Naisasiat

[Midnight Rambler]

Se äitimuori on vain huolissaan sinun suvunjatkamisestasi. Ajattelee josko se exä ottaisi ramblerin vielä takaisin niin ei sen raukan tarvitsisi olla enää yksin.

Sano äitille että älä huoli, hyvin menee, im worth it.

Heh, no äitee tietää vallan hyvin, että sukua ei jatketa olipa nainen tai ei. Eli se siitä, hyökkäysvaunun työntämisen ja toukan huudon kuuntelemisen jätän suosiolla muiden vitsaukseksi. Tai no, lentokoneissa se on viimeistään kaikkien yhteinen vitsaus.

Ihmetyttää vain tuo olettamus siitä, että entisten kumppanien kanssa pitäisi olla jossain tekemisissä.

 

[king of the jungle]

Kun totuus on niin että jos naisella on oikeasti jotain menoa mutta olisi kiinnostunut, hän tekee vastaehdotuksen. Jos ei tee, se on siinä. Ja tässä kohtaa myös miehellä on mahdollisuus pelastaa kasvonsa, miehuutensa, ja jättää itsestään jopa piirun verran salaperäinen ja kiinnostava mielikuva, joka saa naisen miettimään ainakin kerran että "olisikohan mun sittenkin pitänyt mennä". Eli siis heti sen "emmäoikeentiiä..." -jutun alkaessa antaa olla, heittää jotain huoletonta ja jatkaa matkaa.

Carlos on aivan oikeassa, mutta muistuu mieleen hiukan vastaava tapahtuma menneisyydestä.

Kysyin erästä daamia kahville ja vastasi jotain juurikin
"- Tota mulla on kyllä aika kiire viikonloppu tulossa" ja naamasta näki, että eipä oikein kahvittelut näytä kiinnostavan nyt eikä myöhemminkään. Otin tilanteen haltuun ja heitin jotain random juttua siinä ja lähdin sitten pois. Seuraavalla viikolla muijalta tuli viestiä (oltiin puolituttuja jo ennestään ja numerot oli molemmilla jostain tulleet) ja kyseli sitten. että miksi luovutin niin helposti. Siis mitä helvettiä! Olisiko pitänyt vinkua jokaista päivää erikseen ja luultavasti saada neidille haluttu olo, jonka johdolla olisi sitten voinut aina tyrmätä meikäläisen.
Vastasin jotain että "-No yleensä jos ihmistä kiinnostaa ja on esteitä, niin kertoo sitten uuden ajankohdan jolloin kävisi." Neiti kertoi, ettei ole tottunut siihen, että miehet eivät jääkään inttämään sitä ajankohtaa kielteisen vihjauksen jälkeen, joten ilmeisesti onnistuin herättämään mielenkiinnon "vaikeudellani". Loppujen lopuksi käytiin neidin aloitteesta parit kerrat kahvilla, mutta eipä siitä sen kummempaa tullut. Mutta kuitenkin.

 

[Midnight Rambler]

Carlos on aivan oikeassa, mutta muistuu mieleen hiukan vastaava tapahtuma menneisyydestä.

....

Tämähän on suorastaan klassista "I'm worth it" -filosofiaa. Annetaan ymmärtää, että ei kiinnosta ja mies jopa ymmärtää aivan oikein, mutta sekään ei ole hyvä. Ilman maanittelua ei arkipäivän torjuva prinsessakaan ole täysin tyytyväinen miehen suoritukseen.

 

[SeitsemäsPakki]

Ylläoleva tarina on niin tuttua. Muutaman naisen kanssa käynyt sama. Pari kertaa laittanut viestiä ja kysynyt kahville ja aina muuta menoa. Toinen nainen jopa myönsi että yhdellä kerralla keksi tekosyyn. Sitten myöhemmin kysellään mitä kuuluu ja miksi lopetin viestittelyn. En kuulemma ollut tarpeeksi kiinnostuneen oloinen( vaikka useamman kerran pyysin ulos). Mitä eriä Naisen päässä liikkuu tässä kuin miehen...

 

[Midnight Rambler]

Ylläoleva tarina on niin tuttua. Muutaman naisen kanssa käynyt sama. Pari kertaa laittanut viestiä ja kysynyt kahville ja aina muuta menoa. Toinen nainen jopa myönsi että yhdellä kerralla keksi tekosyyn. Sitten myöhemmin kysellään mitä kuuluu ja miksi lopetin viestittelyn. En kuulemma ollut tarpeeksi kiinnostuneen oloinen( vaikka useamman kerran pyysin ulos). Mitä eriä Naisen päässä liikkuu tässä kuin miehen...

