemään ensimmäisestä petoksesta”. Näin olin minäkin. Mutta kuitenkin meitä pettäjiä on jokun tutkimuksen mukaan lähes 40% kanssaihmisistä. Perheenäitejä, -isiä, jonkun siskoja, opettajia, lääkäreitä, lätkähalleissa siis tuhansia tässä maassa. Ja kaikki näyttävät päällepäin normaaleilta ihmisiltä.

Eihän se pettäminen oikein ole, mutta se on osa elämää ja valintoja, joita tiedostamatta/tiedostaen teemme. Jotkut niistä valinnoista ovat hyviä ja toiset huonoja. Ehkä se mitä me opitaan valinnoistamme, tekee meistä parempia ihmisiä. Itse otin opikseni omasta pettämisestäni, ja toisella kierroksella ehkä vaimonikin, ehkä :)

Kuten sanottua, nainen antaa kaiken aina suurempana takaisin. Anna mahdollisuus, saat toisen.

 

[pernaveikko]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tyttö näki sattumalta kylillä jonkun työkaverinsa ja ne vaihtoi muutaman sanan. Ei edes pubissa vaan ihan kadulla. Sitten menee tunti ja tämä jamppa laittaa viestiä ja pyytää treffeille.

Saahan sitä tietenkin kokeilla, mutta monilla olisi jo kirkot varattuina, kun vastakkaista sukupuolta oleva oikein jutteli.

 

[Saxon-747]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tyttö näki sattumalta kylillä jonkun työkaverinsa ja ne vaihtoi muutaman sanan. Ei edes pubissa vaan ihan kadulla. Sitten menee tunti ja tämä jamppa laittaa viestiä ja pyytää treffeille.

Saahan sitä tietenkin kokeilla, mutta monilla olisi jo kirkot varattuina, kun vastakkaista sukupuolta oleva oikein jutteli.

Jamppa on kiinostunut ja pyyti treffeille ei kai tuossa mitään sen kummempaa ole. Jos ei taas kokeile niin sittenhä sitä jää ilman.. ja päätyy valittamaan nettiin ku ketään ei löydy.

 

[sinikettu]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tämä on varsin vahva löydös ihan tutkimuspuolellakin. Miehet yliarvioivat systemaattisesti naisten kiinnostuksen ja tulkitsevat hyvin yleismaailmallisia eleitä, kuten ystävällisyyttä ja hymyilyä, seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Ehkä vähän tylsää on ottaa taas evoluutiokorttia esiin, mutta kyllähän tämän juuret palaavat taas seksuaalivalintaan. Ylitulkitsemisella ja väärillä positiivisilla ei ole läheskään niin dramaattisia vaikutuksia kuin aliarvioinnilla ja oikeiden kiinnostusten missaamisella.

Siinä missä miehet ovat keskimäärin edes jollain tasolla kiinnostuneita hyvin suuresta osasta tuntemattomia naisia, naiset eivät keskimäärin ole kiinnostuneita kuin hyvin pienestä osasta tuntemattomia miehiä. Muun muassa tästä syystä on evolutiivisesti hyödyllisempää yrittää useasti ja erehtyä useasti, mutta saada osumia edes joskus, kun yrittää vähän ja missata suuremmalla prosentilla ne, jotka ovat kiinnostuneita.

Tämä toki meille tavan tallaajille. Jos oot oikeasti korkeassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, niin kiinnostunutta naista löytyy varmastikin vähän kaikkialta.

Tässä on ihan näppärä evoluutiopsykologin kirjoitus aiheesta: Do Men Overestimate Women’s Sexual Interest? – Dr. Robert Burriss – Medium

 

[Breeze Harbour]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tyttö näki sattumalta kylillä jonkun työkaverinsa ja ne vaihtoi muutaman sanan. Ei edes pubissa vaan ihan kadulla. Sitten menee tunti ja tämä jamppa laittaa viestiä ja pyytää treffeille.

Meillä miehillä nyt vaan on tapana välillä tulkita naisia väärin. En mäkään aina ota selvää millon joku nainen on todella kiinnostunu musta ja millon pitää mua vaan hyvänä tyyppinä vailla mitään taka-ajatuksia. Kysymällä asioihin saa yleensä sentään selkoa. Ellei tiedä että toinen on varattu niin onks se nyt niin väärin kokeilla onneaan? Mitään kun ei voi saada ellei yritä.

