Naisasiat

[Turha Kaukalo]

Jotkut on, jotkut ei. Suurin osa ei. Uskonnollisissa ja konservatiivisissa piireissä on iso tukku nuoria naisia, jotka ovat usein valmiita asettumaan ensimmäisiin pitkiin parisuhteisiin. Jos haluaa 18-20 vuotiaan pitkän linjan partnerin, se on mahdollista, mutta valinnassa pitää olla suhteellisen selektiivinen ja tietää, mistä hakea.

Itse en kyllä viitsisi yrittää pitkiä parisuhteita alle 23-25 vuotiaiden naisten kanssa, ellei olisi jotain erityistä syytä siihen. Yleensä ei ole. En tosin tällä hetkellä edes yritä halajaa pitkiä parisuhteita, mutta mahdollisesti tässä lähivuosina.

Pakko lainata taas sinikettua.

Menee sinne vanhoillislestadiolaisten seuroihin, jos tahtoo nuoren vakiintumista etsivän neidon.

Haa.... mutta sika se olen minäkin! 30-vuotiaana mulla oli 19-vuotias. Olihan siinä puolensa... heh-heh. Tosin se viskas mut huus helvettiin sitten, mikä olikin oikea ratkaisu. Terveisiä hänelle, mukava ihminen ja aivan loistava vällyissä. Nevöföget.

 

[lasaleiko]

Tässä nyt istutaan junassa ja ollaan menossa matkalla naisen luo viettämään viikonloppua. Olisi varmaan jo toteutunut viime vkl ilman muita esteitä. Aika ihmeellinen tilanne, ollaan molemmat todettu. Naisen mielestä kuulemma jopa vähän pelottava mutta hyvällä tavalla.

Jaa, viikot vierii ja tilanteet kehittyy. Ettei ihan kehumiseksi menisi niin tietysti tilanne on omalta osalta kehittynyt huonompaan suuntaan. Oli ilmeisesti vastapuolen mielestä sitten kuitenkin liian pelottava tilanne. Tai jotain muuta. Viime viikonloppu vietettiin yhdessä ja senkin jälkeen pidetty päivittäin yhteyttä, kunnes eilen illalla tulee viestiä: "Tajusin eilen että oma elämä ei ole vielä ehkä täysin järjestyksessä. En tiedä vielä miten vaikuttaa meidän juttuun, tarviin ehkä lisää aikaa".

Sinällään hänen menneisyyttä tietäen (henkistä väkivaltaa edellisessä suhteessaan -> itsetunto alas) ymmä'rrän jos tuntee kuten kirjoitti, mutta onhan nää selitykset nähty ennenkin. Näen tässä kolme vaihtoehtoa: a) tuo kertomansa pitää paikkansa b) hänelle riitti tuo yksi viikonloppu ja kiinnostus lopahti siihen c) on löytynyt parempi vaihtoehto

A-vaihtoehdon todennäköisyyttä pidän kuitenkin häviävän pienenä. Toisaalta jos pitääkin paikkansa, niin kauanko se sitten vie, että elämä järjestyy? Ei oikein huvita ryhtyä siihen odotusleikkiin että se elämä järjestyy jossain 500km päässä. Ja kun tuosta odottelusta on kokemusta aiemminkin, joskin eri syystä. Jos taas kyseessä on vaihtoehto b tai c, niin pidemmäs odottelulla ei varmasti ainakaan positiivisia fiiliksiä ole luvassa. Semmoinen fiilis tästä itselle tuli, että voittoja ei ole enää jaossa, ja tappiot on vielä minimoitavissa omalla toiminnalla. Kuitenkin kiinnostava ja hyvännäköinen nainen kyseessä, joten ei huvittaisi heti luovuttaa.

Mitäs mieltä muut ovat, kannattaako jäädä odottelemaan vai todeta että saa kaikessa rauhassa laittaa elämänsä järjestykseen ilman että olen siinä mitenkään mukana? Mitään en hänelle tuohon osannut/jaksanut vastata. Aamulla arvelin että vastaan toivottaen hyvää loppuelämää, mutta sittenhän tuo jossittelun perkele alkoi taas myllyttämään korvien välissä.

