Naisasiat

[Fiftie]

Juu no kyseinen nainen nyt vastasi sitten kun laitoin uuden viestin. On ollut kuulemma raskas loppuviikko. Vähän vaikutti siltä, että nyt ei sen suuremmasti kannata sille jutella. Sanoin sitten, että sanoo vaan, jos voin jotenkin olla avuksi.

 

[Barney]

No siis juu suurella todennäköisyydellä olet oikeassa. Ihmetyttää vaan minkä takia hänelle vielä tiistaina sopi se leffailta ja vielä itse sellaisesta puhui treffien päätteeksi sekä kaikki toiminta treffien lopussa viittasi vahvasti siihen, että kyllä kiinnostaa.

Onhan se ihan mahdollista, että silloin vielä kiinnosti, mutta enää ei. Itselleni on ainakin monesti käynyt noin. Syitä tuohonkin on monia. Voi olla, että henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut jotain sellaista tuolla aikavälillä, että fiilis on muuttunut. Omalla kohdallani on usein käynyt niin, että on tullut sellainen fiilis että toinen osapuoli on ollut selvästi enemmän kiinnostunut kuin itse. Noissa tilanteissa sitten usein ne omat fiilikset häviää, kun toinen osapuoli vaikuttaa liian innokkaalta.

Ihmissuhteet ovat vaikeita ja loppujen lopuksi tärkeintä olisi osata lukea toista ihmistä ja tunnistaa tilanteet. Tuokin on toisaalta sellainen taito, joka usein tulee vasta sitten kokemuksen myötä. Paras neuvo on varmaan se, että koittaa mukauttaa sitä omaa aktiivisuuttaan toisen aktiivisuuden mukaan. Jos toinen vastaa viesteihin parin tunnin välein, niin itse ei välttämättä kannata parissa minuutissa vastata takaisin. Ainakin itse olen sellainen ihminen, että en jaksa jatkuvasti viestitellä alkuvaiheessa, vaikka olisinkin kiinnostunut. Liiallinen aktiivisuus voi helposti näyttäytyä vastapuolelle epätoivona, mikä taas ei tee hyvää vaikutusta. Rennolla, mutta itsevarmalla toiminnalla pääsee yleensä pitkälle.

Itsellä tällä hetkellä sellainen ongelma, että parikin erittäin kiinnostavaa naista kuvioissa. Toisen kanssa oli jo syksyllä jotain pientä säätöä, mikä sitten jäi vähän roikkumaan ja on nyt taas aktivoitunut kevään aikana. Toiseen taas törmäsin vasta muutama viikko sitten ja sen jälkeen ollaankin nähty melkein joka viikonloppu. Tavoitteena oli vielä pitää ikimuistoinen sinkkukesä nyt tänä kesänä, joten vaihtoehtoja tuntuu tällä hetkellä olevan aika paljon ja kaikki vaikuttavat melko hyviltä. Katsotaan miten tässä nyt käy.

 

[Rod Weary]

No jos siltä on kuollut se lemmikki, on todennäköisesti aivan paskana.

 

[Fiftie]

No jos siltä on kuollut se lemmikki, on todennäköisesti aivan paskana.

Juu oikeassa olet.

 

[Byvajet]

Jatkatteko naisen tapailua, vaikka ette olisi selvästi ihastuneita? Minä olen ihastunut viimeksi noin 10 vuotta sitten.

Onko se niin, että kun elämä opettaa tosiasioita, mies menettää kykynsä ihastua, jolloin hänen täytyy tyytyä niihin ihan mukaviin naisiin ilman suurta tunnetta?

 

[Nordis]

Jatkatteko naisen tapailua, vaikka ette olisi selvästi ihastuneita? Minä olen ihastunut viimeksi noin 10 vuotta sitten.

Kyllä olen jatkanut. Miehet ja naiset on sillä tavalla erilaisia, että miehet voivat jatkaa tapailua seksimielessä vaikka eivät olisi millään tavalla ihastuneita.

 

[Ann Arbor]

Ei mulla riitä kärsivällisyys blogin kirjoittamiseen.

Mitä irtiottoihin tulee, niin Kampala on käsittääkseni melko suosittu kohde diginomadien keskuudessa. Eli jos on mahdollisuus tehdä etätöitä ulkomailta käsin, tämä on hyvä vaihtoehto perinteisille Thaimaalle ja Balille.

Eilen tempaisin kahdet Tinder-treffit samana päivänä. Ensin tapasin vuoren huipulla erään yliopisto-opiskelijan. Mukava pimu, mutta on kotoisin meikäläisen kukkarolle liian varakkaasta perheestä. Tarkoittaa, että hänellä on liian kallis maku. Juotiin muutamat drinksut tuolla rikkaiden asuinalueella, mutta sitten oli pakko keksiä tekosyy poistumiselle. Täällä slummissa saa 3 olutta samalla rahalla kuin yhden Kampalan Beverly Hillsissä.

