Naisasiat

[Ted Raikas]

Joko jätkällä on aivan uskomaton huumori, tai sitten.. niin, tiedätte loput.

Pieni muna?

 

[Nikki Goodding]

tulipas viestiteltyä yhden naaraspuolisen neidon kanssa sähköpostin välityksellä, noh hän kysyi että löytyisukö minusta kuvaa. lähetin hänelle kuvani. Seuraus: Dead silence, 2 viikkoon ei mitään vastakaikua, pitäisikö vetää jotain johtopäätösiä koskien omaa ulkonäköä???

 

[Sistis]

tulipas viestiteltyä yhden naaraspuolisen neidon kanssa sähköpostin välityksellä, noh hän kysyi että löytyisukö minusta kuvaa. lähetin hänelle kuvani. Seuraus: Dead silence, 2 viikkoon ei mitään vastakaikua, pitäisikö vetää jotain johtopäätösiä koskien omaa ulkonäköä???

Sinun olisi pitänyt tehdä samoin, kuin eräs naapuriluokkalainen kaveri teki vuosia sitten. Eräs päästään pimahtanut kemianopettaja yläasteellamme halusi aina toisinaan nähdä oppilaiden vanhempien valokuvia. Noh, tämä naapuriluokkalainen kaveri vei sitten Radek Toupalin kuvan ja väitti että hänen isänsä pelaa HPK:ssa. Meni täydestä.

 

[Alex]

tulipas viestiteltyä yhden naaraspuolisen neidon kanssa sähköpostin välityksellä, noh hän kysyi että löytyisukö minusta kuvaa. lähetin hänelle kuvani. Seuraus: Dead silence, 2 viikkoon ei mitään vastakaikua, pitäisikö vetää jotain johtopäätösiä koskien omaa ulkonäköä???

Lähinnä kannattaa vetää johtopäätös, että unohdat sen tapauksen ja keskityt uuteen. Ja ensi kerralla ei kannata lähettää heti sitä alastonkuvaa :)

 

[kissankarva]

tulipas viestiteltyä yhden naaraspuolisen neidon kanssa sähköpostin välityksellä, noh hän kysyi että löytyisukö minusta kuvaa. lähetin hänelle kuvani. Seuraus: Dead silence, 2 viikkoon ei mitään vastakaikua, pitäisikö vetää jotain johtopäätösiä koskien omaa ulkonäköä???

No, voihan se olla vaikka niin että se lyyli on itse riihenseinästä revitty mätisäkki, eikä uskalla lähettää omaa kuvaansa. Unohda koko juttu.

 

[duud]

Näinpä juuri

Hmmm...tulikohan nyt luettua schollin viestit läpi? Schollhan kertoi kuinka kysymykset ovat hänen päässään ja ne esitetään keskustelun lomassa ilman että vastapuoli tätä kartoitusta edes tiedostaa.

Ihan normaaliahan tuo schollin ajatusmaailma minustakin on . Itse en tosin noin tietoisesti ole listannut ominaisuuksia, joita vastapuolelta toivon. Alitajuisesti kuitenkin mielessäni kartoitan, mahtuuko kyseinen ihminen elämääni. Speksit eivät koske ulkonäköä, koulutusta tai taloudellista tilannetta, vaan tärkeämpiä ovat arvo- ja ajatusmaailma, elämän tilanne, toiveet elämältä ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Täytyy siis sanoa, että samalla tyylillä etenen tutustuessani. Tosin erilaisin toimintatavoin kuin scholl. Uskon muutenkin, että meillä jokaisella on ajatukset ja toiveet sen tulevan partnerin suhteen, vaikka mitä yrittäisi esittää. Mulle tosin on tullut aivan puskista muutamia todella mukavia kokemuksia. En olisi ikinä uskonut moisten ihmisten kanssa toimeen tulevani ennakkoon ajatellen. Onneksi voitin silloinkin ennakkoluuloni.

-duud-

 

[kakkonen]

Hmmm...tulikohan nyt luettua schollin viestit läpi? Schollhan kertoi kuinka kysymykset ovat hänen päässään ja ne esitetään keskustelun lomassa ilman että vastapuoli tätä kartoitusta edes tiedostaa.