Tämä on varsin vahva löydös ihan tutkimuspuolellakin. Miehet yliarvioivat systemaattisesti naisten kiinnostuksen ja tulkitsevat hyvin yleismaailmallisia eleitä, kuten ystävällisyyttä ja hymyilyä, seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Ehkä vähän tylsää on ottaa taas evoluutiokorttia esiin, mutta kyllähän tämän juuret palaavat taas seksuaalivalintaan. Ylitulkitsemisella ja väärillä positiivisilla ei ole läheskään niin dramaattisia vaikutuksia kuin aliarvioinnilla ja oikeiden kiinnostusten missaamisella.

Hyvin osasit taas pukea sanoiksi sen mitä asiasta ajattelen.

Siinä missä miehet ovat keskimäärin edes jollain tasolla kiinnostuneita hyvin suuresta osasta tuntemattomia naisia, naiset eivät keskimäärin ole kiinnostuneita kuin hyvin pienestä osasta tuntemattomia miehiä. Muun muassa tästä syystä on evolutiivisesti hyödyllisempää yrittää useasti ja erehtyä useasti, mutta saada osumia edes joskus, kun yrittää vähän ja missata suuremmalla prosentilla ne, jotka ovat kiinnostuneita.

Tämä toki meille tavan tallaajille. Jos oot oikeasti korkeassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, niin kiinnostunutta naista löytyy varmastikin vähän kaikkialta.

Hyvää pohdintaa ja tämä että naiset eivät ole keskimäärin yleensä kiinnostuneita tuntemattomista miehistä, saattaa ehkä johtua juuri siitä että hyvin harva nainen on voitettavissa puolelleen ilman edes ripausta luottamusta. Me miehet ollaan ehkä silleen jossain määrin "helpompia" kuin naiset jotka vaativat huomiota, läheisyyttä, kohteliaisuuksia yms. Miehelle kiinnostuksen heräämiseen saattaa ihan hyvin riittää pelkkä hymy tai oikeanlainen ele kauniilta naiselta.

Jänniä nää sukupuolierot mutta näinhän se kai aika pitkälti menee.

 

[Prof. Puck]

Tuttu tilanne, voisi olla omalta näppäpimistöltä kirjoitettu tämä. Oma tausta on vähän ehkä pelurimainen, eli naisia on tullut ja mennyt...

.. En jaksa itse sen enempiä pelailuja ja vehkeilyjä ja laskelmointeja, mutta jotenkin tuntuu, että tämä mimmi testailee meikäläistä...

En tiedä minkäkokoisella paikkakunnalla asut, eikä sillä Suomessa taida olla edes merkitystä kun piirit ovat joka tapauksessa niin pienet ja sosiaalinen media kaivaa loputkin selville, Yksi juttu voi myös olla se, että pelurin maineesi on hyvinkin naisten tiedossa. Se taas vetää tietynlaisia naisia puoleensa siinä missä myös karkoittaa toisentyyppisiä. Ainakin nykyinen puolisoni avoimesti kertoi "kaikkien" ystäviensä aluksi varoitelleen minusta todeten, että älä ainakaan tuon kanssa ala mihinkään vakavampaan. En voi noita hänen ystäviään varsinaisesti syyttääkään, mutta tietenkään he eivät tienneet sitä, että siinä tilanteessa kun puolilsoni tapasin, olin jo valmis uuteen vakavaan suhteeseen.

 

[Draco]

Sitten kuitenkin, kun näkemisestä on muutama päivä kulunut, alkaa ihmeellinen hiljaiselo ja tapaamisia on vaikea sopia. Sitten kun järjestyy, kaikki onkin taas hyvin ja sama ralli alkaa alusta, kunnes hiljenee. En jaksa itse sen enempiä pelailuja ja vehkeilyjä ja laskelmointeja, mutta jotenkin tuntuu, että tämä mimmi testailee meikäläistä. Hassuja nämä tilanteet kyllä, silloin kun itseä ei nappaa, niin olisi suurinpiirtein kuka tahansa saatavilla, mutta sitten kun itselle kolahtaa, homma menee vaikeaksi ja ei tunnu onnistuvan millään. No, ei auta, eteenpäin ja katsotaan miten äijän käy.

