Naisasiat

[kahden suunnan sentteri]

@Hyman Roth
Ongelmahan tässä nyt näyttää olevan se, että pelkäät epäonnistumista. Kun homma nyt vain menee niin, että suurin osa naisista on joka tapauksessa paskaa, niin mitä vähemmän niitä akkoja oma-aloitteisesti seulot läpi, sitä harvemmin kohtaat sen kriteerit täyttävän joka myös kiinnostuu sinusta. Siinähän olet ihan oikeassa, että jos tämä tapahtuu 3-5 vuoden välein niin kyllähän todennäköisyyydet alkavat pikkuhiljaa olla lapsiperheen perustamista vastaan. Sinulla on kuitenkin omissa käsissäsi valta muuttaa tämä. Omaa ajatteluasi muuttamalla voit lakata suurentelemasta menneitä ja tulevia pettymyksiä, ja alkaa noteerata myös positiiviset hetket ja nauttia tunteiden vuoristoradasta.

Besserwisseröin koska kirjoitan tätä ikään kuin itselleni. Eron jälkeen ex on seulonut palttiarallaa parisenkymmentä lompakkoa, siinä missä itse olen ehkä vähän renkaita potkiskellut. Ei ole varmaan vaikeaa arvata kumman rakkauselämä tällä hetkellä kukoistaa ja kumman ei.

Onneksi miessukupuoli on siinä määrin onnellisessa asemassa, ettei ikääntyminen kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen romauta markkina-arvoa kuten naisten kohdalla.

 

[Hyman Roth]

@Hyman Roth
Ongelmahan tässä nyt näyttää olevan se, että pelkäät epäonnistumista. Kun homma nyt vain menee niin, että suurin osa naisista on joka tapauksessa paskaa, niin mitä vähemmän niitä akkoja oma-aloitteisesti seulot läpi, sitä harvemmin kohtaat sen kriteerit täyttävän joka myös kiinnostuu sinusta. Siinähän olet ihan oikeassa, että jos tämä tapahtuu 3-5 vuoden välein niin kyllähän todennäköisyyydet alkavat pikkuhiljaa olla lapsiperheen perustamista vastaan. Sinulla on kuitenkin omissa käsissäsi valta muuttaa tämä. Omaa ajatteluasi muuttamalla voit lakata suurentelemasta menneitä ja tulevia pettymyksiä, ja alkaa noteerata myös positiiviset hetket ja nauttia tunteiden vuoristoradasta.

Besserwisseröin koska kirjoitan tätä ikään kuin itselleni. Eron jälkeen ex on seulonut palttiarallaa parisenkymmentä lompakkoa, siinä missä itse olen ehkä vähän renkaita potkiskellut. Ei ole varmaan vaikeaa arvata kumman rakkauselämä tällä hetkellä kukoistaa ja kumman ei.

Onneksi miessukupuoli on siinä määrin onnellisessa asemassa, ettei ikääntyminen kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen romauta markkina-arvoa kuten naisten kohdalla.

No en mä mitään pelkää, mutta kyllähän näissä jutuissa todennäköisyydet on aika pahasti jo onnistunutta pariutumista vastaan. Sitten kun tosiaan edelliset jutut joskus karsivat kaiken ylimääräisen romantikon meikäläisestä (kykenemätön hellyyteen ja helliin tunteisiin), niin kyllähän se on aika "game over".

Kyseessä on oikeastaan, näin omaa psyykeä analysoiden, mekanismi joka suojelee onnistuneesti mua joutumasta uudelleen käytetyksi hyväksi & manipuloitavaksi. Nyt on mun vuoro hoitaa se puoli, jos siihen mennään. En tiedä kauanko tämä "vaihe" jatkuu, mutta loppua ei näy eikä muulta tunnu. Tätä sotaa ei reilulla pelillä voi voittaa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Kyseessä on oikeastaan, näin omaa psyykeä analysoiden, mekanismi joka suojelee onnistuneesti mua joutumasta uudelleen käytetyksi hyväksi & manipuloitavaksi. Nyt on mun vuoro hoitaa se puoli, jos siihen mennään. En tiedä kauanko tämä "vaihe" jatkuu, mutta loppua ei näy eikä muulta tunnu.

