Naisasiat

[Stonewall]

Abianos on loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen hahmo palstalla. Tässä on kolme mahdollisuutta; Joko hän elää näitä juttuja enemmän pään sisäisesti kuin todellisuudessa? Toinen optio on tietenkin koko palstan vedätys. Mutta mehän emme näihin kahteen optioon halua juuri nyt uskoa.

Kolmas, se mielenkiintoisin vaihtoehto on, että abianos oikeasti käy tuota kaikkea läpi edes suurinpiirtein kuten kirjoittaa. Mielenkiintoista myös siksi, ettei mies selvästikään itse ymmärrä oman mielikuvansa (universiumin ainoana heppuna joka naisia ymmärtää) ja tekojensa ristiriitaisuutta ja siten tämän synnyttämää tragikoomista arvoa. Mies, joka vannoo pyyteettömyytään, aitoa välittämistä ja rakkauttaan ihastuu ja rakastuu (ja jättää) useammin kuin suomalaiset keskimäärin saunovat.

Itseäni hämmentää, että vaikka tässä selkeästi näkökulma on täysin vastakkainen kuin ketjussa aikaisemmin loistaneella inttikaverin kaverilla, niin jotain samoja viboja tästä saa. Toisella elämä ja kaikki ajattelu pyöri ainoastaan tuskassa kun ei saa naista, toisellakin elämä pyörii naisten kanssa, joita vaihtaa tiheämmin kuin kiekkojunnu sukkia. Aina ollaan vilpittömästi liikkeellä ja kaikkensa antaneena ihmetellään milloin mitäkin.

Viihdearvo on kyllä suuri, mutta ei kyllä arvaa kommentoida, kun ei tästä saa kiinni mistä on kysymys. Paitsi että elämän tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa. Ehkä abianos tavoittaakin elämässään olennaisen, kun muut täällä yritämme harhaisina löytää elämän sisältöä muustakin kuin kumppaneiden jatkuvasta sinällään vilpittömästä hakemisesta ja testaamisesta.

 

[Prof. Puck]

Itseäni hämmentää, että vaikka tässä selkeästi näkökulma on täysin vastakkainen kuin ketjussa aikaisemmin loistaneella inttikaverin kaverilla, niin jotain samoja viboja tästä saa. Toisella elämä ja kaikki ajattelu pyöri ainoastaan tuskassa kun ei saa naista, toisellakin elämä pyörii naisten kanssa, joita vaihtaa tiheämmin kuin kiekkojunnu sukkia. Aina ollaan vilpittömästi liikkeellä ja kaikkensa antaneena ihmetellään milloin mitäkin.

Viihdearvo on kyllä suuri, mutta ei kyllä arvaa kommentoida, kun ei tästä saa kiinni mistä on kysymys. Paitsi että elämän tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa. Ehkä abianos tavoittaakin elämässään olennaisen, kun muut täällä yritämme harhaisina löytää elämän sisältöä muustakin kuin kumppaneiden jatkuvasta sinällään vilpittömästä hakemisesta ja testaamisesta.

Niin sinänsä en nyt varsinaisesti epäile, etteikö naisia voisi kohdata lähes abianoksen kirjaamalla tahdilla... varsinkin kun hänen tarinoissaan kuitenkin varsin usein päädytään ns. platonisiin suhteisiin. Oli minullakin vaihe elämässä, jolloin naiset vaihtuivat miltei samaa tahtia sukkien/kalsareiden kanssa. Siksi en ole välittömästi tuomitsemassa puhtaaksi kalavaleeksi.

Mutta samaisesta syystä johtuen epäilenkin, ettei tuollaisesta pidemmän päälle jää mitään sellaista, mikä kannattelisi pidempään ja siitä hiukan virheellinen viittaus (kuten @pernaveikko korjasikin) tuohon Päivä Murmelina leffaan. Kyllä siihen loputtomana toistuvaan ihastumiseen/panemiseenkin kyllästyy jossain vaiheessa ja alkaa kaipaamaan pysyvämpää suhdetta.

Toisaalta yksi elävän elämän tuttava on sellainen "loivaliikkeinen abianos", eli hän on luultavasti ihastunut ihastumisen tunteeseen yhtä paljon kuin itse naisiin. Abianokseen verrattuna sillä erotuksella, että hänellä suhteet kestävät normaalisti vuodesta maksimissaan pariin. Miehen - siis tuttavani - tuntien uskon, että ihan vilpittömästi aina noihin suhteisiin heittäytyy ja on jo neljään kertaan naimisiinkin ennättänyt. Ei siis puhuta - iältään - mistään poikasesta. Mutta onhan siinä kuitenkin eroa vaihtaa naista kerta/kaksi kahteen vuoteen kuin kerta/kaksi viikkoon...

Lähinnä mua kiinnosti abianoksen vastaus siltä osin, etten todellakaan tunnista tuollaisia naisia, millaista kuvaa hän kohtaamistaan naisista piirtää?

