Naisasiat

[Red Label]

Onko täällä kenenkään vaimoke ikinä tehnyt aborttia? Kokemukset kelpais... Abortista on nyt viikko, ja vaikka mimmi sanoi kaiken olleen hyvin, niin nyt tulee ihmeellisiä kiukkupuuskia. Tänään sammuin baari-illan jälkeen, mimmi tuli baarista tuntia myöhemmin, heräsin siinä jossain vaiheessa, ja mimmi huutaa mulle kovempaa kuin ikinä. Mun pitäis kuulemma tietää, mitä olen tehnyt, ei suostunut kertomaan. En kai mä nyt unissani oo sentään onnistunut mitään tekemään? En tiedä.. Lähti kaverilleen yöksi tuohon naapuriin. Toivottavasti tajuaa jurrisuutensa, ja pyytää anteeks päivällä. Jos on oikeasti illalla vielä vihainen, niin tulee jännä ilta. Käyn sen duunissa tekemässä yövuoropäällikön hommia tiistai-torstai omien duunien ohella, mukavat 3 tuntia tulee 00-03 muuten kahdestaan siellä :)

P.S. Älkää heittäkö vittuuntuneena näppistä lattialle! Nimim. Muovia ympäri kämppää

 

[Alamummo]

Semmonen pieni probleema olisi tuliaisen kanssa. Olen jenkeissä matkoilla ja jotain hyvin pientä säätöä on ollut kotopuolessa yhden tytön kanssa. Hän sitten pyysi hieman kieli poskessa tuomaan jotain tuliaisia.

Tuossa vaiheessa tyttö ilahtuu lähes mistä vaan, koska tuliainen kertoo hänelle, että olet ajatellut häntä reissusi aikana. Ei sen tarvitse olla mitään kallistakaan. Jos vähän vaivaat mieltäsi ja funtsit hänen harrastuksiaan ja mieltymyksiään, niin keksit kyllä tuliaisesi. Ei kannata kuitenkaan ostaa mitään liian henkilökohtaista eli jätä tällä kertaa ne röyhelöt vielä kauppaan.

 

[Fordél]

Tai jos tuntuu, että parisuhde on kuljettu loppuun, niin se kannattaa katkaista ennen kuin on ruvennut säätämään muiden kanssa. Se on hyvin likaista, joskin yleistä touhua. Toisaalta jos aloittaa uuden suhteen heti eron tultua, niin kyllähän se helposti toiselle on isku sekin. Ainakin voi olla oma omatunto puhtaana, kun ei ole touhuillut mitään liiton aikana. Mielestäni silläkin on aina painoarvoa.

Ehdottomasti myös näinkin eli väkisin ei kannata ruveta paikkaamaan sellaista, joka ei toimi. Mun mielestä kuitenkin avioliitto ja lapsi on jo sellaisia juttuja, jotka velvoittaa, että tuo kortti katotaan loppuun. Nostetaan kissa pöydälle ja yritetään ratkaista ongelmat. Jos sitten ei toimi niin ainakin on katottu ja molemmat voivat lähteä omiin suuntiinsa. Samoin myös omatunto on varmasti puhdas ja on helpompi lähteä uusiin juttuihin.

Toisaalta... mitäs minä tässä olen neuvomaan, kun en ole tälläisiä äärimmäisen vaikeita juttuja koskaan käynyt lävitse. Ihan vaan järjellä kun ajattelee, niin noin sen pitäisi mennä. Tunteet tietysti on ne jotka tulee usein asioihin mukaan ja sitten ei kaikki olekaan niin yksinkertaista.

Helppohan se on tosiaan täältä ulkopuolisena huudella, mutta toisaalta itse tuollaisessa tilanteessa kyllä kaipaisi varmasti myös ulkopuolisen järjellistä näkemystä ja sen toisen näkökannan esittämistä. Tosin kun me emme kaverin tilanteesta tiedä tämän enempää niin vaikeahan tässä on tämän kummempaa sanoa. Se on kuitenkin mielenkiintoista, että kyllähän sitä lähes kaikki tietää miten asiat pitäisi hoitaa, mutta sitten kun tilanne tulee itselle päälle niin se ei olekaan enää niin helppoa. Niin paljon ne tunteet vaan vievät meitä.

 

[M@rko77]

Jos haluat oikeasti osoittaa tunteitasi, niin varminta on ostaa kultaa tai timantteja! Nimittäin vaikka rakkaus ei olisikaan ikuista, timantit ovat... En ole sellaiseen naiseen törmännytkään, joka ei kaunista/arvokasta korua osaisi arvostaa. Tai jos et pihinä miehenä halua satsata fyrkkaa lahjaan, niin osta jotain edullista, mutta hauskaa, ikäänkuin vitsinä. Tarkoituksena osoittaa, että kuitenkin muistit ja välität! Se voi olla sitten melkein mitä vaan; jotain paikallisesti tuotettua siltä alueelta, missä oleskelet tms. Mieti, mistä tyttö pitää, mitä harrastaa tms.? Kyllä sulla nyt sen verran mielikuvistusta on, että jotain tarttuu mukaan. Joku kirja (teemallisesti sun matkakohteeseen jollain tavoin liittyvä) on aina aika helppo ja edullinen ratkaisu, joskaan ei kovinkaan stringejä kostuttava, luulisin!

Korua ei kannata missään nimessä ostaa, ennen kuin suhteesta on jotain toivoa - pelkkä pientä säätöä ei riitä. Nimimerkillä kokemusta omaava ja haavoja vieläkin nuoleva. Elä ja opi.

 

[Wolves]

Korua ei kannata missään nimessä ostaa, ennen kuin suhteesta on jotain toivoa - pelkkä pientä säätöä ei riitä. Nimimerkillä kokemusta omaava ja haavoja vieläkin nuoleva. Elä ja opi.

Ihan samaa komppaan täältäkin. Kannattaa jotain hiukkasen maltillisempaa hankkia, niin ei käy niin kuin itselleni ja ilmeisesti myös kohtalotoveri M@rkolle

 

[Infamous]

Olen Greffinin kaltaisessa tilanteessa todennut pehmolelun olevan varsin onnistunut tuliainen, monet naispuoliset tuntuvat moisiin turhakkeisiin heltyvän. Ja tosiaan, ajatushan siinä on se tärkein.