 

[godspeed]

@lasaleiko

Takertuminen olisi se viimeinen virhe. Kannattaa jatkaa matkaansa.

 

[pernaveikko]

Mitäs mieltä muut ovat, kannattaako jäädä odottelemaan vai todeta että saa kaikessa rauhassa laittaa elämänsä järjestykseen ilman että olen siinä mitenkään mukana? Mitään en hänelle tuohon osannut/jaksanut vastata. Aamulla arvelin että vastaan toivottaen hyvää loppuelämää, mutta sittenhän tuo jossittelun perkele alkoi taas myllyttämään korvien välissä.

Eihän mitään kannata kiireessä tehdä ja nimenomaan takertua ei saa.

On aivan häviävän pieni mahdollisuus, että tuosta enää mitään tulisi, mutta odota nyt hetki ilman stressiä. Annat hänen olla se aktiivinen viestinlaittaja ja katsot minkälaista tulee. Sitten ei saa yllättyä, jos mitään ei tule. Tuo saattaa hyvinkin olla hänen tapansa jättää viestillä.

Tuskin mitään uutta ukkoa on, sinä et vain ollutkaan se oikea.

 

[Kulkija]

Itselle pamahti tänään sitten se uutinen, mitä kyllä itsekkin olin miettinyt. Nainen haluaa erota ja syinä on tunteiden kylmeneminen ja olen hänelle omien sanojensa mukaan veljen kaltainen. Suhdetta oli takana kuusi vuotta. Vaikka miten sitä eroa oli välillä itsekkin vakavasti pohtinut, on päällimmäisenä fiiliksenä totaalinen romahdus. Vuosi sitten olimme menossa vielä naimisiin, mutta jotain tapahtui vuodessa tai kenties jo aikaisemmin. Emme tajunneet vaalia parisuhdettamme oikealla tavalla, vaan aloimme olemaan toisillemme vain parhaimpia kavereita, jotka asustelevat saman katon alla.

Päätimme kuitenkin ettemme pidä vuokrasopimuksen irtisanomisessa kiirettä, vaan aluksi pyritään hankkimaan molemmille tärkeimpiä huonekaluja; tietokonetta, sänkyä ja vastaavia. Tätä tietenkin hieman vaikeuttaa se, että itse opiskelen tällä hetkellä ja hän on työelämässä jo. Sovimme myös erovamme "aikuisina" eli minkäänlaista tappelua tai riitelyä kumpikaan ei halua.

Helmikuussa olisi liput ostettuna Belgiaan hänen kanssaan ja heti perään sitten hänen ja kavereiden kanssa laivalle. Jos jonkin naisen kanssa haluan erosta huolimatta pysyä ystävinä, on hän juuri se. Uskon ystävyyteen, jos noista kahdesta matkasta selviämme kavereina ja ilman suurempia tuskia.

Nyt parhaimmat jatkoaikalaiset. Olette sen ennenkin minulle tehnyt ja toistakaa tuo teko ja auttakaa minua luovimaan tilanteessa ja lopulta päästämään irti. Ymmärrän ajan auttavan tilanteeseen, mutta tämä avautuminen oli oikeastaan omien ajatuksien selventämistä digitaaliselle paperille.

 

[pernaveikko]

Päätimme kuitenkin ettemme pidä vuokrasopimuksen irtisanomisessa kiirettä, vaan aluksi pyritään hankkimaan molemmille tärkeimpiä huonekaluja; tietokonetta, sänkyä ja vastaavia.

Kokemusta on turhankin paljon siitä, että joutuu enemmän tai vähemmän pakon sanelemana asua saman katon alla, vaikka eron suhteen ei ole mitään tehtävissä.

En nyt heti keksi montaa epämiellyttävämpää asiaa. Vaikka siinä on kenties jo vähän kämppiksinä oltu muutenkin, mutta sitten kun se on virallista, että se on juuri sitä, niin se on todella vaivaannuttavaa.

Ei ehkä kaikilla, mutta minulla ei ole kuin ahdistavia kokemuksia.
--

Nyt näyttäisi menevän tytön kanssa oikein mainiosti ja sekin käytiin pikaisesti ja vähän niin kuin ohi mennen läpi, että nyt ei todellakaan muuteta yhteen tai tehdä mitään tyhmää vaan nyt mennään näin.

