Naisasiat

[Sistis]

Voi olla kaveri, hyvä ystävä, muttei paras kaveri. Siinä on suuri ero.

No okei, tämäkin on mielenkiintoinen näkökulma. Miten sitten "paras kaveri" määritellään? Itse en osaa pitää mitään listaa tai pisteytystaulukkoa siitä, kuka olisi minun hierarkiassani ykkönen. Monta hyvää kaveria on, joista löytyy molempien sukupuolien edustajia, mutta heidän laittaminen mihinkään järjestykseen on mahdotonta.

 

[Hemingway]

Miten on, tuossa kuviossahan sen naisen paras kaveri on se mies. Kuuluuko pakettiin myös naisen kiistatta orastava toive saada mieheltä aisaa ennemmin tai myöhemmin?

Seksuaaliviettiä tuskin kannattaa erottaa muusta kanssakäymisestä, vaan se pitää nähdä osana sitä. Psykologian tenttikirjoista olen aikoinaan lukenut, että läheisyys, läsnäolo ja jakaminen synnyttävät kiintymystä ja luottamusta. Kun kiintymys ja luottamus syntyvät kahden eri sukupuolen välille, käy helposti niin, että myös seksuaalisuus pilkistää esiin, koska turvallinen olo on hyvä perusta halujen toteuttamiselle.

Jokainen voi miettiä itsekseen, haluaisiko kumppaninsa puhuvan esimerkiksi päivittäin vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa asioista, joista ei puhuta omassa parisuhteessa. Minä en haluaisi. Ymmärrän sen, että ystävien kanssa pitää voida jakaa asioita, joita ei voi jakaa puolison kanssa, mutta jos ystävä on vastakkaista sukupuolta, niin homma saattaa riistäytyä käsistä.

 

[Osmo Rapeli]

Paskapuhetta. Ehkä jotkut tämän meidän lajimme edustajat ovat vielä alkukantaisten vaistojensa kahlitsemia, mutta eivät suinkaan kaikki. Jotkut saattavat ajatella pitkää ystävyyttä tärkeämpänä kuin hetken huumaa sängyssä, mikä tulisi helpostikin tuhoamaan ystävyyden pitkässä juoksussa.

Jeah. Ei poista sitä etteikö naisia silti ajattelisi seksuaalisina olioina tms., arvostaisi heitä samalla tavalla, kunhan ei himoitse.

No yleistetääs hieman: jos kyseessä on mies ja nainen jotka tapaavat baarissa, ja sitten nainen ilmoittaakin että seurustelee, tai haluaa olla vain kavereita (kaverikortti™), todennäköistä on että mies haluaa silti edelleen seksiä, ellei ole totaalivässykkä™.

Työkaverit, luokkakaverit. Ihan hyvin voi olla, ja parempi ollakin. Mikä on pahempaa kuin tahkota vuosia samassa paikassa jos mukana on mustasukkaisuutta, katkeruutta, tai tukahdutettuja tunteita (~AH!)? Itseasiassa itselläni puolet naispuolisista kavereistani on nimenomaan luokkasiskoja kouluajalta. Kaikki hyvinkin viehättäviä, mutta homma periaatteessa sovittiin jo etukäteen, jo ennen Tanskan vuosia. Ei se estänyt pientä peliä tai yhdessä nukkumista sinkkujen kesken, mutta seurustelevien kanssa ehdoton ei. Työpaikka tai koulu on mielestäni paras paikka solmiakin ystävyyssuhteita, sillä samalla kun katselee toisen naamaa 5-8 tuntia päivässä, on hauskaa tehdä hommia ja heittää herjaa, mutta sen jälkeen yleensä kaipaakin taas omaa rauhaa. Ei tosin pidä huolestua jos joku joskus menee töiden jälkeen työkaverin kanssa ulos, sillä nimenomaan tuo "naamankatseluaspekti" rajaa noita kertoja tai sitä tosiasiaa, että kyseisen ihmisen seura kiinnostaa yleensä enemmän yhteisen innostuksen takia, oli se sitten työhön liittyvä tai jääkiekko, ei seksi.

Sitäpaitsi, eikö ole sydäntä ja itsetuntoa hivelevää huomata että voi luottaa kumppaniinsa vaikka sitä koittaisi jututtaa kymmenen vastakkaisen sukupuolen edustajaa, loppupeleissä sillä on kuitenkin eniten "ikävä kotiin?"

