Naisasiat

[Musta Nuoli]

Ei mitään herra/rouva Oikeaa ole olemassakaan muuta kuin Harlekiini-kirjoissa, naistenlehdissä ja romanttisissa elokuvissa. Alkuihastus ja vetovoima vaihtelee eri suhteissa, joissain se voi olla tajunnan räjäyttävääkin, mutta ns. vaaleanpunaisen höttövaiheen jälkeen se arki tulee kuitenkin, jonka jälkeen rouvaa voi alkaa pännimään, että se herra Oikeakin kusta lorottaa wc-pöntön reunoille ja herraa voi alkaa ärsyttämään, että rouva Oikea kailottaa kaiket illat puhelimessa tyhjäpäisten ystävättäriensä kanssa ja lukee jotain Cosmopolitania.

Minä olen elänyt pidempään yksin sitten edellisen pitkäaikaisen avoliittoni, ja mikäs se yksin asuessa, mutta sinänsä minulle kelpaisi aivan hyvin ennalta sovittu sopimusavioliitto, jossa perusasiat sovitaan vaikka kirjallisesti etukäteen. Kunhan luonteiden pääpiirteet natsaisivat kohdalleen ja kumpikin pyrkisi sekä hoitamaan omat velvoitteensa että aidosti tutustumaan toiseen, niin parempaa jälkeä siitä luultavasti tulisi kuin jostain vuosisadan rakkaustarinasta, joka hiipuisi puolen vuoden kuluttua.

Rakastuminen on sattumanvaraista, rakastaminen taas on tahdon asia. Kiintymystä ja toisen arvostamista voi kehittää ajan myötä, ja lopputulos voisi olla kestävämmällä pohjalla. Alkuvaiheen ihastumis-rakastumis-kiimavaiheen paritteluhuuman toki menettäisi ns. sovitussa liitossa, mutta luultavasti puntit menisivät tasan tulevina vuosina, kun "friends with benefits with marriage, bigger apartment and a car" etenisi.

Sekin olisi hyvä skenaario, jos nainen rakastaisi vaikkei itse rakastaisi hormoniarvot tapissa naista takaisin. Sillä mitä sitä suotta loppuikäänsä haikailemaan jotain mahdotonta yhtälöä unelmanaisesta joka vastaisi tunteisiin. Todennäköisempää olisi se, että joko sellaista ei koskaan löydy tai sitten tekisi itsestään narrin kun vailla vastatunteita oleva nainen käyttäisi miehen päätöntä ihastusta hyväkseen ja pistäisi täysin tossun alle.

 

[Alamummo]

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja elämänkumppanuus ei ole auto joka ostetaan uutena kaupasta, se on projekti, ja sen tärkein kulmakivi on molemminpuolinen halu pitää yhtä, myötä ja vastamäessä, riippumatta niiden mäkien toistuvuudesta ja pituudesta.

Voiko asian hienommin sanoa!

Muutenkin viimeisimmissä kommenteissa Carlos ja Knox puhuvat asiaa. Ikä tuo mukanaan kokemusta ja ymmärrystä ja se näkyy heidän kirjoituksissaan.

 

[Jippo]

Jes, "tyytymisessä" ei minustakaan ole mitään väärää. Paljon tämän maailman ihmissuhdeongelmista katoaisi, jos ihmiset eivät yliromantoisi oman elämänsä ainutlaatuisuutta. 60 vuotta ihan ok:ta pesee minusta helposti läpi elon toistuvan syklin "vuosi taivasta ja kaksi paskaa".

 

[Salama15]

Tossa ylempänä se jo tulikin, mutta "rakastuminen" on tunne ja "rakastaminen" on teon sana a.k.a. verbi! Huuma on huumaa, eläminen on elämää...

Meikäläinen oli pitkään parisuhteessa joka loppuvaiheessa (yhden frendin kuvaamana) oli kuin olis katsellut hidastettua autokolaria... Elettiin samassa asunnossa ja kumpikin piti toista täysin itsestäänselvyytenä, kaikki yhdessä tekeminen oli loppunut jo aikaa sitten jne., yhteistä ei ollut kuin lapset. Siitä huolimatta liiton päättyminen koski tosi syvältä ja sitä kyseenalaisti päätöksen monta kertaa, "josko vielä kuitenkin"?

Aika pitkään sitä piti tarkoituksella etäisyyttä vastakkaiseen sukupuoleen, jotta sai asiat omassa päässään järjestykseen, mutta tossa loppukesästä kun avasi sydäntään uudelle niin kuinka ollakaan, aivan ihana ihminen tuli vastaan ja nappasi kädestä. En mä tätä juttua ole edes ajatellut minään "match made in heaven"-juttuna, mutta viihdyn tän naisen seurassa aivan hemmetin hyvin, meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita (mitä nyt lievästi ahistaa se, että hän on käynyt kakarana 80-luvulla Nordiksella sen väärän jengin peleissä) ja molemmat tuntevat, että ovat onnekkaita kun vastapuoli haluaa olla siinä lähellä. Ja mikä mua itseä jopa vähän hämmentää on se, että vetämättä tippaakaan vatsaa sisään ja käyttäytymällä ihan normaalisti / kuten olen aiemminkin käyttäytynyt, tää mimmi likimain itkee onnesta kuinka ihana ihminen mä oon!! Siellä kun on takana myös pitkä parisuhde joka ei ollut oikein tasapuolinen toisen kunnioituksessa ja huomioimisessa...

