Naisasiat

[MustatKortit]

..tekstiä..

Pahoittelut, jos ja kun tätä on kysytty aiemmin, mutta voitko tehdä selkoa, miksi naisystäväsi muutti tuon kaverin luokse asumaan?

Meinaan siis sitä, että oliko hän sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei pystynyt asumaan yksin? Olisiko hän ehkä halunnut muuttaa sinun kanssasi yhteen, entä mikä oli oma kantasi?

Njoo, itsekin olisin tilanteessasi vähintäänkin hermostunut, mutta toki jos tuo toinen tyyppi on enemmän miehiin päin, niin se kyllä helpottaa tilannetta.

 

[Palstalegenda]

tiedostaa avaimien omaan onnellisuuteen olevan viime kädessä aina itsellä.

Sinähän juttelet kuin Pekka Sauri aikoinaan Yölinjalla. Kuuntelin sitä erästäkin lähetystä. Sinne soitti joku - kenties pilailija - joka kertoi, että hänen on pakko runkata monta kertaa päivässä ja ihan sama missä hän on, niin runkkauksen himo iskee ja sitten on runkattava milloin missäkin ja piilopaikkoja on löydettävä. Pekka tästä innostui - vaikka yrittikin hillitä innostustaan - ja kun uutiset painoivat päälle, Pekka sanoi, että jospa soittaja jää linjoille odottamaan siksi aikaa, niin jatketaan kohta jutustelua. Sitten palattiin asiaan. Lopulta Pekan lyhyt neuvo tuolle himorunkkarille oli: "En voi muuta neuvoa antaa, kuin että ratkaisun avaimet ovat omissa käsissäsi".

 

[Wod]

Pahoittelut, jos ja kun tätä on kysytty aiemmin, mutta voitko tehdä selkoa, miksi naisystäväsi muutti tuon kaverin luokse asumaan?

Meinaan siis sitä, että oliko hän sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei pystynyt asumaan yksin? Olisiko hän ehkä halunnut muuttaa sinun kanssasi yhteen, entä mikä oli oma kantasi?

Joo siis lopullisestihan tämä meni siihen, että olivat molemmat hakeneet asuntoa jo tovin, mutta ei löytynyt ja sitten päättivät kahdestaan koettaa ja nappasi. Myös se, että tämän miehen äiti oli sanonut että voisi muuttaa pois. Käsitin eka asian niin, että niillä on TOSI huonot välit, mutta ei se nyt niin huonot sitten ollutkaan. Tyttöystäväni oli siihen, että ei hän tarkalleen tiedä heidän välejään. Ja yhteenmuuttaminen nyt ei tullut kysymykseen meidän välillä*, koska olimme silloin seurustelleet muistaakseni vasta alle kuukauden. Eikä tässä tosiaan vieläkään ole kuin pari kuukautta kohta takana. Ja ovat kuulemma ennenkin punkanneet samassa kämpässä. Olikohan muutaman viikon, kun tämä mies ei halunnut olla yksin kotona. Kysyin vielä suoraan tyttöystävältäni, että oliko teillä ollut ikinä mitään suhdetta. Vastaus oli, että vain kaverisuhde eikä mitään muuta.

* = Niin siksi ei yhteenmuuttaminen tullut kysymykseen meidän välillä, koska en itse todellakaan kyllä lähde lyhyen tuntemisen jälkeen asumaan yhteen. Kyllä pitää toinen ihminen tuntea kauemmin, että voi sitten elää yhdessä tämän kanssa. Minun mielestäni.

EDIT: Kaverini tokaisi minulle, että naiset harvemmin haluavat "homomaisia" miehiä kumppanikseen. Siitä sitten mietin, että jos minut todella haluaa häneen vaihtaa niin enkai sitten voi mitään asialle, jos näin käy. Minä ja tämä ukko ollaan kuin eri planeetoilta. Kaveri on oikeastaan ihan neiti. Ei uskalla oikein mitään tehdä tai liata käsiään edes, kun on niin ällöä kuulemman jne. Ja tyttöystäväni on ainakin sanonut, että tykkää että mies on mies. Siis ihan normaalilla tavalla, että ei nyt ihan pikkujutuista käyttäydy kuin neiti. Toki jos tämä koko roska päättyy siihen, että jotain tapahtuu saan kyllä aikamoisen pellenleiman koko kaveripiirissäni varmaan ja muutenkin. "Tapahtui se mitä odotinkin ja mitä muut toitotti"

 

[Carlos]

Mitä helvettiä tässä voi tehdä. Nytkun olisi se kristallipallo millä katsoa vaikkapa vuoden päähän, että mikä tilanne on. Ei tää aina niin helppoa ole.

