Naisasiat

  • 7 503 655
  • 26 557

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Voi vittu, pakko tulla tähän aikaan vuorokaudesta pienessä sievässä avautumaan jollekin aiheesta.

Onko muilla palstaveljillä mennyt kaverisuhteet remonttiin parisuhteiden myötä? Itsellä jatkuvasti kränää parin kaverin ja heidän tyttöystäviensä kanssa. Olen itse 21v enkä ikinä seurustellut vakavasti.

Taustatietoja sen verran että omaan aika laajan läheisten kavereiden porukan, minulla on 7 hyvin läheistä kaveria joiden kanssa ollaan pyöritty porukoissa jo useampi vuosi. Näistä useammalla on tyttöystävä, mutta kahden kaverin kanssa tuo seurustelu muodostaa ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kumpaakaan ei tule enää nähtyä sen suuremmin. Tai jos tulee niin silloin täytyy olla puolisko mukana. On lukuisia kertoja kun ollaan parhaimmillaan parikin viikkoa aiemmin sovittu joku päivämäärä jolloin tavattaisiin, mutta sitten viime hetkellä tuleekin tekstari "joo tota tulikin vähän hommia tuon muijan kanssa, jää kyl näkeminen tältä illalta väliin". Ja syy saattaa olla jotain tasoa että muija oli spotannut hyvän leffan telkkarissa ja se täytyy katsoa yhdessä joten kaikki muut menot saavat väistyä. Toinen tapaus on nämä kun tuodaan tyttöystävä kysymättä mukana. Tuossa viikolla yksi ilta pyytelin kaveria käymään kahvilla kun ei oltu nähty taas kuukauteen. Kaveri sanoi että käy ja lupasi tulla. Auton kaartaessa pihaan huomasin että siellähän on tyttöystävä mukana. "Ei varmaan haittaa että toi Pirjo tuli kanssa?"

Toinen kavereista asunut nyt puoli vuotta yhdessä tämän naisensa kanssa ja olen tänä aikana kerran nähnyt tätä kaveria ilman että puolisko on paikalla. Tällä pariskunnalla on vieläpä sellainen mukava tapa, olla jatkuvasti kiinni toisissaan. On ihan normaalia että kahvipöydässä istuskelu saattaa keskeytyä siihen että pariskunta päättää vetää puolen minuutin kielisuudelman. Tämän kolmannen osapuolen (tässä paikalla on ollut minun lisäkseni muitakin kavereitani) paikka onkin tuon dueton aikana vähän kiusallinen.

Edellämainitun kaverin muija on nyt sentäs vielä ihan mukava. Osallistuu keskusteluihin ja kyselee meiltä kavereiltakin kaikkea mitä kuuluu jne. Toisen kaverin muija taas on hiljainen, ei liiemmin puhu ikinä mitään, hyvä jos edes morjestaa kun nähdään. Mutta silti tuotakin tyttöä täytyy kuskata mukana jopa saunailtoihin asti. Paitsi eihän siitä pariskunnasta kumpikaan tietenkään sauno, ilta heillä menee lähinnä jossain makuuhuoneessa yms rauhallisessa paikassa missä keskustelevat kahden, mies nyt saattaa välillä tulla lauseen pari heittämään meille muille mutta emäntää ei voi yli viideksi minuutiksi jättää yksin. Miksi ihmeessä vaivautua tulemaan jos kerran ei kiinnosta kuin tyttöystävän seura? Vituttaa kun näiden takia koko muun köörin tunnelma laskee aina.

Jälkimmäisen kanssa tuli tapeltua joskus myös siitä kun erään porukkalaisemme syntymäpäivä, ja tämän pariskunnan joku vuosipäivä osuivat samalle päivälle. Seurusteleva kaveri vaati kovaan ääneen miten tämän vuosipäivä on tärkeämpi kuin toisen kaverin syntymäpäivä, ja vittuili siitä että miten nyt ei yhtä syntymäpäivää voi muka juhlia joku toinen viikonloppu.

