Naisasiat

[Andji]

Rautalankaako vai ratakiskoako tässä vaaditaan?

Ehkä huumorintaju ja sanojen "äärimmäinen hätä" yhdistämistä vessähätään ja sitä kautta pissaleikkeihin riittää tällä erää.

Väsynyt läppä, mutta melko hyvä sellainen.

 

[HIFK]

Tuossa opettajahommassa tarkoitin lähinnä sitä, että minkälaisena he minua pitävät. Esimerkiksi juuri ne kaksi mainitsemaani naista. Minkälaisena he näkevät minut ja minkälaisena haluaisin heidän näkevän minut.

Mielestäni ei ole mitään väärää siinä, että jos on itse ruma, tyhmä ja nössömäinen tyyppi, niin ottaa esikuvakseen jonkun päinvastaisen henkilön. Siis jos itse kärsii siitä omasta tilanteestaan ja haluaa muutosta. Se muutos vain ei tapahdu, jos hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Silloin nimenomaan se ihmisten suhtautuminen on juuri nimenomaan sitä, mitä en halua.

Kaikki ovat varmasti hyviä neuvoja, mutta esim. terapia, maksulliset naiset, paikkakunnalta muutto. Hyviä neuvoja varmasti monelle, mutta miten ne tekevät itsestäni komean, fiksun ja miehisen miehen? Miten ne auttavat pääsyn rauhanturvatehtäviin? Miten ne muokkaavat ulkonäköäni huomattavasti enemmän miehisempään suuntaan?

Nuo vain eivät ratkaise niitä ongelmia, joista tällä hetkellä kärsin. Tuo kaljalle pyyntö Hesaankin oli hyvä kutsu, mutta eipä se olisi muuttanut tilannettani mihinkään suuntaan.

Itse vain en keksi sitten yhtään mitään, millä noita juttuja voi enää parantaa. Kauneusleikkauksiin nyt ei kannata ryhtyä sen enempää, tulos yleensä on jotain ihan muuta. Ja jos rauhanturvatehtäviinkään en pääse, niin aika tyhjää on.

Koska ylipäätään fakta on myöskin se, että niitä juuri päinvastaisiakin tyyppejä on. Jopa usealla naisellakin on monella tapaa enemmän munaa kuin itsellä. Ja se on karu fakta.

 

[Jääkaappi]

Tuossa opettajahommassa tarkoitin lähinnä sitä, että minkälaisena he minua pitävät.

Ja mistähän sinä sen tiedät, että millaisena he sinua pitävät? Tietenkin jos/kun lähdet tuolla nössönörtti -asenteella liikkeelle, niin ennemmin tai myöhemmin nuo opettejatkin sinua sellaisena pitävät.

Hyviä neuvoja varmasti monelle, mutta miten ne tekevät itsestäni komean, fiksun ja miehisen miehen? Miten ne auttavat pääsyn rauhanturvatehtäviin? Miten ne muokkaavat ulkonäköäni huomattavasti enemmän miehisempään suuntaan?

No, ensinnäkin terapia voisi auttaa pääkoppasi sisällä oleviin ongelmiin. Fiksua ja miehistä miestä sinusta ei tee kukaan muu kuin sinä itse. En tiedä, että millainen sitten on "miehinen mies", mutta ainakin sinun mielestäsi se on ilmeisestekin sellainen lihaskimppu. Mene vaikka salille, winkwink.

Nuo vain eivät ratkaise niitä ongelmia, joista tällä hetkellä kärsin.

Oletko edes kokeillut mitään ratkaisua näihin ongelmiin?

Ja jos rauhanturvatehtäviinkään en pääse, niin aika tyhjää on.

Olen melko varma, että et ole ainoa ihminen, joka sinne ei pääse. Koita oppia myös se, että aina ei mene nallekarkit tasan, näin se vain menee.

 

[ms.qvist]

Tarkoitatko nyt nimimerkkiä, vai seurajoukkuetta...?

Terv. nimim. Utelias

Kyllä sit kummallekin jaettavaa löytyy...

vlad.

 

[Dev]

...

