Naisasiat

[PataJaska]

Ensinnäkin tein töitä naisvaltaisessa työpaikassa, jossa jatkoin myös intin jälkeen. Otin sitten loparit, joten joka työntekijää en sieltä näe joka päivä.

Kävin punttiksella ennen inttiin lähtöä ja treenasin tosissani n. vuoden. Lihasmassaa tuli aika hyvin. Sitten intistä päästyä olin laihtunut n. 10 kiloa ja lihakset lähti kaikki. Sen jälkeen aloitin taas punttailun ja kun ollu ennestään jo pohjia alla, niin muutama treenikerta, niin alkoi lihasmassa taas näkymään kunnolla.

Työpaikan naiset sitten alkoivat kuiskimaan, kun siellä yks päivä kävin, että onpas tolle tullut lihasta. Yhdeltä entiseltä työkaverilta kuulin, että olivat kehuneet kroppaa.

Eräskin on alkanut moikkailemaan aina kun jossain nähdään (ei ennen tehnyt niin) ja baarissa katseli ohi kävellessään salakavalasti tarkkaan. Eräs toinen sitten alkoi hauista hieromaan baarissa, sekin hieman salakavalasti.

En koskaan ollut työpaikalla mikään suosittu muuten kuin ahkeruuden puolesta. Tietysti se sitten heijastui kaikkeen muuhun, mutta eipä kukaan meikäläisestä siinä mielessä kiinnostunut ollut. En hengannut kenenkään kanssa koskaan, olin itse asiassa aika hiljaista ja ujoa sorttia.

Eikä huomiossa mitään vikaa ole, todellakaan, mutta itse kun en treenaa todellakaan naisten tähden, vaan oman kunnon tähden. Treenimenetelmätkään ei niin kovin mukavia ole (aineita nyt en käytä, enkä aiokkaan, mutta aika raskasta treeniä vedän).

Jotenkin osalla entisillä työkavereilla on hieman eri suhtautuminen meikäläiseen tällä hetkellä, ainakin siltä se tuntuu. Itse kun en kävele tai esiinny baareissa tai muualla keilapallot kainalossa tai rehennellen "katsokaas rintalihaksiani", itse asiassa inhoan kaikkia miesvartalomalleja, helvetin ruman näköisiä, eikä tulisi mieleenkään olla sen näköinen. Hieman röllykkää mahassa on parempi kuin sixpäck, ainakin jos minulta kysytään. Kumpaakaan ei tosin tällä hetkellä ole. Vituttaa myös miehet, jotka yrittävät saada naisia lihasten avulla. Monesti niille sitten nauretaan, kun päässä ei pyöri kuin oma ego. Itse pyrin taasen olemaan ihan normaalisti.

Kaikkineen oikein asiallinen ja samoja ajatuksia herättävä teksti. Itsellänikin on kovasti tässä viimeisen vuoden aikana kroppa muuttunut lihaksikkaampaan suuntaan säännöllisemmän harjoittelun myötä: helppo vertailukohta on että kymmenen vuotta sitten painoin 80kg ja olin aivan selkeästi hivenen pyöreä ja vatsakas (olen siis vain 170cm pitkä, kirj. huom.), ja nyt painan taas tuon 80kg, mutta tällä kertaa en ole pätkääkään lihava, vaan massa vain on tällä kertaa enemmässä määrin lihasta..

Ihan 100% itsekkäistä, tai sanotaan nyt että omaan hyvinvointiin liittyvistä, syistä minäkin taas innostuin treenaamaan. Mutta taitaapi tosiaan olla niin, että kesä pistää naisväenkin hormoonit todella hyrräämään, kovasti olen saanut positiivista palautetta nykyisestä olemuksestani kauniimman sukupuolen edustajilta, ja nimenomaan viimeisen puolen vuoden aikana (tyyliin: "kyllä sen huomaa että sä käyt salilla", "sulla on yksi parhaista perseistä mitä olen nähnyt"). Ja onhan se mukava huomata ettei homma sitten ole mennyt myöskään huomioarvon puolelta hukkaan jos kerran jotain on nähtävilläkin. Vielä vaikkapa kolme vuotta sitten en saanut koskaan tällaista palautetta. Ja minäkin olen myös pannut merkille että monet naisihmiset eivät todellakaan pidä yliampuvista treenityypeistä, vaan paras on ilmeisesti olla tällainen perusjannu josta näkee että homma on kuosissa mutta se ei hallitse koko elämää ja mieltä, ja sitä myöten paisuta egoa.