Damn,myönnetään: en paneutunut kunnolla schollin viestiin. Nolottaa ja hävettääkin pikkasen.

 

[Dante]

Ollakko vaiko eikö olla. Rakastaa, ei rakasta. "Seuraavaksi Kyrölän WPK esittää humpan kusessa ollaan."

Vittu kun pitää olla vaikeaa, fiilikset vetää vuoristorataa kuin teinipojalla konsanaan. Aamulla euforia, lounastunnilla epätoivoa. Hyvin mä vedän.

 

[tiipii]

Ollakko vaiko eikö olla. Rakastaa, ei rakasta. "Seuraavaksi Kyrölän WPK esittää humpan kusessa ollaan."

Vittu kun pitää olla vaikeaa, fiilikset vetää vuoristorataa kuin teinipojalla konsanaan. Aamulla euforia, lounastunnilla epätoivoa. Hyvin mä vedän.

Vähän samat ongelmat, mutta eilen kohteeni sai muutaman asian selvitettyä että mulla on edessä puhdas pöytä.
Tää on kivaa, viiden tyhjän vuoden jälkeen tuntuu taas elävänsä, ei haittaa univelat, työongelmat, rahahuolet.

 

[Dante]

Hyvä pointti tuo elossa olemisen tunne. Sitä ollaan vahvasti hengissä. Ja kipeästikin välillä. Pelko ja epätoivo kun vaihtelee nopeassa tahdissa huikeiden yhteenkuulumisen fiilisten ja sydämmen läpätyksen välillä...ei jätä kylmäksi. Tunteiden apatia on kyllä välillä pirusti helpompi olotila. Näillä mennään.

 

[ipaz]

Enpä ole muistaakseni tänne palstalle vielä avautunutkaan. Merkillistä. Omat naisasiat ovat olleet jo pitkään hyvinkin olemattomat. Vajaa kolmevuotinen seurustelu loppui jo pari vuotta sitten ja sen jälkeen on ollutkin hiljaista, liian hiljaista. Se mikä itseäni eniten mietityttää on että ennen tätä ex:n tapaamista meno oli välillä todella hurjaa, ainakin meikäläisen mittakaavassa. Naisia tuli, oli ja meni. Mutta sitten yksi nyrjäytti sydämen ja poika rauhoittui. Nyt kun tästä suhteesta on päästy eroon (vaikka olemmekin erittäin hyviä kavereita edelleen) niin uusien, edes yhden illan rientojen saaminen on hankaloitunut jollain käsittämättömällä tavalla.

Ennen suhdetta asuin alle 40000 asukkaan merenrantakaupungissa ja siellä lykästi. Nyt 200 000 ihmisen Tampereella ei mitään. Ok, ikää on tullut viisi vuotta lisää ja olemukseen rauhallisuutta, vaan silti naiselokkiin tutustuminen tuntuu olevan tavattoman hankalaa.

Ollaankin parin kaverin kanssa pähkäilty että pikkukaupungissa kun näkee sen mielenkiintoisen näköisen ihmisen aina siinä samassa paikassa, niin jossain vaiheessa tulee väkisinkin törmättyä. Täällä taasen jossain Onnelassa on 1000 naista, joista 250 on hyvännäköisiä ja 100 erittäin nättejä. Siinä tulee jo sellainen valinnan vaikeus, ettei osaa päättää. Lopuksi mietintämallasta tulee otettua likaa ja loppuillasta ollaan hakemassa yöseuraa mäkkäristä tai kebabilta.

Ei ole helppoa miehen elo ei.

 

[scholl]

Ollaankin parin kaverin kanssa pähkäilty että pikkukaupungissa kun näkee sen mielenkiintoisen näköisen ihmisen aina siinä samassa paikassa, niin jossain vaiheessa tulee väkisinkin törmättyä. Täällä taasen jossain Onnelassa on 1000 naista, joista 250 on hyvännäköisiä ja 100 erittäin nättejä. Siinä tulee jo sellainen valinnan vaikeus, ettei osaa päättää.

Onpas Tampereella hyvät oltavat. Jos Helsingissä Onnelassa olisi tuhat naista niin niistä korkeintaan 5 olisi hyvännäköisiä ja erittäin nättejä n. 0-1.