 

[Jerry100]

Kysyi että sopiiko tulla yöksi(En ollut kotona tuota yötä), ja kiemurtelin ihan saatanallisissa tuskissa kieltäytyen kohteliaasti.
Tosiaan naimisissa ja lapsikin löytyy, eli ihan vitusta tällainen tilanne.

Onneksi olkoon, voit nimittää itseäsi mieheksi jolla tosiaan on selkäranka!

Olen monta kertaa miettinyt niitä jotka pettää puolisoaan että miksi he tekee sitä? Pitääkö vahvistaa omaa itsetuntoa sillä että saisi vielä? Ja jos pitää vahvistaa niin miksi vitussa ei sitten jätä sitä omaa puolisoa ja ala metsästämään pillua/munaa?
Onko kuitenkin helpompaa tyytyä siihen että kotona on edes joku joka välittää (jolloin se on helvetinmoista saamattomuutta etsiä itselleen puoliso joka tyydyttää kaikki tarpeet ja ei tarvitse esim. vahvistaa itsetuntoa).

Miksi ylipäätään olla parisuhteessa jos ei pysty olemaan toiselle rehellinen?

 

[JypFabu]

Semmonen pieni probleema olisi tuliaisen kanssa. Olen jenkeissä matkoilla ja jotain hyvin pientä säätöä on ollut kotopuolessa yhden tytön kanssa. Hän sitten pyysi hieman kieli poskessa tuomaan jotain tuliaisia.

No, siinäpä sitten onkin pulma että mitä. Jotain pientä voisi tuoda, mutta ei kyllä mitään hajua mitä. Helpompaa olisi jos tuntisi tyypin hyvin. Mitään vaatekappaleita ei kyllä pysty ostamaan kun se on liian suuri riski, että ei tykkää tai sitten on väärän kokoinen.

Mitään ideaa kenelläkään? Ehkä tärkeimpänä on kuitenkin se ajatus, että muistaa jotain tuoda. Mutta plussaahan se olisi jos olisi edes jollain tapaa mukava tuliainen.

EDIT: Dollareita mukissa?

Helppoa, etsi söpöset nimettömät, vie ne ja sano että uskot näiden näyttävän parhailta juuri hänellä, kun pyydät, että sopivalla hetkellä saisit nähdä ne hänen yllään, tulet iskeneeksi monta kärpästä yhdellä iskulla. Edellytys tietenkin on, että osaat arvioida oikean koon, ettei mene ihan vitsiksi, vaikka voihan sekin toimia.

On testattu nuorempana muutamankin kerran sopivissa tilanteissa ja toimii kun junan vessa.

Konservatiivisemmassa tapauksessa käy etsimässä paikallisia käsintehtyjä korviksia tms. ei mitään timantteja kuitenkaan. Tässä vaatimustaso on kuitenkin kovempi, sillä sun on kyettävä visualisoimaan, mitkä tarjolla olevista istuvat juuri hänelle.

Dollarit mukissa on kertakaikkisen mauton tuliainen, joten voit toimittaa ne minulle, ettei tule ongelmia suotta, osaan kuitenkin suhtautua asiaan anteeksiantavaisesti.

Edit. oikeastaan mukin voit pitää, että on mistä aamukahveet voit juoda.

 

[Prof. Puck]

Korua ei kannata missään nimessä ostaa, ennen kuin suhteesta on jotain toivoa - pelkkä pientä säätöä ei riitä. Nimimerkillä kokemusta omaava ja haavoja vieläkin nuoleva. Elä ja opi.

Jeps, luin turhan hätäisesti tuon alkuperäisen viestin ja jos tosiaan kyseessä on vasta orastavasta suhteesta (ei vielä edes vällykäärmettä tai kotia ehditty leikkimään...), niin koru voi tosiaan olla turhan voimakas signaali.

Mutta taas toisaalta yhtä paljon kuin itse lahjalla, myös tavalla se antaa on merkitystä. Esimerkiksi lahja voi olla vaikka kuinka edullinen, mutta jos siihen liittyy hyvä tarina, yhteinen muisto, tai tiedät, että se on myös lahjan saajan mielestä hauska tms. niin varmasti toimii. Vastaavasti korulle lahjana myös antaja itse voi ladata liian suuria odotuksia, etenkin jos/kun kysymyksessä ei ole kihlasormuksesta, vaan ihan vaan korusta.

Homma on siis kiinni siitä, millaisen 'tarinan' lahjan ympärille rakentaa, miten sen 'paketoi'... Kaunis koru on siinä mielessä yleensä varma lahja, että se on hyvinkin henkilökohtainen, romanttinen ja kun sen antaa oikean tarinan kera oikeassa mielentilassa ja paikassa, se saa yleensä naisen kuin naisen syttymään... Mutta ei sitte, jos ei kokeneemman kehäketun neuvot kelpaa ;-) Tilannetajua on vaan niin kovin vaikea näin netin välityksellä neuvoa...

 

[HIFK]

Nyt taas tältäki palstalta lueskellut noita teidän naisjuttuja, niin täytyy sanoa, että itselle ovat ainakin täyttä mystiikkaa ja tähtitiedettä. Ikää kuitenkin jo 22 ja puoli vuotta, eikä mitään kontakteja ole naisten kanssa ollut. Ehkä joskus tehnyt aloitteen, mutta eipä se koskaan ole mihinkään johtanut.

Tiedän, että joillekin tuollaiset jutut tulevat ihan luonnostaan ja joillakin niitä naisia vain riittää. Sitten on taas meikäläisen kaltaisia, jotka vain eivät millään ketään saa, vaikka mitä tekisivät.

Itse ainakin kyseenalaistan tuon, että ulkonäöllä ei olisi muka mitään merkitystä. Siis totta kai tuo sisäinen komeus on se tärkein, mutta jos ihan oikeasti ulkonäkö on jotain täyttä kuraa, niin eipä siinä oikein mikään sisäinen komeus mitään auta. Siis nyt tarkoitan ihan täyttä kuraa, eikä mitään sillä rajamailla olevaa.

Osa on myös siinä, että ulkonäkö on vain kuin pikkupojalla, eikä siis oikein minkäänlaisia miehisiä piirteitä itsessäni ole. Tuo sitten heijastuu kyllä kaikkialle. Harvoin naiset mitään hiiriä haluavat. Monesti on törmännyt sellaiseenkin, että monissa naisissa on enemmän munaa kuin meikäläisessä. Ja joidenkin muiden miesten kohdalla olen huomannut, että sitä miehisyyttä on lukuisissa naisissa enemmän kuin näissä miehissä.

