Naisasiat

[Birchman]

Mitä sinä sellaisia alta 18v mimmejä kattelet. Ei muuta kun haarukka sinne 22-25v tasolle niin kyllä löytyy hienoja naisia.

 

[Ted Raikas]

Mitä sinä sellaisia alta 18v mimmejä kattelet. Ei muuta kun haarukka sinne 22-25v tasolle niin kyllä löytyy hienoja naisia.

Minä ymmärsin, että konna_kuittaa on itse siinä 18 vee paikkeilla, joten kaipa se on ihan luonnollista tiirailla omanikäisiään, tai paremminkin vähän nuorempiakin. Tokihan joku voi vanhemmistakin neitokaisista tykätä, ei sillä, mutta se on sitten taas ihan toinen asia, löytääkö sellaisen reippaasti päälle parikymppisen, jota kiinnostaa vuorostaan 18-vuotias pojankoltiainen.

 

[Hemingway]

Minä ymmärsin, että konna_kuittaa on itse siinä 18 vee paikkeilla, joten kaipa se on ihan luonnollista tiirailla omanikäisiään, tai paremminkin vähän nuorempiakin.

Kyllä miehen ja naisen välillä pitää kymmenen vuotta ikäeroa olla. Homma toimii ainakin itselläni sillä tavoin paljon paremmin. Ikäero erottaa sopivasti, mutta se ei ole kuitenkaan este millekään. Tällöin molemmat säilyttävät oman elämänsä ja maailmansa, mutta voivat siitä huolimatta luoda toimivan keskinäisen suhteen. Sama ikä, samat ajatukset ja yleensä samanlaisuus = tukehtuminen.

No, 20-vuotiaana ei kannata katsella 10-vuotiaita.

 

[Ted Raikas]

No, 20-vuotiaana ei kannata katsella 10-vuotiaita.

Tässä kolmeakymppiä lähestyessä voi jo onneksi aika turvallisin mielin tsiigailla tuollaiset 10 vuottakin nuorempia misuja. Sikäli kiitollinen ikä kyllä.

 

[Jeffrey]

Peesataan Konna_Kuittaata. Tossa toistaviikkoa sitten postasin tähän ketjuun eräästä kivasta tytöstä, mutta voisun helvata.

Vielä perjantaina baarissa tyttö vaikutti kovin kiinnostuneelta, esitteli allekirjoittanutta kavereilleen (joka muuten tuli täytenä yllätyksenä) ja sen sellaista, mutta sitten lauantaina tekstiviesteihin sai niin kylmiä vastauksia, että eiköhän tuo viritys ollut tuossa. Noh tyttö on tuon 17v eli nuori on, eihän sitä tuon ikäisenä Jeffreykään tiennyt mitä elämältään halusi, mutta miksi juuri nyt kun Jeffrey olisi todella valmis sitoutumaan (edes vaikka intti ajaksi) niin hänen sattumalta tapaama, kiinnostava, kaunis, fiksu ja jopa hauska naisihminen ei sitä ole?

Tässä sitä vielä pohdiskellaan, että oliko lauantainen kylmyys darran etc. piikkiin vai tuliko Jeffreyn tehtyä perjantaina baarissa jotain anteeksiantamatonta? Omasta mielestäni olin ihan nätisti, mitä nyt muutaman tyhmän tekstarin lähetin. Kuitenkin sillein, että jos noista teoista mielenkiinto lopahtaa. Niin ehkä se oli ihan hyvä, että se tapahtui nyt. Vai voiko se olla, että tyttö on sitä sorttia, että on kiinnostunut niin kauan kun Jeffrey ei näyttänyt kiinnostustaan, mutta sitten kun näytti niin se oli sitten siinä?

Toivotaan, että tämä ei vielä tässä ollut. Ajattelin järjestää tytölle kaikkienaikojen treffit, mutta ei riitä mielenkiinto polttamaan hyviä ryyppyrahoja ennen kuin on selvää, että tytöltä riittää mielenkiintoa mahdolliseen suhteeseen.

 

[scholl]

Ikäero erottaa sopivasti, mutta se ei ole kuitenkaan este millekään. Tällöin molemmat säilyttävät oman elämänsä ja maailmansa, mutta voivat siitä huolimatta luoda toimivan keskinäisen suhteen.