Joskus varmaan viisi-kuusi vuotta kävi sillä tavoin, että tapailtuani aikani erästä nuorta naista sanoin suoraan, että tunnen häntä kohtaan vähän enemmän. No, tämä sitten tuskaisena totesi, että ei onnistu mikään läheisempi suhde ja hän on asiasta pahoillaan, jos on muuta antanut ymmärtää. Sanoin että älä nyt pahoillasi ole ja selvä homma, jonka jälkeen ei sitten hetkeen missään tavattukaan. Kuitenkin viikkoa tai vähän enemmän myöhemmin tämä sama naisihminen pyysi kävelylle kanssaan ja se meni ihan hyvässä hengessä ilman mitään romanttisia tai muutakaan ylimääräisiä virityksiä. Tästä sitten edelleen viikko tai pari, niin ajauduttiin punaviininhuuruisen illan päätteeksi sänkyyn ja nainen kysyi, että "Miksi et enää soitellut mulle silloin aiemmin?" tms. Vastasin, että "koska sain pakit, jos muistat", mutta tähän en sitten mitään jatkototeamusta häneltä saanut. Eikä meistä paria tullut tämän ihmisen kanssa jatkossakaan, mutta ihan hyvät muistot lopulta jäi. En vain tajua tuota logiikkaa, mikä tähänkin keissiin sisältyi vielä tänäkään päivänä.

 

[Musta Nuoli]

Mitä eriä Naisen päässä liikkuu tässä kuin miehen...

Siellä liikkuu se kuuluisa excel-taulukko. Miehellä on pääkopassaan yleensä paljon suoraviivaisempi systeemi, yleensä jonkin sortin nelikenttä tai simppeleimmissä tapauksissa ihan on/off-kytkin.

Tuollaisiin valtapeleihin, kiukutteluihin ja pelleilyihin ei kannata sortua eikä lähteä niihin ollenkaan mukaan. Jos kiinnostaa, niin kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, niin perkelettäkö sitä sitten asettumaan madoksi koukkuun ja kiemurtelemaan. Suoraan saa nainen tietysti sanoa, ettei kiinnosta, mutta sen jälkeen ei pitäisi enää odottaa mieheltä mitään jatkopyristelyjä tai edellyttää sellaisia.

Vaikka on sitä itsekin nuorempana tullut sorruttua tuohon samaan perusvirheeseen eli uusiin "no kävisikö sitten myöhemmin"-kyselyihin ja vastaaviin. Enää ei tule sorruttua. Jos ei tunnu kiinnostusta olevan, niin se on sitten siinä. Turha myöskään leikkiä mitään miespuolista kaveria kenellekään siinä huterassa toivossa, että kävisi joskus tuuri.

Ei nainen voi muutenkaan juuri koskaan olla mikään "yksi jätkistä", koska heteromiesten jätkäporukan jäsenet eivät elättele salaista toivoa nussia yhtä jätkistä.

On tietysti eri asia, miten näihin impulsseihin reagoidaan. Ei välttämättä koskaan mitenkään, mutta esimerkiksi työpaikoilla on kohtalaisen paljon flirttiä ja pikkujouluissa voidaan mennä pidemmällekin "työkavereiden kesken", kun itsehillintä pettää ja jo taustalla olevat himot pääsevät valloilleen. Se vain ei yleensä kannata.

 

[pettter]

Tässä on nyt sellainen tilanne, että kaiken järjen mukaan kysyn yhtä tyttöä tänään treffeille. Ahdistaa, ei tämä tämmöinen ole minun juttuni ollenkaan. Tavallaan kai aika sama mitä vastaa, mutta ehkä pitää nyt kokeilla sitten kuitenkin.

Ja, kun menee vituiksi, niin sitten ei vain enää ihan todella kysy koskaan yhtään keneltäkään yhtään mitään. Ja, jos joku joskus kysyisi minulta, niin tokaisisi vain menepäs nyt siitä omaan kotiisi.

Ei niitä tyttöjä kannata treffeille pyytää. Pyytää ulos tai leffaan tai kaljalle tai jonnekin. Ja se tyttö joko lähtee tai ei lähde. Vähän sama kuin pyytäisi kaveria kaljalle. Se joko lähtee tai ei lähde. Ei siinä mitään pakkeja saada.