 

[ipaz]

Onpas Tampereella hyvät oltavat. Jos Helsingissä Onnelassa olisi tuhat naista niin niistä korkeintaan 5 olisi hyvännäköisiä ja erittäin nättejä n. 0-1.

Voi tietenkin olla että tuossa em. luvussa on loppuillan tupla/triplanäköisyyttä ja alkoholin määrä suhteutettuna naisen kauneuteen vaikutusta... Ei ihme ettei löydy ketään!

 

[Aksu]

Ihmissuhteiden suot. Ikää tulee aina vaan lisää, mutta jotenkin sitä löytää itsensä kerta toisensa jälkeen samasta tilanteesta nuolemassa haavoja peilin edessä toivoen sieltä löytyvän vastausta johonkin mikä ei ole koskaan auennut. Kokemukset ja näkemykset... Kaiken aina kuvittelee tietävänsä jotenkin paremmin ja pystyvänsä kasvamaan, mutta oma pikkumaisuus nousee aina esiin kun tarpeeksi itseään koettelee. Sitä haluaisi pyytää puolelta maailmaa anteeksi ja uskottelee itselleenkin, että pystyy muuttumaan ja tekemään asiat jatkossa paremmin kunnes vastaan tulee tilanne, jota ei kestä. Siinä tilassa revitään irti kaikki ne vanhatkin haavat ja arvet, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä joku tarjoaa tänään ja nyt. Mahdollisuuksia ei yhden ihmiselon tielle loputtomiin tule ja usko menee siihen huomenna nousevaan aurinkoon. Alkaa odottamaan sitä päivää kun se ei enää nousekaan ja silloin minusta tulee vajaa. Kun vien itseltäni mahdollisuuden uskoa haaveisiin ja unelmiin, jotka ovat ohjanneet tähän pisteeseen. Niihin, jotka tuovat voimaa silloinkin kun taivas tummenee.

Sanoinkuvaamattoman paha olo. Omana itsenäni olen ehkä tuhomassa jotain mistä haaveilen. Olen elänyt ja hymyillyt. Yksinäisyys on pelottava ajatus. Hymyn ja ilon kuihtuminen pelottaa. Mistä löytää jotain, joka tuntuu siltä kuin haluan elämäni tuntuvan. Ja asia olisi jotain aivan muuta jos voisin osoittaa syyttävän sormeni toista kohti ja sanoa selkä pystyssä sanottavani. Nyt minua katsoo vain haikea silmäpari, joka kysyy... miksi taas, miksi minuun pitää aina... miksi... joskus elämässä tulee vastaan tilanne kun anteeksipyynnöt eivät enää auta. Nyt tuntuu juuri siltä... onneksi kukaan ei näe minua nyt.

 

[1936]

Ihmissuhteiden suot. Ikää tulee aina vaan lisää, mutta jotenkin sitä löytää itsensä kerta toisensa jälkeen samasta tilanteesta nuolemassa haavoja peilin edessä toivoen sieltä löytyvän vastausta johonkin mikä ei ole koskaan auennut. Kokemukset ja näkemykset... Kaiken aina kuvittelee tietävänsä jotenkin paremmin ja pystyvänsä kasvamaan, mutta oma pikkumaisuus nousee aina esiin kun tarpeeksi itseään koettelee. Sitä haluaisi pyytää puolelta maailmaa anteeksi ja uskottelee itselleenkin, että pystyy muuttumaan ja tekemään asiat jatkossa paremmin kunnes vastaan tulee tilanne, jota ei kestä. Siinä tilassa revitään irti kaikki ne vanhatkin haavat ja arvet, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä joku tarjoaa tänään ja nyt. Mahdollisuuksia ei yhden ihmiselon tielle loputtomiin tule ja usko menee siihen huomenna nousevaan aurinkoon. Alkaa odottamaan sitä päivää kun se ei enää nousekaan ja silloin minusta tulee vajaa. Kun vien itseltäni mahdollisuuden uskoa haaveisiin ja unelmiin, jotka ovat ohjanneet tähän pisteeseen. Niihin, jotka tuovat voimaa silloinkin kun taivas tummenee.