Eipä tietenkään ole helppoa, ja juuri se kannattaa ihan noin oman mielenterveyden kannalta pitää mielessä. Eli käy tässä sitten niin tai näin, niin jälkikäteen kenenkään on turha tulla viisastelemaan (kaikkein vähiten sinun itse) että olisit tehnyt näin, ja mähän sanoin että siinä käy näin. Itse teet valintasi ja sen kanssa sitten elät, syteen tai saveen.

Ja toisekseen tässä voi tehdä kaksi erilaista ratkaisua; joko lähteä lätkimään tai istua kakkunsa ja katsoa mitä siitä tuli. Toisessa ratkaisussa joutuu miettimään että mitähän siitä olisi tullut, kun taas toisessa ei. Toisessa ratkaisussa siitä ei ihan varmasti tule mitään hyvää kenellekään, toisessa taas voi ehkä tullakin. Että sikäli se toinen ratkaisu on kyllä järkeenkäyvä, ellei nyt ole jostain syystä isoa kiirettä perustaa perhettä tjsp.

Ja paljon se on tottakai siitä naisestakin kiinni, kun esim. menet heidän asuntoon, niin nainen voi omilla eleillään vaikuttaa erittäin paljon siihen tunnetko olosi siellä mukavaksi vaiko ulkopuoliseksi.

Esim. se että istutte kolmistaan seurustellen siellä olohuoneessa voi saada sinut tuntemaan olosi ulkopuoliseksi. Se että heti kämpille mennessä menette naisen huoneeseen, ovi kiinni, ja hän jörnii siellä sinulta aivot pellolle voi saada sinut tuntemaan olosi mukavaksi. Sitten se että käytte välillä keittiössä laittamassa hiukan hihitellen&supatellen välipalaa ja menette uudestaan köyrimään suljetun oven taakse saa olosi vielä paremmaksi. Ja sitten sen jälkeen kun menette vaikka yhdessä kaupungille loppuillaksi, jättäen kämppiksen totaalisesti kämppikseksi, saatat tuntea että olette ihan oikeasti parisuhteessa ja nainen nyt vaan sattuu asumaan solukämpässä.

Ja ainahan kaikkea muutakin voi sattua. Se naisen kämppis voi joutua vankilaan, bussin yliajamaksi, tai vaikka muuttamaan pois paikkakunnalta syystä x. Tai sitten sinä saatat vaikka muuttaa ulkomaille, ja ottaa tämän daamin mukaan mallia "together we will make it". Tai sitten nainen käytännössä kuukauden päästä asuu sinun kämpässäsi, ja on vain kirjoilla sen homopojan kanssa.

Vanha klisee, mutta kyllä asioilla on tapana järjestyä, ja lopulta käy kuten oli tarkoitus käydä.

 

[Wod]

Vanha klisee, mutta kyllä asioilla on tapana järjestyä, ja lopulta käy kuten oli tarkoitus käydä.

Tämä. Ja joo ei ole kyllä kiire perustaa perhettä. Vuoden päästä voinkin EHKÄ kuvitella asuvani tämän naisen kanssa yhdessä, jos kaikki menee hyvin. Palaan kyllä kertomaan asiasta tänne miten kävi vielä. Jotenkin terapeuttista kirjoittaa ylös näitä ja tunnustella muiden mielipiteitä tai jotain. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

 

[pernaveikko]

Eipä tietenkään ole helppoa, ja juuri se kannattaa ihan noin oman mielenterveyden kannalta pitää mielessä. Eli käy tässä sitten niin tai näin, niin jälkikäteen kenenkään on turha tulla viisastelemaan (kaikkein vähiten sinun itse) että olisit tehnyt näin, ja mähän sanoin että siinä käy näin. Itse teet valintasi ja sen kanssa sitten elät, syteen tai saveen.

Olen erittäin tietoinen siitä, että kaverit nauroivat minulle selän takana mitähän pernaveikkosemme luulee tuosta muka tulevan, kun kaupinkilainen kohtaa maalaisen. Siitä olisi voinut tulla, siitä ihan todella olisi ja muut eivät tiedä mitä siellä tapahtui ja millaista se oli.

Eli tuo pitää ilman muuta katsoa loppuun, jos itsestä siltä tuntuu. Hyvää pohdintaa tuosta kimppa-asumisesta. Olen aivan liikaa elämässäni asunut soluissa, mutta en hirveästi tyttöjen kanssa, niin tuohon en pysty sanomaan. Kyllähän se vain niin on, että jos on pienintäkään syytä epäillä kahden ihmisen mahdollisesti nussivan keskenään, niin he todennäköisesti sitä tekevät. Se biologia.