Vaikeaahan tuota on muuttaa, monesti sellainen miehisyys vain on synnynnäistä. Tietysti paljon voi itsekkin tehdä, mutta se vain sitten näkyy kyllä kauas, kun joku yrittää esittää vähän miehekkäämpää. Ulkonäkökin kun kertoo jo toista, niin melkein mahdotontahan tuo on.

Itsellä siis ei edes kaveripiireissä ketään naista ole. Joku tuolla jo ihmettelikin, mutta kaveripiiri on aika hiirulaiskamaa. Eli siis aika nyhveröporukassa liikun. Mutta siihenkin on aika pätevä syy. Muuhun ei ole mahdollisuuksia. Kaikki vähän fiksummat henkilöt ja miehet joilla on edes muutama naiskaveri, niin karttavat meikäläistä. Tavallaan jos tuo nykyinen seura ei kelpaa, niin sitten pitäisi olla yksin. Karu fakta mutta paikkansapitävä.

Itse siis en millään muotoa mikään fiksu ole, vaan joka paikassa ja porukassa on saanut kuulla omasta tyhmyydestä ja vajaavaisuudesta. Ja sitähän se onkin. Olen sen joutunut joka päivä huomaamaan.

Eli eipä mikään ihme, että myöskään ne naiset eivät ole kiinnostuneita. Joskus jossain piireissä saattaa jotain naisia olla, mutta eivätpä minusta koskaan kiinnostuneita ole, näkyyhän tällainen olemus ja ulkonäkö kauas.

Hiirulais ja nössö olemusta on vain vaikeaa muuttaa, kun se kuitenkin kumpuaa ihan sisältä. Sitä on melkein mahdotonta opetella. Se menee niin helposti sellaiseksi "yrittämiseksi", jolloin näyttää vielä entistä ääliömmältä. Ja tuo näkyy kauas. Sellaista luontainen miesmäisyys ja olemus olisi siis hakusessa, mutta vaikeaa se on, kun sitä ei ole koskaan ollut. Koskaan ei ole edes näyttänyt miltään mieheltä, niin eipä hirveästi paranna asiaa.

Myös sitten kun se hetki vaikka sattuisi joskus tulemaan, että jonkun naisen saisi, niin kuinkakan kauan nainenkin sitä jaksaisi katsella? Yleensä kun varsinkin omalla kohdalla, niin naisilla sitä kuuluisaa munaa ja miehekkyyttä on enemmän kuin itsellä, niin aika vaikeaksi tuo menee. Enpä juuri koskaan edes naiseen ole koskenutkaan. Erittäin vähäisiä kertoja noin on tapahtunut.

Mitään rohkeutta ei itsellä vain ole. Sitäkin voi opetella, mutta se vain näyttää sellaiselta opetellulta toiminnolta, jossa ei ole mitään luontevuutta. Enkä siis tarkoita mitään yliyrittämistä, vaan että siitä puuttuu sellainen "idea".

 

[scholl]

Ryhdistäydy hyvä mies.

Itse ainakin kyseenalaistan tuon, että ulkonäöllä ei olisi muka mitään merkitystä. Siis totta kai tuo sisäinen komeus on se tärkein, mutta jos ihan oikeasti ulkonäkö on jotain täyttä kuraa, niin eipä siinä oikein mikään sisäinen komeus mitään auta. Siis nyt tarkoitan ihan täyttä kuraa, eikä mitään sillä rajamailla olevaa.

Oletko miettinyt kuinka kuraa monien naisten ulkonäkö on. Silti he saattavat saada joskus ja saavatkin miehen. En jotenkin ymmärrä sitä, että joku vähättelee omaa ulkonäköään.

Joku tuolla jo ihmettelikin, mutta kaveripiiri on aika hiirulaiskamaa. Eli siis aika nyhveröporukassa liikun. Mutta siihenkin on aika pätevä syy. Muuhun ei ole mahdollisuuksia.

Toi on ihan roskaa, ettei olisi mahdollisuuksia. Hanki joku harrastus. Jos olet tähän mennessä koodannut tietokoneella niin mene jonkun urheiluharrastuksen pariin. Sitten kun oot paremmassa kondiksessa niin olet oppinut tuntemaan uusia ihmisiä, jotka ovat myöskin paremmassa kondiksessa, eivätkä nyhveröitä.

Se olemus muuttuu sillä, ettet liiku koko ajan jossain nyhveröporukoissa ja sun pitää puolustaa itseäni, kukaan muu ei sitä tee. Eikä sellaista ole olemassakaan kuin miehekäs. Joidenkin mielestä joku salin paskamaha on miehekäs, jonkun mielestä joku kovakuntoinen tyyppi. Pääasia on se, että ryhdistäytyy ja laittaa itsensä sellaiseen kuosiin, että on nyt vähintäänkin itse tyytyväinen itseensä.

Jos ei muu auta niin mene nyt hyvä mies huoriin.

 

[Jerry100]

...

No olipas jotenkin erittäin masentava ja surullinen tarina. Paistaa läpi järkyttävän kokoinen itsetunnon puute.

Pari juttua: Ensinnäkin, vaikka näyttäisitkin nyrkillä tapettavalta hiireltä niin mikä estää sinua esim. pukeutumasta tyylikkäästi/muodikkaasti? Tämä viestittäisi muille että pidät huolta itsestäsi ja seuraat maailman menoa. Miten se yrittäminen näkyy jos sulla on siistit kuteet ja vaikka tyylikäs kello ranteessa?

Sitten kaveripiirisi, miksi et hanki uusia kavereita esim. kuntosalilta? Sählystä? jne. Menet vaan mukaan, avaat suusi ja verkostoidut. Ei se ihan tosissaan ole sen vaikeampaa.
Aloitat vaikka sanomalla että katoitko ipa-kärpät peliä, oliko Marjamäki mielestäsi törkeä vai ei, ja jos kaveri vastaa vain yhdellä sanalla, esim. ei, niin heitä pallo takaisin heti että millä perustelet sen ettei se ole törkeä...Krepshän sai tapuliin tärähdyksen jne...ihan vaikka tollalailla vaan aloitat keskustelun, kyllä ihmiset on kohteliaita ja puhuu. Ja jos ei puhu niin vitut siitä sitten,ei kannata törsätä aikaa siihen enempää.

