Naisasiat

[Czescku]

@Mustanaamio

Ehkä ei tiedolla mitään tee mutta miksi et ole rehellinen siitä, mitä kerrot? Pelkäätkö, että "unelmavävystatus" häviää, etkä kelpaisikaan kaikkinesi, juuri sellaisena kuin olet? Jos et ole rehellinen (eikä kaikkea tarvitse kertoakaan, jos asialla ei suurempaa merkitystä), niin jossain vaiheessa se puree sinua perseeseen, tavalla tai toisella.

Tuota ihmettelin kertomuksessa itsekin. En kyllä tiedä minkä ikäinen henkilö on kyseessä, mutta kyllä tässä viittä vaille viisikymppisenä tulee kerrottua hyvin avoimesti kaikki ja myös näköjään kuultua kaikki vaikka toisaalta voisin ilman joitain tietoja ollakin. Toisaalta en olisi ihastunut jos ei kertoisi avoimesti kaikesta.

 

[Vanha Len]

No toivottavasti et koe, että päätös ei ollut vapaaehtoinen. Ihan riippumatta muista asiaan mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä, kuten "en nyt ite hirveesti perusta mutku toinen haluaa". Loppujen lopuksi se liitto ei muuta muuta kuin juridisia asioita.

No osittain on myös nämä juridiset asiat mukana, mutta kyllä meillä syvä rakkaus on säilynyt kuitenkin.

 

[godspeed]

Ollaan puhuttu, että toinen olisi välillä mökillä ja toinen kaupungissa. Niin sanottua omaa aikaa. Mutta missä vaiheessa se alkaa tuntuakin siltä, että olisi parempi olla yksin vähän pidempäänkin...

Vai onko tämä kunnes kuolema meidät erottaa -homma se mitä pitäisi noudattaa, vaikka nyt ei aviossa ollakaan.

 

[banaaninviljelijä]

Nyt semmoinen tunne, että tästä saattaa jopa tulla jotakin, ellen itse ala mokailemaan. No, asia vasta kovin alussa, mutta kuitenkin. Aika kertoo.

En ole mennyt mokailemaan liikaa. Juuri matkalla mun porukoille, nainen käynyt siellä jo kahdesti näytillä. Minun pikkuveljeä ei ole nähnyt vielä, näkee nyt hänetkin.

 

[rpeez]

En oikein itse innostunut kertomaan "vanhoja" nykyiselle puolisolle. Ei hän niillä tiedoilla mitään tee. Saattavat osoittauta virheeksi jossain tilanteissa. Puoliso on hölötellyt enempi omiaan. En minä niistä hirveästi perusta, eikä niistä kummosta saagaa aikaiseksi saa. Saattaahan se olla, että totuus on toisenlainenkin.
Merkittävin syy miksi lipasta ei kannata avata on se että tapahtumia ei oikein haluaisi muistella ja niiden tuoma kuva kyseenalaistaisi nykyisen unelma vävyn statuksen. Hiomaton timantti onkin vanha kunnon törkykikkeli.
"Tapausten lukumäärän" olen valehdellut enemmän kuin reilusti alakanttiin, jonka takia ei ikään kuin ole mitään kerrottavaa. Joskus ollut kylmä rinki perseessä, kun kyläilyssä ovat ystävät ruvenneet muistelemaan liikaa vanhoja, ja tarina alkaa ohjautumaan johonkin mistä olen maininnut vain jotain hassua ja taustalla onkin jotain mitä ei soisi lausuttavan.

Jos ymmärrän oikein niin vähän samanlainen olen itsekin. Mitä niitä vanhoja säätöjä alkaa selittelemään, turhaan tulee mustasukkaisuutta nykyiselle puolisolle tai pitää idioottina. Tarinat kun ei olisi mitään kauniita filosofisia pohdiskeluja yhdestä ihmissuhteesta, vaan aika raadollista dataa yöelämästä ja niiden jälkimainingeista.
Aika paljon on myös törttöilyä, joista vasta vanhempana kun on oma parikymppinen tytär alkanut ymmärtämään kuinka hölmö on ollut joissain suhteissaan. Rupesi taas harmittamaan tätä kirjoittaessa.
Ts. en mielelläni itsekään muistele vanhoja, toki jotain hyviäkin muistoja on.
Ymmärrän myös tuon ystävä kommentin. Minulle kävi niin, että siskoni, joka tietenkin jostain oli tietoinen, meni höläyttämään minun häissäni hääpuheessaan kommenttia noista asioista, vähän teki mieli katsella kengänkärkiä.

En myöskään perusta puolison vanhoista jutuista, mitä minä niillä tiedoilla teen. Lähinnä omat tuntemukset oli negatiivisia jos joutui kuuntelemaan puolisonsa entisistä poikaystävistä jotain juttuja. En ole kyllä luonteeltenikaan utelias kuten OP.

 

[Raimoton]

Nykyisen kanssa lähdin aikalailla puhtaalta pöydältä, mutta väkisin kun lapsi(a) oli jo molemmilla ennestään, niin piti asioita käydä läpi. Mutta ihan kaikkia häsellyksiä ei sentään ole tarve purkaa, eihän kumpikaan tee niillä tiedoilla mitään. Ohimennen molemmat on puhuneet niistä, mutta eipä niistä suurempaa draamaa ole keksitty.