Omat treffini menivät aivan puihin. Ihan hauska ilta sinänsä ilman mitään kiusallisia hiljaisia hetkiä tai muita ahdistuksia. Mutta ei pienintäkään kipinää tai mahdollisuutta mihinkään. Tuskin olisin lähtenyt edes panemaan, vaikka olisi pyydetty, kun ei vaan kiinnostanut aivan väärä ihminen.

Ihmetyttää ja harmittaa vain se miten tämä voi olla näin vaikeaa. Haluaisin kuitenkin vielä yhtä parisuhdetta elämässäni kokeilla ennen kuin jättää lopullisesti pelikentät muille.

 

[pernaveikko]

Hävettää ihan helvetisti jos tässä jonkun huoran takia täytyy jonnekin tohtorille lähteä, mutta alkaa loppua ideat. Kertokaa kokemuksia? Kenelle, ja miten?

Miksi ihmeessä tuo hävettäisi, kun kuitenkin nykyaikaa elämme? Uin itsekin todella syvissä vesissä ja mietin, että jos tämä ei kohta lopu, niin sitten vain terapiaan. Kyllä ne siellä osaavat auttaa. Yhden yksin tehdyn lomareissun jälkeen sitten kuitenkin huomasin, että olohan on jo paljon parempi.

Kaveri kävi puoli vuotta terapiassa, kun kävi ilmi vaimon ja lasten äidin panneen vuosia naapurin ukkoa. Nyt hänellä menee paremmin kuin koskaan, kun narsistihuorasta on tunnetasolla päästy eroon ja tarvitsee vain lasten takia hoitaa juoksevia asioita.

Tuo fasettaminen vain pahentaa tilannetta, se sinun pitää lopettaa. Sen määräämiseen ei tohtorin tutkintoa tarvitse, tyttö ei voi sinun kaverilistallasi olla. Ja sitten jos saisi pyytää, että et kusettaisi sitä uutta tyttöä, koska hän saattaa olla kiinnostunut jostain sellaisesta mitä sinulla ei ilmeisesti tällä hetkellä ole voimia tarjota. Miksi haluaisit aiheuttaa samaa tuskaa jollekin muulle mitä itse käyt läpi. Se on vain niin väärin.

 

[Victorious Secret]

Jaetaan oma tarina, sossupornon takia.
Hävettää ihan helvetisti jos tässä jonkun huoran takia täytyy jonnekin tohtorille lähteä, mutta alkaa loppua ideat. Kertokaa kokemuksia? Kenelle, ja miten?

Kuten pernaveikko jo ehti totemaan, mene ihmeessä hyvä mies ammattilaisen luokse puhumaan asiastasi.

Kuvailemasi tilanne ei ole yhtä eikä kahta, vaan ties kuinka monta kertaa rauennut vasta siinä vaiheessa, kun kärsivä osapuoli ei enää pysty hallitsemaan sisäistä pahaa oloaan ja tekee jotain joka jättää pysyvät jäljet moniin ympärillä oleviin (en toki väitä, että sinä kuuluisit tähän kastiin).

Parhaiten autat itseäsi puhumalla avoimesti tilanteestasi ja sisään patoutuneista tunteistasi esimerkiksi näiden asioiden ammattilaiselle. Ei siinä mitään hävettävää ole. Teet itsellesi suuren palveluksen, kun avaat sanaisen arkkusi. Samalla varmasti tulet huomaamaan kuinka nämä asiat eivät ole enää yhtä vahvasti jatkuvasti mielessä ja elämä alkaa viedä eteenpäin.

Tsemppiä sinne suuntaan. Kunhan tästä yli pääset, huomaat että naisia tässä meressä riittää loputtomiin.

 

[pernaveikko]

Tsemppiä sinne suuntaan. Kunhan tästä yli pääset, huomaat että naisia tässä meressä riittää loputtomiin.

Tätä totuutta ei saisi sanoa ääneen, kun ei se auta ollenkaan. Se on totta, sitähän ei voi kiistää. Myrskyn jälkeen on lopulta helppo lähteä kalaan ja miettiä ei kai se nyt niin ihmeellinen tyttö ollut. Jopa sen voi kyseenalaistaa miksi ihmeessä edes rakastin noin paljon.

Tähän kohtaan se vain on niin märkä rätti kasvoille tai joku korkeilla käsillä suoritettu hyppytaklaus.