Mitä sä haet näillä viesteilläsi takaa? Se on käynyt hyvin selväksi, että olet ruma, nössö ja naiset ei katso suhun päinkään ja jos katsoo, niin nauraa. Rauhanturvaajaksikaan et pääse, joo joo. Täällä on kutakuinkin kaikki mahdolliset neuvot sulle annettu, aina terapiasta paikkakunnalta pois muuttoon, mutta mikään ei kelpaa. Mitä odotat vielä? Ei täällä kukaan pysty sua auttamaan, sun on itse otettava itseäsi niskasta kiinni ja tehtävä jotain.

Harkitse nyt vittu oikeasti vaikka sitä terapiaa. Se ei sun naamavärkkiäs paranna mihinkään suuntaan, mutta siellä sentään ruvettais käsittelemään että miten saat tuon itsetunnon kondikseen. Juttujesi perusteella sinussa on helvetin moni asia vialla omasta mielestäsi. Tämän perusteella sanon, että alat pikkuhiljaa niitä asioita parantelemaan ja ensimmäisenä sinun tulee aloittaa tuosta itsetunnon parantamisesta. Sun elämästäsi ei tule lasta eikä paskaa, jos et saa sitä kondikseen, se on ihan sataprosenttisen varma homma.

Piti jotain paskaa tähän vielä jaaritella, mutta tuppas unohtumaan.

 

[HIFK]

Oletko edes kokeillut mitään ratkaisua näihin ongelmiin?

Mietin että onko sellaista edes? Muuta kuin itsensä hyväksyminen, mikä taas ei millään tavalla ole järkevää tässä tapauksessa.

Fiksuutta tai komeutta vaan kun ei saa tuosta vaan. Sitä joko on tai sitten sitä ei ole. Ja itsellä niitä todellakaan ei ole, sen olen huomannut jo monta kertaa. Kaikkihan maailmassa olisivat ihan yhtä fiksuja ja komeita toisten silmissä, jos näin olisi.

Kokonaisuus tekee miehen. Niin se vain on. Siihen vaikuttaa useat piirteet. Nössömäisen näköinen henkilö kun ei mieheltä vain näytä, koska se ei ole miesmäistä. Se kokonaisuus vain on se, mikä ratkaisee ihmisessä ylipäätään. Ja se kun itsellä on täysin rempallaan. Vaikka tässä nyt sitten saisi tuota nössömäistä olemusta pois, niin mihin piilotan loput? Miten saan itsein näyttämään kokonaisuutena mieheltä, ihan ulkonäköä myöten? Ei pelkät teot tai sanat tee miestä, kyllä se on ihan se kokonaisuus. Pikkukakaralta näyttävä vain ei hirveästi vaikutusta tee kehenkään, lähinnä säälittävältä näyttävät sellaiset.

Monta kertaa näkee sellaisia miehiä, jotka ovat muka jotain fiksuja, osaavia, sun muuta, mutta nössöys vain paistaa läpi selkeästi. Salillakin näkee joskus jotain tyyppejä, jotka nostavat penkkiä yli 120 kiloa, mutta eivät sitten muutoin miltään kovin fiksuilta tai miehisiltä näytä. Harvoin varmaan mitään naisiakaan saavat.

Tai tanssilattialla joku oikein hyvällä itseluottamuksella varustettu kaveri tulee ja yrittää saada naisia mukaan, niin lähinnä inhoa aiheuttaa niidenkin naisten mielestä. Tällaista nähnyt Turussakin asti. Se ulkonäkö vain ei miltään kovin fiksulta ja miehiseltä näytä.

Eli kyllä se kokonaisuus vain on se, mikä tekee sen vaikutuksen. Eikä tuo itsetunto muutenkaan ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Pelkästään sillä ei tässä elämässä vain pärjää. Joku hyvällä itsetunnolla varustettu janari pukeutuu vaikka apinaksi, ja kaikki pitävät erittäin fiksuna ja komeana tyyppinä? Ei ihan niinkään.

Ja ehkä tähän voikin lopettaa tämän keskustelun, kun en sen kummemmin itsekkään noihin juttuihin voi paljoa vaikuttaa. Itsetuntoon ehkä, mutta todella mukavaa olla samanlainen tyyppi varustettuna jollain hyväksymisellä. Kun nimenomaan tästä tilanteesta täytyisi päästä eroon.

 

[ms.qvist]

Ei vittujen kevät...