Juurikin näin. (Me ihmiset) yritämme myydä itsellemme omat huonot valintamme mitä ihmeellisimmin argumentein. Kun on ensin itse istutettu suhteelle yhteiskunnan tarjoamat odotukset, niin sitten niihin pettyessä kiistetään tai 'unohdetaan' suhteen positiiviset puolet ja vääristellään kokonaisuus negatiiviseksi pelkkien negatiivisten puolten ja surkean lopun vuoksi (wikipedia: negativity bias). Todetaan ketun lailla naiset ja lapset happamiksi pihlajanmarjoiksi, uskotellaksemme itsellemme että yksinäisyys on tietoinen ja rationaalinen valinta ja elämä tämän osa-alueen suhteen täysin omassa kontrollissa. Tämä on aivoille luonnollinen tapa toimia.

Tätä sotaa ei reilulla pelillä voi voittaa.

Onnellisuus on valinta.
The Neuroscience of Happiness | Greater Good

 

[Leon]

Tätä sotaa ei reilulla pelillä voi voittaa.

Sä olet nyt se marketissa rääkyvä lapsi. Ulkopuolinen tarkkailija voisi luulla erehtymään, että parisuhteeseen meno tai edes ajatuksen pohtiminen olisi suurinpiirtein suurin virhe, jonka voi tehdä. Tietysti sillä erotuksella, että marketissa näkemälläsi lapsella (tai useammalla) on joskus hyviäkin hetkiä elämässään.

 

[Klose16]

Samanlaisiin johtopäätöksiin itsekin tulin, ja mikäli internettiä olisi kehitetty nykyiseen muotoonsa ihmiskunnan historiassa vähän myöhemmin, saattaisin olla niissä yhäkin. Lopetin naiskontaktit siinä mielessä tykkänään. Mutta tuosta ei kauaa mennyt, kun olikin syytä. Saat sen mistä luovut, sanoi guru.

Samaten noissa lapsiasioissa tuli koettua samaa kauhua muiden touhuja seurattua. Perhana kun se vaan tuppaa olemaan vaikeata meillä tuo lastenkasvatus. En oikein voinut kuvitella miten se sitten itseltäkään onnistuisi jonkun asennekireän naisen kanssa ja vielä kotimaisessa ylineuroottisessa yleisilmapiirissä.

Suosittelin kaverillekin, joka eli irtosuhteissa lähinnä pulloihinsa, tekemään jotakin radikaalia suhteessa entiseen. Lähti etelään ja on nyt aiempaa tyytyväisempi juoppo siellä.

 

[kiwipilot]

Huikeeta! Kaksi kädetöntä opettaa täällä lentopalloa. Enää puuttuu Midnight Rambler naisrintamaluusereiden ykkösketjusta. Onneksi kuitenkin rahalla saa keltaista pill... siis onnea ja aitoa rakkautta kaukaa idästä. Sivuhuomautuksena totean, että on muuten kohtuu hirveän näköisiä nämä 50+ matamit täällä Honkkarissa.

 

[Hyman Roth]

Huikeeta! Kaksi kädetöntä opettaa täällä lentopalloa. Enää puuttuu Midnight Rambler naisrintamaluusereiden ykkösketjusta. Onneksi kuitenkin rahalla saa keltaista pill... siis onnea ja aitoa rakkautta kaukaa idästä. Sivuhuomautuksena totean, että on muuten kohtuu hirveän näköisiä nämä 50+ matamit täällä Honkkarissa.

En taas tiedä kenestä puhutaan, mutta nokkelista sananlaskuista huolimatta onni ei aina suosi edes rohkeaa (Joku taisi sanoa, että mitä vähemmän etsii, niin sitä huonommin osuu..). Helppohan se on nauraa luuseriksi tms ihmisiä, joilla ei välttämättä ole osunut yht hyvät kortit käteen kuin itselle. Usein ihmisillä ei muitakaan vaihtoehtoja ole sille, että kuinka "naisasiansa" hoitavat. Siperia ja vastakkainen sukupuoli kouluttavat tehokkaasti joko olemaan selibaatissa tai sitten maksattamaan kalavelat korkojen kanssa.