 

[Cemetery Gates]

Tein nyt sen virheen, että liityin takasin facebookiin. Toki ollaan jollain asteella oltu yhteyksissä, sen verran kaikkea yhteistä kuitenkin mahtuu noihin vuosiin, mutta kyllä osaa vituttaa nuo "päivitykset" ja kuvat ja vastaavat.

Poissa silmistä, poissa mielestä on täyttä totta näissä tapauksissa. Tietenkään naisen poistaminen Facebook-kavereista ei poista häntä kokonaan systeemistäsi, mutta jeesaa kyllä aivan saatanasti. Minäkin roikotin exääni jokunen vuosi sitten FB-kavereissa eron jälkeen, mutta varsin nopeasti tajusin, että ei kannata. Elämänlaatuni parani kertaheitolla, kun poistin akan paitsi sosiaalisesta mediasta, myös kännykästä. Eli katkaisin kaiken yhteydenpidon.

Omassa tapauksessani toki nainen oli mielenvikainen paskakasa, jonka minä jätin, mutta kuitenkin. Roikkuminen menneessä ei kannata, kun se aiheuttaa vain merkittävää painolastia korvien välissä. Ja mitä ulkopuolisen avun hakemiseen tulee, niin ehdottomasti kannattaa ja pitää hakea apua, kun henkiset ja fyysisetkin oireet (plus dokailu) ovat kuvailemallasi tasolla. Lisäksi, jos ystäväpiiristä löytyy edes yksi luottofrendi, jolle voit avautua asioistasi luottamuksella, tee se. Älä jää pyörittelemään tuskaasi oman pääsi sisälle.

 

[Scissors]

tarinaa

Ihan ensiksi täytyy pahoitella tuota että esim. eilen otteluketjussa tuli ilkuttua jotain kommenttejasi Palloseurasta. Ihan säälittäviä juttuhan nuo tuollaiset on ja vituttaa huomata että siellähän on ihan kunnon probleemaa menossa, pahoittelut. Kuusi ja puoli vuotta on kohta itsellänikin suhdetta takana ja kieltämättä se veisi aika pitkälti mattoa alta jos tää nyt vituiksi menisi.

Itse sinun sijassasi lähtisin etsimään juttuseuraa ihan ystäväpiiristä, jos ei tuo terapia-ajatus houkuttele. Puhu noista asioista ihan urakalla. Ja keksi itsellesi virikkeitä, yritä vain mahdollisuuksien rajoissa jättää tuo alkoholi sivuun niistä. Itse irroittelen edelleen liian tiukasti jos menee päin vittua ja tiedän että se on yksinkertaisin keino päästää taakasta hetkellisesti irti, mutta pidemmän päälle se oikeasti vie niin henkisen kuin fyysisen terveyden.

Jos sulla on jotain ns. vanhoja (ennen suhdetta-ajanjaksolle pohjautuvia) ystävyyssuhteita vastakkaisen sukupuolen edustajiin, kannattaa näitäkin elvyyttää jos kiinnostusta heiltäkin siihen löytyy. Viet niitä kahville jne. Itseluottamus rakentuu pienistäkin asioista ja esimerkiksi juuri vastakkaisen sukupuolen tapaaminenkin edesauttaa.

 

[koukku]

Tätä alko siis tapahtua MIELESTÄNI melko pian, jo noin kuukauden jälkeen.

No, mustasukkaisuutta ja muuta paskaa tähän puoleen vuoteen mahtuu roimasti, mutta ei missään vaiheessa eikä mikään oo tätä toista harmittanu, kuukaus erosta siis jo onnellisesti tapaili uutta.

Tuota en vain voi ymmärtää, miten helvetissä toinen voi olla valmis jo kuukauden jälkeen uuteen yritykseen, kun on kumminkin kuusi ja puoli vuotta suhdetta takana. Minulla mennyt vuosi, ja parista pikku yrityksestä huolimatta vieläkään ei oikein kolahda.

 

[Tiityy]

Mulla on kokemusta avoliitosta ja purkautuneesta kihlauksesta. Voin tähän lainata jostain lukemaani määritelmää miehen ja naisen eroista: "Nainen on erilainen. Nainen voi päättää jättävänsä miehen mutta jatkaa hänen kanssaan yhdessäoloa pelkällä tahdonvoimalla. Kun nainen jättää, hän yleensä jättää lopullisesti. Saattaa olla, että suhdetta joskus jatketaan, mutta se tapahtuu vain siksi, ettei parempaa vaihtoehtoa ole sillä hetkellä tarjolla".