 

[lasaleiko]

Kiitos ajatuksista @godspeed ja @pernaveikko

Eipä tosiaan ole aikomus takertua. Tuossa pernaveikko osasi pukea sanoiksi sen mitä tässä punnitsin vaihtoehtona sille, että kiitän samantien kuluneesta kuukaudesta ja toivotan hyvää jatkoa. No päädyin kuitenkin pernaveikon neuvoon toteamalla hänelle että ymmärrän hänen tarvitsevan aikaa ja ettei minun itsekään kannata innostua tästä tilanteesta yhtään enempää. Sen jälkeen sieltä onkin normaaliin tapaan tullut viestiä, on vaihdettu päivän kuulumiset jne. Eli eeeehkä saattoi eilen tarkoittaakin sitä mitä sanoi.

Sen takia tuota pernaveikon ohjeistusta mietin jonkni aikaa, kun arvelin että en osaa olla stressaamatta pitkään kuitenkaan. No saattaa tietyllä tapaa tämä kaukana toisistaan asuminen olla etu siinä, ei sitä niin jaksa stressata kun ei asu lähellä. Annetaan tälle nyt joku hetki vielä, kuitenkaan sen suurempia odottamatta ja enemmän muihin asioihin keskittyen. Ja jos hyvin stressaavaksi kuitenkin käy niin loppukoon sitten siihen.

(Se oli kieltämättä aika hätäinen ja tuulesta temmattu ajatus että sillä joku toinen kaveri olisi jo kiikarissa. Tosin kun tuossa ensimmäisten tapaamisten jälkeen tänne kirjoittelin että ei vaikuta miltään tuuliviiriltä, niin sen jälkeen mitä on tutustuttu niin on selvinnyt että on niitä miehiä matkalleen mahtunut ihan jonkin verran. Mikä ei tietysti ole sama asia kuin että olisi nyt löytänyt jo jonkun toisen)

 

[Jerry100]

Nyt parhaimmat jatkoaikalaiset. Olette sen ennenkin minulle tehnyt ja toistakaa tuo teko ja auttakaa minua luovimaan tilanteessa ja lopulta päästämään irti. Ymmärrän ajan auttavan tilanteeseen, mutta tämä avautuminen oli oikeastaan omien ajatuksien selventämistä digitaaliselle paperille.

No ensinnäkin. Jos mitään pettämistä tai ns. "pahaa" ole ollut välillänne ja rakkaus on vain hiipunut ja lopulta kuollut niin se on mahdollista säilyä ystävänä. Vaikeaa se on mutta mahdollista.
Sellaista tämä elämä on. Ja tässä kuuluu ryvettyä. Ja olla hukassa. Mulla on erosta nyt noin vuosi. 15 vuotta oltiin yhdessä mutta molemmat olemme todella hyviä ystäviä toisillemme ja näemme melkein päivittäin toisiamme. Ihan vaan kahvitellaan ja sellasta.

Mut vaikeaa sulla tulee olemaan. Ja romahdat varmasti monta kertaa.

 

[Creed Bratton]

Nyt parhaimmat jatkoaikalaiset. Olette sen ennenkin minulle tehnyt ja toistakaa tuo teko ja auttakaa minua luovimaan tilanteessa ja lopulta päästämään irti. Ymmärrän ajan auttavan tilanteeseen, mutta tämä avautuminen oli oikeastaan omien ajatuksien selventämistä digitaaliselle paperille.

Omasta mielestä kannattaisi mahdollisimman nopeasti muuttaa erilleen ja sitten alkaa käsittelemään sitä eroa. Voin olla väärässä, mutta kivuliaampaa se eroaminen on jos koittaa samassa asunnossa ”sovussa” asua.

 

[Kulkija]

Omasta mielestä kannattaisi mahdollisimman nopeasti muuttaa erilleen ja sitten alkaa käsittelemään sitä eroa. Voin olla väärässä, mutta kivuliaampaa se eroaminen on jos koittaa samassa asunnossa ”sovussa” asua.