Vanhat kumppanit: Tapauskohtaisia, mutta jokainen vähänkään järkeään käyttävä, lähinnä tässä se vanhan kanssa hengaava, tajuaa yleensä jos sillä vanhalla onkin joku vanhan lämmittely mielessä, kannattaa ottaa etäisyyttä. Jos homma ei toiminut silloin niin miten se muka toimisi nyt? Minun mielipiteeni on että vanhojen kanssa hengailu ei pääsääntöisesti ole järkevää minkään osapuolen kannalta, ellei kyseessä tosiaan ole ajan kanssa tasaantunut juttu. Tuokin onnistuu yleensä vain niin että on ottanut välissä hiukan taukoa jutusta kaveritouhunakin.

Siinä pari yleistystä...

Jokainen voi miettiä itsekseen, haluaisiko kumppaninsa puhuvan esimerkiksi päivittäin vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa asioista, joista ei puhuta omassa parisuhteessa. Minä en haluaisi. Ymmärrän sen, että ystävien kanssa pitää voida jakaa asioita, joita ei voi jakaa puolison kanssa, mutta jos ystävä on vastakkaista sukupuolta, niin homma saattaa riistäytyä käsistä.

Et varmasti niin sitä tarkoittanut, mutta onhan se hyvä että nainen puhuu yleisesti esim. virkkaamisesta jonkun muun kanssa, kuin oman miehensä...silloin jos virkkaaminen on hänelle todella tärkeä asia, tai hän on voittanut kilpailun virkkaamisessa, on hyvä jakaa naisen innostus ja kannustaa, mutta yleisellä tasolla..."etsi joku homppeli" ;)

 

[Timbit]

Seksuaaliviettiä tuskin kannattaa erottaa muusta kanssakäymisestä, vaan se pitää nähdä osana sitä. Psykologian tenttikirjoista olen aikoinaan lukenut, että läheisyys, läsnäolo ja jakaminen synnyttävät kiintymystä ja luottamusta. Kun kiintymys ja luottamus syntyvät kahden eri sukupuolen välille, käy helposti niin, että myös seksuaalisuus pilkistää esiin, koska turvallinen olo on hyvä perusta halujen toteuttamiselle.

Ok, tämä on tavallaan uutta tietoa minulle. Vaikuttaa huomattavasti järkevämmältä selitykseltä kuin tuo kiistaton orastava toive päästä nussimaan. Mitä ilmeisimmin tässä asiassa on vahvoja eroja eri yksilöiden välillä, eli joku haluaa päästä nussimaan ja käyttää ystävystymistä keinona siihen, kun taas joku toinen haluaa nimenomaan sitä ystävyyttä ja tukahduttaa nussimishalut mikäli niitä yleensä on. Ilmeisesti tuo selostamasi asia on sama molemmille sukupuolille?

 

[Alamummo]

Jos tuo muijasi paras kaveri ei ole totaalinen umpihomo, niin en kyllä hyväksyisi. Ihme meininkiä.

Tällainen kommentti kertoo aika paljon kirjoittajan itseluottamuksesta.

Mulla voi olla tosiystävinä miehiä, kumppanilla voi olla tosiystävänä naisia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ei seksiä tarvitse aina sekoittaa joka ihmissuhteeseen.

 

[Rembrandt]

Tällainen kommentti kertoo aika paljon kirjoittajan itseluottamuksesta.

Mulla voi olla tosiystävinä miehiä, kumppanilla voi olla tosiystävänä naisia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ei seksiä tarvitse aina sekoittaa joka ihmissuhteeseen.

Aika monen ajatusmaailmaan tuo ei sovi, eikä kyse ole minusta pelkästään itseluottamuksesta. Vähän ehkä varoisin, ennen kuin toista lähtisin sen takia syyttämään luottamuksen puutteestakaan. Pikemminkin niin, että mikäli ajatukset eivät tässä asiassa sovi lainkaan yhteen, on väärän ihmisen kanssa.

 

[Osmo Rapeli]

Mulla voi olla tosiystävinä miehiä, kumppanilla voi olla tosiystävänä naisia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ei seksiä tarvitse aina sekoittaa joka ihmissuhteeseen.

Mistä kautta nuo miehet ovat ystäväksesi tulleet? Onko tullut konflikteja, jos on, mistä syystä?

Aika monen ajatusmaailmaan tuo ei sovi, eikä kyse ole minusta pelkästään itseluottamuksesta. Vähän ehkä varoisin, ennen kuin toista lähtisin sen takia syyttämään luottamuksen puutteestakaan. Pikemminkin niin, että mikäli ajatukset eivät tässä asiassa sovi lainkaan yhteen, on väärän ihmisen kanssa.