Tämä muistuttaa aikalailla yhtä juttuani joskus 10 vuotta sitten. Nainen oli mielestäni helvetin hyvän näköinen ja minäkin hänen mielestään ja muutenkin meillä oli samanlaisia piirteitä. Tutustuin häneen myös näin alkuvuodesta ja siinä alkukevään mittaan olimme viikonloppuja yhdessä ja joskus vieläkin muistelen niitä viikonloppuja, vaikka sinänsä minulla ei enää mitään tarvetta ole lähteä minnekään nykyisen kumppanini luota. Mutta tuossa oli myös ihan samalla lailla, että nainen katosi sitten radarilta aina kokolailla totaalisesti, kun ei oltu yhdessä. Väkisin sitä mietti, että vehtaakohan se niinä aikoina joidenkin muiden kanssa, että olenko tässä vain yksi monesta kaverista kierrossa.

No se meni sitten niin, että kerran kun hän ei minulle vastannut, niin päätin, että homma on tässä, en vaan kestänyt enää sitä samaa hommaa. Hän sitten koitti soittaa minulle takasini, mutta en enää vastannut ja siihen se sitten jäi. Jälkeenpäin olen miettinyt, että voihan olla, että hänellä ei juuri silloin ollut ketään muuta, mutta tarvitsi vaan oman tilansa ja itsekseenolonsa. Tai sitten oli, en saa sitä koskaan tietää, eikä sillä enää sitten väliäkään.

Nuo oli niitä aikoja kun tein monia oivalluksia itsestäni ja itselleni kuitenkin on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkeää se, että pelataan avoimin kortein. Ei meidän olisi tarvinnut nähdä tosi usein ja olla muuten niinkuin paita ja perse, mutta minun olisi kuitenkin pitänyt saada olla kärryillä mitä hän suunnilleen tekee noina päivinä, kun ei tavattu. Ja vaikka suhde oli vasta alussa, niin siinä näki, että meillä ei hänen kanssaan kommunikaatio oikein pelannut ja se kyllä sitten kuitenkin on aika tärkeä juttu jos mistään on mitään tullakseen.

Jos nyt mitään vinkkiä voi antaa, näissä asioissa yleensä ei pahemmin voi, mutta siinä on oikeastaan 3 vaihtoehtoa. 1, jos mikään ei näytä muuttuvan/kehittyvän, niin tyytyä sitten menemään samalla tyylillä ja toivoa, että siinä jotain tapahtuisi. 2, tehdä niinkuin minä tein, jos päreet palaa. 3, ehkä se paras kuitenkin on, että sanoa suoraan jossain kohtaa, jos toivoo homman toimivan vähän toisella tavalla. Silläkin uhalla, että se voi sitten huonossa tapauksessa olla siinä. Ei sillä että minulla suoranaisesti hyviä kokemuksia tuosta sanomisestakaan olisi. Nykysuhteessani ei ole tarvinnut sanoa ja se on yksi niistä syistä, miksi uskon koko juttuun. Mutta tuo kolmonen on kumminkin ainoa tapa, jos on itsellä toiveita jostain suuremmasta ja se ei muuten näytä siihen suuntaan selvästi menevän.

 

[pernaveikko]

Ei meidän olisi tarvinnut nähdä tosi usein ja olla muuten niinkuin paita ja perse, mutta minun olisi kuitenkin pitänyt saada olla kärryillä mitä hän suunnilleen tekee noina päivinä, kun ei tavattu.

Näemme tytön kanssa vain kerran pari viikossa erinäisistä seikoista johtuen, mutta noin muuten tietenkin päivittäin laitetaan kaikenlaista viestiä. Onhan se nyt ihan selvää, että pitää olla kärryillä suunnilleen mitä on menossa, vaikka ne menemiset koostuisikin sitten "olin kävelyllä ja kävin serkun luona" -tyyppisistä jutuista. Minun juttujani on aina joku peli televisiossa tai paikan päällä

Nimenomaan pitää olla omia menoja ja juttuja, mutta mihinkään radiohiljaisuuksiin ei ruveta ja sitten viikon päästä seuraavaksi nähtäessä oltaisiin kuin ei mitään.

Pihalle vain tuommoiset, vaikka ei olisikaan mitään salattavaa. Jos on noin kyvytön tai haluton vähän kertoilemaan päivän tapahtumista ja menoista, niin miksi niistä olisi kiinnostunut muulloinkaan.