Illalla olin juuri lähdössä läheiseen yökerhoon katsomaan livebändiä, kun eräs neiti kyseli illan suunnitelmista. Neiti tulikin baariin ja lähti tänään hotellilta sopivasti juuri ennen futismatsin alkua. Perfect timing!

Tänään joutuu ilmeisesti taas treffeille. Eräs nainen on hinkunut säkenöivää seuraani jo pari viikkoa, mutta aikataulut eivät ole aiemmin sopineet yhteen.

Joo. No laita ihmeessä kuitenkin "tilannepäivityksiä" tänne kuitenkin! Todella mielenkiintoista tavaraa. :)

Samanaikaisesti ihmiset ovat kovin samanlaisia kaikkialla maailmassa, mutta yhtäältä ympäröivä yhteiskunta muodostaa kovin erilaisen kokemuksen yhtäältä hyvinvoivaan, mutta vähän tylsän harmaaseen "Prisma-Suomeen" verrattuna, myös mitä tulee deittailukulttuuriin. Tämän olen toki kokenut itsekin, mutta Afrikassa en ole vielä ehtinyt valitettavasti käymään.

 

[Sanainen arkku]

Kyllä olen jatkanut. Miehet ja naiset on sillä tavalla erilaisia, että miehet voivat jatkaa tapailua seksimielessä vaikka eivät olisi millään tavalla ihastuneita.

Minä luulen, että tässä asiassa sukupuolien välillä ei ole keskimäärin eroja, mutta yksilöiden välillä sukupuolista piittaamatta hyvinkin paljon. Eikä kaikkien motiivit liity seksiin.

 

[heisenberg196]

Noilla spekseillä kuuluisit kaupungin tavoitelluimpien poikamiesten kärkijoukkoon, eli n. top 2%:iin.
Pystyykö Tinderissä asettamaan sijainniksi minkä tahansa kaupungin maailmassa?
Jos pystyy, niin laittakaa kaupungiksi Kampala ja ikähaarukka vaikkapa 20-30 vuotta. Siitä käsityksen tarjonnasta. Lisäksi tulevat tietty kaikki tarjoilijat, hotellien työntekijät, kaupan kassat yms. palveluammattien edustajat, jotka yrittävät iskeä valkoisia miehiä.

Tein työtä käskettyä;
Tinder ilmoittaa noin minuutin välein uudesta tykkäyksestä. Laskin tuossa, että tunnissa taisi tulla noin 70 uutta tykkäystä.

Onko Ugandaan lähtijöitä?

 

[Byvajet]

Minä luulen, että tässä asiassa sukupuolien välillä ei ole keskimäärin eroja, mutta yksilöiden välillä sukupuolista piittaamatta hyvinkin paljon. Eikä kaikkien motiivit liity seksiin.

Minäkin luulen, että oletus siitä, että mies on valmis tekemään mitä tahansa pi*lua saadakseen, on karkea yleistys. Itsekin kuulun porukkaan, jolle oma käsi on mieluisampi vaihtoehto kuin vieraalta tuntuva nainen, johon vieläpä pitäisi jaksaa uhrata loputtomasti energiaa, jos tahtoisi seksiä.

Ei palvele miesten eikä naisten etua, että miehet leimataan pelkästään seksin perässä juoksijoiksi. Monien miesten käytökseen vaikuttaa pyrkimys saada seksiä, mutta kun oletetaan, että seksin tarve on ainoa tai edes keskeinen miestä liikuttava voima, ollaan harhateillä.

Naisten keskuudessa käsitys miesten seksikeskeisyydestä on hyvin yleinen, mikä tietenkin johtuu siitä, että he kohtaavat korostuneesti nimenomaan seksin perässä olevia miehiä.

Sukupuolten välinen kohtaaminen helpottuisi, kun naisetkin ymmärtäisivät, ettei jokainen mies pyri ensisijaisesti pöksyihin.

Nykykulttuurissa romanttinen lähestyminen on poikkeuksia lukuun ottamatta edelleen miesten vastuulla. Kun miehille tämä taakka on annettu, niin olisi kiva, etteivät naiset leimaisi jokaista miestä pelkäksi läähättäväksi viettikoneeksi vaan osaisivat nähdä tämän ihmisenä, jolla on ihan samankaltaisia läheisyyden, jakamisen, kumppanuuden ja turvan tarpeita kuin naisillakin.

 

[Ann Arbor]

Tein työtä käskettyä;
Tinder ilmoittaa noin minuutin välein uudesta tykkäyksestä. Laskin tuossa, että tunnissa taisi tulla noin 70 uutta tykkäystä.

Onko Ugandaan lähtijöitä?