In a nutshell, varsinkin aikuisemmalla iällä "tyytyminen" ei mun mielestäni tarkoita tyytymistä johonkin huonompaan tms. vaan ehkä se on tavallaan rauhoittumista nauttimaan siitä toisesta joka sun kanssa haluaa olla, ikuisen Mr or Miss Rightin metsästyksen sijaan? Vanha viisaus kun menee niin, että "Meillä kaikilla on kaksi elämää. Toinen niistä alkaa kun ymmärtää, että niitä on vain yksi"...

 

[Trenchtown]

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja elämänkumppanuus ei ole auto joka ostetaan uutena kaupasta, se on projekti, ja sen tärkein kulmakivi on molemminpuolinen halu pitää yhtä, myötä ja vastamäessä, riippumatta niiden mäkien toistuvuudesta ja pituudesta.

Tämä on hienosti sanottu ja noinhan se asia on. Mä olen naimisissa naisen kanssa, jonka tiedän tukevan mua ihan kaikessa ja jonka ylämäissä vastaavasti tahdon itse olla auttamassa. Ilotkin on hienoa jakaa ja se on oikeasti hieno fiilis, kun olet aidosti ja vilpittömästi onnellinen välittämäsi ihmisen puolesta. Jossain voi olla nainen joka välittäisi musta vielä enemmän, tosin en siihen usko.

En kuitenkaan haluaisi sitä lähteä selvittämään, mä olen täysin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Se voi olla jonkun mielestä tyytymistä, kun en halua vaihtaa nykyistä, kaikin puolin tyydyttävää ja onnellista avioliittoani siihen, että ottaisin ison riskin ja lähtisin etsimään jotain vieläkin parempaa. Se voi olla ja todennäköisesti onkin olemassa, mutta sen löytämisen todennäköisyys vs. nykyinen täysin tyydyttävä ja onnellinen liitto... no niin.

Ja totta kai me olemme yksilöitä ja toimimme oman halumme mukaan, joku tavoittelee koko elämänsä aina vaan parempaa, kun taas joku "tyytyy" siihen mitä on. Mun aiemmissa parisuhteissa ei koskaan, siis ei koskaan ole ollut nykyisenlaista tilannetta, jossa tuntuu, että olemme toisinaan vaimoni kanssa joukkue, joka pelaa yhteisen edun eteen. Osaamme tehdä kompromisseja, osaamme puhua ja rakastamme toisiamme. Tää on ihan pirun siistiä kaikkien niiden junnuvuosien vuoristoratasuhteiden jälkeen. Tää pysyy.

In a nutshell, varsinkin aikuisemmalla iällä "tyytyminen" ei mun mielestäni tarkoita tyytymistä johonkin huonompaan tms. vaan ehkä se on tavallaan rauhoittumista nauttimaan siitä toisesta joka sun kanssa haluaa olla, ikuisen Mr or Miss Rightin metsästyksen sijaan? Vanha viisaus kun menee niin, että "Meillä kaikilla on kaksi elämää. Toinen niistä alkaa kun ymmärtää, että niitä on vain yksi"...

+1, erittäin hienosti sanottu.

 

[Meeps]

Musta tuntuu, että täällä ihmiset puhuu kahdesta eri asiasta. En mä ainakaan osaa nähdä tyytymisenä tuota Trenchtownin kuvaamaa tavallista avioelämää. Mun määritelmän mukaan tyytyminen ei ole sitä, että ei ole koko ajan etsimässä parempaa. Mun mielestä tyytyminen on sitä, että on ihmisen kanssa kenen kanssa ei oikeasti ole onnellinen, ketä ei ehkä edes rakasta, mutta on tämän kanssa, koska yksinolokaan ei ole kivaa ja ei usko löytävänsä parempaakaan.

 

[JypFabu]

Mun mielestä tyytyminen on sitä, että on ihmisen kanssa kenen kanssa ei oikeasti ole onnellinen.

Tämä tilahan ei kerro tyytymisestä, vaan hukassaolemisesta, itsetuntemuksen puutteesta. Nuorena olotila lienee tavanomaisin. Avainpointti parisuhteen muodostumisessa on, osaako olla rakastettu. Sisällöltään tämä tarkoittaa, että rakastaako terveesti itseään, kuinka kukaan voisi rakastaa ihmistä, joka ei osaa rakastaa itseään.