 

[pernaveikko]

Ei niitä tyttöjä kannata treffeille pyytää. Pyytää ulos tai leffaan tai kaljalle tai jonnekin. Ja se tyttö joko lähtee tai ei lähde. Vähän sama kuin pyytäisi kaveria kaljalle. Se joko lähtee tai ei lähde. Ei siinä mitään pakkeja saada.

Joo, näin toki. Pitäisi yhdelle keikalle mennä lauantaina ja sain myöntävän vastauksen jostain syystä. Tavallaan jäi vähän epäselväksi onko kyseessä ns. treffit, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä.

En ole yli vuoteen ollut tälläisessä tilaisuudessa tälläisessä seurassa eli ei todellakaan voi tietää miten tämä menee, mutta kai se on oikeastaan ihan sama.

Tosiaan edellisen kamalalla tavalla päättyneen parisuhteen jälkeen on vain pakko olla liikoja välittämättä mitä tapahtuu, koska sittenhän sen näkee ja jälkeenpäin siitä ei saa välittää.

Tai sitten uusi vuosi alkaa parisuhteessa, voihan IFK:kin teoriassa viedä kannun tai saada uuden hallin joskus.

 

[Wod]

Täällä taas ja voisi vähän purkaa omaa tilannetta. Tuli jonkun verran jauhettuakin siitä yli kuukausi sitten. Eli tyttöystäväni on nyt sitten muuttanut tämän miespuolisen kanssa samaan kämppään. Fiilikset sekavat. Nytkun asia muuttui todeksi niin vähän kyllä kaihertaa mieltä välillä. Tottuuko tähän. Sitä en tiedä. Puhuimme tästä asiasta juuri viime viikonloppuna ja samalla hän sanoi, että rakastaa minua ja että ei ole ketään kohtaan tuntenut tällä tavoin. Sanoi myös, että loppupeleissä tämähän on vain vuosi. Totesi myös, että minun pitää vain luottaa häneen. Niin enhän minä muutakaan voi. Ja miksi tästä asiasta tulee puhuttua on se, että kyllähän vähän itseäni pelottaa edelleen tilanne. Koska itsekin olen aika syvissä vesissä tunteissani tähän naiseen. Kait se pitää totutella tähän tilanteeseen. Ei tässä hirveästi vaihtoehtoja ole. Näillä mennään.

Sekin että tämä tyttö kyllä vaikuttaa niin kiltiltä ja semmoiselta johon voi luottaa, mutta eihän noikaan tunnustukset ja vakuuttelut mitään takaa. Kai ne vähän helpotti oloa. Mutta toisaalta voihan parisuhteissakin tapahtua mitä vaan. Mutta sitten tulee mieleen, että kuka sitten latoisi tollaisia asioita, jos ei olisikaan ne kuuluisat puhtaat jauhot pussissa. Kaikenlaista.

EDIT: Eniten tässä juuri se pelottaa, että jos en pysty hallitsemaan mustasukkaisuuttani eli tiuskin ja mökötän tästä asiasta tietyn väliajoin niin ei sellaistakaan varmaa kukaan jaksa katsoa. Täytyy nyt saada omat tunteet selviksi ja antaa asian mennä omalla painollaan. Ei varmaan mustasukkaisuus tee tilanteesta yhtään helpompaa ja lopulta nakertaa koko suhdetta.

 

[Midnight Rambler]

Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa, mutta sinuna en luottaisi tuossa tilanteessa yhtään mihinkään. Mies ja nainen samassa kämpässä "vain kavereina".. joopa joo, uskokoon kuka haluaa. Realismia kuitenkin on, että sovituissa säännöissä tapahtuu todennäköisesti "joustoa" viimeistään miehen sekä naisen ollessa samaan aikaan humalassa ja ajan kanssa siitä kehittyy helposti tapa. Tiedän ihan omasta kokemuksesta, että kädet voi alkaa käymään yllättävän helposti, vaikka mitään aiempaa historiaa tai tunteita ei olisikaan. Biologiaa vain.

Sen mitä tuossa tilanteessa kuitenkin voi tehdä on se, että tiedostaa avaimien omaan onnellisuuteen olevan viime kädessä aina itsellä. Ei siis kannata ulkoistaa niitä mihinkään, edes naisen haltuun. Elämässä on kuitenkin aina se "Entä jos" -elementti niin vahvasti läsnä.

