Kunhan nyt ensin kulkusten kilinää....
Ihan tässä kateeksi käy, kun ei mun nuoruudessani saanut moisia neuvoja ennen ensitreffejä... ja jälkeenpäinkin
vain lakoonisen: "Saitko?"
Tämä on vähän hankala maailma, varsinkin jos ekstrovertti pelimies lähtee neuvomaan introverttia pohdiskelijaa tai toisinpäin. Loppuen lopuksi tässäkin asiassa pitäisi mennä sopivasti omilla vahvuuksilla, vaikka tiettyjä "kikkoja" voikin opettaa ja opetella. Ne vaan on joskus vastapuolenkin tiedossa ja pohdiskelija saattaa näyttää pelimieheltä tilanteessa jossa nainen on sitä ensimmäistä ensivaikutelman perusteella hakemassa.
Jos haluaa sitä hääkellojen kilinää, perhettä ja hyvää yhteyttä, niin ei siinä oikein auta olla kuin oma itsensä. Kellojen kilinää saattaa saada sitten useammallakin lähestymistavalla, siinäkin tietty aitous antaa omat etunsa. Ihmisten välinen vuorovaikutus on sellainen asia, jota kannattaa ihan kaiken olemisen kannalta opetella. Toisille se tulee luonnostaan ja toisilla se vaatii toistoja.
Eihän näissä asioissa pääse eteenpäin kuin toimimalla ja se on minusta se ainoa järkevä neuvo. Odottelemalla harvemmin näissä hommissa tulee kalaa ja se "viileä etäisyys" ei naisen silmissä välttämättä näytä yhtään viileältä. Toisille mattopommitus tulee luonnostaan, mutta introvertinkin kannattaa ottaa siitä sillä tavalla mallia, että kun kohde on löytynyt niin katsoo tilanteen.
Ainoa tapa millä se musta pekka jää varmasti käteen on se, että odottelee että asiat etenee omalla painollaan ja että sinua tullaan kotoa hakemaan. Nainen on lopulta ihan yhtä imarreltu kuin sinä olisit, jos osoitat fiksusti aitoa kiinnostusta. Ei, se ei johda todellakaan joka kerta yhtään mihinkään, mutta ei sen tarvitse onneksi kuin kerran kunnolla osua. Eikä siitä pysyviä traumoja tule.
Helppo näin netissä näitä asioita pohdiskella.