Vanhojen muistelu on omien virheiden tutkimista, ne on tehty ja niistä pitäisi silloin ottaa opiksi.

 

[Pulle Nah]

@rpeez

En nyt oikein ymmärrä, että jos olet käyttäytynyt paskasti ja törttöillyt raadollisten tarinoiden edestä yöelämässä, niin mitä syytä nykyisellä kumppanillasi olisi olla mustasukkainen tämmöisestä toiminnasta? Sikäli ymmärrän, ettei kaikkea ole tarpeellista kertoa mutta kuulostaa siltä, ettet halua kertoa, koska oikeasti pelkäät, että kumppanisi käsitys sinusta muuttuisi? Olenko ihan hakoteillä?

Oma kumppanini kertoi joskus suhteen alussa olleensa nuorempana ja silloisissa suhteissaan hankala ja oli myös pettänyt (tai no, molemmat olivat) mutta kertoi sitten aikuistuttuaan lopettaneensa pettämistyyppiset törttöilyt, koska oppi, että niistä pahin olo tulee hänelle itselleen.

"Hankaluuttaan" käsitteli monta vuotta terapiassa. Minulla ei ole mitään syytä epäillä tai pelätä, että hän pettäisi minua, vaikka muita sääntöjä tässä suhteessa ei olekaan kuin se, että on rehellinen itselleen ja toiselle - eikä tarkoituksella tee tai sano sellaista, mikä toista satuttaa. Jos siis jotain mahdollisesti toista satuttavaa tai loukkaavaa haluaa tehdä, niin se asia puhutaan etukäteen ja sitten mietitään polku siitä eteenpäin. Näin yksinkertaistettuna. Luotan täysin siihen, että kumppanini toimii näin, miten on sovittu.

 

[rpeez]

Sikäli ymmärrän, ettei kaikkea ole tarpeellista kertoa mutta kuulostaa siltä, ettet halua kertoa, koska oikeasti pelkäät, että kumppanisi käsitys sinusta muuttuisi? Olenko ihan hakoteillä?

Olet oikeassa, varmaan tästä on kysymys, eli et ole hakoteillä. Lisäksi en voita mitään ruotimalla ikivanhoja asioita, koska mielestäni tiedän kyllä mikä on mennyt putkeen mikä ei, ja ja tosiaan tuskin puolisonikaan niistä tulisi onnellisimmaksi.

Jos olisi mahdollista, niin mielelläni tapaisin joitain henkilöitä vuosikymmenien takaa, ja pyytäisin anteeksi tahdittomuuttani.

 

[BOL]

Mä uskon rehellisyyteen, mutta rajansa kaikella. Omaehtoisesti ei kannata kertoa ihan kaikkia asioita, ellei nyt sitten ehdoin tahdoin halua kylvää toiseen epäilyksen siementä. Mennyt on mennyttä, eikä kaikki pettäjät petä uudelleen ja uudelleen. Jotkut pettää, muttei kaikki. Kaikki riippuu ihmisestä itsestään ja arvoista. Ja kun kukaan ei tiedä huomisesta, on aika turha altistaa itseään turhille epäilyille. Toki, jos kysytään suoraan "oletko joskus pettänyt", valehdella ei kannata, koska valheella on usein lyhyet jäljet ja Suomi on pieni maa. Mutta aika usein asiat voi selvittää tyydyttävästi kertomatta jokaista likaista yksityiskohtaa. Sanoisin, että usein kannattaa tarjota ennemminkin suppeampaa vastausta ja katsoa riittääkö se. Jos ei riitä, vähän kerrallaan paljastaa enemmän. Itse en välttämättä ehkä kysyisi pettämiskysymystä ollenkaan, koska vihjeitä siitä tulee ilmi lähipiirin heitoista, vaikkei suoraan sanottaisikaan. Vasta sitten, jos jokin asia vaivaisi tai nousisi isompia kysymyksiä, saattaisin kysyä suoraan aiemmista pettämisistä. Mutta aiemmat suhteet eivät aina kerro kaikkea, kun siellä on kuitenkin se toinenkin osapuoli ja ihmiset valitsevat yllättävän usein parisuhteeseen henkilöitä, joiden kanssa ei alunperinkään pitäisi alkaa seurustella.

 

[ketjuruletti]

Pallo jalkaan toisen kerran näin 55 vuotiaana, shaattana.

Otan osaa. Menen päivittämään RIP-ketjun.
Hymiö.

 

[Vanha Len]

Otan osaa. Menen päivittämään RIP-ketjun.
Hymiö.

Heh, hyvin heitetty.

 

[ketjuruletti]

Yksi ärsyttävimmistä asioista exässä, jonka taas tänään muistin, kun kiinnittelin hälle verhotankoa on se, että ihminen joka ei ole eläissään porannut reikää kantavaan seinään, tulee pätemään ja ihmettelee, että ei kai se nyt noin vaikeeta voi olla?