En pidä itseäni tai kroppaani silti mitenkään urheilullisena, ihan normaalina. Pidän siis mielestäni jalat maassa kaikin tavoin, enkä kuvittele olevani mitään mitä en ole. Enkä haluakaan. Ja olen todellakin sitä mieltä, että kuitenkin muilla avuilla kuin kropan olemuksella ne naiset saadaan jäämään vierelle pidemmäksikin aikaa.. näin ainakin omassa tapauksessani..

 

[Worrell]

Nyt sitten päättyi yksi etappi tässä elämässä. Hiljaiseksi ja surulliseksi vetää.

Reilu puolitoista vuotta kesti tämä elämäni tähän astisista suhteista vakavin. Välillä oli pieniä vaikeuksia ja kiviä matkalla, mutta hyvin meillä pääosin meni. Avoliittoonkin astuttiin toukokuussa, kun kumpikin sitä halusi ja se tuntui oikealta.

Jotenkin joku kuitenkin meni reisille. Exä kertoi, että hänellä on hirveä kriisi siitä, että on muuttanut uuteen paikkaan ja alkoi uusi elämän vaihe. Loppuvaiheessa alkoi näyttään myös siltä, että hän olisi pienesti ihastunut johonkin toiseen. Tästä en tosin ole aivan varma, eikä se nyt minua juuri vaivaakkaan. Sillä jos toisella todella on joku kriisi ja paha olla ja näin, niin enpä voi väkisinkään ketään pitää. Oli sitten ihastunut samalla johonkin toiseen tai ei.

Enpä tiedä. Vetää kyllä niin maahan tämä koko keissi ja hyvät hetket meinaa tulla väkisin mieleen. Tunteetkin harhailee tyhjästä surulliseksi. Vaikeaksi tämän homman tekee etenkin se, että rakastan häntä kaikesta huolimatta niin vietävästi. Noh, kai se tästä ajan kanssa.

Kiitos ja anteeksi.

 

[Birchman]

Pitkästä aikaa meikällä on sellainen tunne, että olen hieman ihastunut. Olen ollut nyt sinkkuna reilun vuoden ajan. Viime aikoina on alkanut naisten suunnalta tulla jonkinlaisia aloitteita, mutta vielä toistaiseksi ei ole tullut vastaan "sitä oikeaa".

No nyt työpaikalla olen tutustunut erään naiseen. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi (28 v.) ja asuu eri paikkakunnalla. Työpaikkaromanssin vaaroista ei sen enempää tarvitse varoitella. Nykyinen duuni on molemmille vain väliaikainen kesätyö.

Ihastuminen vain tuntuu olevan hieman toispuoleista. Tai ainakaan en itse osaa lukea merkkejä siitä, että nainenkin olisi ihastunut meikäläiseen. Yleensähän sen huomaa helposti toisesta, mutta nyt kun itse on jo valmiiksi ihastunut niin se rakkaus tekee sokeaksi. Ajattelee liian helposti, että kun toinen tulee juttelemaan niin "se on niin mukava, että juttelee aina kaikille..." etc...

Asumme pysyvästi eri paikkakunnilla ja tapaamme siis vain töissä. Pari kertaa olen vaivihkaa vihjannut, että tyttö voisi tulla käymään meikän kotikaupungissa. Mutta juttelu on sitten siirtynyt siihen kuinka kiva joku kaupunki on. Vastaavantyyppisiä vinkkejä ei ole myöskään tyttösen suunnalta tullut.

Silti tuntuu jotenkin tosi oudolta. Kun itse näkee, että joku on ihastunut minuun ja itseäni ei kiinnosta niin aika kylmää linjaa rupeaa vetämään. Ei halua vahingossakaan antaa liian ruusuista kuvaa toiselle tilanteesta. Olenkin hieman koittanut vältellä naista, mutta tuntuu, että hän tulee silti juttelemaan ja höpöttämään ties mitä. Sellaisissakin tilanteissa, joissa hänen ei tarvitsisi jäädä.

Nyt sitten tämä argumentti johon uskon koko jutun lyssähtävän. Tuossa yksi päivä kun juteltiin niin sieltä tuli se kuuluisa "Sä oot niin kiltti poika". Tuli aika FFFUUUUUUUUCK fiilis samantien :D

No joo... toisaalta nyt ollaan vapaalla ja töihin palataan taas ensi viikolla. Siinä sitten ennen duunin loppua juteltiin ja vinkkasin vain moimoi niin kovin kyseli koska tulen töihin ja että nähdään kuitenkin ennen kesäduunien loppua.