 

[Carlos]

Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa, mutta sinuna en luottaisi tuossa tilanteessa yhtään mihinkään. Mies ja nainen samassa kämpässä "vain kavereina".. joopa joo, uskokoon kuka haluaa.

Niino, omasta puolestani isoin kanto kaskessa ei olisi se mahdollinen irtoseksi, vaan yhdessäolo ja sen puute.

Eli siis aina kun "3. pyörä" haluaa olla naisensa kanssa, se pitää jotenkin sopia ja järjestää, aikatauluttaa, miettiä paikka jne. Sen sijaan nämä kaksi muuta heräävät samassa asunnossa, kyselevät toisiltaan nukuitko hyvin, mulla on kuumetta - mä voin käydä apteekissa hakemassa sulle buranaa, syövät ehkä aamiaista yhdessä, pesevät hampaansa ehkä vierekkäin vielä yövaatteissa, istuvat illalla yhdessä telkkarin ääressä kertaamassa päivän tapahtumia, kokkaamassa ruokaa ja/tai syömässä, jakavat pyykkikoneen, silityslaudan, pyykinkuivaustelineen, suihkun, tiskikoneen, uunin, jääkaapin, mikrouunin, kahvinkeittimen, jnejnejne. Tästä kaikesta seuraa aina vähitellen jonkunasteinen kiintymys, joka yhä syvenee mitä pidempään tämä järjestely kestää.

Ja asiaan liittyen itse olen taannoin jakanut asunnon ikäiseni (varatun) nuoren naisen kanssa ihan työjärjestelyistä johtuen muutaman kuukautta. Ja vaikka "mitään" ei tapahtunut, niin kyllä se pari kertaa oli ihan hiuskarvan varassa, ja toisekseen vaikka molemmilla oli oma makuuhuone niin kyllä se elämä muuten oli hyvin lähellä ihan oikeaa parisuhdetta.

Eli lyhykäisyydessään seksi tai nou seksi ei mielestäni ole olennaista, olennaista on se että "oma" nainen elää yhdessä jonkun toisen kanssa jokapäiväistä elämää. Not nice.

 

[Wod]

Eli lyhykäisyydessään seksi tai nou seksi ei mielestäni ole olennaista, olennaista on se että "oma" nainen elää yhdessä jonkun toisen kanssa jokapäiväistä elämää. Not nice.

Niin kerrattakoon, että tämä jätkä on myös miehiin päin suuntaunut. Tai ainakin siltä näytti, kun kovasti suuteli toisen miehen kanssa tuossa taannoin. Toki ei sekään mitään poista. Ja nyt tuli Carlokselta kyllä ihan hyvä pätkä tekstiä. Itse painan iltavuoroa, kun nämä elävät kotonaan normaalia elämää. Eihän se kivalta tunnu näin ajatuksena. Mitä helvettiä tässä voi tehdä. Nytkun olisi se kristallipallo millä katsoa vaikkapa vuoden päähän, että mikä tilanne on. Ei tää aina niin helppoa ole.

 

[MustatKortit]

..tekstiä..

Pahoittelut, jos ja kun tätä on kysytty aiemmin, mutta voitko tehdä selkoa, miksi naisystäväsi muutti tuon kaverin luokse asumaan?

Meinaan siis sitä, että oliko hän sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei pystynyt asumaan yksin? Olisiko hän ehkä halunnut muuttaa sinun kanssasi yhteen, entä mikä oli oma kantasi?

Njoo, itsekin olisin tilanteessasi vähintäänkin hermostunut, mutta toki jos tuo toinen tyyppi on enemmän miehiin päin, niin se kyllä helpottaa tilannetta.

 

[Palstalegenda]

tiedostaa avaimien omaan onnellisuuteen olevan viime kädessä aina itsellä.

Sinähän juttelet kuin Pekka Sauri aikoinaan Yölinjalla. Kuuntelin sitä erästäkin lähetystä. Sinne soitti joku - kenties pilailija - joka kertoi, että hänen on pakko runkata monta kertaa päivässä ja ihan sama missä hän on, niin runkkauksen himo iskee ja sitten on runkattava milloin missäkin ja piilopaikkoja on löydettävä. Pekka tästä innostui - vaikka yrittikin hillitä innostustaan - ja kun uutiset painoivat päälle, Pekka sanoi, että jospa soittaja jää linjoille odottamaan siksi aikaa, niin jatketaan kohta jutustelua. Sitten palattiin asiaan. Lopulta Pekan lyhyt neuvo tuolle himorunkkarille oli: "En voi muuta neuvoa antaa, kuin että ratkaisun avaimet ovat omissa käsissäsi".