 

[BaronFIN]

Jep jep... Nyt on emäntä popsinut mielialalääkkettä (venlafaxin) kohta kuukaudenpäivät ja onhan tuossa tapahtunut muutosta: ruokahalu mennyt, nukkuu iltayhdeksästä aamuherätykseen ja seksihalut hävinneet kokonaan. Tämähän meni putkeen. Psykiatri tuumasi että hyvin menee ja nukkuminen on merkki siitä, että pystyy rentoutumaan ja olemaan ajatuksin irti töistä. Noh... Mennään sitten näin... Onhan minulla lapset, koti ja arki edelleenkin hoidettavana, mutta nyt näyttäisi illat olevan aika vapaita aviollisista velvollisuuksista.

Nähdään aamulla 5 min ennen lasten heräämistä ja illalla sitten tuo nukkuu kun pääsen lapsia nukttamasta. Ymmärrän erittäin hyvin miksi lasten hankintaa pidetään kauheata asiana. Ei tästä parisuhteesta ole enää mitään jäljellä mistä se alkoi.

 

[Trenchtown]

Jep jep... Nyt on emäntä popsinut mielialalääkkettä (venlafaxin) kohta kuukaudenpäivät ja onhan tuossa tapahtunut muutosta: ruokahalu mennyt, nukkuu iltayhdeksästä aamuherätykseen ja seksihalut hävinneet kokonaan.

Henkilökohtaisesti on venlafaksiinista lähes pelkästään negatiivisia kokemuksia, mutta kyllähän se toisia auttaa. Niinhän se lääkkeiden kanssa yleisestikin menee. Tuossa nyt ei ollut mainintaa päivittäisistä milligrammoista eikä siitä mitä muita lääkkeitä on käytössä, mihin oireisiin venlafaksiinia on määrätty jne. Mm. nämä vaikuttavat suuresti kokonaisuuteen, vaikka sekin toki on yksilöllistä. Lisäksi haluan huomauttaa, että ainakin tuollaiset pari kuukautta (mieluummin kolme) kannattaa odottaa ennen kokonaisarvion tekemistä, vaikka ymmärränhän minä sen tuossa tilanteessa turhauttavan.

 

[cornix]

Jep jep... Nyt on emäntä popsinut mielialalääkkettä (venlafaxin) kohta kuukaudenpäivät ja onhan tuossa tapahtunut muutosta: ruokahalu mennyt, nukkuu iltayhdeksästä aamuherätykseen ja seksihalut hävinneet kokonaan. Tämähän meni putkeen

Silloin aikaisemmin kun asiasta keskusteltiin niin vähän sätit minua lääkevastaisuudesta tiukassa paikassa, ja siinä mielessä toki ihan validi pointti sulla oli kun en pointtiani niin tarkasti tuonut ilmi. Mutta just nämä mainitsemasi asiat ovat niitä mitä tarkoitin, en missään nimessä sitä että sairas ihminen ei itseään saisi lääkitä. Näissä saa vaan olla helvetin varovainen, diagnoosit tehdään arpomalla.

 

[BaronFIN]

Juuh, jos pitäisi valita sen välillä, että puoliso ei nuku tai nukkuu, niin mielummin valitsen hänelle tuon nukkumisen. Jos siinä sivussa meikäläinen jää ilman piparia, niin pienet on murheet minulla. Tuo syömispuoli on sitten haasteellisempi tapaus ja pitää hieman yrittää katsoa perään ettei nyt ihan mahdottomasti ala kylkiluut paistaa läpi.

Lääkkeissä on puolensa ja puolensa. Venlafaxinin aloitus on mennyt ihan askelmerkeissä (miedommasta tujakampaan annokseen) luottamuslääkärin kanssa yhdessä keskustellen ja asioita pohtien. Minulle ei edelleenkään pahaa sanaa sanottavana länsimaisesta lääketieteestä ja en hetkeäkään usko, että psykiatri olisi mitään provikkaa saanut lääkeyhtiöiden maailmanlaajuiselta salaliitolta (tähän perään hymiö).

 

[cornix]

Juuh, jos pitäisi valita sen välillä, että puoliso ei nuku tai nukkuu, niin mielummin valitsen hänelle tuon nukkumisen. Jos siinä sivussa meikäläinen jää ilman piparia, niin pienet on murheet minulla. Tuo syömispuoli on sitten haasteellisempi tapaus ja pitää hieman yrittää katsoa perään ettei nyt ihan mahdottomasti ala kylkiluut paistaa läpi.