Metkaa on joo tämä. Toisaalta ihan kiva pitkästä aikaa olla ihastunut, mutta sitten jotenkin taas niin perkeleen rassaavaa.

 

[alwahla]

^ Minullakin oli tuossa pari vuotta sitten suurikin kiinnostus...okei...olin täysin kusessa erääseen naiseen, joka oli minua pari vuotta vanhempi. Oltiin käyty aikoinaan samaa koulua (media-assarin tutkinto), ja siellä olin kertalaakista hullaantunut tähän ihmiseen. Tuolloin hän oli kihloissa, joten olin aikas maassa, kun sain selville asian laidan. Hammasta purren ja kovasti itselleni vakuutellen, että asia ei vaivannut minua yhtään, jatkoin hänen "vahtaamistaan", siis sillälailla hienostuneella ja asiallisella tavalla. Olin tuolloin 5 vuotta sitten aikas paljon erilainen kuin nyt, mutta valoisana ja ymmärtäväisenä ihmisenä hän soi minulle nämä kauneusvirheet anteeksi. Tämä kissa on vaivaiset 152 senttiä pitkä ja varustettu todella hienolla perseellä, siis ihan näin sivuhuomautuksena. Anyways, hän sitten erosi miekkosestaan kolmisen vuotta sitten, jolloin olisin voinut tehdä liikkeeni, mutta en oikein uskaltanut/halunnut tehdä niin. Hän sanoi/sanoo olevansa hankala ihminen luonteeltaan, mutta hän kyllä tietää, millaiset luurangot minullakin on kaapissani, joten ollaan periaatteessa samalla viivalla.

Nolo tapahtuma menneisyydestä muistui mieleen...pyysin kerran tätä naista Facebookissa päiväkahviseuralle. Hän oli tuolloin vielä kihloissa, ja vaikka tarkoitusperäni olivatkin todella vilpittömät (halusin vain nähdä hänet pöydän toisella puolella), hänen kielteinen vastauksensa kysymykseeni jotenkin masensi minua.

Olen itse asiassa ollut hänen kanssaan "kaveri" kaikkein pisimpään, jos katselee näitä nykyisiä "kavereitani" siltä kantilta. Viisi vuotta saattaa olla muille lyhyt aika tuntea toinen ihminen ja vielä lyhyempi aika luoda edes jotenkin kestävänlaatuinen kaverisuhde, mutta minulle se riittää. Oltuani yli 23 vuotta ilman yhtäkään kaverisuhdetta, joka olisi kestänyt enemmän kuin kaksi vuotta, olen tyytyväinen tähän nykyiseen. Ajattelen toki häntä vielä tänäkin päivänä lämpimästi, mutta suurimmat ihastuksen tunteet ovat jo kadonneet.

Minua ei haittaa yhtään muutaman vuoden ikäero naisen hyväksi.

 

[wilco]

Tuolloin hän oli kihloissa, joten olin aikas maassa, kun sain selville asian laidan.

Kuinka saadaan selville kihloissa olo, jos ei heti ensimmäisellä näkemällä?

Että silleen...

 

[Axbor Nocturne]

Kuinka saadaan selville kihloissa olo, jos ei heti ensimmäisellä näkemällä?

Että silleen...

Muikkeli jättänyt sormuksen turvallisesti kotiin ja ei mainitse sanallakaan olevansa varattu, se kun on niin helppoa. Että silleen... Ja tällaisia vedättäjiä kyllä riittää, itse en ole kyllä törmännyt omina sinkkuaikoinani tuollaisiin tapauksiin.

edit. tarkennetaan vielä, että tämä kertomatta jättäminen ei ole sukupuolesta kiinni, sekä miehet että naiset osaavat kyllä samat metkut...

 

[tutzba]

Yleensä nämä tapahtui kaverille -jutut ovat oikeasti omakohtaisia, mutta tällä kertaa näin ei ole. Asiaan.

