Olen jo joitakin viikkoja miettinyt tähän ketjuun kirjoittamista tilanteestani, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.
Elikäs, viime vuoden lopulla yliopisto-opinnoissa eräällä työkurssilla oli eräs ihan mukavan oloinen nainen, jonka kanssa emme sillä itse kurssijaksolla olleet paljoa juttusissa keskenämme, mitä nyt välillä vaihdeltiin hyvässä hengessä muutamia sanoja siinä työskentelyn lomassa. Pari viikkoa myöhemmin joululomalla hieman yllätyin, kun tämä lisäsikin minut kaveriksi sosiaalisessa mediassa ja kysyi kuulumisia. No, mitäs siinä, vastasin ja vaihdeltiin viestejä muutamia, kunnes sitten oli hetki hieman hiljaisempaa. Tässä vaiheessa mitään tunteita ei itselläni ollut vielä syntynyt, ehkä osasyynä oli myös se että tämä nainen paljastui sometilin perusteella kolme vuotta itseäni nuoremmaksi, mitä jotenkin ehkä pidin turhan suurehkona ikäerona (mikä sittemmin on osoittautunut täysin vääräksi luuloksi). En tiedä miksi näin, mutta yllätyin koska ko. neitonen olisi mennyt hyvin minun ikäisestäni, kypsän oloinen siis kaikin puolin siihen nähden. No, onhan hänkin jo tukevasti aikuinen, tyhmä ennakkoluulo siis minulta.
Vierähti lukuisia viikkoja, jolloin viestittelimme satunnaisesti lähinnä opiskeluasioiden merkeissä, emme kuitenkaan nähneet koskaan fyysisesti kasvokkain, koska kurssit olivat etänä. Kuitenkin orastava kiinnostus on alkanut kevään mittaan heräilemään, en nyt sanoisi ihan ihastumiseksi, ehkä vähän sitäkin, mutta sanotaanko vahva kiinnostus. Muutama viikko sitten viestittely tiivistyi lähes jokapäiväiseksi, olemme jutelleet myös hieman muistakin kuin opiskeluasioista, ei nyt liian syvällisiä kuitenkaan. Varsinaiset tapaamiset ovat jääneet tasan yhteen tuon joulukuisen kurssin jälkeen, viime viikolla törmäsimme kampuksella suurelta osin sattumalta ja jotenkin keskustelu oli hieman väkinäistä, ehkä se tilanne tuli jotenkin yllättäen mutta en saanut itsestäni ihan ns. parasta irti tai osannut olla sellainen rento. Oli hänkin vähän hermostuneen oloinen, eli varmaan molemminpuolista. Sen jälkeen ei oikeastaan olla viestitelty edes kauheammin.
Joten, arvon jatkoaikalaiset, nyt olen omassa mielessäni pienehkön pattitilanteen äärellä. Tiedostan kyllä hyvin sen, että varsinainen kiinnostus saattaa olla yksipuoleista minun puoleltani, mutta asia ei välttämättä ole näin koska hän oli ihan yhtä systemaattisen epäaktiivinen viestien suhteen myös silloin talvemmalla ennen näitä viimeaikaisia tapahtumia. En ole millään tavalla pommittanut häntä viesteillä, ja olen myös itse ollut tietoisesti koko ajan laittamatta liikaa viestiä, ja on käynyt niinkin muutaman kerran että tämä nainen on pistänyt viestiä itse muutaman päivän hiljaiselon jälkeen. Myöskään en sillä tavalla halua mitenkään edetä liian nopeasti tai iskeä korttejani pöytään kerralla, koska hän on vähän sen oloinen että voisi mahdollisesti pelästyä tai kavahtaa taaksepäin liian suorasta lähestymisestä. Muuten hän on ihan suht. aika lailla minun tyyppiäni, rauhallinen, tod. näk introvertti kuten minäkin, kiinnostuksenkohteet ja harrastukset samanlaisia, opiskelee samaa alaa ja vielä päälle hyvännäköinenkin sekä liikunnallinen. Ja viestittelyiden perusteella myös fiksu sekä mukava. Jos se minusta olisi kiinni, niin olisin kyllä valmis nuorisotermein "olemaan" ihan vakavasti. Mutta kun ei se elämä niin vain mene, sen tiedostan hyvin. Enkä halua sitoutua mielessäni liikaa mihinkään, ettei joudu liikaa pettymään. Nyt vain oli pakko purkaa ajatuksia, koska tässä ketjussa on käyty aiemminkin hyviä keskusteluita. Toivottavasti vain en ole mokannut ratkaisevasti mitään.
Ja lopuksi vielä maininta, että kokemuksia seurustelusta ei siis allekirjoittaneella vielä toistaiseksi ole. Muutenhan näissäkin olisi jo jonkin verran viisaampi :D