Mutta lähteekö sun avopuolisosi olo tästä kohenemaan kun ekan kk (eli heti kun lääkkeet alkoi vaikuttamaan) jälkeen tuli tuollainen kasa sivuoireita.

 

[BaronFIN]

Ainakin nyt on sen verran tyytyväisen oloinen oloonsa, että lähinnä miettii miksi odotti niin monta vuotta (vastaus: lääkäri on liian ylpeä ollakseen heikko)? Ei ole aiemmin suonut itselleen hetkenkään hengähdystä, vaan on painanut menemään täyden kympin tyttönä päätyen elämässään sellaisiin tilanteisiin mihin ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti kokenut rahkeidensa riittävän -> ahdistus/paniikki. Siinä vaiheessa kun joudut lääkärinä kertomaan "ikäviä uutisia", niin eihän siihen koskaan "totu". Sitten yöllä kun asiat alkavat pyöriä pientä piiriä ja potilaslistat juoksemaan silmissä, niin avot. Siinähän sitä ollaan.

Sitten kun ahdistusta on purettu (väärin) kolmannen pyörän kanssa, niin eihän se ole mitään helpottanut vaan myllynkivi kaulassa on vain suurentunut ja suurentunut ja lopputulos on ollut se, että onko elämässä mitään järkeä (itsetuhoiset ajatukset)? Ja kyllähän lääkäri tietää miten henki lähtee ilman, että siinä olisi mitään jossiteltavaa myöhemmin.

Eli kaiken kaikkiaan: jos lääkityksellä pienin sivuoirein saadaan elämä edes jotenkin takaisin raiteilleen, niin minun ongelmani ovat aika pieniä.

 

[Carlos]

Ymmärrän erittäin hyvin miksi lasten hankintaa pidetään kauheata asiana. Ei tästä parisuhteesta ole enää mitään jäljellä mistä se alkoi.

Se on vähän semmoinen kukka&mehiläinen -juttu. Biologisesti mies ja nainen päätyvät yhteen lisääntyäkseen. Sitten kun se lisääntyminen on tapahtunut, ei ole enää niin tarvettä sille hyrräämiselle, ja tilanne muuttuu. Se on varmasti selvää kaikille että sillä hetkellä kun perheeseen liittyy uusi ihminen, niin se kahden ihmisen parisuhde ei tule enää ikinä palaamaan ennalleen. Se on itse asiassa tuhoon tuomittu. Jotain muuta siitä voi toki kehittyä ajan mittaan.

Mutta ihan noin yleisellä tasolla olen kyllä samaa mieltä, naiset ovat kokolailla kuvottavia ja laskelmoivia otuksia. Ei naiset edes rakastu toisiin ihmisiin (esim. miehiinsä) vaan statukseen, elämäntilanteeseen, siihen mitä se toinen voi hänelle antaa. Mies voisi olla ihan onnellinen naisen kanssa jossain katuojassa ilman kertakaikkiaan mitään maallista omaisuutta, "onhan meillä toisemme". Sama toisinpäin ei toimi, naisen pitää aina tavoitella maksimaalista elämäntilannetta mihin se oma pärstä antaa myöden +50% päälle.

 

[Trenchtown]

Mutta lähteekö sun avopuolisosi olo tästä kohenemaan kun ekan kk (eli heti kun lääkkeet alkoi vaikuttamaan) jälkeen tuli tuollainen kasa sivuoireita.

Ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen, niin kuten jo mainitsin, tulee tuollaisten arvioiden tekeminen jättää lääkkeen aloituksesta ainakin kahden, ehkä mieluummin kolmen kuukauden päähän. Tässäkään tapauksessa kyseessä ei ole mikään burana, vaan lääke jonka vaikutus perustuu hyvinkin vahvasti sen lääkkeen vaikuttavan aineen kokonaispitoisuuteen kehossa. Se pitoisuus saattaa muodostua liian pieneksi tai liian suureksi, tai sitten juuri sopivaksi. Todennäköistä kuitenkin on, että annostus ei ihan kerrasta ole osunut optimiin. Sivuoireetkin ovat yksilöllisiä ja saattaa tässäkin tapauksessa olla, että lääkkeen mukanaan tuomat haittavaikutukset häviävät kuukaudessa tai kahdessa, tai jos eivät häviä, niin ainakin mahdollisesti lievenevät sellaisiksi, että kokonaisvaikutus lääkkeen osalta kääntyy positiivisen puolelle.

