100% samaa mieltä. Mutta mikä tapa eisttää tuo asia se muka on että haluaa silti lähteä ulos muuna kuin kaverina?
Laittaisin rahat likoon enemmin tämän puolesta. " Haluan olla enemmin kaveri", on useimmiten " Olet ihan ok tyyppi, mutta ei kiitos." Kauniimpi tapa esittää se, ettei vakavempi suhde kiinnosta.
Tämä on myös totta. Kaikki on mahdollista kun naisista on puhe!Ei pidä paikkaansa. Etenkin nuorista naisista on mukavaa olla ihailun kohteena, käydä ulkona, pitää hauskaa ja vaikka flirttaillakin myös sellaisten miesten kanssa, joiden kanssa ei halua minkäänlaista pari- tai edes panosuhdetta.
Ei pidä paikkaansa. Etenkin nuorista naisista on mukavaa olla ihailun kohteena, käydä ulkona, pitää hauskaa ja vaikka flirttaillakin myös sellaisten miesten kanssa, joiden kanssa ei halua minkäänlaista pari- tai edes panosuhdetta.
Kyllä, myös minä olen tehnyt tuota joskus 18-20-vuotiaana.
No, en tiedä. Ei välttämättä. Varsinkin jos toteaa miehen olevan (yli)kiltti ja täysillä retkussa häneen. Samalla nainen voi puhdistaa omatuntoansa, kun on sanonut missä mennään. Meissä miehissä, tai ainakin tietyissä yksilöissä (khöhh) on se vika, että elätellään niitä toiveita tuosta kaverikortin heilumisesta huolimatta. Että jos se neito tulisikin vielä niihin toisiin aatoksiin...Mutta tuollainen vedättäjä ei varmastikkaan sanoisi, että haluaisi olla pelkkä kaveri vaan päinvastoin flirttailisi ja antaisi miehellä kiilua sen pillunkuvan silmissä.
Mutta tuollainen vedättäjä ei varmastikkaan sanoisi, että haluaisi olla pelkkä kaveri vaan päinvastoin flirttailisi ja antaisi miehellä kiilua sen pillunkuvan silmissä. Helpompaa sitä miestä olisi niin dominoida.
Sitten aina väitetään, että miehet on niitä jotka kerää haaremia. Tuntuu se jollain tavoin olevan todellisuutta myös naisilla. Ainakin yksityiset ihailijat tuntuu kelpaavan vallan mainiosti. Miehillä se on ehkä enemmänkin sitä, että pumppauskumppaneita saa olla useampikin.Wilson, ainoa varma asia tuossa "kaveri"-jutussa on se, että jos se näkee sut läheisissä väleissä toisen naisen kanssa, niin sitä vituttaa.
Ja taas väärin.
Kuten Ted tuossa hyvin on ymmärtänyt, tuolla nainen ns. puhdistaa omatuntonsa ja "siirtää osavastuun" mahdollisista haavoista miehelle, periaatteella ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Silloin on myös helpomaa lopettaa alkuunsa kaikki lähentelyt vetoamalla kaveruuteen.
Kuten sanottua, myös minä huvittelin noin aikoinaan.
Ainakin tässä tapauksessa tämä nainen halusi silti ulos, vaikka tosiaan tiesi, että ei olla liikkeellä millään kaveripohjalla.
En ole aivan varma, että oletko lukenut kaikki viestini tästä asiasta (kaikki ovat tällä sivulla), mutta tuossahan jo aikaisemmin kerroin kertoneeni hänelle, että mikään kaverijuttu ei kiinnosta. Joten ainakaan tässä tapauksessa mistään omantunnon puhdistuksesta on turha puhua. Se saattoi olla yritys, mutta empä ainakaan mennyt halpaan jos se sellainen oli.
Ainakin tässä tapauksessa tämä nainen halusi silti ulos, vaikka tosiaan tiesi, että ei olla liikkeellä millään kaveripohjalla. Varmaan tämäkin osa jotain kaikkien naisten käyttämää varasuunnitelmaa millä voi leikkiä ja flirttailla kaikille miehille puhtaalla omallatunnolla.
No mitä jos lähtisit ulos? Joko nainen haluaa oikeasti olla vain ystäväsi tai sitten se vedättää sinua, sillä ei ole mitään väliä. Älä nyt pilaa mahdollisuuksiasi sillä, että lyhyen tuntemisen jälkeen sanot heti, että joko lähdetään vakavissaan ulos tai sitten tämä homma jää tähän. Aika ahdistavan tuntuista, jos minulta kysytään. Aika moni mies menettää pelin jo heti tuossa vaiheessa, että ihastuu täysin jonkun viikon jälkeen ja nainen vasta miettii, että mikäköhän tuon miehen sukunimi nyt olikaan.