Salama, Jippo, Trenchtown, Knox, musta nuoli ja Carlos upeasti avasivatkin tätä asiaa, minun kontribuutioni on korostaa, että ne koetut ja epäonnistuneetkin suhteet on kultaakin kalliimpia siinä mielessä, että kasvattavat ihmistä itsetuntemukseen, joka mahdollistaa toisen tuntemisen, joka mahdollistaa toimivan parisuhteen. Yhtä oikeaa ei ole olemassakaan, on vain valtava joukko mahdollisia, joista kaikki voi pilata typeryyttään vajavaisella itsetuntemuksella tai päinvastoin, jokaisesta voi tulla se maailman paras, jos oma kyky rakastaa ja olla rakastettu on olemassa.

 

[Salama15]

Yhtä oikeaa ei ole olemassakaan, on vain valtava joukko mahdollisia, joista kaikki voi pilata typeryyttään vajavaisella itsetuntemuksella tai päinvastoin, jokaisesta voi tulla se maailman paras, jos oma kyky rakastaa ja olla rakastettu on olemassa.

Dr Philiä lainaten;"How fun are you to be with?" (löytyy #muuten meikäläisen makkarin seinältä tuo lause, joka aamu sitä katson)

 

[penaz]

Yhtä oikeaa ei ole olemassakaan, on vain valtava joukko mahdollisia, joista kaikki voi pilata typeryyttään vajavaisella itsetuntemuksella tai päinvastoin, jokaisesta voi tulla se maailman paras, jos oma kyky rakastaa ja olla rakastettu on olemassa.

Vaikka olenkin ollut viimeiset kuusi vuotta joka tavalla onnellisessa ja seksuaalisesti aktiivisessa parisuhteessa niin minusta on kuitenkin jollain tavalla turhauttavaa, että meillä on vain tämä yksi elämä ja maailma on täynnä ihania naisia.

 

[korkki]

Jaaha, pitkästä aikaa ei olekaan ollut tänne asiaa.

Parisen kuukautta on tosiaan tullut "seurusteltua" erään naisihmisen kanssa, kuten on tainnut tulla tännekin kerrottua (lainausmerkit siksi kun en oikein tiedä onko tämä sitten ollut seurustelua vai ei). Hänen eräs kaverinsa on kovasti sitä mieltä että me emme saisi alkaa seurustelemaan (jostain syystä tuo kaveri ei tunnu tykkäävän yhtään meikäläisestä, syytä en kyllä edes tiedä). Tässä sitten on viime aikoina alkanut hiukan mietityttää kun nainen meni ensinnäkin Tinderiin ja on sieltä saanut viestejä, sitten viime aikoina on tullut pari uutta kaveria Faceen (sellaisia joilla ei ole oikeastaan yhtään yhteisiä kavereita tuon kanssa) ja nainen on ollut usein kirjautuneena Faceen mutta jos minä olen koittanut keskustella ei ole vastaillut kuin nopeasti ja jättänyt keskustelun kesken. Maanantaina oltiin leffassa yhdessä ja käytiin syömässä. Sieltä tuo nappasi valokuvan ja lähetti tyttökaveriensa keskusteluryhmään, nopeasti tuli viestejä "ootko treffeillä", "kenen kanssa" jne. Ja sitten kun minä menin päivittämään että olen mennyt leffaan niin yksi oli viestittänyt jopa pettyneen oloisesti että "jaa, T:n kanssa".

Torstaina nainen sitten sanoi että ovat keskustelleet kavereiden kanssa että meidän tulisi pitää taukoa. Minä kysyin aika suoraan että kuka sitä haluaa; sinä vai kaverisi. Ei oikein vastailtu kuin ympäripyöreitä sen mitä ehti kanssani keskustelemaan. Aikaisemmin tuolta on tullut usein kaikenlaisia viestejä kesken työpäivänkin, ihan siis semmoisia "mitä kuuluu" ja kaikkia vitsejä yms. kivoja juttuja whatsuppiinkin mutta yhtäkkiä tällä viikolla tuolta ei ole tullut enää mitään yhteydenottoa ellen minä ottanut ensin yhteyttä ja silloinkin vaan pari viestiä, vastauksia mun kysymyksiin ainoastaan.

Tänään sitten ajattelin että nyt en laita viestiä, ellei tuo laita. Soitan vasta illalla kun lähden töistä kotiin (niinkuin melkein joka kerta kun olen lähtenyt iltavuorosta ajamaan kotiin) Katselin silloin tällöin onko tuo ollut kirjautuneena ja oikeastaan vähän odottelin jotain kuulumisia eiliseltä kun oli ollut Porin päivän vastaanotolla, mutta mitään ei tullut. Noh, soitin niinkuin ajattelinkin niin ensin nainen ilmeisesti löi luurin korvaan. Mutta koska tuo paikka on sellainen että välillä on yhteyksissä häikkää soitin vielä pari kertaa uudestaan saamatta vastausta. Koitin sitten vielä viestittää whatsappissa mutta eipä tuolta tullut minkäänlaista vastausta, vaikka on ainakin käynyt palvelussa. Jotenkin voisin kuvitella että on myös nähnyt viestini. Tänä iltana hänen lapsensa oli vielä isällään, joten senkin takia olisi ollut hyvä hetki.

