aspojen lähestymistä kokemusta kellään? eräs uudehko vakkarikaupan kassa jäänyt mieleen, kun ollut jonkin sortin hymyilyä jne hänen kanssaan (joo tiedostan, että kuuluu työnkuvaan olla ystävällinen jne). Lieneekö parasta heittää lappu, jossa numero ja pallo hänelle jos kiinnostusta edes löytyy?
Näissä kannattaa ajatella, että elämä on liian lyhyt, jos ei koita, ei voita, eli hanaa vaan!
Kannattaa kuitenkin valita tilanne hyvin, eli vaikka itsellä riittäisi itsevarmuutta ja itsetuntoa kysellä kahville ja puhelinnumeroita täyden kassajonon odottaessa takana, niin tilanne saattaa toiselle osapuolelle olla hyvinkin kiusallinen ja vaivaannuttava.
Ei tuollainen lappu välttämättä huono ole, mutta kannattaa siinä jotain sanoakin tilanteessa, että ei vain sujauta lappua kouraan ja pyytää olemaan yhteydessä, jos kiinnostaa. Joku pieni kommentti a'la
"Moikka, sä vaikutat jotenkin tosi kiinnostavalta ihmiseltä, jos sua kiinnostaa joskus lähteä kahville tai vastaavaa, niin tässä on mun numero, toivotan nyt sulle upeaa päivänjatkoa" ja siihen vielä lämmin hymy päälle.
Itselläni on pari kokemusta asiakaspalvelijoiden "kalastelusta".
Vuosia sitten lähikaupassa oli eräs ihan uskomattoman upeat silmät omaava neito.
Jossain kohtaa päätin, että nyt on kyllä toimittava, mutta aina tuntui neito olevan kassalla töissä ja kaupassa suht paljon kuhinaa, niin ikinä en uskaltanut tai halunnut laittaa neitoakaan siihen asemaan kassatöissä.
No mä kävin pari viikkoa päivittäin siellä kaupassa saadakseni jonkun hyvän sauman neidon kanssa.
Sitten yhtenä kertana "tärppäsi", kun tämä oli yksinään hyllyvälissä ja kävin sitten kohteliaasti kysymässä kahville.
Todella kohteliaasti sanoi, että valitettavasti joutuu kieltäytymään kutsusta, koska hänellä on jo poikaystävä.
Toivotettiin siinä toisillemme sitten hyvät päivänjatkot ja se siitä, mutta jäi kuitenkin hyvä fiilis siitä kohtaamisesta ja omasta rohkeudesta vihdoin kysyä.
Jonkun reilun viikon kuitenkin välttelin kyseistä kauppaa, kun ei vain "pokka" riittänyt mennä.
Sitten kuitenkin keräsin itseni ja siellähän se neito oli kassalla ja hymyiltiin toisillemme vähän puoliksi naurahtaen ja toivotettiin toisillemme taas upeaa viikonloppua.
Eli mihinkään ei johtanut, mutta hyvä fiilis jäi ja haluan uskoa, että ehkä neidollekin se oli jopa pieni piristys ja itsetunnon nostatus.
Toinen kerta tapahtui sitten urheiluvälineliikkeessä ja tämä oli ihan hetkessä elämistä.
Kävin kenkiä ostamassa ja sellainen huikean huumorintajun omaava neito tuli rennosti kyselemään tarvitsenko apua. Jotenkin meillä lähti se juttu tosi hyvin lentämään ja heiteltiin kaikenlaista vitsiä muun muassa mun jalassa olleista kengistä, jotka tarjosin heille vaihdossa, mutta jotka hänen mielestään kuului jo ongelmajätteeseen yms.
Otin siitä sitten uudet kengät kainaloon ja neitokin jatkoi matkaansa kassalle.
Tuli heti fiilis, että tuohon mä haluan tutustua ja siinä sitten pyörin vartin verran "katselemassa" vaatteita ja odottelin, että kassalla tulisi hiljaista ja voisin iskeä rauhassa paikalle.
No paikka tuli ja kassalle päästessäni neidon kollega tuli siihen myös pyörimään ja kirosin päässäni, että voi nyt perkele mene nyt siitä jonnekin.
Tyyppi lopulta häipyi takavasemmalle ja oltiin siinä sitten kahdestaan. Neito kyseli mun halua liittyä johonkin heidän klubiinsa ja jotta sain pidennettyä keskustelua ja aikaa kerätä rohkeutta, niin siinä sitten suostuin ja kyseli mun yhteystietoja.
Jossain kohtaa päätin sanoa, että "Hei muuten, ota se mun numero ylös ja laittele viestiä".
Neito siihen totesi, että ei hän oikein voi asiakkaiden tietoja noin vain ottaa ja heitin vain, että saat nyt multa poikkeusluvan mun puhelinnumeroon, johon neito hymähti ja ei oikein sen enempää todennut.
Tuli kengät ostettua ja toivotettua hyvää päivänjatkoa.
Itse en asiaa enää sen kummemmin edes ajatellut, mutta pari päivää siitä sieltä tuli neidolta viestiä ja lopputuloksena oli, että tapailtiin muutama kuukausi.