Esimerkki ei nyt ollut ehkä paras mahdollinen.

Sitten sanoit että olet tyhmä. Miten tämä ilmenee siis jokapäiväisessä elämässä? Haukkuuko sua joku? Ja naiset hieman tykkää sellasesta hönö hölmöstä. Pitää kääntää katos voitoksi se tilanne eikä vaan saa alistua että "oonhan mä vitun tyhmä kun kaikki niin sanoo..."

Ja kyllä ehkä jotkut kattoo ulkonäköä, varmaan useimmat mutta jos nainen antaa sulle mahdollisuuden ja huomaa sut mahtavaksi persoonaksi (kun oppii tuntemaan) niin sen jälkeen se ulkonäkö ei todellakaan ole mikään ongelma, vaikka nuoren pojan kasvot olisikin.

Ja rohkeudesta. Mitä menetät siinä jos saat pakit kun menet avaamaan keskustelua naisen kanssa? Ihan oikeasti...et mitään. Ja noloa, se on vaan sitä jos et kehtaa lähestyä vastakkaista sukupuolta vaan annat tilanteen mennä ohi, joku muu mies menee juttelemaan ja saa sen numeron, ihan vaan kun yritti.

Tsemppiä! Ja muista että turpaan tulee kaikille aina välillä, tavalla tai toisella.

 

[scholl]

Miten se yrittäminen näkyy jos sulla on siistit kuteet ja vaikka tyylikäs kello ranteessa?

Mielestäni pitäisi unohtaa joku yrittäminen ja keskittyä siihen, että on itsellä hauskaa. Kyllä se näkyy sitten ulospäinkin. Vaatteissakin on turha miettiä mitään yrittämistä. Ostaa sellaista, mikä omasta mielestä näyttää hyvältä. Jos ei ole mitään makua niin sitten on ehkä syytä mennä jonkun vaateliikkeen homon juttusille.

Menet vaan mukaan, avaat suusi ja verkostoidut. Ei se ihan tosissaan ole sen vaikeampaa.
Aloitat vaikka sanomalla että katoitko ipa-kärpät peliä, oliko Marjamäki mielestäsi törkeä vai ei, ja jos kaveri vastaa vain yhdellä sanalla, esim. ei, niin heitä pallo takaisin heti että millä perustelet sen ettei se ole törkeä...

Tai vaikka baarissa, jos selvinpäin ei onnistu. Hilpeässä nousuhumalassa kukaan ei näytä urpolta, vaan tulee kuva, että on meno päällä, kun osallistuu keskusteluihin/väittelyihin vaikkapa baaritiskillä. Ja muistaa se, että jos joku vittuilee, tönii tms. niin pitää puolensa. Uhkailee vaikka, jos tarve vaatii. Se, joka on valmis puolustamaan itseään, ei joudu yleensä mihinkään tappeluihin.

Toki on hyvä seurata, mitä maailmassa tapahtuu, jotta voi keskustella asioista. Voi kuulostaa hieman hönöltä, jos ei tiedä mitään mistään muusta kuin Vic 20:n prosessorista.

 

[HIFK]

Eli kyllähän itse käyn salille sen kolme kertaa viikossa ja futistreeneissä kaksi kertaa viikossa. Joitakin sählyturnauksiakin käyn kiertelemässä silloin tällöin. Lätkämatseja tulee paikan päällä katsottua, eri tapahtumissa käytyä, jne.

Ja kyllähän tuossa nössäporukassa on omaa pukeutumista kehuttu, joskus ravintolassakin kauluspaita silleen rennosti päällä ja rannekello on aina mukana myös. Puhtaita vaatteita käytän, hygieniasta huolehdin ja deodoranttia ja partavettäkin käytän. Siis sopivasti. Eli ei mitään ylituoksuja ja hajuja.

Mutta noistakin asioista huolimatta koskaan mitään kontakteja ollut. Kyllä se ihan muista asioista on kiinni. Mutta kun kasvoiltaan ja olemukseltaan näyttää jo hiirulaiselta ja kymmenvuotiaalta kakaralta, niin eipä sitä kiinnostusta tule.

Ja kyllähän salilla ja treeneissä yritän avata esim. urheilukeskustelua, tms. mutta eipä ketään näytä koskaan kiinnostavan. Suurin piirtein nauretaan päälle, kun yrittää kertoa jotain. Ja pidetään sielläkin ääliönä.

Eikä sekään ole missään salilla auttanut, että vääntelee kovempia rautoja kuin jotkut muut (siellä salilla ei siis mitään kovia treenaajia käy), niin onhan se suhtautuminen omaan tekemiseen aika naurettavalla tasolla. Ei kohdella kuin miestä vaan lähinnä pikkukakaraa. Kun kuitenkin se luontainen olemus on mitä on. Ja vaikka kuinka sitten yrittäisi avata futistreeneissä jotain futiskeskustelua (paljon seuraavat siis ihan kansainvälistä pelaamista), niin eipä koskaan niitä juttuja oteta vakavasti. Kun muuten on täysi ääliö.

Kun se olemus ja ulkonäkö vain on luonnostaan sellaista nörttimäistä, niin eipä auta vaikka tekisi mitä. Vaikka olis kova nyrkkeilijä, niin eipä sellaista oteta vakavasti, kun se olemus kertoo jo siitä hiirestä. Eipä siis siellä salillakaan mitenkään miehisesti itseeni suhtauduta, vaikka jonkin verran kovempia rautoja nostelen. Se olemus ja ulkonäkö.

Kannettava tietokone ja mp3-soitin, siinäpä ne tekniikan "erikoisimmat" laitteet ovat, mitä itselläni on. Mistään erikoisimmista prosessoreista ja kiintolevyistä en tiedä edes perusteitakaan. Pikkuveljenikin (10-v.) tietää noista enemmän, vaikka käyttää konetta silloin tällöin netissä surffailuun. Eli mikään tietokonenörtti en ole todellakaan, vaikka ulkonäkö ja olemus onkin täysin nörttimäistä.

 

[Ted Raikas]

En jotenkin ymmärrä sitä, että joku vähättelee omaa ulkonäköään.

Et sitten todennäköisesti ymmärrä paljon mitään mm. mielenterveysongelmista (en nyt toki suoraan väitä, että nimimerkki HIFK:lla olisi). Niihin kuuluu osaltaan oman ulkomuodon aliarviointi ja vähättely. Se on kuitenkin yleensä vain yksi sellainen pinnallinen ilmentymä suuremmasta vyyhdistä johon kuuluu monenlaista muutakin arvottomuuden ja kykenemättömyyden tunnetta.