Eihän se, katon rajassa, vitun paskassa asennossa, kirjahyllyt tiellä, niin nurkassa, että pitäisi vasemmalla kädellä porata.

Ei meinaan muistu mieleen, että olisin koskaan vastavuoroisesti todennut, että ei kai toi ruoanlaitto tai pyykinpesu tms. niin vaikeata ole, teet kato vaan näin ja näin ja etsä siellä keittiössä mitään tilaa tai työkaluja tai pesukoneita tartte.

Saatana, että pääsikin taas ihon alle.

 

[Patarouva]

Yksi ärsyttävimmistä asioista exässä, jonka taas tänään muistin, kun kiinnittelin hälle verhotankoa on se, että ihminen joka ei ole eläissään porannut reikää kantavaan seinään, tulee pätemään ja ihmettelee, että ei kai se nyt noin vaikeeta voi olla?

Eihän se, katon rajassa, vitun paskassa asennossa, kirjahyllyt tiellä, niin nurkassa, että pitäisi vasemmalla kädellä porata.

Ei meinaan muistu mieleen, että olisin koskaan vastavuoroisesti todennut, että ei kai toi ruoanlaitto tai pyykinpesu tms. niin vaikeata ole, teet kato vaan näin ja näin ja etsä siellä keittiössä mitään tilaa tai työkaluja tai pesukoneita tartte.

Saatana, että pääsikin taas ihon alle.

On aina ärsyttävä piirre ihmisessä sukupuolesta riippumatta, kun ensin tarvitsee toiselta apua ja sitten vähättelee hänen suoriutumistaan ja viisastelee, minkä ehtii.

 

[Turha Kaukalo]

Yksi ärsyttävimmistä asioista exässä, jonka taas tänään muistin, kun kiinnittelin hälle verhotankoa on se, että

Mitäs tommosille mitään kiinnittelet? Ai niin, ehkä yhteisiä jälkeläisiä ja siksi pitää olla jotenkin tekemisissä.

Täysin turha viesti minulta, huomaan.

 

[Mustanaamio]

@Mustanaamio

Ehkä ei tiedolla mitään tee mutta miksi et ole rehellinen siitä, mitä kerrot? Pelkäätkö, että "unelmavävystatus" häviää, etkä kelpaisikaan kaikkinesi, juuri sellaisena kuin olet? Jos et ole rehellinen (eikä kaikkea tarvitse kertoakaan, jos asialla ei suurempaa merkitystä), niin jossain vaiheessa se puree sinua perseeseen, tavalla tai toisella.

Tuota ihmettelin kertomuksessa itsekin. En kyllä tiedä minkä ikäinen henkilö on kyseessä, mutta kyllä tässä viittä vaille viisikymppisenä tulee kerrottua hyvin avoimesti kaikki ja myös näköjään kuultua kaikki vaikka toisaalta voisin ilman joitain tietoja ollakin. Toisaalta en olisi ihastunut jos ei kertoisi avoimesti kaikesta.

Sanotaanko näin, että se vanha elämä on sellaista mitä en halua kaikin osin muistella. En pelkää mitään itseeni kohdistuvaa, toki on sellaista mitä en halua tapahtuvan, tai tapahtuvan uudestaan. Siitä olen jokseenkin saletissa, että joku puree tai näykkää vielä persiiseen, mutta lähteekö pala vai tuleeko mustelma jää nähtäväksi.
Jos menneisyys tuhoaa nykyisyyden, niin lainaan Herman Göringin lausetta: "sainpahan ainakin 10 hyvää vuotta". Nyt on jo reilusti ennemmän. Toisaalta, jos jokin mörkö tulisi esihistoriasta esiin, niin olisko se syy nyky siipalle tehdä jotain? Hän ei ole ollut tuolloin olemassa minulle, enkä minä hänelle.
Lisäksi saattaa olla, että menneisyyteen liittyy jotain sellaista, mistä ei puhuta. Ei niistä tapahtumista mitään vaaraa enään ole, mutta jollain muullakin on menneisyytensä, ja niihin asioihin ei voi palata. Viaton läppä jostain kanssa käymisestä joka oli jotain oheistoimintaa saattaa nostaa jonkin toisen henkilön menneisyydestä pintaan sen tarinan, jonka piti jäädä ikuisiksi ajoiksi syviin vesiin.

 

[Pulle Nah]

@Mustanaamio

Kiitos vastauksesta, selvensi asiaa minulle jollain tapaa. Jos kyse on tosiaan jostain hyvin harmaalla alueella toimimisesta etkä ole varsinaisesti ollut edes itse osallisena (?), niin ymmärrän, miksi et halua ottaa asiaa tarkoituksella esille. Riippuen asiasta/teosta en välttämättä sitä kuitenkaan hyväksyisi.

Sekin on totta, ettette tuolloin ole olleet toisillenne olemassa ja ihminen tuppaa yleensä myös muuttumaan ajan saatossa (vrt. nuoruuden hölmöilyt vaikka), joten se, mitä olet ollut nuorempana ei ole usein se sama, mitä sitten vanhempana. Jokaisen moraalikäsitys sekä kyky ymmärtää erilaisia näkökulmia ja yksilön kehityskaarta lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen, määrittää sitten sen, mitä pystyy toisessa ihmisessä/kumppanissa hyväksymään.