Varsin mielenkiintoista joka tavalla. Tokihan joukossa varmasti "onnenonkijoita", jotka tykkäävät jokaisesta vastaan osuvasta ulkomaalaisesta jne. mutta onhan ero varmasti johonkin Helsinkiin massiivinen. Tokihan täällä keskituloinen, keskivertonäköinen, kantasuomalainen kaveri ei herätä useimmissa naisissa lähtökohtaisesti kovin suurta kiinnostusta, vaikka profiilikuvat olisivatkin hyviä. Kyllähän itsekin olen huomannut ulkomaalaisiin naisiin tutustuessa muilla somealustoilla, jo yksistään se että olen kotoisin "kaukaa eksoottisesta ja kylmästä Suomesta", missä revontulet loimuavat joka yö (tätä tunnutaan luulevan), on positiivinen ominaisuus.

@Domi28 Miten näin yleisesti Ugandassa suhtaudutaan ulkomaalaisen miehen ja paikallisen naisen muodostamista pariskunnista? Varmasti se 99/100 jengistä ei jaksa kadulla kävellessä kiinnostua, mutta saako "äijäporukoilta" kuulla usein vittuilua jne? Itsellä on paljon kokemusta Kaakkois-Aasian kiertämisestä kumppanina paikallinen tyttöystävä, enkä avoimeen vihamielisyyteen ole koskaan törmännyt. Suomalaisten suhtautuminenhan on kovinkin kaksijakoista. Tuppisuukansana useimmat eivät toki reagoi ulkoisesti mitenkään, mutta yllättävästi monet kovinkin liberaaleiksi ja avarakatseisiksi itsensä mieltämät näkevät "valkoihoisen" miehen ja "ei-valkoihoisen" naisen muodostamat pariskunnat ongelmallisina.

 

[Domi28]

@Domi28 Miten näin yleisesti Ugandassa suhtaudutaan ulkomaalaisen miehen ja paikallisen naisen muodostamista pariskunnista? Varmasti se 99/100 jengistä ei jaksa kadulla kävellessä kiinnostua, mutta saako "äijäporukoilta" kuulla usein vittuilua jne? Itsellä on paljon kokemusta Kaakkois-Aasian kiertämisestä kumppanina paikallinen tyttöystävä, enkä avoimeen vihamielisyyteen ole koskaan törmännyt. Suomalaisten suhtautuminenhan on kovinkin kaksijakoista. Tuppisuukansana useimmat eivät toki reagoi ulkoisesti mitenkään, mutta yllättävästi monet kovinkin liberaaleiksi ja avarakatseisiksi itsensä mieltämät näkevät "valkoihoisen" miehen ja "ei-valkoihoisen" naisen muodostamat pariskunnat ongelmallisina.

En ole täällä Afrikassa törmännyt miesporukoiden huuteluun missään muualla kuin Mombasan muslimien taholta. Se olikin ilmeisen rajua vittuilua ja jopa fyysistä uhkailua (huutelivat swahilin kielellä, joten minä en ymmärtänyt tarkkaa sanamuotoa, mutta viestin sisältö ei jäänyt epäselväksi), sillä tyttö alkoi itkemään kesken kävelylenkin, jolloin meidän oli pakko ottaa tuktuk alle ja paeta normaalien ihmisten pariin Nyaliin.
Rauhoituttuaan tyttö kertoi, että mm. minut uhattiin hakata ja hänet raiskata.

Joku yksittäinen humalainen on joskus jotain huudellut perään, mutten ole näitä tilanteita kokenut mitenkään uhkaavina.

Nykyisellä asuinalueellani ei juurikaan valkoisia näy, joten esimerkiksi viime lauantaina yökerhossa meitä tuijotettiin jonkin verran, mutta lähinnä uteliaasti. Ei tuosta tullut ollenkaan vaivaannuttava olo, vaikken pidäkään huomion keskipisteenä olemisesta. Pikemminkin tällä ja muilla vastaavilla alueilla, joissa ei valkoisia näy, ihmetellään valkoista miestä, eikä niinkään valkoista miestä ja tämän mustaihoista naisystävää.

Kampalan keskustan paremmilla alueilla sitten eriväriset pariskunnat ovatkin arkipäivää, joten siellä ei kukaan kiinnitä mitään huomiota.

 

[Fiftie]

No nyt se on ihan 100 % varmaa et naisen koira kuoli. No nyt ei ainakaan pidä ruveta puhumaan mistään leffaillasta tai mitään. Tuntuu, että vastasin jotenkin huonosti sille siihen kun sano hänellä olleen raskas loppuviikko.

 

[heisenberg196]

Varsin mielenkiintoista joka tavalla. Tokihan joukossa varmasti "onnenonkijoita", jotka tykkäävät jokaisesta vastaan osuvasta ulkomaalaisesta jne. mutta onhan ero varmasti johonkin Helsinkiin massiivinen. Tokihan täällä keskituloinen, keskivertonäköinen, kantasuomalainen kaveri ei herätä useimmissa naisissa lähtökohtaisesti kovin suurta kiinnostusta, vaikka profiilikuvat olisivatkin hyviä. Kyllähän itsekin olen huomannut ulkomaalaisiin naisiin tutustuessa muilla somealustoilla, jo yksistään se että olen kotoisin "kaukaa eksoottisesta ja kylmästä Suomesta", missä revontulet loimuavat joka yö (tätä tunnutaan luulevan), on positiivinen ominaisuus.