Sanoisin noin yleisesti ja omasta kokemuksestani, että sinun ei kannata miettiä ollenkaan hänen motiivejaan, tekemisiään, ajatusmailmaansa. Poista kaikki häneen viittaavat asiat elämästäsi. Sinun identiteettisi on ollut teidän yhteinen identiteettinne, olet todennäköisesti ajatellut teitä kahta yhtenä yhteisenä yksikkönä. Nyt sinun tulee rakentaa oma minäsi uudelleen, löytää se kuka ja mitä olet ja hyväksyä itsesi, entisesi tekemiset vain sotkevat sitä.

 

[Musta Nuoli]

Tuota en vain voi ymmärtää, miten helvetissä toinen voi olla valmis jo kuukauden jälkeen uuteen yritykseen, kun on kumminkin kuusi ja puoli vuotta suhdetta takana. Minulla mennyt vuosi, ja parista pikku yrityksestä huolimatta vieläkään ei oikein kolahda.

Todennäköisesti on jo uusi mies katsottuna ja kuviot eron suhteen täysin selviä jo hyvissä ajoin, tämähän on se perinteinen kuvio. Omalle puolisolle kerrotaan erosta vasta kun se on jo naisen mielessä henkisesti suoritettu, kulissia voidaan sitä ennen ylläpitää pitkäänkin juuri kuten nimimerkki Tiityy yllä sanoi.

Poikkeuksiakin tietysti on, mutta keskimäärin naisilla on tapana olla näissä asioissa miehiä suunnitelmallisempia jopa julman tuntuisesti. Mies jää sitten hölmistyneenä lehdelle soittelemaan ja kokee eron shokkina, mitä se ei naiselle ole pitkään aikaan ollut - jos ollenkaan. Ei nainen välttämättä petä ennen eroa, mutta uusi mies on silti jo käytännössä valittuna.

Keskivertonaisten suhtautuminen parisuhteisiin on muutenkin kylmän rationaalista verrattuna keskivertomiehiin. Toisin kuin naistenlehdet ja hömppämedia antavat ymmärtää, niin mieshän on se romanttisempi ja tunteenomaisempi osapuoli hyvin usein, ja erot tuntuvat ottavan paljon kovemmalle. Tästä seuraa toisinaan ikäviä lieveilmiöitäkin eri mustasukkaisuusdraamojen muodossa, kun jätetty ja petetty (tai sellaiseksi itsensä mieltävä) mies ei kestä ajatusta ex-rakkaastaan toisen miehen sylissä. Siihen päälle alkoholia ja ase, niin päästään Alibin kanteen.

Toisin kuin muut, minä en tarjoa korulauseita tyyliin "kyllä naisia riittää meressä loputtomiin". Ei niitä riitä loputtomiin. Hyviä ja vapaita naisia on rajallinen määrä ja on hyvin mahdollista, että pitkä vuosia kestänyt parisuhde on se viimeinen pitkä parisuhde, joka tuntuu mielekkäältä ja että edessä saattaa olla vain yksittäisiä irtosuhteita ja/tai sinkkuvuosia, ellei käy tuuria tai jos ei mikä tahansa hameväen edustaja sytytä.

Ei kannata edes lähteä rakentamaan uutta elämää siltä pohjalta, että pakko on lähteä taas saalista kalastamaan vaan kannattaa rakentaa elämä itsenäiselle pohjalle vailla ajatustakaan siitä, että lähtee väkisin pilkkimään heikoille kevätjäille jonne voi upota entistä syvemmälle. Sen jälkeen voi käydä harrastusmielessä kalastamassa ja katsoa mitä tuleman pitää vailla paineita pakollisesta saaliista. Tai sitten voi ostaa sen kalan kaupasta, kalatiskiltä saa muutakin kuin lahnaa.

 

[Alamummo]

Keskivertonaisten suhtautuminen parisuhteisiin on muutenkin kylmän rationaalista verrattuna keskivertomiehiin. Toisin kuin naistenlehdet ja hömppämedia antavat ymmärtää, niin mieshän on se romanttisempi ja tunteenomaisempi osapuoli hyvin usein, ja erot tuntuvat ottavan paljon kovemmalle. Tästä seuraa toisinaan ikäviä lieveilmiöitäkin eri mustasukkaisuusdraamojen muodossa, kun jätetty ja petetty (tai sellaiseksi itsensä mieltävä) mies ei kestä ajatusta ex-rakkaastaan toisen miehen sylissä. Siihen päälle alkoholia ja ase, niin päästään Alibin kanteen.