Tämä nyt on paska vertaus, kun ei liity naisasioihin sen enempää kuin psyykkisiin sairauksiinkaan, mutta kerrottakoon kun tuli mieleen. Jouduin taannoin vaihtamaan toimivasta immunomodulaatiolääkityksestä uuteen. Kärsin useita kuukausia, ehkä jopa puolisen vuotta uuden lääkkeen kamalista haittavaikutuksista. Ruokahaluttomuutta, unihäiriöitä, kuvotusta, pahoinvointia, päänsärkyä jne. Ja tämä tosiaan toistui joka ikinen ilta. Olin jo luovuttaa tuon lääkkeen suhteen, mutta neurologin maanittelun ansiosta suostuin kuitenkin jatkamaan, lääkkeen aloituksesta taisi tuolloin olla aikaa nelisen kuukautta.

Loppujen lopuksi sivuoireet ja haittavaikutukset jäivät taakse ja perussairauteni on nyt (olettaakseni) tuon lääkityksen ansiosta onnellisesti remissiossa. Todella tyytyväinen olen, että jaksoin sitä uuden lääkkeen aiheuttamaa yökkäilyä ja oksentelua, koska kokonaisvaikutus kääntyi reilusti plussan puolelle.

Lääkkeen kokonaisvaikutusta elämään ei yleensä pysty arvioimaan päivissä tai viikoissa, usein ei vielä kuukausissakaan. Totta kai se on sairaan lisäksi helvetin raskasta myös sairaan läheisille, mutta siinä pitää kaiken turhautumisen keskelläkin yrittää muistaa, että tässäkään tapauksessa lääkehoito ei ole mikään laastari, vaan yleensä pitkän tähtäimen suunnitelma elämänlaadun parantamiseksi. Ja kun tähtäin on jossain hamassa tulevaisuudessa, on pikavoittoa turha odottaa.

 

[Prof. Puck]

...Mutta ihan noin yleisellä tasolla olen kyllä samaa mieltä, naiset ovat kokolailla kuvottavia ja laskelmoivia otuksia. Ei naiset edes rakastu toisiin ihmisiin (esim. miehiinsä) vaan statukseen, elämäntilanteeseen, siihen mitä se toinen voi hänelle antaa...

Mitäs veli Carlokselle on nais(t)en kanssa tapahtunut, kun on viestin sävy on noin tummanpuhuva? Vai oliko tämä nyt sitä kuuluisaa sarkasmia, jota en vaan ymmärtänyt?

En oikein tiedä... jos olisi tullut sillä tavalla jätetyksi, että puoliso olisi kylmän viileästi hypännyt klassisen tikapuuteorian mukaisesti ylemmälle askelmalle jättäen allekirjoittaneen nielemään alaspäin laskeutuvaa asfalttipölyä, niin ehkä voisin olla valmis jollain tapaa tunnustamaan tuo lainauksen. Mutta ainakaan oma ero, tai lähipiirin sisällä tapahtuneet parisuhteen haaksirikot eivät kyllä yleisesti (tai pikemminkin ollenkaan) tuota kaavaa ole noudattaneet.

Omalla kohdallani me ex-vaimon kanssa yksinkertaisesti kasvoimme eri suuntiin ilman mitään dramatiikkaa suuntaan tai toiseen, kun parisuhteesta huolehtiminen jäi retuperälle. Ja kyllä se taitaa useimmissa tapauksissa noudattaa samaa kaavaa?. Ensin loppui (tai no ei loppunut, mutta oleellisesti väheni) keskustelu ja sitten pikku hiljaa yhteiset mielenkiinnon kohteet, joka yhdistettynä kiireiseen elämäntilanteeseen oli lopun alku. Runoilevampi sielu voisi kauniisti sanoa, että elämä vei eri suuntiin..