Tässä se suomalaisnaisten ajatusmaailma aika hyvin kiteytyy. Vedän nyt ''hieman'' mutkia suoraksi, mutta Suomessa Tindernaisia kiinnostaa luokkaa urheilulajien edustajat (mieluiten pääsarjataso) ja erittäin hyvin kuvin varustetut profiilit. Sellainen ''ihan jees, ei vaan riitä'' -mentaliteetti on aika yleinen. Tämä toki liittyy enemmän nykyihmisten pinnallisuuteen ja ''seurashoppailuun'', jossa oletetaan seuraavan olevan aina vähän parempi.
Tindermatch ei enään nykyään tarkoita mitään, koska oikean keskustelun tasolle aika harvan matchin kanssa päätyy. Oman empiirisen tutkimuksen pohjalta sanon, että 2014-2015 aikoihin keskustelun sai aikaan 90% matchien kanssa, nykyään ehkä 20% vaivautuu juttelemaan tai vastaamaan.

 

[Sj991]

Varsin mielenkiintoista joka tavalla. Tokihan joukossa varmasti "onnenonkijoita", jotka tykkäävät jokaisesta vastaan osuvasta ulkomaalaisesta jne. mutta onhan ero varmasti johonkin Helsinkiin massiivinen. Tokihan täällä keskituloinen, keskivertonäköinen, kantasuomalainen kaveri ei herätä useimmissa naisissa lähtökohtaisesti kovin suurta kiinnostusta, vaikka profiilikuvat olisivatkin hyviä. Kyllähän itsekin olen huomannut ulkomaalaisiin naisiin tutustuessa muilla somealustoilla, jo yksistään se että olen kotoisin "kaukaa eksoottisesta ja kylmästä Suomesta", missä revontulet loimuavat joka yö (tätä tunnutaan luulevan), on positiivinen ominaisuus.

Itse vuosia ulkomailla asuneena väitän, että parhaat tavat välttää nämä "onnenonkijat" on seurata onko tyttö luotettava ylipäänsä. Epäluotettavat ihmiset ovat yllätys yllätys valmiita kusettamaan muita myös näissä asioissa. Ja omasta mielestäni tässä kannattaa olla todella jyrkkä ja heittää valehtelijat helvettiin samantien. Mielestäni me suomalaiset olemme monesti liian luottavaisia toisia ihmisiä kohtaan, ainakin välillä. Toinen asia mitä kannattaa kokeilla on mennä muutamia kertoja paikallisen eliitin baareihin tai muihin juhliin ja verrata millaista huomiota saa sieltä verrattuna köyhempiin alueisiin.

Itse myös olen valehdellut jossain kohtaa tutustumista, että ulkomaalainen saa avioituessaan vasta 8 vuoden jälkeen Suomen kansalaisuuden. Tämän olen aina sanonut jonkun muun asiaan liittyvän keskustelun ohessa aivan muina miehinä ja katsellut vähän muuhun suuntaan, mutta samaan aikaan seurannut sivusilmällä naisen reaktiota, sillä tuon pitäisi ajaa viisumin perässä juoksijat pois, sillä 8 vuotta on niin pitkä aika.

Itseä kiinnostaisi kuulla oletko itse keksinyt jotain keinoja tunnistaa nämä onnenonkijat? Sillä siellä missä itse asun puolella ihmisistä on eurooppalainen elintaso, mutta toisella puoliskolla voi olla hyvinkin köyhää niin tämä asia on semmoinen, jota joutuu itse miettimään aina välillä.

 

[Sanainen arkku]

Tässä se suomalaisnaisten ajatusmaailma aika hyvin kiteytyy. Vedän nyt ''hieman'' mutkia suoraksi, mutta Suomessa Tindernaisia kiinnostaa luokkaa urheilulajien edustajat (mieluiten pääsarjataso) ja erittäin hyvin kuvin varustetut profiilit. Sellainen ''ihan jees, ei vaan riitä'' -mentaliteetti on aika yleinen. Tämä toki liittyy enemmän nykyihmisten pinnallisuuteen ja ''seurashoppailuun'', jossa oletetaan seuraavan olevan aina vähän parempi.
Tindermatch ei enään nykyään tarkoita mitään, koska oikean keskustelun tasolle aika harvan matchin kanssa päätyy. Oman empiirisen tutkimuksen pohjalta sanon, että 2014-2015 aikoihin keskustelun sai aikaan 90% matchien kanssa, nykyään ehkä 20% vaivautuu juttelemaan tai vastaamaan.

Menestyjä olisi kiva, kunhan sen arkinen ajankäyttö olisi normaalia, eikä sellaista mitä menestyminen about missä tahansa vaatii? Ihan mielenkiinnosta kyselen kun olen kaukana siitä tilanteesta jossa tarvitsisi markkina-arvoa henkilökohtaisesti miettiä.