 

[pernaveikko]

Lähinnä mua kiinnosti abianoksen vastaus siltä osin, etten todellakaan tunnista tuollaisia naisia, millaista kuvaa hän kohtaamistaan naisista piirtää?

Taitavat useimmat ellei kaikki olla slaaveja.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Tyttis on jotenki mukava, mut sit taas yleensä tyttiksien mielestä ei mukava sana. En oo oikein ikinä osannu sanoo naisiani niikine haluu enkä oo oikee hallunnukkaa. Muija, pimu, ämmä, rouva, avovaimo ym on kuulemma helvetin tyhmiä, mut sit on on esim tyttöystävä tai tyttis jotka on kans tän oman mielestä huonoja. Tosin ei me enää mietitä tollasia, ku ollaa kuitenki oltu jo pitkää. Näistä perinteisimmistä omaa naista kuvaavista nimistä emäntä on eniten hänen mieleensä, koska hän haluaa emännöidä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän haluaa, että ihmiset viihtyy meillä ja että kaikilla on hyvä olla. Olkoon hän emäntä.

 

[FASlapsi]

ku ihmiset olettaa ja luulee olevansa älykkäitä keksiessään asioita, joita ei todellisuudessa edes rivien välissä ole.

En tiiä miks sulle vastaan ees kun tää varmaan eskaloituu taas jossain vaiheessa siihen että alat kännissä vittuilemaan minun perheestäni, koska se vissiin on kanssa yks juttu mitä pinkeillä autoilla hiekkalaatikolla leikkivät, maailmaa avarin ja ei-suomalaisin silmin katsovat pikku pojut tekevät, mutta tajuatko että teet ite ihan vitun isolla kynällä tota lainauksessa olevaa mistä syytät kaikkia muita täällä? Vai oliks toi yksi lause nyt sit taas vaan jotain hauskaa ja nokkelaa parodiaa..

 

[Breeze Harbour]

Otan sen verran kantaa tähän meneillään olevaan abianos-keskusteluun että ite ainakin otan abianoksen viestit juuri niin kuin hän ilmeisesti itsekin haluaa ne otettavan, hymyillen ja mielenkiinnolla lukien. Oli niiden ulosannista mitä tahansa mieltä niin mielestäni abianoksen kaltaset kirjottajat tuovat mukavasti väriä tähän muuten niin tylsän yksitoikkoiseen ketjuun ja viestinsä herättävät ainakin mielipiteitä joka osaltaan ruokkii keskustelua, mikä ei voi olla täysin huono juttu kun keskustelupalstalla ollaan, right?

Tulin tässä kuitenkin taas pohdiskelemaan näitä elämän jännyyksiä. Miten hassua se onkin, että kun miehellä ns. menee elämässä hyvin ja hän huokuu itsevarmuutta, niin tuntuu siltä että kiinnostuneita naisia vilisee sun ympärillä lähes koko ajan. Mutta sitten kun kaikki meneekin päin persettä niin tunnet olevas aivan ypöyksin ja naiset lähinnä karttaa sua.

Ne naiset, jotka oikeesti "välittää susta heikoimmillasi" on valitettavan harvassa. Nyky-yhteiskunnassa ego, status ja yleinen rahatilanne ovat valitettavan monelle muijalle niitä seksikkyyden symbooleita vaikka mies olisi sisältä täysin kylmä, itsekeskenen paska. Miks varsinki naiset rakastuu miehissä ns. vääriin asioihin eli niihin ulkoisiin viehätyksiin? Haetaan taloudellista turvaa ja hyvää panomiestä, mitä nyt kyseinen kaveri ei osaa yleensä katsoa omaa napaansa pitemmälle missään päätöksissä.

En nyt tietenkään tarkoita että raha tekisi kaikista automaattisesti kuvaillun kaltaisia kusipäitä, mutta valitettavan moni hyvin tienaava ihminen erehtyy luulemaan, että kaikki ongelmat on rahalla ratkaistavissa. Ylipäätään jos rakkaus perustuu pinnallisiin puoliin, ei se silloin edes ole mitään rakkautta vaan "sex with benefits" tai jotain siihen suuntaan.

Noh, mä itse oon sen verran kuolematon romantikko että uskon vielä löytäväni sen yhden aidon kuolemattoman rakkauden, jonka isänikin aikanaan löysi, sen johon voin aina luottaa silloinkin kun elämä runtelee kovalla kädellä. Vai olenko kenties sen jo löytänyt mutten vielä näe sitä?