Eikös toimivaan suhteeseen tarvita juuri nimenomaan samankaltaisia ajatuksia? Siis ennen muuta niitä. En tarkoita, etteikö eri-ikäisten kesken voisi toimia, mutta jos ajatukset ovat kaukana toisistaan niin silloin luulisi käyvän huonosti.

 

[Hemingway]

Eikös toimivaan suhteeseen tarvita juuri nimenomaan samankaltaisia ajatuksia? Siis ennen muuta niitä. En tarkoita, etteikö eri-ikäisten kesken voisi toimia, mutta jos ajatukset ovat kaukana toisistaan niin silloin luulisi käyvän huonosti.

Kahden kauppahan parisuhde on, eikä siihen liene yhtä ainoaa toimivaa ratkaisua. Keskeisimpinä onnistumisen ehtoina pitkissä suhteissa pidän kumppaneiden samankaltaista arvomaailmaa, samantapaisia tavoitteita ja kykyä ymmärtää kumppanin tunnemaailmaa.

Kun käsitys elämän suunnasta ja moraalista on yhtenevä, niin suhde kestää myös erilaisuutta, joka ajan myötä voi muuttua yhteiselämän voimavaraksi. Ihastuessa samanlaisuus kiehtoo, mutta vähitellen se voi ruveta ahdistamaan ja rajoittamaan henkistä kasvua. Vahva symbioosi vuodesta toiseen ei ole hyväksi. Kumppanuus sen sijaan on tärkeää. Ja kumppanuudeksi ymmärrän kahden erillisen ihmisen välisen siteen ja luottamuksen.

Olen huomannut omissa suhteissani, että ikäero on muuttuja, joka luo erilaisuutta katsomistapoihin, mutta joka kuitenkaan ei uhkaa suhteen perustaa. Kun ikäeroa on riittävästi, niin se muistuttaa arjessa, että sinä olet sinä ja minä olen minä ja yhteistä on suhteemme. Tällainen asetelma on minulle sopiva.

 

[Solomon]

Sama ikä, samat ajatukset ja yleensä samanlaisuus = tukehtuminen.

Lukiotaustaisia hitaita kuolemia voi luonnehtia jotakuinkin osuvavasti, mutta kyllä minun tuntemani ihmiset ovat nyt 25+ -vuotiaina yleensä niin kaukana toisistaan, että vaikea kuvitella kahden samanlaisen tapauksen sattuvan samaan haaviin.

Ei sillä, etteikö ikäero olisi hyvä luomaan tarpeellista erilaisuutta merkittäviltä osin samankaltaisten ihmisten välille, koska elämäntilanne & -piirit poikkeavat melko varmasti toisistaan.

 

[moby]

Kerran annoin mennä sanaakaan sanomatta rauhassa mököttelemään makkariin, korkkasin kaljan ja menin sohvalle rötväilemään. Taisi mennä toista tuntia ennen kuin tultiin pyytelemään anteeksi omaa käytöstä. Tilanteeseen johtanut känä syntyi asiasta, mitä en vieläkään ymmärrä, siinä juteltiin ja ilmeisesti sanoin jotain hiukan väärin, johan tuli kärkevää kommenttia ja makkariin mykkäkoulua pitämään. Vitutti niin paljon että aattelin kattoa koska taipuu.

No mikä vika tässä mallissa oli, että teit vain kerran? Kaikki naiset ovat samanlaisia - jos annat narua, hirttäydyt siihen itse. Pikaisen analyysin perusteella olet tossun alla ja naisesi tekee mitä haluaa kustannuksellasi. Se on sitä vallan käyttöä...

 

[pernaveikko]

Eikös toimivaan suhteeseen tarvita juuri nimenomaan samankaltaisia ajatuksia? Siis ennen muuta niitä.

Vaimoa ei kiinnosta urheilu ollenkaan ja erittäin hyvä niin. Kiekkokisoista tietää sen verran, että "voi jonkun Suomen pelin katsoa." Mitä siitä tulisi, jos kotona olisi kisastudiomeininki, kaljat korkattuna ja kauhea meteli?

Urheilut katsotaan kavereiden kanssa ja vaimon kanssa tehdään sitten jotain muuta. Pieni miinus siinä on se, että hän ei koskaan tiedä mitä on tulossa ja välillä on "ai taas joku matsi? Aina jotain matseja."