 

[Byvajet]

Onnellisessa parisuhteessa ihminen kokee olevansa vapaa. Hän tuntee, että voi seistä pelkäämättä kumppaninsa vierellä omana itsenään ja jakaa tämän kanssa yhteisen maailman.

Tässä todellisuudessa markkina-arvolla ei ole merkitystä. Kun on suhteessa, jossa tuntee olevansa kotona, ulkoiset seikat muuttuvat toisarvoisiksi.

Nettideittailu on kuitenkin saanut ihmiset kuvittelemaan, että sopivan kumppanin voi paketoida ominaisuuskimpuksi. Ja tokihan ulkoisilla seikoilla on merkityksensä, mutta jos olettaa, että todellisen tunneyhteyden ja luontevan pakottamattoman yhdessä olemisen voi korvata ulkoisilla ominaisuuksilla, todennäköisesti joutuu pettymään.

Siksi kannattaisi tavata rohkeasti erilaisia ihmisiä ja antaa heille mahdollisuus. Parisuhdepelin sjiaan kannattaisi tutustua ihmisiin. Tutustumisten ei tarvitse johtaa mihinkään. Jos ensimmäisten treffien jälkeen ei tule toisia, se ei tarkoita epäonnistumista. Treffien ei tarvitse olla pyrkimys romanttiseen kohtaamiseen. Treffit voivat olla ihan vain yhdessä hengailua. Jos toinen ei tunnu vieraalta tai tuntuu peräti läheiseltä, voi kokeilla toisiakin treffejä.

Nykymaailmasta puuttuu tutustumisen kulttuuri. Sen tilalla on tuotteistaminen. Myy itsesi tai osta itsellesi sopiva. Tavoittele parasta. Näytä itsestäsi paras puolesi.

Edes seksuaalinen nautinto ei ole yhteydessä ulkokuoreen. Ylivoimaisesti tyydyttävin seksisuhteeni oli naiseen, joka ei pääsisi kauneuden markkinoilla alkueriä pitemmälle. Kuorella ei voi korvata yhteistä jaettua kiimaa.

Minusta parisuhdepeli on muuttunut tympeäksi, enkä usko, että moni siitä nauttii. Olisi toivottavaa kulkea kohti kulttuuria, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus koettaisiin luonnollisemmaksi. Sen sijaan että mennään treffeille myymään ja ostamaan, voisi mennä ihan vain tutustumaan. Samalla kynnystä tutustumiseen pitäisi laskea. MeToolla on paikkansa, mutta se ei saisi johtaa kulttuuriin, joka lopettaa arkisen kohtaamisen ja siirtää parisuhteiden muodostamisen esineellistäväksi peliksi nettiin ja baariympäristöihin.

Huono ja tunkeileva käytös on huonoa ja tunkeilevaa käytöstä, mutta jos kysyy kohteliaasti treffeille, se ei ole huonoa käytöstä, saati seksuaalista häirintää. Se on heijastuma ihmisen tarpeesta jakaa elämänsä jonkun toisen läheisen ihmisen kanssa.

Tuli vain mieleeni tuosta markkina-arvosta, johon ihmiset ovat ruvenneet uskomaan siinä määrin, etteivät enää aina muista, mitä ovat etsimässä. Kun huomaa löytäneensä ihmisen, joka tekee onnelliseksi ja vapaaksi, niin harvempi sen jälkeen hylkää kumppaninsa sen vuoksi, että hänen tutkintonsa on pykälän kriteereitä matalampi tai että ylipainoa on muutama kilo.

 

[Turder]

Ketjun viimeaikaisilla käänteillä voinemme odottaa Ugandan rakettimaista nousua junnukiekossa n. 20v päästä?

 

[Roger Moore]

Ketjun viimeaikaisilla käänteillä voinemme odottaa Ugandan rakettimaista nousua junnukiekossa n. 20v päästä?

En tiiä, mutta Ugandasta tulee aina mieleen se eräs Mikko Alatalon laulu joka alkaa sanoilla "Kaksipa poikaa Ugandasta kulkee, komiasti Savossa linjuriautolla".

 

[Ann Arbor]

Itseä kiinnostaisi kuulla oletko itse keksinyt jotain keinoja tunnistaa nämä onnenonkijat? Sillä siellä missä itse asun puolella ihmisistä on eurooppalainen elintaso, mutta toisella puoliskolla voi olla hyvinkin köyhää niin tämä asia on semmoinen, jota joutuu itse miettimään aina välillä.

Helppoja kysymyksiähän nämä eivät ole. Vaikka onneksi hyvin pieni osa naisista on selvästi kiinnostunut lähinnä kumppaninsa varallisuudesta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista, uskon miehen statuksella ja taloudellisella omavaraisuudella olevan jonkinlainen vaikutus hyvinkin suurelle osalle. Miten se vaan aina sattuu niin, että ulkonäkönsä puolesta usein kovinkin keskivertojen miljonäärimiesten tai vaikka F1-kuljettajien avecina on kauneusihanteiden osalta aivan yläpäähän lukeutuva nainen. Toki raha tuo myös tervettä itseluottamusta ja madaltanee kynnystä lähestyä naista some-alustoilla tai livenä.

