Katsotaan onko palstan vertaistuesta apua pitkäaikaisen vitutuksen lievittämiseen näihin asioihin liittyen. Kavereita en jaksa enää vaivata vastakkaisesta sukupuolesta purnaamisella, on ollut sen verran raskas vuosi takana.
Nykyisen olotilan surkeuden alkutahdit lyötiin oikeastaan reilu vuosi sitten, jolloin avioliittoni alkoi rakoilemaan saadessani tietää, puolisolla oli jonkinlainen salasuhde työkaverinsa kanssa. Olin valmis antamaan asian olla ja anteeksi hänelle, mutta lopulta hän päätyi siihen että haluaa setviä asioita yksinään, jolloin toisen meistä pitää muuttaa pois yhteisestä kodista.
Päätin että se olen minä, sillä olin vakuuttunut että asumusero harvemmin tuo positiivista ratkaisua näissä asioissa. En tosin ollut myöskään vakuuttunut exän perimmäisestä motiivista tässä asiassa, johtuen juurikin tuosta aiemmin selville saamastani asiasta. Avioero sieltä sitten napsahti, ja sain kuulla että exä tapailee juurikin sitä työkaveriaan, joten se helpotti asian loppuunkäsittelemistä.
Nyt on kohta vuosi mennyt tästä elämäni surullisimmasta tapahtumasta ja mulla on ollut ihan käsittämättömän paskaa tuuria sen jälkeen tapaamieni daamien suhteen. Muutaman kertaa olen lähtenyt ulos/tapaillut eri naisia, kun ovat itse ilmaisseet halunsa tutustua paremmin. Tulokset valitettavasti ovat olleet samanlaisia joka kerta...
Kirsikkana kakun päällä on viimeisin pikasuhde joka kesti peräti kahden tapaamisen verran. Tapasin pari viikkoa takaperin aivan mielettömän upean daamin, jolla oli samankaltainen elämäntilanne kuin mullakin, mutta oman suhteen päättymisestä oli aikaa noin kuukauden verran. Taustalla pidempi mutta todella ikävänkuuloinen parisuhde, jossa oli ollut henkistä väkivaltaa, joten en halunnut olla ruveta laastariksi/reboundiksi.
Ajattelin, että nyt vedetään oikein huolella varman päälle ja annoin mimmille kaikki avaimet käteen et miten jatketaan, mulla ei ollut mikään kiire edetä nopeasti. Ekan tapaamisen yhteydessä olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä mutta sisäinen herrasmies sai silloin voiton ja sanoin ettei tehdä nyt mitään mikä voisi aamulla kaduttaa ja jätetään mielummin seuraavaan kertaan jotain odotettavaa. Noh, asumme eri paikkakunnilla joten se sinänsä helpotti ettei voinut nähdä ekan tapaamisen jälkeen ihan heti. Kommunikaatioyhteys toimi ihan hyvin myös etänä ja tuntui että tässä saattaa olla aineksia pitkällä jänteellä vaikka mihin. Tunne tuntui olevan molemminpuolista, joten sekin sai aikaan aivan euforisen fiiliksen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Puhuttiin alkuviikosta että näemme vasta joulun välipäivinä seuraavan kerran. Sattui kuitenkin osuvasti, että aiemmin tälle viikonlopulle sovittu meno peruuntui, joten päätin rohkaista mieleni ja kysäistä että miten olisi jos tulisinkin pikaviisiitille jo nyt etukäteen. Oli nimittäin juuri valitellut että on tosi yksinäinen pitkä viikonloppu tulossa, joten sain viestiin myönteisen vastauksen kuten odotinkin.
Aivan loistavaa, tai ainakin näin ajattelin vielä perjantaina.
Itsenäisyyspäivä menikin sitten ihan kahdestaan, nautittiin toistemme seurasta ja kaikki meni enemmän kuin hienosti. Molemmat oli ihan fiiliksissä tästä sattumasta ja lauantaina heräsi kaksi todella leveällä hymyllä varustettua yksinäistä sielua. Aamupäivä meni jutellessa ja sovittiin että nähdään parin tunnin päästä päivällisen/illallisen merkeissä.
Parin tunnin päästä pamahti tekstari puhelimeen:
"Tää tuntuu kauheelta, mutta en pysty enää näkee sua. Mun ajatukset on ihan sekaisin ja menee enemmän sekaisin ja ahdistaa kun ajattelen/ikävöin exää". Vastasin viestiin et ootko nyt ihan varma että haluat sanoa hyvästit jo nyt ja toivotin asiallisesti hyvää jatkoa ja kaikkea mikäli ei tosissaan halua enää koskaan nähdä. Ei tullut vastausta eilen, tuskin tulee tänäänkään.
Voi saatananperkeleenhelvetinperse että miten voi ihmistä vituttaa tällä hetkellä!
Ainoa hyvä asia on ettei tässä sentään tarvinnut jakaa kattiloita tai suhde ei ollut vielä kehittynyt alkuihastusta pidemmälle. Tuntuu vaan ihan käsittämättömälle että jos olet hyväkäytöksinen ja kohtelet mimmiä hyvin niin luu jää käteen joka vitun kerta!
Mites se Barney Stinson sanoikaan, "girls want to find a dangerous safe guy". Good guys always finish last =(
Kiitos ja anteeksi kaikille lukijoille jo etukäteen.