Vietettiin viikonloppua äijäporukalla eräällä mökillä ja sinne sitten pyydettiin neljä hemaisevaa tyttöä. Yksi näistä oli minulle entuudestaan tuttu ja kolme olivat hänen kavereitaan. Vietettiin siinä sitten iltaa ja naukkailtiin juomia kun seurusteleva ystäväni, tästä eteenpäin Masa, alkoi jutella yhden tytön kanssa. Ilta eteni ja kaksikko siirtyi sisätiloihin juttelemaan. Mitään sen ihmeempää heidän välillä ei tapahtunut, mutta makoilivat vierekkäin sängyllä ja halasivat. Vaihtoivat puhelinnumeroita ja sopivat että tapaisivat joskus myöhemmin, kavereina siis. Tähän väliin sanottakoot, että olen myös kaverustunut entuudestaan tämän minulle tuntemattoman tytön kanssa. No, tästä vähän aikaa eteenpäin ja tyypit viestittelivät ahkerasti ja soittelivat. Ovat tavanneet muutamaan kertaan ja nyt sitten pahin on tapahtunut.

Masa on ihastunut tyttöön, mutta tyttö ei halua tehdä mitään ettei häntä tuomittaisi. Ei halua rikkoa suhteita ja sitä rataa. Muutama päivä sitten neuvoin tyttöä ottamaan hiukan etäisyyttä ja he olivatkin sitten sopineet etteivät tekstailisi tai soittelisi vähään aikaan. Kysyin puolisen tuntia sitten tytön fiiliksiä ja hänellä on kuulemma ikävä Masaa, eli nyt hänkin on jollakin tavalla ihastunut.

Masa muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen jotain kolmisen kuukautta sitten, mutta omien sanojensa mukaan lähteminen vanhasta suhteesta olisi nyt paljon helpompaa kuin vasta joskus kymmenen vuoden päästä kun on parit lapset ja asuntolainaa. Tottahan se on, nyt ei ole muuta kuin yhteisillä rahoilla ostettuja astioita, jotka saa varmasti jaettua keskenään tasan.

En oikein edes tiedä miksi tänne kirjoittelin. Tässä on vaan tullut aika sekava olo itsellekin, kun pitäisi pystyä sekä Masaa että tyttöä neuvomaan. Molemmat kun kääntyvät minun puoleen. En tiedä saatana. Onneksi en itse ole tuossa tilanteessa.

 

[eagle]

En oikein edes tiedä miksi tänne kirjoittelin. Tässä on vaan tullut aika sekava olo itsellekin, kun pitäisi pystyä sekä Masaa että tyttöä neuvomaan. Molemmat kun kääntyvät minun puoleen. En tiedä saatana. Onneksi en itse ole tuossa tilanteessa.

On hyvä muistaa että ihastumisia tapahtuu monelle usein ja paljon. Itse tunnen esim. yhden tytön, olkoon nimi nyt vaikka Mirjami. Mirjami on ollut jo 5-6vuotta seurustelusuhteessa, hän itse sanonut ja olen huomannutkin että hän ihastuu todella usein, mutta se lopahtaa melko piankin. Aika luonnollista että jos on ns. vähänkin "leipääntynyt"/"urautunut" parisuhteessa, niin uudet kiinnostavat ihmiset voivat tuollaista ihastusta aiheuttaa.

Tämä varmaan hyvä tiedostaa molempien. Toisaalta jos ei oikeasti ole onnellinen ja viihdy suhteessa, niin miksipä ei siitä lähteä. Asui yhdessä tai ei. Pahinta mielestäni pettää itseään ja samalla toista ja olla vain sen takia suhteessa että on jo tottunut siihen tms.

 

[Hejony]

Näissä asioissa kysytään juuri ihmisen kykyä hahmottaa kokonaiskuvaa. Noita ihastumisia tosiaan sattuu, ja varmaan joskus voi tuntua siltäkin, että nyt on oikeasti tosi kyseessä, mutta silloin pitää vain pysähtyä pohtimaan isoa kuvaa. Niin kauan, kun se joku ei pysty tarjoamaan parempaa kokonaispakettia, niin ei kannata dipata, vaikka himot olisivat kovatkin. Pidänkin ehkä maailman tyhmimpänä asiana (toimivan) suhteen pilaamista jollain yhden illan panolla. Sen voi tavallaan ymmärtää, että pettää pitkäkestoisemman seksisuhteen avulla, koska siitä sentään saa irtikin jotain kunnollista. Mutta se, että kännissä sählää yhden kerran jonkun tuntemattoman rotkon kanssa, ja pilaa sillä tärkeän osan elämästään, niin miten vitussa joku voi olla niin tyhmä? Kännissä joojoo, mutta ei se ole mikään selitys. Kokemuksesta voin sanoa, että kännissäkin normi-ihminen kykenee säilyttämään tietyn kontrollin. Ne, joita muna vie niin pahasti, että joutuvat aamulla selittämään, kuinka "se vaan tapahtui", lienevät henkisiltä ominaisuuksiltaan jossain puupalikan paikkeilla.