Tähän vaikuttanee eniten se että seksuaalisuus on vietti, aisti, jota ei voi sulkea täysin pelkillä päätöksillä. Samalla tavoin tähän vaikuttavaan itseluottamukseen vaikuttaa myös suhteen pituus, ts. kerran ärähtänyt tai asian kyseenalaistanut kumppani ei välttämättä ole sen kummemmin itseluottamuksen puutteesta kärsivä yksilö, vaan yksilö joka vasta opettelee uusiin tilanteisiin ihmissuhteissa, ei pidä siis vetää liian pitkälle meneviä päätelmiä jos kumppanin ensireaktio kaverimieheen on negatiivinen, minusta on normaalia ainakin kysyä asiasta, ja naisen täytyy myös ymmärtää että kaverimiehen on oltava luotettava myös oman miehen silmissä, ja toisinpäin.

 

[Snakster]

Onnea vain ihmissuhteillesi. Tulet tarvitsemaan sitä.

Minun ihmissuhteeni ovat loistavalla tolalla, eikä sen asian kanssa ole onnella mitään tekemistä.

Sen sijaan rohkenen kyllä edelleen väittää, että lähes jokainen sinkkumies ajattelee naispuolisesta "parhaasta kaveristaan" likaisia ajatuksia. Tässä ei ole mitään vikaa tietenkään eikä se välttämättä häiritse ystävyyttäkään, saatika että johtaisi aktiin.

 

[julle-jr]

Sen sijaan rohkenen kyllä edelleen väittää, että lähes jokainen sinkkumies ajattelee naispuolisesta "parhaasta kaveristaan" likaisia ajatuksia. Tässä ei ole mitään vikaa tietenkään eikä se välttämättä häiritse ystävyyttäkään, saatika että johtaisi aktiin.

Mites systerit ja mutsit? Eikös se nyt ole loppujen lopuksi aika sama, että miettiikö likaisia ajatuksia siskosta vai esim. naispuolisesta kaverista, jonka kanssa on kasvanut hiekkalaatikkoiästä asti? Itselläni on tällainen tilanne ja täytyy sanoa, että molemmissa tapauksissa likaisten ajatusten ajatteleminen tuntuu yhtä oudolta. Onko systerin kanssa harrastetut leikit jotenkin enemmän väärin ja jos näin on niin miksi? Vaikuttaako muka se, että systerin kanssa on samat vanhemmat, mutta kaverin kanssa ei? Miksi pitäisi olla eri vanhemmat ennen kuin voi jörniä? Entäs sisarpuoli, voisiko siitä ajatella likaisia?

 

[Sistis]

Sen sijaan rohkenen kyllä edelleen väittää, että lähes jokainen sinkkumies ajattelee naispuolisesta "parhaasta kaveristaan" likaisia ajatuksia. Tässä ei ole mitään vikaa tietenkään eikä se välttämättä häiritse ystävyyttäkään, saatika että johtaisi aktiin.

Tätä samaa mantraa olen saanut kuulla aiemminkin. Rajuimmissa väitteissä on kuulemma jotenkin luonnotonta, että mies ja nainen ovat vain kavereita, ja kuulemma ainakin jollain primitiivisellä tasolla minun pitäisi olla kiinnostunut sänkyyn hyppäämisestä. Minä olen yleensä vetänyt melko kunnolla herneet nenään tuollaisista puheista. Toki jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta henkilökohtaisella tasolla koen sen loukkaavaksi sekä minua, että ennen kaikkea ystäviäni kohtaan, kun vihjataan tuollaisia.

En nyt kohdista tätä mitenkään sinulle Snakster, vaan otan asian esiin ihan yleisellä tasolla.

Itse pidän sitä tärkeänä, että ihmisellä on kavereita molempien sukupuolien edustajista. Ainakin minun on helpompi puhua joistain asioista naisten kanssa. Joistain asioista taas vastaavasti miesten. Niin se homma toimii. Moni kaveripiiriini kuuluva tai kuulunut tyttö voisi olla teoriatasolla ihan toimiva seurustelukumppanikin, mutta yleisesti ottaen löytyy usein syitä, minkä vuoksi tuollaisia ajatuksia ei edes mieti. Moni tuntemani mukava tyttö elää parisuhteessa, ja minä ainakin kunnioitan sellaista. Toinen - ja minulle vielä tärkeämpi - seikka on oma kaverisuhteemme. Jos kaverisuhde on helvetin hyvä, ei sitä ole mitään syytä pilata sillä, että alkaisikin yrittää muuttaa sitä joksikin muuksi.