 

[Wod]

Pahoittelut, jos ja kun tätä on kysytty aiemmin, mutta voitko tehdä selkoa, miksi naisystäväsi muutti tuon kaverin luokse asumaan?

Meinaan siis sitä, että oliko hän sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei pystynyt asumaan yksin? Olisiko hän ehkä halunnut muuttaa sinun kanssasi yhteen, entä mikä oli oma kantasi?

Joo siis lopullisestihan tämä meni siihen, että olivat molemmat hakeneet asuntoa jo tovin, mutta ei löytynyt ja sitten päättivät kahdestaan koettaa ja nappasi. Myös se, että tämän miehen äiti oli sanonut että voisi muuttaa pois. Käsitin eka asian niin, että niillä on TOSI huonot välit, mutta ei se nyt niin huonot sitten ollutkaan. Tyttöystäväni oli siihen, että ei hän tarkalleen tiedä heidän välejään. Ja yhteenmuuttaminen nyt ei tullut kysymykseen meidän välillä*, koska olimme silloin seurustelleet muistaakseni vasta alle kuukauden. Eikä tässä tosiaan vieläkään ole kuin pari kuukautta kohta takana. Ja ovat kuulemma ennenkin punkanneet samassa kämpässä. Olikohan muutaman viikon, kun tämä mies ei halunnut olla yksin kotona. Kysyin vielä suoraan tyttöystävältäni, että oliko teillä ollut ikinä mitään suhdetta. Vastaus oli, että vain kaverisuhde eikä mitään muuta.

* = Niin siksi ei yhteenmuuttaminen tullut kysymykseen meidän välillä, koska en itse todellakaan kyllä lähde lyhyen tuntemisen jälkeen asumaan yhteen. Kyllä pitää toinen ihminen tuntea kauemmin, että voi sitten elää yhdessä tämän kanssa. Minun mielestäni.

EDIT: Kaverini tokaisi minulle, että naiset harvemmin haluavat "homomaisia" miehiä kumppanikseen. Siitä sitten mietin, että jos minut todella haluaa häneen vaihtaa niin enkai sitten voi mitään asialle, jos näin käy. Minä ja tämä ukko ollaan kuin eri planeetoilta. Kaveri on oikeastaan ihan neiti. Ei uskalla oikein mitään tehdä tai liata käsiään edes, kun on niin ällöä kuulemman jne. Ja tyttöystäväni on ainakin sanonut, että tykkää että mies on mies. Siis ihan normaalilla tavalla, että ei nyt ihan pikkujutuista käyttäydy kuin neiti. Toki jos tämä koko roska päättyy siihen, että jotain tapahtuu saan kyllä aikamoisen pellenleiman koko kaveripiirissäni varmaan ja muutenkin. "Tapahtui se mitä odotinkin ja mitä muut toitotti"

 

[Carlos]

Mitä helvettiä tässä voi tehdä. Nytkun olisi se kristallipallo millä katsoa vaikkapa vuoden päähän, että mikä tilanne on. Ei tää aina niin helppoa ole.

Eipä tietenkään ole helppoa, ja juuri se kannattaa ihan noin oman mielenterveyden kannalta pitää mielessä. Eli käy tässä sitten niin tai näin, niin jälkikäteen kenenkään on turha tulla viisastelemaan (kaikkein vähiten sinun itse) että olisit tehnyt näin, ja mähän sanoin että siinä käy näin. Itse teet valintasi ja sen kanssa sitten elät, syteen tai saveen.

Ja toisekseen tässä voi tehdä kaksi erilaista ratkaisua; joko lähteä lätkimään tai istua kakkunsa ja katsoa mitä siitä tuli. Toisessa ratkaisussa joutuu miettimään että mitähän siitä olisi tullut, kun taas toisessa ei. Toisessa ratkaisussa siitä ei ihan varmasti tule mitään hyvää kenellekään, toisessa taas voi ehkä tullakin. Että sikäli se toinen ratkaisu on kyllä järkeenkäyvä, ellei nyt ole jostain syystä isoa kiirettä perustaa perhettä tjsp.