Sanoinkuvaamattoman paha olo. Omana itsenäni olen ehkä tuhomassa jotain mistä haaveilen. Olen elänyt ja hymyillyt. Yksinäisyys on pelottava ajatus. Hymyn ja ilon kuihtuminen pelottaa. Mistä löytää jotain, joka tuntuu siltä kuin haluan elämäni tuntuvan. Ja asia olisi jotain aivan muuta jos voisin osoittaa syyttävän sormeni toista kohti ja sanoa selkä pystyssä sanottavani. Nyt minua katsoo vain haikea silmäpari, joka kysyy... miksi taas, miksi minuun pitää aina... miksi... joskus elämässä tulee vastaan tilanne kun anteeksipyynnöt eivät enää auta. Nyt tuntuu juuri siltä... onneksi kukaan ei näe minua nyt.

Sydän huokaise, mutta älä halkea.

 

[Tobias]

Kysymys

Sellaista tuskaa täällä tuntuu naiset monille aiheuttavan, että kysyn vaan, minkä ihmeen takia aloitatte vakavia suhteita?

Voin kertoa, sinkkuna s(e)i(k)kaillessa on tuhatverroin mukavampaa eikä ole tilivelvollinen mistään kellekään. Eikä tule vitutuksia.

Taas viikonloppua odotellessa!

 

[1936]

Sellaista tuskaa täällä tuntuu naiset monille aiheuttavan, että kysyn vaan, minkä ihmeen takia aloitatte vakavia suhteita?

Voin kertoa, sinkkuna s(e)i(k)kaillessa on tuhatverroin mukavampaa eikä ole tilivelvollinen mistään kellekään. Eikä tule vitutuksia.

Taas viikonloppua odotellessa!

Molemmissa on puolensa. Kysynkin sulta Tobias, oletko koskaan seurustellut naisen kanssa ja ollut rakastunut?
Jos vastaus on kyllä, niin tiedät varmati miksi aloitetaan vakavia seurustelusuhteita.

Rauman kielellä on seuraava sanonta:" Paremp ol ankris kon tuulajol."

 

[Ted Raikas]

Sellaista tuskaa täällä tuntuu naiset monille aiheuttavan, että kysyn vaan, minkä ihmeen takia aloitatte vakavia suhteita?

Niin paljon kuin oma ero satutti ja veti mielen alas, niin en sitä mennyttä suhdetta kokemuksena vaihtaisi poiskaan missään tapauksessa. Se myös antoi paljon ja myös opetti, niin itsestäni kuin toisista ihmisistäkin. Olen varmasti niiltä osin vastuullisempi ja viisaampi nyt kuin mitä olin ennen. Ihmissuhdetta tajuaa ihan toisella tavalla.

Tässä kun ollaan toivuttu vähitellen menetyksestä, niin on vähitellen tunne, että joku päivä tässä voisi ihastua ja rakastuakin jälleen.

Rakastaminen on mahtavaa.

 

[Tobias]

Molemmissa on puolensa. Kysynkin sulta Tobias, oletko koskaan seurustellut naisen kanssa ja ollut rakastunut?
Jos vastaus on kyllä, niin tiedät varmati miksi aloitetaan vakavia seurustelusuhteita.

Rauman kielellä on seuraava sanonta:" Paremp ol ankris kon tuulajol."

Olen kerran seurustellut "tosissaan", kestiköhän jonkun kuukauden. Kyllä sitä välillä miettii, että aika monet samanikäisistä kavereistani (n. 30 vuotta) ovat aviossa ja toukkia on talouksiin putkahdellut heille, vaan eipä ole mun juttuja nuo. No kukin tavallaan, ei siinä mitään. Itse vaan en viitsisi kelailla mitään naisasioita hermoromahduksen partaalla.

 

[1936]

Olen kerran seurustellut "tosissaan", kestiköhän jonkun kuukauden. Kyllä sitä välillä miettii, että aika monet samanikäisistä kavereistani (n. 30 vuotta) ovat aviossa ja toukkia on talouksiin putkahdellut heille, vaan eipä ole mun juttuja nuo. No kukin tavallaan, ei siinä mitään. Itse vaan en viitsisi kelailla mitään naisasioita hermoromahduksen partaalla.