Hyvä kaverisuhde perustuu yhtä lailla luottamukseen kuin hyvä parisuhde. Hyvän kaverisuhteen edellytys on siinä, että molemmin puolin luotetaan siihen, ettei toisella ole mitään muita haluja taustalla.

Ja jos joku vääräleuka nyt vetää tähän jonkun homo-kortin mukaan, niin mainittakoon nyt varmuudeksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi, että viikonloppuna tuli pariin otteeseen tavattua ihan mukavan oloista ja näköistä tyttöä. Sen tarkemmin en aio tilanteesta täällä avautua, mutta tässä tapauksessa tavoitteena on toki ihan muuta kuin kaveruus. Katsotaan ja ihmetellään, miten käy.

 

[Rod Weary]

Minun ihmissuhteeni ovat loistavalla tolalla, eikä sen asian kanssa ole onnella mitään tekemistä.

Sen sijaan rohkenen kyllä edelleen väittää, että lähes jokainen sinkkumies ajattelee naispuolisesta "parhaasta kaveristaan" likaisia ajatuksia. Tässä ei ole mitään vikaa tietenkään eikä se välttämättä häiritse ystävyyttäkään, saatika että johtaisi aktiin.

Hyvä homma, että sosiaalinen elämäsi on kunnossa. Yleistin, koska sinäkin yleistit. Ei siis mitään henkilökohtaista.

Mutta mitä haluat todistaa tuolla jälkimmäisellä väitteelläsi? Onko asia sinulle jotenkin tärkeä, vai haluatko vain kinastella? Haluaisin minäkin Ferrarin, mutta miten se tähän liittyy?

 

[Prof. Puck]

Vaimoni "paras naisystävä" on mies. Muistan kyllä, että ihan aluksi asia hiukan kummastutti, kunnes itsekin tutustuin kaveriin ja tajusin, että hän saa olla paljon enemmän oma itsensä naisten kuin miesten seurassa. Oppiessani tuntemaan hänet vaimoni kautta sain samalla itsekin hyvän ystävän, vaikka ennen kaikkea vaimoni kanssa heillä paljon enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita on; ammatilliset asiat, (tietyntyyppinen) kirjallisuus ja taide, sisutaminen & design ja tietysti ennen kaikkea kyky ymmärtää toisen sielunmaisemaa, kun parhaasta ystävästä puhutaan) En ole tätä samaista kaveria kutsumassa "miesten" pokeri-iltaan, urheilumatsia seuraamaan tai moneen muuhunkaan juttuun, mutta tämä vain siksi, koska tiedän, että hän ei niissä viihtyisi tai tuntisi oloaan mukavaksi.

Oppiessaan luottamaan myös minuun tämä samainen vaimoni "paras ystävä" on uskaltanut paljastaa myös minulle enemmänkin elämästään ja surullinen tosiasia on, että seksuaaliset vähemmistöt joutuvat vielä tänäkin päivänä kätkemään ison osan omasta identiteetistään jokapäiväisessä arjessa meidän heterojen muodostaman valtakulttuurin keskellä. Tämä siitä huolimatta, että ei edes olisi ns. kaappihomo.

Mutta puhuttaessa tilanteesta, jossa vaimoni paras ystävä olisi heteromies? Vaikea kysymys: Siitä huolimatta, että olen tässä ketjussa käynyt ehkäpä voimakkaimmin ristiretkeä mustasukkaisuutta vastaan. Uskoisin kyllä kykeneväni hyväksymään asian, mutta se vaatisi aika perinpohjaisia keskusteluja ja avoimuutta kaikkien kesken. Peilaan tätä omasta näkökulmastani. Erittäin läheinen ystävyys vaatii - ainakin minulla - erityistä kykyä ymmärtää toisen sielunmaisemaa ja toisen kokemista "viehättävänä". Olen tottunut käyttämään samasta asiasta puhuttaessa vastakkaisen sukupuolten välillä termiä "kemiat kohtaavat". Olen toki itsekin tavannut kyseisen kaltaisia naisia avioliitonkin aikana ja osan kanssa olen myös ystävystynyt. Mutta; samasta syystä en uskalla päästää heitä niin lähelle, että voisin kutsua heitä kaikkein läheisemmiksi ystäviksi. Tämä on puhtaasti jonkinlaista itsesuojeluvaistoa, koska tiedän, että tietyssä tilanteessa voisin tehdä jotain sellaista, jota saattaisin myöhemmin katua. Tunnen siis heitä kohtaan, sukupuolesta johtuen, jonkinlaista seksuaalista vetovoimaa tai ainakin huomaan heidän seksuaalisuuden tavallista korostuneemmin. Ehkä olen tässä suhteessa sitten jotenkin eläimen tasolla, mutta näin se vaan on. Lyhyesti: Ystävyys on OK, mutta erittäin läheinen ystävyys vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, nein danke! Liian hapokasta.