Vähän on semmoinen dejavu -tunne kun lasteni äiti toimi myös aika pitkälti noin, uusia kavereita ilmaantui ja hän oli aina koneella muttei puhunut kanssani (jos siis en ollut kotona) ja haki seuraa netistä. En ole kovinkaan mustasukkainen, mutta jotenkin tuntuu siltä että tuolla oli treffit jonkun kanssa eikä sen vuoksi vastannut minulle. Muutenkin toiminta kerran viittaa siihen (nuo taukopuheet ja kaverien kyselyt siitä onko hän treffeillä yms.)

Mitä mieltä olette, yritänko vielä huomenna soittaa tai viestittää vai onko vaan parempi odottaa toisen yhteydenottoa. Itseäni rehellisenä ihmisenä suoraan sanottuna vituttaa tuollainen hiljaisuus. Sanoisi ihan suoraan mikä homman nimi on niin tietäisi miten toimia.

 

[godspeed]

Seurustelua se on vasta kun olette sen molemmat toisillenne tunnustaneet.

Jutun pohjalta tulkiten hiljaisuudessa ongelma on nimenomaan se, ettei toinen ole tosissaan vaan tutkailee muita mahdollisuuksia jatkuvasti ja pitää sinua koukussa "ystävänä". Ottaa yhteyttä jos on kiinnostunut, mutta jos ei ole, niin "ruinaaminen" ei edistä mitään vaan ajaa kauemmaksi. Mahdoton sanoa mitä todellisuudessa tapahtuu, mutta neuvoisin jättämään sikseen oman itsesi vuoksi. Olet liian kiltti tässä tapauksessa.

 

[godspeed]

Perkeles jos nuoret naiset olisivat samanlaisia kuin vanhat mummot ideologialtaan. Ei olisi tuota omaa itsenäisyyttä nakertavaa epävarmuutta tai "kaverien" mielipiteisiin tukeutumista. Lisäksi lapset olisi jo tehty niin sekään ei haittaisi muita tiedostamattomia hormonaalisia toimintoja. Olisi hemmetin helppo tulla toimeen samalla tapaa kuin pihan haravakaartin kanssa, kun asioista keskustellaan kuin ne ovat - ainakin jossain mielessä. Tosi hyviä mummeleita, vaikka ne välillä vähän juoruaakin, eikä sitten pääse 20 minuuttiin irti keskustelusta ja tarvitsee vain näytellä että jokaisen ruohonkorren asento kiinnostaa. Ihan samalla tasollahan tuollasetkin seireenit sinänsä operoi, mut just se ettei niiden tarvitse olla enää epävarmoja vaan otetaan kouriin se mitä saa. Siinä tuntee itsensä adonikseksi. Jos noilla vanhoilla kottaraisilla olisi saman elämänkokemuksen lisäksi 25-vuotiaan kroppa niin voi hyvä isä, kun tarjoutuisin mieluusti iltapäiväkupposelle kortonkipaketti liivintaskussa.

Kaksinaamaisuus on vähän vanha käsite. Oikeastaan on olemassa kolme naamaa: ensimmäinen katsoo eteenpäin ja toinen taaksepäin. Kolmas aukaisee sakset välittömästi kuin kaksi ensimmäistä naamaa eivät näe.

 

[Tacs]

Mitä mieltä olette, yritänko vielä huomenna soittaa tai viestittää vai onko vaan parempi odottaa toisen yhteydenottoa. Itseäni rehellisenä ihmisenä suoraan sanottuna vituttaa tuollainen hiljaisuus. Sanoisi ihan suoraan mikä homman nimi on niin tietäisi miten toimia.

Käytöksestä päätellen kannattaa sinunkin miettiä löytyisikö sittenkin vehreämpää nurmea aidan toiselta puolelta. Tämä naisihminen on laittanut sinut vilttiketjuun, ja epäilemättä sopimuksen purku ei ole kaukana. Missään nimessä ei kannata soitella perään jatkuvasti, se vaan pahentaa tilannetta. Se että hän on ehdotellut taukoa, yhdistettynä siihen ettei hän ole juuri sinulle vastaillut ovat aika selkeitä merkkejä. Suosittelen unohtamaan kyseisen naisen pariksi päiväksi kokonaan (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty), sillä jos hän ei ota yhteyttä sinuun muutamaan päivään voit olla lähes varma suhteen kuoppaamisesta ainakin naisen puolelta.

Tuli ehkä hiukan sekava viesti, mutta toivottavasti tästä on jotain apua. Eli näin tiivistettynä, älä jää langoille roikkumaan ja odottelemaan mikäli tätä naisihmistä nyt sattuisi kiinnostamaan, koska niin vain pitkität kärsimystäsi. Tsemppiä!