Itselläni on vähän tuota temperamenttia ja sanon aika suoraan jos jokin asia vituttaa, eli tästäkin asiasta on kyllä huomautettu molemmille kavereille. Molemmat näistä tuntuvat tarttuvan aina siihen argumenttiin että "no sä et kato ite ymmärrä kun sä et ite seurustele". Nyt sitten viimeisimpänä juttuna on se, että me muut ei olla näitä kahta sankaria ihan jokaisiin illanistujaisiin kutsuttu (syynä se että eivät ole tulleet kun aiemmin ollaan kutsuttu) suoraan. Seurustelevien joukkueesta sitten ollaan tässäkin asiassa vedetty mutkat suoraksi ja nyt sitten jo väläytellään että olemme katkeria siitä että heillä on tyttöystävät ja siksi emme pyydä heitä. Tai että ylipäätään tämä kaikki riitely johtuu tästä katkeruudesta. Tässä on vielä hyvä huomata että kuten jo alussa sanoin, osa "meistä muista" kuitenkin seurustelee itse, eli katkeruus-kortti on hyvä vetää.

Tässä nyt ihan oikeasti meinaa alkaa vituttamaan. Jos koittaa pitää yhteyttä niin sieltä suunnasta ei kiinnosta nähdä. Sitten jos ei kutsu niin vedetään heti katkera-korttia.

Myönnän kyllä että olen katkera. Mutta en ole siitä että kavereilla on tyttöystävät vaan siitä että jo vuosia kasassa ollut todella hyvä kaveriporukkamme on hajoamispisteessä vain sen takia, ettei kaksi "jäsentä" osaa tasapainotella tyttöystävän ja muiden kavereiden välillä.

Muilla palstaveljillä vastaavia kokemuksia? Pahoittelen mahdollisia ajatus- ja kirjoitusvirheitä, humala ja pieni viha yhdistettynä aamuyön tunteihin ei ole se lupaavin alku kirjoittamiselle.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Myönnän kyllä että olen katkera. Mutta en ole siitä että kavereilla on tyttöystävät vaan siitä että jo vuosia kasassa ollut todella hyvä kaveriporukkamme on hajoamispisteessä vain sen takia, ettei kaksi "jäsentä" osaa tasapainotella tyttöystävän ja muiden kavereiden välillä.

Muilla palstaveljillä vastaavia kokemuksia? Pahoittelen mahdollisia ajatus- ja kirjoitusvirheitä, humala ja pieni viha yhdistettynä aamuyön tunteihin ei ole se lupaavin alku kirjoittamiselle.

Kyllä tuo on hyvinkin tyypillistä, monilla naisilla on taipumusta omia poikaystävänsä ja tietoisesti vieroittaa näitä kavereistaan, ja vastaavasti monet rakkauden ja pillunhimon huumassa olevat kaverit menevät varsin herkästi tossun alle. Toki osalle tämä sopiikin hyvin, koska tarjoaahan naisen olemassaolo hyvän tekosyyn jättää joku ryyppyreissu väliin jos ei huvita.

Näin keskimäärin olisi parempi pitää kaverisuhteet kaverisuhteina ja vältellä sitä tilannetta, että aina pitäisi huomioida ylimääräisiä ihmisiä. Omalla kohdallani tämä onnistui parhaiten erään tuttavani suhteen, jonka luona tuli pelattua erästä peliä samalla peliporukalla viikonloppuisin.

En usean vuoden aikana koskaan tullut tietäneeksi tämän puolison nimeä, vaikka näillä oli lapsikin ja kyse oli siis avovaimosta, ei mistään random-tyttöystävästä. Puoliso oli usein paikalla mutta oleili yleensä jossain eri huoneessa. Kaveri ei puolisoaan koskaan esitellyt (ja puhui tästä vain "muijana", mikä on sinänsä moukkamaista), puoliso ei koskaan tullut itse esittäytymään enkä minäkään katsonut tarpeelliseksi mitään turhaa small talk -lätinää aloittaa. Pelailemaanhan sinne oli tultu eikä naisia naurattamaan.

Sitten taas vastapainona oli pitkän linjan ystävä, jota oli tämän avioitumisen jälkeen hyvin, hyvin hankala tavata kahden kesken. Silloin tällöin pääsi näkemään reilun vuosikymmenen ajan, muuten oli aina puoliso rinnalla tai sitten jotkut puolison järjestämät illanistujaiset joissa oli tupa täynnä tuntemattomia puolison kavereita.

