Tunnetaanko me, niin hyvin tuossa minua kuvailit!
Ei tunneta.
Ja mitä tulee muihin kommentteihisi, vaikuttaa siltä, että kaikki miljoonat tapaamasi suomalaisnaiset ovat jotain juntteja/junteista kotoisin. Itse en tunne ainuttakaan suomalaista naista, joka olisi kuvailemasi kaltainen. Tosin rehellisyden nimissä on sanottava, että luultavasti tuntemani naiset ovat ehkä noin promille sinun tuntemistasi.
En oikein ymmärrä tätä tasa-arvohöpinää siinä mielessä, että itse käsitän tasa-arvon niin, että molemmat sukupuolet ovat saman arvoisia keskenään, riippumatta siitä, roikkuuko jalkojen välistä killuttimet vain pilluttimet. En ole käsittääkseni syntynyt maapallolle palvelemaan miessukupuolta, vaan elämään omaa elämääni parhaaksi katsomallani tavalla. En siis koe, että minun pitäisi tehdä tai jättää jotain tekemättä vain siksi, että olen nainen, pl. synnyttäminen. Mielestäni mun ei
tarvitse palvella miestäni siksi, että hän on mies ja minä olen nainen. Jos haluan häntä passata tai tehdä hänen eteensä asioita, teen sen siksi, että haluan tehdä niin ja rakastan häntä. Teen näin myös naispuolisille ystävilleni tai kavereilleni, vaikka tunneside onkin hieman erilainen. Samalla tavalla mieheni toimii minun kanssani. Hän ei tee "miesten hommia" siksi, että hän on mies, vaan siksi, että hän on fyysisesti vahvempi ja monet asiat ovat hänelle helpompia. Totuuden nimissä on kuitenkin myös todettava, että en keksi mitään sellaista asiaa ( pl. seisten kuseminen "tyylikkäästi"), mitä minä en voisi itse tehdä.
Mitä tulee naiselliseen pukeutumiseen tai vastaavaan, mielestäni en ole veloitettu sukupuoleni takia sitäkään tekemään. Itselleni ei tunnu kovin luontevalta kipittää korkkarit jalassa, joten teen sitä kohtuullisen säästeliäästi. Jos se olisi käytännöllisempää, eivätkä jalat tulisi niin kipeiksi, tekisin sitä ehkä useammin. Jos Suomessa ei olisi niin saatanan kylmä talvisin, voisin harkita "rohkeampaa" pukeutumista myös talvella. Toisaalta, tämä on ehkä myös luonnekysymys, koska en kaipaa miesten ihailevia katseita. Olen siinä uskossa kuitenkin, että kyllä minut naiseksi erottaa ulkoisesti, ainakin niin kauan kuin pidän suuni kiinni :). Oma viehättävyyteni perustuu siis enemmänkin persoonaani, vaikka olenhan minä ulkoisestikin ihan pätevän näköinen suttura. Ehkä tämä on johtanut myös siihen, että itselleni miesten ulkoiset seikat eivät ole niin tärkeitä kuin ehkäpä monille muille. Mutta kyllähän miehen pitää toki myös ulkoisesti viehättää, jos etsii "sitä oikeaa". Onneksi olen sen jo löytänyt, niin ei tarvitse moisesta stressata. Ainakaan juuri nyt.
Meidän perheessä on monet asiat tasa-arvossa ja monet asiat ihan käytännönkin syistä perinteisesti "naisten hommia". Vain miesten hommia ei juurikaan ole. Tai no, ehkä sellaiseksi voisi laskea sen, että päävastuun perheen elättämisestä kantaa mies. Minä taas sitten omalta osaltani helpotan arkea hoitamalla kodin ja suurimman osan käytännön asioista. Kun meillä mies laittaa ruokaa, se tarkoittaa käytännössä sitä, että tekee voileipiä tai vie ulos syömään. Sopii mulle! En kuitenkaan koe olevani epätasa-arvoisessa suhteessa, vaikka kodinhoito mulle pääasiassa kuuluukin. Enkä koe olevani mieheni elättikään, koska oma panokseni koko perheen eteen ja yhteiseksi eduksi on kuitenkin suuri.
Olen myös sisäistänyt sen, että jos miehen pitää mennä, miehen pitää mennä. Kokemus on osoittanut, että mies tulee aina takaisin ja loppupeleissä me olemme hänelle se maailman tärkein asia. Se helpottaa kummasti, kun arjessa otetaan toisiamme huomioon, niin ei tarvitse kokea epävarmuutta toisen poissaoloista.