Rautalankaako vai ratakiskoako tässä vaaditaan?
Ehkä huumorintaju ja sanojen "äärimmäinen hätä" yhdistämistä vessähätään ja sitä kautta pissaleikkeihin riittää tällä erää.
Väsynyt läppä, mutta melko hyvä sellainen.
Rautalankaako vai ratakiskoako tässä vaaditaan?
Tuossa opettajahommassa tarkoitin lähinnä sitä, että minkälaisena he minua pitävät.
Hyviä neuvoja varmasti monelle, mutta miten ne tekevät itsestäni komean, fiksun ja miehisen miehen? Miten ne auttavat pääsyn rauhanturvatehtäviin? Miten ne muokkaavat ulkonäköäni huomattavasti enemmän miehisempään suuntaan?
Nuo vain eivät ratkaise niitä ongelmia, joista tällä hetkellä kärsin.
Ja jos rauhanturvatehtäviinkään en pääse, niin aika tyhjää on.
Tarkoitatko nyt nimimerkkiä, vai seurajoukkuetta...?
Terv. nimim. Utelias
Oletko edes kokeillut mitään ratkaisua näihin ongelmiin?
Ja ehkä tähän voikin lopettaa tämän keskustelun, kun en sen kummemmin itsekkään noihin juttuihin voi paljoa vaikuttaa. Itsetuntoon ehkä, mutta todella mukavaa olla samanlainen tyyppi varustettuna jollain hyväksymisellä. Kun nimenomaan tästä tilanteesta täytyisi päästä eroon.
Mietin että onko sellaista edes?
Eikä tuo itsetunto muutenkaan ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Pelkästään sillä ei tässä elämässä vain pärjää.
Se nimenomaan on järkevää. Se on ainoa keino. Jos itsekin tajuat sen, että ei sinusta voi ihailemaasi miestyyppiä kuoriutua, koska luontaiset ominaisuutesi eivät sitä yksinkertaisesti vaan tue... niin mitä jäljelle jää? Aivan. Hyväksyä täysin se, mitä todella olet. Otettava totuus vastaan ja nöyrryttävä. Ehkä se olo siitä sen myötä helpottaa ja tajuat, että sellaisena onkin paras olla. Voin sanoa, että totuuksien hyväksyminen usein sattuu alkuun ja tuntuu ylivoimaiselta hyväksyä, mutta sellainen tie on vaan toisinaan ihmisen käytävä.Mietin että onko sellaista edes? Muuta kuin itsensä hyväksyminen, mikä taas ei millään tavalla ole järkevää tässä tapauksessa.
Nyt kun itse pitäisi ns. lyödä pökköä pesään, niin jännittää pirusti.
"Onko sulla muuten suunnitelmia jo perjantai-illaksi? Ehtisitkö syömään / kahville / kaljalle / matsiin / keikalle?"
Tärkeää: valitse yllä mainituista vain yksi vaihtoehto, naistyypistä riippuen, ja mieti mahdollinen ravintola / kahvila / baari sekä kellonaika valmiiksi. Selkeä master plan varmistaa, ettei homma kuihdu siihen kun alatte yhdessä arpoa, minne mentäisiin - ja oho kato, perjantai meni jo. Lisäksi se kertoo, että ihan oikeasti olit ajatellut asiaa, etkä vaan yhtäkkiä havahtunut huomaamaan, ettei sulla olekaan kalenterimerkintöjä perjantaille.
Mietin että onko sellaista edes? Muuta kuin itsensä hyväksyminen, mikä taas ei millään tavalla ole järkevää tässä tapauksessa.
Olen jo aiemmin huomannut, että aikatauluista pidetään kiinni, jos molempia kiinnostaa, mutta nyt kun itselläni on ns. narut ohjaimissa, niin lyö pientä jännäkakkaa.
Tuo neitonen tulee kyllä pyydettyä ulos jossain vaiheessa, kun rohkaisua kertyy ja kunhan sopivan asiayhteyden keksii, niin.. No mutta kattellaan.
Älä arvo liian pitkään, jäät vielä ilman ja kuolet yksinäisenä erakkona tai jonkun "edes sinnepäin" -vosun kanssa.
Linkissä videomateriaalia HIFKistä toteuttamassa jatkoajan keskustelupalstan neuvoja.Että ellei ole varaa yksityiseen apuun, on ainut keino saada verovaroin kunnon apua menemällä torille uhkailemaan näyttävällä itsemurhalla tai uhkaamalla toisia ihmisiä.
Noi HIFKin viestit on huvittavia, samat jorinat viestistä toiseen omasta mitättömyydestään. Kaveri varmaan ottaa copypastella edellisistä viesteistä kappaleita ja yhdistelee niitä sitten aina uuteen viestiin hiukan eri järjestykseen... Levy junnaa paikoillaan ja tämä palsta ei ole kyllä se paikka, missä nuo "ongelmat" ratkeaisivat.
Ja ehkä tähän voikin lopettaa tämän keskustelun, kun en sen kummemmin itsekkään noihin juttuihin voi paljoa vaikuttaa. Itsetuntoon ehkä, mutta todella mukavaa olla samanlainen tyyppi varustettuna jollain hyväksymisellä. Kun nimenomaan tästä tilanteesta täytyisi päästä eroon.
EDIT (teille jotka ehdotatte HIFK:lle terapiaa): Valtion kustantaman terapian saaminen nyky-Suomessa ei ole todellakaan mikään helppo juttu. Hyvän omalääkärin sattuessa kohdille, voi nuori aikuinen saada ehkä sen 10 kerran käynnin kunnallisella kuuntelijalla, mutta minään mentaalilääkityksenä sellaista ei todellakaan voi pitää. Että ellei ole varaa yksityiseen apuun, on ainut keino saada verovaroin kunnon apua menemällä torille uhkailemaan näyttävällä itsemurhalla tai uhkaamalla toisia ihmisiä.