Ja ehkä tähän voikin lopettaa tämän keskustelun, kun en sen kummemmin itsekkään noihin juttuihin voi paljoa vaikuttaa. Itsetuntoon ehkä, mutta todella mukavaa olla samanlainen tyyppi varustettuna jollain hyväksymisellä. Kun nimenomaan tästä tilanteesta täytyisi päästä eroon.

Se hyvällä itsetunnolla varustettu janari ei välitä tippaakaan mitä lauma tuntemattomia ajattelee vaikka hän painelisi pitkin baanaa prinsessapukuun (ála Tuksu) pukeutuneena. Hän tietää mikä hän on, mihin hän pystyy ja mitä ovat vahvuutensa ja heikkoutensa - jos niitä heikkouksia on, ja osaa elää niiden kanssa.

Minullakaan ei ole hyvä itsetunto mutta alkaa tässä vaikuttaa siltä, että sinuun verrattuna jopa minulla sellaista löytyy - vaikka en sitä naista saakaan, tai kaipaa, halua, tarvitse - ihan kuinka vaan.

Edelleen, kehotan sinua tarttumaan härkää sarvista ja tekemään ensimmäiseksi jotain sellaista mikä parantaisi omakuvaasi, oppisit näkemään itsessäsi muutakin kuin negatiivisia puolia ts. terapia voi olla vastaus tähän ongelmaan. Siellä opit näkemään itsesi toisessa valossa, aikaa tämä tietty vie mutta elämässä ei kaikkea saa heti yhdellä kerralla vaan toisinaan on edettävä askel askeleelta jotta saisi haluamansa.

vlad.

 

[Jääkaappi]

Mietin että onko sellaista edes?

Mahdotonta tietää, kun et edes yritä ratkaista näitä ongelmia.

Eikä tuo itsetunto muutenkaan ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Pelkästään sillä ei tässä elämässä vain pärjää.

Siis tuolla sinun asenteellasi ei pärjää. Aivan saatanan turhaahan näihin viesteihin vastaaminen on, mutta aivan sama. Mene nyt vaikka sinne terapiaan ensimmäiseksi ja tule sitten joskus kertomaan, että miten meni.

 

[Ted Raikas]

Mietin että onko sellaista edes? Muuta kuin itsensä hyväksyminen, mikä taas ei millään tavalla ole järkevää tässä tapauksessa.

Se nimenomaan on järkevää. Se on ainoa keino. Jos itsekin tajuat sen, että ei sinusta voi ihailemaasi miestyyppiä kuoriutua, koska luontaiset ominaisuutesi eivät sitä yksinkertaisesti vaan tue... niin mitä jäljelle jää? Aivan. Hyväksyä täysin se, mitä todella olet. Otettava totuus vastaan ja nöyrryttävä. Ehkä se olo siitä sen myötä helpottaa ja tajuat, että sellaisena onkin paras olla. Voin sanoa, että totuuksien hyväksyminen usein sattuu alkuun ja tuntuu ylivoimaiselta hyväksyä, mutta sellainen tie on vaan toisinaan ihmisen käytävä.

Jos taas et niinkään tee, niin... sitten kai on eväät aika lopussa.

Noin muuten suosittelisin, että jättäisit tämän ketjun toviksi jos toiseksikin. Viestisi sisältää kerta toisensa jälkeen osapuilleen samat litaniat, eikä mitään uutta. Mielestäni tämä koko sivuja pitkä keskustelu on hedelmätön, kun sinulle jankataan samoja asioita (kyllä, minäkin omasta vinkkelistäni sorrun samaan) ja itse toteat aina samalla tavalla. Asia ei kehity, eikä ratkea. Pyöritään vaan samaa kehää yhä uudelleen.

Sen sijaan neuvoisin, että mietit tuota kaikkea tässä ketjussa läpikäytyä ihan itseksesi. Apua ja hyviä neuvoja sinulle kyllä on jaettu yllin kyllin, ne ei ilmeisesti sinua kuitenkaan erityisesti sytytä? Näin ollen, kun tilanteesi tiedetään, niin siinä ei ole mitään uutta kerrottavaa tässä kohtaa.