En ole itsekään kaikilta osin todellakaan ylpeä siitä, millainen olin nuorempana ihmissuhteissani mutta pääsääntöisesti olen maininnut niistä tempauksista jotain, jos on puheeksi tullut.

Jos olet kumppanisi kanssa ollut yhdessä jo reilut kymmenen vuotta, niin voisin ajatella, että hän kykenisi ymmärtämään sen, että joskus olet käyttäytynyt mulkusti. Tietysti, jos teko olisi jotain semmoista, että olet salannut jonkun toisen laittoman tai vahingollisen teon "kaikki nämä vuodet", niin saisihan se varmasti pohtimaan, että mitä muita luurankoja on vielä komerossa ja oletko oikeasti sellainen, mikä hänen käsityksensä sinusta nyt on ja millaiseksi se on muotoutunut vuosien saatossa.

Se on sitten toinen tarina ja pohdinnan aihe, että mikäli kyse on jostain oikeasti vakavasta asiasta, olisiko se ollut hyvä kertoa jo joskus aikaisemmin ja ottaa riski, että se on toiselle ylitsepääsemätön paikka ja suhteen loppu. Ja ehkä pohtia itsekin, mikä on se oma motiivi pitää se salaisuutena. Mutta tämä on nyt vain omaa spekulaatiota siitä, mitä kirjoituksesi pohjalta mietin tapahtuneeksi, voin olla ihan hakoteillä.

 

[heisenberg196]

Erään daamin kanssa asiat alkavat mennä vakavaksi muutaman kuukauden tapailun ja tutustumisen myötä.

Nainen on töissä valtiolla ja tarkemmin pv:llä. Työyhteisö luonnollisesti kostuu 95% miehistä ja olen asian kanssa sinut, enkä koe minkäänlaista mustasukkaisuutta neidin työkavereista. Työyhteisö on tiivis, kuten pv:llä yleensä, ja tapaavat muutaman kerran vuodessa myös työympäristön ulkopuolella esim. saunailtojen merkeissä.

Tuli kuitenkin tässä hiljattain soitellessa ja jutellessa niitä näitä, että saunovat aina saunailloissa työporukan kesken ilman vaatteita ja alastomuus on ihan normaalia, vaikka hän olisikin saunaillan ainut nainen. En kiistä alastomuuden normaaliutta, mutta jotenkin asia alkoi kuitenkin häiritsemään.

Miten te näette asian? Saattaa kuulostaa tyhmältä ja olen ehkä hieman vanhanaikainen, mutta mielikuvitus tuottaa vähän kyseenalaisia ajatuksia näistä saunailloista. En tietysti jaksaisi tehdä tikusta asiaa, mutta tuskin näitä saunailtoja kohtaan suurta iloakaan oppii tulevaisuudessa tuntemaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

@heisenberg196

Auttaako asiaa, jos kuvittelisit itsesi miehenä osaksi tuollaista työyhteisöä, jossa naisystäväsi työskentelee? Joukossanne olisi vain muutama nainen, ja kävisitte saunailloissa ihan samalla tavalla. Miten suhtautuisit miehenä tilanteeseen; alkaisivatko naispuoliset työkaverit käydä turhankin kiinnostaviksi siinä vaiheessa, jos näet heitä joskus sekasaunassa ilman vaatteita? Vai osaatko ottaa työkaverit työkavereina?

Tai entä silloin, kun olisit itse työporukassa, jonka saunailloissa olisit joskus ainoana miehenä vaikka 15 naisen seurassa, olettaen että sekasaunomisesta on sielläkin tullut käytäntö? Menisikö homma pornoiluksi, vai osaisitteko itse kukin suhtautua asiaan? Tekisikö naispuolisten työkaveriesi katseille altistuminen saunassa sinuun jotain silmänreikiä, ja täten sinusta jotenkin arveluttavan seurustelukumppanin?

Sikäli kun työpaikoilla viriää romansseja, suhteita, yksipuolisia ihastumisia tai mitä hyvänsä toisen perään kuolaamisia, niin ei tähän ole ennenkään mitään saunailtoja tarvittu. Onnistuu ihan konttorillakin. Omaan seurustelukumppaniin ja tämän arvostelukykyyn pitää vaan voida luottaa sen verran, että tämä saa toimittaa rauhassa työhönsä kuuluvat sosiaaliset kuviot. Koska et kuitenkaan pysty vaikuttamaan siihen, onko kumppanisi luottamuksen arvoinen silloinkin kun et itse ole paikalla, niin suosittelen antamaan luottamusta ja olemaan myös itse toista kohtaan luotettava.