Se on kyllä kiusallinen ilmiö, että joitain kavereita on vaikea tavata omillaan vaan aina on naisystävä käsipuolessa. Tapauskohtaista tuo tietysti on. Osan kohdalla on miltei aina pakko tavata ns. pariskuntaa kaverin sijasta, osa sen sijaan ymmärtää ennemmin tai myöhemmin jalon periaatteen:

Bros before hoes!
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Eron jälkeen on muuten itsekin huomannut että niinhän se mullakin meni. Kun tuli tyttöystävä/vaimo taloon niin kaverisuhteet meni huonommiksi. Ja niitä on kyllä hankala korjata näin parinkymmenen vuoden jälkeen. Ja toisaalta tiivein porukkakin on hajonnut ympäriinsä vuosien kuluessa ja työelämään siirtyessä.

Nykyisessä suhteenalussani olen kyllä päättänyt toimia niin että kaverisuhteet eivät enää tuosta kärsi.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Mulla lähti lapsuuden/nuoruuden paras ystävä miehen matkaan n. 12 vuotta sitten eikä ole sen koommin näkynyt. Mä yritin jotain joululahjojen vaihtokahveja viritellä kaks ekaa joulua kunnes kyllästyin. Hämmennyn välillä puhelinsoitoista/whatsup- viesteistä, kun ovat niinkuin ei oltaiskaan erossa oltu. Tokkopa tunnistais edes enää?

Sen verran olen huomannut näissä tiiviissä kaveriporukoissa, kun sitä emäntää tulee yhdelle jos toisellekin mukaan. Alkaa kulisseissa kihinä ja kuhina ja kuppikunnat naisten kesken. Silloin menee valitettavasti pitkiäkin ystävyyssuhteita vähitellen rikki tai välit viilenee kun rouvat ei tulekaan toimeen keskenään.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Vatanen, Blackhawks
Minäkin joskus erehdyin lähes vieraantumaan ystävistäni sen vuoksi, että oli helpompaa nähdä kavereita tyttöystävän kanssa kuin riidellä päiväkausia sen vuoksi, etten ole ottanut häntä mukaan johonkin. Siihen tuli onneksi tuolloin loppu vain 9 kuukauden seurustelun jälkeen. Sittemmin oikeastaan ystävyyssuhteet vain vahvistuivat. Tämän jälkeen oli yksi varsin hyvä seurustelusuhde. Kaikki oli reilassa ja näin kavereita ja tyttöystävä oli miellyttävä myös ystävien mielestä. Kuitenkin jotkut kokivat hänet ulkopuoliseksi. Ei ollut vaivaantuneisuutta tai mitään, muttei myöskään vapaaehtoista jutustelua hänen ja joidenkin kavereideni välillä. Eli oli heille "ilmaa." Silloin kohtaloksi muodostui se, että olin se ensimmäinen seurustelukumppani tytölle ja liian valmis vakiintumaan. Tyttö ei siihen ollutkaan yllättäen valmis, vaan hommalle tuli stoppi reilun puolen vuoden jälkeen. Tuolloin päätin, että nyt saa muutamaksi vuodeksi riittää seurustelupuuhat. Sitten löytyi nykyinen vaimoni muutaman vuoden päästä. Hän oli jo ennen meidän tapaamistamme hyvää pataa parhaan ystäväni kanssa ja ns. yksi jätkistä jo valmiiksi. Kavereiden kanssa saa lähteä vapaasti radalle ja jos haluaa jäädä yöksi johonkin, niin mitään mustasukkaisuutta tms. ei ole. Molemminpuolinen luottamus on siis pitkälle sen takia, että vaimo on "yksi jätkistä" ja tietää ettei mitään hölmöilyjä tapahdu. Hän on myös aina tervetullut mukaan ja jopa saattavat käydä minun ystävieni kanssa jossain, jos en ole maisemissa.

