Naisasiat

[Musta Nuoli]

Tuota en vain voi ymmärtää, miten helvetissä toinen voi olla valmis jo kuukauden jälkeen uuteen yritykseen, kun on kumminkin kuusi ja puoli vuotta suhdetta takana. Minulla mennyt vuosi, ja parista pikku yrityksestä huolimatta vieläkään ei oikein kolahda.

Todennäköisesti on jo uusi mies katsottuna ja kuviot eron suhteen täysin selviä jo hyvissä ajoin, tämähän on se perinteinen kuvio. Omalle puolisolle kerrotaan erosta vasta kun se on jo naisen mielessä henkisesti suoritettu, kulissia voidaan sitä ennen ylläpitää pitkäänkin juuri kuten nimimerkki Tiityy yllä sanoi.

Poikkeuksiakin tietysti on, mutta keskimäärin naisilla on tapana olla näissä asioissa miehiä suunnitelmallisempia jopa julman tuntuisesti. Mies jää sitten hölmistyneenä lehdelle soittelemaan ja kokee eron shokkina, mitä se ei naiselle ole pitkään aikaan ollut - jos ollenkaan. Ei nainen välttämättä petä ennen eroa, mutta uusi mies on silti jo käytännössä valittuna.

Keskivertonaisten suhtautuminen parisuhteisiin on muutenkin kylmän rationaalista verrattuna keskivertomiehiin. Toisin kuin naistenlehdet ja hömppämedia antavat ymmärtää, niin mieshän on se romanttisempi ja tunteenomaisempi osapuoli hyvin usein, ja erot tuntuvat ottavan paljon kovemmalle. Tästä seuraa toisinaan ikäviä lieveilmiöitäkin eri mustasukkaisuusdraamojen muodossa, kun jätetty ja petetty (tai sellaiseksi itsensä mieltävä) mies ei kestä ajatusta ex-rakkaastaan toisen miehen sylissä. Siihen päälle alkoholia ja ase, niin päästään Alibin kanteen.

Toisin kuin muut, minä en tarjoa korulauseita tyyliin "kyllä naisia riittää meressä loputtomiin". Ei niitä riitä loputtomiin. Hyviä ja vapaita naisia on rajallinen määrä ja on hyvin mahdollista, että pitkä vuosia kestänyt parisuhde on se viimeinen pitkä parisuhde, joka tuntuu mielekkäältä ja että edessä saattaa olla vain yksittäisiä irtosuhteita ja/tai sinkkuvuosia, ellei käy tuuria tai jos ei mikä tahansa hameväen edustaja sytytä.

Ei kannata edes lähteä rakentamaan uutta elämää siltä pohjalta, että pakko on lähteä taas saalista kalastamaan vaan kannattaa rakentaa elämä itsenäiselle pohjalle vailla ajatustakaan siitä, että lähtee väkisin pilkkimään heikoille kevätjäille jonne voi upota entistä syvemmälle. Sen jälkeen voi käydä harrastusmielessä kalastamassa ja katsoa mitä tuleman pitää vailla paineita pakollisesta saaliista. Tai sitten voi ostaa sen kalan kaupasta, kalatiskiltä saa muutakin kuin lahnaa.

 

[Alamummo]

Keskivertonaisten suhtautuminen parisuhteisiin on muutenkin kylmän rationaalista verrattuna keskivertomiehiin. Toisin kuin naistenlehdet ja hömppämedia antavat ymmärtää, niin mieshän on se romanttisempi ja tunteenomaisempi osapuoli hyvin usein, ja erot tuntuvat ottavan paljon kovemmalle. Tästä seuraa toisinaan ikäviä lieveilmiöitäkin eri mustasukkaisuusdraamojen muodossa, kun jätetty ja petetty (tai sellaiseksi itsensä mieltävä) mies ei kestä ajatusta ex-rakkaastaan toisen miehen sylissä. Siihen päälle alkoholia ja ase, niin päästään Alibin kanteen.

Tähän semmoinen korjaus, että mustasukkaisuus on puhdasta omistamisenhalua, ei välittämistä eikä varsinkaan rakastamista.