Nuo henkisen tilan asiat ei aina silkalla yksoikoisella "ryhdisty" päätöksellä suju. Totta kai ajastaan, mutta se voi olla valitettavan pitkä prosessi monella ja tarvita matkan varrella runsaasti ulkopuolista apua. Ei voida olettaa, että jokainen yksinään saa kaiken aikaan. Siksi on auttavia ihmisiä olemassa. Niin se vaan menee.

Totta kai sellaisten, kenellä on itsetunto kondiksessa, on hyvin vaikeaa jollei mahdotonta ymmärtää tuollaisia kuvioita. Ei kai siitäkään voida syyttää, mutta kannattaa miettiä, onko omista neuvoista apua vai ei?

Olen itse käynyt samanlaisia asioita läpi ja osin käyn varmaan edelleen. Aika lailla samassa iässä kuin nimimerkki HIFK, saattoi olla juuri pahin kriisi. On toki naisjuttuja sittemmin siunaantunut, vähän kaikennäköisiä. Niistä voi olla tietysti tyytyväinen. Mitään kovin kestäviä suhteita ei ole kuitenkaan koskaan syntynyt ja juuri siinä varmaan piilee ongelmia, miksi ei.

Mitään jokaiselle täysin sopivaa neuvoa ei osaa ikävä kyllä antaa. Joskus pitää vaan antaa ajan kulua ja asioiden muotoutua itsestään - omaa tahtia. Osa myöhemmin vasta osaa kävellä ulos siitä olemuksesta, joka tahtoo saada aikaan sen "hiirulaisen".

Sitten pitää tietysti muistaa, että naisiakin on monenlaisia ja osalle varmasti kolahtaa mies joka nyt ei ole niin uskomattoman itsevarma, näyttävä ja äijä. Ei voida yleistää, että kaikki naiset haluavat tiettyä samaa. Tiedän mm. naisia jotka tykkäävät kaltaisistani rimpuloista. Varmasti siis jokaiselle on jossain joku jonka kanssa mieltymykset kohtaa. Se voi vaan viedä aikaa löytää.

 

[HIFK]

Tuo on totta, mutta tuo ulkonäköjuttukaan ei ole mistään tuulesta temmattu juttu, vaan todella moneĺta naiselta olen kuullut negatiivista palautetta omasta ulkonäöstä ja naamasta. Suoraan sanottuna rumaksi on sanottu. Ja kyllä, tietysti eivät sitten varmaankaan ihan fiksuimmasta päästä ole, mutta kun ajattelee, että kuinka moni nainen ajattelee ihan samaa? Ajattelee, etä on ruma naama ja ulkonäkö, mutta jättää sen sitten vain sanomatta tai ilmaisematta.

Itsellä voi olla heikko itsetunto, mutta se ei ole syntynyt ns. itsestään. Vaan ulkonäköä, olemusta, vajaavaisuutta, tyhmyyttä, jne. on kommentoitu runsaasti. Ja paljon. Vieläkin saa kuulla, että selän takana on kommentoitu ulkonäköä ja/tai vajaavaisuutta erittäin negatiivisesti.

Eli kyllä omalle käytökselle on syynsä. Moni vain ei julkisesti kehtaa myöntää sitä, että ulkonäölläkin on väliä. Vaikka siis se ei olekkaan pääasia, niin kyllähän naiset ennemmin komean kanssa aikaansa viettää, olettaen että löytyy myös sitä sisäistä komeutta.

Eikä sekään mielestäni ole niin hyvä asia, että sillä komeudella ei naisten juttujen mukaan ole niin paljon väliä, kun kuitenkin se on yksi erittäin positiivinen juttu miehessä. Naistenkin keskuudessa, eiväthän he muuten kommentoisi miesten ulkonäköä, jos sillä ei olisi paljonkin väliä.

 

[scholl]

Et sitten todennäköisesti ymmärrä paljon mitään mm. mielenterveysongelmista

Ehkä en, mutta olen kovin kriittinen, jossain määrin välillä jopa perfektionisti ja vaadin itseltäni sekä muilta paljon, joten joudun kyllä välillä tsemppaamaan/potkimaan persuksille itseäni aikalailla ja tiedän ainakin jotain siitä, millaista palautetta annan itselleni, jos suoritus on huono. Toisaalta olen vilpittömästi sitä mieltä, että olen paremmannäköinen kuin valtaosa ihmisistä, vaikken edes vertaa itseäni muihin tai muutenkaan katsele miehiä, vaan vertailen ja arvostelen lähinnä naisten ulkonäköjä, eikä minua kiinnosta mitä mieltä muut ovat ulkonäöstäni. Jos en ymmärrä mielenterveysongelmia niin sitten se on so not, en voi sille mitään.

 

[Ted Raikas]

Tuo on totta, mutta tuo ulkonäköjuttukaan ei ole mistään tuulesta temmattu juttu, vaan todella moneĺta naiselta olen kuullut negatiivista palautetta omasta ulkonäöstä ja naamasta. Suoraan sanottuna rumaksi on sanottu.

No, tuo on kyllä kurja keissi. Ei se ainakaan itsetuntoa kohenna. Itse en oikein ymmärrä mitä sellaisten päässä liikkuu jotka suoraan haukkuvat toisen rumaksi. Voidaan tietysti todeta, että sellaiset ihmiset ei ole arvoisiasi ja tuskin jakavat kauheasti mitään samoja arvoja. Tiedän kyllä, että huomioiden jättäminen omaan arvoonsa ei tietenkään ole helppoa, etenkin jos on epävarma kaiken suhteen. Tällöin tietysti jokainen ikävä sana on kuin ruoskanisku kasvoille ja itsetunnolle.

Itsellä voi olla heikko itsetunto, mutta se ei ole syntynyt ns. itsestään. Vaan ulkonäköä, olemusta, vajaavaisuutta, tyhmyyttä, jne. on kommentoitu runsaasti. Ja paljon. Vieläkin saa kuulla, että selän takana on kommentoitu ulkonäköä ja/tai vajaavaisuutta erittäin negatiivisesti.