Hemingway kertoi miten asia on ja jos joku haluaa olla eri mieltä, niin siitä vaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Urheilut katsotaan kavereiden kanssa ja vaimon kanssa tehdään sitten jotain muuta. Pieni miinus siinä on se, että hän ei koskaan tiedä mitä on tulossa ja välillä on "ai taas joku matsi? Aina jotain matseja."

Arabialaisen sanonnan mukaan "naisten kanssa tehdään lapsia ja miesten kanssa pidetään hauskaa". Ei meilläkään vaimo urheilua seuraa, oikeastaan minkään vertaa. Sellaista urheilun suurtapahtumaa ei ole tähän saakka nähty että emäntä siihen huomiota kiinnittäisi. Meillä on muut yhteiset intressit, urheilu on kokonaan isännän reviirillä. Oikeastaan hyvä näin. En puhu vaimon kanssa juuri puolta sanaa urheiluun liittyvistä asioista eikä hän myöskään ihmeemmin kysele. Tämä asiaintila sopii kummallekin ja suht tyytyväisiä on oltu jo pitkään.

Ehkä joskus tulevaisuudessa kolmen lapsemme mahdolliset urheiluharrasteet saattavat sekoittaa hivenen perheessämme vallitsevaa em. luonnonjärjestystä. Nyt lapset ovat sen verran pieniä että tuo ei ole vielä ihan ajankohtaista.

Meillä on "ai taas joku matsi" -vaihe on tavallaan mennyt ohi. Vaimo tietää että mies seuraa erilaista urheilua livenä tai ruudulta säännöllisesti, joskus sopimattomaankin aikaan, ja näin asiat vaan ovat. Tärkeimpien urheilutapahtumien kohdalla infoan ladya hyvissä ajoin etukäteen ettei tule ajankäyttöä koskevia väärinkäsityksiä. Muuten voin hyvin joustaa ja jättää seuraamisia väliin, ei urheilu maailmasta lopu. Perheellisen ihmisen osa on pitää huolta perheen hyvinvoinnista ja sillä siisti. Osa tätä hyvinvoinnin tasapainoa on myös oma urheilun seuraamiseni, mutta muitakin osia tietysti on ja monta.

 

[pikkukatti]

Itselle on osunut jostain syystä aina poikaystävä joka ei liiemmin ole kiinnostunut urheilusta. Toisaalta ihan hyvä niin. On just ne omat jutut. En jotenkin osaisi lähteä katsomaan lätkämatsia poikakaverin kanssa. Ja ymmärtäisin hyvin jos hän haluaisi esim. mennä katsomaan mm-kisojen peliä kavereiden kanssa baariin tai johonkin. Itsekin ehkä mieluummin menisin kavereideni kanssa. Toki jos jonkun luona on oma kisastudio niin voisin mennä sinne miehen kanssa, eikä se liiemmin häiritsisi. Koska ymmärrän että äijäporukkaan ei helpolla oteta ainakaan kenenkään tyttöystäviä mukaan. Vaikka omat kaverit on yleensä miespuolisia on se hieman eri juttu. Siinä porukassa minut luetaan tavallaan yhdeksi heistä. Koska ne on sellaisia tyyppejä ketkä olen tuntenut koko ikäni.

Ikäerosta olen aika pitkälti myös samaa mieltä. En ole oikein ikinä tapaillut oman ikäisiä miehiä. Ne on tuntunut jotenkin ihan kakaroilta. Tosin nyt kun on itsekin vähän vanhempi niin ne omanikäiset miehetkään ei enää niin kakaroita ehkä ole. Mutta silti pitäydyn mieluummin yli 25-vuotiaissa. Tosin sen ikäiset ei enää ole kuin reilun vuoden itseäni vanhempia. Joo ja alle 20v naiset... En minäkään niitä kestä. Onneksi ei tarvitsekaan. Joskus jos eksyy johonkin paikallisiin teinihelvetteihin niin ei siellä kauaa kestä olla. Ei minun nuoruudessa tuollaisia ollut.. Tai ainakaan itse en sellainen ollut, joten en niissä piireissä myöskään pyörinyt.