Tähän semmoinen korjaus, että mustasukkaisuus on puhdasta omistamisenhalua, ei välittämistä eikä varsinkaan rakastamista.

 

[Musta Nuoli]

Tähän semmoinen korjaus, että mustasukkaisuus on puhdasta omistamisenhalua, ei välittämistä eikä varsinkaan rakastamista.

Tina Turnerin sanoin: What's love got to do with it?

En lähtisi aliarvioimaan petetyksi ja jätetyksi tulemisen tunnetta ja siitä seuraavaa loukkaantumisen tunnetta väittämällä, ettei petetty ja jätetty tuntisi tai olisi koskaan tuntenut rakkautta. Jotkut ihmiset tuntevat liiankin syvästi eivätkä pysty tunteitaan hallitsemaan, ja tunnetilat purkautuvat sitten raivona ja rajuna mustasukkaisuutena. Silloin on tietysti ammattiauttajan paikka, mutta ei ammattiauttajakaan sano autettavalleen, että "et ole koskaan oikeasti rakastanut".

Sama koskee ns. tervettä ja lievää (ja ohimenevää) mustasukkaisuutta, eli väitän, että aika harvassa ovat ne ihmissuhteet, jossa kummallekaan osapuolelle ei tuntuisi missään jos toinen kiehnäisi jonkun toisen kainalossa tai käyttäytyisi salailevan epäilyttävästi pitkän aikaa. Yleensähän tunne siitä, että jokin ei nyt ole kohdallaan pitää paikkansakin, eli jos toisen käytös äkisti muuttuu ja aikaa tuntuu kuluvan epämääräisissä "ylitöissä", niin erikoistahan se on, jos ei yhtään tuntisi ns. mustasukkaisuutta ja ihmettelisi missä mennään. Uskon, että sellaiset ihmiset, jotka voivat täysin luontevasti olla täysin vapaissa suhteissa vailla mitään tunnereaktioita ovat aika harvassa.

Narsistinen mustasukkaisuus ja omistamisen halu ovat tietysti oma lukunsa, manipuloiva dominointi ja toisen elämän kontrollointi (plus tietysti väkivalta) ovat kaukana rakkaudesta tai mistään muistakaan normaaleista tunteista. Narsistit ja sosiopaatit eivät normaaleihin tunnetiloihin edes kykene.

 

[Alamummo]

En lähtisi aliarvioimaan petetyksi ja jätetyksi tulemisen tunnetta ja siitä seuraavaa loukkaantumisen tunnetta väittämällä, ettei petetty ja jätetty tuntisi tai olisi koskaan tuntenut rakkautta. Jotkut ihmiset tuntevat liiankin syvästi eivätkä pysty tunteitaan hallitsemaan, ja tunnetilat purkautuvat sitten raivona ja rajuna mustasukkaisuutena. Silloin on tietysti ammattiauttajan paikka, mutta ei ammattiauttajakaan sano autettavalleen, että "et ole koskaan oikeasti rakastanut".

Jätetyksi tulevan ihmisen tunnetilan purkautuminen mustasukkaisuutena johtuu juuri siitä, että kuvittelee mielessään hallitsevansa ja omistavansa toisen. Sitten kun toinen lähteekin elämään omaa elämäänsä, jätetyn mustasukkaisuus kumpuaa juuri tuosta fiiliksestä, että joku "oma" ei olekaan enää sitä. En tajua, miksi rakastuminen sekoitetaan tähän. Totta kai rakastunut ihminen tuntee tuossa tilanteessa surua ja vihaakin, mutta mustasukkaisuus kumpuaa jostain muusta.

En minä sanonut, että mustasukkainen ihminen ei rakasta, sanoin että sillä tunteella ei ole rakkauden kanssa tekemistä. Enkä puhu mistään narsisitisesta ääri-ilmiöstä.

 

[pernaveikko]

Poikkeuksiakin tietysti on, mutta keskimäärin naisilla on tapana olla näissä asioissa miehiä suunnitelmallisempia jopa julman tuntuisesti. Mies jää sitten hölmistyneenä lehdelle soittelemaan ja kokee eron shokkina, mitä se ei naiselle ole pitkään aikaan ollut - jos ollenkaan. Ei nainen välttämättä petä ennen eroa, mutta uusi mies on silti jo käytännössä valittuna.

Julminta mitä minulle on koskaan sanottu oli, kun siinä erohöpinöissä tyttö vaan tuumaa "enmä koe mitenkään erityisen julma olleeni, mä vaan jätin sut."