Ymmärrän kyllä pointin hyvin, mutta tässä tilanteessa tuo nopeasti muuttaminen ei vain onnistu. Varmasti tulee vaikeita hetkiä ja romahduksia tämän pakollisen yhdessäolon aikana. Tulen myös varmasti viettämään paljon enemmän aikaa pois kotoota ja kenties jopa kavereiden sohvilla nukkumassa. Tähän tilanteeseen on nyt pakko tyytyä hetkellisesti ja toivoa jotain parempaa.

 

[vetti]

Omasta mielestä kannattaisi mahdollisimman nopeasti muuttaa erilleen ja sitten alkaa käsittelemään sitä eroa. Voin olla väärässä, mutta kivuliaampaa se eroaminen on jos koittaa samassa asunnossa ”sovussa” asua.

@Kulkija
Mahdollisuuksien mukaan kyllä nopeasti pois. Asuimme exäni kanssa eron tullessa muutaman kuukauden yhdessä ilman mitään ongelmia. Piti saada asunto myytyä ja molemmille uudet. Meillä toki kävi niin hyvin, että saimme asuntomme myytyä hyvin nopeasti ja hyvään hintaan, joten irtaimiston jaon jälkeen molemmille jäi helposti rahaa hommata kaikki puuttuva. Ja väliaikaiset vuokrakämpätkin onnistui onneksi molemmille nopealla aikataululla.

Olimme asuneet pidemmän aikaa käytännössä kämppiksinä, mutta eropäätöksen jälkeen sitäkin enemmän. Ts kommunikaatio oli lähinnä luokkaa "käytkö kaupassa", mutta kumpikaan ei enää kiinnittänyt senkään vertaa huomioita toisen menemisiin tai tulemisiin. Yöksi molemmat tulivat aina kuitenkin himaan, sen verran kunnioitusta oli. Meiltä tuo onnistui hyvin, himassa ollessamme toki toinen oli yläkerrassa netissä/telkun ääressä ja toinen vastaavasti samoissa alakerrassa. Mutta ei meistä kumpaakaan tuo suuremmin stressannut. Samassa sängyssäkin pystyimme nukkumaan ihan ongelmitta.

Edelleen olemme ns kavereita, eli emme aktiivisesti ota yhteyttä, muttemme myöskään välttele jos satumme jossain ja joskus tapaamaan. Ja yhteisen omaisuuden jakaminen ei ollut mikään ongelma, se hoidettiin käytännössä tunnissa. Kuvaavaa lienee, että kun reilun puolen vuoden jälkeen vaihdoin autoa (molempien nimissä, mutta olin vastannut hankinnasta ja lähes kaikista kuluista), tarvitsin hänen nimensä luovariin. Yksi soitto ja se siinä. Käytiin kaffella ja nimi paperiin.

 

[pernaveikko]

Olimme asuneet pidemmän aikaa käytännössä kämppiksinä, mutta eropäätöksen jälkeen sitäkin enemmän. Ts kommunikaatio oli lähinnä luokkaa "käytkö kaupassa", mutta kumpikaan ei enää kiinnittänyt senkään vertaa huomioita toisen menemisiin tai tulemisiin. Yöksi molemmat tulivat aina kuitenkin himaan, sen verran kunnioitusta oli. Meiltä tuo onnistui hyvin, himassa ollessamme toki toinen oli yläkerrassa netissä/telkun ääressä ja toinen vastaavasti samoissa alakerrassa. Mutta ei meistä kumpaakaan tuo suuremmin stressannut. Samassa sängyssäkin pystyimme nukkumaan ihan ongelmitta.

Kuulostaa tutulta, mutta homma on vielä piirun verran nihkeämpää kaupungissa, kun ahtaammin pitää asua.

Sitten oli tälläistäkin, että tyttö tulee kylppäristä tissit paljaana.

- Laitatko jonkun paidan päälle
- Oothan sä mut ennenkin alasti nähnyt
- Laitatko nyt jonkun paidan päälle

Koskaan ei ollut pienintäkään tilannetta, että olisi jotenkin peiton heilutukseen voinut joutua. Eli siitä en tiedä mitään, mutta kuulostaisi todella huonolta ratkaisulta sellaisiin ryhtyä.