Jos minulla olisi uudehko kumppani, joka jollakin tavalla antaisi ymmärtää epäilevänsä luotettavuuttani, tai tämän uudehkon kumppanin suhtautumisessa olisi jotakin vääränlaisen mustasukkaisuuden tai kontrolloinnin tarpeen piirteitä, niin johan tuossa alkaisivat hälytyskellot soida. Toki yrittäisin ymmärtää johonkin pisteeseen saakka yskää, mutta rajansa kaikella. Jos esimerkiksi uusi naisystäväni kävisi toistuvasti nihkeilemään työpaikan satunnaisiin saunailtoihin osallistumisestani, niin kyllä tuollainen aika ikävältä tuntuisi. Ei se ainakaan millään tavalla edistäisi suhdetta.

Sinun kannattaa rakentaa monella muulla tavalla suhdettanne, kuten osoittamalla kumppanillesi arvostusta, välittämistä ja luottamusta jokapäiväisessä elämässänne. Tuo on paras tapa yrittää saada samaa takaisin myös vastavuoroisesti.

 

[hege]

@heisenberg196 luulisi, että samanlaisia keskusteluja tai pikemminkin miettimisiä on myös naisystäväsi miespuolisten kollegojen kotona käyty kun tuskin he kaikki sinkkuja kuitenkaan ovat. Nämä aina varmasti vähän hankalia asioita, meillä oli sellainen tilanne että vaimon (naispuolinen) kuvataitelija ystävä pyysi vaimoa alastonmalliksi ja itse en ihan älyttömän innostunut asiasta ollut mutta toisaalta mitä turhaan liikaa jarrujakaan lyödä sitten kun asiaa oli hetken sulatellut.

 

[Patarouva]

@Pisin Kääpiö 186cm kirjoittaa asiasta todella osuvasti.

@heisenberg196 tekee fiksusti, kun ajattelee asioita ennakkoon, että miten oikeasti tulee kestämään joitakin asioista tulevaisuudessa. Nyt pitää vain punnita, mitkä asiat ovat itselle oikeasti tärkeitä ja mitkä eivät.

Miettikää esim. kuinka helppoa ihmisen, joka ei välitä jääkiekosta, on sanoa rakastumisen hetkellä, ei minua haittaa, vaikka kiekko on sinulle niin tärkeää, että käyt kaikissa mahdollisissa otteluissa ja telkkarista katsot vähintään kaikki suosikkisi pelit ja aikataulutat elämäsi kiekkoilun mukaan.

Sitten kun todellisuus iskee naamaan, toinen osapuoli voi alkaa kuitenkin valittaa siitä helvetin jääkiekosta, joka on meidän suhteessa koko ajan mukana. Olipa sitten kyseessä toisen rakas harrastus tai toisen tietty luonteenpiirre niin ihmiset voivat kyllä muuttua ja mukautua asioihin, mutta suhteeseen ei kannata mennä sillä asenteella, että kyllä minä sen toisen muutan mieleisekseni.

 

[Draco]

Tämä olikin mielenkiintoinen avaus, jollaista en muista hetkeen täällä olleenkaan ja oikein hyvät vastauksetkin jo tähän mennessä. Klassinen tilanne siinä mielessä, että siihen liittyy kaksi asiaa - mitä järki sanoo ja miltä tuntuu. Tuon jutun voi aika helposti järkeillä ok:ksi, koska jos hän on saunaillassa suunnilleen ainoa nainen, niin kaikkiko siellä vetää sen tähden uikkarit päälleen? Ei ne miehet varmaan vedä ja sitten päätös jää tälle naiselle, että mennäkö uikkareissa katselemaan näitä äijiä munasillaan vai tasavertaisesti alasti. Noin kun sen ajattelee, niin on tavallaan selvää miksi noin toimitaan.

Mutta sekin kannattaa tosiaan muistaa, ettei tässä varsinaisesti itse aina sitä päätetä, mikä häiritsee, jos juttu on tunnetasolla. Siinä se sitten se suurin dilemma tuleekin. Voit yrittää tukahduttaa häiritsemisen tunteen ajattelemalla, että eipä siinä ole mitään järkeä, mutta se voi olla vaarallinen polku. Sitä rupeaa sitten äkkiä ajattelemaan, että kun olen kerran pystynyt tekemään tällaisen sinussa häiritsevän asian itselleni ok:ksi, niin sinunkin on sitten järkeiltävä joku asia, mikä minussa häiritsee tunnetasolla sileäksi.

Toisaalta tuon nostaminen pöydälle tuntuu myös siinä mielessä huonolta vaihtoehdolta, että silloin hänestä voi alkaa tuntua paskalta mennä sinne, kun tietää, että se ei ole sinulle fine. Mutta @Uimalakki ehdotti hyvää tapaa, jutella avoimesti koko hommasta pohjia myöten. Se on sitä tunteista puhumista, missä minäkään miehenä on voi sanoa olleeni aina kovin hyvä. Se mikä siinä kuitenkin on olennaista, että kyse ei ole ainoastaan siitä, että häiritseekö se sinua vai ei, vaan jos se häiritsee, miten hän taas siihen suhtautuu. Eli tippuuko se kategoriaan:

• Se ei saa häiritä sinua, sillä sellainen minä olen ja vaikka olisin verovirastossa töissä, niin haluaisin niidenkin äijien kanssa alasti saunoa
• Ymmärrän, että se häiritsee sinua, mutta minun on jatkettava sitä, jotta kuulun siellä porukkaan
• Ymmärrän, että se häiritsee sinua ja voin lopettaakin saunomasta alasti siellä, se ei ole niin iso juttu minulle

Tuo kun on selvillä, niin sitten tiedätte jo, onko siinä ensimmäinen kompromissi, johon teidän olisi kyettävä, jotta tulevaisuutta voisi olla.