Vasta nykyään ymmärrän sen, mitä tyttöystävä voi ystävyyssuhteille tehdä. Jotenkin aiemmin sitä ei tajunnut miten yksi muka tärkeä ihminen voi pilata suhteita ihan hemmetin tärkeisiin ihmisiin. Toisaalta kaiken osuessa kohdalleen se voi ylläpitää ja jopa parantaa suhteita ystäviin. Näin esimerkiksi tässä tapauksessa, kun välimatkaa ystäviin on reilut 300 kilometriä ja aina emme ole molemmat kotikonnuilla käymässä.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En tarkoita olla (liian) setämäinen, enkä vähätellä millään muotoa kaveruussuhteita, mutta aika usein tuollainen on osa aikuistumista. Sanoisin, että harvalla 30-40-vuotiaallakaan enää on usean kaverin porukkaa, jota nähdään viikoittain tms.

Tuossa reilun kahdenkympin korvillahan se erkaantuminen lapsuusjengistä alkaa. Yhdelle tulee tyttöystävä ja ehkä pian perhettäkin, toinen taas lähtee opiskelemaan kauaksi.

Muutenkaan porukalla luuhaaminen ei vain ole niin luontevaa enää. Ja kyllä ihmisetkin muuttuvat, kotiinjääminen pistetään usein niiden pahojen tyttöystävien piikkiin, mutta joillakin se arvojärjestys saattaa muuttua ihan itsestään, eikä se ole kenenkään syy. Eikä mielestäni myöskään katkeroitumisen aihe, eikä syy dissata sitä kaveria, jos tämä vaikka eron jälkeen tms. pyrkii takaisin kaveriporukkaan.

Tää on toki vain mun näkemys, mutta kyllä sanoisin, että keskimäärin tavallisempaa on, että kaveriporukat hajoaa perheellistymisen myötä viimeistään tai ainakin se frendien tapaaminen on sellaista keski-ikäisten kahvittelua parin perheen kesken. Toki välillä voidaan käydä poikain kanssa mökillä/kaljalla, mutta aikuistuminen hajottaa tehokkaasti elämän sellaisena kuin se 19-vuotiaana oli.
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
En kyllä ihan allekirjoita sitä, että kavereiden unohtaminen on aikuistumiseen automaattisesti kuuluva asia, vaikka Suomessa onkin surullisen yleistä tämä perhekeskeisyys, jossa istutaan ydinperheen kanssa mökissä ja varotaan ettei vahingossakaan tarvi tavata muita ihmisiä. En yhtään ihmettele miksi täällä on niin paljon masennusta ja itsemurhia, kun kaikki tapahtuu sen oman ydinperheen ympärillä ja jos sitä ei ole niin saa jäädä yksin.

Kyseisen ilmiön esiintyvyys vaihtelee kuitenkin hyvin paljon ihmisten keskuudessa ja mielestäni se on myös viime aikoina vähentynyt. Totta kai se on ihan normaalia, että perheellisenä kavereita nähdään harvemmin ja eri tilanteissa, mutta kyllä itse ainakin tunnen ihmisiä ikäjakaumalla 20-60, joille kaverit ovat tärkeitä ja heitä tavataan perheestä huolimatta. Tiedän 50-vuotiaita perheellisiä miehiä, jotka reissaavat vuosittain kaveriporukalla. Tiedän 30-vuotiaan parin, joilla on kaksi pientä lasta, mutta silti viikottain ystäviä yökylässä. Itse pidän oikein hyvänä tätä kehitystä siihen suuntaan, että omaan lähipiiriin hyväksytään muitakin ihmisiä kuin puoliso ja lapset ja se ei ole mikään maailmanloppu jos joulua vietetään vanhapiikatädin kanssa.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Tää on toki vain mun näkemys, mutta kyllä sanoisin, että keskimäärin tavallisempaa on, että kaveriporukat hajoaa perheellistymisen myötä viimeistään tai ainakin se frendien tapaaminen on sellaista keski-ikäisten kahvittelua parin perheen kesken. Toki välillä voidaan käydä poikain kanssa mökillä/kaljalla, mutta aikuistuminen hajottaa tehokkaasti elämän sellaisena kuin se 19-vuotiaana oli.
Ei tuo ole pelkästään sinun näkemyksesi. Hyvin pitkälti samat kokemukset ovat täälläkin. Toki on sitten noita petttereitä, joiden elämä pyörii kaveriporukan kesken kaljoitellessa. En silti sano, että sekään olisi mitenkään väärä tapa elää. Harvinaisempaa se kyllä varmaan on, että vanhenemisen ja aikuistumisen myötä mikään ei muuttuisi teinivuosista.
 