Mielummin sitä olisi nukkunut jossain muualla kuin samassa sängyssä, mutta eipä sitä sohvaakaan olisi sitten kovin kauaa pystynyt.

 

[JypFabu]

Ymmärrän kyllä pointin hyvin, mutta tässä tilanteessa tuo nopeasti muuttaminen ei vain onnistu.

Omasta kokemuspankista, kun noinkin ok asiat välillänne on, älä tee ja älkää tehkö siitä erilleen muutosta mitään ahdistusriippaa, rikotte vaan sen ystävyyden alun joka siellä orastaa. Sitten kun se muutto on mahdollinen, kannattaa pitää se omaa päätä selvittävä tauko kaikessa kontaktissa ja vasta kun tuntuu hyvältä kysellä kuulumiset ja kertoa omat touhuilut voi antaa sen ystävyyden tulla jos on tullakseen. Positiivisin mielin kohti seuraavia pettymyksiä, maailma on avoin, mieti jo valmiiksi millaisiin asioihin haluat innostua, kun se "vapaus" viimein koittaa.

 

[Hippi Hiiri]

@abianos, kerrotko sinä näille naisille, että rakastat myös viittätoista muuta naista samaan aikaan ja ensi viikolla viittätoista seuraavaa?

 

[Hippi Hiiri]

Eihän nämä juttusi sitten mitään naisasioita ole, jos ne eivät kerran niitä ole, vaan olet ihmisiin tutustumassa ihmisiin tutustumisen vuoksi.

 

[sinikettu]

Eihän nämä juttusi sitten mitään naisasioita ole, jos ne eivät kerran niitä ole, vaan olet ihmisiin tutustumassa ihmisiin tutustumisen vuoksi.

Tutustuminen naisiin tutustumisen vuoksi saattaa johtaa panemiseen panemisen vuoksi.

 

[pernaveikko]

Eihän nämä juttusi sitten mitään naisasioita ole, jos ne eivät kerran niitä ole, vaan olet ihmisiin tutustumassa ihmisiin tutustumisen vuoksi.

Ei siitä kauaa ole, kun ehdotettiin abianokselle oman ketjun perustamista noille höpinöilleen. Sitä en tiedä miksi mitään ei tapahdu.

 

[BaronFIN]

Tutustuminen naisiin tutustumisen vuoksi saattaa johtaa panemiseen panemisen vuoksi.

Tässähän voisi ilkeämielisesti sanoa, että panemista varten tarvitaan muutakin kuin kipeä kieli. Juu, anteeksi palstaveliseni, se oli isku vyön alle.

 

[godspeed]

En ole oikein koskaan ymmärtänyt että etsii etsimällä suhdetta. Klisee toki, mutta eikös se tule jos on tullakseen ja homma toimii ja homma sopii. Ja jos ei osaa olla yksikseen niin pitää kyllä vihata omaa seuraansa aika paljon.

 

[BaronFIN]

Mitääh? Hulktar väänsi miehen solmuun? No ei vaan, pitäis sitä ottaa hieman omaa vastuuta kun estottomasti tutustuu jokaiseen vastaantulijaan ja yrittää olla ystävällinen.

Tietäisin kyllä täysin mitä naisille sanottaisiin vastaavasta käytöksestä. Tarjottaisiin peiliä ja #metoo kampanjaa. Miehenä näin ei voi käydä. Eli katsopa nyt sinne kylppärin peiliin uudestaan.

Eli mitä opimme tästä? Naisena tekisit raiskausilmoituksen, mutta miehenä et voi tehdä mitään.

 

[Breeze Harbour]

En ole oikein koskaan ymmärtänyt että etsii etsimällä suhdetta. Klisee toki, mutta eikös se tule jos on tullakseen ja homma toimii ja homma sopii. Ja jos ei osaa olla yksikseen niin pitää kyllä vihata omaa seuraansa aika paljon.

Tästä kyllä harvinaisen samaa mieltä.