Olen kuitenkin viime vuosina muuttanut täysin suhtautumistani naisiin ja rakkauteen. Enää en ole se heikko yksilö, joka pönkittää omaa itsetuntoaan saamalla naisilta kehuja vaan se itsetunto kumpuaa nyt mun sisältä, siitä tiedosta että mä olen hyvä just näin ja se mitä mä teen, määrittää mun elämän suunnan eikä mitkään kauniit runollisen romanttiset sanat jollaisilla yritin tätä täällä moneen kertaan mainitsemaani muikkelia kalastella haaviini nelisen vuotta takaperin, jossa vuodenvaihteeseen asti yhä roikuin kiinni kunnes vihdoin tajusin, että menneistyyteen kajoamalla ihminen ei saavuta yleensä yhtään mitään joten mun oli korkee aika päästää irti.

Tää nainen oli sillä hetkellä mulle uskomattoman upea ihminen mutta nyt hän on mulle muisto menneisyydestä ja hyvä sellainen ja sellaisena pysykööt. Keskittymällä nykyhetkeen ja hetkessä elämällä joku päivä mä vielä koen sen aidon, todellisen rakkauden kun vaan annan sen tapahtua mitään olettamatta tai erikseen yrittämättä. Kuten jo sanoin, niin teot puhuu enemmän ku sanat ja luonteen lujuus on tärkeempää ku raha mitä oikeaan rakkauteen tulee.

Ite oon täl hetkel silleen ideaalissa tilanteessa, et en oo viel oikeen silleen peruuttamattoman syvästi ihastunu keneenkään mutta oon kuitenki paraikaa kiinnostunu useemmasta eri naisesta. Oon huomannu et ovilla on tapana aueta sitä myöten ku annat niiden aueta sulle.

 

[Stonewall]

Noh, mä itse oon sen verran kuolematon romantikko että uskon vielä löytäväni sen yhden aidon kuolemattoman rakkauden, jonka isänikin aikanaan löysi, sen johon voin aina luottaa silloinkin kun elämä runtelee kovalla kädellä. Vai olenko kenties sen jo löytänyt mutten vielä näe sitä?

Eihän se rakkaus ole muuta kuin kehon keino kertoa, että kohteen kanssa olisi äärimmäisen edullista jatkaa sukua. Ei ko. tunteen varaan kannata parisuhdetta perustaa, vaikka hässiminen tuossa tunteen vallassa olisi kuinka kivaa. Rakkauden kohde kannattaa ottaa puolisoksi vain mikäli hän on muutenkin arvoiltaan, elämäntavoiltaan ja mielipiteiltään yhteensopiva. Erojen suuresta määrästä voi päätellä, ettei tällaista harkintaa tehdä ja mennään ihan vaistoilla.

Käytännössä varmaan aika harva edes on monogaminen. Suurin osa on joko sarja-monogaminen, tai polygaminen. Yksi vaihtoehto voisi olla järki- tai järjestetyt avioliitot. Hindukaverini kertoo, että hänellä ja vaimolla on hyvä ja kestävä avioliitto. Lapsia on kaksi, suhteet lämpimät ja rakastumiset hoidetaan, niin ettei siitä ole avioliitolle haittaa. Rakkauden kohde kun tietenkin vaihtuu.

 

[Breeze Harbour]

Eihän se rakkaus ole muuta kuin kehon keino kertoa, että kohteen kanssa olisi äärimmäisen edullista jatkaa sukua. Ei ko. tunteen varaan kannata parisuhdetta perustaa, vaikka hässiminen tuossa tunteen vallassa olisi kuinka kivaa. Rakkauden kohde kannattaa ottaa puolisoksi vain mikäli hän on muutenkin arvoiltaan, elämäntavoiltaan ja mielipiteiltään yhteensopiva. Erojen suuresta määrästä voi päätellä, ettei tällaista harkintaa tehdä ja mennään ihan vaistoilla.

Totta, tämän olen itsekin joutunut oppimaan kantapään kautta sillä tämä jokusen vuoden takainen ihastus johon luulin rakastuneeni olikin niin arvoiltaan kuin elämäntavoiltaan aivan liian erilainen kuin mä, vaikka mielipidetasolla oli hyvinkin samaistuttava daami.

Hän on kova dokaamaan, ite oon suht maltillinen juomaan. Hänellä on aina kiire joka paikkaan, itellä ei oo oikein ikinä kiire mihinkään, ja niin edelleen.. Lisäksi luulen että etsittiin kumppanilta aivan eri piirteitä vaikka tosiaan samaistuin häneen aika monissa yhteiskunnallisesti merkittävissä mielipiteissä.

En voi valehdella, etteikö ulkoinen puoli olisi se merkittävin tekijä ihastumisvaiheessa. Mikäli vastakkainen sukupuoli ei herätä minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa, niin vaikea sellaiselle naiselle on täysin syttyä, vaikka muuten olisi hemmetin hyvä ja samaistuttava tyyppi.

