Ja näin. Nämä puheet naisten suusta muuten taitavat aika usein pitää paikkansa.sieltähän se "ei muhun kannata kuin tutustua kaverina" "oon hankala muija" kortti tuli. Katse maahan ja kohti uusia pettymyksiä?
Ja näin. Nämä puheet naisten suusta muuten taitavat aika usein pitää paikkansa.sieltähän se "ei muhun kannata kuin tutustua kaverina" "oon hankala muija" kortti tuli. Katse maahan ja kohti uusia pettymyksiä?
Ihan piristävää ajattelua. Aika monesti ihminen sortuu ajattelemaan, että kaikki muut omissa ihmissuhteissa vain sattuvat olemaan hankalia.Ja näin. Nämä puheet naisten suusta muuten taitavat aika usein pitää paikkansa.
Tämä on se syy, miksi kuormasta ei syödä. Ellei sitten halua työpaikalle ylimääräistä säätöä.Aikamoinen iltavuoro. Oli niin sanotusti kummaltakin taholta misunderstanding. Luulin, että on mulle jostain vihainen kun ei puhu mitään ja otin vähään itteeni ja en mennyt kertaakaan puhumaan hänelle, kun ei hänkään sitten tullut. No jossain kohtaa sitten päivää sovittiin kuitenkin asia hänen kanssaan ja sula sopu jatkunee taas. Oli myös yheltä työkaverilta sitä kysellyt että oonko vihainen ja toinenkin työkaveri oli sitten myös vissiin puhunut siitä hänelle, kun tuli ihan itse sopimaan asiaa.
Sanotaanko, että jos noin nopeasti on jo tullut noinkin vahvoja negareaktioita niin ei ihan hirveän ruusuiselta kuullosta tulevaisuuskaan. Tietysti lääkkeiden lopettaminen sun muut voivat olla avittavia tekijöitä.Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.
Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?
Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.
Tämä on se syy, miksi kuormasta ei syödä. Ellei sitten halua työpaikalle ylimääräistä säätöä.
Tämä on hyvä esimerkki, että jos suhde ei nappaakaan yhteistyötä pitää jatkaa normaalin ystävällisen neutraalisti kuten ketä tahansa työkaveria kohtaan ettei synny luuloja suuttumisista.Aikamoinen iltavuoro. Oli niin sanotusti kummaltakin taholta misunderstanding. Luulin, että on mulle jostain vihainen kun ei puhu mitään ja otin vähään itteeni ja en mennyt kertaakaan puhumaan hänelle, kun ei hänkään sitten tullut. No jossain kohtaa sitten päivää sovittiin kuitenkin asia hänen kanssaan ja sula sopu jatkunee taas. Oli myös yheltä työkaverilta sitä kysellyt että oonko vihainen ja toinenkin työkaveri oli sitten myös vissiin puhunut siitä hänelle, kun tuli ihan itse sopimaan asiaa.
Ei se kyllä noin suoraviivaista ole. Omalla entisellä työpaikalla oli useita onnistuneita avioliittoja syntynyt. Olisiko ne kaikki pitäneet jäädä syntymättä? Päinvastoin en muista kohdanneeni mitään draamaa koskaan pieleen menneistä suhteista. Kerran muistan nähneeni kun jannu vaihtoi työpaikalla tyttöystävän toiseen työpaikan tyttöystävään, se oli jo pikkasen karua.
Itse muotoilisin asian niin, että jos on taipuvainen epäonnistumisen tai jättämisen katkeruuteen, sitten on syytä jättää väliin.
Mutta jos tajuaa pitää asiat asioina, en näe mitään pahaa työpaikkaromansseissa. Koko vertaus kuormasta syömisestä on minusta typerä, eihän työkaverit ole työntekijän omistamaa kuormaa. Toista ihmistä ei voi omistaa, ja jos rakastuu niin sitten rakastuu ja ei siinä kannata katsoa kuka missäkin on töissä.
Vaikea sanoa mitään ohjetta suhteen suhteen. Voimia. Oma kaksisenttiseni liittyy boldaamaani. Lääkkeet voi vaikuttaa. Itsellä oli aikanaan kahden viikon lopetusoieeet ja siinä tapahtui pään sisällä kaikenlaista. Myöhemmin aloitin uudestaan, että saan nukuttua, mutta se on toinen tarina.Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.
Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?
Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.
Anteeksi, en tarkoita olla ilkeä, mutta mikä tää tällainen työpaikka on? Teettekö myös töitä kaiken tuon saippuaoopperan lomassa?Aikamoinen iltavuoro. Oli niin sanotusti kummaltakin taholta misunderstanding. Luulin, että on mulle jostain vihainen kun ei puhu mitään ja otin vähään itteeni ja en mennyt kertaakaan puhumaan hänelle, kun ei hänkään sitten tullut. No jossain kohtaa sitten päivää sovittiin kuitenkin asia hänen kanssaan ja sula sopu jatkunee taas. Oli myös yheltä työkaverilta sitä kysellyt että oonko vihainen ja toinenkin työkaveri oli sitten myös vissiin puhunut siitä hänelle, kun tuli ihan itse sopimaan asiaa.
eihän tää oo vielä ees pahinta skismaa mitä tuolla on käynyt :D mut tehdään toki.Anteeksi, en tarkoita olla ilkeä, mutta mikä tää tällainen työpaikka on? Teettekö myös töitä kaiken tuon saippuaoopperan lomassa?
Joidenkin henkilöiden kanssa tuo keskustelu onnistuu varsinkin niissä tapauksissa, joissa kumpikaan ei tunne minkäänlaista vetoa toista kohtaan, mutta heti, kun rupean juttelemaan sellaisen naisen kanssa, jota katselen sillä silmällä, saan osakseni enimmäkseen mulkoilua ja nopeasti oikeastaan kenen tahansa muun seura alkaa houkuttaa minua enemmän. Ehkä tuo reaktio johtuu siitä, etten ole mikään George Clooney ulkonäöltäni tai ehkä sitten kyseessä on vain kemian puute.
Kolmas vaihtoehto voisi olla se, että minulta puuttuu sellainen paskanjauhannan taito, mitä ilmeisen moni mies harrastaa (tämä havainto perustuu kuulohavaintoihin, koska en ole vieläkään ihmisten kanssa tekemisissä työn tai koulun ulkopuolella), kun he juttelevat miellyttäväksi kokemansa naisen kanssa. Faijallani on tuo taito, mutta hänen jorinansa naisten kanssa ovat huomattavasti lähempänä seksuaalista häirintää, joten ainakin siltä osin olen tyytyväinen siihen, etten ole kyseistä ominaisuutta perinyt häneltä.
Vaikka tuollainen ignooraaminen vituttaa, en jaksa pahemmin polttaa päreitäni sen johdosta, minkä voin pistää iän tuoman viisauden piikkiin.
Mahdollisesti tuolla suunnitellaan vaatteita.Anteeksi, en tarkoita olla ilkeä, mutta mikä tää tällainen työpaikka on? Teettekö myös töitä kaiken tuon saippuaoopperan lomassa?
Jos olet suhteessa tämän naiden kanssa, niin totta kai saat lähettää hänelle viestiä silloin kuin haluat, eikä hyväntahtoinen viestittely kuuluisi olla ahdistavaa. Naisella vaikuttaa olevan mielialan vaihtelua. Olisin varovainen tämän kanssa, kun näin nopeasti vaihtuu tunteet.Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.
Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?
Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.
Anteeksi nyt vaan ja kaikella kunnioituksella, ilman sarvia ja hampaita. Mutta miten helvetissä, jos ollaan jo siinä pisteessä että perheet on esitelty niin alkaa seura ahdistaan 2kk jälkeen? 2v, 5v 10v niin voisi uskoa että kaipaisi omaa aikaa. Sitäpaitsi oma aika otetaan sanomalla että haluan omaa aikaa, ei jollain ihme ignoorauksella ja peleillä. Jos tässä vaiheessa jo ahdistaa niin ei se paremmaksi muutu ajan kanssa.Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.
Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?
Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.
Siinähän sanotaan, että haluaa omaa aikaa kahden viikon "hevoskuurin" seurauksena. Ja noiden masennuslääkkeiden käytön loppumisella voi hyvinkin olla jotain tekemistä, että mieliala laskee.Anteeksi nyt vaan ja kaikella kunnioituksella, ilman sarvia ja hampaita. Mutta miten helvetissä, jos ollaan jo siinä pisteessä että perheet on esitelty niin alkaa seura ahdistaan 2kk jälkeen? 2v, 5v 10v niin voisi uskoa että kaipaisi omaa aikaa. Sitäpaitsi oma aika otetaan sanomalla että haluan omaa aikaa, ei jollain ihme ignoorauksella ja peleillä. Jos tässä vaiheessa jo ahdistaa niin ei se paremmaksi muutu ajan kanssa.
Siinä "hevoskuurissa" alkoi "Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne." Eli alkoi pelaamaan pelejä, ei sano suoraan että ahdistaa ja haluaa omaa aikaa. Tässä kohtaa jäsen @GeneRation piti alkaa pumppaamaan naiselta että mikä on?Siinähän sanotaan, että haluaa omaa aikaa kahden viikon "hevoskuurin" seurauksena. Ja noiden masennuslääkkeiden käytön loppumisella voi hyvinkin olla jotain tekemistä, että mieliala laskee.