Tämä nyt ei sinänsä liittynyt kovin kiinteästi tutzban tapaukseen, mutta tulipahan vaan aihepiiristä mieleen. Ja kokonaan ylläolevan ulkopuolelle voidaan jättää ne tapaukset, joilla on paska parisuhde (mutta eivät uskalla lähteä), ja sen takia huolettomasti paneskelevat känni-iltoina ympäriinsä.

 

[Dynamo]

...

Niin kauan, kun se joku ei pysty tarjoamaan parempaa kokonaispakettia, niin ei kannata dipata, vaikka himot olisivat kovatkin.

Me ehkä ymmärretään seurustelu vähän eri tavalla, voi olla ikäkysymyskin. Silloin kun seurustellaan, ei mennä sängylle halailemaan muita. Hyvä rajanveto on siinä paikassa, että kaiken sen saa tehdä minkä voisi tehdä seurustelukumppanin silmien alla. Silmänpalvonta seurustelusuhteessa ei kuulosta kovin hyvältä. Jotenkin käsittämättömältä ja epärehelliseltä tuntuu tuo ajatus, että seurustellaan kunnes joku parempi sattuu kohdalle ja sitten puoliso laitetaan vaihtoon. Eikö sitä nyt voisi sitoutua siihen omaan kultaan ja katsoa mihin se johtaa ummistaen silmät aidan toiselle puolelle, tai lempata se sitten saman tien, jos ajatuksena on löytää parempi?

 

[Hejony]

Me ehkä ymmärretään seurustelu vähän eri tavalla, voi olla ikäkysymyskin. Silloin kun seurustellaan, ei mennä sängylle halailemaan muita. Hyvä rajanveto on siinä paikassa, että kaiken sen saa tehdä minkä voisi tehdä seurustelukumppanin silmien alla. Silmänpalvonta seurustelusuhteessa ei kuulosta kovin hyvältä. Jotenkin käsittämättömältä ja epärehelliseltä tuntuu tuo ajatus, että seurustellaan kunnes joku parempi sattuu kohdalle ja sitten puoliso laitetaan vaihtoon. Eikö sitä nyt voisi sitoutua siihen omaan kultaan ja katsoa mihin se johtaa ummistaen silmät aidan toiselle puolelle, tai lempata se sitten saman tien, jos ajatuksena on löytää parempi?

Niin no ainakin minun viestini ymmärsit väärin, kenties ilmaisin itseäni epäselvästi. Eli siis tuo kokonaiskuvan katsominen ei tarkoittanut sitä, että koko ajan oltaisiin antennit pystyssä josko baarista tai kadulta löytyisi joku parempi, vaan tuo ajatus koski lähinnä niitä jokaisella (tosin ei ilmeisesti?) sattuvia heikkoja hetkiä, jolloin kaipuu sinkkuaikojen viipotuksiin palaa. Tietysti hyvä jos pystyy ummistamaan silmänsä täysin muilta naisilta seurustelusuhteen ajaksi, itse en siihen pysty, vaan havainnoin ympäröivää todellisuutta siinä missä sinkkunakin.

Ja suurempana ajatuksenahan tässä minun näkökannassahan on se, että en usko mihinkään yhteen oikeaan. Olen erittäin rakastunut tyttöystävääni, ja kliseisesti olisi erittäin vaikeaa kuvitella elämääni ilman häntä. Mutta jälleen, isossa kuvassa jos mietitään, olen löytänyt hänet tästä maailman mittakaavassa kohtuullisen pienestä kylästä, joten olisi mielestäni hieman naiivia ajatella, että samantasoisia tai jopa parempia ei maailman muista kuudesta miljardista ihmisestä löydy.

Itseasiassahan olen tässä nimenomaan varovaisella kannalla. Olen täysin sitoutunut tyttöystävääni, ei tässä mitään uutta olla hakemassa. Mutta jos vain käy niin, että joku vie täysin jalat alta, niin minkä sille mahtaa. Itse painotan juuri sitä, että kuitenkin silloinkin pitää punnita ne kokonaiskuvat, eikä hypätä samantien sänkyyn jos joku vaikuttaa hyvältä.

Joskohan nyt menisi paremmin.