 

[Musta Nuoli]

Tähän semmoinen korjaus, että mustasukkaisuus on puhdasta omistamisenhalua, ei välittämistä eikä varsinkaan rakastamista.

Tina Turnerin sanoin: What's love got to do with it?

En lähtisi aliarvioimaan petetyksi ja jätetyksi tulemisen tunnetta ja siitä seuraavaa loukkaantumisen tunnetta väittämällä, ettei petetty ja jätetty tuntisi tai olisi koskaan tuntenut rakkautta. Jotkut ihmiset tuntevat liiankin syvästi eivätkä pysty tunteitaan hallitsemaan, ja tunnetilat purkautuvat sitten raivona ja rajuna mustasukkaisuutena. Silloin on tietysti ammattiauttajan paikka, mutta ei ammattiauttajakaan sano autettavalleen, että "et ole koskaan oikeasti rakastanut".

Sama koskee ns. tervettä ja lievää (ja ohimenevää) mustasukkaisuutta, eli väitän, että aika harvassa ovat ne ihmissuhteet, jossa kummallekaan osapuolelle ei tuntuisi missään jos toinen kiehnäisi jonkun toisen kainalossa tai käyttäytyisi salailevan epäilyttävästi pitkän aikaa. Yleensähän tunne siitä, että jokin ei nyt ole kohdallaan pitää paikkansakin, eli jos toisen käytös äkisti muuttuu ja aikaa tuntuu kuluvan epämääräisissä "ylitöissä", niin erikoistahan se on, jos ei yhtään tuntisi ns. mustasukkaisuutta ja ihmettelisi missä mennään. Uskon, että sellaiset ihmiset, jotka voivat täysin luontevasti olla täysin vapaissa suhteissa vailla mitään tunnereaktioita ovat aika harvassa.

Narsistinen mustasukkaisuus ja omistamisen halu ovat tietysti oma lukunsa, manipuloiva dominointi ja toisen elämän kontrollointi (plus tietysti väkivalta) ovat kaukana rakkaudesta tai mistään muistakaan normaaleista tunteista. Narsistit ja sosiopaatit eivät normaaleihin tunnetiloihin edes kykene.

 

[Alamummo]

En lähtisi aliarvioimaan petetyksi ja jätetyksi tulemisen tunnetta ja siitä seuraavaa loukkaantumisen tunnetta väittämällä, ettei petetty ja jätetty tuntisi tai olisi koskaan tuntenut rakkautta. Jotkut ihmiset tuntevat liiankin syvästi eivätkä pysty tunteitaan hallitsemaan, ja tunnetilat purkautuvat sitten raivona ja rajuna mustasukkaisuutena. Silloin on tietysti ammattiauttajan paikka, mutta ei ammattiauttajakaan sano autettavalleen, että "et ole koskaan oikeasti rakastanut".

Jätetyksi tulevan ihmisen tunnetilan purkautuminen mustasukkaisuutena johtuu juuri siitä, että kuvittelee mielessään hallitsevansa ja omistavansa toisen. Sitten kun toinen lähteekin elämään omaa elämäänsä, jätetyn mustasukkaisuus kumpuaa juuri tuosta fiiliksestä, että joku "oma" ei olekaan enää sitä. En tajua, miksi rakastuminen sekoitetaan tähän. Totta kai rakastunut ihminen tuntee tuossa tilanteessa surua ja vihaakin, mutta mustasukkaisuus kumpuaa jostain muusta.

En minä sanonut, että mustasukkainen ihminen ei rakasta, sanoin että sillä tunteella ei ole rakkauden kanssa tekemistä. Enkä puhu mistään narsisitisesta ääri-ilmiöstä.

 

[pernaveikko]

Poikkeuksiakin tietysti on, mutta keskimäärin naisilla on tapana olla näissä asioissa miehiä suunnitelmallisempia jopa julman tuntuisesti. Mies jää sitten hölmistyneenä lehdelle soittelemaan ja kokee eron shokkina, mitä se ei naiselle ole pitkään aikaan ollut - jos ollenkaan. Ei nainen välttämättä petä ennen eroa, mutta uusi mies on silti jo käytännössä valittuna.

