Jos joutuisin valitsemaan elämäni rakkauden naisen, ja pikkumaisen kaverin välillä, niin ottaisin sen naisen loppuelämäkseni vaimoksi.
Tässä vain on sellainen ongelma, että harvalla on sellaista kristallipalloa, että osaisi oikeasti kertoa etukäteen, että joku todella on se elämän rakkaus.
Eihän näihin ystävien ex-heilojen kanssa suhteisiin ryhtymisiin voi antaa mitään täysin yksiselitteistä vastausta, koska jokainen suhde on aina omanlaisensa. Itse pyrkisin kuitenkin välttämään niitä viimeiseen asti, koska monen ihmisen oma pää ei lopulta välttämättä kestä sitä, että ystävällä ja omalla kumppanilla on yhteinen historia. Aika moni ihminen on kuitenkin jossain määrin mustasukkainen ja ainakin ajoittain epävarma itsestään, osa täysin ilman syytä, osa aiheesta. Saa olla henkisesti todella vahva tyyppi, ettei "heikolla hetkellä" ala epäillä kumppania tai ystävää, tarkkaile ja ylitulkitse ystävän ja kumppanin välistä keskinäistä kanssakäymistä (puheita, ilmeitä ja eleitä), kaivele edellistä suhdetta riitoihin mukaan ylipäätään ja ahdistu siitä, että näillä kahdella läheisellä ihmisellä on myös yhteinen seksihistoria. Ihmissuhteet eivät muutenkaan aina ole helppoja ja ihmiset suhtautuvat eri asioihin eri tavalla. Oman elämän yhteensovittaminen toisen ihmisen kanssa ei aina käy ihan kivuttomasti muutenkaan ja jos siihen lisätään vielä "ylimääräisten" ihmissuhteiden vaikutus ja painolasti, niin onhan siinä henkistä sietokykyä vaativia osasia kerrakseen. Väitän, että suurimmalle osalle aivan liikaa.
Kannattaako tällainen riski ottaa? Joskus ehkä kannattaa, jos ystävyys ei ole ihan jokapäiväistä kanssakäymistä ja asiaa on vakavasti harkittu etukäteen, edetty viattomasti melko pitkään ja tunne on todella voimakas. Lisäksi olisi hyvä huomioida, kuinka pitkä aika kaverin ja potentiaalisen kumppanin suhteesta ja erosta on ja miten vakava suhde heillä on ollut. Ja millainen suhde heillä on tänä päivänä tai onko minkäänlaista.
Itse vetäisin myös ystävien ja kavereiden välille tiukan eron.
Ystävät ovat lopulta aika harvassa, enkä itse ainakaan haluaisi riskeerata omia ystävyyssuhteitani rakkauden vuoksi ilman todella painavaa perustetta ja rehellistä keskustelua ystäväni kanssa. Toisaalta omat ystäväni tuntevat minut oikeasti hyvin, hyvät ja huonet puolet ja osaisivat kyllä todella rehellisesti sanoa, kannattaisiko minun oikeasti edes yrittää parisuhdetta hänen ex-kumppaninsa kanssa. Ja todennäköisesti tuntisin myös ystäväni ex-parisuhteen kiemurat tämän potentiaalisen kumppanini kanssa, jolloin sen suurempia yllätyksiä ko. henkilön kanssa tuskin tulisi, jollei nyt ihan totaalisesti ole muuttunut tai elänyt aiemmin totaalivalheessa.
Kaverisuhteet ovatkin sitten toinen juttu. Mulle ystävän ja kaverin ero on selkeä. Paljon riippuu muista olosuhteista, joista jo mainitsinkin.
Sanoisin kuitenkin, että parisuhteen löytää todennäköisesti helpommalla jostain muualta kuin ystävien tai kavereiden existä.