Jos tapahtuu edistystä ja toivon mukaan olet jotain uutta ajatusta sisäistänyt, niin voi olla paikallaan kertoa kuulumisia. Nyt täältä voi aistia melkoisen turhautumisen aallon, enkä usko, että tahdot Jatkoajassa leimautua pysyvästi ja olla jonkinlaisen yleisen vitsailun aihe? Vai mitä? Huomaa myös se, että nuo kaikki neuvot kertoo siitä, että ihmiset todella välittää ja haluaa vilpittömästi auttaa, vaikka kivenkovaan aina intät, ettei ketään kiinnosta. Kunnioittaisit tuota asiaa ja pitäisit sitä rohkaisevana merkkinä.

Itse toki päätät, mutta minusta paras ratkaisu olisi jättää koko asian jauhaminen sikseen.

 

[sampio]

Minä olin 22-vuotiaaksi neitsyt, mutta ihan omasta valinnasta. Kai se on kummallista nykyään.

 

[Worrell]

Tekisi oikeasti mieli lyödä päätä seinään, kun näitä HIFK:n juttuja lukee. Niihin en ota kantaa, sillä trolli paistaa läpi.

Omaan asiaan... En ole aiemmin huomannutkaan kuinka vaikeaa on pyytää naista treffeille. Olen tässä jo hyvän tovin ajan netin välityksellä tutustunut erittäin viehättävään ja fiksuun neitoon, mutta silti se ulos pyytäminen on jotenkin hankalaa. Edellisiä suhteita on (mm. avoliitto, joka päättyi viime kesänä vaikeiden vaiheiden jälkeen), enkä ole katkera näiden suhteen mitenkään. Mutta jotenkin tuntuu nihkeältä ja pelottaa kutsua tämä nykyinen neito ulos, kun kummallakin aika suuret odotukset. Tärkeimmät faktat olen itsestäni tosin hänelle kertonut, että sinänsä ei hätää. Tiedämme kuitenkin toisistamme aika paljon etukäteen, että se kai tässä jännittääkin. Nimittäin se ns. loppusilaus.

Mainittakoon, että ennen tätä tapailin pari kuukautta sitten hetken aikaa yhtä neitosta, mutta hän veti itse tuon treffikortin ja se helpotti tilannetta. Nyt kun itse pitäisi ns. lyödä pökköä pesään, niin jännittää pirusti.

 

[TQoFE]

Nyt kun itse pitäisi ns. lyödä pökköä pesään, niin jännittää pirusti.

"Onko sulla muuten suunnitelmia jo perjantai-illaksi? Ehtisitkö syömään / kahville / kaljalle / matsiin / keikalle?"

Tärkeää: valitse yllä mainituista vain yksi vaihtoehto, naistyypistä riippuen, ja mieti mahdollinen ravintola / kahvila / baari sekä kellonaika valmiiksi. Selkeä master plan varmistaa, ettei homma kuihdu siihen kun alatte yhdessä arpoa, minne mentäisiin - ja oho kato, perjantai meni jo. Lisäksi se kertoo, että ihan oikeasti olit ajatellut asiaa, etkä vaan yhtäkkiä havahtunut huomaamaan, ettei sulla olekaan kalenterimerkintöjä perjantaille.

 

[sampio]

Ihmebantun "Viisitoista askelta naisen sydämeen" on aika hyvä ohje tähän ketjuun noin yleisesti.

 

[Worrell]

"Onko sulla muuten suunnitelmia jo perjantai-illaksi? Ehtisitkö syömään / kahville / kaljalle / matsiin / keikalle?"

Tärkeää: valitse yllä mainituista vain yksi vaihtoehto, naistyypistä riippuen, ja mieti mahdollinen ravintola / kahvila / baari sekä kellonaika valmiiksi. Selkeä master plan varmistaa, ettei homma kuihdu siihen kun alatte yhdessä arpoa, minne mentäisiin - ja oho kato, perjantai meni jo. Lisäksi se kertoo, että ihan oikeasti olit ajatellut asiaa, etkä vaan yhtäkkiä havahtunut huomaamaan, ettei sulla olekaan kalenterimerkintöjä perjantaille.

Joku kahvila tuntuu aikalailla luonnolliselta vaihtoehdolta hänen suhteen ja sitä olenkin pohtinut. Baarissakin toki neitoa voisi tavata, mutta kahvila, keikka tms. kuulostaa paljon luonnollisemmalta.