Myönnän ihan avoimesti, että vaikka miljoonat ovat osaltani vielä tekemättä, statuksen parantaminen naisten silmissä on henk. koht. taloudellisen turvallisuuden lisäksi, miksi olen erittäin työorientoitunut ihminen. Vaikka duuniin lähtö ja pitkät työpäivät ajoittain uuvuttavatkin (ketäpä ei), tehokas motivaattori on joka päivä ajatella, että tämänkin päivän tienisteillä lisään nettovarallisuuttani ja tsäänssejäni parisuhdemarkkinoilla. Motivaattori toimii myös kulutuskäyttäytymisessä ja elämänvalintoja tehdessä. Monen kaljoitteluillan olen jättänyt välistä, kun tajuan etteihän tämä yhtään edesauta pyrkimyksiäni elämässä ja naisrintamalla.

Ehkä vähän kysymyksen vierestä vastasin. :) Kovin moniin suorasukaisesti "vaatimuksensa" ilmoittaneisiin naisiin en ole toistaiseksi tutustunut lähemmin. Eräs "friend zone-asteelle" jäänyt tuttavuus, jonka kerran jopa tapasin (Briteissä asuva nainen), ei kelpuuttanut kuin käytännössä huippu-urheilijan vartalon omaavat miehet (2016 olin vielä ylipainoinen) ja pisimmässä suhteessa toistaiseksi, tyttöystävä oli kovin kriittinen tuolloisen työurani suhteen, vaikka toki tienasin huomattavasti häntä paremmin ja esim. lomareissuillamme maksoin "kaiken". Tarkan markan mies olen kuitenkin ja myös Korona-aikana arkielämäni doktriinina on ollut varallisuuden kerryttäminen joka kuukausi, vaikka sitten menoista karsimalla.

 

[Ann Arbor]

En ole täällä Afrikassa törmännyt miesporukoiden huuteluun missään muualla kuin Mombasan muslimien taholta. Se olikin ilmeisen rajua vittuilua ja jopa fyysistä uhkailua (huutelivat swahilin kielellä, joten minä en ymmärtänyt tarkkaa sanamuotoa, mutta viestin sisältö ei jäänyt epäselväksi), sillä tyttö alkoi itkemään kesken kävelylenkin, jolloin meidän oli pakko ottaa tuktuk alle ja paeta normaalien ihmisten pariin Nyaliin.
Rauhoituttuaan tyttö kertoi, että mm. minut uhattiin hakata ja hänet raiskata.

Joku yksittäinen humalainen on joskus jotain huudellut perään, mutten ole näitä tilanteita kokenut mitenkään uhkaavina.

Nykyisellä asuinalueellani ei juurikaan valkoisia näy, joten esimerkiksi viime lauantaina yökerhossa meitä tuijotettiin jonkin verran, mutta lähinnä uteliaasti. Ei tuosta tullut ollenkaan vaivaannuttava olo, vaikken pidäkään huomion keskipisteenä olemisesta. Pikemminkin tällä ja muilla vastaavilla alueilla, joissa ei valkoisia näy, ihmetellään valkoista miestä, eikä niinkään valkoista miestä ja tämän mustaihoista naisystävää.

Kampalan keskustan paremmilla alueilla sitten eriväriset pariskunnat ovatkin arkipäivää, joten siellä ei kukaan kiinnitä mitään huomiota.

Mielenkiintoista settiä jälleen kerran. :peukkuemoji: Mombasasta olen itsekin kuullut aika huonoja kokemuksia viime vuosilta, vaikka kaupungilla vahva brändi edelleen onkin. Kenian-tourneen taidankin typistää Nairobiin ja kansallispuistokierrokseen. Intian valtameren rannikosta pääsee nauttimaan myös vaikka Durbanissa.

Minkälainen reaktio "elämäntavastasi" on koitunut Suomessa? Vaikka juhlapuheiden mukaan Suomi on aallonharjalla "monietnisten" suhteiden hyväksymisessä, (Millään lainsäädännöllähän nämä eivät koskaan ole olleet täällä kiellettyjä, toisin kuin vaikka USA:n eteläosissa 1960-luvulle asti.) tuntuu asian hyväksyminen olevan edelleen vaikeaa kovin monille, enkä tässä tapauksessa puhu "rasistijunteista", mitkä ovat oma lukunsa, vaan itsensä hyvin edistysmielisinä ja avarakatseisina näkevistä. Musta nainen + valkoinen mies on yksinkertaisesti liikaa heille, vaikka mölyt enimmäkseen pitäisivätkin mahassaan.

 

[Domi28]

Mielenkiintoista settiä jälleen kerran. :peukkuemoji: Mombasasta olen itsekin kuullut aika huonoja kokemuksia viime vuosilta, vaikka kaupungilla vahva brändi edelleen onkin. Kenian-tourneen taidankin typistää Nairobiin ja kansallispuistokierrokseen. Intian valtameren rannikosta pääsee nauttimaan myös vaikka Durbanissa.