Kiinnostaako minua varsinaisesti, jos joku käy serkullaan? No ei, mutta se on sitä sellaista kommunikointia kuitenkin.

 

[dimmu]

En tiedä minkäkokoisella paikkakunnalla asut, eikä sillä Suomessa taida olla edes merkitystä kun piirit ovat joka tapauksessa niin pienet ja sosiaalinen media kaivaa loputkin selville, Yksi juttu voi myös olla se, että pelurin maineesi on hyvinkin naisten tiedossa. Se taas vetää tietynlaisia naisia puoleensa siinä missä myös karkoittaa toisentyyppisiä. Ainakin nykyinen puolisoni avoimesti kertoi "kaikkien" ystäviensä aluksi varoitelleen minusta todeten, että älä ainakaan tuon kanssa ala mihinkään vakavampaan. En voi noita hänen ystäviään varsinaisesti syyttääkään, mutta tietenkään he eivät tienneet sitä, että siinä tilanteessa kun puolilsoni tapasin, olin jo valmis uuteen vakavaan suhteeseen.

Paikkakuntana toimii keskikokoinen kaupunki, ja olemme suunnilleen saman ikäisiä, joten tästähän se todennäköisesti johtuukin. Veikkaanpa, että sielä vastapuolella käydään aikamoista henkien taistelua, voiko aloittaa kanssani vakavammin vai ei.

Jos nyt mitään vinkkiä voi antaa, näissä asioissa yleensä ei pahemmin voi, mutta siinä on oikeastaan 3 vaihtoehtoa. 1, jos mikään ei näytä muuttuvan/kehittyvän, niin tyytyä sitten menemään samalla tyylillä ja toivoa, että siinä jotain tapahtuisi. 2, tehdä niinkuin minä tein, jos päreet palaa. 3, ehkä se paras kuitenkin on, että sanoa suoraan jossain kohtaa, jos toivoo homman toimivan vähän toisella tavalla. Silläkin uhalla, että se voi sitten huonossa tapauksessa olla siinä. Ei sillä että minulla suoranaisesti hyviä kokemuksia tuosta sanomisestakaan olisi. Nykysuhteessani ei ole tarvinnut sanoa ja se on yksi niistä syistä, miksi uskon koko juttuun. Mutta tuo kolmonen on kumminkin ainoa tapa, jos on itsellä toiveita jostain suuremmasta ja se ei muuten näytä siihen suuntaan selvästi menevän.

Niin, tässähän näitä vaihtoehtoja on. Todennäköisimmin otan asian jossain vaiheessa puheeksi, jos muuten kaikki näyttää menevän paremmin, ja on aktiivisempi yhteydenpidossa.

Tässä myös keskusteltiin juurikin perinteisestä kuulumisten vaihdosta jne, mikä on mielestäni myös tärkeä juttu. Kyllähän nyt täytyy tietää, mitä potentiaalinen kumppani tekee vapaa-ajallansa. Eikä minuakaan kiinnosta tällä hetkellä peuhaako muiden kanssa vai ei, koska emme ole mitään sääntöjä sopineet. Sääntöjen laatiminen on sitten ajankohtaista siinä vaiheessa, kun hypätään satunnaisesta tapailusta tiiviimpään tapailuun. Lähinnä vain se, että se osoittaa tietynlaista kiinnostusta, kun kertoo mitä tulee puuhailtua ja miten päivät ovat sujuneet. En itsekään jaksaisi olla koko aikaa puhelimen äärellä ja kiinni whatsappeissa ja muissa viestintävälineissä kertomassa mitä puuhailen, ja minulle myös sopii varsinkin alkuun vähän verkkaisempi tapailutahti.

 

[Temptation]

Ihan mielenkiinnosta, laaditteko oikeasti jotakin "sääntöjä" kumppanienne kanssa...? Kuulostaa omaan korvaan jotenkin omituiselta, että pitää erikseen sopia mikä on ok ja mikä ei. Pidän itse varsin itsestäänselvänä, että mitä pidemmälle tapailu menee niin sen myötä kaikki muut säädöt tipahtavat automaattisesti pois. Samoin on myös kaikki seurustelukumppanit ajatellut, eikä ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Mitään sopimista ei ole todellakaan ollut ikinä. Itselleni on aina toiminut hyvin sääntö, että kaikki sellainen on sallittua, jonka voi tehdä kumppaninsa silmien edessä. Jos asiaa epäilee, niin silloin se ei varmaan ole ookoo kumppanillekaan. Enkä toki tarkoita, jos kavereiden kanssa juo kalsarikännit samalla kuumista aasialaisista puhellen teoriatasolla, että samaan pitäisi pystyä kumppaninsakin kanssa mutta noh, ymmärsitte varmasti pointin.