Olin niin järkyttynyt, että en sanonut tuohon mitään, "mä vaan jätin sut." Voisiko joskus edes vähän miettiä mitä sammakoita sitä suustaan päästää, vaikka olisikin nainen mikä saa päättää koko kuviosta. Muuta kautta tiedän sen, että uutta miestä ei ihan suoraan ollut samaan aikaan, vaikka heti perään olikin.

 

[Tiityy]

Alamummon määritelmä on ihan hyvä, mutta vain yksi mielipide. Oma mielipiteeni on että mustasukkaisuus voi kummuta rakkaudesta. Ellet ole kiinnostunut toisesta, ellet halua jakaa elmääsi hänen kanssaan ja halua että hän jakaa elämänsä sinun kanssasi, et ole myöskään mustasukkainen. Rakkautta ja ihmisiä on erilaisia, intohimoinen rakkaus ja intohimoinen ihminen (intohimoisen voi vaihtaa toiseen sanaan, jos se häiritsee... intensiivinen?), saattaa olla mustasukkainen.

Sellainen rakkaus ja sellainen suhde ei ole helppo, mutta esimerkiksi vanhemmillani oli sellainen suhde. En sanoisi heitä sairaiksi, olivat naimisissa 50 vuotta kuunes isäni kuoli, äitini päätti nuorena tyttönä "heittojätkän" nähtyään, että tuon minä otan ja kymmenen vuotta myöhemmin sai mitä halusi. Ei kuulemma vieläkään kaduta.

99,9% tapauksista on tuollaisia, mutta kyllä mustasukkaisuudella VOI olla tekemistä rakkauden kanssa. Kyllä rakkaudessa voi olla mukana myös omistamisen halua, sekin on määritelmäkysymys.

 

[Ted Raikas]

Tähän semmoinen korjaus, että mustasukkaisuus on puhdasta omistamisenhalua, ei välittämistä eikä varsinkaan rakastamista.

En ole ihan samaa mieltä asiasta. Tietyissä määrin mustasukkaisuus voi olla ihan hyväkin piirre, mutta totta kai, kuten mikä tahansa joka menee överiksi se on voi olla ja onkin ihmissuhteita tuhoava ominaisuus.

Myönnän itse olleeni mustasukkainen, mutta en ehkä sillä tapaa perinteisesti, että esim. olisin pelännyt tyttöystävän pettävän minua. Pikemminkin se oli sitä, että olin mustasukkainen huomionosoituksista ja ylipäätään siitä, että en yhtä lailla saa hyväksyntää kuin esim. hänen kaverinsa. Esimerkkinä nyt vaikka se, että joku tämän exäni miespuolinen kaveri heitti luokkaa: laaduton jotain läppää ja exäni nauraa perseensä pohjasta. Sitten heitän minä samaa ö-luokkaa olevaa juttua ja lähinnä vaivaannutaan ja toivotaan, että pitäisin pääni ummessa enkä nolaisia itseäni ja exää.

Noissa tilanteissa kun totesi, että muiden seura on hauskempaa ja jutut naurattaa, niin mustasukkaisuutta (jos se sitä nyt on) rupesi kyllä ilmenemään silloin.

Noin muuten kyllä olen pyrkinyt tiedostamaan tuon tunnetilan ja olla antamatta sille valtaa. Kyllä siitä eroon pääsee jos vaan vähän antaa järjelle tilaa ja toteaa tilanteen älyttömyyden.

Silti sanoisin, että pieninä ripauksina mustasukkaisuus on hyvä. Sillä tapaa, että ei ole ihan täysin yhdentekevää mitä toinen sanoo ja tekee. Eli osaa tiedostaa missä kulkee raja ja milloin esimerkiksi jonkun jätkän ei kannata astua toisen reviirille. Kyllä se ihan välittämistä silloin on, toki sitä itsekkyyttä myös, mutta sekin kuuluu asiaan vaikka mitä väittäisi. Kukaan ei tietysti ketään voi omistaa, mutta on myös oikeus kokea, että parisuhteeseen kuuluu avoimuus. Kaikki ei sitä vilpittömästi kunnioita, joten mustasukkaisuus on ihan luonnollinen seuraamus siitä.

Voi se olla omalla tavallaan jopa viehkoakin, jos joku nainen on hiukan mustis. Kun sen tajuaa, niin ymmärtää, että merkitsen toiselle todella jotain. Tällöin voi myös osoittaa jotain hienoa elettä sitä kiintymystä kohden ja todistaa, että sille tunnetilalle ei ole perusteita eikä tarvetta.