Rakkaus aidoimmillaan on mulle sitä, että tietää toisen ihmisen pahimmat heikkoudet ja haavoittavaisuudet ja haluaa silti olla hänen tukena. Eikä sen oikean tarvi mielestäni elää mitenkään identtistä elämää, kunhan on joitain yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja aktiviteetteja jotka auttavat etenkin tutustumisvaiheessa syventämään suhdetta. Arvot sitten on varmaan se tärkein yksittäinen seikka yhteyden saamisessa ulkonäön ohella. Jos toinen arvostaa arkisuutta ja toinen kaipaa jatkuvaa seikkailua, niin ei sellaisesta parisuhteesta kehity hevonhelvettiäkään, kun molemmat tahtoo ihan eri asioita elämältä.

Käytännössä varmaan aika harva edes on monogaminen. Suurin osa on joko sarja-monogaminen, tai polygaminen. Yksi vaihtoehto voisi olla järki- tai järjestetyt avioliitot. Hindukaverini kertoo, että hänellä ja vaimolla on hyvä ja kestävä avioliitto. Lapsia on kaksi, suhteet lämpimät ja rakastumiset hoidetaan, niin ettei siitä ole avioliitolle haittaa. Rakkauden kohde kun tietenkin vaihtuu.

Kerrotko vielä tyhmälle, mitä tarkoittaa termit "monogaminen ja "polygaminen". Tiedän että mono on sama kuin yksi ja poly monta mutta mikä ihmeen gaminen?

 

[Johnny B. Goode]

Eihän se rakkaus ole muuta kuin kehon keino kertoa, että kohteen kanssa olisi äärimmäisen edullista jatkaa sukua. .

Pitää tulla sen verran huutelemaan että väitän kyllä rakastavani naistani, mutta ehkä viimeinen asia mitä hänen kanssaan tekisin olisi suvun jatkaminen. Pätee tosin kaikkiin naisiin 100% varmuudella, vaikka en ihan jokaiseen maailman naiseen ole tutustunutkaan.

edit. Nyt kuin luin viestisi uudelleen, niin tuon sanomasi voi toki tulkita niinkin että jos olisi aivan pakko maata kansoittaa niin se olisi fiksuinta tehdä rakastamansa ihmisen kanssa. Tuon kyllä allekirjoitan.

 

[Stonewall]

Kerrotko vielä tyhmälle, mitä tarkoittaa termit "monogaminen ja "polygaminen". Tiedän että mono on sama kuin yksi ja poly monta mutta mikä ihmeen gaminen?

Yksiavioisuus eli monogamia vs moniavioisuus. Oikeastaan nykymaailmaan jo huonosti sopivat termit. Parempi oli puhua vaikka polyamoriasta ja monoamoriasta. No, termeillä kikkailu sikseen. Tarkoitan sitä, että harva rakastaa (romanttisessa nimessä) koko elämänsä samaa ihmistä. Aika monet rakastuvat kerrallaan vain yhteen, mutta sitä tapahtuu sarjassa. Eli kun yksi rakkaus hiipuu, niin jossain välissä rakastutaan toiseen. Toisaalta on monia, jotka ovat jatkuvasti samaan aikaan rakastuneita useampaan. He ovat polyamorisia.

Sinällään yhteiskuntarauhan kannalta toimiva avioliittoinstituutio tai muu pysyvä parisuhde sopii hivenen huonosti isolle osalle ihmisiä. Evoluutio sanelee, että olisi edullista saada jälkeläisiä useamman kuin yhden partnerin kansaa. Sen takia ns. onnellisetkin ihmiset hyvin usein "pettävät" sopivan partnerin osuessa kohdalle. Vaistot vievät. Laitoin tuon pettämisen sitaatteihin sen takia, että pidän koko termiä ongelmasinena enään nykyajassa. Koska kerran on luonnon järjestyksen mukaan edullista ja luonnollista varmistaa geeniensä jatkuminen, miksi pitäisi siitä tilanteen tullen pidättäytyä? Ylipäätään syy sille, että rakastumisen kokee vuosien kuluessa uudelleen ja uudelleen on juuri edellä mainittu. Me olemme ensisijaisesti lapsentekokoneita ja luontaisesti olisi meille edullista tehdä lapsia useamman partnerin kanssa. Tätä kehomme yrittää meille kertoa.

 

[Hera80]

Itse olen sitä mieltä, että "koko elämän kestävä parisuhde" ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen asia, sillä pitkässä parisuhteessa ihminen ikävä kyllä taantuu. Ja jotta tätä ei käsitettä väärin, niin itse olen ollut vuodesta -91 saman naisen kanssa ja kyllä, olen taantunut. Tai sit se johtuu vanhenemisesta.....Yhtäkaikki nauttikaa elämästä ilman pariutumispakkoa, sillä onnellinen on se, joka saa lämpimän ruuan joka päivä ja sen osaa jokainen tehdä yksinkin.

 

[sinikettu]

Evoluutio sanelee, että olisi edullista saada jälkeläisiä useamman kuin yhden partnerin kansaa.