Samoin tapailu on muuttunut aina itsestään seurusteluksi, ei siitä ole mitenkään erikseen "sovittu".

 

[Prof. Puck]

Ihan mielenkiinnosta, laaditteko oikeasti jotakin "sääntöjä" kumppanienne kanssa...? Kuulostaa omaan korvaan jotenkin omituiselta, että pitää erikseen sopia mikä on ok ja mikä ei.

...Itselleni on aina toiminut hyvin sääntö, että kaikki sellainen on sallittua, jonka voi tehdä kumppaninsa silmien edessä. Jos asiaa epäilee, niin silloin se ei varmaan ole ookoo kumppanillekaan...

Kertaalleen olen kysynyt tytöltä, että "alatko seukkaamaan". Tämä tosin tapahtui kolmannella tai neljännellä luokalla ala-asteella ja osoittautui parin viikon jälkeen vikaliikkeeksi. Kaikki viikkorahat menivät seurustelusuhteen ylläpitämiseen. Asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen... Muuten olen samoilla linjoilla @Temptation kanssa. Siinä vaiheessa on varmistettu suhteen vakavuus, kun on sovittu muutosta saman katon alle.

Se, että suo samat oikeudet tyttökaverillesi/vaimollesi kuin itsellesi on muuten - käsi sydämellä - aika pirun vaikea toteuttaa. Vaikkei mistään pettämisestä puhuttaisi, niin ainakin omat silmäni harhautuvat luonnonlain pakottamalla voimalla kohteeseen kauniin naisen purjehtiessa näköpiiriin ja tästä onkin tullut välillä kuittailua vaimolta. Jos miettii, että vaimo harrastaisi samaa jonkun komean äijän nähdessään, niin kyllähän se hiukan pahalta tuntuisi, heh. Siis varmaan se tuota tekee, mutta on vaan paljon taitavampi peittelemään, ettei tuosta ikinä narahda. Tai mistä minä tiedän... kaunis nainen saa toki päivittäin lukuisia katseita ja kohteliaisuuksia muilta miehiltä... auttava käsi on aina lähellä ja huomaan, että hän selvästi myös varoo "kannustamasta" vieraita miehiä ottamaan kontaktia. Se puolestaan saatetaan helposti tulkita erheellisesti ylimieliseksi käyttäytymiseksi. Kaunis nainen ei sovi kumppaniksi huonon itsetunnon omaaville tai muuten mustasukkaisille.

 

[pernaveikko]

Kertaalleen olen kysynyt tytöltä, että "alatko seukkaamaan". Tämä tosin tapahtui kolmannella tai neljännellä luokalla ala-asteella ja osoittautui parin viikon jälkeen vikaliikkeeksi. Kaikki viikkorahat menivät seurustelusuhteen ylläpitämiseen. Asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen... Muuten olen samoilla linjoilla @Temptation kanssa. Siinä vaiheessa on varmistettu suhteen vakavuus, kun on sovittu muutosta saman katon alle.

Vuosipäivä pitää olla, jos on syytä olettaa sellaisia tulevan.

Jos ei pysty seurustelemaan vakavasti asumatta saman katon alla, niin en oikein tiedä mitä sanoa. Niin, kyllähän se parikymppisenä tuntuu kivalta ja jännältä asua oikein yhdessä. Totuus on sitten vähän toinen myöhemmin, kun on rahaa asua yksinkin.

 

[Prof. Puck]

..Jos ei pysty seurustelemaan vakavasti asumatta saman katon alla, niin en oikein tiedä mitä sanoa. Niin, kyllähän se parikymppisenä tuntuu kivalta ja jännältä asua oikein yhdessä. Totuus on sitten vähän toinen myöhemmin, kun on rahaa asua yksinkin.