Aivan. Jokainen tietysti tavallaan. En tiedä olitko rakastunut tämän kuukauden aikana, mutta juuri tämä tunne saa varmasti ihmisen uudestaan ja uudestaan altistamaan itsensä näille sydänsuruillekin.

 

[Tobias]

Aivan. Jokainen tietysti tavallaan. En tiedä olitko rakastunut tämän kuukauden aikana, mutta juuri tämä tunne saa varmasti ihmisen uudestaan ja uudestaan altistamaan itsensä näille sydänsuruillekin.

En varmaankaan ollut vaan eipä haittaa.
Toivotan tasapuolisesti kaikille kuitenkin tsemppiä vaikeuksiinsa, oli ne sitten parisuhteesta johtuvia tai mikä sitten syy onkaan.

Naisista vielä sen verran, että juuri tuosta edestä porhalsi varsin kivan näköinen rullaluistinkimalainen topissaan! Taitaa olla vielä kesä!

 

[BBT]

Sellaista tuskaa täällä tuntuu naiset monille aiheuttavan, että kysyn vaan, minkä ihmeen takia aloitatte vakavia suhteita?

Voin kertoa, sinkkuna s(e)i(k)kaillessa on tuhatverroin mukavampaa eikä ole tilivelvollinen mistään kellekään. Eikä tule vitutuksia.

Taas viikonloppua odotellessa!

Vastaavanlaisia ajatuksia liikkui allekirjoitteneen pääkopassa kevättalvella puolitoista vuotta sitten. Takana oli 11-vuoden seurustelu/avoliitto aivan mahtavan tyttöihmisen kanssa. Suhteen loppuaikojen repaleisuus ja tuska kuitenkin vei jollainlailla uskon rakkauteen ja tällöin tuli pienessä pääkopassa lupailtua itselleen, ettei toista kertaa samanlaiseen tunteiden sekamelskaan itseään saata. Vannoin sinkkuelämän nimeen, lensin kukasta kukkaan, eli täysillä ja kokeilin kaikkea mahdollista (ja välillä mahdotontakin). Välillä oli hiljaisempaa ja välilä taas ei, toisten kanssa tuli vietettyä enemmänkin aikaa, seurustelusta voitiin ehkä jo puhua. Toisille taas aamulla lähin peili oli taloyhtiön hississä. Jotain kuitenkin puuttui, niinpä, sitä rakkautta, sitä tämä pieni maan matonen kuitenkin kaipasi. Kaipasi vierelleen ihmistä jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surutkin. Kun nyt miettii miten tuli toissakesä ja -syksy elettyä ja mitä tuli toilailtua, ei voi muuta kuin ihmetellä, että kuka/mikä sitä oikein oli..

Nyt löytyy vierestä ihanaakin ihanampi nainen, nainen jollaisesta on ennen voinut vain haaveilla. Vaikka aikoinaan tuli vannottua "etten koskaan enää rakastu", niin kun "se oikea" tuli tammikuussa vastaan ei ainakaan tämä ihminen voinut ihastumista peitellä eikä myöhemmin rakastumista jarrutella. Elämäntavat rauhoittuivat kertaheitolla kun löytyi kainalo johon käpertyä, ja kyllähän neitosen pari mukulaakin kummasti rauhoittavat menemisiä. Neiti on ollut uskomattomana tukena kun reilu viikko sitten menetin parhaimman kaverini liikenneonnettomuudessa, missähän olisin nyt jos ei olisi ollut tuota rakastavaa olkapäätä johon nojautua ja itkeä. Seurustelua on nyt takana puolisen vuotta, ja tunteet syvenevät päivä päivältä. On upeaa olla korviaan myöten rakastunut. Ja tuntuu että näin "vähän vanhempana" rakkaus ja rakastuminenkin on erilaista kuin ennen, jotenkin kypsempää. Kropassa mylläävät sellaiset tuntemukset, mitä ennen en ole kokenut. Ja tämä ei ole sitä rakastumisen ensi huumaa, sen verran monta kertaa sekin on tullut koettua, tässä on jotain muutakin. Ikuista kenties.