Olen jo aiemmin huomannut, että aikatauluista pidetään kiinni, jos molempia kiinnostaa, mutta nyt kun itselläni on ns. narut ohjaimissa, niin lyö pientä jännäkakkaa. Tyttö toki vihjaillut ja sanonut suht. suoraan, että voitaisiin nähdä. Mutta pitäisihän se pyytää ihan rehellisille treffeille jonnekkin, kun hän ei suoranaisesti sitä osaa järkevästi ilmaista.

En kyllä olisi uskonut, että näin pirusti jännittää vaikka ex-avokin jälkeen treffaillut muitakin kuin tätä nykyistä kiinnostuksen kohdetta. Tuo neitonen tulee kyllä pyydettyä ulos jossain vaiheessa, kun rohkaisua kertyy ja kunhan sopivan asiayhteyden keksii, niin.. No mutta kattellaan.. Hyvä tästä tulee vielä, vaikka täys pelle olenkin!

 

[JypFabu]

Mietin että onko sellaista edes? Muuta kuin itsensä hyväksyminen, mikä taas ei millään tavalla ole järkevää tässä tapauksessa.

Tuota, sulla on kyllä kaikki kortit ilosesti kateissa tällä hetkellä. Sivulauseessa ilmoitan, että itsensä hyväksyminen on se ainoa tie eteenpäin sun tapauksessas, ihan niinkuin kaikissa muissakin minuutta koskevissa asioissa jokaisella.

Niistä naisista vielä, kun se ilmeisesti oli sulla oleellinen asia tässä, niin muista, että vasta kun opit rakastamaan itseäsi voit rakastaa toista. Tuolla periaatteella saatat saada pyydystettyä korkeintaan voimakkaasta hoivavietistä kärsivän neidon, ehkä tietysti äitiä etsitkin, kun olet noin kuutamolla elämän edessä, mene ja tiedä.

Sitten toisaalta tekstiesi kautta on välittynyt kuva, ettet niinkään etsi mitään sisällöllistä suhdetta, vaan jotakin, joka kuvitelmissasi tekee vaikutuksen toisiin (laatunainen etc.), myös että se piparin saaminen on lopulta oleellisempaa, kun ne tunteet ja mielellään useammalta, no, tota kun tutkailee tippuu vastaus ongelmiisi kuin itsestään: pornoleffoihin höyläämään vaan, piparia saa kymmeniltä laatu-ulkokuorilta ja varmaan kaikki kundit tsiigaa kateellisena, että jätkä saa heilua, kun kaupparatsun mazdan mäntä ja kaiken lisäksi siitä saa vielä rahaakin (bonusta!). Hirveä petolinnun perseen näkönen ulkomuotokaan ei ole este, jos et usko, niin zoomaile noita Ron Jeremyjä niin huomaat, ettei ulkonäkö tosiaankaan ole kriteeri. Sitten kun olet päässyt alalle ja eteenpäin, rupee kaiken maailman böönat roikkuun sun lahkeessa baareissa ja festareilla, kun ne luulee, että sä vedät akteja samaan tahtiin kun leffoissakin, vaikka niihin olis käytetty kuukausi kuvauksiin ja monta pakettia sinisiä pillereitä. Kas noin, innovaatiota kehiin ja problem solved.

Alota kumminkin siitä terapiasta, ne sun kortit on ensin löydyttävä kumminkin, ennenkuin mihinkään suuntaan rypemisojastasi pääset.

 

[TQoFE]

Olen jo aiemmin huomannut, että aikatauluista pidetään kiinni, jos molempia kiinnostaa, mutta nyt kun itselläni on ns. narut ohjaimissa, niin lyö pientä jännäkakkaa.

Valaistukseltaan hämärässä kahvilassa jännäkakka ei erotu yhtä selvästi naamasta tai housista, hajusta korkeintaan.

Tuo neitonen tulee kyllä pyydettyä ulos jossain vaiheessa, kun rohkaisua kertyy ja kunhan sopivan asiayhteyden keksii, niin.. No mutta kattellaan.

Älä arvo liian pitkään, jäät vielä ilman ja kuolet yksinäisenä erakkona tai jonkun "edes sinnepäin" -vosun kanssa.

 

[Worrell]

Älä arvo liian pitkään, jäät vielä ilman ja kuolet yksinäisenä erakkona tai jonkun "edes sinnepäin" -vosun kanssa.