En oikein pysynyt perässä ylläolevan kommentin kanssa, sikäli kun viestiini viittasit? Sen vuoksihan ne "kehityskeskustelut" käydään läpi ennen yhteenmuuttoa, että ollaan samoilla suuntaviivoilla tulevaisuudesta? Ei minulla yhdessäasumisen mielekkyys tosin muutenkaan liity juuri millään tavoin käytettävissä olevaan rahaan tai varallisuuteen. Yksin toki pärjäisi taloudellisesti paremmin, sillä naiset ovat tunnetusti maailman kallein "harrastus".

 

[Sphinx]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tyttö näki sattumalta kylillä jonkun työkaverinsa ja ne vaihtoi muutaman sanan. Ei edes pubissa vaan ihan kadulla. Sitten menee tunti ja tämä jamppa laittaa viestiä ja pyytää treffeille.

Saahan sitä tietenkin kokeilla, mutta monilla olisi jo kirkot varattuina, kun vastakkaista sukupuolta oleva oikein jutteli.

Mistä päättelit miehen kuvitelleen naisen olevan kiinnostunut? Totta kai se pyytää treffeille jos laski suunnilleen yli 1 % todennäköisyyden sille, että nainen saattaisi olla kiinnostunut. Ei siis välttämättä pitänyt sitä mitenkään kovin todennäköisenä. Sitten toisekseen se, että mies oikein pyysi treffeille, niin sehän on melkein yhtä arkinen asia kuin se, että nainen oikein jutteli - tai siis ei ole mitään syytä ajatella sitä mitenkään sen ihmeellisempänä tapahtumana.

Naiset eivät muuten ole siinä aina miehiä kummempia, etteikö heitäkin joskus voi hiukan jännittää tai edes aavistuksen kutkuttaa ihan vain jutella arkisesti hieman tuntemattomamman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Jopa niillä kauneimmilla ja sosiaalisillakin naisilla voi olla näin. Joillain tämä puskee siinä arkisessa juttelussa läpi sellaisena hieman flirttailevana käytöksenä, jolla uskoisin naisen alitajuisesti varmistelevan, että toinen osapuoli näkee hänet siinä hetkessä positiivisessa valossa jos ei oikein tiedä mitähän se mies hänestä ajattelee. Saattaahan siinä joku mies helposti tulkita naisen flirttailun olevan osoitus jonkinlaisesta kiinnostuksesta tai "kemiasta" heidän välillään. Joillain naisilla flirttaileva luonne on tietysti muuten vain osa persoonaa.

 

[BaronFIN]

Joillain naisilla flirttaileva luonne on tietysti muuten vain osa persoonaa.

Ja kun tämä ominaisuus yhdistetään heikkoon itsetuntoon ja tarpeeseen ylläpitää muutamia varasuhteita pahan päivän varalle, niin onnittelut sille cowboylle joka yrittää saada sen villitamman suitsittua.

 

[tant gredulin]

Mutta sanoin hänelle myös, ettei hän minuun ihastunut, sillä kukaan ei hetken tapailun jälkeen suunnittele muuttoa toisen luo, eikä lähetä heti aamusta kymmentäkin viestiä ja jatka läpi päivän yhä yöhön asti, vaikka asiaa ei edes olisi. Jos käyttäytyy noin ja luulee olevansa ihastunut, niin silloin sisimmässään on jonkinlainen tyhjyys, joka täyttyi toisen läheisyydestä, eikä se ole terve lähtökohta parisuhteelle.

Näin minusta ja tamperelaisesta burleski-taiteilijasta tuli pariskunnan sijasta vain ystävät.

Olen silloin tällöin lukenut ketjua ja joskus vuosia sitten kommentoinutkin. Nyt on kommentoinnin paikka: En voi muuta kuin ihailla, miten kauniisti ja toista kunnioittaen tehty breikki.

Tunnen ihmisiä, jotka täyttävät tyhjyyttään juuri noin - ihastumalla rakastumisen ajatukseen ja kuvittelemalla, että se ajatus rakastumisesta on rakkautta. Ja että se riittää, ja että sen eteen ei tarvitse muuta kuin vastaanottaa "rakkaus". Että onni tulee jostain ulkoapäin ja pitää vaan pitää syli auki. Ehkä ei edes sitäkään, kyllä se osaa itse tulla luo...

Kiitos.