No niin. Nyt tuli sitten 20-vuotinen parisuhde (2 lasta, 13 vuotta naimisissa) päätökseen. Olo on karmiva. Itse olisin halunnut jatkaa, mutta puolisolta tuli tyly ilmoitus että rakkautta ei hänen suunnassa enää ole eikä missään feikissä haluaa elää. Olihan tuo osittain kevään aikana aistittavissa, mutta koko ajan on puhuttu että katsotaan tilanne uudelleen jonkun vuoden päästä kun lapset ovat isompia ja omillaan. Ja on kuitenkin moneen kertaan sanonut ettei tee mitään hätiköityä ettei tule kenellekään mitää taloudellisia ongelmia kuten nyt tapahtuu. Lupaili myös erinäisiä tulevaisuuteen liittyviä asioita sekä sanonut edelleen omaavansa rakkaudellisia tunteita minua kohtaan.
Minä jään lasten kanssa asumaan, kun hän haluaa omien sanojensa mukaan "oman elämänsä takaisin".
Joka toisen viikonlopun haluan vapaaksi ja sen lisäksi saavat olla siellä enemmänkin jos haluavat. Ovat jo sen verran isoja, että saavat itse päättää ja exällä on vuorotyö joten sekin rajoittaa sopimista. Tosin itsehän tätä halusi ja voisin olla tiukempi, mutta lasten takia en sitä tee. Eivät halua siellä koko aikaa olla eivätkä siihen pikkukämppään mahdukaan kunnolla. Lapset saavat jäädä kotiinsa joka tässä tragediassa on tärkeää ettei se lähde alta ja haluavat enemmän ollakin kanssani kuin äitinsä jonka henkinen tasapaino tällä hetkellä on 16-vuotiaan tasoa.Ensimmäinen fiilis tuosta on, että älä lähre sinne. Riippuen tietty siitä, miten muuten asiat ajattelee, mutta jos et erityisesti ainoaksi huoltajaksi halua, niin kannattaa ilmoittaa, että lapsista ei eroa niin vain oteta. Tietysti, jos ehdottomasti haluat sen pois lastesi elämästä niin sitten, mutta muuten tuollaisin "hoida lapset, mä meen ryyppäämään"-juttuihin ei välttämättä kannata suostua.
Naisten perässä juokseminen on aika turhaa, koska sun pitää löytää se onni elämästä ihan muiden asioiden kautta. Kukaan nainen ei sua tuu pelastamaan, sun pitää tehdä se itse. Sen jälkeen ne naisetkin alkaa kiinnostumaan, kun teet ja tavoittelet asioita elämässä. Surkuttelu ei auta asiaa yhtään, eikä täällä niistä nilittäminen.
Lapset saavat jäädä kotiinsa joka tässä tragediassa on tärkeää ettei se lähde alta ja haluavat enemmän ollakin kanssani kuin äitinsä jonka henkinen tasapaino tällä hetkellä on 16-vuotiaan tasoa.
Vähän samaa oon ite tääl yrittäny kirjoitella, mut sait kyllä aika hyvin kiteytettyä asian ytimen. Itellähän oikeastaan tapahtu eräänläinen mullistus elämässä ku pääsin exästä eroon ja tajusin miten helvetin ihanaa tää elämä on kun vaan asennoituu oikein. Oikeastaan samantien alkoi naisrintamallakin tapahtua kun lakkasin ajattelemasta koko asiaa ja tajusin et mul on ihan hyvä elämä näinkin. Oli jopa varaa kieltäytyä melko suorasta ehdotuksesta ihan nätiltä naiselta.
Tällä hetkellä on vaan se yks nainen mielessä mistä aiemminkin kirjoittelin, mutta ei oo missään vaiheessa tullu sitä pelkoa tai epätoivoa et jos tän nyt kusen niin en enää ikinä saa naista. Voin oikeastaan ihan rauhassa elää elämääni ja toi nainen on sit sen verran kuvioissa miten se nyt sattuuki luonnollisesti menemään.
No niin. Nyt tuli sitten 20-vuotinen parisuhde (2 lasta, 13 vuotta naimisissa) päätökseen. Olo on karmiva.
Lähti nyt Helsinkiin 3 kuukaudeksi joten ei tarvitse vähään aikaan miettiä tapausta.
Ongelmahan tässä, on ettei oikein muut naiset tällä hetkellä kiinnosta, kun menin ihastumaan.
Parempi siis näin. Vaimosi mielihaluille ja ratkaisulle et kuitenkaan voi mitään. Et vaikka ne tuntuisivat kuinka hätiköidyiltä tai vääriltä tahansa, sinua ja etenkin lapsiasi kohtaan. Olet kertomasi perusteella eropariskunnan vastuuta kantavampi ja henkisesti tasapainoisempi osapuoli. Hoida tämä roolisi pää pystyssä ja tyylikkäästi, niin voit olla siitä lopun elämääsi ylpeä kenen tahansa edessä. Se et ollut sinä joka jätti lapset taakseen ja halusi "oman elämänsä takaisin", so. ehkä jonkun kiva kesäheilan tai ihan mitä tahansa muuta elämänsisältöä oman perheensä tilalle.Lapset saavat jäädä kotiinsa joka tässä tragediassa on tärkeää ettei se lähde alta ja haluavat enemmän ollakin kanssani kuin äitinsä jonka henkinen tasapaino tällä hetkellä on 16-vuotiaan tasoa.