En arvo en, se on tässä vuosien mittaan tullut opittua. Ja sitä paitsi, se mikä ei tapa niin ahistaa tai tappaa. Syteen tai saveen. Pessimisti ei pety :)

Etenkin kun molemmilla on tunteet suht vahvat, niin en en epäile tavata häntä. Yhteisiä asioita löytyy juuri sopivasti ja eroavaisuuksia paljon . Eroavaisuus on hyvästä, niin ei käy arki tylsäksi ja yhteiset jutut meille on yllättävänkin läheisiä. Tätä hommaa en aio jättää yrittämättä, kerään vain vähän rohkeutta, niin..

Tää jännitys vaan tuli ihan puskista ja se pelottaa vähän.

 

[MrDownhouse]

Tarpeeks ku on tuskaa sisällää, ni kannattaa yrittää tuottaa sitä paperille - saattaa lyödä vielä rahoiks ja kui paljo naiset sit tykkää! Taitelijarenttu, rahaa ku roskaa ja ajatukset on niiiiiin kauniita, sen jälkee ei tarvi miettiä muuta ku et monta naista sitä tänään tahtois samaan sänkyyn.

Olkaa hyvä.

 

[magnum37]

Parahin HIFK: Toistat nyt tosiaan itseäsi. Yritätkö saada meidät vakuuttuneeksi, että kirjoittamasi "propaganda" on ehdoton totuus?-) Kyllä minä ainakin vähemmälläkin toistolla uskon, että olet kokenut elämäsi ja itsesi juuri tuollaiseksi ja tiedän, että on aika hemmetin vaikeeta olla "oma varma itsensä", kun kokee olevansa luomakunnan hylkiö. Sä joudut valitettavasti vähän laskemaan sitä rimaasi voidaksesi onnistua, mutta ei se tarkoita, ettetkö voisi löytää viehättävää naista tai jopa naisia, itsellesi.

Paikkakunnissakin on minun kokemukseni mukaan eroa. Täällä synnyinkaupungissani on perinteisesti aina ollut tärkeää se, miltä näyttää, löytyykö Bemaria jne, mutta lukiovuodet Helsingissä tekivät sikäli terää itselleni, että Helsingissä diivailuun ei juuri törmännyt. Ihan hyvännäköisetkin tytöt tulivat ihan vapaaehtoisesti koulussa juttelemaan kanssani ja sain kutsuja bileisiin. Kerran minulle jopa soitettiin kotiin ja pyydettiin pelaamaan tennistä(!). Olenhan mä edelleenkin aika nörtti, mutta kumminkin.

EDIT (teille jotka ehdotatte HIFK:lle terapiaa): Valtion kustantaman terapian saaminen nyky-Suomessa ei ole todellakaan mikään helppo juttu. Hyvän omalääkärin sattuessa kohdille, voi nuori aikuinen saada ehkä sen 10 kerran käynnin kunnallisella kuuntelijalla, mutta minään mentaalilääkityksenä sellaista ei todellakaan voi pitää. Että ellei ole varaa yksityiseen apuun, on ainut keino saada verovaroin kunnon apua menemällä torille uhkailemaan näyttävällä itsemurhalla tai uhkaamalla toisia ihmisiä.

 

[benicio]

Että ellei ole varaa yksityiseen apuun, on ainut keino saada verovaroin kunnon apua menemällä torille uhkailemaan näyttävällä itsemurhalla tai uhkaamalla toisia ihmisiä.

Linkissä videomateriaalia HIFKistä toteuttamassa jatkoajan keskustelupalstan neuvoja.

Ei vaan, vituttavan kiehtovaahan tämän ketjun seuraaminen on nyt viime viikkoina ollut. Muutama nopea HIFKille:

-onko pukeutumisesi ja tyylisi muutenkin (hiukset) ajantasalla? Kenen mielestä? Enkä tarkoita, että sun pitäisi hakea henkkamaukasta kevään trendikkäimmät punaiset pillifarkut, mutta olethan hiukan kartalla? Jos et, niin nuorehkot kampaajat ja vaatemyyjät ovat olemassa sitä varten, että asia laitetaan kuntoon.
-Sinulle on tässä ketjussa jo monta kertaa sanottu, että jos olet itse tuottanut tekstit joita tänne kirjoitat, et voi olla ihan tyhmä. Oikeasti, jo pelkästään kirjoitusvirheiden vähäisyys kertoo, että et voi olla ihan saapas. Älä siis väitä olevasi. Oikeasti. Tapaat päivittäin satavarmasti itseäsi tyhmempiä ihmisiä, joista suurin osa on varmastikin saanut pillua/munaa, riippumatta ulkonäöstä. Mutta ei sitä tulla ilman minkäänlaista eforttia tarjoamaan kuin kovimmille panomiehille ja kauniimmille naisille. Ja et voi olla kovin panomies ennen kuin olet pannut paljon.
-Kuten moni muukin on sanonut, niin naisen hankkiminen vain siksi että se näyttää hyvältä ulospäin on todella arveluttavaa. Ja se, että sinulla tuntuu olevan suhteellisen tiukat kriteerit naiselle on vielä omituisempaa. Jos ainoa tarpeesi on päästä panemaan ja kertoa siitä, niin eikö se ole suht sama minkänäköinen friidu on? Sitäpaitsi, kun oikein panettaa, niin lähes jokainen normaali 16-50 vuotias naisihminen on pantava, eikö sinusta?
-Oikeasti halpoja keinoja olemuksen ja siten itsetunnon kehittämiseen ovat (jo sataan kertaan kerrotut) salilla käyminen, terapia, niskaote itsestä yleisesti.

Ihminen on kyllä auttavainen eläin, vailla minkäänlaista vastetta on täällä jo kymmenet(?) ihmiset jakaneet neuvoja hyvää hyvyyttään.

 

[ProCoach]

HIFK ei halua hyväksyä itseään ja haluaa muuttua sellaiseksi jota pitää kuitenkin täysin mahdottomana. Lihasten hankkiminenkaan ei riitä, koska salilla on silti 120kg nostavia tyhmiä ihmisiä. Ja naisen pitäisi olla joku barbie. Ei ziisus... Ja yksikään neuvo ei kelpaa. Ainoastaan omassa päässä on ne oikeat keinot, joilla pääsee onneen. Tulee vähän Pöysti Pasilan viime jaksosta mieleen, kaikkea haluaa tehdä mutta mitään ei ole kuitenkaan valmis tekemään.

 

[Axbor Nocturne]

Noi HIFKin viestit on huvittavia, samat jorinat viestistä toiseen omasta mitättömyydestään. Kaveri varmaan ottaa copypastella edellisistä viesteistä kappaleita ja yhdistelee niitä sitten aina uuteen viestiin hiukan eri järjestykseen... Levy junnaa paikoillaan ja tämä palsta ei ole kyllä se paikka, missä nuo "ongelmat" ratkeaisivat.

 

[mikko600]

Noi HIFKin viestit on huvittavia, samat jorinat viestistä toiseen omasta mitättömyydestään. Kaveri varmaan ottaa copypastella edellisistä viesteistä kappaleita ja yhdistelee niitä sitten aina uuteen viestiin hiukan eri järjestykseen... Levy junnaa paikoillaan ja tämä palsta ei ole kyllä se paikka, missä nuo "ongelmat" ratkeaisivat.

Näinpä, eli kyseessä on siis ruma-säälittävä-vässykkä-nörtti. Kaiken kaikkiaan siis todella surullinen runkkari. Näin siis HIFK:n omista viesteistä päätellen.

Hyvä neuvo HIFKlle olisi vaan luovuttaa, siis ihan oikeasti. Kuulostat niin surulliselta tapaukselta ettei teikäläisellä toivoa enää ole. Pysy siellä koneen ääressä ja tumputa japanilaisen lonkeropornon tahtiin ja lopeta Jatkoaikaan kirjoittelu. Ei sulla enää mitään toivoa missään ole, tiedät sen itsekkin.

 

[Stonewall]

Ja ehkä tähän voikin lopettaa tämän keskustelun, kun en sen kummemmin itsekkään noihin juttuihin voi paljoa vaikuttaa. Itsetuntoon ehkä, mutta todella mukavaa olla samanlainen tyyppi varustettuna jollain hyväksymisellä. Kun nimenomaan tästä tilanteesta täytyisi päästä eroon.

