Minun kokemukseni mukaan noita tunnevammaisia ja vuorovaikutuskyvyttömiä on enemmän mies- kuin naislääkäreissä. Eli naislääkäreistä voi suuremmalla todennäköisyydellä löytää timantin. No onhan mieslääkärilläkin edes paksu lompakko ainakin, jos hän viitsii tehdä paljon töitä yksityisellä puolella. Onhan tuollainenkin mies jonkinlainen lottovoitto tietynlaisille naisille.Lääkärit ovat hyvin haluttua tavaraa parisuhdemarkkinoilla, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan lääketieteelliseen päätyy myös normaalia suuremmalla todennäköisyydellä puutteellisella tunneälyllä varustettuja, empatiakyvyttömiä sekä ihan autistisia tyyppejä.
Paljon asiaa viestissäsi, eikä tämäkään varsinaisesti lainaamaani mitenkään mitätöi, mutta edellinen sopii myös opettajiin oikein hyvin. Voisi kuvitella, että tälle alalle valikoituisi automaattisesti jengiä, jolle duuni on jonkinlainen kutsumus hyvien lomien lisäksi, mutta kyllähän noita suoranaisia kusipäitäkin mukaan mahtuu. En nyt väitä, että mulle olisi lääkärit vittuilleet, pääosin fiksua ja asiallista palvelua olen saanut, mutta kaipa tuohonkin ammattikuntaan hakeutuu porukkaa jos jonkinnäköistä, joilla vain pää riittää, ja osalla sitten ei muita kykyjä olekaan. Lähinnä mulla on tullut vastaan sosiaalisesti varsin rajoittuneita tai epäluottamusta herättävän epäsiistejä lääkäreitä vastaan.Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.
Voisin kuvitella, että jos on sosiaalisen ja tunneälyn osalta kehittynyt, ei sairaanhoitajia yms. alempia kollegoja tarvitsisi kyykyttää. Tätini ja miehensä ovat lääkäreitä molemmat, mutta heihin on kyllä vaikea liittää ammatin mukana tulevaa ylimielisyyttä ainakaan arjessa, kun vuosittain kuitenkin heitä näen ja somen kautta enemmänkin keskustelen. Tiedä sitten, muuttuvatko kusipäiksi duunissaan, tuskin ainakaan sen perusteella, että varsin menestyneitä ja kysyttyjä ovat sarallaan.Toki sitten on myös se tietynlainen ylimielisyys joka tulee ammatin mukana. Tämä on havaittavissa oleva piirre muillakin ammattiryhmillä jotka ovat a) sosiaalisesti korkeassa asemassa, b) tulot ovat ylimmässä 10% ja c) työnkuvaan liittyy vahva auktoriteetti asema. Lääkärin ammatti on yksi niistä harvoista joka napsuttaa ruksin jokaiseen kolmeen. Jos julkisuudessa ammattiryhmä kuvataan aina vahvana pelastajana, tiedät että tienaat kolme kertaa sen mitä naapurin insinööri ja töissä hoitajat ja potilaat melkein nuolee perseenreijän tauon päätteeksi niin helposti se nousee hattuun.
Paljon asiaa viestissäsi, eikä tämäkään varsinaisesti lainaamaani mitenkään mitätöi, mutta edellinen sopii myös opettajiin oikein hyvin. Voisi kuvitella, että tälle alalle valikoituisi automaattisesti jengiä, jolle duuni on jonkinlainen kutsumus hyvien lomien lisäksi, mutta kyllähän noita suoranaisia kusipäitäkin mukaan mahtuu. En nyt väitä, että mulle olisi lääkärit vittuilleet, pääosin fiksua ja asiallista palvelua olen saanut, mutta kaipa tuohonkin ammattikuntaan hakeutuu porukkaa jos jonkinnäköistä, joilla vain pää riittää, ja osalla sitten ei muita kykyjä olekaan. Lähinnä mulla on tullut vastaan sosiaalisesti varsin rajoittuneita tai epäluottamusta herättävän epäsiistejä lääkäreitä vastaan.
Voisin kuvitella, että jos on sosiaalisen ja tunneälyn osalta kehittynyt, ei sairaanhoitajia yms. alempia kollegoja tarvitsisi kyykyttää. Tätini ja miehensä ovat lääkäreitä molemmat, mutta heihin on kyllä vaikea liittää ammatin mukana tulevaa ylimielisyyttä ainakaan arjessa, kun vuosittain kuitenkin heitä näen ja somen kautta enemmänkin keskustelen. Tiedä sitten, muuttuvatko kusipäiksi duunissaan, tuskin ainakaan sen perusteella, että varsin menestyneitä ja kysyttyjä ovat sarallaan.
Toimenpiteen aikana?Aikoinaan muuan kirurgi vonkasi minulta...