Ymmärrän tämän. Samanlaisia kokemuksia on itsellänikin. Totta kai se ei synny itsestään vaan se on pitkän, yleensä lapsuudesta asti lähteneen prosessin tulos. Voi tosin olla, että joillain on myötäsyntyisesti alttiutta enemmän. Tuntuisi, että osa ihmisistä ainakin pystyy käsittelemään asioita jotenkin paremmin ja eivät hätkähdä niin pienestä. Tämä on kaiketi asia, jonka kanssa tulisi oppia elämään. Se voi tarkoittaa mm. sitä, että kaveripiiri on suppeampi ja valikoidumpi, mutta tärkeää on, että on edes muutamia sellaisia ymmärtäväisiä ystäviä kuin ei ollenkaan. Väkisin ei pidä yrittää tulla toimeen isojen väkiryhmien kanssa, jos se sitten johtaa siihen, että voi joutua petoihmisten kynsiin.

Eikä sekään mielestäni ole niin hyvä asia, että sillä komeudella ei naisten juttujen mukaan ole niin paljon väliä, kun kuitenkin se on yksi erittäin positiivinen juttu miehessä. Naistenkin keskuudessa, eiväthän he muuten kommentoisi miesten ulkonäköä, jos sillä ei olisi paljonkin väliä.

On totta kai ulkonäöllä(kin) väliä. Myös minulle. Tietynlaiset naiset ei vaan sytytä, voivat olla mukavia, mutta ei vaan sytytä. Muuten kyllä kriteerit on vähintääkin häilyviä, olen ollut elämäni aikana ihastunut hyvinkin monenlaisiin naisiin noin ulkoisesti.

Todella paha nyt sanoa mitään kunnollista. Voi kuitenkin olla, että jonkun naisen mielestä olet/olisit mukavannäköinen, et ehkä komea, mutta miellyttävä. Ei kaikki oleta, että poikaystävän tulee olla sen unelmien miehen näköinen, ne unelmat ja fantasiat on asia erikseen. Se, että nainen pitäisi sinua tarpeeksi miellyttävänä ulkoisesti, voi vaatia ehkä sitä, että osoitat olevasi persoonana mielenkiintoinen ja inspiroiva. Sellainen joka saa hyvälle tuulelle ja jonka kanssa on luontevaa olla. Tuossa kohtaa ulkonäön merkitys saattaa vähentyä.

Se on sitten toinen tarina, miellyttäisikö tuo kyseinen nainen sinua. Varmasti sinullakin on kriteerisi ja saa ollakin, kunhan ne ei ole ihan liian epärealistiset.

***

scholl. Ymmärrän kyllä sinänsä mitä tarkoitat. Olet vain hyvin eri tilanteessa kuin moni muu tähän ketjuunkin kirjoittanut.

Ihmisillä myös voi vaihdella millaiset vaikutukset perfektionismilla elämään on. Olen myös itse jossain määrin perfektionisti, mutta se usein johtaa, etten ole oikein mihinkään saavutukseeni tyytyväinen. Jotain jää puuttumaan. Totta kai se pistää parantamaan seuraavalla kerralla, mutta lopputulos voi olla silti se sama: en ole tyytyväinen. Puhun nyt perfektionismista aika laajassa käsitteessä liittyen monelle eri elämän osa-alueelle. Joskus olisi vaan hyvä, ettei vaatisi itseltään liian paljon. Tuo liiallinen vaatimustaso voi myös tehdä sen, että lamaantuu eikä saa oikeastaan mitään aikaan. Puuttuu rentous.

Joka tapauksessa sinun tapasi tehdä asioita on sinun tapasi tehdä asioita. Se ei vaan toimi kaikilla. Hyvä jos sinulla toimii. Ei se väärin ole.

 

[HIFK]

Ted Raikas: Tuokin on vähän sellainen juttu, että kuten sanoit, niin tuskin hirveästi tuollaisten ihmisten päässä liikkuu, jotka ulkonäköä kommentoivat, mutta tavallaan siitä voi vetää johtopäätöksen, että kuinka moni nainen sitten taas ajattelee itsestäni negatiivisesti ylipäätään? Siis vaikkei sitä kertoisikaan?

Jos monet siitä huomauttaa, niin kuinka moni sitten loppupeleissä niin ajattelee? Ja myös sekin on hyvä, että noista negatiivisista asioistakin sanotaan ihmisille. Tavallaan ettei aina sitä positiivista. Vaikka se tuntuukin paskalta, mutta se on sitten rehellistä.

Myös sitä olen sitten miettinyt, että kuinkahan kauan nainen oikeasti jaksaa sellaista miestä, jolla on vain muutama positiivinen juttu tai ominaisuus? Tai vain yksi? Hyvinkään usein tuo ei riitä, ja sitten mukaan hyvin usein astuu kaikki pettämisjutut sun muut. Kun se oma mies ei olekkaan sellainen kuin haluaisi.

Kun hyvin harvoin, jos koskaan, riittää vain se, että on mukava. Siitähän se monella tapaa lähtee, mutta se ei vain voi olla se koko homma, että on vain mukava. Vähänkin pitemmässä juoksussa tulee sitten myös monia muita juttuja mukaan.

Ja hyvin usein tietynlaiset ihmiset vetävät tietynlaisia ihmisiä puoleensa, eli on hyvinkin todennäköistä, etten itse millään muotoa jaksaisi itseni kaltaista naista lainkaan. Harvoin se oikeasti fiksu ja kaunis nainen hairahtuu täysin päinvastaiseen.

Ja kyllähän se korpeaa katsella vierestä, kun oikeasti komeat ja fiksut miehet vievät kaikki vähänkin itseäni kiinnostavat. Niin se vain on. Vaikka vähempikin riittäisi naisille, niin totta kai aina parempikin kelpaa. Fiksumpi, komeampi, miehekkäämpi, jne. niin tuskin kukaan jättäisi ottamatta, jos mahdollisuus tulisi.

 

[tutzba]

Ja kyllähän tuossa nössäporukassa on omaa pukeutumista kehuttu, joskus ravintolassakin kauluspaita silleen rennosti päällä ja rannekello on aina mukana myös. Puhtaita vaatteita käytän, hygieniasta huolehdin ja deodoranttia ja partavettäkin käytän. Siis sopivasti. Eli ei mitään ylituoksuja ja hajuja.

Mutta noistakin asioista huolimatta koskaan mitään kontakteja ollut.