Koska kerran on luonnon järjestyksen mukaan edullista ja luonnollista varmistaa geeniensä jatkuminen, miksi pitäisi siitä tilanteen tullen pidättäytyä? Ylipäätään syy sille, että rakastumisen kokee vuosien kuluessa uudelleen ja uudelleen on juuri edellä mainittu. Me olemme ensisijaisesti lapsentekokoneita ja luontaisesti olisi meille edullista tehdä lapsia useamman partnerin kanssa. Tätä kehomme yrittää meille kertoa.

Tähän pitää ottaa sellainen pieni nyanssi mukaan, ettei ihminen ole ensisijaisesti kehittynyt hankkimaan lapsia partnereidensa kanssa. Jos tämä kuulostaa typerälle, niin ei se mitään. Tässä pitää ottaa erilliseksi kokonaisuuksiksi taipumus hakea seksiä ja taipumus hommata ja kasvattaa lapsia. Nämä eivät tosiaan ole täsmälleen sama prosessi. Näin yksinkertaisesti sanottuna ihminen on ensisijaisesti kehittynyt etsimään niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin seksuaalipartnereita ja kasvattaman lapsia jos ensimmäinen aktiviteetti johtaa lapsien syntymään. Ehkäisyn ja teknologian kehittyessä jälkimmäinen tästä tapahtumasarjasta on vähentynyt vähentymistään.

Pitkän linjan evoluutioprosessit kehittyvät usein ainakin osittain riippumatta toisistaan. Seksuaalivalinnassa ja seksualikäyttäytymisessä näin esimerkiksi on todella useita osaprosesseja, jotka eivät välttämättä ole vahvassa "yhteydessä" toisiinsa. Tässä kohtaa seksuaalipartnereiden etsintä ja lapsien teko (ja oman DNA:n levittäminen) eivät ole sama asia, vaikka nämä ovatkin saman evolutiivisen prosessipuun kaksi osatekijää.

Jos ihminen olisi evolution varjossa ensisijaisesti hankkimaan lapsia, niin lapsien määrän pitäisi nousta tasaista tahtia, kun elintaso, mahdollisuudet ja niin edelleen nousevat. Oikesti se menee toisinpäin. Yhä harvempi kehittyneessä elinympäristössä haluaa lapsia. Seksin ja partnereiden hakeminen ei puolestansa ole kadonneet mihinkään. Samoin miehillä ei yleensä ole palavaa halua käydä ruikkaamassa kuppiin ja tallettamaan varantojaan spermapankkiin, vaikka tämä saattaisi lisätä huomattavasti hänen jälkeläistensä määrää.

Se, millaiseen seksuaalikäyttäytymiseen pitkän ajan partnerien suhteen ihminen on kehittynyt, on vielä hieman varjon pimennossa. Tämä siksi, koska kymmeniä tuhansia vuosia vanhoja populaatioita on aika hankala tutkia. Todennäköisin vaihtoehto kuitenkin on ns. serial monogamy ja satunnaiset syrjähypyt tietyissä tilanteessa. Serial monogamy tässä kohtaa tarkoittaa pitkän ajan partnerin hommaamista, (esihistoriallisessa ympäristössä) lapsen tekoa ja mahdollisesti uuden partnerin hommaamista siinä vaiheessa, kun lapsi on kasvanut tarpeeksi. Näiden lisäksi mahdollinen ripaus polyamoriaa.
Puhdas polyamoria on äärimmäisen epätodennäköinen jo siksi, että on hyvää näyttöä, että jos lapsen äidillä on ollut pääasiallinen partneri, joka suojelee lasta ja äitiä sekä luovuttaa suuren osan hänen resursseistansa heidän käyttöönsä, niin tämä lisää todella paljon eloonjäämistodennäköisyyttä esihistoriallisessa ympäristössä.

 

[pernaveikko]

En nyt suoranaisesti voi sanoa olevani yllättänyt, mutta vittu tätä touhua:

Tutkimus: Ihmiset pitävät lämpimänä jopa viisi ”varasuhdetta” siltä varalta että parisuhde päättyisi – koskee niin sinkkuja kuin varattuja - Tiede - Helsingin Sanomat

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varasuhdetta tai yhtään pitään paitsi yksi ainoa suhde kerrallaan. Taidan siis olla vain kateellinen.

 

[Palstalegenda]

En nyt suoranaisesti voi sanoa olevani yllättänyt, mutta vittu tätä touhua:

Tutkimus: Ihmiset pitävät lämpimänä jopa viisi ”varasuhdetta” siltä varalta että parisuhde päättyisi – koskee niin sinkkuja kuin varattuja - Tiede - Helsingin Sanomat

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varasuhdetta tai yhtään pitään paitsi yksi ainoa suhde kerrallaan. Taidan siis olla vain kateellinen.

Lähdekritiikki. Hesarin otsikko antaa valheellisen kuvan.