Se mikä kannattaa muistaa, että suhde rakentuu askel askeleelta ja uhrauksia tehdään asteittain sen eteen, sen edistyessä. Jos rupeaa menemään siihen, että kompromissia on tehtävä kokoajan, niin se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Mutta kompromisseja on sitten kyettävä tekemään joistakin asioista, kun on nähty, että ne kaikista tärkeimmät jutut natsaavat ilman suurempia kompromisseja. Teidän on pystyttävä keskustelemaan ja määrittämään kuinka tärkeästä asiasta on puolin ja toisin kyse.

 

[heisenberg196]

Kiitos erinomaisista vastauksista ja samalla sivulla tätä asiaa mietitään.

Missään tapauksessa en halua alkaa toisen elämää, toimintatapoja ja työyhteisön dynamiikkaa rajoittamaan, tai siihen puuttumaan - itse olen ollut siellä rajoitusten aitauksessa ja se ei johtanut mihinkään.

Toisaalta ajattelen myös jotenkin niin, että jos itse työskentelisin naisvaltaisella alalla ja saunailloissa olisin ainut mies, alasti 5-10 alastoman naisen kanssa, olisi ihan ymmärrettävää, jos oma kumppani tuntisi sen häiritseväksi. Ehkä se johtuu siitä, että itse olen edellisessä suhteessa joutunut valtavan mustasukkaisuuden kohteeksi ja jotenkin varoo tiettyjä asioita edelleen.

Luotan ko. ihmiseen täysin, mutta tiedän myös miten pari- kolmekymppiset miehet toisinaan ajattelevat, varsinkin jos alkoholi astuu kuvioihin. Ehkä tämä on oman mielen kiusaamista ja yliajattelua ja ongelma on se, että hänen työkaverit ovat minulle vain nimiä - nimiä, joita en tunne ja nimiä joilla ei ole kasvoja, koska en ole heitä tavannut.

Nainen kyllä sanoi puhelimessa, että ”toivottavasti ei ollut liian outo uutinen” tms., eli itsekin varmasti tietää asian ”tulenarkuuden”. Hänellä edellinen suhde oli juuri kariutunut liialliseen mustasukkaisuuteen em. työkavereita kohtaan.

Asia kyllä rinnassa tuntuu, joten siitä pitää seuraavalla tapaamiskerralla keskustella. Kai se on ihan ok, jos sanoo, että en siitä pidä enkä riemusta pompi, mutta voin sen kanssa elää. Sen verran tunnen itseäni, että ihan vilpittömästi tuskin voin toivottaa ”mukavaa ja rentoa saunailtaa” seuraavalla kerralla.

Tieto lisää tuskaa -pätee kyllä tässäkin asiassa :D

 

[BOL]

Kiitos erinomaisista vastauksista ja samalla sivulla tätä asiaa mietitään.

Missään tapauksessa en halua alkaa toisen elämää, toimintatapoja ja työyhteisön dynamiikkaa rajoittamaan, tai siihen puuttumaan - itse olen ollut siellä rajoitusten aitauksessa ja se ei johtanut mihinkään.

Toisaalta ajattelen myös jotenkin niin, että jos itse työskentelisin naisvaltaisella alalla ja saunailloissa olisin ainut mies, alasti 5-10 alastoman naisen kanssa, olisi ihan ymmärrettävää, jos oma kumppani tuntisi sen häiritseväksi. Ehkä se johtuu siitä, että itse olen edellisessä suhteessa joutunut valtavan mustasukkaisuuden kohteeksi ja jotenkin varoo tiettyjä asioita edelleen.

Luotan ko. ihmiseen täysin, mutta tiedän myös miten pari- kolmekymppiset miehet toisinaan ajattelevat, varsinkin jos alkoholi astuu kuvioihin. Ehkä tämä on oman mielen kiusaamista ja yliajattelua ja ongelma on se, että hänen työkaverit ovat minulle vain nimiä - nimiä, joita en tunne ja nimiä joilla ei ole kasvoja, koska en ole heitä tavannut.

Nainen kyllä sanoi puhelimessa, että ”toivottavasti ei ollut liian outo uutinen” tms., eli itsekin varmasti tietää asian ”tulenarkuuden”. Hänellä edellinen suhde oli juuri kariutunut liialliseen mustasukkaisuuteen em. työkavereita kohtaan.

Asia kyllä rinnassa tuntuu, joten siitä pitää seuraavalla tapaamiskerralla keskustella. Kai se on ihan ok, jos sanoo, että en siitä pidä enkä riemusta pompi, mutta voin sen kanssa elää. Sen verran tunnen itseäni, että ihan vilpittömästi tuskin voin toivottaa ”mukavaa ja rentoa saunailtaa” seuraavalla kerralla.