Sanot, että noistakin asioista huolimatta et ole saanut naista. En halua sanoa tätä millään pahalla, mutta miten eroat niistä sadasta muusta miehestä, jotka lähtevät baariin? Harva sinne menee likaisissa vaatteissa lätkätreenien jälkeen hieltä haisten. Ehei HIFK, jos haluat saada baarista naista, sinulla pitää olla jotain, minkä takia erotut eduksesi. Tämä siitä syystä, että olen muistaakseni - kuten moni muukin varmasti - joskus sanonut, että ei baarista saa naista. Useimmat naiset menevät sinne tyttöporukalla iltaa viettämään, eivätkä mitään miestä hakemaan. Jos miestä etsiviä naisia on yksi, kuinka monta miestä on tuota yhtä naista kohden? Sata? Aika huono todennäköisyys sille, että juuri sinä heräät aamulla tuon vierestä.

Ja kyllähän se korpeaa katsella vierestä, kun oikeasti komeat ja fiksut miehet vievät kaikki vähänkin itseäni kiinnostavat. Niin se vain on. Vaikka vähempikin riittäisi naisille, niin totta kai aina parempikin kelpaa. Fiksumpi, komeampi, miehekkäämpi, jne. niin tuskin kukaan jättäisi ottamatta, jos mahdollisuus tulisi.

Tulepa joskus katsomaan minua. En ole erityisen komea, miehekästä minusta ei saa tekemälläkään, mutta niin vain on avovaimo, joka varmasti saisi komeamman, fiksumman ja miehekkäämmän. Kaveriporukassa on todella mukavia tyttöjä, jotka varmasti kelpaisivat ulkonäkönsä puolesta monelle miehelle. Olen tietääkseni samanikäinen kuin sinä, joten mikään ikäasiakaan tämä ei ole. Olen vain tallustellut niillä vahvuuksilla eteenpäin, joita minulle on siunattu. Empaattinen, iloinen, luotettava, mitä näitä oli. Enemmän naiset arvostavat tuollaista kuin hunksnikoa, vaikka sellaisia tietysti kuolaavatkin. Niinhän miehetkin tekevät. Kuolaavat ties mitä pornomalleja, mutta ei sellaisen kanssa perhettä perusteta.

Älä stressaa liikaa ulkonäöstäsi tai muista. Ole sellainen mikä olet, älä yritä muuttaa itseäsi liikaa tai esittää. Ole iloinen ja avoin - nuo eivät varmaan vaadi sinultakaan esittämistä -, niin sinullekin ollaan.

Edit: Jos et tee huomena mitään, niin lähde brenkulle tänne päin. Tutustut ihmisiin, joita sinun ei enää koskaan tarvitse nähdä, joten voit vähän harjoitella avoimuutta ja mitä näitä oli.

 

[Tommy]

Jep. Paskamaisen tilanteesta tekee nimenomaan se, että nyt on toisen kerran elämässä "sellainen" fiilis, eli jotenkin vaan korvien välissä klikkasi kun ollaan tutustuttu paremmin. Ensimmäinen kerta olikin nykyisen muijan.

Jos nyt ubohdetaan, että kuinka vitun tyhmää on säätää mitään pikkujouluiltaa vakavempaa työkaverin kanssa, niin se alkuviehätys loppuu kyllä tän uuden tapauksen kanssa ennemmin tai myöhemmin ja sit onkin ikävä vanhaan suhteeseen.

Älä nyt mene pilaamaan mitään, järki käteen.

 

[Red Label]

Onko täällä kenenkään vaimoke ikinä tehnyt aborttia? Kokemukset kelpais... Abortista on nyt viikko, ja vaikka mimmi sanoi kaiken olleen hyvin, niin nyt tulee ihmeellisiä kiukkupuuskia. Tänään sammuin baari-illan jälkeen, mimmi tuli baarista tuntia myöhemmin, heräsin siinä jossain vaiheessa, ja mimmi huutaa mulle kovempaa kuin ikinä. Mun pitäis kuulemma tietää, mitä olen tehnyt, ei suostunut kertomaan. En kai mä nyt unissani oo sentään onnistunut mitään tekemään? En tiedä.. Lähti kaverilleen yöksi tuohon naapuriin. Toivottavasti tajuaa jurrisuutensa, ja pyytää anteeks päivällä. Jos on oikeasti illalla vielä vihainen, niin tulee jännä ilta. Käyn sen duunissa tekemässä yövuoropäällikön hommia tiistai-torstai omien duunien ohella, mukavat 3 tuntia tulee 00-03 muuten kahdestaan siellä :)

P.S. Älkää heittäkö vittuuntuneena näppistä lattialle! Nimim. Muovia ympäri kämppää

Noh, eihän tää niin ruusuisesti loppunut. Sanoi tänään, että ei ole varma palaako takaisin vai ei. Sain työvuoroni vaihdettua pois, ettei jouduta olemaan yhdessä töissä. Myöhemmin illalla sanoi että tulee yöksi kotiin, jos vain käy. Halusi puhua asiat halki. Noh, tässä fyysisesti pahoinvoiden olen odottanut kolmisen tuntia että tulisi töistä. Pulssi varmaan 180 ja oksettanut, kun on stressannut ja pelottanut niin paljon.

Soittikin että duunikaveri heittää hänet himaan Vantaalle, koska ei nyt ole valmis puhumaan mistään. Laittoi vielä viestin perään, että tuntuu että hän on hukannut itsensä, että kaikki menee päin helvettiä, ja se on jatkunut jo jonkin aikaa.

Asian ydin on varmasti isänsä, joka on kuolemaisillaan syöpään vain 44-vuotiaana. Tämä abortti vielä päälle, niin en yhtään ihmettele että pää on sekaisin. Viime viikkoina myös eräs työkaveri on koittanut savustaa tätä emäntääni ulos, lähettämällä mm. itse kirjoittamansa asiakaspalautteen duuniin, jossa haukkuu hänet paskaksi asiakaspalvelijaksi ja kehuu itseään maasta taivaisiin. Oli aika rajua luettavaa, koska kaikki siellä tietävät asian olevan juuri toistepäin. Kaiken takana taisi olla vain se, että oli ihastunut erääseen nyt jo entiseen, yhteiseen kolleegaan, jonka kanssa mimmini on hyviä kavereita. Onneksi tämä kyseinen kolleega sai potkut, mutta kyllä se kuitenkin sekoitti mimmini päätä entisestään, kaiken tän stressin ja paskan keskellä.

