Naisasiat

[ColCbj]

sieltähän se "ei muhun kannata kuin tutustua kaverina" "oon hankala muija" kortti tuli. Katse maahan ja kohti uusia pettymyksiä?

Ja näin. Nämä puheet naisten suusta muuten taitavat aika usein pitää paikkansa.

 

[Patarouva]

Ja näin. Nämä puheet naisten suusta muuten taitavat aika usein pitää paikkansa.

Ihan piristävää ajattelua. Aika monesti ihminen sortuu ajattelemaan, että kaikki muut omissa ihmissuhteissa vain sattuvat olemaan hankalia.

 

[J.K.]

Aikamoinen iltavuoro. Oli niin sanotusti kummaltakin taholta misunderstanding. Luulin, että on mulle jostain vihainen kun ei puhu mitään ja otin vähään itteeni ja en mennyt kertaakaan puhumaan hänelle, kun ei hänkään sitten tullut. No jossain kohtaa sitten päivää sovittiin kuitenkin asia hänen kanssaan ja sula sopu jatkunee taas. Oli myös yheltä työkaverilta sitä kysellyt että oonko vihainen ja toinenkin työkaveri oli sitten myös vissiin puhunut siitä hänelle, kun tuli ihan itse sopimaan asiaa.

 

[EngAge]

Aikamoinen iltavuoro. Oli niin sanotusti kummaltakin taholta misunderstanding. Luulin, että on mulle jostain vihainen kun ei puhu mitään ja otin vähään itteeni ja en mennyt kertaakaan puhumaan hänelle, kun ei hänkään sitten tullut. No jossain kohtaa sitten päivää sovittiin kuitenkin asia hänen kanssaan ja sula sopu jatkunee taas. Oli myös yheltä työkaverilta sitä kysellyt että oonko vihainen ja toinenkin työkaveri oli sitten myös vissiin puhunut siitä hänelle, kun tuli ihan itse sopimaan asiaa.

Tämä on se syy, miksi kuormasta ei syödä. Ellei sitten halua työpaikalle ylimääräistä säätöä.

 

[Rick Rother]

Olin opiskeluaikana kesätöissä lafkassa, jossa eräs parisuhde oli saanut alkunsa työpaikkaromanssista. Muutama viikko seurustelun aloituksesta ostettiin yhteinen kämppä. Siitä muutaman viikon päästä, ensimmäinen joulu yhteisessä kodissa, ukolla oli palanut käpy. Oli pakannut kamppeensa putkikassiin ja lähtenyt haneen. Oli kuulema ollut mielenkiintoista seurattavaa ex-pariskunnan kohtaamiset työpaikalla.

 

[GeneRation]

Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.

Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?

Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.

 

[HakametsänHaamu]

Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.

Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?

Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.

Sanotaanko, että jos noin nopeasti on jo tullut noinkin vahvoja negareaktioita niin ei ihan hirveän ruusuiselta kuullosta tulevaisuuskaan. Tietysti lääkkeiden lopettaminen sun muut voivat olla avittavia tekijöitä.

Veikkaisin, että itselles säästäisit aika paljon kärsimystä jos vain menisi etiepäin. Ainakin itse vastaavassa tapauksessa sitten tulisi kokoajan mietittyä, että olenko liikaa yhteydessä tai liikaa iholla jne. Sillä ei kyllä saa kun oman pään kipeeksi, jos ei pysty olemaan vaan luontevasti omana itsenään.

 

[rpeez]

Tämä on se syy, miksi kuormasta ei syödä. Ellei sitten halua työpaikalle ylimääräistä säätöä.

Ei se kyllä noin suoraviivaista ole. Omalla entisellä työpaikalla oli useita onnistuneita avioliittoja syntynyt. Olisiko ne kaikki pitäneet jäädä syntymättä? Päinvastoin en muista kohdanneeni mitään draamaa koskaan pieleen menneistä suhteista. Kerran muistan nähneeni kun jannu vaihtoi työpaikalla tyttöystävän toiseen työpaikan tyttöystävään, se oli jo pikkasen karua.

Itse muotoilisin asian niin, että jos on taipuvainen epäonnistumisen tai jättämisen katkeruuteen, sitten on syytä jättää väliin.

Mutta jos tajuaa pitää asiat asioina, en näe mitään pahaa työpaikkaromansseissa. Koko vertaus kuormasta syömisestä on minusta typerä, eihän työkaverit ole työntekijän omistamaa kuormaa. Toista ihmistä ei voi omistaa, ja jos rakastuu niin sitten rakastuu ja ei siinä kannata katsoa kuka missäkin on töissä.

 

[rpeez]

Aikamoinen iltavuoro. Oli niin sanotusti kummaltakin taholta misunderstanding. Luulin, että on mulle jostain vihainen kun ei puhu mitään ja otin vähään itteeni ja en mennyt kertaakaan puhumaan hänelle, kun ei hänkään sitten tullut. No jossain kohtaa sitten päivää sovittiin kuitenkin asia hänen kanssaan ja sula sopu jatkunee taas. Oli myös yheltä työkaverilta sitä kysellyt että oonko vihainen ja toinenkin työkaveri oli sitten myös vissiin puhunut siitä hänelle, kun tuli ihan itse sopimaan asiaa.

Tämä on hyvä esimerkki, että jos suhde ei nappaakaan yhteistyötä pitää jatkaa normaalin ystävällisen neutraalisti kuten ketä tahansa työkaveria kohtaan ettei synny luuloja suuttumisista.

 

[-FNM-]

Ei se kyllä noin suoraviivaista ole. Omalla entisellä työpaikalla oli useita onnistuneita avioliittoja syntynyt. Olisiko ne kaikki pitäneet jäädä syntymättä? Päinvastoin en muista kohdanneeni mitään draamaa koskaan pieleen menneistä suhteista. Kerran muistan nähneeni kun jannu vaihtoi työpaikalla tyttöystävän toiseen työpaikan tyttöystävään, se oli jo pikkasen karua.

Itse muotoilisin asian niin, että jos on taipuvainen epäonnistumisen tai jättämisen katkeruuteen, sitten on syytä jättää väliin.

Mutta jos tajuaa pitää asiat asioina, en näe mitään pahaa työpaikkaromansseissa. Koko vertaus kuormasta syömisestä on minusta typerä, eihän työkaverit ole työntekijän omistamaa kuormaa. Toista ihmistä ei voi omistaa, ja jos rakastuu niin sitten rakastuu ja ei siinä kannata katsoa kuka missäkin on töissä.

Isäni löysi työpaikkaromanssin vuona 1990. Tuolloin vanhempieni avioliitto päättyi. Asia on ollut minulle aina jees. Ja oli minullakin aikoinaaan pieni työpaikkaromanssi esinaiseni kanssa. Pissivehkeemme eivät kohdanneet, mutta oli se jatkuva halailu jo liikaa meille molemmille.

Isäni työpaikkaan liittyen. Siellä joskus 30 vuotta sitten yksi kaveri tuli mustasukkaiseksi ja tappoi työkaverinsa ampumalla.

Ääritapaus toki, mutta hieman miettisin työpaikkaromanssia.

 

[Rick Rother]

Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.

Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?

Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.

Vaikea sanoa mitään ohjetta suhteen suhteen. Voimia. Oma kaksisenttiseni liittyy boldaamaani. Lääkkeet voi vaikuttaa. Itsellä oli aikanaan kahden viikon lopetusoieeet ja siinä tapahtui pään sisällä kaikenlaista. Myöhemmin aloitin uudestaan, että saan nukuttua, mutta se on toinen tarina.

Jos tiedät, mitkä napit kyseessä, lue netistä pakkauselosteesta aloitus- ja lopetusoireet. Siitä saanee vastauksia ainakin lääkityksen lopettamisen suhteen johonkin suuntaan.

 

[Snakster]

Minusta tuo "kuormasta ei syödä" on täysin tarpeeton ohje, koska eihän sitä oikein voi valita, kenen kanssa lopulta synkkaa niin hyvin, että tekee mieli jakaa koko yhteinen elämä. Jos työpaikalla tällainen rakastuminen sattuu, niin ei sekään kai kovin hyvä tilanne ole, että molemmat kaipaavat toistensa läheisyyteen, mutta tällaisten sääntöjen takia välttelevät suhteen syntymistä ja ovat tahoillaan jossain puolivillaisessa mutta hyväksyttävämmässä kuviossa. Elämähän sellaisessa menee hukkaan. Tietysti toimintatavat ja pelisäännöt on syytä sopia tarkkaan ja näistä tilanteista kannattaa työyhteisössä olla täysin avoin, koska avoimuus on paras keino välttää kaikki juoruilut ja spekuloinnit.

Tietysti jos kyseessä ei ole kovin vakava rakastuminen tai ihastuminen, vaan enemmän vaan kevyehkö pyrkimys peiton heilutteluun, niin nämä jutut ehkä kannattaa hoitaa muuten kuin työpaikalta panokavereita etsimällä.

Jos työpaikkaromanssi karahtaa kiville, niin kai siihen pätee samat säännöt kuin muutenkin ihmisten välisiin joskus vaikeisiin suhteisiin tai suhteiden päättymisiin. Että yritetään käyttäytyä ihmisiksi, turhasta ei kiukutella, ei ainakaan avoimesti näytetä katkeruutta eikä ryhdytä mihinkään lapsellisiin kostotoimiin. Kun elämässä kai muutenkin pitäisi yrittää käyttäytyä jotenkin aikuismaisesti, niin en näe hirveästi syytä ruveta lapselliseksi myöskään eron hetkellä, vaikka se tietysti harmillisen yleistä onkin.

 

[alwahla]

Jotenkin kummasti pystyn keskustelemaan ihan helposti suunnilleen oman ikäisteni ulkomaalaisten naisten kanssa melkeinpä asiasta kuin asiasta, mutta samanlainen luontevuus ei onnistu läheskään yhtä suurella varmuudella suomalaisten naisten kanssa. Tämän taidon olen havainnut omaavani jo useamman vuoden ajan ja varsinkin viime vuosina se on vain korostunut, minkä asian olen pannut merkille tässä työkeikan aikana.

Joidenkin henkilöiden kanssa tuo keskustelu onnistuu varsinkin niissä tapauksissa, joissa kumpikaan ei tunne minkäänlaista vetoa toista kohtaan, mutta heti, kun rupean juttelemaan sellaisen naisen kanssa, jota katselen sillä silmällä, saan osakseni enimmäkseen mulkoilua ja nopeasti oikeastaan kenen tahansa muun seura alkaa houkuttaa minua enemmän. Ehkä tuo reaktio johtuu siitä, etten ole mikään George Clooney ulkonäöltäni tai ehkä sitten kyseessä on vain kemian puute.

Kolmas vaihtoehto voisi olla se, että minulta puuttuu sellainen paskanjauhannan taito, mitä ilmeisen moni mies harrastaa (tämä havainto perustuu kuulohavaintoihin, koska en ole vieläkään ihmisten kanssa tekemisissä työn tai koulun ulkopuolella), kun he juttelevat miellyttäväksi kokemansa naisen kanssa. Faijallani on tuo taito, mutta hänen jorinansa naisten kanssa ovat huomattavasti lähempänä seksuaalista häirintää, joten ainakin siltä osin olen tyytyväinen siihen, etten ole kyseistä ominaisuutta perinyt häneltä.
Vaikka tuollainen ignooraaminen vituttaa, en jaksa pahemmin polttaa päreitäni sen johdosta, minkä voin pistää iän tuoman viisauden piikkiin.

 

[Fiftie]

@alwahla Sanon kanssa, että oma isä on aika uuvatti, mutta silti sillä on elämänsä aikana ollu kohtuullisen paljon naisia eli se osaa todellakin tuon puhumisen naisille.

Valitettavasti en ole tätä perinyt.

 

[mikko600]

Ihan ihmisiä ne naisetkin ovat.

 

[ElmerMoody]

Aikamoinen iltavuoro. Oli niin sanotusti kummaltakin taholta misunderstanding. Luulin, että on mulle jostain vihainen kun ei puhu mitään ja otin vähään itteeni ja en mennyt kertaakaan puhumaan hänelle, kun ei hänkään sitten tullut. No jossain kohtaa sitten päivää sovittiin kuitenkin asia hänen kanssaan ja sula sopu jatkunee taas. Oli myös yheltä työkaverilta sitä kysellyt että oonko vihainen ja toinenkin työkaveri oli sitten myös vissiin puhunut siitä hänelle, kun tuli ihan itse sopimaan asiaa.

Anteeksi, en tarkoita olla ilkeä, mutta mikä tää tällainen työpaikka on? Teettekö myös töitä kaiken tuon saippuaoopperan lomassa?

 

[J.K.]

Anteeksi, en tarkoita olla ilkeä, mutta mikä tää tällainen työpaikka on? Teettekö myös töitä kaiken tuon saippuaoopperan lomassa?

eihän tää oo vielä ees pahinta skismaa mitä tuolla on käynyt :D mut tehdään toki.

 

[Bauer]

Joidenkin henkilöiden kanssa tuo keskustelu onnistuu varsinkin niissä tapauksissa, joissa kumpikaan ei tunne minkäänlaista vetoa toista kohtaan, mutta heti, kun rupean juttelemaan sellaisen naisen kanssa, jota katselen sillä silmällä, saan osakseni enimmäkseen mulkoilua ja nopeasti oikeastaan kenen tahansa muun seura alkaa houkuttaa minua enemmän. Ehkä tuo reaktio johtuu siitä, etten ole mikään George Clooney ulkonäöltäni tai ehkä sitten kyseessä on vain kemian puute.

Kolmas vaihtoehto voisi olla se, että minulta puuttuu sellainen paskanjauhannan taito, mitä ilmeisen moni mies harrastaa (tämä havainto perustuu kuulohavaintoihin, koska en ole vieläkään ihmisten kanssa tekemisissä työn tai koulun ulkopuolella), kun he juttelevat miellyttäväksi kokemansa naisen kanssa. Faijallani on tuo taito, mutta hänen jorinansa naisten kanssa ovat huomattavasti lähempänä seksuaalista häirintää, joten ainakin siltä osin olen tyytyväinen siihen, etten ole kyseistä ominaisuutta perinyt häneltä.
Vaikka tuollainen ignooraaminen vituttaa, en jaksa pahemmin polttaa päreitäni sen johdosta, minkä voin pistää iän tuoman viisauden piikkiin.

Vähän vaikea kommentoida kun en tiedä millaisissa konteksteissa näitä ulkomaisia ja suomalaisia naisia tapaat, mutta ehkä sinulle olisi hyödyksi päästä eroon siitä ajatusmallista, että jos joku nainen vaikuttaakin kiinnostavalta, niin sun pitäisi muuttaa keskustelutyylissäsi jotain, tai viedä homma ihan eri tasolle.

Netistä kyllä löytyy vaikka minkälaisia ohjeita siihen kuinka herätetään naisten kiinnostus jollain tempuilla, mutta sinun tilanteessasi suosittelen unohtamaan kaiken liian yrittämisen. Tärkeämpää olisi vain jutella kaikkien kanssa samalla tavalla - kiinnostaa nainen tai ei. Naiset kyllä haistavat sen, jos yrittää liikaa jotain temppuja. Ja etenkin jos ei osaa toteuttaa niitä muuveja sulavasti, niin tuloksena ei ole mitään hyvää, vaan lähinnä kiusallisia tilanteita. Tämä nyt kuulostaa todella tylsältä ja epäseksikkäältä ohjeelta, mutta parempi kun keskityt vain olemaan naisille mukava ja yrittämästä liikaa.

Sitä paitsi, ei kannata liikaa heti alkuun skannailla että kuka nyt on kiinnostava nainen ja kuka ei. Koska kun keskustelee ihmisen kanssa enemmän, voi huomata, ettei se tyyppi joka aluksi vaikutti kiinnostavalta lopulta edes ollutkaan kovin kiinnostava. Ja päinvastoin.

Jos et hirveästi ole naisten kanssa tekemisissä, niin tässä kohtaa olisi hyvä järjestää itseäsi sellaisiin tilanteisiin, joissa voit keskustella luontevasti naisten kanssa. Siis keskustella niin, ettei tarvitse tehdä mitään vaikutusta. Sitten toiston ja harjoituksen kautta voi oppia paremmasi keskustelijaksi ja lukemaan paremmin peliä.

 

[Konson Antti]

Anteeksi, en tarkoita olla ilkeä, mutta mikä tää tällainen työpaikka on? Teettekö myös töitä kaiken tuon saippuaoopperan lomassa?

Mahdollisesti tuolla suunnitellaan vaatteita.

Ilman erikseen lainaamista annan oman kakssenttiseni tuohon ahdistamiseen suhteen alusta. Silloin kun asiat ovat olleet ihastumisen yms. kannalta tasapainossa molempien osalta, ei ole puhuttu ahdistuksesta ja omasta tilasta. Silloin kun on itse ollut huomattavasti ihastuneempi niin se on noussut aiheeksi.

 

[MegaForce]

Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.

Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?

Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.

Jos olet suhteessa tämän naiden kanssa, niin totta kai saat lähettää hänelle viestiä silloin kuin haluat, eikä hyväntahtoinen viestittely kuuluisi olla ahdistavaa. Naisella vaikuttaa olevan mielialan vaihtelua. Olisin varovainen tämän kanssa, kun näin nopeasti vaihtuu tunteet.

 

[sambersson]

Voisin tarvita vähän apuja. Olen alkanut 2kk sitten seurustelemaan naisen kanssa, johon olen ihan helvetin rakastunut. Olemme olleet alusta asti ihan kuin teinejä, vaikka teini-iästä molemmilla yli 10v. Ollaan etäsuhteessa, mutta onnistuttu näkemään tosi paljon, esitelty perheille, tulen hänen lapsensa kanssa hyvin juttuun jne. ja nyt viimeksi 1vko sitten olimme 13/14 päivää yhdessä, enimmäkseen siis hänen luonaan. Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne. Sitten sain selvitettyä, että kaipaa omaa aikaa. Eka päivä menikin hyvin, hän oli muhun yhteydessä yöllä ja kuvittelin, että kaikki ok, mutta sitten ei kuulunutkaan mitään pariin päivään ja itse mokasin ja olin liikaa yhteydessä.

Noh, nyt hän myönsi, että ahdistan häntä, eikä tunne enää samoin kuin aiemmin ja siitä johtunut käytös. Kuulemma haluaa kuitenkin vielä yrittää. Onkohan mitään enää tehtävissä?

Hän myös lopetti masennuslääkkeiden käytön reilu 3vko sitten, jos tällä on vaikutusta.

Anteeksi nyt vaan ja kaikella kunnioituksella, ilman sarvia ja hampaita. Mutta miten helvetissä, jos ollaan jo siinä pisteessä että perheet on esitelty niin alkaa seura ahdistaan 2kk jälkeen? 2v, 5v 10v niin voisi uskoa että kaipaisi omaa aikaa. Sitäpaitsi oma aika otetaan sanomalla että haluan omaa aikaa, ei jollain ihme ignoorauksella ja peleillä. Jos tässä vaiheessa jo ahdistaa niin ei se paremmaksi muutu ajan kanssa.

 

[rpeez]

Anteeksi nyt vaan ja kaikella kunnioituksella, ilman sarvia ja hampaita. Mutta miten helvetissä, jos ollaan jo siinä pisteessä että perheet on esitelty niin alkaa seura ahdistaan 2kk jälkeen? 2v, 5v 10v niin voisi uskoa että kaipaisi omaa aikaa. Sitäpaitsi oma aika otetaan sanomalla että haluan omaa aikaa, ei jollain ihme ignoorauksella ja peleillä. Jos tässä vaiheessa jo ahdistaa niin ei se paremmaksi muutu ajan kanssa.

Siinähän sanotaan, että haluaa omaa aikaa kahden viikon "hevoskuurin" seurauksena. Ja noiden masennuslääkkeiden käytön loppumisella voi hyvinkin olla jotain tekemistä, että mieliala laskee.

Muuten samaa mieltä, jos nyt jo ahdistaa niin se on sen merkki ettei ihan nyt kuitenkaan kemiat natsaa ja mielestäni tuo tunneperäinen ajatus on syytä ottaa tosissaan, ja hyvä että tulee esiin nyt eikä 20 vuoden päästä.

 

[sambersson]

Siinähän sanotaan, että haluaa omaa aikaa kahden viikon "hevoskuurin" seurauksena. Ja noiden masennuslääkkeiden käytön loppumisella voi hyvinkin olla jotain tekemistä, että mieliala laskee.

Siinä "hevoskuurissa" alkoi "Tuossa sitten jossain vaiheessa nainen alkoi etääntymään, ei enää tullut lähelle, istui eri puolelle sohvaa jne." Eli alkoi pelaamaan pelejä, ei sano suoraan että ahdistaa ja haluaa omaa aikaa. Tässä kohtaa jäsen @GeneRation piti alkaa pumppaamaan naiselta että mikä on?

Häijyä ja huonoa käytöstä, oli lääkitystä tai ei.

Siitä samaa mieltä että parempi nyt kuin 20v.

 

[Patarouva]

Eli pari kuukautta on seurusteltu ja siitä kun yhdessä on oltu tiiviimmin 13-14 päivää niin alkaa jo ahdistaa. Ei ahdistuja kovin rakastuneelta mielestäni vaikuta.

 

[GeneRation]

Joo, oikeassahan olette. Pirun hälyttävää. Outoahan tässä on se, että näin kyllä miten hän oikeasti oli rakastunut muhun, vielä 2vko sitten hän oli ihan kiinni mussa ja onnellinen. En oikeasti ymmärrä mitä yhtäkkiä tapahtui.