Naisasiat

[king of the jungle]

aspojen lähestymistä kokemusta kellään? eräs uudehko vakkarikaupan kassa jäänyt mieleen, kun ollut jonkin sortin hymyilyä jne hänen kanssaan (joo tiedostan, että kuuluu työnkuvaan olla ystävällinen jne). Lieneekö parasta heittää lappu, jossa numero ja pallo hänelle jos kiinnostusta edes löytyy?

Näissä kannattaa ajatella, että elämä on liian lyhyt, jos ei koita, ei voita, eli hanaa vaan!

Kannattaa kuitenkin valita tilanne hyvin, eli vaikka itsellä riittäisi itsevarmuutta ja itsetuntoa kysellä kahville ja puhelinnumeroita täyden kassajonon odottaessa takana, niin tilanne saattaa toiselle osapuolelle olla hyvinkin kiusallinen ja vaivaannuttava.
Ei tuollainen lappu välttämättä huono ole, mutta kannattaa siinä jotain sanoakin tilanteessa, että ei vain sujauta lappua kouraan ja pyytää olemaan yhteydessä, jos kiinnostaa. Joku pieni kommentti a'la "Moikka, sä vaikutat jotenkin tosi kiinnostavalta ihmiseltä, jos sua kiinnostaa joskus lähteä kahville tai vastaavaa, niin tässä on mun numero, toivotan nyt sulle upeaa päivänjatkoa" ja siihen vielä lämmin hymy päälle.

Itselläni on pari kokemusta asiakaspalvelijoiden "kalastelusta".

Vuosia sitten lähikaupassa oli eräs ihan uskomattoman upeat silmät omaava neito.
Jossain kohtaa päätin, että nyt on kyllä toimittava, mutta aina tuntui neito olevan kassalla töissä ja kaupassa suht paljon kuhinaa, niin ikinä en uskaltanut tai halunnut laittaa neitoakaan siihen asemaan kassatöissä.
No mä kävin pari viikkoa päivittäin siellä kaupassa saadakseni jonkun hyvän sauman neidon kanssa.
Sitten yhtenä kertana "tärppäsi", kun tämä oli yksinään hyllyvälissä ja kävin sitten kohteliaasti kysymässä kahville.
Todella kohteliaasti sanoi, että valitettavasti joutuu kieltäytymään kutsusta, koska hänellä on jo poikaystävä.
Toivotettiin siinä toisillemme sitten hyvät päivänjatkot ja se siitä, mutta jäi kuitenkin hyvä fiilis siitä kohtaamisesta ja omasta rohkeudesta vihdoin kysyä.
Jonkun reilun viikon kuitenkin välttelin kyseistä kauppaa, kun ei vain "pokka" riittänyt mennä.
Sitten kuitenkin keräsin itseni ja siellähän se neito oli kassalla ja hymyiltiin toisillemme vähän puoliksi naurahtaen ja toivotettiin toisillemme taas upeaa viikonloppua.
Eli mihinkään ei johtanut, mutta hyvä fiilis jäi ja haluan uskoa, että ehkä neidollekin se oli jopa pieni piristys ja itsetunnon nostatus.


Toinen kerta tapahtui sitten urheiluvälineliikkeessä ja tämä oli ihan hetkessä elämistä.
Kävin kenkiä ostamassa ja sellainen huikean huumorintajun omaava neito tuli rennosti kyselemään tarvitsenko apua. Jotenkin meillä lähti se juttu tosi hyvin lentämään ja heiteltiin kaikenlaista vitsiä muun muassa mun jalassa olleista kengistä, jotka tarjosin heille vaihdossa, mutta jotka hänen mielestään kuului jo ongelmajätteeseen yms.
Otin siitä sitten uudet kengät kainaloon ja neitokin jatkoi matkaansa kassalle.
Tuli heti fiilis, että tuohon mä haluan tutustua ja siinä sitten pyörin vartin verran "katselemassa" vaatteita ja odottelin, että kassalla tulisi hiljaista ja voisin iskeä rauhassa paikalle.
No paikka tuli ja kassalle päästessäni neidon kollega tuli siihen myös pyörimään ja kirosin päässäni, että voi nyt perkele mene nyt siitä jonnekin.
Tyyppi lopulta häipyi takavasemmalle ja oltiin siinä sitten kahdestaan. Neito kyseli mun halua liittyä johonkin heidän klubiinsa ja jotta sain pidennettyä keskustelua ja aikaa kerätä rohkeutta, niin siinä sitten suostuin ja kyseli mun yhteystietoja.
Jossain kohtaa päätin sanoa, että "Hei muuten, ota se mun numero ylös ja laittele viestiä".
Neito siihen totesi, että ei hän oikein voi asiakkaiden tietoja noin vain ottaa ja heitin vain, että saat nyt multa poikkeusluvan mun puhelinnumeroon, johon neito hymähti ja ei oikein sen enempää todennut.
Tuli kengät ostettua ja toivotettua hyvää päivänjatkoa.

Itse en asiaa enää sen kummemmin edes ajatellut, mutta pari päivää siitä sieltä tuli neidolta viestiä ja lopputuloksena oli, että tapailtiin muutama kuukausi.