 

[Kulttimörkö]

Mitä mieltä olette, yritänko vielä huomenna soittaa tai viestittää vai onko vaan parempi odottaa toisen yhteydenottoa. Itseäni rehellisenä ihmisenä suoraan sanottuna vituttaa tuollainen hiljaisuus. Sanoisi ihan suoraan mikä homman nimi on niin tietäisi miten toimia.

Miten niin sanoisi suoraan? Hän on jo sanonut, miutta ei tainnut mennä jakeluun. Tauko on sitä ettei oteta mitään yhteyttä määrittelemättömään aikaan. Se voi olla lyhyt aika tai se voi olla lopullista. Oleellisinta tauossa on kuitenkin se että ei oteta yhteyttä. Nainen treffailee kuitenkin jotain muuta miestä ja katselee onko siinä potentiaalia.

 

[Hartza]

Mitä mieltä olette, yritänko vielä huomenna soittaa tai viestittää vai onko vaan parempi odottaa toisen yhteydenottoa. Itseäni rehellisenä ihmisenä suoraan sanottuna vituttaa tuollainen hiljaisuus. Sanoisi ihan suoraan mikä homman nimi on niin tietäisi miten toimia.

Nainen on laittanut sinut luiskaan. Parasta on, ettet ota yhteyttä. Jos nainen jostain kumman syystä ottaa sinuun päin yhteyttä muuten kuin kertoakseen, että olet luiskassa, niin voit todeta teillä olevan nyt taukoa ja kehottaa häntä ystävällisesti olla ottamatta yhteyttä. Stemppiä!

 

[korkki]

Hyviä pointteja kyllä. Mutta kun itse on mies niin ei ymmärrä tuollaista vaan haluaisi toisen vaan sanovan ettei tartte soitella eikä viestitellä eikä pitävän tällä tavalla löysässä hirressä. Kai mä varamies sitten olen ja jonkinlainen laastari (jonka tuo itsekin myönsi).

EDIT: Kai mä vielä tänä iltana töistä lähtiessä koitan soittaa, mutta saas ny nähdä mitä sitten jatkossa. Olis kuitenkin paljon parempi kun toinen voisi suoraan sanoa mikä on homman nimi. Oli se sitten toinen mies tai joku pettäminen tai vaikka vaan halu olla rauhassa. Puhumattakaan siitä että toinen olisi loukkaantunut jostain minun tekemisistäni mitä en edes ole huomannut.

 

[korkki]

Jaaha. Asia keskusteltu. Se oli sitten game over, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Vituttaa eniten se että jo toisen kerran jäin jätetyksi niin että toinen löysi uuden kesken suhteen. Omat tunteeni kyllä alkoivat olla selvät, mutta toisen tunteista en ollut vielä varma enkä halunnut painostaa kun hänen eronsa lapsen isästä oli vaikea ja tuore.

Harmi vaan että asiat jäivät vähän kesken, kun oli tarkoitus lähteä juhlistamaan meikäläisen nelikymppisiä ulkomaille. Nainen ei tosin vielä tiennyt asiasta, mutta hotellin olin jo varannut pidennetyksi viikonlopuksi joulun alla. Ja oli myös tarkoitus ehdotella yhteen muuttamista, kun toinen asuu kehnossa paikassa ja itselle olisi tullut muutto eteen kuitenkin.

Kerroin sitten suutuspäissäni vielä siitäkin että keväällä, ennenkuin tuo nainen oli eronnut miehestään minulla oli lyhyt puhdas panosuhde erään naisen kanssa. Ehkä tuon olisin kertonut myöhemminkin mutta en pitänyt sitä pettämisenä kun tuo oli miehensä kanssa vielä silloin ja tuntui että hän ei halunnut tavata minua vähään aikaan. Suuttui varmaan sitten tuostakin. Ajattelin sitten että jos he koittavat vielä saada miehensä kanssa välit kuntoon kun olivat yhdessä lähdössä kylpyläreissuunkin.
EDIT: On muuten toisaalta älytöntä että tämä tuntuisi sattuvan enemmän kuin avioero liki 20 vuoden suhteen jälkeen. Kai se sitten vaan merkitsi kun toisen kanssa oli kivaa yhdessä.

 

[BOL]

Harmi vaan että asiat jäivät vähän kesken, kun oli tarkoitus lähteä juhlistamaan meikäläisen nelikymppisiä ulkomaille. Nainen ei tosin vielä tiennyt asiasta, mutta hotellin olin jo varannut pidennetyksi viikonlopuksi joulun alla. Ja oli myös tarkoitus ehdotella yhteen muuttamista, kun toinen asuu kehnossa paikassa ja itselle olisi tullut muutto eteen kuitenkin.