 

[ms.qvist]

Me ehkä ymmärretään seurustelu vähän eri tavalla, voi olla ikäkysymyskin. Silloin kun seurustellaan, ei mennä sängylle halailemaan muita. Hyvä rajanveto on siinä paikassa, että kaiken sen saa tehdä minkä voisi tehdä seurustelukumppanin silmien alla. Silmänpalvonta seurustelusuhteessa ei kuulosta kovin hyvältä. Jotenkin käsittämättömältä ja epärehelliseltä tuntuu tuo ajatus, että seurustellaan kunnes joku parempi sattuu kohdalle ja sitten puoliso laitetaan vaihtoon. Eikö sitä nyt voisi sitoutua siihen omaan kultaan ja katsoa mihin se johtaa ummistaen silmät aidan toiselle puolelle, tai lempata se sitten saman tien, jos ajatuksena on löytää parempi?

Ehkäpä meidän vanhempien (no en tiedä kuinka vanha sinä olet) on nykyään vaikeampi hahmottaa nuorten tapaa seurustella ja elää elämäänsä. Kenties se oudoksuttaakin kun nykyään on monin paikoin vallalla tyyli "surffata kevytsuhteissa" ja tätä jatkuu niin kauan kunnes se oikea osuu kohdalle ja tämä todellakin tarkoittaa likimain "surffaamista" ja kun uusi ja parempi sattuu kohdalle niin edellinen lempataan pellolle ja aloitetaan uusi puhtaalta pöydältä. Joillekin tästä muodostuu sitten suorastaan elämäntapa. Ei haluta sitoutua mutta ei haluta olla yksinkään, joten eletään suhteesta toiseen jopa vuosia.

Niin ja viestiäni ei pidä ymmärtää moraaliseksi saarnaksi, koska minä en ole oikea henkilö saarnaamaan kenellekään. Toin asian vain esille eräänlaisena havaintona, johon törmäsin lukiessani Tiede-lehteä ja luoviessani ihmissuhdekoukeroissa - ei omissa.

vlad.

 

[scholl]

Ehkäpä meidän vanhempien (no en tiedä kuinka vanha sinä olet) on nykyään vaikeampi hahmottaa nuorten tapaa seurustella ja elää elämäänsä. Kenties se oudoksuttaakin kun nykyään on monin paikoin vallalla tyyli "surffata kevytsuhteissa" ja tätä jatkuu niin kauan kunnes se oikea osuu kohdalle ja tämä todellakin tarkoittaa likimain "surffaamista" ja kun uusi ja parempi sattuu kohdalle niin edellinen lempataan pellolle ja aloitetaan uusi puhtaalta pöydältä. Joillekin tästä muodostuu sitten suorastaan elämäntapa. Ei haluta sitoutua mutta ei haluta olla yksinkään, joten eletään suhteesta toiseen jopa vuosia.

Moni ei ymmärrä, mitä seurusteleminen tarkoittaa. Eivät tapailu tai kevytsuhteet ole seurustelua. Seurustelu on sitä, että virallisesti julkistaa esimerkiksi vanhemmilleen seurustelevansa. Eikä se ole yleensä niin, että elämän aikana monen kanssa seurustellaan.

Itse olen aina silloin tällöin tavannut tai jopa tapaillutkin jotain naista, mutta en ole vielä koskaan seurustellut. Kynnys on toki suurempi, koska sellaisessa tilanteessa joutuisin antamaan todennäköisesti enemmän kuin nainen. Minua on nimittäin vain yksi, mutta naisia on vaikka kuinka paljon.

 

[Evil]

Itse olen aina silloin tällöin tavannut tai jopa tapaillutkin jotain naista, mutta en ole vielä koskaan seurustellut. Kynnys on toki suurempi, koska sellaisessa tilanteessa joutuisin antamaan todennäköisesti enemmän kuin nainen. Minua on nimittäin vain yksi, mutta naisia on vaikka kuinka paljon.

Jokaista naistakin on vain yksi. Ilmankos et ole päässyt seurustelemaan, kun nykyaikana feminismin pilaamat ämmät tuppaavat luulemaan olevansa yksilöitä, eivätkä tajua olevansa karjaa josta mies saa valita.

Kyllä muuten kutkuttelisi paljon kysäistä, että oletkos saanut ikinä pillua? Siis sellaiselta naiselta, jolle ei ole tarvinnut maksaa.

 

[El Lude]

Hmm. Mielenkiintoinen kysymys tässä ketjussa. Ehkä olen - ehkä en.

että oletkos saanut ikinä pillua?