 

[pettter]

No mikä vika tässä mallissa oli, että teit vain kerran? Kaikki naiset ovat samanlaisia - jos annat narua, hirttäydyt siihen itse. Pikaisen analyysin perusteella olet tossun alla ja naisesi tekee mitä haluaa kustannuksellasi. Se on sitä vallan käyttöä...

Niinpä. Enimmäkseen olen samaa mieltä.

Ei siinä ole mitään järkeä, jos parisuhteessa toinen osapuoli määräilee ja tekee mitä tahtoo, ja toinen taas joutuu nöyrtymään ja alistumaan. Ei se ole kivaa, jos toinen mököttelee ilman syytä ja pitää kaiken maailman mykkäkouluja jne, ja se on väärin, jos toinen osapuoli antaa aina periksi ja pyytelee anteeksi vaikka ei olisi syytä jne.

Jotkut ovelat ja ilkeät naiset osaavat tämän taidon ja tietävät, miten saa oman syyn siirrettyä miehen syyksi, ja siis miten saa tyhmän miehen tuntemaan syyllisyyttä ja pyytelemään anteeksi ja lepyttelemään jne, tai muuta vastaavaa. En mä nyt tarkoita mitään yhtä tiettyä kertaa, tai mitään pikkujuttujakaan, eikä mua kiinnosta mikään jonkun tietyn parin henk.koht elämä, mutta jos toi menee joka päiväiseksi elämäksi yhä useammissa parisuhteissa jne. Sit kun nää kaiken maailman naistenlehdet ja tv-sarjatkin suunnilleen ruokkii tätä ajatusta ja ideologiaa, niin mihin tää maailma on oikein menossa.

Monesti siitä kyllä puhutaan ja valitetaan joka paikassa, jos mies määräilee ja päättää joka asiasta, siis näitä tasa-arvojuttuja yms, mutta entäs jos nainen on se komentelija. Onko se akka-valta nyt sitä tasa-arvoa? Sitä ei mun mielestä noin yleisesti ottaen pidetä ollenkaan epäkohtana nyky-yhteiskunnassa. Mä ihmettelen miksi tosta asiasta ei keskustella, ja musta tuntuu että jos ja kun joku siitä uskaltaa kertoa, niin kuin mä nyt taas kerran, niin se leimataan suunnilleen joksikin naisten hakkaajaksi tai vähintäänkin sellaiseksi että itse haluaisi määräillä. Kuinka kauan siihen menee että tästä asiasta uskalletaan keskustella ja että nostetaan kissa pöydälle, 5 vuotta, 10 vuotta, 15 vuotta...? Mä ennustan että reilun kymmenen vuoden päästä tää ongelma räjähtää käsiin.

 

[Rod Weary]

Itselle on osunut jostain syystä aina poikaystävä joka ei liiemmin ole kiinnostunut urheilusta.

Joko ne ovat "muunnelleet totuutta", tai sitten ne ovat sitä väestönosaa, jolle wowaaminen ja larppaaminen riittävät harrastuksiksi. Suomalainen mies on kiinnostunut urheilusta. Piste.

 

[Alamummo]

Onko kaikki naiset tollasia?

Eivät ole.

 

[pikkukatti]

Joko ne ovat "muunnelleet totuutta", tai sitten ne ovat sitä väestönosaa, jolle wowaaminen ja larppaaminen riittävät harrastuksiksi. Suomalainen mies on kiinnostunut urheilusta. Piste.

Kyllä ne muuten oli ihan tavallisia miehiä, ei mitään nörttejä tms. Lätkä niitä kiinnosti sen verran että just mm-kisoja katsoivat. Moottoriurheilusta eivät juurikaan olleet kiinnostuneet.

 

[paze]

Kyllä ne muuten oli ihan tavallisia miehiä, ei mitään nörttejä tms. Lätkä niitä kiinnosti sen verran että just mm-kisoja katsoivat. Moottoriurheilusta eivät juurikaan olleet kiinnostuneet.

Ei ole mahdollista.