Pakko tulla tänne päivittelemään vähän tilannetta, eli tämä edellinen ihastus jäi noin viikon pituiseksi. Siinä ajassa tajusin että eihän tämä ole minusta kiinnostunut alkuunkaan, joten oma mielenkiintonikin loppui siihen.

Mutta mutta, viime viikon torstaina tapahtui sitten jotain täysin odottamatonta nimittäin aivan sattumalta eräs rinnakkaisryhmän muija sattui kuulemaan kun kerroin avoimesti kaikkien siinä tilassa olleiden kuullen ahtaan paikan pelkoni voittamisesta tuona aamuna ja muutenkin puhuin tuona aamuna rehellisesti luonteestani luennon aikana ja ilmeisesti tämä piti rohkeudestani puhua heikkouksistani noin avoimesti koska kappas vaan en voinut olla huomaamatta kuinka hän tuijotti mua tasaisin väliajoin koko tuon aamupäivän myyntikoulutusluennon ajan. Tuon muutaman tunnin aikana lopulta itsekin lämpenin ajatukselle että hemmetti, mä oon oikeesti kaikessa outoudessani kiinnostava ihminen jonku naisen mielestä. (vieläpä hyvännäköisen sellaisen)

Varmaan säälittävää sanoa näin mutta tuona päivänä mä tunsin tässä iässä ensimmäistä kertaa todella voimakasta fyysistä vetoa naishenkilöön ja se tunne oli aivan sanoinkuvailemattoman upea vaikka en vieläkään oikein käsitä miten kaikki tapahtui.

Aiemmista ihastuksistani olen nyt oppinut sen että en kiinny tai takerru enää kehenkään pakonomaisesti. Jos kiinnostus välillämme kasvaa ja 'leimahtaa liekkeihin' niin sitten sen on varmasti tarkotettu tapahtuvan. En kuitenkaan aio enää väkisin saada yhtäkään naista elämääni joten heitän avaimet hänen käsiinsä. Kuten @godspeed yllä sanoikin niin suhteiden etsimällä etsiminen harvoin johtaa kummankaan kannalta haluttuun tulokseen. Jos kipinöitä syttyy niin se tapahtuu täysin luonnollisesti eikä pakottamalla tai väkisin toisen läheisyyttä hakemalla. Tästä lähin annan naisten lähestyä mua enkä väkisin yrittämällä yritä tunkea kenenkään läheisyyteen.

Tänään siis tosiaan tapahtui jälleennäkeminen kyseisen naisen kanssa toisessa molemmille ryhmille suunnatussa tapahtumassa ja helvetti tänään oli kyllä vaikea enää itsekään olla katsomatta hänen suuntaansa. Samanlaista katsekontaktien vaihtoa siis tapahtui kuin viime torstainakin mutta tänään päästiin jo jopa ihan juttuun keskenämme ja olin muutenkin jo rennompi hänen läheisyydessä tuoreahkoista tunteista huolimatta.

Jotenkin tänään vaan tuntui koko päivän että pienet arkiset tilanteet tämän naisen läheisyydessä tuottivat mulle enemmän mielihyvää kuin mikää muu asia pitkään aikaan. Enpä ois uskonut...

No mut joo kuten sanoin, tästä voi yhtä hyvin olla tulematta yhtään mitään joten nautitaan hetkestä ja hengitetään eteenpäin. Elämä hymyilee kuitenkin pitkästä aikaa tähänkin suuntaan ja se on ihanaa.

PS. Viinillä saattoi olla osuutensa tämän viestin sisällön kanssa.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Mä uskon juttuihin, missä on isokin ikäero. Monet puhuu että pitäisi vaikka tietää samoista asioista että voisi keskustella, siis mistä asioista. Politiikka tai historia? Talousjutut vai kenties uskonto? Vai peräti jostain työ- tai urajutuista? Entä avaruus ja maailmankaikkeus? Kirjallisuus tai kasvillisuus? Vai onko se niitä jotain ihmeellisiä ollako vai eikö olla -ufojuttuja. Eikö parisuhteessa just puhuta normaaleista asioista, mutta ennen kaikkea ajatuksista, fiiliksistä ja tunteista. Äijäporukassa sitten kapakassa tai hallilla ne kalja, pillu, sportti ja rock'n roll -jutut tai mitkä kaikilla ne onkaan.