Samaa virhettä en uudessa suhteessa halua enää toistaa.. Aina ei jaksaisi tsempata, varsinkin rankan duunipäivän jälkeen, mutta kyllä se puhuminen ja yhdessä tekeminen vaan kannattaa. Stereotypia: Mies helposti kokee, että nämä samat lätinät on käyty jo lukemattomia kertoja läpi, joten miksi taas. Naiselle kyse ei ole siitä kuinka monta kertaa ne on käyty, vaan siitä, miten ja millä sävyllä ne käydään... ja siksi kyse ei ole toistosta! Vähän kuin juoksussa.. jumalauta, että on tylsää, jos laskee metrejä milloin treeni on ohi. Silloin juoksu vasta muuttuu mukavaksi, kun sitä ei edes ajattele :-)

Tai toisin sanoen; Niin kauan, kun parisuhteessa on jotain yhteisesti tavoiteltavaa, suhde voi hyvin. Jos yhteiset haaveet ja unelmat syystä tai toisesta katoavat, niin se on Game Over. Voin kyllä kuvitella, että jos jollekin naiselle koko elämän perusta on ollut prinsessa-häät, oma torppa ja kaksi mukulaa ja kun tämä on saavutettu ja uusia (yhteisiä) haaveita ei ole muodostunut tilalle, niin kyllä siinä jonkin sortin eksistentti-kriisiä varmaan käydään läpi... tässäkö tämä nyt oli ja mitä seuraavaksi?

Ja jos naiset ovatkin hiukan laskelmoivampia suhteessa, niin en oikein tiedä onko se toinen ääripää sen parempi. Monet (tuntemani) heput ovat jättäneet toimivan parisuhteen pelkästään siksi, että ovat (vieraan) pillun riivaamia, vaikka sokea reettakin näkee, ettei odotettavissa ole mikään vuosisadan rakkaustarina! Ei sekään nyt ihan täysjärkisen touhulta kuulosta, vaikka toki biologialla (tuo riivaus..) onkin selitettävissä.

En todellakaan halua esiintyä minään naisasiamiehenä tässä ketjussa (olen varmaankin moderniin suomalaismieheen verrattuna piirun, tai kahdenkin, verran kauempana feministisistä ajattelusta... joidenkin herkempien sielujen mielestä varmaan jopa jonkin sortin sovinisti), mutta pakko ne tosiasiat on kuitenkin tunnistaa ja tunnustaa; kyllä sitä osataan olla sekä laskelmoivia pelureita, kuin myös tunteiden kuohuissa ajelehtivia ajopuita ihan sukuvärkkeihin katsomatta.

Tv. Laskelmoiva P/T-ukki

 

[Dynamo]

... Monet (tuntemani) heput ovat jättäneet toimivan parisuhteen pelkästään siksi, että ovat (vieraan) pillun riivaamia, vaikka sokea reettakin näkee, ettei odotettavissa ole mikään vuosisadan rakkaustarina! Ei sekään nyt ihan täysjärkisen touhulta kuulosta, vaikka toki biologialla (tuo riivaus..) onkin selitettävissä.

Alla olevassa linkissä on Tiede -lehdessä ollut artikkeli evoluutiosta, parisuhteesta ja seksistä. Tämä kannattaa lukea, siitä saattaa avautua muutama asia. (Vaikka lainasinkin Prof. Puckia, niin viesti on yleisesti koko ketjun seuraajille, ei vain hänelle, eikä ainakaan nimenomaisesti hänelle). Muusta en osaa sanoa mitään kovin varmaa, mutta ainakin tämä lause näyttäisi olevan tuttua yhdelle jos toisellekin: "Joustavuuden hintana on, että nainen ei aina itsekään tiedä, miltä hänestä tuntuu." :)

Parisuhdeseksi syntyi myöhään | Tiede

 

[Klose16]

Minulle ei edelleenkään pahaa sanaa sanottavana länsimaisesta lääketieteestä ja en hetkeäkään usko, että psykiatri olisi mitään provikkaa saanut lääkeyhtiöiden maailmanlaajuiselta salaliitolta (tähän perään hymiö).

Otetaan Occamilla tuo salaliitto pois niin aletaan olla jäljillä.

 

[Carlos]

Mitäs veli Carlokselle on nais(t)en kanssa tapahtunut, kun on viestin sävy on noin tummanpuhuva? Vai oliko tämä nyt sitä kuuluisaa sarkasmia, jota en vaan ymmärtänyt?