Ketjun aiheeseen palatakseni. On tää kevät aikamoista aikaa. Palaillaan myöhemmin, tai sitten ei :)

 

[pettter]

Hei jätkät mulla olis yks kysymys. Mä kun pelaan tällä xbox turbomegadrivella tätä gta liberty city san andreassia, ja oon nyt levelillä 5, niin miten mä tapan ton päävastustaja-örkin ja pääsen eteenpäin? "HAHHAH. Etkö sä tajua mitään, luuseri. Et sä vaan osaa, vitun spede". Ai jaa, okei. Mut on mulla yks toinenkin kysymys. Me kun kinasteltiin tyttöystävän kanssa yhdestä asiasta, ja sitten kun tarkistettiin se, niin mä olinkin oikeassa ja se väärässä. Nyt se mököttää ja pitää mulle mykkäkoulua. Mitä mä teen? "Siis kamalaa, mitä sä oot oikein mennyt tekemään. Mene heti pyytämään siltä anteeksi vähintään neljä kertaa. Sano että sä olitkin itse väärässä ja mokasit, ja lupaa hyvittää se jotenkin, osta sille kukkia ja vaikka joku koru. Kehu sitä. Ja kerro vähintään seitsemän kertaa että sä rakastat sitä. Sano että se on laihtunut. Kattokaa yhdessä seuraavat kuukaudet vain sen tytön suosikkileffoja ja kuunnelkaa sen suosikkimusaa. Peru se sun meno sinne suosikkibändis ensimmäiselle ja ainoalle suomen keikalle, jonne sovit jo puoli vuotta aiemmin meneväsi parhaiden kavereiden kanssa, ja ole sen tyttöystävän kanssa se kuudeskin päivä putkeen kahdestaan neljän seinän sisällä vailla minkäänlaista kontaktia muuhun maailman, paitsi kauniiden ja rohkeiden välityksellä."
PS. "Äläkä edes kuvittele katsovasi sitä lätkän mm-finaalia, johon suomi pitkästä aikaa pääsi, kun videokanavalta tulee tunteita ja tuoksuja, osa 1437, jakson nimi: ridge on selin oveen, brooke tulee sisään huoneeseen."

 

[Hemingway]

Taisin kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta jos vaikuttaa siltä, että kainaloon kaivautuu yhä uudestaan nalkuttava, oikutteleva ja rajoittava nainen, niin kannattaa osoittaa omaa napaa. Markkinoilla on myös toinen toistaan mukavampia typyköitä, joskaan he eivät aina ole välttämättä kaikkein kauneimpia tai suosituimipia.

Sitä saa mitä tilaa.

 

[BOL]

Ei siinä ole mitään järkeä, jos parisuhteessa toinen osapuoli määräilee ja tekee mitä tahtoo, ja toinen taas joutuu nöyrtymään ja alistumaan. Ei se ole kivaa, jos toinen mököttelee ilman syytä ja pitää kaiken maailman mykkäkouluja jne, ja se on väärin, jos toinen osapuoli antaa aina periksi ja pyytelee anteeksi vaikka ei olisi syytä jne.

Ei olekaan. Mutta vähintään yhtä usein se on mies, joka ei ota naista tai perhettään huomioon, kun tekee ratkaisuja. Mököttäminen ylipäänsä on perseestä, mutta joskus se on paras keino saada viesti perille tai hillitä itsensä. Valitettavan monille miehille pitää oikesti kaikki sanoa ihan suoraan ja vääntää rautalangasta. Aikaisemmista tapauksista ei oteta opiksi yhtään, ja se jos mikä on raivostuttavan rasittavaa. Mutta olipa kyseessä mies tai nainen, ei aina tarvitse pyydellä anteeksi, vaan osoittaa oppivansa menneistä.

Jotkut ovelat ja ilkeät naiset osaavat tämän taidon ja tietävät, miten saa oman syyn siirrettyä miehen syyksi, ja siis miten saa tyhmän miehen tuntemaan syyllisyyttä ja pyytelemään anteeksi ja lepyttelemään jne, tai muuta vastaavaa.

Ja tässäkään miehet eivät jää yhtään huonommaksi. Ihan samalla tavalla toiset naiset joutuvat pyytelemään anteeksi, vaikka itseasiassa toinen olisikin sen anteeksipyynnön velkaa.

Monesti siitä kyllä puhutaan ja valitetaan joka paikassa, jos mies määräilee ja päättää joka asiasta, siis näitä tasa-arvojuttuja yms, mutta entäs jos nainen on se komentelija.