En nyt mitenkään haluaisi lyödä lyötyä, mutta tässä viestissä on muutamia sellaisia kohtia, jotka aiheuttavat suurta ihmetystä. Ensimmäiseksi kysyn, minkä ihmeen takia menit tilaamaan matkan kysymättä naiselta asiasta? Toiseksi, mikä ihmeen kiire yhteenmuuttamisella on? Varsinkin, jos ja kun suhde tuntui vielä olevan vähintäänkin epävarmalla pohjalla.

Itse en pidä yhtään, että selkäni takana suunnitellaan asioita. Toki riippuu asiastakin, mutta esim. matkojen järkkääminen yllärinä on jotakin sellaista, mistä en lähtökohtaisesti pidä ollenkaan. Enkä tietääkseni ole ainoa laatuani. Kysymys ei ole siitä, etteikö haluaisi viettää aikaa toisen kanssa, vaan siitä, että aina matka ei esimerkiksi sovi omaan kalenteriin, vaikka kalenteri sinänsä tyhjä olisikin. Mulla ainakin on sellaisia välietappeja vuoden aikana, että en tarkoituksellisesti halua kalenteriin yhtään mitään, vaan haluan vain olla ja vaikka nukkua. Jos joku buukkaa siihen jotakin menoa ja meininkiä tietämättäni, on hyvin todennäköistä, etten innostu yhtään. Ja saatan jopa olla lähtemättä. Mutta, kuten sanoin, riippuu myös yllätyksen laadustakin. Mutta kannattaa pitää mielessä yllätyksiä suunniteltaessa, että kaikki eivät niistä tykkää ja jos on todella väärään aikaan liikkeellä, seurauksena voi olla jopa isokin riita.

Yhteisen asunnon hankkiminen on myös asia, jonka ehdottamisessa kannattaa olla istumatta pelisilmänsä päällä. Se on iso päätös ja varsinkin, jos on lapsia, asiaa ei tulisi kiirehtiä, jos vähänkään on epävarmuutta siitä, onko suhteella tulevaisuutta.

Vaikuttaa näin ulkopuolisena siltä, ettette oikein olleet samalla sivulla suhteessanne ja nainen ehti näyttää ovea jo vähän pidemmänkin aikaa sinun sitä tajuamatta. Naisella iso lampaanperse siitä, ettei voinut sanoa suoraan, ettei enää kiinnosta, vaan piti tehdä se tyylittömästi. Tsemppiä!

 

[Murkula]

Vituttaa eniten se että jo toisen kerran jäin jätetyksi niin että toinen löysi uuden kesken suhteen. Omat tunteeni kyllä alkoivat olla selvät, mutta toisen tunteista en ollut vielä varma enkä halunnut painostaa kun hänen eronsa lapsen isästä oli vaikea ja tuore.

Luultavasti vitutusta lieventää, ettei tuo muikkeli pitkin tota uuttakaan äijää tapaile. Niillä kun on purkautuvan suhteen jälkeen tarve ettiä laastareita enemmän kun haavat vaatii.
Ite sanoisin, että sulle kävi ihan hyvin.

Kuulin kerran kaverin lohduttaneen toista, että "älä sinä huoli kun tässä maassa on reikiä enemmän mitä verkossa silmiä, mikään muu ei ole ongelma kun ratkaista mitä niistä tökkisi"

 

[korkki]

En nyt mitenkään haluaisi lyödä lyötyä, mutta tässä viestissä on muutamia sellaisia kohtia, jotka aiheuttavat suurta ihmetystä. Ensimmäiseksi kysyn, minkä ihmeen takia menit tilaamaan matkan kysymättä naiselta asiasta? Toiseksi, mikä ihmeen kiire yhteenmuuttamisella on? Varsinkin, jos ja kun suhde tuntui vielä olevan vähintäänkin epävarmalla pohjalla.

Vaikuttaa näin ulkopuolisena siltä, ettette oikein olleet samalla sivulla suhteessanne ja nainen ehti näyttää ovea jo vähän pidemmänkin aikaa sinun sitä tajuamatta. Naisella iso lampaanperse siitä, ettei voinut sanoa suoraan, ettei enää kiinnosta, vaan piti tehdä se tyylittömästi. Tsemppiä!

No tuo meni aikaisemmin jo sanomaan että "mitä jos lähdettäisiin jouluksi jonnekin" ja kun mä en voi töiden takia jouluna lähteä (nikkeliä tehdään joulunakin) niin kun mun synttärit on tuossa päivää ennen joulua niin ajattelin että lähdetään viikonloppuna ennen joulua. Eli periaatteessa puhuttiin asiasta mutta...

Joo ja tosiaan, tuo muakin vituttaa ettei voinut suoraan sanoa asiaansa. Ja se mitä tässä on viimeisen kolmen tunnin aikana tapahtunut ja keskusteltu tuon kaverin kanssa josta aikaisemmin puhuin niin eipä aurinko niin korkealta nouse että tuon(kaan) muijan kanssa mitään yhteistä enää olisi. Ei kuulemma ole oltu edes oikeasti yhdessä.