Julminta mitä minulle on koskaan sanottu oli, kun siinä erohöpinöissä tyttö vaan tuumaa "enmä koe mitenkään erityisen julma olleeni, mä vaan jätin sut."

Olin niin järkyttynyt, että en sanonut tuohon mitään, "mä vaan jätin sut." Voisiko joskus edes vähän miettiä mitä sammakoita sitä suustaan päästää, vaikka olisikin nainen mikä saa päättää koko kuviosta. Muuta kautta tiedän sen, että uutta miestä ei ihan suoraan ollut samaan aikaan, vaikka heti perään olikin.

 

[Tiityy]

Alamummon määritelmä on ihan hyvä, mutta vain yksi mielipide. Oma mielipiteeni on että mustasukkaisuus voi kummuta rakkaudesta. Ellet ole kiinnostunut toisesta, ellet halua jakaa elmääsi hänen kanssaan ja halua että hän jakaa elämänsä sinun kanssasi, et ole myöskään mustasukkainen. Rakkautta ja ihmisiä on erilaisia, intohimoinen rakkaus ja intohimoinen ihminen (intohimoisen voi vaihtaa toiseen sanaan, jos se häiritsee... intensiivinen?), saattaa olla mustasukkainen.

Sellainen rakkaus ja sellainen suhde ei ole helppo, mutta esimerkiksi vanhemmillani oli sellainen suhde. En sanoisi heitä sairaiksi, olivat naimisissa 50 vuotta kuunes isäni kuoli, äitini päätti nuorena tyttönä "heittojätkän" nähtyään, että tuon minä otan ja kymmenen vuotta myöhemmin sai mitä halusi. Ei kuulemma vieläkään kaduta.

99,9% tapauksista on tuollaisia, mutta kyllä mustasukkaisuudella VOI olla tekemistä rakkauden kanssa. Kyllä rakkaudessa voi olla mukana myös omistamisen halua, sekin on määritelmäkysymys.

 

[Ted Raikas]

Tähän semmoinen korjaus, että mustasukkaisuus on puhdasta omistamisenhalua, ei välittämistä eikä varsinkaan rakastamista.

En ole ihan samaa mieltä asiasta. Tietyissä määrin mustasukkaisuus voi olla ihan hyväkin piirre, mutta totta kai, kuten mikä tahansa joka menee överiksi se on voi olla ja onkin ihmissuhteita tuhoava ominaisuus.

Myönnän itse olleeni mustasukkainen, mutta en ehkä sillä tapaa perinteisesti, että esim. olisin pelännyt tyttöystävän pettävän minua. Pikemminkin se oli sitä, että olin mustasukkainen huomionosoituksista ja ylipäätään siitä, että en yhtä lailla saa hyväksyntää kuin esim. hänen kaverinsa. Esimerkkinä nyt vaikka se, että joku tämän exäni miespuolinen kaveri heitti luokkaa: laaduton jotain läppää ja exäni nauraa perseensä pohjasta. Sitten heitän minä samaa ö-luokkaa olevaa juttua ja lähinnä vaivaannutaan ja toivotaan, että pitäisin pääni ummessa enkä nolaisia itseäni ja exää.

Noissa tilanteissa kun totesi, että muiden seura on hauskempaa ja jutut naurattaa, niin mustasukkaisuutta (jos se sitä nyt on) rupesi kyllä ilmenemään silloin.

Noin muuten kyllä olen pyrkinyt tiedostamaan tuon tunnetilan ja olla antamatta sille valtaa. Kyllä siitä eroon pääsee jos vaan vähän antaa järjelle tilaa ja toteaa tilanteen älyttömyyden.

Silti sanoisin, että pieninä ripauksina mustasukkaisuus on hyvä. Sillä tapaa, että ei ole ihan täysin yhdentekevää mitä toinen sanoo ja tekee. Eli osaa tiedostaa missä kulkee raja ja milloin esimerkiksi jonkun jätkän ei kannata astua toisen reviirille. Kyllä se ihan välittämistä silloin on, toki sitä itsekkyyttä myös, mutta sekin kuuluu asiaan vaikka mitä väittäisi. Kukaan ei tietysti ketään voi omistaa, mutta on myös oikeus kokea, että parisuhteeseen kuuluu avoimuus. Kaikki ei sitä vilpittömästi kunnioita, joten mustasukkaisuus on ihan luonnollinen seuraamus siitä.