Oli komentelija sitten mies tai nainen, vika on molemmissa. Toiset ovat luonteeltaan komentelijoita, toiset alistujia. Herääkin kysymys, hakeutuvatko vastakohdat tiedostamattaan yhteen? Alussa toisen vastakohtainen luonne voi tuntua jopa kiehtovalta, mutta jossakin vaiheessa se alkaakin tökkiä. Tämäkin kuuluu tavallaan parisuhteeseen: ne piirteet, mihin toisessa on joskus ihastunut, muuttavat jossakin vaiheessa muotoaan ja muuttuvat enemmän arkisiksi asioiksi. Muissa ihmissuhteissa tällaisia taitaa esiintyä pienemmässä mittakaavassa, koska monesti ystävyyssuhteissa em. seikat eivät muodostu häiritseviksi yhtä paljon kuin parisuhteessa.

Loppukaneettina voinee todeta, että pomottelu on ärsyttävää ja alistuminen ehkä vieläkin ärsyttävämpää. Mikä sitten on seurausta mistäkin, jäänee jokaisen omaan harkintaan. Parisuhdedynamiikka kun poikkeaa jonkin verran normaaleista ystävyyssuhteista, vaikka sitä ei aina myönnetäkään. Ja hyvin harvoin me muut tiedämme asioiden todellista tilaa. Sukupuolella voi olla merkitystä, mutta minä uskon, että ennemminkin kyseessä on luonteenpiirteisiin liittyvät seikat. Ja ihmiset tuppaavat hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, missä omat luonteenpiirteet saavat tukea ja tulevat huomatuiksi. Minä en usko "miehet on sikoja, naiset on sikoja"- höpinöihin, vaan kyllä se sika on se ko. ihminen eikä ne killuttimet jalkovälissä.

 

[-Niks-]

Huoh meni muijan kanssa "poikki", oltiin jo ehditty olemaan 4 vuotta yhdessä. Tultiin siihen tulokseen että kun hän sai työpaikan Porista niin on hyvä tähän lopettaa kun ei kuitenkaan mitään naimisiin menoa suunniteltu koskaan eikä mitään muuta vakavempaa, oikeastaan on/off suhde käytännössä. Ottaahan se koville kun nainen oli vieläpä kaunis ja urheilusta tykkäävä. Ei jotenkin innosta mitään kaukosuhdetta ruveta venkslaamaan täältä hesasta päin. Näin on parasta vaikka se kirpaiseekin.

Oli siinä muitakin pieniä syitä mutta niitä en rupea tässä vuodattamaan. Sanotaan nyt vaikka näin, molemmissa oli vikansa.

 

[Trenchtown]

Huoh meni muijan kanssa "poikki", oltiin jo ehditty olemaan 4 vuotta yhdessä.

Sama homma täällä, tosin ehdittiin tottumaan toisiimme kuuden vuoden ajan. Onneksi eroon ei liity mitään suurta draamaa ja pystytään jatkamaan ystävinä. Vitunmoinen klisee, tiedän, mutta toivottavasti välit eivät kuitenkaan katkea. Vaikka menettää avovaimon niin se sama ihminen jää mun elämään parhaana ystävänä. Koska ei kukaan toinen voi meikäläisen ajatuksenjuoksua samalla lailla ymmärtää ja vastaavasti toisinpäin.

Paskoja hommia ja sattuuhan se aivan perkeleesti, mutta se kuuluu elämään. Ensimmäinen sinkkukesä tulossa kahdeksaan vuoteen, niin että rai rai vaan. Jonkun allekirjoitusta lainatakseni: leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä.

*edit* varmasti jossain kohtaa räjähtää ja sanotaan asioita joiden ainut tarkoitus on satuttaa toista, mutta vittuakos siitä, ne ovat sen ajan murheita sitten.

 

[Väsyneet Kädet]

-Niks- ja Trechtown: Ei muuta kuin nöyrästi päin pistimiä vaan. Kirpeimmillä hetkillä on hyvä muistaa, että mikään ei ole niin nöyrää kuin juusto. Se on sellaista reikäistä ja höttöstä, ja 5-vuotiaskin höyläilee sitä mennen tullen. Näin on todettu "Nöyrästi päin pistimiä" -yhteisön kokouksessa.