Noh niinkuin työkaverit totesi, uutta matoa vaan koukkuun.

 

[kake619]

Tämä nyt ei liity varsinaisesti minuun millään tavalla, mutta naisiin sitten sitäkin enemmän. Mikä vittu siinä on kun naisten pitää aina olla kuiskimassa sen "parhaan kaverinsa" korvaan sen hetkisestä miesystävästä näitä, jätä se juttuja. Ja se mikä minua ihmetyttää vielä enemmän on se, että näitä ystävien neuvoja jopa kuunnellaan. Tiedän tapauksia joissa se kaveri on heti tyrkyttämässä jotakin uutta miestä naiselle kun tämä on alkanut seurustelemaan ja joissa tämä nainen on sitten sujuvasti, ikään kuin liukunut vain uuteen suhteeseen, jättäen samalla tämän edellisen miehen oikeastaan häntä edes jättämättä. Sitten kun tämän uuden adoniksen kanssa menee hyvin, niin taas tämä sama kaveri kertomassa kuinka tämäkään mies ei ole sopiva ja taas tuodaan uutta äijjää tyrkylle. Kyllä alkaa epäusko hiipiä puseroon kun vierestä tätä touhua seuraa. Saatanan laumaeläimet! (Älkää nyt vetäkö poroa sieraimeen ja tulko kertomaan kuinka se oma kultapuppeli on niin ihana ja sen kaverit eivät ikinä tällaista paskan jauhantaa harrasta. Eivät ne kaikki naiset saatanasta ole, iso-osa vain.)

Pahimpina naisen kavereina tässä asiassa mainitsisin kotona sossun tukiaisilla löhöävät yh-mammat ja ne omassa suhteessaan ei niin menestyneet, mutta kuitenkin siinä pysyttelevät, joka alan asiantuntijat.

korkille vielä loppuun lohdutuksen sana, ei tuo emäntä tule seuraavaa, eikä senkään jälkeistä ukkoa loputtomiin katselemaan, pääsit vähällä kun jo tuossa vaiheessa selvisi pelinhenki.

 

[Freya]

Niillä kun on purkautuvan suhteen jälkeen tarve ettiä laastareita enemmän kun haavat vaatii.

Tässä nyt ei tainnut kuitenkaan olla varsinaisesti mistään laastari suhteesta kysymys, kun kerran tämä uusi suhde ei alkanut päättyneen suhteen perään vaan jo ennen sen loppumista.

Muutenkin täällä taas hivenen paistaa tuo lievä oman kokemuken katkeruus läpi teksteistä. Mistä sitä tietää jos Korkin nainen nyt onkin löytänyt pitempi aikaisemman kumppanin? Se ettei Korkin kanssa sointunut homma, ei tarkoita ettei se sointuisi jonkun muun kanssa. Erotilanteessa on yleensä tunteet pinnassa ja siinä on kyvytön näkemään tilannetta kovin puolueettomasti, mutta itse olen toivonut kaikille entisille kumppaneilleni onnea. He eivät ole olleet oikeita ihmisiä minulle mutta se ei tarkoita, että toivoisin heille paskaa ja yksinäistä tulevaisuutta, vaan nimennomaan onnellisen parisuhteen. Sellaisen jota minä en heidän kanssaan voinut luoda. Toki surua ja joskus raivokin on, mutta kyllä ne tunteet siitä tasoittuu ja silloin toivoo sille toiselle kuitenkin kaikkea hyvää.

Tämä nyt ei liity varsinaisesti minuun millään tavalla, mutta naisiin sitten sitäkin enemmän. Mikä vittu siinä on kun naisten pitää aina olla kuiskimassa sen "parhaan kaverinsa" korvaan sen hetkisestä miesystävästä näitä, jätä se juttuja.

Myönnän että olen kerran tehnyt tämän jutun. Ystäväni alkoi tapailemaan miestä ja kun ensimmäisen kerran tapasin tämän herran minusta hänessä oli jotain todella epämiellyttävää. Pohdin pitkään sanonko tämän ystävälleni, vai katsonko vain miten hommassa tapahtuu. Tässä kun on vähän kaksi puolta. Itse sitten päättysin sitten siihen että sanoin ystävälleni kauniisti rivien välistä että tuossa miehessä on jotain todella mätää. Ystäväni oli jo jonkunverran ihastunut tapaukseen ja suhtautui aluksi vähän ihmetellen kommenttiini. Tästähän olisi voinut hyvin voinut päätellä että joko a ) olen kateellinen b ) olen mustasukkainen tai c ) tai en halua onnea ystävälleni. Todellisuudessa juuri halusin onnea ystävälleni ja luotin omaan vaistooni. Loppujen lopuksi ystäväni jätti tämän miehen, koska tästä paljastui ihmeellisiä puolia eikä ulkokuori ollut lähellekkään sitä mitä niin kovasti esitettiin. En tiedä miten paljon oma kommenttini mahtoi vaikuttaa asiaa, mutten koskaan katunut että sanoin sen ääneen. Ei oikeasti hyvistä miehistä tarvitse sanoa mitään " Jätä se - kommenttia". Kaikki eivät vaan valitettavasti mene tähän kategoriaan.

