Palaan tähän vielä… Uuden tutkaparini scouttaus alkoi siis oikeastaan heti kun edellinen franchisepelaaja nosti kytkintä kilpailevan seuran offersheetin myötä.
Pelaajatarkkailun perusteella tarjosin alkuun vain try-out sopimusta, missä ilman harjoituksia suoraan askiin hypättynä pelitaktiikka oli varsin suoraviivainen one-timerista sisään… Treenien myötä kuitenkin pelikuviot alkoi monipuolistua ja lopulta löytyi myös yhteistä tekemistä kaukalon ulkopuolisista asioista.
Muutaman kuukauden jälkeen tutkapari alkoi vaatia toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, mikä pelillisiin asioihin vedoten olikin ihan perusteltua, mutta kasvattajaseuralle uusi rekry on aina haasteellinen.
GM pohti ettei palanen sovi rebuild vaiheessa olevaan seuraan kun oma pelaajatuotanto vaatii peliajasta puolet ja niiden kanssa uusi tutkapari ei voi pelata kuin hajavaihtoja.
Peliaikakysymyksestä käytiin vääntöä muutaman maajoukkuetauon ajan, mutta lopulta päädyttiin virallistamaan sopimus reunaehdolla että peliaikaa on luvassa vain 50:50.
Tässä kohtaa sopimus piti saattaa julkiseksi faceen. Seuran oma tiedote keräsi 5 näyttökertaa, mutta vahvistuksen oma tiedote saikin päivässä 200 tykkäystä.
Tämän jälkeen valmennukselle tuli kaudella isoja haasteita peluuttamisessa. On ihan eri asia pitää kaveria kärkikentissä try-out sopimuksella, kuin kausisopimuksella seilaamassa kärkikentän ja poppariosaston välillä.
Ja nyt tullaankin allekirjoittaneen omaan ongelmaan: onkin tuskastuttavan haastavaa yhdistää seurustelusuhde ja lapset. Siis se kuulostaa helpolta kun lapset on puolet ajasta äidillään, mutta puolet ajasta eivät. Minä en saanut tuota toimimaan missään vaiheessa oikein. Toki jos lapset olisi isompia, niin mikäs siinä, mutta pienin on vielä aika pieni.
No tilanne meni lähes jatkuvaksi kiukutteluksi ja kasvattajaseuran valmennukselle oli lopulta aika helppo päätös purkaa sopimus. Sisäinen ristiveto oli liikaa ja myrkytti pukukopin.
Mutta nyt kengityn pelaajan taholta tarjotaankin try-out sopimusta lisämerkinnällä FWB. Tuosta voisi melkein jopa tarttua kiinni. Tää on kuitenkin maalintekopeli. Tässä kohden naikkonen on puolestani vapaa löytämään itselleen haluamansa parisuhteen, itse en pysty sitä tarjoamaan.
Mutta miksi 24/7 PARISUHDE on joillekin ihmisille niin tärkeä ja ulkopuolisille näytettävä asia? Eikö oikeasti riitä ”ei mitään vakavaa” vaan suhteen pitää aina kehittyä ”seuraavalle tasolle” kunnes se onkin vakavaa.
No tämä try-out FWB-sopimus päättyikin jo muutaman viikon jälkeen kun tutkapari sai uutta tarjousta toisesta sarjasta. Teksti-TV:n 235 sivulta voi seurailla miten tuolla menee, mutta tiedä kannattaako kuinka paljon tuohon kaveriosuuteen sitten lopulta panostaa….
Siis toivon tälle naisihmiselle pelkästään hyvää ja toivon että löytää parisuhteensa. Itsestäni en vain saanut revittyä riittävästi, että olisin puolikkaine perheineni ollut soppaa hämmentämässä 100% sitoutumisella parisuhteeseen ja heittäytymään jaettuun elämään.
Tietty harmittaa, että meni sormien läpi tämä pakkaus.
Mutta huomaan myös, että oma toipuminen tuosta vuoden takaisesta shokkierosta 25 vuoden yhdessä kulkemisen jälkeen on yhä kesken.
No, joku fiksu palstavelihän sen täällä aikanaan laski:
”Kuinka pitkä aika pitää olla seurustelusuhteen jälkeen taukoa, että on toipunut ja valmis aloittamaan seuraavan suhteen?”
Vastaus: Seurusteluaika jaettuna kahdella.
-> neljä viikkoa seurustelua, kaksi viikkoa taukoa ennen seuraavaa suhdetta.
-> vuosi seurustelua, puoli vuotta taukoa
-> 25 vuotta, 12,5 vuotta taukoa (!)
Tällä laskukaavalla voisin siis harkita seurustelua 2034 vuoden juhannuksena.
Nykyfiilis: kuulostaa oikeansuuntaislta…