Tähän on minua viisaammat joskus todenneet, että tervekätinen ja riittävän mielikuvituksen omaava mies ei sitä pillua/hukkaviivaa/nahkaviirua/pimperoa vältämättä tarvitse. Ja jos on riittävän notkea, niin voi tehdä "ronjeremyt". Omin käsin onneen tjsp...

 

[ms.qvist]

Moni ei ymmärrä, mitä seurusteleminen tarkoittaa. Eivät tapailu tai kevytsuhteet ole seurustelua. Seurustelu on sitä, että virallisesti julkistaa esimerkiksi vanhemmilleen seurustelevansa. Eikä se ole yleensä niin, että elämän aikana monen kanssa seurustellaan.

Kaipa meillä on sitten erilainen käsitys siitä mitä seurustelu tarkoittaa. Minä nyt olen sitä mieltä, että ne minun seurusteluni eivät kuulu vanhemmilleni tippaakaan. Jossain vaiheessa, ehkäpä sivulausessa voin mainita, että tässä muuten seurustelen mutta mieleeni ei tule tehdä siitä mitään seremoniaa jossa virallisesti julkistetaan asia. Ei minuakaan kiinnosta vanhempieni elämä tässä suhteessa tippaakaan, joten katson ettei heidänkään tarvitse tietää kuin se minimaalinen omasta elämästäni.

vlad.

 

[ms.qvist]

Ja jos on riittävän notkea, niin voi tehdä "ronjeremyt". Omin käsin onneen tjsp...

Kuka on kokeillut ja kuka ei... jostain päästä jäi uupumaan jokunen sentti...

vlad.

 

[Evil]

Kaipa meillä on sitten erilainen käsitys siitä mitä seurustelu tarkoittaa. ...mieleeni ei tule tehdä siitä mitään seremoniaa jossa virallisesti julkistetaan asia.

Ei meillä tavallisilla ihmisillä tulekaan sellainen mieleen. Baijerilaisilla prinsseillä asia on eri.

 

[heikkik]

Minä nyt olen sitä mieltä, että ne minun seurusteluni eivät kuulu vanhemmilleni tippaakaan. Jossain vaiheessa, ehkäpä sivulausessa voin mainita, että tässä muuten seurustelen mutta mieleeni ei tule tehdä siitä mitään seremoniaa jossa virallisesti julkistetaan asia. Ei minuakaan kiinnosta vanhempieni elämä tässä suhteessa tippaakaan, joten katson ettei heidänkään tarvitse tietää kuin se minimaalinen omasta elämästäni.

Naisille tämä asia tuntuu merkitsevän enemmän kuin miehille. Jos nainen kertoo, että haluaisi sinun tapaavan äitinsä / isänsä, niin kyllä se viestii, että nainen ottaa sinut "vakavasti". Kavereille ja jopa sisaruksillekin naiset voivat näyttää melkein kenet tahansa, mutta omille vanhemmilleen ei kaiken maailman kesäkolleista kerrota.

 

[Rod Weary]

Itse olen aina silloin tällöin tavannut tai jopa tapaillutkin jotain naista, mutta en ole vielä koskaan seurustellut.

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun puhuit itsestäsi ensimmäisessä persoonassa. Hassua se olisikin, jos scholl seurustelisi jonkun toisen virtuaalihahmon kanssa.

 

[Tadu]

Naisille tämä asia tuntuu merkitsevän enemmän kuin miehille. Jos nainen kertoo, että haluaisi sinun tapaavan äitinsä / isänsä, niin kyllä se viestii, että nainen ottaa sinut "vakavasti". Kavereille ja jopa sisaruksillekin naiset voivat näyttää melkein kenet tahansa, mutta omille vanhemmilleen ei kaiken maailman kesäkolleista kerrota.

Paitsi jos kaveriporukassa on potentiaalisia miesehdokkaita tai nainen muuten vain tykkää huomiosta ja sinkun esittämisestä. Tällöin on helppoa esitellä vanhemmat, mutta kaverit taas on no-no.

On käynyt siis toisinkin päin.

 

[Samsonov]

Kävin treffeillä ja meni hyvin. Työpaikalla tavattiin ja nyt reilu kuukausi tunnettu, nyt käytiin ensimmäistä kertaa ulkona vähän paremmin tutustumassa toisiimme. Tulevalle viikolla sovittiin, että jotain tehdään yhdessä kun ei nyt töissäkään nähdä vähään aikaan ja mä nyt haluan niin paljon olla tuon naisen kanssa, kerrankin semmonen nainen jonka pelkkä näkeminen ja läsnäolo saa mut onnelliseksi. Haluaisin nyt ajaa nämä tutustumisvaiheet mahollisimman nopeesti alta pois, mutta pitää nyt malttaa kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee...