Minkälainen reaktio "elämäntavastasi" on koitunut Suomessa? Vaikka juhlapuheiden mukaan Suomi on aallonharjalla "monietnisten" suhteiden hyväksymisessä, (Millään lainsäädännöllähän nämä eivät koskaan ole olleet täällä kiellettyjä, toisin kuin vaikka USA:n eteläosissa 1960-luvulle asti.) tuntuu asian hyväksyminen olevan edelleen vaikeaa kovin monille, enkä tässä tapauksessa puhu "rasistijunteista", mitkä ovat oma lukunsa, vaan itsensä hyvin edistysmielisinä ja avarakatseisina näkevistä. Musta nainen + valkoinen mies on yksinkertaisesti liikaa heille, vaikka mölyt enimmäkseen pitäisivätkin mahassaan.

Mombasan vanha kaupunki on täynnä muslimeja, joten sitä kannattaa vältellä. Sen sijaan Nyali on ihan mukava kaupunginosa, jossa asuu paljon valkoihoisia ja biitsikin löytyy Sitten on tietysti Diani Beach Mombasan eteläpuolella, jota pidetään yhtenä Afrikan parhaista rantakohteista. Vietin siellä yli puoli vuotta ja viihdyin ihan hyvin.

Mitä tulee muiden mielipiteisiin naisasioistani, niin en ole kertonut näistä seikkailuista kuin kahdelle parhaalle kaverilleni. Esimerkiksi someen en ole postannut kuin maisemakuvia, eli ei ole tietoa tuttavien mielipiteistä. Tosin osa ns. kavereistani paljastui junteiksi jo reilut kymmenen vuotta sitten, kun nykyinen ex-vaimo tuli Filippiineiltä Suomeen ensimmäistä kertaa.

 

[BaronFIN]

Minäkin luulen, että oletus siitä, että mies on valmis tekemään mitä tahansa pi*lua saadakseen, on karkea yleistys. Itsekin kuulun porukkaan, jolle oma käsi on mieluisampi vaihtoehto kuin vieraalta tuntuva nainen, johon vieläpä pitäisi jaksaa uhrata loputtomasti energiaa, jos tahtoisi seksiä.

Ei palvele miesten eikä naisten etua, että miehet leimataan pelkästään seksin perässä juoksijoiksi. Monien miesten käytökseen vaikuttaa pyrkimys saada seksiä, mutta kun oletetaan, että seksin tarve on ainoa tai edes keskeinen miestä liikuttava voima, ollaan harhateillä.

Naisten keskuudessa käsitys miesten seksikeskeisyydestä on hyvin yleinen, mikä tietenkin johtuu siitä, että he kohtaavat korostuneesti nimenomaan seksin perässä olevia miehiä.

Sukupuolten välinen kohtaaminen helpottuisi, kun naisetkin ymmärtäisivät, ettei jokainen mies pyri ensisijaisesti pöksyihin.

Nykykulttuurissa romanttinen lähestyminen on poikkeuksia lukuun ottamatta edelleen miesten vastuulla. Kun miehille tämä taakka on annettu, niin olisi kiva, etteivät naiset leimaisi jokaista miestä pelkäksi läähättäväksi viettikoneeksi vaan osaisivat nähdä tämän ihmisenä, jolla on ihan samankaltaisia läheisyyden, jakamisen, kumppanuuden ja turvan tarpeita kuin naisillakin.

Jos pitäisi tehdä valintoja tämän ketjun kautta aikojen TOP5 viesteistä, niin palstaveli @Byvajet teki sellaisen kiteytyksen naisasioiden maailmasta, että suoraan Finlandia ehdokkaaksi.

Onnellisessa parisuhteessa ihminen kokee olevansa vapaa. Hän tuntee, että voi seistä pelkäämättä kumppaninsa vierellä omana itsenään ja jakaa tämän kanssa yhteisen maailman.

Tässä todellisuudessa markkina-arvolla ei ole merkitystä. Kun on suhteessa, jossa tuntee olevansa kotona, ulkoiset seikat muuttuvat toisarvoisiksi.

Nettideittailu on kuitenkin saanut ihmiset kuvittelemaan, että sopivan kumppanin voi paketoida ominaisuuskimpuksi. Ja tokihan ulkoisilla seikoilla on merkityksensä, mutta jos olettaa, että todellisen tunneyhteyden ja luontevan pakottamattoman yhdessä olemisen voi korvata ulkoisilla ominaisuuksilla, todennäköisesti joutuu pettymään.

Siksi kannattaisi tavata rohkeasti erilaisia ihmisiä ja antaa heille mahdollisuus. Parisuhdepelin sjiaan kannattaisi tutustua ihmisiin. Tutustumisten ei tarvitse johtaa mihinkään. Jos ensimmäisten treffien jälkeen ei tule toisia, se ei tarkoita epäonnistumista. Treffien ei tarvitse olla pyrkimys romanttiseen kohtaamiseen. Treffit voivat olla ihan vain yhdessä hengailua. Jos toinen ei tunnu vieraalta tai tuntuu peräti läheiseltä, voi kokeilla toisiakin treffejä.