Rakastukaa jos se vain on mahdollista, ottakaa riski, ja käy jatkossa miten käy, se kannattaa, kuitenkin...

nimim. " kuinka monta virhettä ihmisen pitää tehdä ennenkuin se oikea löytyy?"

 

[Alamummo]

Sellaista tuskaa täällä tuntuu naiset monille aiheuttavan, että kysyn vaan, minkä ihmeen takia aloitatte vakavia suhteita?

Voin kertoa, sinkkuna s(e)i(k)kaillessa on tuhatverroin mukavampaa eikä ole tilivelvollinen mistään kellekään. Eikä tule vitutuksia.

Taas viikonloppua odotellessa!

Samaa voisi sanoa miehistä. Alkaa jo usko kaksilahkeisiin vähitellen mennä, olen saanut pettyä ja surra vähän turhan monta kertaa.

 

[scholl]

Sellaista tuskaa täällä tuntuu naiset monille aiheuttavan, että kysyn vaan, minkä ihmeen takia aloitatte vakavia suhteita?

Voin kertoa, sinkkuna s(e)i(k)kaillessa on tuhatverroin mukavampaa eikä ole tilivelvollinen mistään kellekään. Eikä tule vitutuksia.

Viime yönä kun jouduin selittämään puupäille, jotka eivät ruotsalaista yhteiskuntaa edes pintapuolisesti tunne, eivätkä tajua, että Volvo=göranpersson, tuli mieleeni sellainen asia, että olen itse asiassa Tobiaksen kanssa pitkälti samaa mieltä tuosta seurusteluasiasta, jos porukka olisi erilaista. Valitettava totuus on vain se, että normijengiä liikaa. Ravintolat ovat täynnä porukkaa, jotka ovat menettäneet kaiken itsenäisyyden ja jopa elämänhalun. He elävät flegmaattista elämää, jota hallinnoi tylsä 8-16 työ, lounassetelit, salatut elämät ja ruuhkassa istuminen. He ovat vain muurahaisia keossa ilman omia ajatuksia. Sellaisilla ihmisillä ei ole mitään annettavaa. Sen takia ravintolassa, jos sellainen henkilö tulee sönköttämään, tulee vitutusketjumateriaalia.

Ihmisiä, jotka ovat erilaisia (myös ulkonäöltään ei 13 tusinassa), kansainvälisiä, kiinnostavia - naisia joilla on jotain annettavaa, on valitettavan vähän tai ainakin pysyvät aika pitkälti piilossa. On kiva tavata uusia ihmisiä, jos he tuovat jotain lisäarvoa esim. keskusteluun. Valitettavasti sellaisia ei tule koko ajan vastaan ja sen takia sitä alkaa pohtia, että seurustellakin voisi niin ei ainakaan kaikki viihdeaika menisi siihen, että kiskotaan kilpaa viinaa. Surullisinta on se, että osa jengistä ei ehkä muuten olisi niin tylsää, mutta he eivät vain kertakaikkiaan uskalla olla omia itsejään, koska tämä tasapäistävä sosiaalidemokraattinen kansa haluaa heidät nujertaa. Schollkin on monta kertaa yritetty nujertaa jatkoajassa, mutta scholl tinttaa vastapalloon ja nujertaa nilkit.

 

[Jippo]

He elävät flegmaattista elämää, jota hallinnoi tylsä 8-16 työ, lounassetelit, salatut elämät ja ruuhkassa istuminen. He ovat vain muurahaisia keossa ilman omia ajatuksia. Sellaisilla ihmisillä ei ole mitään annettavaa. Sen takia ravintolassa, jos sellainen henkilö tulee sönköttämään, tulee vitutusketjumateriaalia.

Mutta jos heidän elämänsä on kuvailemasi kaltainen, niin eiväthän he käy ravintoloissa (ellet sitten tarkoita lounaspaikkoja), saati sitten ala "sönköttämään" (koska vaatiihan keskustelun aloittaminen omia ajatuksia) muille ihmisille.

Niiden sinua ravintolassa ärsyttävien täytyy siis olla joitain muita kuin heitä.