Heikkik viestiin sen verra, että deittini on jo kertonut meikäläisestä kavereilleen, äitilleen ja joku työkaverikin tietää tästä. Tuntuu siltä et hän olisi tässä jutussa nyt aika hyvin mukana.

 

[Prof. Puck]

Yleensä nämä tapahtui kaverille -jutut ovat oikeasti omakohtaisia, mutta tällä kertaa näin ei ole. Asiaan...

...En oikein edes tiedä miksi tänne kirjoittelin. Tässä on vaan tullut aika sekava olo itsellekin, kun pitäisi pystyä sekä Masaa että tyttöä neuvomaan. Molemmat kun kääntyvät minun puoleen. En tiedä saatana...

Kaverisi tilanteeseen en ala mitään sanomaan, mutta sulle voin antaa rautaisen vinkin (valitettavasti kokemukseen perustuen)! Pysyttele tuosta mahdollisimman kaukana! Älä ala neuvomaan tai sekaannu koko juttuun, koska mahdollisuus sille, että sinä itse vaan saat nenillesi - ulkopuolisena - on varsin suuri. Jos nyt välttämättä haluat jotenkin olla tilanteessa osallisena, niin sitten siten, että toimit korvana eli kuuntelijana, mutta vain toiselle osapuolelle.

Minä tosiaan tein tämän virheen joitakin vuosia sitten, eli läheisin ystäväni ja silloinen kolleegani, jonka myös mielsin jollain tasolla ihan ystäväksi, ainakin hyväksi työkaveriksi, rakastuivat ja päätyivät aina avoliittoon asti. Alkuun ei ongelmia ollut (ei ollut vastaavia pettämisjuttuja tms taustalla, mutta sitten kun heillä parisuhde alkoi mennä väärille urille, kumpikin pyrkivät vetämään minua mukaan 'sovittelijaksi ja viestinviejäksi'. Tyhmyyksissäni tähän suostuinkin aluksi, vain todetakseni, ettei sanonta 'don't shoot the messenger' aivan tyhjästä ole syntynyt. Nyt on taas välit ystävääni kunnossa, mutta kyllä se aluksi horjutti mun ja ystävänikin kaveruutta. Ja koko aikana mulla ei ollut muuta kuin vilpitön pyrkimys auttaa kahta ystäväkseni kokenutta ihmistä, jotka olivat ilmeisen hukassa parisuhteensa kanssa. Silloin vitutti koko rahan edestä, mutta läksyni opin!

 

[tutzba]

Pysyttele tuosta mahdollisimman kaukana!

Yritin pysytellä mutta eihän siinä mennyt kuin kaksi päivää, niin tämä kauniimpi osapuoli alkoi lähetellä viestiä ja kertoa kuinka ei ole ollut yhteydessä Masaan ja on niin ylpeä siitä. En vastannut mitään, mutta puoli tuntia tuosta ensimmäisestä viestistä saan toisen viestin, jossa tyttö kertoo Masan soittaneen hänelle. Samalla hän kysyi olenko jutellut Masan kanssa. No olinhan minä ja kerroin tämän hänelle. Siihen tuli joku viesti johon en vastannut. Olin jo mennyt nukkumaan kun puhelin seuraavan kerran piippaa. Pyyteli kovasti anteeksi kun on sotkenut minut tähän ja kun minua varmasti ärsyttää niin kovasti hänen asiansa.

 

[Prof. Puck]

Yritin pysytellä mutta eihän siinä mennyt kuin kaksi päivää, niin tämä kauniimpi osapuoli alkoi lähetellä viestiä ja kertoa kuinka ei ole ollut yhteydessä Masaan ja on niin ylpeä siitä...

Mä sanoisin suoraan (kummallekin), että hoitakaa itse omat sotkunne ja et halua niihin olla millään tavoin osallisena. Mutta minä olenkin jo vanha ja kyyninen...

Oikeasti homma voi mennä likaiseksi siinä vaiheessa jos/kun tämä kaverisi future-ex (nykyinen tyttökaveri) saa asiasta vihiä ja kuulee, että olet ollut asiaan 'osallisena'. Siitä sotkusta et puhtain käsin selviä, vaan sut vedetään väistämättä mukaan! Mutta en mä tästä enempää länkytä, kyllä sä itse tiedät, mikä on parasta. Ja jos et tiedä nyt, tiedät sitten myöhemmin, heh.