"Ryhmä kysyi 658 yliopisto-opiskelijalta, millaisia ihmissuhteita heillä on ja miten he kommunikoivat erilaisten tuttujensa kanssa."

Eli (amerikkalaista) opiskelijaelämää.

 

[Prof. Puck]

Itse olen sitä mieltä, että "koko elämän kestävä parisuhde" ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen asia, sillä pitkässä parisuhteessa ihminen ikävä kyllä taantuu. Ja jotta tätä ei käsitettä väärin, niin itse olen ollut vuodesta -91 saman naisen kanssa ja kyllä, olen taantunut. Tai sit se johtuu vanhenemisesta.....Yhtäkaikki nauttikaa elämästä ilman pariutumispakkoa, sillä onnellinen on se, joka saa lämpimän ruuan joka päivä ja sen osaa jokainen tehdä yksinkin.

En ole tuosta taantumisesta täsmälleen samaa mieltä. Mielestäni kyse on paljon myös ajoituksesta. Olen miettinyt tätä myös niinpäin, että ideaalitilanteessa miehet eivät pitäisi kauheaa kiirettä pariutumiselle ja lapsiensaannille, koska ne vietit vievät vielä nuorta miestä... siis vielä enemmän kuin vanhempia miehiä. Ja sitten kun sen pariutumisen aika vihdoin koittaisi, niin nainen olisi mielellään joitakin vuosia nuorempi. Uskon, ainakin johonkin rajaan saakka ilman vitsailua, että tämä pitäisi suhteet paremmin kasassa. Ja onhan sekin tosiasia, että naiset rupsahtavat miehiä aikaisemmin, heh

Ehkä olen tältä osin vanhankantainen ja/tai romantikko, mutta kyllä minusta "elämän kestävä" parisuhde kuulostaa ihan hienolta ja tavoiteltavalta jutulta, joskin nykyaikana varsin epärealistiselta.

 

[Musta Nuoli]

Lähdekritiikki. Hesarin otsikko antaa valheellisen kuvan.

"Ryhmä kysyi 658 yliopisto-opiskelijalta, millaisia ihmissuhteita heillä on ja miten he kommunikoivat erilaisten tuttujensa kanssa."

Eli (amerikkalaista) opiskelijaelämää.

Hesarikin sortuu klikkihuorausotsikoihin varsin usein, tämä oli hyvä esimerkki siitä. Amerikkalaiset yliopisto-opiskelijat yleistettiin otsikkoon "ihmisiksi". Ihmisiä jenkkiopiskelijatkin toki ovat, mutta parikymppisten viettämällä kampuselämällä ei ole välttämättä kovin paljon yhteistä ns. normaalien parisuhdetapojen kanssa. Ellei ole joku seksiriippuvainen narsisti niin tuskin kovin moni avo- tai avioliitossa oleva ylläpitää 5-6 sivusuhdetta tai potentiaalipanoa jatkuvasti.

 

[pernaveikko]

Ihmisiä jenkkiopiskelijatkin toki ovat, mutta parikymppisten viettämällä kampuselämällä ei ole välttämättä kovin paljon yhteistä ns. normaalien parisuhdetapojen kanssa.

Aika nopeasti kyllä ollaan tuomitsemassa kuinka Suomessa ei noin voisi tapahtua, vaikka suomalaisella kampuksella voi olla ihan samanlaista.

Ainakin parisuhteessa olleet vaihto-opiskelijat panivat ympäriinsä ja ihmettelin vain sivusta sitä touhua. Tämä siis Englannissa minne suomalaisia tuli vaihtoon. Sitten Suomessa tahoillaan parisuhteessa olevat panivat keskenäänkin.

Onhan Suomenkin mediassa aina juttuja kuinka ns. normaalisti seurustelevat loytävät Facebookista hoitojaan ja viestittelevät ja pettävät jne. Tuskin ihan 5-6 sivujuttua, mutta tuota tapahtuu. Nykyään niitä on niin helppo pitää yllä, niin sitä tehdään.

 

[Musta Nuoli]

Aika nopeasti kyllä ollaan tuomitsemassa kuinka Suomessa ei noin voisi tapahtua, vaikka suomalaisella kampuksella voi olla ihan samanlaista.

Ainakin parisuhteessa olleet vaihto-opiskelijat panivat ympäriinsä ja ihmettelin vain sivusta sitä touhua. Tämä siis Englannissa minne suomalaisia tuli vaihtoon. Sitten Suomessa tahoillaan parisuhteessa olevat panivat keskenäänkin.

Onhan Suomenkin mediassa aina juttuja kuinka ns. normaalisti seurustelevat loytävät Facebookista hoitojaan ja viestittelevät ja pettävät jne. Tuskin ihan 5-6 sivujuttua, mutta tuota tapahtuu. Nykyään niitä on niin helppo pitää yllä, niin sitä tehdään.