 

[Palstalegenda]

Hirveen työlästä olla mustasukkainen. Menee energiaa jonnekin kankkulan kaivoon. Minusta on kiva, että nainen (mikä milloinkin) saa energiani ikään kuin valona, eikä mustana. Sitä paitsi, jos naista joku muu tyyppi kiinnostaa siinä määrin enemmän, että haluaa mennä sen kanssa, niin antaa mennä vaan. Sehän vaan osoittaa, että sitä kiinnostaa pöljempi seura, joten sen täytyy olla itsekin pöljä. Tai sitten se on semmoinen mani-mani-is-all -tyyppi, jotka eivät minua voisi vähempää kiinnostaa, vaikka olisin maailman rikkain ihminen. On tässä jo kutakuinkin kaikki mahdolliset naistyypit tullut kohdattua.

Ihmeen moni nainen muuten tykkää siitä, kun mies on tylsä, joten älkää luulko, hissukkarunkkarit, että teillä ei olisi mahdollisuuksia. Toki sen hissukan on hyvä tienata vähintään 5000 euroa kuukaudessa.

Nämä ohjeistukset pätevät siis ensimmäisen kierroksen naisiin. Toisella kierroksella säännöt muuttuvat.

 

[Alamummo]

Voi se olla omalla tavallaan jopa viehkoakin, jos joku nainen on hiukan mustis. Kun sen tajuaa, niin ymmärtää, että merkitsen toiselle todella jotain. Tällöin voi myös osoittaa jotain hienoa elettä sitä kiintymystä kohden ja todistaa, että sille tunnetilalle ei ole perusteita eikä tarvetta.

Mulla itselläni on aina ollut tapana esittää välittämiseni jollain muulla tavalla. Samoin toivon, että minuun kohdistetut välittämisen osoitukset ovat jotain muuta kuin mustasukkaisuuspuuskia. En pidä niitä positiivisena, vaan ahdistavana käytöksenä ja osoituksena epäluottamuksesta sekä huonosta itsetunnosta.

 

[Bigmouth]

Mulla itselläni on aina ollut tapana esittää välittämiseni jollain muulla tavalla. Samoin toivon, että minuun kohdistetut välittämisen osoitukset ovat jotain muuta kuin mustasukkaisuuspuuskia. En pidä niitä positiivisena, vaan ahdistavana käytöksenä ja osoituksena epäluottamuksesta sekä huonosta itsetunnosta.

Boldasin avainkohdaksi kokemani asian.

Mustasukkaisuus saattaa olla merkki omistamisenhalusta tai aidosta välittämisestä, se voidaan kokea joko positiiviseksi tai ahdistavaksi.

Olennaista tämänkin asian kohdalla on se, että kyseisen käsitteen ilmenemien vastaanotto ja merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti eikä ainoaa oikeaa vastausta ole olemassa.

 

[Alamummo]

Mustasukkaisuus saattaa olla merkki omistamisenhalusta tai aidosta välittämisestä, se voidaan kokea joko positiiviseksi tai ahdistavaksi.

Olennaista tämänkin asian kohdalla on se, että kyseisen käsitteen ilmenemien vastaanotto ja merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti eikä ainoaa oikeaa vastausta ole olemassa.

Mitä jos mustasukkainen henkilö ja tunteen kohde eivät ole samalla aallonpituudella? Toinen on sitä mieltä, että mustasukkaisuudella hän osoittaa kiintymystään ja toinen sitä mieltä, että se on ahdistavaa.

Miksi tunteita pitäisi osoittaa omistamisenhalulla? Eikö niitä pysty osoittamaan muka millään positiivisella tavalla?

 

[Bigmouth]

Mitä jos mustasukkainen henkilö ja tunteen kohde eivät ole samalla aallonpituudella? Toinen on sitä mieltä, että mustasukkaisuudella hän osoittaa kiintymystään ja toinen sitä mieltä, että se on ahdistavaa.

Sitten voidaan sanoa, että yhtälö ei toimi. Tämä on ihmisten välisissä suhteissa arkipäivää.

On silti ymmärrettävä, että tuollaisessa tilanteessa kumpikaan ei ole oikeassa jollei väärässäkään.

Miksi tunteita pitäisi osoittaa omistamisenhalulla? Eikö niitä pysty osoittamaan muka millään positiivisella tavalla?

Koska kaikille se ei ole omistuksenhalua, vaan monille hyvinkin positiivinen ilmiö.

Kannattaa muistaa, että ihmisten itselleen vaatimat reviirit ja se miten herkästi toisen päästää lähelleen vaihtelevat kovastikin. Eikä yksikään parisuhde ole dynamiikaltaan toisen kopio.