Tuo tunnekylmyys tai puutteellinen tunneäly johtunee enemmänkin siitä, että ihmiset näkee lääkärin tilanteessa joka on erittäin tunteellinen ja raskas (joko itse tai läheinen on sairas/loukannut) ja lääkäri suhtautuu ehkä tavalla joka tuntuu kylmältä ja tunteettomalta.
Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.
---
Omalta kohdalta täytyy sanoa että timantti löytyi. Mutta se johtuu paljolti siitä että oma lääkäri on maalta kotoisin ja tietyllä tavalla "jalat maassa" vaikka tulot on noussut jo ihan reippaalla otteella. Ja vaikka vahva ja menestynyt nainen onkin niin meikäläisen pitää kuitenkin olla se mies ja kyllähän se itselle ainakin passaa.
Ai mitenkäs tämän slaavittaren kanssa menee, mietitte? Hehe, ette mieti, mutta minäpä kerron! Hänen isänsä kutsui kylään! Pitää tarkastaman minkälainen kaveri sitä tytärtä oikein vikittelee! Josko en olekaan hoopo ja nahjus! Mainitsi kuulemma: "Kutsu tänne pihatöihin! Juomaksi olutta tai vodkaa, tai vaikka molempia! Yön sitten tenttaan kaveria vaikka aamuun asti!". Täytyy myöntää, että jossain syvällä olen kaivannu ihan hitosti venäläistä perhekeskeisyyttä ja ihmisläheisyyttä. Otetaan heistä tässä asiassa terveellä tavalla mallia, otetaanhan!
Tapasin kivan naisen. Nainen on tosi mukava naiseksi. Laitoin jo sekunttikellon käyntiin koska homma menee perseelleen.
@penkinlämmittäjä
Kauanko olitte naimisissa? Haluatko tulevalta (?) suhteelta mitään, tai onko jotain mistä olet paitsi?
No nyt on sitten etäsuhde pystyssä. Ei voi tulla kuin hyvä.Katso ihmeessä kortit tuon venäläisen kanssa.
Mukava nainen, mutta on sitten sellaisia seikkoja etten todellakaan tiedä haluanko ottaa riskiä, että lähden leikkimään isähahmoa hänen lapselleen jos vaikka homma ei erinäisistä syistä inspiroisikaan lopulta elämänmittaiseen matkaan ja aiheutan lapselle paskaa. Eikös se niin mene, että jos heti on sellainen fiilis niin parempi lopettaa? Vai voiko olla, että olen vielä menneessä kiinni?
Niin pitänee muistaa että nainen tässä siunatussa tilassa ei ole käytökseltään samanlainen kuin aiemmin. Hormonit jyllää ja tunteet vellovat. Muistele millainen suhteenne oli ensimmäisen raskauden aikana? Tietysti silloin ei ollut yhtä tenava kuvioissa mukana. Mikä klikkaa naisesi käytös vai omasi? Pohdi tarkasti ja tee viisaita päätöksiä koska päätöksesi vaikuttavat 4 ihmisen tulevaisuuteen. Kun olet päätöksesi tehnyt pysy siinä äläkä ala veivaamaan. T 4 lapsen isäVoi voi..
Mulla on nyt muijan kanssa "tauko" menossa minun aloitteestani, eli en tiedä haluanko vielä olla hänen kanssaan vai enkö. Pää on ihan jumissa, auttaako vain aika ja rauhassa miettiminen?? Tuttavat hokee jotta mieti rauhassa ja ajattele itseäsi, ja omaa onnellisuuttasi. Asia ei vaan ole näin yksinkertainen;
Toinen osapuoli on raskaana ja ennestään meiltä löytyy 5vuotias lapsi. Eli on tässä vähän muutakin ajateltavaa kuin vain oma napa...
Terve ajattelutapa on ajatella lapsen parasta näissä asioissa. Ei sitä kuitenkaan lupaavaa ihmissuhdetta kannata tällaisien ajatuksien takia suorilta uhrata. Neuvoisin siis jatkamaan tapailua neidon kanssa, mutta älä ala tekemään läheisempää tuttavuutta muksuun ennenkuin olet hieman varmemmalla pohjalla ajatuksiesi kanssa. Ei sitä heti tarvitse alkaa isähahmoa leikkimään. Itse suostuin tapaamaan nykyisen avokkini muksut vasta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Sitä ennen pohjalla oli useamman vuoden sinkkuus, ja ajatukseni kulkivat hyvin pitkälti samoilla urilla sinun kanssasi.
Ehkä minä vain katson mitä tapahtuu. Nyt on kuitenkin tulevina viikkoina niin vähissä tapaamismahdollisuudet, että vähän automaattisesti rauhoittuu. En minä nyt pöytälaatikkoonkaan halua häntä sysätä odottamaan täysin.
Varmasti hyvä näin ja koska kuitenkin viihdyttiin keskenämme, niin ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.