Poikkeuksen tässä tekee läheiset naispuoleiset työkaverit. En vain kertakaikkiaan kykene näkemään heitä seksuaalisesti, olivatpa he ulkoiselta olemukseltaan kuinka viehättäviä tahansa. Varmaankin jonkinlaista putkiaivojen synnyttämää yksioikoista ajattelua?

 

[AnaMasa]

Tätä samaa aihettahan sivuuttiin täällä jo jokin aika sitten. Silloin heitetty tikapuuteoria toimii edelleen. Hommahan menee tiivistettynä tähän tapaan.

Mies asettaa ensitapaamisellaan naisen AINA asteikolle puhtaasti pantavuuden perusteella tyyliin: "panisin", "panisin kännissä", "panisin kännissä enkä kertoisi kenellekään" "en panisi edes kännissä" jne. Käytännössä vain äärimmäisen rumat naiset joutuvat alimmalle askelmalle, koska kaikkihan tietää, että terve mies ei vakoaan katso. Mies ei missään tapauksessa voi olla naisen kanssa aito ystävä. Poikkeuksena vain homot ja muut seksuaalisesti sairaat.

Vaikka kyseessä on vain teoria, se pitää käsittämättömän hyvin paikkansa.

Ja jos joku vääräleuka nyt vetää tähän jonkun homo-kortin mukaan, niin mainittakoon nyt varmuudeksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi, että viikonloppuna tuli pariin otteeseen tavattua ihan mukavan oloista ja näköistä tyttöä.

Ei ole tarkoitus loukata, eikä homotella tuntematta, mutta viestihistoriasi perusteella olet ainakin poikkeuksellisen feminiini nimimerkki. Voi hyvin olla, että joku promille heteromiehistä pystyy olemaan naisen kanssa ystävä. Poikkeus vahvistaa ja niin päin pois.

 

[Alamummo]

Vaikka kyseessä on vain teoria, se pitää käsittämättömän hyvin paikkansa.

Niin, puhut varmasti omasta kokemuksesta. Et voi yleistää käsittämään kaikkia miehiä vain sen perusteella, miltä sinusta tuntuu.

 

[Sistis]

Ei ole tarkoitus loukata, eikä homotella tuntematta, mutta viestihistoriasi perusteella olet ainakin poikkeuksellisen feminiini nimimerkki. Voi hyvin olla, että joku promille heteromiehistä pystyy olemaan naisen kanssa ystävä. Poikkeus vahvistaa ja niin päin pois.

Noh, viestihistorian perusteella minua on pidetty myös vittumaisena ihmisenä, joten se ei kerro aina koko totuutta. :)

Voi olla, että olen joidenkin olosuhteiden tai maasäteilyn vuoksi sitten kehittynyt sellaiseksi, että kykenen erottelemaan ne naiset, keiden kanssa olen ystävää ja sellaiset naiset, joista olen kiinnostunut myös ihan sillä primitiivisellä tasolla.

 

[AnaMasa]

Niin, puhut varmasti omasta kokemuksesta. Et voi yleistää käsittämään kaikkia miehiä vain sen perusteella, miltä sinusta tuntuu.

Toi yleistyskortti alkaa olla aika tylsä argumentti, eikä vähiten sen takia, että en tietenkään ole haastatellut tuhansia miehiä ennen viestin lähettämistä. Millään muulla kortilla tikapuuteoriaa onkin jo vaikeampi haastaa.

 

[Ted Raikas]

Voi hyvin olla, että joku promille heteromiehistä pystyy olemaan naisen kanssa ystävä. Poikkeus vahvistaa ja niin päin pois.

Siis, mikä vaikeus siinä voi olla? Onko miehet ja naiset niin erilaisia muka, ettei tuo voisi onnistua? Tiedä muista, mutta itse olen kohdannut paljon naisia, jotka tykkää samasta musiikista, samoista elokuvista ja jopa samoista videopeleistä mitä minä ja jutellaan noista asioista. Jopa jääkiekosta tulee joskus juteltua joidenkin naisten kanssa. Jos nuo seikat jo ei auta siihen, että on kaveri tai jopa ystävä, niin mikähän sitten?

Ja kyllähän seurustelukumppanin kanssakin voi olla hyvä ystävä, se olisi jopa suotavaa, jos aikoo pidemmänkin aikaa olla yhdessä. Muuten kyseessä taitaa olla pelkkä paneminen ja sehän ei tunnetusti vie suhteita kauhean pitkälle yksistään.

 

[Väsyneet Kädet]

Tokihan sitä pystyy tytönkin kanssa kaveria olemaan. Omalla kohdallani raja meneekin sitten siinä ns. vetovoimassa/viehättävyydessä. Eli, jos on oikein mukava tyttö, mutta ei muuten mitään väristyksiä aiheuta - niin miksipä ei voisi kaveria olla? Eikä ala mielikään tekemään. Mutta jos on mukava ja vielä kivannäköinenkin, niin silloin alkaa itselläni päässä liikkumaan, että voisikos tämä olla enemmänkin.. Tämä siis silloin, jos itse on sinkku ja tyttö myös.

Mutta mitään estettä en näe sille, etteikö tyttö voisi olla yhtälailla kaverini kuin poikakin.

 

[Ted Raikas]

Mutta jos on mukava ja vielä kivannäköinenkin, niin silloin alkaa itselläni päässä liikkumaan, että voisikos tämä olla enemmänkin.. Tämä siis silloin, jos itse on sinkku ja tyttö myös.

Niin, tottahan tuokin. Olen itse vaan vuosien saatossa alkanut oppia tajuamaan sen, että milloin on siitä kivuudesta huolimatta nainen on selkeästi sellainen, kenen kanssa ei suhdetta voisi syntyä. Ainakaan toimivaa. Parisuhteissa kun on se, että ystävyys voi muuttua, siitä voi jollain tapaa vakavempaa ja sitovampaa heti, mustasukkaisempaa ja omistavampaa. Se muuttaa ihmisiä ja näiden suhtautumista toisiinsa jopa pysyvästi. Voisi jopa sanoa, että seurustelu voi olla ystävyyden kuolema. Jos menisi sukset ristiin lopulta, niin voi olla, että se tärkeä ystävyys tuhoutuisi samalla, eikä olisi samanlainen enää koskaan.

Eli miettisin kyllä, että lähteekö sille linjalle sen miellyttävän, mukavan ja kivannäköisen ystävättären kanssa. Jos vaihtoehtona on hyvässä lykyssä elinikäinen ystävyys ja yhteisymmärrys. Kaikkea ei sentäs ja onneksi voida laskea minkään seksin mittapuulla.

Tietysti tilanne olisi sitten mutkikas, jos molemmilla alkaisi olla vahvoja tunteita toisiaan kohtaan. Luultavimmin siinä ei enää pidättelisi sitten mikään. Otin nyt lähinnä siis esille tilanteen, missä esim. miespuolinen ihastuu naispuoliseen kamuunsa ja tämä taasen on joko varattu tai ei muuten vaan koe tätä miestä sillä tapaa viehättävänä, vaan tahtoo olla tavallinen ystävä. Yleensä kaiketi asia menee juuri näinpäin, eli naisen on helpompi olla miehen kanssa "vain" kaveri.

Tällöin on viisasta pitää ne orastavat tunteensa sisimmässään ja estää niiden vaikuttamasta siihen ystävyyteen. Näin minä sen näkisin, vaikka tunneasiat ovatkin usein aika spontaaneja.

 

[Osmo Rapeli]

Eli, jos on oikein mukava tyttö, mutta ei muuten mitään väristyksiä aiheuta - niin miksipä ei voisi kaveria olla? Eikä ala mielikään tekemään. Mutta jos on mukava ja vielä kivannäköinenkin, niin silloin alkaa itselläni päässä liikkumaan, että voisikos tämä olla enemmänkin.. Tämä siis silloin, jos itse on sinkku ja tyttö myös.

Ööh, siis olet itse myös tyttö? ;)

Hyvä pointti, itse en todellakaan halua olla kiinnostavan sinkkutytön kaveri. Helpottaa omaa elämäänsä vetämällä selkeän rajan siihen, tuohon mistä Tedkin tässä puhuu:

Eli miettisin kyllä, että lähteekö sille linjalle sen miellyttävän, mukavan ja kivannäköisen ystävättären kanssa. Jos vaihtoehtona on hyvässä lykyssä elinikäinen ystävyys ja yhteisymmärrys. Kaikkea ei sentäs ja onneksi voida laskea minkään seksin mittapuulla.

Tuossa on aina se riski että homma muuttuu viimeistään silloin kun ko. nainen rupeaa sitten seurustelemaan. Siksi on helpompaa tehdä ratkaisu ajoissa.

*****

Hei Alamummo, olet tällä hetkellä ainoa aktiivinen nainen keskustelussa. Kerropa nyt niin rohkeasti kuin anonyyminä mistä piireistä/kautta tosiystävämiehesi ovat tulleet ja onko ollut konflikteja. Jos nyt salailet asioita meistä ei voi ikinä tulla kavereita!

 

[Ted Raikas]

Hyvä pointti, itse en todellakaan halua olla kiinnostavan sinkkutytön kaveri. Helpottaa omaa elämäänsä vetämällä selkeän rajan siihen.

Kiinnostavia sinkkutyttöjä on maailma täys, jos niistä yksi ei halua olla kuin sinun kaverisi, niin toinen voi haluta olla jo taas paljon enemmänkin. Ei ole siis minkään valtakunnan ongelma.

 

[Rod Weary]

Pitäisi varmaan perustaa ystävyysketju tämän vastakkaista sukupuolta olevan ystävä -asian jauhamiseksi. En vain suostu ymmärtämään, mitä tekemistä sukupuolella on ystävyyden tai edes kaveruuden kanssa. Onko se perua siitä, kun koulun ensimmäisillä luokilla tytöistä sai vähintään tikkuja, ellei jopa tyttöbakteereita? Punaista paitaa ei voinut käyttää, kun se oli tyttöjen väri?

Taidan vetää itse nyt sen yleistyskortin, jos väitän, että tuo on aika lailla henkistä köyhyyttä (lapsellisuutta), jos ei pysty hyväksymään puolisonsa sosiaaliseen verkostoon kuin samaa sukupuolta olevat yksilöt. Tai jos on pakko vetää sukupuolivietti aina argumenttina, kun kyseenalaistetaan tuon ystävyyden mahdollisuutta. Sen nyt vielä tajuan, että jos on mustasukkaista sorttia, tuollaiset ajatukset tulevat helposti mieleen. Toisille ahdasmielisyys ja mustasukkaisuus lienee yhtä luonnollinen olotila kuin itselleni avarakatseisuus ja luottaminen. Minulla on aina ollut paljon kavereita. Murrosiän jälkeen tasaisesti kummastakin sukupuolesta. Ja samassa suhteessa parhaista kavereista on jalostunut tärkeitä ystäviä.

 

[Hemingway]

Tähän vaikuttanee eniten se että seksuaalisuus on vietti, aisti, jota ei voi sulkea täysin pelkillä päätöksillä.

Seksuaalisuuden lisäksi ihmisellä on lukuisia muita tarpeita, joita hän ei tiedosta osittain tai kokonaan. Pettämistapausten takana on pitkä ketju, joka on johtanut tilanteeseen. Hetkessä tehtävä päätös saattaa tuntua valinnalta, mutta se on kuitenkin vain kokemus hetkessä eikä kokonaisuuden hallintaa.

Miehen ja naisen välisen syvän ystävyyden mahdollisuuteen vaikuttavat ainakin seuraavat seikat.

Persoona(t). Kysymys on kohtaamisesta ja tarpeista. Jos kaksi ihmistä onnistuu kohtaamaan syvällisesti ja he tarjoavat aineksia toistensa tarpeisiin, niin ihastuminen on lähellä. Persoonan ytimessä liikkuvien tarpeiden hallinta myös on hyvin vaikeaa. Ulkoiseen käytökseen pystyy vaikuttamaan jotenkin, mutta syvempien mielen rakenteiden hallitseminen tahtoen on liki mahdotonta.

Tilanne. Jos suhteessa menee hyvin, niin eipä siinä tee mieli kurkotella aidan yli. Mutta jos kylmiä tai epätyydyttäviä vuosia on ollut jo useampia, niin vastinetta omiin tarpeisiin aletaan etsiä muualta.

Mallit. Nämäkin lienevät usein tiedostamattomia. Jossain elämän vaiheessa aivoihin on rakentunut toimintasuunnitelmia siitä, millaisia valintoja ja tunteita itselle sallitaan. Tämä sitten heijastuu mm. tilanteisiin, joissa ollaan ihastumisen tai seksin harrastamisen suhteen kiikun kaakun. Toisilla aktivoituvat hallinnan mallit, toisilla luovuttamisen.

Ongelman taustalla vaikuttanee se, että ihminen ei ole yksiavioinen, vaan yksiavioisuuden idea ja tavoite ovat kulttuurisesti ja rationaalisesti rakennettuja. Rationaalisuus on kuitenkin ihmisen kokonaisuudessa ohut kerros, joka ei aina pysty peittoamaan biologian synnyttämiä motiiveja.

 

[Osmo Rapeli]

Kiinnostavia sinkkutyttöjä on maailma täys, jos niistä yksi ei halua olla kuin sinun kaverisi, niin toinen voi haluta olla jo taas paljon enemmänkin. Ei ole siis minkään valtakunnan ongelma.

Nimenomaan. Kyllä aina löytyy joku, joka osaa arvostaa Pohjolanparasta™. Nimittäin sillloin kun löytyy energiaa jakaa universaalista mun...öh, rakkautta, niin silloin löytyy aina myös joku joka osaa arvostaa ja vastaanottaa sitä sekä jakamaan noita kokemuksia joita hetki sitten halusi jakaa toisen kanssa. Tämä täytyy myös sen pelkkää kaveruutta halunneen ymmärtää, vaikka "ei ymmärtänytkään omaa parastaan" omassa ymmärtämättömyydessään, vaikka sen joskus myöhemmin, kun on jo liian myöhäistä, tulisikin ymmärtämään. Tyytyminen ja itsensä hillitseminen on perseestä, rakkaus on tarkoitettu jaettavaksi, sanoma levitettäväksi ja pesä sekä tunteva ihmisruumis käytettäväksi rakkauden kielellä puhumiseen!

Martti Servoa mukaillen, meidät Rakkauden Amiraalit on luotu seilaamaan!

Tsemppiä Jatkoajan miehille!

~BREASTS!!!

Seksuaalisuuden lisäksi ihmisellä on lukuisia muita tarpeita, joita hän ei tiedosta osittain tai kokonaan. Pettämistapausten takana on pitkä ketju, joka on johtanut tilanteeseen. Hetkessä tehtävä päätös saattaa tuntua valinnalta, mutta se on kuitenkin vain kokemus hetkessä eikä kokonaisuuden hallintaa.

Erittäin pätevää tekstiä ja allekirjoitan.

 

[Troy]

Taidan vetää itse nyt sen yleistyskortin, jos väitän, että tuo on aika lailla henkistä köyhyyttä (lapsellisuutta), jos ei pysty hyväksymään puolisonsa sosiaaliseen verkostoon kuin samaa sukupuolta olevat yksilöt. Tai jos on pakko vetää sukupuolivietti aina argumenttina, kun kyseenalaistetaan tuon ystävyyden mahdollisuutta. Sen nyt vielä tajuan, että jos on mustasukkaista sorttia, tuollaiset ajatukset tulevat helposti mieleen. Toisille ahdasmielisyys ja mustasukkaisuus lienee yhtä luonnollinen olotila kuin itselleni avarakatseisuus ja luottaminen. Minulla on aina ollut paljon kavereita. Murrosiän jälkeen tasaisesti kummastakin sukupuolesta. Ja samassa suhteessa parhaista kavereista on jalostunut tärkeitä ystäviä.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että noinhan se asian pitäisi olla. Nyt on kuitenkin niin, että itsekin tiedän tyttö-/poikaystäviä, jotka härskisti käyttävät hyväkseen tätä ajattelutapaa ja toisaalta sinkkuja, jotka paskat nakkaavat "ystävänsä" seurustelusta. En siis yhtään ihmettele jos joku suhtautuu vähän skeptisesti kumppaninsa ystävyyteen jos on esimerkiksi aiemmin saanut kokea itse tai nähnyt vaikkapa kaverinsa kokevan mihin se ystävyys onkin sitten johtanut. Veemäistähän tässä on se, että kun kerran viilataan linssiin niin todennäköisesti ei koskaan oikein luottamaan enää kunnolla toiseen. Tai ei ainakaan ihan heti. Näin siitä sitten kärsivät myöhemmissä suhteissa myös ne rehelliset yksilöt.