En vain usko että suhteen päättäminen auttaisi asiaa, päinvastoin. Mutta tosiaan kyllä parempi, että miettii rauhassa yksin näitä asioita ensin, että osaa keskustella asioista vähän paremmin. Saa ajatuksia kasaan. Keskustellaan me sitten huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla, mä olen valmis. Huomenna ja ylihuomenna ollaan yhdessä töissä, kyllä me siitä selvitään.

Paljon varmasti unohtui, ja sekavasti kirjoitettu. Pannaan se stressin piikkiin. Nyt on kyllä paljon parempi olo, kun sai tänne purkaa. Eilinen baari-ilta ei tainnut olla syynä kiukkuun, vaan eilisen takia kaikki viha, suru, masennus, mikälie vain purkautui kertaheitolla. Toivottavasti tästä nyt selvitään, ilmoittelen tänne kuinka käy..

E: Minä vielä itse pahensin tätä kaikkea olemalla pari viime viikkoa kiukkuinen, ja syyllistämällä häntä siitä, ettei huomioi minua mitenkään. Kokoajan pieni tunne, että hän on kyllästynyt tai vastaavaa. Tänään kun vihdoin luin abortin jälkioireista netissä, niin huomasin että suurin osa kirjoituksista oli lähes yksyhteen oman mimmin kanssa. Nyt kaduttaa, ja saatanasti.

 

[eagle]

Ehkä parempi chillailla ja odotella hetki, ennen kuin lähtee tekemään mitään peruuttamatonta. Ehkä tarvetta toimenpiteille ei tulekaan, ja homma hoituu jotenkin itsestään. Tällä hetkellä on pää vaan niin sekaisin, ettei tiedä mitä ajatella.

No varmasti on. Ensin mietit rauhassa mitä itse tahdot. Sitten kannattaa se ilmoittaa sille nykyiselle puolisolle ja sen mukaan sitten edetä. Tyhmintä olisi mennä viehettä kastamaan uuteen lähteeseen, ilman että ensin selvittäisi asioita nykyisessä suhteessa. Pettämisellä on kauas kantavat vaikutukset, niin sinun itsesi, kuin muidenkin kannalta.

 

[scholl]

Ihmisillä myös voi vaihdella millaiset vaikutukset perfektionismilla elämään on. Olen myös itse jossain määrin perfektionisti, mutta se usein johtaa, etten ole oikein mihinkään saavutukseeni tyytyväinen.

Olet aivan oikeassa. Kysymys on siitä, millainen henkilö on. Jos henkilö on maksimoija, joka pyrkii löytämään parhaan vaihtoehdon niin silloin hän katuu helposti ja jää murehtimaan niitä muiden vaihtoehtojen ominaisuuksia. Silloin on vaikea olla mihinkään tyytyväinen. Sen sijaan jos henkilö ei vertaile liikaa, vaan pyrkii tekemään asioita hyvin niin silloin voi olla, ettei jonkinlaisen perfektionismin takia kovin helposti tule sellaisia huippufiiliksiä siitä, että joku onnistui erityisen hyvin, mutta asioita tulee suoritetuksi hyvin ja hommat menevät eteenpäin. Silloin valinta tai teko on sellainen "tarpeeksi hyvä", mikä peilautuu niitä omia standardeja vastaan, eikä varsinaisesti siihen, että vertailisi itseään tai tekojaan koko ajan muihin.

Se maksimointi on mielestäni se ongelma. Ei voi ostaa appelsiineja kun pitää käydä viereisessä kaupassa katsomassa, ovatko ne siellä parempia tai halvempia etc. Silloin sitä helposti lamaantuu kuten sanoit. Ihminen lamaantuu, kun tietää etukäteen, ettei tule 5 minuutin päästä olemaan tyytyväinen. Tuollaisessa tapauksessa pitäisi pyrkiä ehkä tekemään entistä enemmän asioita ex tempore ja pyrkiä tietoisesti ajattelemaan tulevaisuutta, eikä menneitä ratkaisuja. Ehkä se on se, mikä minulla on hyvä, etten hirveästi vertaile tai mieti menneitäkään liikaa kovin monissa asioissa, vaan jos joku on itselleni tarpeeksi hyvä -juttu/ratkaisu niin isken siihen nanosekunnissa kiinni, sitten se on tehty ja voin siirtyä taas eteenpäin.

Jos vertailua välttämättä haluaa tehdä niin kyse on siitä vertailuryhmästä. Jos haluaa pelata lätkää ja vertailee itseään liigapelaajiin niin totta hitossa se saa tuntemaan olon aika taidottomaksi. Sen sijaan jos vertailee joihinkin lähibaarin kanta-asiakkaisiin niin tuskin he kovin kummallisia ko. lajissa ovat. Eli siis jos ei tyydytä niin kannattaa verrata tavallisiin tallaajiin. Jos on itseään taitavampien parissa niin voi motivoitua, mutta jos on taas itseään heikommassa seurassa niin siitä voi itsetunto ainakin kohota. Eli siis sillä vertailuryhmällä on vaikutuksensa. Jokainen löytää takuulla tyyppejä, joihin vertaamalla vaikuttaa itse olevan ihan kuningas. Se on aivan varma. Kukaan ei ole absoluuttisesti huonoin kaikessa ja voi keskittyä niihin ominaisuuksiin, missä on parempi kuin monet muut.

 

[Beukeboom]

Tullut tässä viime kuukausien aikana omakohtaisesti todettua eräs asia:

Jos et näytä kiinnostuneelta, olet kiinnostava.

Muutaman vuoden seurustelusuhde tuli päätökseensä tuossa loppukesästä. Ei draamaa, ei rytinää, kliseisesti sanottuna yhteinen tie vain tuli päätökseensä.
No, tästä seurasi siis sinkkusyksy. Kyseisen syksyn aikana minkäänlainen naisseura, poislukien satunnainen hauskanpito baarissa tai sen jälkeen, ei tuntunut houkuttelevalta. Halusin niin sanotusti aikaa itselleni.

Lopputulos: Koskaan ei ole ympärillä parveillut näin montaa suht mielenkiintoista ja kiehtovaa naisihmistä. Erikoisinta on se, että kaikki aktiivisuus ja aloitteet tulevat näiden naisihmisten puolelta.

Mielenkiintoisia nuo olennot ovat. Kertakaikkiaan.