Ja paljon se on tottakai siitä naisestakin kiinni, kun esim. menet heidän asuntoon, niin nainen voi omilla eleillään vaikuttaa erittäin paljon siihen tunnetko olosi siellä mukavaksi vaiko ulkopuoliseksi.

Esim. se että istutte kolmistaan seurustellen siellä olohuoneessa voi saada sinut tuntemaan olosi ulkopuoliseksi. Se että heti kämpille mennessä menette naisen huoneeseen, ovi kiinni, ja hän jörnii siellä sinulta aivot pellolle voi saada sinut tuntemaan olosi mukavaksi. Sitten se että käytte välillä keittiössä laittamassa hiukan hihitellen&supatellen välipalaa ja menette uudestaan köyrimään suljetun oven taakse saa olosi vielä paremmaksi. Ja sitten sen jälkeen kun menette vaikka yhdessä kaupungille loppuillaksi, jättäen kämppiksen totaalisesti kämppikseksi, saatat tuntea että olette ihan oikeasti parisuhteessa ja nainen nyt vaan sattuu asumaan solukämpässä.

Ja ainahan kaikkea muutakin voi sattua. Se naisen kämppis voi joutua vankilaan, bussin yliajamaksi, tai vaikka muuttamaan pois paikkakunnalta syystä x. Tai sitten sinä saatat vaikka muuttaa ulkomaille, ja ottaa tämän daamin mukaan mallia "together we will make it". Tai sitten nainen käytännössä kuukauden päästä asuu sinun kämpässäsi, ja on vain kirjoilla sen homopojan kanssa.

Vanha klisee, mutta kyllä asioilla on tapana järjestyä, ja lopulta käy kuten oli tarkoitus käydä.

 

[Wod]

Vanha klisee, mutta kyllä asioilla on tapana järjestyä, ja lopulta käy kuten oli tarkoitus käydä.

Tämä. Ja joo ei ole kyllä kiire perustaa perhettä. Vuoden päästä voinkin EHKÄ kuvitella asuvani tämän naisen kanssa yhdessä, jos kaikki menee hyvin. Palaan kyllä kertomaan asiasta tänne miten kävi vielä. Jotenkin terapeuttista kirjoittaa ylös näitä ja tunnustella muiden mielipiteitä tai jotain. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

 

[pernaveikko]

Eipä tietenkään ole helppoa, ja juuri se kannattaa ihan noin oman mielenterveyden kannalta pitää mielessä. Eli käy tässä sitten niin tai näin, niin jälkikäteen kenenkään on turha tulla viisastelemaan (kaikkein vähiten sinun itse) että olisit tehnyt näin, ja mähän sanoin että siinä käy näin. Itse teet valintasi ja sen kanssa sitten elät, syteen tai saveen.

Olen erittäin tietoinen siitä, että kaverit nauroivat minulle selän takana mitähän pernaveikkosemme luulee tuosta muka tulevan, kun kaupinkilainen kohtaa maalaisen. Siitä olisi voinut tulla, siitä ihan todella olisi ja muut eivät tiedä mitä siellä tapahtui ja millaista se oli.

Eli tuo pitää ilman muuta katsoa loppuun, jos itsestä siltä tuntuu. Hyvää pohdintaa tuosta kimppa-asumisesta. Olen aivan liikaa elämässäni asunut soluissa, mutta en hirveästi tyttöjen kanssa, niin tuohon en pysty sanomaan. Kyllähän se vain niin on, että jos on pienintäkään syytä epäillä kahden ihmisen mahdollisesti nussivan keskenään, niin he todennäköisesti sitä tekevät. Se biologia.

Omat treffini menivät aivan puihin. Ihan hauska ilta sinänsä ilman mitään kiusallisia hiljaisia hetkiä tai muita ahdistuksia. Mutta ei pienintäkään kipinää tai mahdollisuutta mihinkään. Tuskin olisin lähtenyt edes panemaan, vaikka olisi pyydetty, kun ei vaan kiinnostanut aivan väärä ihminen.

Ihmetyttää ja harmittaa vain se miten tämä voi olla näin vaikeaa. Haluaisin kuitenkin vielä yhtä parisuhdetta elämässäni kokeilla ennen kuin jättää lopullisesti pelikentät muille.