Nykymaailmasta puuttuu tutustumisen kulttuuri. Sen tilalla on tuotteistaminen. Myy itsesi tai osta itsellesi sopiva. Tavoittele parasta. Näytä itsestäsi paras puolesi.

Edes seksuaalinen nautinto ei ole yhteydessä ulkokuoreen. Ylivoimaisesti tyydyttävin seksisuhteeni oli naiseen, joka ei pääsisi kauneuden markkinoilla alkueriä pitemmälle. Kuorella ei voi korvata yhteistä jaettua kiimaa.

Minusta parisuhdepeli on muuttunut tympeäksi, enkä usko, että moni siitä nauttii. Olisi toivottavaa kulkea kohti kulttuuria, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus koettaisiin luonnollisemmaksi. Sen sijaan että mennään treffeille myymään ja ostamaan, voisi mennä ihan vain tutustumaan. Samalla kynnystä tutustumiseen pitäisi laskea. MeToolla on paikkansa, mutta se ei saisi johtaa kulttuuriin, joka lopettaa arkisen kohtaamisen ja siirtää parisuhteiden muodostamisen esineellistäväksi peliksi nettiin ja baariympäristöihin.

Huono ja tunkeileva käytös on huonoa ja tunkeilevaa käytöstä, mutta jos kysyy kohteliaasti treffeille, se ei ole huonoa käytöstä, saati seksuaalista häirintää. Se on heijastuma ihmisen tarpeesta jakaa elämänsä jonkun toisen läheisen ihmisen kanssa.

Tuli vain mieleeni tuosta markkina-arvosta, johon ihmiset ovat ruvenneet uskomaan siinä määrin, etteivät enää aina muista, mitä ovat etsimässä. Kun huomaa löytäneensä ihmisen, joka tekee onnelliseksi ja vapaaksi, niin harvempi sen jälkeen hylkää kumppaninsa sen vuoksi, että hänen tutkintonsa on pykälän kriteereitä matalampi tai että ylipainoa on muutama kilo.

Ja sitten vielä päälle kiteytys parisuhteista. Niin allekirjoitan tämän sillä itse olen kuitenkin menettänyt sen mitä olen aina halunnut olemalla ikävä ihminen toista kohtaan.

 

[Nordis]

Minäkin luulen, että oletus siitä, että mies on valmis tekemään mitä tahansa pi*lua saadakseen, on karkea yleistys. Itsekin kuulun porukkaan, jolle oma käsi on mieluisampi vaihtoehto kuin vieraalta tuntuva nainen, johon vieläpä pitäisi jaksaa uhrata loputtomasti energiaa, jos tahtoisi seksiä.

Kuulut vähemmistöön. Suurin osa miehistä haluaa harrastaa seksiä naisen kanssa ja kun miehet etsivät panoja, niin monet miehet ovat valmiita panemaan alle tasonsa ja kun monet miehet ovat valmiita panemaan alle tasonsa, niin se luo naisille kysyntää, varsinkin seksihommiin.

Naisten keskuudessa käsitys miesten seksikeskeisyydestä on hyvin yleinen, mikä tietenkin johtuu siitä, että he kohtaavat korostuneesti nimenomaan seksin perässä olevia miehiä.

Totta, mutta pinnalliset naiset voivat myös katsoa peiliin. On kilttejä ja kunnollisia miehiä, jotka etsivät elämänkumppania, mutta ne miehet ei ulkonäkönsä takia naisia kiinnosta. Tämä "kaikki miehet etsivät seksiseuraa" vedetään esiin siinä vaiheessa kun nainen ei ole saanut sitä haluamaansa miestä parisuhteeseen.

 

[Pekko Pelikaani]

Kuulut vähemmistöön. Suurin osa miehistä haluaa harrastaa seksiä naisen kanssa ja kun miehet etsivät panoja, niin monet miehet ovat valmiita panemaan alle tasonsa ja kun monet miehet ovat valmiita panemaan alle tasonsa, niin se luo naisille kysyntää, varsinkin seksihommiin.

Totta, mutta pinnalliset naiset voivat myös katsoa peiliin. On kilttejä ja kunnollisia miehiä, jotka etsivät elämänkumppania, mutta ne miehet ei ulkonäkönsä takia naisia kiinnosta. Tämä "kaikki miehet etsivät seksiseuraa" vedetään esiin siinä vaiheessa kun nainen ei ole saanut sitä haluamaansa miestä parisuhteeseen.

Mielenkiintoista…miten määritetään tuo miehen oikea taso…jos mies joka kokee olevansa liiga tasoa panee Mestis tason naarasta koska muuten ei saa niin onko miehen oikea taso silloin kuitenkin Mestis ?