mikse

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Manchester United, Edmonton Oilers
Ei tuo ole pelkästään sinun näkemyksesi. Hyvin pitkälti samat kokemukset ovat täälläkin. Toki on sitten noita petttereitä, joiden elämä pyörii kaveriporukan kesken kaljoitellessa. En silti sano, että sekään olisi mitenkään väärä tapa elää. Harvinaisempaa se kyllä varmaan on, että vanhenemisen ja aikuistumisen myötä mikään ei muuttuisi teinivuosista.

Mä ainakin huomasin sen, että vielä lukiossa osa samassa porukassa olleista kavereista on jäänyt taka-alalle, koska yhteiset kiinnostuksenkohteet ovat nykyään suht harvassa. Aikalailla samanhenkisten ihmisten kanssa tulee nykyään "kaveriaika" vietettyä. Eikä tuota aikaa nyt vaimon vuoroduunin ja parin harrastavan pikkukundin arjessa niin älyttömästi jää. Lähinnä aikaa vietetään meillä/kavereilla usein lapset mukana, mikä tietysti johtaa siihen, että mukana pyörivillä on usein itselläänkin lapsia. Toki myös vaimon kanssa vietetään yllättävän usein aikaa ihan kahdestaankin ja täytyy myöntää, että se on kyllä hyvin mukavaa, eikä silloin pubissa istuskelua, lenkkeilyä tai muuta aktiviteettia kavereiden kanssa osaa kaivata, vaikka mainituillekin toki ehdottomasti paikkansa on.

Pointtina ehkä se, että lapsuusajan kavereiden polut todennäköisesti erkanevat jo ihan senkin takia, että ihmiset alkavat jostain 25 ikävuodesta alkaen pikkuhiljaa löytämään sitä omaa juttuaan eikä silloin täysin erihenkisten ihmisten kanssa kiinnosta enää sitä ehkä jopa vähäistä aikaa viettää, vaikka kuinka olisi kimpassa juotu samasta kuralätäköstä, rakennettu majoja ja menty samoilla väärillä papareilla ekoja kertoja baariin.
 

JJT

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onko muilla palstaveljillä mennyt kaverisuhteet remonttiin parisuhteiden myötä? Itsellä jatkuvasti kränää parin kaverin ja heidän tyttöystäviensä kanssa. Olen itse 21v enkä ikinä seurustellut vakavasti.

Vastaavia kokemuksia löytyy täältäkin, joten myötätunnot sinne. Jos se yhtään lohduttaa, niin itse olen ainakin huomannut, että tällaiset ns. iilimato-suhteet yleensä loppuvat ennen aikojaan.

Jännä juttu, sillä kun reilu vuosi sitten aloimme seurustella paremman puoliskoni kanssa, niin ensimmäinen "isompi" puheenaihe oli juurikin se, että vaikka kuinka tykkäisi toisesta, niin molemmilla tulee ehdottomasti tulla oma elämä ja menot, joihin kumppania yksinkertaisesti ei oteta mukaan. Tietysti tilanne on vähän eri kuin JYP#44:llä, koska me olimme nähneet maailmaa jo neljännesvuosisadan verran.

Mutta tuohon tilanteeseen näkisin ratkaisuksi vain sen, että otat asian näiden kavereiden kanssa rohkeasti puheeksi. Jos onnistut kertomaan näkemyksesi asiasta rauhallisesti ja vaikka vähän nuoleskellen, ja vasta-argumentit ovat edelleen olet katkera ja/tai et ymmärrä kun et seurustele -osastoa, niin kannattaa miettiä, että kannattaako tämmöisiä tyyppejä pitää enää kavereinaan. Kyllä sitä on itselläkin kaveripiirit vaihtuneet iän myötä pariinkiin otteeseen, ei sen pitäisi olla niin mahdoton ongelma.
 