Ei ole sarkasmia, ihan vaan realismia kun totuus lyö yli laidan. Siis mitään dramaattista sinänsä ei ole tapahtunut, edelleen olen naimisissa saman naisen kanssa, mutta ihan yleensä ottaen vaan olen alkanut kyllästymään tähän naisten kullan kimalluksen perässä juoksemiseen. Itselle kun alkaa vuosi vuodelta tulla selvemmäksi että elämykset&kokemukset on ainoa asia miksi täällä kannattaa ylipäätänsä olla, niin taas naisilla keskimäärin on tavoitteena olla muiden naisten silmissä mahdollisimman kadehdittavassa tilanteessa kuollessaan. Ja sitten jokainen toive joka tähtää tähän tavoitteeseen ja uhkaa olla toteutumatta, on sen miehen syy, koska tämä on laiska ja tyhmä ja köyhä ja kehtaa vieläpä käyttää pienen hetken päivästään johonkin muuhun kuin naisen toiveiden aktiiviseen toteuttamiseen. Tämä täysin riippumatta siitä miten älytön ko. toive oli, ja myös riippumatta siitä että nainen itsekin toteaa jossain vaiheessa että tämän toiveen toteutuminen olisi ollut erittäin harkitsematon juttu.

Tottakai tavoitteita ja haaveita saa ja pitää olla, myös niitä taloudellisia, mutta on ihan älytöntä miten niistä tulee varsinkin naisille yleensä uskonto, ja kaikenlainen vääräuskoinen toiminta pitää sitten rangaista kovimman mukaan.

 

[Leon]

En ymmärrä monikon käyttöä tuossa Carloksen tilanteessa, kun yksikkö riittäisi mainiosti.

 

[Hyman Roth]

En ymmärrä monikon käyttöä tuossa Carloksen tilanteessa, kun yksikkö riittäisi mainiosti.

Kyllä kyseessä on sen verran yleinen luonnehäiriö, että monikkoa on täysin aiheellista käyttää. Jos kuitenkin omasta näkökulmastasi yksikkö riittää, niin ole onnellinen ja pidä siitä kiinni.

 

[Leon]

Kyllä kyseessä on sen verran yleinen luonnehäiriö, että monikkoa on täysin aiheellista käyttää. Jos kuitenkin omasta näkökulmastasi yksikkö riittää, niin ole onnellinen ja pidä siitä kiinni.

Missä tollaisia luonnehäiriöisiä naisia näkee? En tunne ainuttakaan omasta tuttavapiiristäni. Vai onko tää taas näitä rinnakkaisuniversumi-juttuja?

 

[Hyman Roth]

Missä tollaisia luonnehäiriöisiä naisia näkee? En tunne ainuttakaan omasta tuttavapiiristäni. Vai onko tää taas näitä rinnakkaisuniversumi-juttuja?

Olen seurustellut aikanaan kahdenkin eri Carlosin kuvaileman luonnetyypin omanneen naisen kanssa. Toivon kyllä joka päivä, että kyseessä olisi jokin rinnakkaistodellisuuden luoma häiriö.

 

[Jerry100]

Olen seurustellut aikanaan kahdenkin eri Carlosin kuvaileman luonnetyypin omanneen naisen kanssa. Toivon kyllä joka päivä, että kyseessä olisi jokin rinnakkaistodellisuuden luoma häiriö.

Kai sen tajuat että nämä naiset kenen kanssa seurustelit ei olleet sinusta kiinnostuneita todellisuudessa lainkaan mutta et vain halunnut huomata sitä?

En kyllä itsekään tunnista yleisellä tasolla tätä naisista

 

[Hyman Roth]

Kai sen tajuat että nämä naiset kenen kanssa seurustelit ei olleet sinusta kiinnostuneita todellisuudessa lainkaan mutta et vain halunnut huomata sitä?

En kyllä itsekään tunnista yleisellä tasolla tätä naisista

Niin, jälkikäteen tämäkin on helppo huomata. Mutta millä huomata se tarpeeksi aikaisin? Sen jos tietäisi ja oppisi, niin ehkä joskus vielä voisi seurustelukumppania harkita etsivänsä. Tällä hetkellä ei oikein ylimääräist luottoa ole kenenkään vilpittömiin tarkoitusperiin. Tai no, ei ole ollut 5+ vuoteen.