No tarkennetaan sitten, että suomalainen parisuhde-elämä keskimäärin ei ole samanlaista kuin yliopisto-opiskelijoiden kampuksella, oli maa mikä hyvänsä - myös Suomi.

 

[Palstalegenda]

Aika nopeasti kyllä ollaan tuomitsemassa kuinka Suomessa ei noin voisi tapahtua, vaikka suomalaisella kampuksella voi olla ihan samanlaista.
.

Musta Nuoli tuossa jo ansiokkaasti selvensi, mutta totean, että kun otsikossa annetaan ymmärtää ihan muuta kuin mikä on jutun ydin. Tietenkin jollakin voi olla vaikka 20 sivusuhdetta, mutta jutun otsikko antaa kuvan, että otos olisi kattava. No eihän se ole, vaan täysin vinoutunut. Surkeaa "journalismia".

Ihmisten tilalle sana opiskelijoilla, niin se olisi jo paljon parempi otsikko. Ehkä jopa amerikkalaisilla opiskelijoilla. Sama jos olisi tutkittu kuinka monta kertaa 1-vuotiaat lapset keskimäärin itkevät päivässä ja sen perusteella olisi otsikoitu, että ihmiset itkevät keskimäärin 10 kertaa päivässä.

 

[BaronFIN]

Vinkukaa vaan, mutta voisin aika vakavalla naamalla välttää, että omalla vaimollani on jemmassa 2-3 ”varasuhdetta” siltä varalta että meikäläinen kuolisi pois tai tulisi ero. Näistä yksi on THE fucker jonka kohdalla en jarrua painaisi jos suojatiellä eteen kävelisi ja pari muuta olisi hyvää viihdykettä paremman puutteessa. Ja ei, kaikkeen ei liity paneminen, se tulisi siinä sivussa.

Ja ollaan me väännetty näistä tyypeistä pariterapiaa myöten. Minua vituttaa, että nämä vuosikymmenten takaisin kollit ovat jääneet roikkumaan, kun itse olen pystynyt vastaavassa tilanteessa siirtymään eteen päin. Minulle ei vain mahdu päähän, että itseään kunnioittavat miehet jää ”linjoille”. Ja tämä ällistyttää myös tutkijoita, joista huudellaan klikkihuoria. Ei se totuus ole ihan niin kaukana tästä mielikuvituksesta. Mutta luuletteko, että naisenne ovat teille täysin rehellisiä 24/7?

 

[ElmerMoody]

Vinkukaa vaan, mutta voisin aika vakavalla naamalla välttää, että omalla vaimollani on jemmassa 2-3 ”varasuhdetta” siltä varalta että meikäläinen kuolisi pois tai tulisi ero. Näistä yksi on THE fucker jonka kohdalla en jarrua painaisi jos suojatiellä eteen kävelisi ja pari muuta olisi hyvää viihdykettä paremman puutteessa. Ja ei, kaikkeen ei liity paneminen, se tulisi siinä sivussa.

Ja ollaan me väännetty näistä tyypeistä pariterapiaa myöten. Minua vituttaa, että nämä vuosikymmenten takaisin kollit ovat jääneet roikkumaan, kun itse olen pystynyt vastaavassa tilanteessa siirtymään eteen päin. Minulle ei vain mahdu päähän, että itseään kunnioittavat miehet jää ”linjoille”. Ja tämä ällistyttää myös tutkijoita, joista huudellaan klikkihuoria. Ei se totuus ole ihan niin kaukana tästä mielikuvituksesta. Mutta luuletteko, että naisenne ovat teille täysin rehellisiä 24/7?

Minkä kuvan olen sun jutuista saanut, niin sulla on ollut tosi rankka taival sun vaimon kanssa. En siis tahdo vähätellä sitä ollenkaan ja sano jos koet kommenttini asiattomiksi.

Mä en ymmärrä miksi et lähde jo lätkimään tuosta avioliitosta?! Sun tuska ja katkeruus huokuu kaikista sun viesteistä ja et varmasti voi hyvin. Olet sanonut että lasten takia haluat jatkaa liittoa ja että vaimonkin kanssa homma kuitenkin arjessa toimii, mutta eihän tuo nyt toimi sitten alkuunkaan! Mitä elämää se tollanen on että sulla on vaan paha olla koko ajan? Vaikka et halua lastesi perhettä hajottaa, niin usko mua, toi sun paha olo tulee ajan kanssa heijastumaan myös heidän elämään negatiivisesti. Vaihtoehtoisesti voisit löytää uuden ja oikean onnen jostain muualta ja näyttää lapsillesi millainen niiden iskä on kun se voi hyvin. Puhut tuossa itseään kunnioittavista miehistä.. mielestäni sun pitäisi löytää myös oman itsesi kunnioitus ja lopettaa tuo nöyristely ja hyväksikäytettynä eläminen.

Toivon sulle kaikkea hyvää.