Jokainen tietenkin itse päättää mihin päin koittaa elämäänsä suunnata. Minusta oravanpyörässä juoksee paljon ihmisiä, jotka eivät ole täysin tyytyväisiä elämäänsä, mutta päättävät silti siinä mukana pyöriä. Mutta jos kuitenkin et itse ole elämääsi tyytyväinen, niin tee sille jotain. Sehän on jo postiivista, ettei mene vain virran mukana juoksemaan oravanpyörään.
Jos olet sata varma, että täällä olet ikuinen nössö jne, niin muuta Aasiaan, Japaniin tai Thaimaahan, jossa kuka tahansa Skandinaavimies farmariautoineen on naisen kuin naisen unelma. Aivan sama vielä minkä näköinen on, koska osa siellä ei tajua kaukaasialaisten naamojen eroja. Paikalliset ukot ovat vielä kuitenkin sinua(kin) pienempiä. Harkitse oikeasti.
Tai jos meinaat jäädä paikallesi, niin keksi jotain missä olet kohtuullisen hyvä. Rupea vaikka harrastamaan jotain kamppailulajia. Ihan mitä vaan. Niissä ei monessakaan tarvita kokoa tai hirvittävää voimaa. Katso nyt keskiverto aasialaista tietokoneinsinööriäkin - ei näy päällepäin, että 155 senttisellä sintillä on tappamaan rekisteröidyt kädet. Aikidoa, hapkidoa, karatea, krav magaa, jujutsua tai mitä nyt sattuu siellä päin tarjolla olemaan. Pääasia, et saat vähän itsetuntoa ylös.

Vanha totuus on, että naiset haluavat seksiä. Iso osa ei kehtaa ihan suoraan pyytää paitsi parisuhteessa, mikä suotta vaikeuttaa selvää asiaa. Toki raskauden pelosta/toivosta he periaatteessa valikoivat sellaisia miehiä, joilla asiat näyttävät olevan kunnossa tai jotka omaavat rajattoman itseluottamuksen (tai ainakin vaikuttavat siltä). Eli kyllä tuo itsetunnon kohdalleen saattaminen on tärkeä asia.

 

[Trenchtown]

EDIT (teille jotka ehdotatte HIFK:lle terapiaa): Valtion kustantaman terapian saaminen nyky-Suomessa ei ole todellakaan mikään helppo juttu. Hyvän omalääkärin sattuessa kohdille, voi nuori aikuinen saada ehkä sen 10 kerran käynnin kunnallisella kuuntelijalla, mutta minään mentaalilääkityksenä sellaista ei todellakaan voi pitää. Että ellei ole varaa yksityiseen apuun, on ainut keino saada verovaroin kunnon apua menemällä torille uhkailemaan näyttävällä itsemurhalla tai uhkaamalla toisia ihmisiä.

Sori OT, mutta ei se nyt ihan noinkaan ole. Ainakin täällä Turussa on erikseen Kriisipoli, jossa psykiatrin vastaanotolle pääsee tarvittaessa päivässä tai kahdessa. Kriisipoli nimenä on vähän harhaanjohtava, itsekin on siellä tullut vierailtua sen puolen sataa kertaa, vaikka ei sen kummempaa kriisiä ollut edes päällä. Toki itsestähän se on kiinni, että antaako lääkärille kuvan, että kaikki on oikeastaan hyvin, vai viestittääkö hiekkalinnan mahdollisesta sortumisesta, jos ei apua löydy.

Ainakin minä olen siis saanut osaavaa apua hyvinkin nopeasti, vaikka itsetuhoisia (tai muutenkaan tuhoisia) ajatuksia ei ole ollut. Tarjosipa äijä viimeksi julkisin varoin kustannettavaa psykoterapiaakin, mutta olen toistaiseksi passannut.

Ilmeisesti, jos arvon HIFK:hon uskoo, minä olen siis heikko ihminen, kun olen hakenut ammattiapua ongelmiini. Ei vittu oikeasti, mistä löytyy ihmisiä, jotka noin ajattelevat? Tai oikeastaan, mistä löytyy ihmisiä, jotka kieltäytyvät avusta vedoten siihen, että se saa näyttämään epäonnistuneelta ja heikolta?

*edit*

HIFK, tässä eilen kirjoittamani ohjeet sinulle tästä samasta ketjusta. Nyt kun muiltakin tulee samankaltaista viestiä, niin mikset vaan uskoisi ja antaisi olla? Anna periksi. Luovuta. Turha vaatia kauhalla, jos on lusikalla annettu.