 

[pernaveikko]

Hävettää ihan helvetisti jos tässä jonkun huoran takia täytyy jonnekin tohtorille lähteä, mutta alkaa loppua ideat. Kertokaa kokemuksia? Kenelle, ja miten?

Miksi ihmeessä tuo hävettäisi, kun kuitenkin nykyaikaa elämme? Uin itsekin todella syvissä vesissä ja mietin, että jos tämä ei kohta lopu, niin sitten vain terapiaan. Kyllä ne siellä osaavat auttaa. Yhden yksin tehdyn lomareissun jälkeen sitten kuitenkin huomasin, että olohan on jo paljon parempi.

Kaveri kävi puoli vuotta terapiassa, kun kävi ilmi vaimon ja lasten äidin panneen vuosia naapurin ukkoa. Nyt hänellä menee paremmin kuin koskaan, kun narsistihuorasta on tunnetasolla päästy eroon ja tarvitsee vain lasten takia hoitaa juoksevia asioita.

Tuo fasettaminen vain pahentaa tilannetta, se sinun pitää lopettaa. Sen määräämiseen ei tohtorin tutkintoa tarvitse, tyttö ei voi sinun kaverilistallasi olla. Ja sitten jos saisi pyytää, että et kusettaisi sitä uutta tyttöä, koska hän saattaa olla kiinnostunut jostain sellaisesta mitä sinulla ei ilmeisesti tällä hetkellä ole voimia tarjota. Miksi haluaisit aiheuttaa samaa tuskaa jollekin muulle mitä itse käyt läpi. Se on vain niin väärin.

 

[Victorious Secret]

Jaetaan oma tarina, sossupornon takia.
Hävettää ihan helvetisti jos tässä jonkun huoran takia täytyy jonnekin tohtorille lähteä, mutta alkaa loppua ideat. Kertokaa kokemuksia? Kenelle, ja miten?

Kuten pernaveikko jo ehti totemaan, mene ihmeessä hyvä mies ammattilaisen luokse puhumaan asiastasi.

Kuvailemasi tilanne ei ole yhtä eikä kahta, vaan ties kuinka monta kertaa rauennut vasta siinä vaiheessa, kun kärsivä osapuoli ei enää pysty hallitsemaan sisäistä pahaa oloaan ja tekee jotain joka jättää pysyvät jäljet moniin ympärillä oleviin (en toki väitä, että sinä kuuluisit tähän kastiin).

Parhaiten autat itseäsi puhumalla avoimesti tilanteestasi ja sisään patoutuneista tunteistasi esimerkiksi näiden asioiden ammattilaiselle. Ei siinä mitään hävettävää ole. Teet itsellesi suuren palveluksen, kun avaat sanaisen arkkusi. Samalla varmasti tulet huomaamaan kuinka nämä asiat eivät ole enää yhtä vahvasti jatkuvasti mielessä ja elämä alkaa viedä eteenpäin.

Tsemppiä sinne suuntaan. Kunhan tästä yli pääset, huomaat että naisia tässä meressä riittää loputtomiin.

 

[pernaveikko]

Tsemppiä sinne suuntaan. Kunhan tästä yli pääset, huomaat että naisia tässä meressä riittää loputtomiin.

Tätä totuutta ei saisi sanoa ääneen, kun ei se auta ollenkaan. Se on totta, sitähän ei voi kiistää. Myrskyn jälkeen on lopulta helppo lähteä kalaan ja miettiä ei kai se nyt niin ihmeellinen tyttö ollut. Jopa sen voi kyseenalaistaa miksi ihmeessä edes rakastin noin paljon.

Tähän kohtaan se vain on niin märkä rätti kasvoille tai joku korkeilla käsillä suoritettu hyppytaklaus.

 

[Cemetery Gates]

Tein nyt sen virheen, että liityin takasin facebookiin. Toki ollaan jollain asteella oltu yhteyksissä, sen verran kaikkea yhteistä kuitenkin mahtuu noihin vuosiin, mutta kyllä osaa vituttaa nuo "päivitykset" ja kuvat ja vastaavat.

Poissa silmistä, poissa mielestä on täyttä totta näissä tapauksissa. Tietenkään naisen poistaminen Facebook-kavereista ei poista häntä kokonaan systeemistäsi, mutta jeesaa kyllä aivan saatanasti. Minäkin roikotin exääni jokunen vuosi sitten FB-kavereissa eron jälkeen, mutta varsin nopeasti tajusin, että ei kannata. Elämänlaatuni parani kertaheitolla, kun poistin akan paitsi sosiaalisesta mediasta, myös kännykästä. Eli katkaisin kaiken yhteydenpidon.