 

[BaronFIN]

@ElmerMoody en koe kommenttiasi yhtään asiattomaksi. Aina välilä pitää ravistella ja olen kyllä katsonut isolla peilillä itseäni moneen kertaan terapiaa myöten. Nuo ovat tuttuja ajatuksia.

Ei ruoho ole yhtään sen vihreämpää missään muualla. Toki alkuhuuman ihastuminen ja sitä seuraava euforia voi olla se juttu mikä tuottaisi hymyn huulille, mutta sen jälkeen? En halua heiluttaa ”naiset ovat kaikki samanlaisia” -korttia, mutta peruskuvio on ihan sama ja jossain vaiheessa tulisi se jokin. Ja olen saanut vuosien varrella niin iloisesti nenilleni tässä suhteessa, että en halua kokea sitä enää ikinä. Olen kyllä antanut samalla mitalla takaisin. En ole pelkkä uhri, jos siitä olette huolissanne.

Kävi tässä suhteessa miten tahansa, niin minä kyllä kestän sen. Minä pystyn ihan reilusti puhua siitä miltä tuntuu tulla petetyksi. Minä pystyn myös sanomaan ihan reilusti millaista on pettää. Minä voin sanoa, että on vituttavaa myöntää, että oma puoliso on rakastunut toiseen. On myös sydäntä riipaisevaa sanoa, että elämän rakkaus on mennyt käsien läpi vain sen takia, että olen halunnut sitoutua olemassa olevaan suhteeseen.

Elämä koostuu erilaisista valinnoista ja puolisoni kanssa parisuhteemme on ollut päätös, mistä olemme kuitenkin pitäneet kiinni. Toki meillä on ollut Ruusujen sotaa, missä olemme pyrkineet hakemaan omaa tilaa ja ratkaisuja, mutta aina lopputulema on ollut, että tässä olemme 22 vuoden jälkeen edelleenkin. Se kuulostaa hullulta, mutta parisuhde on päätös jonka voi myös tehdä. Jos se päätös joskus muuttuu, niin katkeraa minusta ei saa tekemälläkään. Ainakin katsoin pelin loppuun saakka enkä lähtenyt kävelemään ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa vastaan.

 

[Stonewall]

On myös sydäntä riipaisevaa sanoa, että elämän rakkaus on mennyt käsien läpi vain sen takia, että olen halunnut sitoutua olemassa olevaan suhteeseen.

Mitä enemmän elämää näkee, niin sitä useammin kuulee vastaavasta. Toisaalta kuten tuossa vähän aiemmin viestittelin, niin rakkaushan on vain lisääntymisen varmistamiseen tähtäävää kemiaa. Arjessa ei tietenkään tule näin kylmästi asiaan suhtauduttua, mutta pitäisin tuikitavallisena rakastua muihinkin kuin puolisoonsa. Olen pohtinut, että esim. kaltaisellesi kaverille, joka pitää kerran lupaamastaan kiinni, sopisi erittäin hyvin moniavioisuus. Voisi pitää sitoumuksestaan kiinni, mutta ei tarvisi päästää elämänsä rakkautta ohitseen...tai Ranskalainen järjestely, jossa on ok. pitää rakastajatarta/rakastajaa. Mutta kulttuurimme ja lakimme ei oikein vastaa biologista todellisuutta. Jos moniavioisuus olisi mahdollista, olisivatko ihmiset onnellisempia?

 

[BaronFIN]

Ei välttämättä sillä joku jää aina paitsioon ja kokee jäävänsä vaille ansaitsemaansa huomiota.

 

[Drewiske]

Ei ruoho ole yhtään sen vihreämpää missään muualla. Toki alkuhuuman ihastuminen ja sitä seuraava euforia voi olla se juttu mikä tuottaisi hymyn huulille, mutta sen jälkeen? En halua heiluttaa ”naiset ovat kaikki samanlaisia” -korttia, mutta peruskuvio on ihan sama ja jossain vaiheessa tulisi se jokin. Ja olen saanut vuosien varrella niin iloisesti nenilleni tässä suhteessa, että en halua kokea sitä enää ikinä. Olen kyllä antanut samalla mitalla takaisin. En ole pelkkä uhri, jos siitä olette huolissanne.

Voin kertoa, että kyllä se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella jos puolisosi sinua on pettänyt tai pettää edelleen. Luottamus on ihan peruspilareita missä tahansa ihmissuhteessa ja jos et pysty siihen kaikista sinua lähimpänä olevaan ihmiseen luottamaan, niin ei siinä suhteessa ole mitään järkeä. Se ei ole mikään normi, että kaikki naiset pettävät. Niitä luotettavia tapauksia on tuolla pilvin pimein.

Ja kuten muutkin ovat edellä todenneet, todennäköisesti lapsesikin olisivat onnellisempia sinun onnesi myötä. Se on heillekin karua myöhemmin, kun selviää että olet elämäsi kurjuuttanut heidän takiaan. Eivät varmasti halua sitä.