Hyvä setti käynnissä täällä. Olen lapsettomasti naimisissa (lapsettomuus molempien päätös) enkä minäkään ihan purematta niele, että elämän syvin olemus tarkoittaisi perhettä ja uraa. Itse myös kaipaan ja tarvitsen ajoittain omaa aikaa, joskus runsaastikin. Vaimo ei sitä aina oikein ymmärrä, haluaisi enemmän tehdä asioita yhdessä ja käydä niitä jotain ihme keskusteluja vai mitä ne nyt on... Olen niin vahvasti oman tien kulkija ettei varmasti ainakaan sen johdosta koskaan olisi pitänyt naimisiin asti mennä. Kuitenkin aina sitä naista haikaili vierelleen ja haikailisi varmasti vieläkin jos sinkkuna retkuttelisi.
Mutta omaa aikaa tarvitaan. Siis emännän kanssa asuminen vaatii aivan hemmetisti kuntoa - henkistä kuntoa. Yhteiselämä vaatii kyllä välillä paljon enemmän energiaa kuin mitä se antaa. Toki ymmärrän, että löytyy sellaisiakin pareja, jotka ovat niin paljon samalla aaltopituudella, omaavat yhteneväiset arvot ja mielenkiinnon kohteet, niin ehkä sitten on kiva tehdä kaikki yhdessä ja sitä jaksaa väsymättä, mutta mun avioliitto ei siihen sakkiin kuulu, huoh...
Vituttaa taas muuten oma parisuhde. Taidan korkata nyt pullon. Kalsariketjussa tavataan!
Edit: On tämä muuten huvittava ketju ihmispolon elämästä. Joka viikko perjantain ja maanantain välillä tämä ketju nostetaan. Jotkut hehkuttaa pillun saantia ja toiset valittaa muijistaan. Tätä tää on, lauantaisin sattuu hyvässä ja pahassa :D