 

[WildCore]

Kirjoittaa sen oman numeron ja nimen kympin seteliin, ei tarvitse tuhlata paperia ja samalla voi näyttää kuinka varakas on ;)

Kassat tekevät työtään ja osa sitä on hyvä asiakaspalvelu. Hyvään tai itseasiassa erinomaiseen palveluun kuuluu ystävällisyys ja monella se tarkoittaa sitä, että hymyilee ja ottaa katsekontaktia asiakkaaseen. Aika helposti sen voi tulkita niin, että kassa olisi jotenkin ihastunut asiakkaaseen. Ehkä siinä vaiheessa voisi hälytyskellot alkaa soimaan, jos tälläistä käytöstä on jatkunut pidempään ja pelkkä hymyily ja katselu vaihtuu jutusteluun.

Mutta niin kuin jo ohjeistettiin, ei yrittämällä mitään häviä. Kiusallista se voi jatkossa olla asioida kassan kanssa, mutta onneksi on pikakassat:)

 

[J.K.]

Onhan sitä tosiaan itsekin tullut muutamaa aspaa lähestyttyä tässä lähivuosina. Erään luonne oli ihan 5/5 ja eräs päivä pelastin hänen päivän, kun ostin suklaata ja annoin hänelle (oli jotain häsläystä töissä ja joutui olemaan ylitöissä yksin jne). Oli vain naimisissa. Sitten jatkossa jultetiin niitä näitä, niinkuin ennenkin. Toinenkin tapaus oli jo parisuhteessa, mutta ihan kavereita hänen kanssaan, kun pyöritään samoissa baareissa ja tapahtumissa. Hänen kanssaa yleensä vaihdellaan kuulumiset. Että ei nuo yritykset ihan pieleen ole mennyt, tullut ainakin uusia tuttuvuuksia. Koittanut lukea tätä uutta tapausta, että miten käyttäytyy muiden kanssa, en ainakaan ole tuon sortin hymyilyä (kuin sitä perus aspahymyä) tullut huomattua muita kohtaan. Noh, katsellaan miten hommat lähtee jos päätän asialle uskaltaa tehdä jotain.

 

[BOL]

Näissä kassatapauksissa antaisin sellaisen vinkin, että jos näette usein, kannattaa odottaa sitä, että kassa tekee itse jonkinlaisen aloitteen. Aloitteella tarkoitan jotain muuta jutustelua kuin hyvää asiakaspalvelua. Ongelma tässä tosin on se, että kaikki eivät osaa erottaa kohteliaisuutta ja flirttiä. Jos on joku kaveri, jonka tietää olevan hyvä ihmistuntija, hänet kannattaa ottaa tulkitsijaksi mukaan, jos on ihan tosimielellä mukana. Paras paikka kaverille on olla jonossa seuraava tai mieluummin jopa sitä seuraava asiakas, jotta voi tulkita kassan kehonkieltä rauhassa. Jos lähikaupassa tulee asioitua usein, kovin kevyin perustein en lähtisi kassaa tapailemaan, ellei aloite tule kassalta itseltään.

Oikeastihan pakkien saamisella ei ole merkitystä, koska kaikki saa joskus pakkeja, vähintään epäsuorasti. Ongelmaksi tulee kuitenkin usein se, että se/ne vaikuttaa itsetuntoon ja rohkeuteen lähestyä naisia jatkossa. Aika usein tuntuu myös, että monet kokemattomammat ja sosiaalisesti vähän kömpelömmät ihastuvat kassoihin, kun ovat saaneet hyvää asiakaspalvelua ja ulkonäkö miellyttää. Kun käytöstä on tulkittu väärin, on laitettu itsensä likoon ja kysytty kahville ja saatu pakit, sen jälkeen tulee häpeä, ei kehdata mennä enää lähikauppaan, kun kassa on duunissa eikä uskalleta enää tehdä aloitetta niidenkään kanssa, joiden kanssa treffit voisi oikeasti onnistuakin. Siksi sanoisin, että niiden, joilla on hyvä itsetunto ja kestävät pakkeja hyvin, kannattaa rohkeammin kokeilla pokailla kassoja kuin niiden, joiden itsetunto ottaa osumaa helposti ja jotka jättävät jatkossa potentiaalisemmatkin pokailut väliin.