Tieto lisää tuskaa -pätee kyllä tässäkin asiassa :D

Yllä annettiinkin jo erinomaisia näkökulmia aiheeseen, joten niitä kannattaa kelailla ihan ajatuksella. Otan kuitenkin kiinni tuosta boldatusta kommentistasi. Mitä luulet siellä saunassa tapahtuvan pari-kolmekymppisten miesten kanssa alkoholin astuessa kuvioihin? Että naisystäväsi viehättyy jostain kännisestä ääliöstä, joka ylittää hyvän maun rajat ja antaa kouria itseään? Että yksikään paikalla oleva mies ei puutu asiaan?

Sanon nyt ihan suoraan, ehkä vähän turhan karustikin, mutta kun naisystäväsi on kerran harrastanut tätä sekasaunailua aiemminkin kyseisessä porukassa ja oletettavasti kaikki on mennyt hyvin ja hän näihin miespuolisiin kavereihinsa luottaa sekä haluaa harrastaa sitä jatkossakin, asia ei sinulle edes kuulu. Oma mustasukkaisuutta ei kannata näyttää eikä varsinkaan lietsoa niinkin viattoman asian kuin saunomisen vuoksi. Kukaanhan ei voi toista omistaa, eikä edes toisen alaston vartalo kuulu toisen kontrollissa oleviin asioihin. Ja kun tämä harrastus on ollut olemassa jo ennen sinua, niin mun mielestäni sinun pitää sopeutua asiaan.

Kyllähän suomalaisten pitäisi ymmärtää, että saunominen on saunomista eikä mitään vallatonta rietastelua ja ryhmäseksibakkanaaleja. Meistä jokainen on (toivottavasti) nähnyt ihmisiä alasti, myös eri sukupuolta olevia ja se on ihan normaalia, että miehet katsovat vaivihkaa naisten rintoja ja naiset miesten peniksiä, kun sellaisia näkösälle tulee. Turha sellaista on kieltää, koska varmaan 99% tapauksissa se on totta. Mutta mitä sitten? Todennäköisesti tämä "tsekkailu" on kertaluonteista eikä johda yhtään mihinkään muuhun kuin korkeintaan "onpas siistit/hirveät tissit" tai "onpas iso/pieni penis"-havaintoihin. Ja sen jälkeen saunotaan. Lisäksi, ymmärtääkseni ihmiset ovat hyvin tietoisia omien vartalon osiensa toiminnasta eikä esim. seisokkia yhteissaunoissa pidetä suositeltavana tai "hyväksyttävänä" asiana. Ja mikäli jollekin tapahtuisi tällainen fysiologinen, tahdosta riippumaton asia, ihmiset poistuvat kyllä nopeasti vähin äänin paikalta.

Mä antaisin sulle nyt ohjeeksi mennä syvälle suomalaisuuden sielunmaisemiin. Saunominen on saunomista. Ja lisäksi yritä miettiä itseäsi hänen paikalleen. Saalistatko itse naisia saunassa? Jos näet alastoman naisen, tekeekö mielesi heti panna häntä? Menetkö aivan sekaisin, etkä pysty pitämään omia lihanhimojasi kurissa, vaan otat naisen vaikka väkisin? Miten omat kaverisi toimisivat tilanteessa, jossa joku kaveripiirisi miehistä alkaisi vokotella naisia yhteissaunassa? Taputtaisivatko he kaikki karvaisia käsiään yhteen ja suorastaan kannustaisivat käymään naiseen käsiksi? Luulen, ja ainakin toivon, että sinä ja kaverisi osaisitte saunoa etiketin mukaisesti ja nainen/naiset saisivat olla ihan rauhassa.

Omalta osaltani voin sanoa, että olen sekasaunonut miesten kanssa, enkä ole koskaan kokenut mitään epäilyttävää tai ahdistavaa toimintaa miesten puolelta. En koskaan. Saunottu on niin miespuolisten kavereiden kuin tuttavapariskuntienkin kanssa ja aina on kaikki sujunut, kuten on kuulunutkin. Vettä on heitetty kiukaalle, virvokkeita on juotu ja keskustelu on soljunut tai ollaan oltu hiljaa. Siitä mulla ei ole tietoa, onko joku miespuolinen kaverini ihaillut minun upeaa vartaloani, mutta jos näin on, olen toki otettu. Ja kiitollinen siitä, että kukaan ei koskaan ole ylittänyt hyvän maun rajoja.

Sanoisin senkin, että jos naisilla on läheisiä miespuolisia ystäviä, kuten monella on, se suhde on usein kuin sisaruksilla. Toisinaan voi olla niinkin, että toinen kaveruksista voisi potentiaalisesti olla halukas jonkinlaisiin suhteisiin toisen kanssa, ainakin ajatuksen tasolla, mutta eihän mikään suhde etene, jos molemmat eivät sitä halua. Ja aika monella on kuitenkin elämässä jossain vaiheessa ollut sellainen tilanne, että sitä suhdettakin olisi ollut mahdollista kokeilla, jos olisi ollut halua. Ja sitten taas toisaalta, jos kahden ystävyksen välillä on jotain niin syvää molempien puolelta, tavalla tai toisella se suhde etenee seuraavalle asteelle, edes kokeilumielessä.