Viimeksi muokattu:

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Ei tuo ole pelkästään sinun näkemyksesi. Hyvin pitkälti samat kokemukset ovat täälläkin. Toki on sitten noita petttereitä, joiden elämä pyörii kaveriporukan kesken kaljoitellessa. En silti sano, että sekään olisi mitenkään väärä tapa elää. Harvinaisempaa se kyllä varmaan on, että vanhenemisen ja aikuistumisen myötä mikään ei muuttuisi teinivuosista.

Kyllähän elämän realiteetit lävähtävät silmille iän ja vastuun lisääntyessä ja huomatessa, ettei aika riitä millään kaikkeen ja silloin valintoja pitää tehdä. Mutta paljon on myös kiinni siitä, miten ajankäyttönsä järjestää.

Sillä tavalla en kuitenkaan ole suostunut 'aikuistumaan', etteikö kavereille riittäisi myös aikaa, vaikka ikää mittarissa onkin jo nelosella alkava numero. Käymme yhdessä kaveriporukan kanssa harrastamassa ja treenaamassa muutaman kerran viikossa. Tunnin treeni, saunomiset ja aamupala päälle... mikä olisi mukavampi tapa aloittaa duunipäivä... paitsi sellainen kotijumppa, mitä voikin sitten harrastaa vaimon kanssa himassa, sängystä nousematta... Aikaiset heräämiset voivat olla joillekin toki ongelma, mutta unen tarvehan vähenee iän lisääntyessä, heh. Sen lisäksi käymme kavereiden kanssa muutamalla kaljalla jos ei viikottain, niin kuitenkin 'tarpeen' mukaan ja tarvehan on, kuten me kaikki tiedämme, yllättävän usein! Siihen päälle pari kertaa vuoteen kavereiden kanssa yhteinen reissu, A-luokan sellainen.... jotka on 'ovelasti naamioitu' jonkun harrasteen varjolla tehtäväksi.

Sama tietysti myös toisinpäin, eli puolisolle pitää suoda samat mahdollisuudet. Asiaa toki helpottaa kovasti, että puolin ja toisin tunnetaan toistemme kaverit ja heidän mahdolliset puolisonsa ja luottamus on sitä kautta kunnossa. Kun vielä perheinä ollaan tuon päälle tekemisissä, niin kyllä ainakin allekirjoittanut näkee kavereiden rumia pärstöjä ihan tarpeeksi, ellei jopa liikaakin...
 
Viimeksi muokattu:

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Mun tarina tähän viime aikoina aiheena olleeseen keskusteluun on seuraava: Pikkuveljeni aloitti muutama vuosi sitten seukkaamaan erään pissiksen kanssa. Ei siinä mitään erikoista ole, mutta tämä pissis ei vaan oikein... Sanotaan nyt näin ettei hän tykkää minusta. Tästä johtuen veljeni oli normaalia kireämpi minua kohtaan ja lopulta pisti kokonaan välit poikki. Täytyy vaan todeta että on sillä pillulla uskomaton valta kun voi perheenjäsenetkin erottaa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Minulla tämä kaveripiirin vaihtuminen alkoi 8 vuotta sitten kun kävin läpi avioeron. Entisiä perheellisiä kavereita tulee nähtyä yleensä lasten synttäreillä tai jossain rapujuhlissa jne. Näitä tyyppejä ei tule juuri pyydettyä mihinkään, koska vastaus on 95% kielteinen.

Nykyisen kaveripiirin kanssa voi sitten tehdä ex. tempore kaikenlaista. Käydä reissussa, tapahtumissa tai kaljalla. Ei tarvita viikkojen suunnittelua, vaan voi kasata jengin kasaan parilla puhelinsoitolla tai FB-chatilla. Parisuhteessa olevat kaverit eivät ole tossun alla ja pääsevät viettämään ns. omaa aikaa tarvittaessa ja heidän nais/miesystävänsäkin ovat aina tervetulleita porukkaan.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Olen nyt hämmästyksekseni löytänyt itseni "friends with benefits" -suhteesta. En oikein tiedä onko tämä hyvä juttu vai ei. Just vasta eronneena tuo nyt on melkoista läheisyydenkaipuun paikkausta ja ei todellakaan ole mitään tarvetta viedä tuota yhtään pidemmälle, on vaan melkoisen kummallinen tilanne. Onko teillä kokemuksia tämmösistä panokaverijutuista ja ihan vakavissaan onko tuollainen teidän mielestä loppujen lopuksi kovinkaan viisasta?
Mulla tulee aina välillä tossa sellanen onko tässä nyt mitään järkeä-fiilis, mutta sitten aivot lopettavat turhan ajatustoiminnan ja rupean ajattelemaan alapäälläni.
Näillä näkymin on molemmille ihan ok tilanne, toivottavasti tuo tuosta selkiytyy vielä nyt kun opiskeluhommat alkaa. Tulee mielenkiintoinen syksy, ekaa kertaa sinkkuna viiteen vuoteen.
 