Omassa tapauksessani toki nainen oli mielenvikainen paskakasa, jonka minä jätin, mutta kuitenkin. Roikkuminen menneessä ei kannata, kun se aiheuttaa vain merkittävää painolastia korvien välissä. Ja mitä ulkopuolisen avun hakemiseen tulee, niin ehdottomasti kannattaa ja pitää hakea apua, kun henkiset ja fyysisetkin oireet (plus dokailu) ovat kuvailemallasi tasolla. Lisäksi, jos ystäväpiiristä löytyy edes yksi luottofrendi, jolle voit avautua asioistasi luottamuksella, tee se. Älä jää pyörittelemään tuskaasi oman pääsi sisälle.

 

[Scissors]

tarinaa

Ihan ensiksi täytyy pahoitella tuota että esim. eilen otteluketjussa tuli ilkuttua jotain kommenttejasi Palloseurasta. Ihan säälittäviä juttuhan nuo tuollaiset on ja vituttaa huomata että siellähän on ihan kunnon probleemaa menossa, pahoittelut. Kuusi ja puoli vuotta on kohta itsellänikin suhdetta takana ja kieltämättä se veisi aika pitkälti mattoa alta jos tää nyt vituiksi menisi.

Itse sinun sijassasi lähtisin etsimään juttuseuraa ihan ystäväpiiristä, jos ei tuo terapia-ajatus houkuttele. Puhu noista asioista ihan urakalla. Ja keksi itsellesi virikkeitä, yritä vain mahdollisuuksien rajoissa jättää tuo alkoholi sivuun niistä. Itse irroittelen edelleen liian tiukasti jos menee päin vittua ja tiedän että se on yksinkertaisin keino päästää taakasta hetkellisesti irti, mutta pidemmän päälle se oikeasti vie niin henkisen kuin fyysisen terveyden.

Jos sulla on jotain ns. vanhoja (ennen suhdetta-ajanjaksolle pohjautuvia) ystävyyssuhteita vastakkaisen sukupuolen edustajiin, kannattaa näitäkin elvyyttää jos kiinnostusta heiltäkin siihen löytyy. Viet niitä kahville jne. Itseluottamus rakentuu pienistäkin asioista ja esimerkiksi juuri vastakkaisen sukupuolen tapaaminenkin edesauttaa.

 

[koukku]

Tätä alko siis tapahtua MIELESTÄNI melko pian, jo noin kuukauden jälkeen.

No, mustasukkaisuutta ja muuta paskaa tähän puoleen vuoteen mahtuu roimasti, mutta ei missään vaiheessa eikä mikään oo tätä toista harmittanu, kuukaus erosta siis jo onnellisesti tapaili uutta.

Tuota en vain voi ymmärtää, miten helvetissä toinen voi olla valmis jo kuukauden jälkeen uuteen yritykseen, kun on kumminkin kuusi ja puoli vuotta suhdetta takana. Minulla mennyt vuosi, ja parista pikku yrityksestä huolimatta vieläkään ei oikein kolahda.

 

[Tiityy]

Mulla on kokemusta avoliitosta ja purkautuneesta kihlauksesta. Voin tähän lainata jostain lukemaani määritelmää miehen ja naisen eroista: "Nainen on erilainen. Nainen voi päättää jättävänsä miehen mutta jatkaa hänen kanssaan yhdessäoloa pelkällä tahdonvoimalla. Kun nainen jättää, hän yleensä jättää lopullisesti. Saattaa olla, että suhdetta joskus jatketaan, mutta se tapahtuu vain siksi, ettei parempaa vaihtoehtoa ole sillä hetkellä tarjolla".

Sanoisin noin yleisesti ja omasta kokemuksestani, että sinun ei kannata miettiä ollenkaan hänen motiivejaan, tekemisiään, ajatusmailmaansa. Poista kaikki häneen viittaavat asiat elämästäsi. Sinun identiteettisi on ollut teidän yhteinen identiteettinne, olet todennäköisesti ajatellut teitä kahta yhtenä yhteisenä yksikkönä. Nyt sinun tulee rakentaa oma minäsi uudelleen, löytää se kuka ja mitä olet ja hyväksyä itsesi, entisesi tekemiset vain sotkevat sitä.