Minulla on nuoruudestani kokemuksia kassaneidin työstä ja ainoastaan kaksi kertaa minua yritettiin pokailla. Ja nämäkin olivat vapaa-ajalla ravintolassa. Toinen oli tuttu perheenisä, joka kouri persettäni innokkaasti ja toinen sellainen hiljainen hissukka vakkariasiakas-nuorimies, joka sai päähänsä, että olemme kavereita, kun olimme nyt sattuneet samaan aikaan samaan yökerhoon ja minä myyn hänelle arkisin päivittäistavaroita. Kassalla ollessa selvästi näki joistain miehistä, että kiinnostusta olisi ollut johonkin asiakaspalvelutapahtumaa syvempään tuttavuuteen, mutta onneksi kukaan ei ikinä tehnyt aloitetta. Itse en olisi kokenut mitenkään siistinä, jos joku olisi kesken mun duunivuoron kysynyt mua kahville ja vaikka olisi muuten ollut ihan mielenkiintoinenkin tyyppi, olisin todennäköisesti sanonut "ei" ihan vain tilannetajun puutteen vuoksi. Jos joku olisi halunnut tutustua muhun paremmin esim. niin oikea tapa mulle olisi ollut heittää vaikka seuraava lause: "Jos sulla ei ole mitään duunipäivän jälkeen, niin ollaan muutaman frendin kanssa tossa lähibaarissa yksillä. Tule käymään, jos jaksat."
Tällainen toimintatapa olisi taannut sen, että mulle jäi mahdollisuus sekä joko mennä tai kieltäytyä menemästä. Lisäksi, en olisi tavannut vain tätä tyyppiä, vaan "tyypit" ja sekin olisi tapahtunut julkisella paikalla. Jos olisin ollut kiinnostunut, mutta ajankohta vain oli huono, olisin voinut sen kertoa ja jättää oven auki ehdottaa jotain muuta ajankohtaa heti tai joskus myöhemmin. Jos taas en olisi ollut kiinnostunut, olisin voinut joko sanoa sen suoraan tai jättää menemättä. Joka tapauksessa kaikilla olisi ollut mahdollisuus "säilyttää kasvonsa". Jos kavereita on monta, ei ole mitenkään tavatonta, että mukaan pyydetään "hyviä tyyppejä" ilman sen suurempaa pokausta. Jos jotain olisi sitten kehittynyt, niin se olisi tapahtunut muualla kuin treffikutsuna työvuoron aikana.

 

[Fiftie]

Ite oon ymmärtäny, että siellä kassalla ei oikein tykätä, jos joku random mies tulee pyytämään treffeille. Ei tietenkään nyt kosketa jokaista varmastikkaan.

Varmaan juuri tämä kun ihmiset ei osaa erottaa hyvää asiakaspalvelua ja flirttailua. Ei sillä, että itellä riittäisi rohkeus moiseen ylipäätään.

 

[Fiftie]

Nyt poistettu yks nainen joka somesta, josta tässä aikaisemmin puhuin. Kokeilin toissa päivänä whatsapissa kysellä kuulumisia, mutta eipä edes ole lukukuitannut vielä viestiä. Kyllä se snapchatista poisto oli selkeä viesti.

En tiedä helpottiko tämä asia vai kävikö toisinpäin.

 

[KiVi]

@J.K.

Olin nuorena miehenä kassatöissä opintojen ohessa. Vakioasiakkaana oli oikein miellyttävän oloinen n. kolmevitonen herrasmies. Juttelimme aina niitä näitä ja pohdimmepa myös, olemmeko nähneet jossain aiemmin, kun oli niin tutun oloiset naamat.

Irtisanouduttuani kerroin sitten tietysti kivoille vakkareille, että lähden muuten menee täältä. Tämä miellyttävä herra kaivoi sitten viimeisellä viikollani rohkeutensa ja piirusteli puhelinnumeronsa kassakuittiin ja antoi minulle. Olin hiukan vaivaantunut.

Täytyy tosin sanoa, että kyllä meillä ajatukset sen verran hyvin meni yhteen, että illan verran mietin, että olenko homoseksuaali vai en, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että en vaan niin tippaakaan, niin jäi soittamatta.

Yhteenvetona ehkäpä, että saahan sitä aina pyytää, eikä siitä kukaan rikki mene, mutta kuten muutama aiempi taisi mainita, kannattaa yrittää ihan järjen kanssa miettiä ensin, tuliko vastapuolelta vihreää valoa asialle.

 

[Torsti]

Joskus tuli mentyä aina Prismassa samalle kassaneidille jos oli vuorossa. Juteltiin sekä ostoksista, että yhä enemmän muusta. Kerran sanoi leffasta tullessani ja siitä keskustellessamme, että häntä kun ei kukaan vie koskaan leffaan (tai hänellä ei ole ketään kuka veisi leffaan). Rekisteröin tämän kyllä, mutta silloinen avioliittoni esti minua tarttumasta vihjeeseen.

Joskus olen kyllä asiakkaana hotellin aspan kanssa päässyt hänen kutsumanaan ensin oluelle ja seuraavalla viikolla ihan kahville saakka. Tosin kahveja hän ei yksiössään tarjonnut, enkä niitä kyllä osannut niin kaivatakaan.

 

[ZayWest]

Tulkoon sanomista tästä avautumisesta, mutta puhun rehellisesti ja enkä päästä itseäni helpolla. Pahoittelut jo etukäteen.

Eilen illalla päättyi puolen vuoden etäsuhde. Viikko sitten kävimme keskustelun että otamme etäisyyttä jonkin verran. Viikko oli oma linja ja tässä olen kärsinyt helvetisti joka ilta. Syyttänyt itseäni kun ehdotin tätä. Hän kuitenkin oli samoilla linjoilla. Olimme hyvin tiiviisti yhteydessä helmikuusta saakka.

No, hän kävi luonani monesti ja meillä oli 80% taikaa. Hän puhui kaksoisliekistä, seksi oli erinomaista ja puhuimme kaikesta. Aivan kaikesta. Hän puhui hirvittävistä existään useasti ja yyhoona lapsensa biologisesta isästä joka ei halunnut olla lapsensa kanssa. Puhui useasti myös miten vanhemmille viinaa maistuu aina kun töistä oli vapaata. Minä kuuntelin, ymmärsin ja en tässä iässä häiriintynyt vaikka puhui panoistaan, elämänsä kauheita asioista sekä no, kaikesta. Minua kiinnosti.

En tuominnut sanallakaan mitään mitä hän kertoi. Tuin ja halusin ymmärtää. Tämä on luonteeni myös. Hänellä oli verkosto kunnossa ja elämä. Lasta hoiti vanhemmat. Hän ei tajunnut ettei minulla ollut mitään verkostoa ja koira vastuulla. Minun oli mahdoton mennä hänen luokseen. Hän toivoi että luovun koirasta. Lopettaisin jopa otuksen. Jotta pääsisin irti kaikesta ja hänenkin luokseen.

Minä tein virheitä alkoholin suhteen kun näimme. Kadun tuota kun tiesin ettei hän pidä siitä vaikka joi kanssani. Olen myös ollut omaishoitaja 10 vuotta, suhteet olleet yhtä iltaa ja tuo on syy kun en pysty investoimaan toiseen. Tai ole pystynyt. Tämä nainen vei mukanaan kun olimme hyvin erilaisia, mutta vastakohdat täydensivät. Meillä oli 80 pinnaa hyvää ja 20 huonoa. Hän näki vain huonot. Ei sitä miten vietimme upeaa aikaa paljon monella tasolla.

Ja syytän itseäni vaikka teksti antaa muun kuvan. Parisuhde osui vaikeaan hetkeen kun elämäni koki ison muutoksen enkä missään nimessä olisi saanut antaa tunteille valtaa. Ja virheitäni häpeän. Hän syytti että tuhosin jutun. Ymmärrän pointin ja nyt alkaa kuuluisa "aika parantaa" -operaatio.

Eilen illalla suhde päättyi lopullisesti. Hän otti yhteyttä ja kertoi että olisi kiva olla kaveri kun hänellä oli lomaviikko ollut. Oli heti mennyt tinderiin, löytänyt uuden miehen ja hänen kanssaan aikaa viettänyt. Ylisti miten kiva loma ollut. En tiedä miten pelikirja näissä menee, mutta annoin palautetta hänelle suhteemme ajasta. Toivoin kaikkea hyvää hänen lapselle ja olin myös mulkku. Toivotin onnea että löytäisi kaikista panoista puhutun miehen joka ei hylkäisi lasta, biologinen isä kiinnostuisi lapsestaan ja häntä ei haukkuisi joku psykopaatti.

Yritti lopuksi haukkua minua, lopetin puhelun ja blokkasin hänet kaikkeen älyluuriin liittyen.

Sekava vuodatus, mutta jumalauta miten voi sattua. Tai ehkä pettymys siihen ettei toinen jaksanut edes kuutta päivää miettiä meitä vaan heti piti uusi mies etsiä.

Lopuksi: Minä en virheitäni peittele. Tämän haluan alleviivata. Minulla oli opiskeltavaa suhteessa olosta ja aikamme oli väärä. Oma palapeli olisi pitänyt olla paremmin kasassa.

Naisia en ala vihaamaan enkä olemaan se katkera mulkku mitä näkee siellä täällä. Ehkä joskus tämäkin yhtälö elämässä toimii.

Kiitos ja anteeksi.

Edit. Korjailtu typoja.

 

[sunnuntai]

Tulkoon sanomista tästä avautumisesta, mutta puhun rehellisesti ja enkä päästä itseäni helpolla. Pahoittelut jo etukäteen.

Eilen illalla päättyi puolen vuoden etäsuhde. Viikko sitten kävimme keskustelun että otamme etäisyyttä jonkin verran. Viikko oli oma linja ja tässä olen kärsinyt helvetisti joka ilta. Syyttänyt itseäni kun ehdotin tätä. Hän kuitenkin oli samoilla linjoilla. Olimme hyvin tiiviisti yhteydessä helmikuusta saakka.

No, hän kävi luonani monesti ja meillä oli 80% taikaa. Hän puhui kaksoisliekistä, seksi oli erinomaista ja puhuimme kaikesta. Aivan kaikesta. Hän puhui hirvittävistä existään useasti ja yyhoona lapsensa biologisesta isästä joka ei halunnut olla lapsensa kanssa. Puhui useasti myös miten vanhemmille viinaa maistuu aina kun töistä oli vapaata. Minä kuuntelin, ymmärsin ja en tässä iässä häiriintynyt vaikka puhui panoistaan, elämänsä kauheita asioista sekä no, kaikesta. Minua kiinnosti.

En tuominnut sanallakaan mitään mitä hän kertoi. Tuin ja halusin ymmärtää. Tämä on luonteeni myös. Hänellä oli verkosto kunnossa ja elämä. Lasta hoiti vanhemmat. Hän ei tajunnut ettei minulla ollut mitään verkostoa ja koira vastuulla. Minun oli mahdoton mennä hänen luokseen. Hän toivoi että luovin koirasta. Lopettaisin otuksen.

Minä tein virheitä alkoholin suhteen kun näimme. Kadun tuota kun tiesin ettei hän pidä siitä vaikka joi kanssani. Olen myös ollut omaishoitaja 10 vuotta, suhteet olleet yhtä iltaa ja tuo on syy kun en pysty investoimaan toiseen. Tai ole pystynyt. Tämä nainen vei mukanaan kun olimme hyvin erilaisia, mutta vastakohdat täydensivät. Meillä oli 80 pinnaa hyvää ja 20 huonoa. Hän näki vain huonot. Ei sitä miten vietimme upeaa aikaa paljon monella tasolla.

Ja syytän itseäni vaikka teksti antaa muun kuvan. Parisuhde osui vaikeaan hetkeen kun elämäni koki ison muutoksen enkö missään nimessä olisi saanut antaa tunteille valtaa. Ja virheitäni häpeän. Hän syytti että tuhosin jutun. Ymmärrän pointin ja nyt alkaa kuuluisa "aika parantaa" -operaatio.

Eilen illalla suhde päättyi lopullisesti. Hän otti yhteyttä ja kertoi että olisi kiva olla kaveri kun hänellä oli lomaviikko ollut. Oli heti mennyt tinderiin, löytänyt uuden miehen ja hänen kanssaan aikaa aikaa viettänyt. Ylisti miten kuva loma ollut. En tiedä miten pelikirja näissä menee, mutta annoin palautetta hänelle suhteemme ajasta. Toivoin kaikkea hyvää hänen lapselle ja olin myös mulkku. Toivoton onnea että löytäisi kaikista panoista puhutun miehen joka ei hylkäsi lasta, biologinen isä kiinnostuisi lapsestaan ja häntä ei haukkuisi joku psykopaatti.

Yritti lopuksi haukkua minua, lopetin puhelun ja blokkasin hänet kaikkeen älyluuriin liittyen.

Sekava vuodatus, mutta jumalauta miten voi sattua. Tai ehkä pettymys siihen ettei toinen jaksanut edes kuutta päivää miettiä meitä vDn heti piti uusi mies etsiä.

Lopuksi: Minä en virheitäni peittele. Tämän haluan alleviivata. Minulla oli opiskeltavaa suhteessa olosta ja aikamme oli väärä. Oma palapeli olisi pitänyt olla paremmin kasassa.

Naisia en ala vihaamaan enkä olemaan se katkera mulkku mitä näkee siellä täällä. Ehkä joskus tämäkin yhtälö elämässä toimii.

Kiitos ja anteeksi.

Voimia

Omasta avioerosta jo yli 2 vuotta ja välillä vieläkin ahistaa.

Mutta tuo että heti, siis aivan heti löytyy uusi, täytyy vain ihmetellä. Jotkut eivät kai vaan pysty olemaan hetkeäkään yksin. Erotaan tahi ollaan eroamatta ja heti on uusi kainalossa ja kun siitä rakkaudesta päästään on aika seuraava. En oikein ymmärrä tuota, mutta ei oo ainut asia tässä maailmassa.

 

[ZayWest]

Voimia

Omasta avioerosta jo yli 2 vuotta ja välillä vieläkin ahistaa.

Mutta tuo että heti, siis aivan heti löytyy uusi, täytyy vain ihmetellä. Jotkut eivät kai vaan pysty olemaan hetkeäkään yksin. Erotaan tahi ollaan eroamatta ja heti on uusi kainalossa ja kun siitä rakkaudesta päästään on aika seuraava. En oikein ymmärrä tuota, mutta ei oo ainut asia tässä maailmassa.

Voimia sinnekin. Vaikkei oma juttu tämän pidempi ollut, onhan tämä perseestä.

Minua ärsytti eniten ettei daami kyennyt ottamaan edes kuutta päivää omaa aikaa, miettimään suhteemme kaikkia kulmia ja sitten olisimme käyneet keskustelun jatkuuko juttu vai ei. Minusta ihan reilu diili? Elämä on toki lyhyt, mutta vajaa viikko tuskin tuhoaa hetkessä elämistä.

Lisätään vielä että kyseinen daami haukkui isäni ja siskoni. Eikä vain kerran. Tein selväksi että minulla on oikeus kritisoida heitä jos puhumme. Hän ei tunne heitä koko elämän ajalta.

En minäkään jumalauta haukkunut hänen lastaan, vanhempiaan saati edes elämänsä ihmisiä. Tuin hänen näkemystään, mutten tiedä kun kuin puolet totuudesta.

Melkoinen sirkus oli.

 

[kharon]

Lisätään vielä että kyseinen daami haukkui isäni ja siskoni. Eikä vain kerran. Tein selväksi että minulla on oikeus kritisoida heitä jos puhumme. Hän ei tunne heitä koko elämän ajalta

Voimia, mutta luulen tämän olevan sinulle itselle hyvä ratkaisu. Pidemmän päälle ihminen, joka näkee kaikissa tuntemissaan ihmisissä vain ne negatiiviset puolet, on raskasta seuraa. Tekstistäsi ei selvinnyt tietysti käynyt selville hänen koko luonne, mutta se tietty ihmistyyppi on itselleni punainen vaate, varsinkaan, jos ei osaa sitten itsestään tunnistaa niitä negatiivisia asioita. Avoimuus on tietysti mukava asia, mutta on hyvä tunnistaa se, kuinka ja missä tilanteessa niistä puhuu ja kuinka se avoimuus vaikuttaa ihmissuhteen toiseen osapuoleen.

 

[ZayWest]

Voimia, mutta luulen tämän olevan sinulle itselle hyvä ratkaisu. Pidemmän päälle ihminen, joka näkee kaikissa tuntemissaan ihmisissä vain ne negatiiviset puolet, on raskasta seuraa. Tekstistäsi ei selvinnyt tietysti käynyt selville hänen koko luonne, mutta se tietty ihmistyyppi on itselleni punainen vaate, varsinkaan, jos ei osaa sitten itsestään tunnistaa niitä negatiivisia asioita. Avoimuus on tietysti mukava asia, mutta on hyvä tunnistaa se, kuinka ja missä tilanteessa niistä puhuu ja kuinka se avoimuus vaikuttaa ihmissuhteen toiseen osapuoleen.

Kyllä hän myös itsekriittinen oli ja korosti miten vahva tunneihminen on. Mielipiteensä ovat kuulemma ilman filtteriä. Kyllä minä tavoitan tuon ja tuossa oli hyviäkin puolia. Kun oli upeita hetkiä.

Kysymys kuuluu: oikeuttaako tuo käyttäytyä miten huvittaa? "Minä kun olen tällainen vain".

Ja hän ei vain tajunnut että hänellä on yyhoona verkosto täydessä jiirissä. Vanhemmat hoitaa tarvittaessa lasta, on elämä kasassa ja ystäviä kelle avautua.

Minulla ei mitään verkostoa ole.

 

[adolf]

Mielipiteensä ovat kuulemma ilman filtteriä.

Tämä on kyllä about paskin tekosyy sille, että ihminen voi kuvitella, että on ihan ok sanoa aivan, mitä tahansa.

"Sanon asiat suoraan".

Nojoo, onhan se niin, että avoimuus, tunteista puhuminen ja rehellisyys ovat terveiden ihmissuhteiden peruskiviä. Mutta osa hyvinvointia, toisen ihmisen kunnioittamista ja sosiaalista älykkyyttä on myös sen ymmärtäminen, että aivan kaikkea ei pidä sanoa ilman filttereitä.

Jos ihminen suhtautuu hirvittävän kielteisesti kaikkeen ja kaikkiin, niin jotainhan semmoinen ihmisen omasta suhtautumisesta itseensä ja ylipäätänsä elämään kertoo. Tämmöinen negailija ei välttämättä itse sitä vaan oivalla, mutta sitä tuollaisella suhtautumisella vetää sitten sitä negatiivisuutta myös ympäriltä puoleensa. Harva elämässään hyvinvoiva ihminen kauaa tuollaista haluaa katsella.

Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että tälle naiselle on sattunut elämässään paljon traumaattisia asioita, joita hän ei ole ainakaan vielä osannut käsitellä ja kantaa niistä syntynyttä pahaa oloa edelleen sisällään. Ei tätä välttämättä itse edes oikein täysin ymmärrä, mutta se sitten heijastuu ympäristöön tuollaisena kuvaamasi kaltaisena käytöksenä.

 

[Patarouva]

Aika pitkälti ilmeetöntä naamaa olen aina tietyissä tilanteissa näyttänyt ihan siksi, ettei tule väärin ymmärretyksi. En tiedä onko se paljon puhuttu resting bitch face. Nuorena vaistosi kummasti kenelle ei ainakaan kannata hymyillä varsinkin vanhemmista äijistä.

Asiakaspalvelu on tietysti siitä ikävää, että pitää hymyillä kohteliaasti silloinkin, kun ei hymyilytä. Onneksi en ole noissa hommissa ollut.

 

[Pulle Nah]

Kyllä hän myös itsekriittinen oli ja korosti miten vahva tunneihminen on. Mielipiteensä ovat kuulemma ilman filtteriä. Kyllä minä tavoitan tuon ja tuossa oli hyviäkin puolia. Kun oli upeita hetkiä.

Kysymys kuuluu: oikeuttaako tuo käyttäytyä miten huvittaa? "Minä kun olen tällainen vain".

No ei oikeuta käyttäytymään miten tahansa, kun ilmoittaa olevansa "tällainen vain". @adolf jo hyvin vastasikin, että jos on riittävästi sosiaalista älykkyyttä, niin niitä filttereitä on hyvä käyttää ja huom. - niitä voi käyttää ilman, että jättää mitään olennaista mielipiteestään pois. Kyse on siitä, miten asian muotoilee.

Monesti nämä, jotka ilmoittavat olevansa "niin perkeleen suoria ja aina saa ja pitää sanoa suoraan" ovat niitä, joilla on vain se yksi näkökulma (se oma), jonka pystyvät hahmottamaan ja siitä sitten roiskivat ja kertovat, miten asiat oikeasti ovat. Tällainen tapahan ei ole oikeastaan keskustelua eikä vuoropuhelua, vaan usein sanelemista ja oman mielipiteen nuijimista niin kauan, että toinen luovuttaa.

Ja kaikki me olemme "vahvoja tunneihmisiä", ei ole hetkeä, jolloin emme olisi jonkin tunteen vallassa - kyse on siitä, miten siihen tunteeseen reagoi. Nekin, jotka näyttävät siltä, ettei mikään kosketa, tuntevat yhtä sun toista, heillä se reaktio on vain erilainen.

Todella hyvä taito on opetella pysähtymään tunteen äärelle, kun huomaa, että jokin tunne ottaa vahvasti vallan ja miettiä hetki, mistä se tunne syntyi ja sitten miettiä vielä toinen hetki, että mitenkäs tähän pitäisi reagoida.

 

[ZayWest]

Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että tälle naiselle on sattunut elämässään paljon traumaattisia asioita, joita hän ei ole ainakaan vielä osannut käsitellä ja kantaa niistä syntynyttä pahaa oloa edelleen sisällään. Ei tätä välttämättä itse edes oikein täysin ymmärrä, mutta se sitten heijastuu ympäristöön tuollaisena kuvaamasi kaltaisena käytöksenä.

Hyvin sanottu ja tässä suhteessa bondattiin heti vahvasti. Itsellä kun on tuo oh-tausta yli vuosikymmenen. Tämä varmasti osaltaan helpotti hänen oloaan kun pystyi kaikesta puhumaan, kuuntelin, tuin enkä tuominnut. Halusin ymmärtää ja kuulla häntä.

Ja en tosiaan kehu itseäni. Minun olisi pitänyt olla enemmän parisuhteen ytimessä, mutta nuo elämän yhden illan jutut eivät oikein moiseen opeta. Eikä sekään ole parisuhteen osalta tervettä olla kumppanin lisäksi nk. hoitaja.

 

[Knox]

@ZayWest

Tietysti ensinnä voimia ja jaksamisia, ei nämä jutut koskaan helppoja ole.

Mutta tuntuu että todella väistit luodin. Jumalauta, ei kukaan vaadi koirasta luopumista, saati että koira pitäisi lopettaa. Ihan vituttaa ajatella, että jollain on pokkaa ehdottaa moista.

 

[ZayWest]

Mutta tuntuu että todella väistit luodin. Jumalauta, ei kukaan vaadi koirasta luopumista, saati että koira pitäisi lopettaa. Ihan vituttaa ajatella, että jollain on pokkaa ehdottaa moista.

Ja koiralla on kuitenkin ikää ja puhuin että hänenkin aikansa koittaa. Tämän topikin avasin itse.

Sen sijaan hänen reagointi oli luopua koirasta ja eipä rivien välistä tarvinnut tulkita mitä hän tarkoitti tuolta tietyltä osin.

Tämä koira case nyt oli murheista pienin. Hänellä se mahdollisuus on ollut liikkua luokseni kun saanut verkostonsa kautta järjestettyä kaiken. Minä taasen en.


Ehkä tosiaan vältin miinaan astumisen ja jalkojen menetyksen.


Ps. Koiraa en ihmiseen vertaa, mutta mitähän olisi ollut palaute jos olisin kritisoinut hänen lastaan etten halua tietää mitään enkä kuulla mitään. Ja voisi luopua hänestä vaikkapa vanhemmilleen pidemmäksi aikaa.

En ikinä ehdottaisi moista. En. Ikinä.

 

[adolf]

Monesti nämä, jotka ilmoittavat olevansa "niin perkeleen suoria ja aina saa ja pitää sanoa suoraan" ovat niitä, joilla on vain se yksi näkökulma (se oma), jonka pystyvät hahmottamaan ja siitä sitten roiskivat ja kertovat, miten asiat oikeasti ovat. Tällainen tapahan ei ole oikeastaan keskustelua eikä vuoropuhelua, vaan usein sanelemista ja oman mielipiteen nuijimista niin kauan, että toinen luovuttaa.

Tähän ei mitään lisättävää, eikä pois otettavaa. Se on juuri näin.

Jos haluat ihmisiä lähellesi, niin luovu pakkomielteestäsi olla aina oikeassa. Jos taas haluat olla aina oikeassa, niin luovu läheisistä ihmissuhteista.

 

[Knox]

Ja koiralla on kuitenkin ikää ja puhuin että hänenkin aikansa koittaa. Tämän topikin avasin itse.

Sen sijaan hänen reagointi oli luopua koirasta ja eipä rivien välistä tarvinnut tulkita mitä hän tarkoitti tuolta tietyltä osin.

Tämä koira case nyt oli murheista pienin. Hänellä se mahdollisuus on ollut liikkua luokseni kun saanut verkostonsa kautta järjestettyä kaiken. Minä taasen en.


Ehkä tosiaan vältin miinaan astumisen ja jalkojen menetyksen.


Ps. Koiraa en ihmiseen vertaa, mutta mitähän olisi ollut palaute jos olisin kritisoinut hänen lastaan etten halua tietää mitään enkä kuulla mitään. Ja voisi luopua hänestä vaikkapa vanhemmilleen pidemmäksi aikaa.

En ikinä ehdottaisi moista. En. Ikinä.

Ei sillä koiran iälläkään ole mitään merkitystä. Ainoa milloin tuollainen kommentti on paikallaan, on se, mikäli koira kärsii, eikä omistaja kykene luopumaan siitä.

Minä en kahden pienen lapsen isänä laita koiraa samalle viivalle lasten kanssa, mutta helvetin tärkeitä perheenjäseniä ne on. Ylipäänsä se, että kehtaa edes ehdottaa koirasta luopumista olisi mulle samantien punainen ruksi. Jos tuolle tielle lähtee, niin mihin se raja sitten vedetään. Luovut harrastuksista, koska ne vie aikaa? Omien sukulaisten/kavereiden näkeminen ei ole niin tärkeää entä toisen puoliskon vastaavien näkeminen?

Jos halua olla yhdessä on aidosti, asiat saa kyllä järjestymään.

 

[Patarouva]

Ei saisi ottaa lämpöä näistä tarinoista, mutta ärsyttää, miten joku huonosti käyttäytyvä ja ilkeyksiä alituiseen suoltava ihminen kehtaa heilutella kaverikorttia eron hetkellä.

Miksi helvetissä, kukaan haluaisi kaveruutta tällaiselta ihmiseltä. Elämässä on useimmiten muutenkin riittävästi jaksamista. Kenenkään likasangoksi ei kannata alkaa ei parisuhteen eikä kaveruuden nimissä.

 

[ZayWest]

Ei saisi ottaa lämpöä näistä tarinoista, mutta ärsyttää, miten joku huonosti käyttäytyvä ja ilkeyksiä alituiseen suoltava ihminen kehtaa heilutella kaverikorttia eron hetkellä.

Miksi helvetissä, kukaan haluaisi kaveruutta tällaiselta ihmiseltä. Elämässä on useimmiten muutenkin riittävästi jaksamista. Kenenkään likasangoksi ei kannata alkaa ei parisuhteen eikä kaveruuden nimissä.

Meillä oli ystävyys vahvasti myös läsnä ja kaverizone oli välillä aiheena jos homma ei toimi.

"Valitettavasti" totesimme että kaveruus ei onnistu kun kumpikin halusi enemmän ja kauniisti sanottuna hommat eskaloituivat aina siihen kauneimpaan.

Eilinen temppu ei kuitenkaan ansaitse puolustusta minulta. Tuo keskustelu olisi ollut yes käydä ennen kuin on uusi mies kierroksessa, ylpeilee sillä ja ei malta kuutta päivää pohtia suhteen tilaa.

 

[Pulle Nah]

Eilinen temppu ei kuitenkaan ansaitse puolustusta minulta. Tuo keskustelu olisi ollut yes käydä ennen kuin on uusi mies kierroksessa, ylpeilee sillä ja ei malta kuutta päivää pohtia suhteen tilaa.

Tämä on "kato just sitä suoraa puhetta!!!11!!" Vaikuttaa, että hän tuo tällä tavalla esille sen oman pahan olon, kun ei muita sanoja/keinoja ole valikoimassa kuin toksinen, passiivis-agressiivinen ja lapsellinen "minullapa meneekin nyt ihan maailman eniten parhaasti ja löysin ihanimman kumppanin ikinä, että hyvä, kun halusit tuumaustauon ja saat olla nyt vielä mun kaveri".

Todellisuudessa hänellä ei liene ymmärrystä eikä ainakaan työkaluja käsitellä asiaa mistään muusta näkökulmasta kuin omastaan ja silloin on helppo (itsestään selvää jopa) vierittää vastuu aina toiselle. Ja se paha olo/suru/viha näkyy juuri tuossa lällättelyssä.

Se vastuunottaminen omista sanoista ja teoista ei aina ole helppoa mutta sillä tavalla se on palkitsevaa, että siinä sivussa saattaa oppia jotain itsestäkin ja omista käyttäytymismalleista - ja niitä on mahdollisuus harjoittelemalla muuttaa haluttuun suuntaan.

Onhan täysiä mulkkuja, narsisteja, psykopaattejakin olemassa, jotka oikeasti vain haluavat tuhota toisen tavalla tai toisella oman päämääränsä saavuttamiseksi mutta suurin osa ihmisistä ei näitä ole. Jos on paljon pieleen menneitä ihmissuhteita, niin silloin olisi hyvä hoksata, että kuka on niissä kaikissa suhteissa se yhteinen osapuoli ja voisiko siinä omassa ajattelussa, käyttäytymisessä, toimintamalleissa olla jotain, mikä saa "aina retkahtamaan niihin tyyppeihin, jotka sitten ajan myötä alkavat ryypätä/pettää/pahoinpidellä/manipuloida, jne." Jos siis kaipaisi joskus muunkinlaisen suhteen.

 

[Turha Kaukalo]

@ZayWest siinähän Karalahden Jerelle nainen. Voivat puhua niin kuin asiat ovat. Podcastinsa "Asiat ja niiden vittu oikeet nimet ja viidakko rumpu pärisee panot elämää elety" olisi taatusti suosittu.