Magenta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Olen nyt hämmästyksekseni löytänyt itseni "friends with benefits" -suhteesta. En oikein tiedä onko tämä hyvä juttu vai ei. Just vasta eronneena tuo nyt on melkoista läheisyydenkaipuun paikkausta ja ei todellakaan ole mitään tarvetta viedä tuota yhtään pidemmälle, on vaan melkoisen kummallinen tilanne. Onko teillä kokemuksia tämmösistä panokaverijutuista ja ihan vakavissaan onko tuollainen teidän mielestä loppujen lopuksi kovinkaan viisasta?
Mulla tulee aina välillä tossa sellanen onko tässä nyt mitään järkeä-fiilis, mutta sitten aivot lopettavat turhan ajatustoiminnan ja rupean ajattelemaan alapäälläni.
Näillä näkymin on molemmille ihan ok tilanne, toivottavasti tuo tuosta selkiytyy vielä nyt kun opiskeluhommat alkaa. Tulee mielenkiintoinen syksy, ekaa kertaa sinkkuna viiteen vuoteen.

Niin kauan kuin molemmat ovat henkisesti kartalla siitä, että ollaan vain panosuhteessa niin tämä on pelkästään positiivinen asia. Jos alkaa mustasukkaisuusjuttuja astumaan kuvioon, niin äkkiä karkuun. Itsellä on parista vastaavasta kokemusta ja molemmat olivat varsin raikkaita tuulahduksia sinkkumiehen arjessa. Suhteet myös kuivahtivat lähes kuin itsestään pois eikä tarvinnut mitään awkwardeja selittelyjä.

Go for it!
 

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
Olen nyt hämmästyksekseni löytänyt itseni "friends with benefits" -suhteesta. En oikein tiedä onko tämä hyvä juttu vai ei.

Kuten Magentakin jo asian selvensi, se on ihan hyvä juttu niin kauan kun se toimii. Toimimisen aikataulua on mahdoton ennustaa etukäteen, mutta ennen pitkää juttu joko kuivahtaa kasaan, tai jommalle kummalle (yleensä naiselle) kehittyy asian suhteen syvempiä tunteita. Kunhan pidätte toisenne ajan tasalla siitä missä mennään, niin go for it. Kyllä sinkkumieskin tarvitsee paineenpurkukanavia.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Joo kerroin tuossa edellä naimisissa olevasta naisesta, joka hieman ahdisteli minua. Kävin kahvilla naisen kanssa ja sanoin, että olisi parempi ettei ota minuun yhteyttä jatkossa. Toivottavasti saa hommat selviksi miehensä kanssa. Todennäköisesti joku peräkylän pentti sitä naista kuitenkin käy painamassa jonkun baarireissun päätteeksi. Ei ole minun ongelma luojan kiitos.

Helvetin vaikeaa on kyllä löytää sopivaa naista. Varmaan olen aika nirso. Olen joutunut antamaan pakit aika monelle fiksulle ja ihan kauniille mimmille, koska ei vain sytytä. Olen toisaalta saanut itsekin kaverikortin muutamalta yhden illan hurmalta. Vituttaa kyllä ihastua toistuvasti tollaisiin yli sosiaalisiin "villi ja vitun vapaa" naisiin. Toisaalta olen kyllä itse jossain määrin samanlainen miespuolinen tapaus. Jossain vaiheessa ehkä pitää toteuttaa ikivanhaa viisautta ja ottaa nainen, joka rakastaa sinua eikä sellaista jota sinä rakastat.
 

