Tässä oli kyse nyt parisuhteesta, jossa mulle on tärkeää että jaetaan samat arvot jne. Kukin uskokoon mihin haluaa, mutta mä en uskovaisen naisen kanssa halua parisuhteeseen.
Olen perusperiaatteesta täysin samaa mieltä. Voisin muotoilla saman ajatuksen siten, että parisuhteeseen ei kannata ryhtyä suvaitakseen tai sietääkseen kumppaniaan ja tämän tyystin erilaisia arvoja ja käsityksiä oikeasta ja todellisesta.
On ihan eri asia, olla suvaitsevainen ja korrekti lahkolaisuskovaiseen porukkaan kuuluvaa naapuria kohtaan kuin olla tällaisen kanssa parisuhteessa. Minulla on kokemusta kummastakin, ja olen ollut tällaista taustaa edustavan ihmisen kanssa peräti avioliitossa. Vaikka olimme onnistuneet siirtämään uskonnollisten käsitysten kohtaamattomuutemme tuossa suhteessa sivuraiteelle (ja toinen osapuoli otti ihan henkisen hyvinvointinsa nimissä isosti etäisyyttä hardcore-jeesustamiseen), niin viimeistään kumppanin sukulaisia kohdatessa nuo maailmojen erot konkretisoituivat.
Lopulta suhde meni karille. Vaikka primäärit syyt eroon olivat aivan toisaalla, niin perimmäisten arvomaailmojemme eroavuudet olivat nähdäkseni jonkinlainen hajottava tekijä taustalla. Kuitenkin väittäisin näin jälkikäteen, että aivan eri maailmoista tulevina onnistuimme tuossa suhteessa yllättävänkin hyvin, mutta en silti tekisi tuota valintaa enää uudestaan. Vaikka erilaisuus saattaa tuntua suhteessakin välillä kiehtovalta, niin parisuhdetta ajatellen neuvoisin etsimään mieluummin seuraa, jossa osapuolten kesken on enemmänkin yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.
Olen minä saakeli seurustellut myös demarin ja homeopatiaan syvästi uskovan naisen kanssa. Molemmat menivät perseelleen, ja oli toki muitakin syitä, mutta kyllä tuollaiset perustavaa laatua olevat näkemyserot ovat aika paksua tavaraa ajatellen jatkuvaa yhdessäoloa.