Mä en sinuna keskustelisi tästä asiasta naisystäväsi kanssa, ainakaan kovin pian, vaan miettisin ensin asiaa omassa päässäni pitkään ja hartaasti. Jos sitten vaikuttaa siltä, että sä et oikeasti pääse asiasta yli, ottaisin asian puheeksi vasta siinä vaiheessa, kun on aivan pakko. Miksi? Siksi, että jos naisen edellinen suhde on kariutunut mustasukkaisuuteen juuri em. työkavereita kohtaan, en ennusta suhteellenne kovin pitkää tulevaisuutta. Nainen on jo kertaalleen "valinnut" kaverinsa, joten kynnys tehdä sama valinta uudelleen tuskin on kovin korkea. Olen nimittäin ihan varma, että jostain löytyy mies, jolle tämä saunomisasia ei ole ongelma. Tai ainakin toivon niin. Ja aina on olemassa riski, että siellä saunomassa käydään salaa ja sehän on sitten melko paska parisuhde, jos pitää salailla asioita.

Mun mielestäni olisi muutenkin korkea aika lopettaa vaivaantumasta siitä, että mies ja nainen ovat kavereita/ystäviä ja seksualisoimasta kaikkea. Kaverit ja ystävät ovat just niitä, ei rakastajia tai rakastajattaria. Aina tietysti löytyy ihmisiä, jotka löytävät yhteisen sävelen yhtäkkiä sen kaverin tai ystävän kanssa, mutta sitä, kenen kanssa suhteisiin ryhtyy ja milloin, ei kannata etukäteen ennustella, koska se on täysin mahdotonta. Aika usein tällaiset ystävyyden pohjalta toisensa yhtäkkiä löytäneetkin ovat asiasta vähän yllättyneitä.

 

[mikko600]

Sanon nyt ihan suoraan, ehkä vähän turhan karustikin, mutta kun naisystäväsi on kerran harrastanut tätä sekasaunailua aiemminkin kyseisessä porukassa ja oletettavasti kaikki on mennyt hyvin ja hän näihin miespuolisiin kavereihinsa luottaa sekä haluaa harrastaa sitä jatkossakin, asia ei sinulle edes kuulu

Olin juuri tulossa kirjoittamaan ihan samaa.

Jos alkuperäinen postaaja mainitsee luottavansa tyttöystäväänsä, niin tälle ei kuulu pätkääkään hänen saunomisensa.

Ymmärrän pointin jossa sanottiin edellisessä suhteessa olleen pahaa mustasukkaisuutta, mutta älä ala tähän suhteeseen sitä tuomaan.

Jälleen, keskustelu, keskustelu ja keskustelu.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

@heisenberg196

Saattaisi olla hyvä jutella yleisellä tasolla kumppanin kanssa, jos arvelet, että aiemmat suhdekokemukset (tai mitä hyvänsä kokemukset) ovat johtaneet siihen, että turvallisuuden ja luottamuksen tunteen saavuttaminen suhteessa on jotenkin haastavaa. Eikä tarvitse viitata noihin kumppanisi sekasaunomisiin tai muihinkaan yksityiskohtiin. Kyllä toisen pitää tuota pystyä kuuntelemaan ja pyrkiä ymmärtämään, varsinkin jos olet suhteessa tosimielellä ja yrität olla luottamuksen arvoinen.

Minulla on sekasaunoista matkan varrelta samat kokemukset kuin mitä @BOL edellä muotoili. Olen ollut sekasukupuolisilla saunakäynneillä esim. opiskelukavereiden, ystävien, työkavereiden ja ties keiden kanssa samaan aikaan, eikä ilmassa ole ikinä ollut minun tulkintani mukaan mitään sopimatonta tai arveluttavaa.

Toki minulla on vastakkaisen sukupuolen edustajia ihan ystävinä. Jopa Tinderin yms. iloisesta maailmasta on jäänyt jokunen ihan ystäväkin, toki ilman näitä läheisyysjuttuja. Nämä ystävyyssuhteet olen kommunikoinut suoraan nykyisessäkin parisuhteessani ihan alussa. Jos nämä ystävyyssuhteet olisivat olleet orastavalle parisuhteelle ylivoimainen ongelma, niin tuskin olisi tullut parisuhdettakaan. Tämä siksi, että arvelen muitakin nihkeyksiä olevan herkästi edessä, jos suhteessa ryhdytään määrittelemään, keiden ystäviensä kanssa parisuhteen toinen osapuoli ei saa jatkossa olla enää tekemisissä - siis edes ystävänä. Ei tuota voi oikein rinnastaa kertomaasi kumppanin sekasaunomiseen, mutta en sinun tilanteessasi puuttuisi millään tavalla kumppanisi työyhteisön tavanomaiseen elämään ja illanviettoitapoihin, varsinkaan jos kaikki on sillä suunnalla ihan kunnossa. Olisihan tuokin oikeudetonta puuttumista toisen reviirillä oleviin asioihin, siinä missä myös ystävyyssuhteiden kyseenalaistaminen on.