Voi se olla omalla tavallaan jopa viehkoakin, jos joku nainen on hiukan mustis. Kun sen tajuaa, niin ymmärtää, että merkitsen toiselle todella jotain. Tällöin voi myös osoittaa jotain hienoa elettä sitä kiintymystä kohden ja todistaa, että sille tunnetilalle ei ole perusteita eikä tarvetta.

 

[Palstalegenda]

Hirveen työlästä olla mustasukkainen. Menee energiaa jonnekin kankkulan kaivoon. Minusta on kiva, että nainen (mikä milloinkin) saa energiani ikään kuin valona, eikä mustana. Sitä paitsi, jos naista joku muu tyyppi kiinnostaa siinä määrin enemmän, että haluaa mennä sen kanssa, niin antaa mennä vaan. Sehän vaan osoittaa, että sitä kiinnostaa pöljempi seura, joten sen täytyy olla itsekin pöljä. Tai sitten se on semmoinen mani-mani-is-all -tyyppi, jotka eivät minua voisi vähempää kiinnostaa, vaikka olisin maailman rikkain ihminen. On tässä jo kutakuinkin kaikki mahdolliset naistyypit tullut kohdattua.

Ihmeen moni nainen muuten tykkää siitä, kun mies on tylsä, joten älkää luulko, hissukkarunkkarit, että teillä ei olisi mahdollisuuksia. Toki sen hissukan on hyvä tienata vähintään 5000 euroa kuukaudessa.

Nämä ohjeistukset pätevät siis ensimmäisen kierroksen naisiin. Toisella kierroksella säännöt muuttuvat.

 

[Alamummo]

Voi se olla omalla tavallaan jopa viehkoakin, jos joku nainen on hiukan mustis. Kun sen tajuaa, niin ymmärtää, että merkitsen toiselle todella jotain. Tällöin voi myös osoittaa jotain hienoa elettä sitä kiintymystä kohden ja todistaa, että sille tunnetilalle ei ole perusteita eikä tarvetta.

Mulla itselläni on aina ollut tapana esittää välittämiseni jollain muulla tavalla. Samoin toivon, että minuun kohdistetut välittämisen osoitukset ovat jotain muuta kuin mustasukkaisuuspuuskia. En pidä niitä positiivisena, vaan ahdistavana käytöksenä ja osoituksena epäluottamuksesta sekä huonosta itsetunnosta.

 

[Bigmouth]

Mulla itselläni on aina ollut tapana esittää välittämiseni jollain muulla tavalla. Samoin toivon, että minuun kohdistetut välittämisen osoitukset ovat jotain muuta kuin mustasukkaisuuspuuskia. En pidä niitä positiivisena, vaan ahdistavana käytöksenä ja osoituksena epäluottamuksesta sekä huonosta itsetunnosta.

Boldasin avainkohdaksi kokemani asian.

Mustasukkaisuus saattaa olla merkki omistamisenhalusta tai aidosta välittämisestä, se voidaan kokea joko positiiviseksi tai ahdistavaksi.

Olennaista tämänkin asian kohdalla on se, että kyseisen käsitteen ilmenemien vastaanotto ja merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti eikä ainoaa oikeaa vastausta ole olemassa.

 

[Alamummo]

Mustasukkaisuus saattaa olla merkki omistamisenhalusta tai aidosta välittämisestä, se voidaan kokea joko positiiviseksi tai ahdistavaksi.

Olennaista tämänkin asian kohdalla on se, että kyseisen käsitteen ilmenemien vastaanotto ja merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti eikä ainoaa oikeaa vastausta ole olemassa.

Mitä jos mustasukkainen henkilö ja tunteen kohde eivät ole samalla aallonpituudella? Toinen on sitä mieltä, että mustasukkaisuudella hän osoittaa kiintymystään ja toinen sitä mieltä, että se on ahdistavaa.

Miksi tunteita pitäisi osoittaa omistamisenhalulla? Eikö niitä pysty osoittamaan muka millään positiivisella tavalla?

 

[Bigmouth]

Mitä jos mustasukkainen henkilö ja tunteen kohde eivät ole samalla aallonpituudella? Toinen on sitä mieltä, että mustasukkaisuudella hän osoittaa kiintymystään ja toinen sitä mieltä, että se on ahdistavaa.

Sitten voidaan sanoa, että yhtälö ei toimi. Tämä on ihmisten välisissä suhteissa arkipäivää.

On silti ymmärrettävä, että tuollaisessa tilanteessa kumpikaan ei ole oikeassa jollei väärässäkään.

Miksi tunteita pitäisi osoittaa omistamisenhalulla? Eikö niitä pysty osoittamaan muka millään positiivisella tavalla?

Koska kaikille se ei ole omistuksenhalua, vaan monille hyvinkin positiivinen ilmiö.

Kannattaa muistaa, että ihmisten itselleen vaatimat reviirit ja se miten herkästi toisen päästää lähelleen vaihtelevat kovastikin. Eikä yksikään parisuhde ole dynamiikaltaan toisen kopio.

 

[Jupe]

Koska kaikille se ei ole omistuksenhalua, vaan monille hyvinkin positiivinen ilmiö.

Mielenkiintoista keskustelua mutta oma kymmensenttiseni tähän asiaan vahvasti tukee Bigmouthin mainitsemaa positiivista ilmiötä. Useat naiset oman kokemukseni mukaan odottavat mieheltä pientä positiivista mustasukkaisuutta mikä osoittaa välittämistä, olla kiinnostunut hänestä ja hänen tekemisistään.

Jos nainen kertoo tilanteen missä ollut läheisissä tekemississä jonkun miehen kanssa niin jotkut naiset ehdottomasti haluavat että asiasta ollaan vähän enemmän kiinnostuneita kuin että "so what, tee mitä lystäät" tai "ai kun kiva että sulla riittää miehiä tanssilattialla aina kun oot viihteellä, mä oon niin onnellinen sun puolesta". Ehkä nuorempana enemmän tuli tälläisiä tilanteita mutta en koe sitä negatiivisena vaan positiivisena mustasukkaisuutena, toki tämä riippuu aina henkilöistä, pitää tuntea naisensa ja miten hänelle esittää eri tilanteissa huomiotansa.

_

 

[Samppakanki]

Kiitoksia kaikille vastauksista ja asiallisista teksteistä. Onhan nyt jo siis paremmat ajat ja helpompaa ollu mutta se on saletti etten asiasta ole yli vielä. Siis onhan sinkkuus ja yksinään olo aivan helvetin siistiä, ja siitä kyllä tulee saamaan vielä enemmän irti kunhan saa tän asian käsiteltyä. Nykyään jo pitkiäkin jaksoja ettei tuu mietittyä asioita ja maistuu touhu jo aivan makosalta, saa mennä ja tehdä miten lystää. Mutta huonojakin aikoja on, ikävä jne on kuitenkin.

Ja kuten aiemmin todettua, ilmeisesti juurikin niin että hän oli päättänyt erota joa aikaisemmin, sitten se vaan hoidettiin "pois alta". Siinäpä se syy helppouteen, kai. Toki jälkeenpäin mietittynä suhteesta se suurin hohto oli poissa, mitä ilmeisesti hän haikaili, mutta kyllä itse rakastin vielä oikeasti. Miulle se oli ehkä "tuttua ja turvallista", hänelle läsähtänyt suhde. Tiedä näistä.

Ihan ensiksi täytyy pahoitella tuota että esim. eilen otteluketjussa tuli ilkuttua jotain kommenttejasi Palloseurasta. Ihan säälittäviä juttuhan nuo tuollaiset on ja vituttaa huomata että siellähän on ihan kunnon probleemaa menossa, pahoittelut.

Nou hätä, se on vaan lätkää ja pieni naljailu kuuluu asiaan. ;) Tunteella kun eletään toki oman joukkueen takana. Kyllä sitä tulee ite sorruttua kiihkeän kierroksen jälkeen välistä ylilyönteihin.

 

[Freya]

Julminta mitä minulle on koskaan sanottu oli, kun siinä erohöpinöissä tyttö vaan tuumaa "enmä koe mitenkään erityisen julma olleeni, mä vaan jätin sut.".

Onhan tämä ehkä vähän brutaalisti sanottu, mutta toisaalta jättämiset on aina hankalia tilanteita, jompaan kumpaan sattuu. Mitä sen ihmisen pitäisi tehdä joka ei vaan enää tunne sitä kipinää siihen toiseen ihmiseen? Mut tietysti aina voi vähän miettiä miten ne asiat ilmaisee, etenkin jos toisella on paljon enemmän tunteita jäljellä, kuin itsellä.

niin mieshän on se romanttisempi ja tunteenomaisempi osapuoli hyvin usein, ja erot tuntuvat ottavan paljon kovemmalle.

Höpöhöpö, ei se ole taaskaan mikään sukupuoli kysymys. Kysymys on lähinnä ihmisen persoonallisuudesta. Totta kai miehet näkevät asian näin, mutta itse tiedän monta suhdetta jossa mies otti ja lähti, jätti lapset ja valitsi villin sinkkuuden tai ystäväni tapauksessa jossa ystäväni oli raskaana - odotti esikoista jonka aikana mies tapaili baarissa koko ajan eri mimmejä. Tällä tietysti oli onneksi paskainen loppu ja jäi rysän päältä kiinni, mutta kyllä näitä löytyy. Sekä naisista että miehistä.

Mitä tulee mustasukkaisuuteen niin itse koen sen yleensä ihan söpönä. Siis sellaisen terveen mustasukkaisuuden mikä liittyy joihinkin tilanteisiin, ei siis sellaista jatkuvaa kyttäämistä että kaivellaan puhelimet ja kalenterit. Tälläisessä on jo pahemman luokan vikaa luottamussuhteessa, mutta minulle se pieni mustasukkaisuus on juuri osoitus siitä välittämisestä, ja merkki myös siitä ettei se toinen pidä minua itsestäänselvyytensä. Kyllähän siinä vähän erikoinen olo tulee jos toiselle on ihan sama mitä siellä baarissa yöllä hommailee ja kenen kanssa.

 

[Alamummo]

Kyllähän siinä vähän erikoinen olo tulee jos toiselle on ihan sama mitä siellä baarissa yöllä hommailee ja kenen kanssa.

Te ihmiset ette tajua ollenkaan pointtia. Onko tosiaan niin, että mustasukkaisuus on teille välittämistä ja täydellinen välinpitämättömyys sen vastakohta? Jos näin on, niin sääliksi käy.

 

[Bigmouth]

Te ihmiset ette tajua ollenkaan pointtia. Onko tosiaan niin, että mustasukkaisuus on teille välittämistä ja täydellinen välinpitämättömyys sen vastakohta? Jos näin on, niin sääliksi käy.

Jokseenkin tulee nyt sellainen olo, että tässä tarkoitetaan nyt mustasukkaisuudella eri hahmojen toimesta eri asioita.

Sairaanloinen mustasukkaisuus on täydellisen välinpitämättömyyden vastakohta, mutta mustasukkaisuus ei ole automaattisesti sairaanloista.

 

[Ted Raikas]

Te ihmiset ette tajua ollenkaan pointtia. Onko tosiaan niin, että mustasukkaisuus on teille välittämistä ja täydellinen välinpitämättömyys sen vastakohta? Jos näin on, niin sääliksi käy.

Itse asiassa minusta vähän tuntuu, että se olet sinä joka ei tässä muiden pointteja tajua. Luet ne aika kärjistäen ja sillä tapaa, että olet päättänyt kantasi mielessä jo valmiiksi, etkä yhtään voi pohtia toisin. Se sallittakoot, mutta tapasi toimia ei ole mikään ainoa oikea.

Tai sitten voi olla, että tässä ihmiset tosiaan puhuu hiukan eri asioista. Sen totesinkin aiemmassa viestissäni, että ehkä saatan sekoittaa mustasukkaisuuden johonkin muuhun tunnetilaan tietyissä tapauksissa.

Olen silti useiden muiden kanssa samaa mieltä, että ajoittaisesta ja hetkellisestä mustasukkaisuudesta ei välttämättä ole mitään haittaa. Ihan toinen juttu on jos sen antaa myrkyttää mielen ja se on jatkuvasti läsnäolevaa epäluuloisuutta ja omistamisenhalua.

Näissä asioissa kuitenkin on eri tasoja, on olemassa muutakin kuin ääripäät.

 

[mikse]

Te ihmiset ette tajua ollenkaan pointtia. Onko tosiaan niin, että mustasukkaisuus on teille välittämistä ja täydellinen välinpitämättömyys sen vastakohta? Jos näin on, niin sääliksi käy.

Toi lainaamasi kommentti oli suht hölmö, koska siinä käytännössä annettiin ymmärtää, että jokatapauksessa hölmöillään baarissa, ja siitä kuuluu sitten mieltä pahoittaa. Hyvällä tolalla olevassa suhteessa ei moiseen kyllä mitään tarvetta ole. Ei siihen hölmöilyyn eikä sen epäilemiseen. Tässä tulee tosin ehkä pieni ikälisä kyseeseen.

Mä olin aikaisemmin jonkin verran mustasukkainen, mutta nykyään olen lähinnä tyytyväinen, jos vaimo näyttää esim baarissa siltä, että se kelpaisi muillekin. Taisi Kankikin käydä onneaan kokeilemassa muutama vuosi sitten. Eikä toi vaimokaan kovin paljoa arvostaisi turhaa epävarmuutta 13 vuotta kestäneessä suhteessa. Mä en mieti turhaa paskaa etukäteen, vaan mennään mieluummin niillä mukavilla asioilla eteenpäin. Arki on kuitenkin arkea, ei siinä kannata pilata niitä pieniä, suht harvassa olevia irroitteluhetkiä millään turhalla mustasukkaisuudella. Oli ne sitten yhdessä tai erikseen.

 

[Freya]

Toi lainaamasi kommentti oli suht hölmö, koska siinä käytännössä annettiin ymmärtää, että jokatapauksessa hölmöillään baarissa, ja siitä kuuluu sitten mieltä pahoittaa.

Se nyt vaan oli sinun tulkintasi, fakta on se että alkoholi saa ihmisen joskus toimimaan holtittomasti. Ei siitä tarvitse mieltää pahoittaa, mutta sellainenkin mahdollisuus on ja suokoot se toisille.

Hyvällä tolalla olevassa suhteessa ei moiseen kyllä mitään tarvetta ole. Ei siihen hölmöilyyn eikä sen epäilemiseen.

Liian mustavalkoinen ajattelutapa. Suhteissa ( hyvissä ja huonoissa ) tapahtuu kaikenlaista, eikä mitään ruusuliittoa kovinkaan monella ole. Hyvässäkin suhteessa voi joskus tehdä sellaisia asioita mitä katuu ja toisaalta hyvässäkin suhteessa voi joskus kyseenalaistaa sen toisen toimia. Ei sen ihmeellisempää.

 

[mikse]

Se nyt vaan oli sinun tulkintasi, fakta on se että alkoholi saa ihmisen joskus toimimaan holtittomasti. Ei siitä tarvitse mieltää pahoittaa, mutta sellainenkin mahdollisuus on ja suokoot se toisille.

Mun mielestä suhde ei ole hyvä, jos alkoholi aiheuttaa siinä ongelmia. Ja tätä juodessa kirjoitan Keisarin 66:sta (sic).

Liian mustavalkoinen ajattelutapa. Suhteissa ( hyvissä ja huonoissa ) tapahtuu kaikenlaista, eikä mitään ruusuliittoa kovinkaan monella ole. Hyvässäkin suhteessa voi joskus tehdä sellaisia asioita mitä katuu ja toisaalta hyvässäkin suhteessa voi joskus kyseenalaistaa sen toisen toimia. Ei sen ihmeellisempää.

Toisen toimia kyllä meillä kyseenalaistetaan aivan varmasti mutta se tapahtuu ennen eikä jälkeen. Tällä siis tarkoitan siis sitä, että ainakin meillä asioista keskustellaan eivätkä riidat automaattisesti johda minkäänlaiseen mustasukkaisuuden tarpeeseen tai sen tarpeen aiheuttamiseen.

 

[Trenchtown]

Veli miksen linjoilla. Edellisessä suhteessani olin ajoittain mustasukkainen, omasta mielestäni vieläpä ihan aiheesta. Tästä muija kiitti pettämällä ja suorittamalla vaan muuten niin alta lipan, että en kehtaa niistä tänne edes kirjoittaa, koska en jaksa sitä "no mikset jättäny sitä sillon heti kun..." -ihmettelyä. Asiat kun eivät koskaan omalla kohdalla ole niin helppoja, muille neuvojen antaminen sitä sen sijaan on. No kuitenkin, tuon pettämisen jälkeen yritin tosissani saada välillämme luottamuksen edes jonkunlaiseen kuntoon, mutta eihän siitä enää mitään tullut. Tämä taas johti lisääntyneeseen mustasukkaisuuteen, joka taas johti... noh, aikamoinen oravanpyörä siitä suhteesta tuli ja jälkiviisaana on helppo todeta, että ei siinä kumpikaan ollut onnellinen. Luultiin vaan, tai sitten päällä oli ns. full denial.

Nykyään olen naimisissa maailman parhaan vaimon kanssa ja vaikka "reviiritietoinen" jossain määrin edelleen olen, en koe minkäänlaista tarvetta mustasukkaisuuteen. Välillämme vallitsee niin ainutlaatuinen rakkaus ja sitä myöten luottamus, että en ennen tätä naista tiennyt tuollaista edes olevan olemassa. Vaimo saa kyllä toisinaan (ansaitusti) huomiota muilta miehiltä, mutta se ei häiritse minua pätkääkään. On ihan saatanasti paljon helpompi olla, kun mustasukkaisuus on täysin poissa kuvasta. Tähän suhteeseen en haluaisi edes sitä "tervettä" mustasukkaisuutta tuoda, vaikka sen kyllä joidenkin kohdalla ymmärrän ihan hyvin.

Toisen toimia kyllä meillä kyseenalaistetaan aivan varmasti mutta se tapahtuu ennen eikä jälkeen. Tällä siis tarkoitan siis sitä, että ainakin meillä asioista keskustellaan eivätkä riidat automaattisesti johda minkäänlaiseen mustasukkaisuuden tarpeeseen tai sen tarpeen aiheuttamiseen.

+1, aamen ja mitä näitä nyt on.

 

[Midnight Rambler]

Mustasukkaisuus on kyllä harvinaisen perseestä, olipa sitä sitten miehellä tai naisella. Itse en suhteita harrastaessani pystynyt sietämään sitä, että nainen kyyläsi ja teki jotain ihmeellisiä "Missä sä oot nyt?" tarkistussoittoja ym. Saatoin vastata, että "nussimassa miehiä" tai jotain muuta luovaa, kun pinna paloi, heh. On ihan vitun nöyryyttävä fiilis, kun ollaan muka suhteessa, mutta ei luoteta toiseen edes vähää alusta. Itse en koskaan puuttunut esim viimeisimmän puolisoni vapaa-ajan ym. viettoon tai kytännyt sen tekemisiä, vaikka jälkiviisaana pitää todeta, että loppumetreillä olisi kai pitänyt. Toimin kuitenkin mielestäni oikein ja hyvän parisuhteen periaatteita noudattaen.

Toinen asia mitä en jaksa ymmärtää on joidenkin naisten tapa yrittää saada miehet kilpailemaan itsestään ja huomiostaan. Esimerkiksi oma siippakin yritetään saada sellaiseen kiusalliseen tilanteeseen jossa joudutaan jotenkin, vähintään verbaalisesti, osoittamaan miehuuttaan tms. Vittu mitä paskaa. Itse totesin kerran, että jos en omana itsenäni riitä ilman teatteria, niin tuossa on ovi, ole hyvä ja ala vetää. Ja sinne meni.

 

[Bigmouth]

Kun sun sielunmaisemaan on täällä tutustunut, niin en ihmettele ettei riittänyt ja meni.

 

[Alamummo]

Mikse ja Trenchtown ovat oivaltaneet mistä on kyse. Kun on hyvä ihmissuhde ja luotto toiseen ihmiseen, niin mustasukkaisuus on turhaa. Ikä varmaan tuo viisautta tähänkin asiaan.