Itsehän taas sitten viritin ansan itselleni; kiva tyttö - noo.. ei nappaa, annan pakit. Muutama viikko eteenpäin, ja huomaankin että kiinnostais sittenkin - no, enkös olekin sitten jo hivenen "myöhässä". Perhana.

No, meri on iso ja kaloja paljon. Ok, ihan kaikki kampelat ei tietenkään kiinnosta - ja ehkä vois itekin tarkistaa onko kaikki madot ees elossa. "Kun lääkkeet on loppu, kalakin on lähellä", sanoo Rauno Repomies. Se siivittää kohti uusia seikkailuja.

 

[pettter]

BoredOldLady, sä olet oikeassa.

Kyllä mä tiedän että miehet pomottee samalla lailla ja varmaan enemmänkin. Mutta se mua vaan hämää, kun miehen tekemänä se koetaan jotenkin enemmän vääräksi ja siitä valitetaan ja kitistään joka puolella. Naisen tekemänä siitä monesti vaietaan, tai sitten se koetaan enemmän sellaisena hyväksyttävänä asiana, ja jotkut ehkä jopa kokevat sellaisen parisuhteen jollain tapaa tasa-arvoiseksikin, yhtenä esimerkkinä liian pitkälle menevä "pitäähän naisille olla mieliksi" -ajattelutapa. Naisen pomottelusta puhuminen tuntuu olevan monille lähes tabu. Mä vaan tuon tämän asian esille, ja toivoisin että siitä puhuttais edes lähellekkään siinä samassa suhteessa, miten se asia on miesten ja naisten tekemänä. Siis nyt mä en tarkoita täällä jatkoajassa keskustelua, vaan ihan noin yleisesti ottaen. Mun kaveri- ja tuttavapiirissä useammissa pareissa nainen sanoo sen viimeisen sanan, mutta tämä otanta on kyllä melko pieni. Mä epäilen, että kun tämä nyt vielä pikkulapsina oleva sukupolvi kasvaa esimerkiksi parikymppisiksi, ja nämä nykyiset parikymppiset nuoret ovat sitten siis noin nelikymppisiä, tilanne on tältä osin vieläkin pahempi. Naiset kulkevat nokka pystyssä ja määräilevät, kun taas miehet nössöstyvät.

 

[scholl]

Siis pyytääkö joku anteeksi jos on ollut oikeassa? Itse kyllä en ymmärrä tuota. Tosin olen sen verran kouliintunut väittelijä, että saatan saada pidettyä pääni, vaikka olisin väärässäkin. Eihän se toinen välttämättä tiedä, että kumpi on oikeassa tai väärässä. Periksi voi antaa, jos on väärässä, mutta jos on oikeassa ja menee suostumaan siihen, että toimitaan väärin, on pahasti lapanen. Sellaista voi olla vaikea antaa itselle koskaan anteeksi.

Tottahan moni täällä puhuu. Tasa-arvo on täällä Suomessa ymmärretty väärin. Vaaditaan naiskiintiöitä, jos naisia on vähemmän ja jos on enemmän niin kukaan ei uskalla sanoa mitään. Ja totta on sekin, että useimmat miehet ovat suostuneet lähes fägärimäiseen toimintaan parisuhteissa. Mennään synnytyksiin ja kaikkeen skeidaan mukaan ja suostutaan vaimon kanssa Ikeaan toimintaan. Se on aika hassua. Sitten tehdään vastavetona tv-ohjelmia tyyliin Äijät, jossa epäsiisti spurgumeininki jotenkin rinnastetaan miesmäisyyteen, vaikka se pitäisi rinnastaa spurguuteen ja työläisyyteen yli sukupuolirajojen.

Oikeasti yhteiskunnassa pitäisi miesten käydä arvokeskustelua ja palauttaa asiat oikeille raiteilleen. Miettiä kuinka huonosti nyt osa asioista on ja kieltäytyä tekemästä asioita päin seiniä ja tehdä niinkuin mies haluaa ja on oikein tehty. Jos ei muu auta niin pitäisi päättää niin, että miehet eivät olisi esim. pariin vuoteen ollenkaan tekemisissä naisten kanssa. Uhkailua ja kiristämistä ne naisetkin käyttävät.