Ai saatana. En oo käyny vähää aikaa Naisasiat -ketjussa ja heti löyty asia mihin voin samaistua. Minulla on lähes 8 vuotta vanhempi akateeminen nainen, mutta niin eri planeetalta kaikkine kasvatuksineen ja miten toinen ajattelee iha eri tavalla ku toinen. Minusta se on niin siistii, ku silti rakastetaa toisiamme vaikkei aina ajatukset kohtaa. Tätä on moni meidän ystävistä ihmetelly, nyt jo yli 11 vuotta on sitä ihmettelemistä kestäny. Olihan se outoo varsinki jänen puoellta olla löhes 30 vuotiaana 20 vuotiaan klopin kanssa, mutt kun huomas, et ei helvetti toi toinen on joutunu kokee ihan eri asioita ja kasvanu hiemn eri tavalla eikä se ihan niin kakara ookkaa ni homma läks toimii. Rakkaus ei katso ikää (ja sit nää perus muutki sukupuolet, etniset taustat, rahat yms voi laittaa tähän, mut meil on se ikä). Tavallaa kiva myös ku ihmiset hämmentyy meidän eroista ja ihmettee miten noin erilaiset voi ollayhes

 

[Prof. Puck]

Abianos on loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen hahmo palstalla. Tässä on kolme mahdollisuutta; Joko hän elää näitä juttuja enemmän pään sisäisesti kuin todellisuudessa? Toinen optio on tietenkin koko palstan vedätys. Mutta mehän emme näihin kahteen optioon halua juuri nyt uskoa.

Kolmas, se mielenkiintoisin vaihtoehto on, että abianos oikeasti käy tuota kaikkea läpi edes suurinpiirtein kuten kirjoittaa. Mielenkiintoista myös siksi, ettei mies selvästikään itse ymmärrä oman mielikuvansa (universiumin ainoana heppuna joka naisia ymmärtää) ja tekojensa ristiriitaisuutta ja siten tämän synnyttämää tragikoomista arvoa. Mies, joka vannoo pyyteettömyytään, aitoa välittämistä ja rakkauttaan ihastuu ja rakastuu (ja jättää) useammin kuin suomalaiset keskimäärin saunovat. Noista tarinoista tulee mieleen se Bill Murrayn tähdittämä vanha elokuva; Päivä Murmelina/Groundhog Day. Mies joka ei pääse elämässään eteenpäin toistaessaan aina samoja virheitään.

Itse olen lähinnä miettinyt sitä, minkälaista naiskuvaa tämä Don Quijoten jalanjälkiä seuraava nimimerkkimme täällä piirtää? Siis onhan naiset hiukan enemmän tunneihmisiä ja heittäytyvät tilanteisiin meitä miehiä herkemmin jne.. mutta vaikea uskoa, että naiset noin kollektiivisesti sekaisin olisivat? Tämä kummastuttaa, koska minun tuntemiini naisiin tuo abianoksen tyyli ei toimisi yhtään. Mutta en toki väitäkään tuntevani kaikkia naisia. Ihan mielenkiintoisena kysymyksenä nyt tietoisesti olettaen että jutuissasi olisi totuutta edes pohjaksi; kuinka suuri osuus naisista on sellaisia, joihin sun juttusi ja manooverisi eivät toimi ja uppoa ollenkaan?

 

[cheap_shot]

@Prof. Puck mitä sosiaaliluokkaa luulet kyseis(t)en ihmis(t)en edustavan? Sitä on hyvä pohtia, mutta kyllähän tämä ketju tarjoaa palstan parhaimpia nauruja, ja muiden kustannuksella kuinkas muutenkaan!

 

[pernaveikko]

Noista tarinoista tulee mieleen se Bill Murrayn tähdittämä vanha elokuva; Päivä Murmelina/Groundhog Day. Mies joka ei pääse elämässään eteenpäin toistaessaan aina samoja virheitään.

Katsoin elokuvan tässä talvella ja Murray nimenomaan pääsi elämässään eteenpäin koko ajan, kun ei toistanut enää niitä virheitään, kun pääsi yrittämään uudelleen.