 

[Stonewall]

Mikä siinä on kun naisten pitää aina olla kuiskimassa sen "parhaan kaverinsa" korvaan sen hetkisestä miesystävästä näitä, jätä se juttuja. Ja se mikä minua ihmetyttää vielä enemmän on se, että näitä ystävien neuvoja jopa kuunnellaan.

Naisethan (no ei aina) rakastuvat renttuihin ja naistenhaakkaajiin. Olisi tietenkin hyvä, jos joku kaveri olisi varoittamassa, että tässä on nyt semmoinen tapaus, josta pitää päästä eroon lähestymiskiellon kera. Vaan nämä tapaukset taitavat olla niin vetäviä, etteivät kaveritkaan varoita, kun rentut ovat niin ihania. Sen sijaan tuo "jätä se"-kehotus taitaa kolahtaa useammin tavaksille, koska näitä pidetään liian tylsinä, rahattomina, epäviehättävän näköisinä jne. Mutta toki osa parisuhteista myöskin onnistuu, joten ei vaivuta epätoivoon.

 

[Carlos]

Joo ja tosiaan, tuo muakin vituttaa ettei voinut suoraan sanoa asiaansa. Ja se mitä tässä on viimeisen kolmen tunnin aikana tapahtunut ja keskusteltu tuon kaverin kanssa josta aikaisemmin puhuin niin eipä aurinko niin korkealta nouse että tuon(kaan) muijan kanssa mitään yhteistä enää olisi. Ei kuulemma ole oltu edes oikeasti yhdessä.

Kyllä tuo nyt suoraan sanottuna kuulostaa siltä että olet kävellyt siihen niin klassiseen miinaan mihin sitä miehenä niin usein tuppaa menemään. Eli tapailee jotain naista, ja sitten siinä oman kiinnostuksen noustessa alkaa naisen kiinnostus vähentyä, ja itsekin sen tajuaa jolloin yrittää yhä aktiivisemmin saada sen mimmin kiinnostusta nousemaan joka puolestaan alkaa yhä enemmän ahdistaa naista, ja itseään ruokkiva kierre on valmis. Naisen selitykset ja käytös käyvät koko ajan yhä vaan hämärämmiksi koska häntä ahdistaa, ja hän tiputtelee vinkkejä tilanteesta yhä kiihtyvään tahtiin. Miehenä näitä vinkkejä ei halua ymmärtää, vaan yrittää vaan puskea päälle ja toivoa että "josko mä sittenkin ymmärsin väärin ja se oikeasti haluaa olla mun kanssa mutta sillä oli vaan kiire ja kaikkeee..."

Edelleenkin se naisen naaraaminen on yhtä haastavaa kuin ison kalanvonkaleen, tuskallisen pitkä prosessi jossa pitää antaa sopivassa suhteessa siimaa ja taas välillä nykäyttää lähemmäksi, kunnes saalis on väsytetty ja valmis nostettavaksi veneeseen. Hälytyssireenien pitää ulvoa täysillä viimeistään siinä vaiheessa jos viesteihin ei vastailla ilmeisellä innokkuudella. Siinä vaiheessa peli on jo usein menetty, mutta tuhoon tuomitun siitä tekee ihan varmasti entistä tiuhempi viestittely ja perään soittelu. Jos vähänkään tuntuu että toinen ei ole ihan 100% mukana, niin täydellinen radiohiljaisuus vaan päälle heti. Todennäköisesti se ei pelasta tilannetta, mutta on ainoa mikä sen saattaa tehdä. Se on tosi vaikeaa, kokemuksesta tiedän.

 

[Snakster]

Joo ja tosiaan, tuo muakin vituttaa ettei voinut suoraan sanoa asiaansa. Ja se mitä tässä on viimeisen kolmen tunnin aikana tapahtunut ja keskusteltu tuon kaverin kanssa josta aikaisemmin puhuin niin eipä aurinko niin korkealta nouse että tuon(kaan) muijan kanssa mitään yhteistä enää olisi. Ei kuulemma ole oltu edes oikeasti yhdessä.

Anteeksi mitä? EIkös tuo nainen kohtuullisen suoraan sanonut jo aiemmin, että hänestä teidän olisi hyvä pitää vähän taukoa? Sinä olit asiasta eri mieltä ja tulkitsit tuon viestin haluamallasi tavalla, mutta minusta tuo nyt on aika selvästi sanottu.

Eikä todellakaan mitään matkoja aleta varailla omiin nimiin ja yhteenmuutosta haaveileminen ilman yhteistä keskustelua on kyllä myös aika lyhytnäköistä touhua ja siinä nyt vaan polttaa omat näppinsä.