Hotomi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
3-vuoden parisuhde päättyi muutama viikko sitten. Muutto uuteen asuntoon ensi viikolla edessä. Tässä onneksi ollut niin paljon tekemistä koko ajan ettei ole tullut ihan koko ajan ajateltua asioita.

Alkoholia on tullut kyllä kumottua ihan liikaa näiden viikkojen aikana, vaikka tiedostan kyllä sen ettei se oloa paranna kuin ehkä hetkellisesti. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
 
Suosikkijoukkue
NY Jets, Knicks, Yankees, Islanders, Chelsea & TPS
Ei kannata tyytyä. Ikinä.

Samaa olen itsekin funtsinut. Ei sillä, että asian pohtiminen niinkään ajankohtaista olisi, mutta kun vielä ei ole kukaan tullut näyttämään, että täällä enemmän kuin kerran elettäisiin, niin miksi ne vuodet jakaisi kakkosvaihtoehdon kanssa, jos se draftin ykkösvalintakin on olemassa?
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Olen aina ollut sitä mieltä, että mielummin yksin kuin kakkosvaihtoehdon kanssa. Ykkösvaihtoehdon kriteerejä on hyvin vaikea edes tajuta ennen kuin se oikea astelee elämään. Tyyppien pitäisi vain oppia se, että jos jonkun ihmisen kanssa on vaikeaa ja on ongelmia ja lässynlää niin silloin pitäisi vain viheltää peli poikki ja jatkaa elämää yksin. Sitten kun sen oikean tapaa niin asiat ovat helppoja.

Alusta olen samaa mieltä, lopusta taas en. Jos suhteessa on vaikeaa, pitää ne asiat yrittää selvittää. Kaikissa parisuhteissa tulee jakso, kun hommat menee enemmän tai vähemmän päin persettä. Silloin se parisuhde punnitaan. Tietty jossain vaiheessa homma pitää mahdollisesti puhaltaa poikki, kuollutta ei kannata elvyttää.

Ja tuokaan ei pidä paikkaansa, että kun tapaa oikean, niin asiat on helppoja. Kyllä sen Herra/Rouva Oikeankin kanssa tulee vaikeita hetkiä.
 

Carlos

Jäsen
Olen aina ollut sitä mieltä, että mielummin yksin kuin kakkosvaihtoehdon kanssa.

Minä taas en ymmärrä sitä että ei viitsi olla jonkun kanssa koska se ei ihan tunnu 100% täydelliseltä, miettien että mitä jos on joku vielä parempi ja ihqumpi. Noh, nykymaailmassa ollaan niin lapsellisia ja veteliä että kaiken pitää olla täydellistä. Ja siinä samalla ei ole mitään mahdollisuutta edes tietää mikä on sitä "täydellistä".

Jos yhdessä on mukavampi kuin yksin, niin en minä ainakaan jäisi murehtimaan että mitä jos jonkun muun kanssa olisi vielä mukavampaa. Kun sitä ei vaan voi koskaan tietää minkälainen toinen ihminen on pitkän päälle, ja minkälainen hänestä muokkautuu suhteen kestäessä, ja elämän kouliessa. Se "kakkosvaihtoehto" voi pitkän päälle osoittautuakin ihan kirkkaasti parhaaksi asiaksi elämässäsi. Tai sitten ei. Ja sama sen "ykkösen" kanssa. Sitä kun ei vaan etukäteen tiedä.

Minäkin menin aikoinaan naimisiin naisen kanssa joka ei ehkä joka suhteessa vastannut unelmieni naista 100% joka suhteessa. Nyt kun ajattelee sitä aikaa, tuntuu naurettavalta että joku edes miettii sellaista, on kyllä niin epäolennainen asia avioliitossa kuin olla voi. Ei ihminen ole "valmis" kun naimisiin mennään joskus pari-kolmekymppisenä, päinvastoin, raakile vielä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja elämänkumppanuus ei ole auto joka ostetaan uutena kaupasta, se on projekti, ja sen tärkein kulmakivi on molemminpuolinen halu pitää yhtä, myötä ja vastamäessä, riippumatta niiden mäkien toistuvuudesta ja pituudesta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös