Mainos

Naisasiat

  • 7 599 881
  • 26 640

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Minusta silloin sinulla ei ole oikeastaan mitään kysyttävää tai edes päätettävää. Jos olet mieluusti tukena ja haluat katsoa tuon kortin loppuun niin eipä tuossa mitään uhkaa ole. Mahdollisuus, ehdottomasti.

Kiitos tuesta! Kyllähän tän pitäisi olla ihan no-brainer kun on ollut ihastunut kyseiseen tyttöön jo yli 40v sitten...

Mutta omakotitalo, lapset, koira jne... No, talon puolikkaan voi myydä (vaikka rouvalle) ja lapset on jo liki aikuisia. Koiraan voi kai saada yhteishuoltajuuden...
 

BaronFIN

Jäsen
Palaan tähän vielä… Uuden tutkaparini scouttaus alkoi siis oikeastaan heti kun edellinen franchisepelaaja nosti kytkintä kilpailevan seuran offersheetin myötä.

Pelaajatarkkailun perusteella tarjosin alkuun vain try-out sopimusta, missä ilman harjoituksia suoraan askiin hypättynä pelitaktiikka oli varsin suoraviivainen one-timerista sisään… Treenien myötä kuitenkin pelikuviot alkoi monipuolistua ja lopulta löytyi myös yhteistä tekemistä kaukalon ulkopuolisista asioista.

Muutaman kuukauden jälkeen tutkapari alkoi vaatia toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, mikä pelillisiin asioihin vedoten olikin ihan perusteltua, mutta kasvattajaseuralle uusi rekry on aina haasteellinen.

GM pohti ettei palanen sovi rebuild vaiheessa olevaan seuraan kun oma pelaajatuotanto vaatii peliajasta puolet ja niiden kanssa uusi tutkapari ei voi pelata kuin hajavaihtoja.

Peliaikakysymyksestä käytiin vääntöä muutaman maajoukkuetauon ajan, mutta lopulta päädyttiin virallistamaan sopimus reunaehdolla että peliaikaa on luvassa vain 50:50.

Tässä kohtaa sopimus piti saattaa julkiseksi faceen. Seuran oma tiedote keräsi 5 näyttökertaa, mutta vahvistuksen oma tiedote saikin päivässä 200 tykkäystä.

Tämän jälkeen valmennukselle tuli kaudella isoja haasteita peluuttamisessa. On ihan eri asia pitää kaveria kärkikentissä try-out sopimuksella, kuin kausisopimuksella seilaamassa kärkikentän ja poppariosaston välillä.

Ja nyt tullaankin allekirjoittaneen omaan ongelmaan: onkin tuskastuttavan haastavaa yhdistää seurustelusuhde ja lapset. Siis se kuulostaa helpolta kun lapset on puolet ajasta äidillään, mutta puolet ajasta eivät. Minä en saanut tuota toimimaan missään vaiheessa oikein. Toki jos lapset olisi isompia, niin mikäs siinä, mutta pienin on vielä aika pieni.

No tilanne meni lähes jatkuvaksi kiukutteluksi ja kasvattajaseuran valmennukselle oli lopulta aika helppo päätös purkaa sopimus. Sisäinen ristiveto oli liikaa ja myrkytti pukukopin.

Mutta nyt kengityn pelaajan taholta tarjotaankin try-out sopimusta lisämerkinnällä FWB. Tuosta voisi melkein jopa tarttua kiinni. Tää on kuitenkin maalintekopeli. Tässä kohden naikkonen on puolestani vapaa löytämään itselleen haluamansa parisuhteen, itse en pysty sitä tarjoamaan.

Mutta miksi 24/7 PARISUHDE on joillekin ihmisille niin tärkeä ja ulkopuolisille näytettävä asia? Eikö oikeasti riitä ”ei mitään vakavaa” vaan suhteen pitää aina kehittyä ”seuraavalle tasolle” kunnes se onkin vakavaa.
No tämä try-out FWB-sopimus päättyikin jo muutaman viikon jälkeen kun tutkapari sai uutta tarjousta toisesta sarjasta. Teksti-TV:n 235 sivulta voi seurailla miten tuolla menee, mutta tiedä kannattaako kuinka paljon tuohon kaveriosuuteen sitten lopulta panostaa….

Siis toivon tälle naisihmiselle pelkästään hyvää ja toivon että löytää parisuhteensa. Itsestäni en vain saanut revittyä riittävästi, että olisin puolikkaine perheineni ollut soppaa hämmentämässä 100% sitoutumisella parisuhteeseen ja heittäytymään jaettuun elämään.

Tietty harmittaa, että meni sormien läpi tämä pakkaus.

Mutta huomaan myös, että oma toipuminen tuosta vuoden takaisesta shokkierosta 25 vuoden yhdessä kulkemisen jälkeen on yhä kesken.

No, joku fiksu palstavelihän sen täällä aikanaan laski: ”Kuinka pitkä aika pitää olla seurustelusuhteen jälkeen taukoa, että on toipunut ja valmis aloittamaan seuraavan suhteen?”

Vastaus: Seurusteluaika jaettuna kahdella.
-> neljä viikkoa seurustelua, kaksi viikkoa taukoa ennen seuraavaa suhdetta.
-> vuosi seurustelua, puoli vuotta taukoa
-> 25 vuotta, 12,5 vuotta taukoa (!)

Tällä laskukaavalla voisin siis harkita seurustelua 2034 vuoden juhannuksena.

Nykyfiilis: kuulostaa oikeansuuntaislta…
 

ipaz

Jäsen
No, joku fiksu palstavelihän sen täällä aikanaan laski: ”Kuinka pitkä aika pitää olla seurustelusuhteen jälkeen taukoa, että on toipunut ja valmis aloittamaan seuraavan suhteen?”

Vastaus: Seurusteluaika jaettuna kahdella.
-> neljä viikkoa seurustelua, kaksi viikkoa taukoa ennen seuraavaa suhdetta.
-> vuosi seurustelua, puoli vuotta taukoa
-> 25 vuotta, 12,5 vuotta taukoa (!)

Tällä laskukaavalla voisin siis harkita seurustelua 2034 vuoden juhannuksena.

Nykyfiilis: kuulostaa oikeansuuntaislta…
Seurustelin vuodet 2001-2003 eli vajaa kolme vuotta. Teoreettinen toipumisaika olisi ollut siis 1,5 vuotta. Missä vaiheessa meni pieleen että tauko jatkuu edelleen vuonna 2023? Ehkä se kolme vuotta tuntui sitten 40:lta vuodelta (ja tähän itkunauruhymiö)
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Mutta huomaan myös, että oma toipuminen tuosta vuoden takaisesta shokkierosta 25 vuoden yhdessä kulkemisen jälkeen on yhä kesken.
Mitäs jos antaisit sitä aikaa niille lapsillesi ja unohtaisit hetkeksi naisasiat? Ole lastesi kanssa ja jos pimppiä tekee mieli niin vedä käteen. Anna naisille aikaa sitten kun lapset menee kavereidensa kanssa ja sinä jäät niiden kanssa vähälle ajalle. Eli näin niinkuin loppukaneettina mies miehelle: rauhoitu hyvä mies!
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tämä ei ole nyt naisista valittamista tai muutakaan ongelmaa, mutta pitää sanoa, että @Krepo'lla on pirun hauska emäntä.

Ai Jatkoaika? Juu, tiedän kyllä, olkaa ihan keskenänne.

Monet kerrat sai eilisiltana nauraa.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
No, eron jälkeistä mielenmaastoa voi hoitaa kaikenlaisilla suhteen tapaisilla vallan hyvin, kunhan kohdellaan toisia nätisti ja kunnioittavasti, ja jos tällainen tuntuu hyvältä ratkaisulta. Oli lapsia tai ei. Lasten elämään en kuitenkaan neuvoisi tuomaan alati vaihtuvia tinderlöytöjä, vaan pitäisin nämä kaksi maailmaa kohtalaisen erillään toisistaan. Mitä pienemmät lapset, sitä suuremmalla syyllä.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
No, joku fiksu palstavelihän sen täällä aikanaan laski: ”Kuinka pitkä aika pitää olla seurustelusuhteen jälkeen taukoa, että on toipunut ja valmis

Vastaus: Seurusteluaika jaettuna kahdella.
-> neljä viikkoa seurustelua, kaksi viikkoa taukoa ennen seuraavaa suhdetta.
-> vuosi seurustelua, puoli vuotta taukoa
-> 25 vuotta, 12,5 vuotta taukoa (!)

Tällä laskukaavalla voisin siis harkita seurustelua 2034 vuoden juhannuksena.

Nykyfiilis: kuulostaa oikeansuuntaislta…
Kiitos palautteestasi! Otat vaan loman kannalta, niin hyvin se menee.
 

BaronFIN

Jäsen
No, eron jälkeistä mielenmaastoa voi hoitaa kaikenlaisilla suhteen tapaisilla vallan hyvin, kunhan kohdellaan toisia nätisti ja kunnioittavasti, ja jos tällainen tuntuu hyvältä ratkaisulta. Oli lapsia tai ei. Lasten elämään en kuitenkaan neuvoisi tuomaan alati vaihtuvia tinderlöytöjä, vaan pitäisin nämä kaksi maailmaa kohtalaisen erillään toisistaan. Mitä pienemmät lapset, sitä suuremmalla syyllä.
No tämähän se. Itsellä ollut eron jälkeen tasan yksi seurustelusuhde mikä nyt kaatui siihen etten vuodenkaan jälkeen ottanut sitä seuraavaa askelta ja alkanut puolestani leikkimään syvenevää parisuhdetta erinäisillä kokoonpano-yhdistelmillä. Toinen halusi enemmän ja itse en.

On myös ihan rehellistä tunnustaa, että harmittaahan tämä. Jos avioliitto loppui itsestäni riippumattomista syistä, niin tämä taasen loppui itsestäni riippuvasta syystä. Harmitus on kuitenkin ihan yhtäläinen, toisessa on pettymys toiseen ja toisessa itseeni.

Minulla on kuitenkin peruspalikat ihan kohdillaan elämässä enkä tarvitse toista kokeakseni olevani ”onnellinen”. Nämä on kuitenkin hyviä oppirahoja, oppii tietämään mitä elämältä ja mahdollisilta tulevaisuuden kuivioiltaan haluaa.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Voi hyvänen aika. Pitäisiköhän purkaa tänne tuntojaan.

Tässä on nyt tapailtu ja seurusteltu noin 3kk yhden naisen kanssa. Ilmeisesti minun elämän käsikirjoitukseen kuuluu että juuri tuon pidempään ne suhteet eivät sitten kestäkään, syystä tai toisesta. Tai ei me vielä olla mitään erottu mutta tässä kirjoittaessa mietin, että koska riittää.

Tässä nyt aamun iloksi saatiin riita päälle ja päivän suunnitelmat meni uusiksi, kun neiti otti itaeensä eilisiltaisen piikittelyn rahankäytöstä. Tarkemmin ottaen siitä, että päivän reissu olisi mennyt puhtaasti minun rahoilla. Ja luulin että piikittely meni huumorista, mutta näköjään vastapuoli otti sen ilmeisen tosissaan.

No, avataanpa tätä vielä hieman. Olin kyllä jo varautunut siihen, että minun rahoilla mennään, eli ei se minulle tosiaan ollut ongelma. Olen tässä 3kk aikana myös jeesannut häntä rahallisesti jonkin verran, puhutaan vajaasta tonnista. Ei minun tuloilla vielä kaada taloutta päälaelleen. Se, mikä minulla vain hiertää on kyseisen naisen asenne tätä jeesaamista kohtaan. Tuntuu ottavan tuon rahan saamisen melko itsestäänselvyytenä ja jos joskus asiasta huomauttaa, niin hänen kierrokset nousee hetkessä. Osan tuosta rahamäärästä olen "lainannut" mutta siitäkin lainasta jo olen sanonut tietyiltä osin, ettei tarvitse sitä murehtia. Loppuosasta ei vielä ole mitään kuulunut, vaikka onkin sanonut maksavansa.

Vastaava kävi tässä auton kanssa noin kuukausi sitten. Asutaan toistaiseksi eri paikkakunnilla ja olin käymässä hänen luonaan. Olen aika vapaasti antanut hänen käyttää minun autoa hänen luona ollessani. Kun sitten kerran erhdydin sanomaan että menisikö välistä omalla autollaan, niin siitäkös taas riemu repesi ja loppupäivä mökötettiin. Taustalla oli vielä sellainen ajatus, että pääsisi aikaisemmin asioilleen, kun juuri silloin ehdottaesani olin itse liikenteessä autollani ja ajattelin, ettei hänen tarvitsisi odottaa minua.

En tiedä, kai jonkun mielestä olen vain itsekäs paska, joka ei auta apua tarvitsevia. No, mielestäni olen auttanut ja kuten olen hänelle yrittänyt sanoa, niin olen häntä auttanut ja antanut auton lainaan useamman kerran, ja voin tehdä molempia myös jatkossa. Kun ei vaan ottaisi niitä niin itsestäänselvyytenä eikä suuttuisi niin kovin silloin, kun kieltäydyn. Noiden lainattujen rahojen osalta itsellä hiertää oikeastaan vain se, että tämän pohjalle on vaikea rakentaa luottamusta. Ollaan puhuttu yhteenmuutosta mutta jos sovituissa asioissa pysyminen on noin vaikeaa, niin hieman hankala tässä on rakentaa suurempaa luottamusta toiseen.

Enkä tiedä, meneekö tämä asia hänelle perille ennenkuin itselläni tulee mitta täyteen. Kai tässä on peiliin katsomisen paikkakin, että olisin jämerämpi esim tuon lainaamisen suhteen. Mutta kuten todettua, niin rahallisesti ei vielä maata kaada enkä sen vuoksi haluaisi asiasta niin älytöntä numeroa tehdä. Toisaalta ei tämä varmaan mihinkään muutu jos aina antaa periksi eikä sovi asioista kunnolla. Ja sitten taas kun yrittää sopia niin lähtee mykkäkoulu käyntiin.

Niin, kuten alussa tuli sivuttua, niin tämmöistä 3kk nää minun suhteet on keskimäärin ollut. Toisaalta monesti sitä on tullut itse jätetyksi niin ainakin vaihtelu virkistäisi, jos tämän suhteen laittaisi poikki.

Tätä kirjoittaessa aloin muistelemaan, että taisipa joku muukin tässä ketjussa avautua raha-asioihin liittyen, pitäneepä selata ketjua taakse päin.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Voi hyvänen aika. Pitäisiköhän purkaa tänne tuntojaan.

Tässä on nyt tapailtu ja seurusteltu noin 3kk yhden naisen kanssa. Ilmeisesti minun elämän käsikirjoitukseen kuuluu että juuri tuon pidempään ne suhteet eivät sitten kestäkään, syystä tai toisesta. Tai ei me vielä olla mitään erottu mutta tässä kirjoittaessa mietin, että koska riittää.

Tässä nyt aamun iloksi saatiin riita päälle ja päivän suunnitelmat meni uusiksi, kun neiti otti itaeensä eilisiltaisen piikittelyn rahankäytöstä. Tarkemmin ottaen siitä, että päivän reissu olisi mennyt puhtaasti minun rahoilla. Ja luulin että piikittely meni huumorista, mutta näköjään vastapuoli otti sen ilmeisen tosissaan.

No, avataanpa tätä vielä hieman. Olin kyllä jo varautunut siihen, että minun rahoilla mennään, eli ei se minulle tosiaan ollut ongelma. Olen tässä 3kk aikana myös jeesannut häntä rahallisesti jonkin verran, puhutaan vajaasta tonnista. Ei minun tuloilla vielä kaada taloutta päälaelleen. Se, mikä minulla vain hiertää on kyseisen naisen asenne tätä jeesaamista kohtaan. Tuntuu ottavan tuon rahan saamisen melko itsestäänselvyytenä ja jos joskus asiasta huomauttaa, niin hänen kierrokset nousee hetkessä. Osan tuosta rahamäärästä olen "lainannut" mutta siitäkin lainasta jo olen sanonut tietyiltä osin, ettei tarvitse sitä murehtia. Loppuosasta ei vielä ole mitään kuulunut, vaikka onkin sanonut maksavansa.

Vastaava kävi tässä auton kanssa noin kuukausi sitten. Asutaan toistaiseksi eri paikkakunnilla ja olin käymässä hänen luonaan. Olen aika vapaasti antanut hänen käyttää minun autoa hänen luona ollessani. Kun sitten kerran erhdydin sanomaan että menisikö välistä omalla autollaan, niin siitäkös taas riemu repesi ja loppupäivä mökötettiin. Taustalla oli vielä sellainen ajatus, että pääsisi aikaisemmin asioilleen, kun juuri silloin ehdottaesani olin itse liikenteessä autollani ja ajattelin, ettei hänen tarvitsisi odottaa minua.

En tiedä, kai jonkun mielestä olen vain itsekäs paska, joka ei auta apua tarvitsevia. No, mielestäni olen auttanut ja kuten olen hänelle yrittänyt sanoa, niin olen häntä auttanut ja antanut auton lainaan useamman kerran, ja voin tehdä molempia myös jatkossa. Kun ei vaan ottaisi niitä niin itsestäänselvyytenä eikä suuttuisi niin kovin silloin, kun kieltäydyn. Noiden lainattujen rahojen osalta itsellä hiertää oikeastaan vain se, että tämän pohjalle on vaikea rakentaa luottamusta. Ollaan puhuttu yhteenmuutosta mutta jos sovituissa asioissa pysyminen on noin vaikeaa, niin hieman hankala tässä on rakentaa suurempaa luottamusta toiseen.

Enkä tiedä, meneekö tämä asia hänelle perille ennenkuin itselläni tulee mitta täyteen. Kai tässä on peiliin katsomisen paikkakin, että olisin jämerämpi esim tuon lainaamisen suhteen. Mutta kuten todettua, niin rahallisesti ei vielä maata kaada enkä sen vuoksi haluaisi asiasta niin älytöntä numeroa tehdä. Toisaalta ei tämä varmaan mihinkään muutu jos aina antaa periksi eikä sovi asioista kunnolla. Ja sitten taas kun yrittää sopia niin lähtee mykkäkoulu käyntiin.

Niin, kuten alussa tuli sivuttua, niin tämmöistä 3kk nää minun suhteet on keskimäärin ollut. Toisaalta monesti sitä on tullut itse jätetyksi niin ainakin vaihtelu virkistäisi, jos tämän suhteen laittaisi poikki.

Tätä kirjoittaessa aloin muistelemaan, että taisipa joku muukin tässä ketjussa avautua raha-asioihin liittyen, pitäneepä selata ketjua taakse päin.
Yksinkertaistetaan.

Juokse!
 

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
Okei. Ensinnäkin, miksi ihmeessä mennä toisen autolla jos omakin olemassa? Pikkuasioissa auttaminen jne. ihan normaalia, mutta tonni parissa kuukaudessa henkilölle jota vasta alkanut tapaamaan? Kuulostaa minun korvaan oudolta heti.

Tsemppiä, mutta omaan korvaan tuo koko homma herättää heti muutamia varoitusmerkkejä.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Yksinkertaistetaan.

Juokse!
Tää on sinällään hauska, että tapasin siskoaan tuossa juhannuksen aikoihin. Hänen jossain vaiheessa sanoi mulle "juokse vielä kun voit" meidän molempien kuullen. No, voitte arvata osasinko ottaa tuota vakavissani.
Okei. Ensinnäkin, miksi ihmeessä mennä toisen autolla jos omakin olemassa? Pikkuasioissa auttaminen jne. ihan normaalia, mutta tonni parissa kuukaudessa henkilölle jota vasta alkanut tapaamaan? Kuulostaa minun korvaan oudolta heti.

Tsemppiä, mutta omaan korvaan tuo koko homma herättää heti muutamia varoitusmerkkejä.
Sen verran tätä pitänee avata, senkin uhalla että tässä oma henkilöllisyys* paljastuu, niin hänellä on useampi lemmikki ja nuita on pitänyt tässä kesän aikana käyttää eläinlääkärillä, niin sinne sitä rahaa on mennyt.

Ja joo tiedän sanomattakin, että pitäisi hänen pystyä itse kantamaan vastuun, kun on ne lemmikit ottanutkin. Toisaalta ymmärrän myös sen, että osa noista hoidoista on ollut yllättäviä ja niihin voi olla vaikea varautua. Mutta joo, pitäisi sekin osata huomioida niitä eläimiä ottaessa, eikä siinä kohtaa kun ne tulevat eteen.

No, näihin eläimiin liittyen voisi kirjoittaa oman lukunsa, pitkän viestin, mutta jääköön se nyt.

Voi tosiaan olla, että asettelen henkisiä piikkareitani lähtötelineisiin, siihen boltin ja gatlinin väliin, niin kirittäjien avustamana pääsen rivakasti irti tästä. Tai ainakin siirryn jo verryttelyradalle ottamaan lämpöjä, ettei sitten tule tule henkisiä revähdyksiä starttipistoolin laulaessa.

*Siinä mielessä että hän tai joku asioista tietävä tuttunsa tätä palstaa lukisi ja osaisi yhdistää asioita.
 

Spire

Jäsen
Voi hyvänen aika. Pitäisiköhän purkaa tänne tuntojaan.

Tässä on nyt tapailtu ja seurusteltu noin 3kk yhden naisen kanssa. Ilmeisesti minun elämän käsikirjoitukseen kuuluu että juuri tuon pidempään ne suhteet eivät sitten kestäkään, syystä tai toisesta. Tai ei me vielä olla mitään erottu mutta tässä kirjoittaessa mietin, että koska riittää.

Tässä nyt aamun iloksi saatiin riita päälle ja päivän suunnitelmat meni uusiksi, kun neiti otti itaeensä eilisiltaisen piikittelyn rahankäytöstä. Tarkemmin ottaen siitä, että päivän reissu olisi mennyt puhtaasti minun rahoilla. Ja luulin että piikittely meni huumorista, mutta näköjään vastapuoli otti sen ilmeisen tosissaan.

No, avataanpa tätä vielä hieman. Olin kyllä jo varautunut siihen, että minun rahoilla mennään, eli ei se minulle tosiaan ollut ongelma. Olen tässä 3kk aikana myös jeesannut häntä rahallisesti jonkin verran, puhutaan vajaasta tonnista. Ei minun tuloilla vielä kaada taloutta päälaelleen. Se, mikä minulla vain hiertää on kyseisen naisen asenne tätä jeesaamista kohtaan. Tuntuu ottavan tuon rahan saamisen melko itsestäänselvyytenä ja jos joskus asiasta huomauttaa, niin hänen kierrokset nousee hetkessä. Osan tuosta rahamäärästä olen "lainannut" mutta siitäkin lainasta jo olen sanonut tietyiltä osin, ettei tarvitse sitä murehtia. Loppuosasta ei vielä ole mitään kuulunut, vaikka onkin sanonut maksavansa.

Vastaava kävi tässä auton kanssa noin kuukausi sitten. Asutaan toistaiseksi eri paikkakunnilla ja olin käymässä hänen luonaan. Olen aika vapaasti antanut hänen käyttää minun autoa hänen luona ollessani. Kun sitten kerran erhdydin sanomaan että menisikö välistä omalla autollaan, niin siitäkös taas riemu repesi ja loppupäivä mökötettiin. Taustalla oli vielä sellainen ajatus, että pääsisi aikaisemmin asioilleen, kun juuri silloin ehdottaesani olin itse liikenteessä autollani ja ajattelin, ettei hänen tarvitsisi odottaa minua.

En tiedä, kai jonkun mielestä olen vain itsekäs paska, joka ei auta apua tarvitsevia. No, mielestäni olen auttanut ja kuten olen hänelle yrittänyt sanoa, niin olen häntä auttanut ja antanut auton lainaan useamman kerran, ja voin tehdä molempia myös jatkossa. Kun ei vaan ottaisi niitä niin itsestäänselvyytenä eikä suuttuisi niin kovin silloin, kun kieltäydyn. Noiden lainattujen rahojen osalta itsellä hiertää oikeastaan vain se, että tämän pohjalle on vaikea rakentaa luottamusta. Ollaan puhuttu yhteenmuutosta mutta jos sovituissa asioissa pysyminen on noin vaikeaa, niin hieman hankala tässä on rakentaa suurempaa luottamusta toiseen.

Enkä tiedä, meneekö tämä asia hänelle perille ennenkuin itselläni tulee mitta täyteen. Kai tässä on peiliin katsomisen paikkakin, että olisin jämerämpi esim tuon lainaamisen suhteen. Mutta kuten todettua, niin rahallisesti ei vielä maata kaada enkä sen vuoksi haluaisi asiasta niin älytöntä numeroa tehdä. Toisaalta ei tämä varmaan mihinkään muutu jos aina antaa periksi eikä sovi asioista kunnolla. Ja sitten taas kun yrittää sopia niin lähtee mykkäkoulu käyntiin.

Niin, kuten alussa tuli sivuttua, niin tämmöistä 3kk nää minun suhteet on keskimäärin ollut. Toisaalta monesti sitä on tullut itse jätetyksi niin ainakin vaihtelu virkistäisi, jos tämän suhteen laittaisi poikki.

Tätä kirjoittaessa aloin muistelemaan, että taisipa joku muukin tässä ketjussa avautua raha-asioihin liittyen, pitäneepä selata ketjua taakse päin.
En tiedä, minusta kuulostaa siltä että saisit vastata lähes kaikista yhteisistä kuluista jos muuttaisitte samaan talouteen. Toisen rahat olisivat omia rahoja, sinun omat yhteisiä. Ainakin tuon kuvauksen perusteella. Jos toinen ei suostu keskustelemaan lainkaan asiasta, niin vaikea nähdä suhteella tulevaisuutta.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Enkä tiedä, meneekö tämä asia hänelle perille ennenkuin itselläni tulee mitta täyteen. Kai tässä on peiliin katsomisen paikkakin, että olisin jämerämpi esim tuon lainaamisen suhteen. Mutta kuten todettua, niin rahallisesti ei vielä maata kaada enkä sen vuoksi haluaisi asiasta niin älytöntä numeroa tehdä. Toisaalta ei tämä varmaan mihinkään muutu jos aina antaa periksi eikä sovi asioista kunnolla. Ja sitten taas kun yrittää sopia niin lähtee mykkäkoulu käyntiin.
Varminta olisi jättää se lokki. Muutama tätä lopputulemaa edeltävä seikka kuitenkin saatteeksi.

Erityisen pahalta kuulostaa, että toinen osapuoli suuttuu tai loukkaantuu siitä, että asiasta puhutaan. Vai oletteko varsinaisesti edes puhuneet?

Sinun puoleltasi on täysin väärä tapa nostaa asia esille piikittelyn tai minkä hyvänsä leikkipuheen varjolla, kun ei tuo ole edes mikään tapa käsitellä asiaa. Koetapa asettua tämän toisen ihmisen asemaan. Olet lainaillut hövelisti rahaa, ja vielä loiventanut viestiä siihen tyyliin, ettei siitä "tarvitse murehtia". Nainen on sitten tehnyt työtä käskettyä ja ottanut etunojaa sinun rahalliseen apuusi, kun sille on ollut kaiketi asiallista tarvetta. Tässä on sekä sinulla että hänellä hieman epäselvä tilanne: onko nyt loppujen lopuksi ok, että rahaa ylipäätään lainataan, ja kuinka lainan mahdollisen takaisinmaksun kanssa menetellään, vai menetelläänkö mitenkään?

Neuvon seuraavaksi avaamaan keskustelun naisen kanssa raha-asioista sillä teemalla, että juteltuanne ja sovittuanne ymmärtäisitte molemmat asiat samalla tavalla, eikä kummankaan tarvitsisi potea pahaa mieltä. Jos haluat antaa tälle naiselle johonkin määrään saakka rahaa ilman takaisinmaksuvelvoitetta, niin anna toki, mutta hyväksy sitten myös itse se mitä sovitte. Sama tietysti koskien lainattua rahaa, eli sopikaa takaisinmaksusta jotakin selkeää ja laittakaa asia tarvittaessa vaikka paperille, niin ei jää mitään epäselvää.

Jos tällaisesta asiasta keskusteleminen ei naisen kanssa onnistu, eli tulee vain lisää suuttumista ja mököttämistä, niin tässä kohdassa kannattaa hyvästellä se lokki. Pääset vielä suht halvalla ja vähäisin mieliharmein. Samaa meininkiä olisi todennäköisesti luvassa jatkossakin, eikä pelkästään raha-asioihin rajoittuen.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Varminta olisi jättää se lokki. Muutama tätä lopputulemaa edeltävä seikka kuitenkin saatteeksi.

Erityisen pahalta kuulostaa, että toinen osapuoli suuttuu tai loukkaantuu siitä, että asiasta puhutaan. Vai oletteko varsinaisesti edes puhuneet?

Sinun puoleltasi on täysin väärä tapa nostaa asia esille piikittelyn tai minkä hyvänsä leikkipuheen varjolla, kun ei tuo ole edes mikään tapa käsitellä asiaa. Koetapa asettua tämän toisen ihmisen asemaan. Olet lainaillut hövelisti rahaa, ja vielä loiventanut viestiä siihen tyyliin, ettei siitä "tarvitse murehtia". Nainen on sitten tehnyt työtä käskettyä ja ottanut etunojaa sinun rahalliseen apuusi, kun sille on ollut kaiketi asiallista tarvetta. Tässä on sekä sinulla että hänellä hieman epäselvä tilanne: onko nyt loppujen lopuksi ok, että rahaa ylipäätään lainataan, ja kuinka lainan mahdollisen takaisinmaksun kanssa menetellään, vai menetelläänkö mitenkään?

Neuvon seuraavaksi avaamaan keskustelun naisen kanssa raha-asioista sillä teemalla, että juteltuanne ja sovittuanne ymmärtäisitte molemmat asiat samalla tavalla, eikä kummankaan tarvitsisi potea pahaa mieltä. Jos haluat antaa tälle naiselle johonkin määrään saakka rahaa ilman takaisinmaksuvelvoitetta, niin anna toki, mutta hyväksy sitten myös itse se mitä sovitte. Sama tietysti koskien lainattua rahaa, eli sopikaa takaisinmaksusta jotakin selkeää ja laittakaa asia tarvittaessa vaikka paperille, niin ei jää mitään epäselvää.

Jos tällaisesta asiasta keskusteleminen ei naisen kanssa onnistu, eli tulee vain lisää suuttumista ja mököttämistä, niin tässä kohdassa kannattaa hyvästellä se lokki. Pääset vielä suht halvalla ja vähäisin mieliharmein. Samaa meininkiä olisi todennäköisesti luvassa jatkossakin, eikä pelkästään raha-asioihin rajoittuen.
Tässä oli kyllä viesti täynnä asiaa, kiitos tästä. Ja kiitos muillekin mielipiteensä antaneille, hyviä ajatuksia tullut kaikilta.

@Pisin Kääpiö 186cm olet oikeassa siinä, että lähestymistapani ei ole ollut oikea, kun olen asiasta piikitellyt, peilattuna siihen miten olen itse aiemmin toiminut.

Olen hänelle kyllä aiemmin Ihan vakavssti ottaen aiheesta puhunut ja sehän taisi päättyä tuloksettomssti. Sen verran olen ollut hänelle armollinen (ehkä tarpeettomasti), että hän on ollut melko kovan stressin alla töistä ja lemmikeistä johtuen. Niin olen ajatellut, että annan tämän asian nyt olla sen aikaa kun saa tuon stressikuorman lievennettyä (toivottavasti purkautuu nyt kun pääsi lomalle) ja käydä sitten aiheen kunnolla läpi kanssaan. Katsoo sitten onko lopputuleman kanssa yhteiselolle edellytyksiä.

Mutta vielä itseäni toistaen, nyt kun toinen kirjoittaja sen sanoi, en ole tainnut omalta osaltanikaan toimia parhaalla mahdollisella tavalla. On nämä tilanteet myös hyviä itsetutkiskelun paikkoja.
 

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
En tiedä olenko sitten itse tunteeton tai kylmä, mutta jos tapailemallani henkilöllä on eläin, hän kyllä vastaa siitä itse. On ne menot yllättäviä tai ei. Ihan selvä juttu. Vaikea tosiaan sanoa kun toisen elämä mutta oudolta ainakin omaan ajatusmaailmaan kuulostaa.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
En tiedä, minusta kuulostaa siltä että saisit vastata lähes kaikista yhteisistä kuluista jos muuttaisitte samaan talouteen. Toisen rahat olisivat omia rahoja, sinun omat yhteisiä. Ainakin tuon kuvauksen perusteella. Jos toinen ei suostu keskustelemaan lainkaan asiasta, niin vaikea nähdä suhteella tulevaisuutta.

Tämähän se. Ja luultavasti tähän päälle pääsee ostamaan kallista merkkitavaraa, ja jos ei osta, niin ei rakasta.

Juoksisin ja lujaa.
 
Tätä kirjoittaessa aloin muistelemaan, että taisipa joku muukin tässä ketjussa avautua raha-asioihin liittyen, pitäneepä selata ketjua taakse päin.
Täällä ainekin HEP, samojen ongelmien kanssa pari vuotta taaksepäin painineena ja tänne niistä avautuneena.

Toivottavasti et katso ongelmia sinisilmäisenä, vähintään kunnon keskustelulle on tilausta. Ehkä kannattaa pahoitella omaa lähestymistapaa ja tikkuisuutta, mutta kertoa kuitenkin asiat kuten sinä ne näät ja koet.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Voi hyvänen aika. Pitäisiköhän purkaa tänne tuntojaan.

Tässä on nyt tapailtu ja seurusteltu noin 3kk yhden naisen kanssa. Ilmeisesti minun elämän käsikirjoitukseen kuuluu että juuri tuon pidempään ne suhteet eivät sitten kestäkään, syystä tai toisesta. Tai ei me vielä olla mitään erottu mutta tässä kirjoittaessa mietin, että koska riittää.

Tässä nyt aamun iloksi saatiin riita päälle ja päivän suunnitelmat meni uusiksi, kun neiti otti itaeensä eilisiltaisen piikittelyn rahankäytöstä. Tarkemmin ottaen siitä, että päivän reissu olisi mennyt puhtaasti minun rahoilla. Ja luulin että piikittely meni huumorista, mutta näköjään vastapuoli otti sen ilmeisen tosissaan.

No, avataanpa tätä vielä hieman. Olin kyllä jo varautunut siihen, että minun rahoilla mennään, eli ei se minulle tosiaan ollut ongelma. Olen tässä 3kk aikana myös jeesannut häntä rahallisesti jonkin verran, puhutaan vajaasta tonnista. Ei minun tuloilla vielä kaada taloutta päälaelleen. Se, mikä minulla vain hiertää on kyseisen naisen asenne tätä jeesaamista kohtaan. Tuntuu ottavan tuon rahan saamisen melko itsestäänselvyytenä ja jos joskus asiasta huomauttaa, niin hänen kierrokset nousee hetkessä. Osan tuosta rahamäärästä olen "lainannut" mutta siitäkin lainasta jo olen sanonut tietyiltä osin, ettei tarvitse sitä murehtia. Loppuosasta ei vielä ole mitään kuulunut, vaikka onkin sanonut maksavansa.

Vastaava kävi tässä auton kanssa noin kuukausi sitten. Asutaan toistaiseksi eri paikkakunnilla ja olin käymässä hänen luonaan. Olen aika vapaasti antanut hänen käyttää minun autoa hänen luona ollessani. Kun sitten kerran erhdydin sanomaan että menisikö välistä omalla autollaan, niin siitäkös taas riemu repesi ja loppupäivä mökötettiin. Taustalla oli vielä sellainen ajatus, että pääsisi aikaisemmin asioilleen, kun juuri silloin ehdottaesani olin itse liikenteessä autollani ja ajattelin, ettei hänen tarvitsisi odottaa minua.

En tiedä, kai jonkun mielestä olen vain itsekäs paska, joka ei auta apua tarvitsevia. No, mielestäni olen auttanut ja kuten olen hänelle yrittänyt sanoa, niin olen häntä auttanut ja antanut auton lainaan useamman kerran, ja voin tehdä molempia myös jatkossa. Kun ei vaan ottaisi niitä niin itsestäänselvyytenä eikä suuttuisi niin kovin silloin, kun kieltäydyn. Noiden lainattujen rahojen osalta itsellä hiertää oikeastaan vain se, että tämän pohjalle on vaikea rakentaa luottamusta. Ollaan puhuttu yhteenmuutosta mutta jos sovituissa asioissa pysyminen on noin vaikeaa, niin hieman hankala tässä on rakentaa suurempaa luottamusta toiseen.

Enkä tiedä, meneekö tämä asia hänelle perille ennenkuin itselläni tulee mitta täyteen. Kai tässä on peiliin katsomisen paikkakin, että olisin jämerämpi esim tuon lainaamisen suhteen. Mutta kuten todettua, niin rahallisesti ei vielä maata kaada enkä sen vuoksi haluaisi asiasta niin älytöntä numeroa tehdä. Toisaalta ei tämä varmaan mihinkään muutu jos aina antaa periksi eikä sovi asioista kunnolla. Ja sitten taas kun yrittää sopia niin lähtee mykkäkoulu käyntiin.

Niin, kuten alussa tuli sivuttua, niin tämmöistä 3kk nää minun suhteet on keskimäärin ollut. Toisaalta monesti sitä on tullut itse jätetyksi niin ainakin vaihtelu virkistäisi, jos tämän suhteen laittaisi poikki.

Tätä kirjoittaessa aloin muistelemaan, että taisipa joku muukin tässä ketjussa avautua raha-asioihin liittyen, pitäneepä selata ketjua taakse päin.

Kyllähän jokainen mies (ja miksei nainenkin) tekee myös karhunpalveluksen kumppanilleen, jos totuttaa tämän siihen, että ei tarvitse itse vastata omista kuluistaan. Kuuluisin esimerkki siitä, mihin tällainen voi johtaa on perhe Koivun kovasti esillä ollut asia, ja vastaavaa ilmiötä sitten pienemmän pinkan pariskunnilla vähän pienemmässä mittakaavassa.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Itselläni oli joskus päinvastainen tilanne ( no ei ehkä päinvastainen).
Parikymppisiä ja eri paikkakunnilla, kävin työttömyystuilla hänen luona 1-2x/kk. Maksoin tietenkin matkat ihan itse ja josain raossa kitis, että pesuaine maksaa kun olin n. 1vk hänen luona kerrallaan, seuraavalla kerralla vein vittuilakseni sinne pesuainetta :D
Kaikki muut hoidettiin yhteisesti ja kun joskus muutettiin yhteen niin tietenkin yhteisesti.
Yleisesti ottaen suhteen alkuvaiheessa maksoin way over enemmin näkemisestä/puheluista kuin hän (hänelle oli tärkeämpää soittaa kavereille kuin rakkaalle poikaystävälle), hän halusi minun soittavan hänelle kun oma lasku oli iso ja 99 ne tosiaan oli isot.
 

Alejandro

Jäsen
Oma ihana puolisokin käy välillä hermoille, mutta nyt oli pakko näyttää hänelle yllä olevan palstaveljen tapaus. Tokaisi, että jo ennen puoliväliä viestiä neuvoisi jättämään kyseisen naisen. En siis halua irvailla sinulle @lasaleiko, mutta todella järkyttävältä kuulostaa. Ei tuollaista jaksaisi.
 

rpeez

Jäsen
Tuosta @lasaleiko n tapauksesta tulin ajatelleeksi, että omaakin parisuhteessa ja perheessä on aina harmittanut hieman sellainen naispuolisten asenne että miehen jousto heidän eteensä jotenkin kuuluu asiaan. Esimerkiksi autolla kyydittämistä pyydetään usein esimerkiksi tyylillä että pelastaakseen heidän elämästään 20 minuuttia, minun pitäisi ajaa joku pidempi lenkki johon minulla menee extraa tunti elämästäni. He eivät edes huomaa asiaa tai välitä siitä. Tai no, tytär sentään joskus kiittää ponnisteluista.
Toki välillä nurisen asiasta, mutta "juokse" juna on mennyt jo aikoja sitten, ja tämmöiset on enää lähinnä ihmettelyä ja pohdiskelua onko kovinkin tyypillistä naisille.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuosta @lasaleiko n tapauksesta tulin ajatelleeksi, että omaakin parisuhteessa ja perheessä on aina harmittanut hieman sellainen naispuolisten asenne että miehen jousto heidän eteensä jotenkin kuuluu asiaan. Esimerkiksi autolla kyydittämistä pyydetään usein esimerkiksi tyylillä että pelastaakseen heidän elämästään 20 minuuttia, minun pitäisi ajaa joku pidempi lenkki johon minulla menee extraa tunti elämästäni. He eivät edes huomaa asiaa tai välitä siitä. Tai no, tytär sentään joskus kiittää ponnisteluista.
Toki välillä nurisen asiasta, mutta "juokse" juna on mennyt jo aikoja sitten, ja tämmöiset on enää lähinnä ihmettelyä ja pohdiskelua onko kovinkin tyypillistä naisille.
Se on varmaan se ”hinta”, jota miehet joissakin parisuhteissa maksavat naisten metatöistä.

Kurjalta tuntuu, jos kumpi osapuoli tahansa kokee olevansa toisen juoksutettava.

Kiitos on muuten kummallisen vähän huomioitu asia. Miksei voi kiittää puolisoaan arkisissa asioissa siinä kuin muitakin ihmisiä.
 

Pulle Nah

Jäsen
Suosikkijoukkue
Palevan Kallo
Tässä oli kyllä viesti täynnä asiaa, kiitos tästä. Ja kiitos muillekin mielipiteensä antaneille, hyviä ajatuksia tullut kaikilta.

@Pisin Kääpiö 186cm olet oikeassa siinä, että lähestymistapani ei ole ollut oikea, kun olen asiasta piikitellyt, peilattuna siihen miten olen itse aiemmin toiminut.

Mutta vielä itseäni toistaen, nyt kun toinen kirjoittaja sen sanoi, en ole tainnut omalta osaltanikaan toimia parhaalla mahdollisella tavalla. On nämä tilanteet myös hyviä itsetutkiskelun paikkoja.
PIikittely ei ole kyllä koskaan mikään hyvä tai rakentava tapa keskustella, tässä varsinkaan, kun itse olet "antautunut" hyväksikäytettäväksi.

Toisaalta, missä tilanteessa tahansa, kun kerron toiselle missä oma raja menee ja toinen siitä suuttuu, alkaa mököttää, tms. niin tulee mieleen, että olenko toiselle arvokas vain siinä tapauksessa, että tanssin hänen pillinsä mukaan? Tavallaan hyödyllinen idiootti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös