Naisasiat

[penaz]

Lääkärit ovat hyvin haluttua tavaraa parisuhdemarkkinoilla, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan lääketieteelliseen päätyy myös normaalia suuremmalla todennäköisyydellä puutteellisella tunneälyllä varustettuja, empatiakyvyttömiä sekä ihan autistisia tyyppejä.

Minun kokemukseni mukaan noita tunnevammaisia ja vuorovaikutuskyvyttömiä on enemmän mies- kuin naislääkäreissä. Eli naislääkäreistä voi suuremmalla todennäköisyydellä löytää timantin. No onhan mieslääkärilläkin edes paksu lompakko ainakin, jos hän viitsii tehdä paljon töitä yksityisellä puolella. Onhan tuollainenkin mies jonkinlainen lottovoitto tietynlaisille naisille.

 

[teppana]

Tuo tunnekylmyys tai puutteellinen tunneäly johtunee enemmänkin siitä, että ihmiset näkee lääkärin tilanteessa joka on erittäin tunteellinen ja raskas (joko itse tai läheinen on sairas/loukannut) ja lääkäri suhtautuu ehkä tavalla joka tuntuu kylmältä ja tunteettomalta. Tottakai joskus lääkäri sortuu ihan silkkaan välinpitämättömyyteen ja ohittaa potilaan vaikka tarvetta sille ei olisi. Mutta useimmiten tilanteessa on kyse siitä, että potilas/omainen kokee tilanteen erilaisena kuin lääkäri. Potilaan/omaisen tunteet käy kuumana ja lääkärin etäinen suhtautuminen saattaa tuntua kylmältä jopa pelottavalta. Mutta kyseessä on puhtaasti ammatillinen tilanne johon on suhtauduttava kylmän ammattimaisesti. En siis tarkoita että lääkärin pitää käyttäytyä kuin robotti, mutta tilanteessa missä potilaan/omaisen halut eivät kohtaa sen suhteen mitä lääkäri näkee/määrää niin ei siinä jäädä kovin paljon neuvottelemaan että kumman pään mukaan tässä nyt tehdään.

Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.

Toki sitten on myös se tietynlainen ylimielisyys joka tulee ammatin mukana. Tämä on havaittavissa oleva piirre muillakin ammattiryhmillä jotka ovat a) sosiaalisesti korkeassa asemassa, b) tulot ovat ylimmässä 10% ja c) työnkuvaan liittyy vahva auktoriteetti asema. Lääkärin ammatti on yksi niistä harvoista joka napsuttaa ruksin jokaiseen kolmeen. Jos julkisuudessa ammattiryhmä kuvataan aina vahvana pelastajana, tiedät että tienaat kolme kertaa sen mitä naapurin insinööri ja töissä hoitajat ja potilaat melkein nuolee perseenreijän tauon päätteeksi niin helposti se nousee hattuun.

Omalta kohdalta täytyy sanoa että timantti löytyi. Mutta se johtuu paljolti siitä että oma lääkäri on maalta kotoisin ja tietyllä tavalla "jalat maassa" vaikka tulot on noussut jo ihan reippaalla otteella. Ja vaikka vahva ja menestynyt nainen onkin niin meikäläisen pitää kuitenkin olla se mies ja kyllähän se itselle ainakin passaa.

 

[adolf]

Tiiä nyt enää miten tämä naisjuttuihin liittyy, mutta tokaisipas veli sampio viisaasti tuolla aiemmin. Että asian teoriassa tajuamisesta on vielä pitkä matka sen todeksi elämiseen. Tuo pätee moneen asiaan. Varmaankin myös naisiin, tai no, ihan ihmisten kanssa olemiseen noin yleensä. Ei auta vaikka osaisi miten hienoja teorioita ja filosofioita pyöritellä päässä, jos niitä ei kykene elämään todeksi.

 

[sampio]

Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.

Paljon asiaa viestissäsi, eikä tämäkään varsinaisesti lainaamaani mitenkään mitätöi, mutta edellinen sopii myös opettajiin oikein hyvin. Voisi kuvitella, että tälle alalle valikoituisi automaattisesti jengiä, jolle duuni on jonkinlainen kutsumus hyvien lomien lisäksi, mutta kyllähän noita suoranaisia kusipäitäkin mukaan mahtuu. En nyt väitä, että mulle olisi lääkärit vittuilleet, pääosin fiksua ja asiallista palvelua olen saanut, mutta kaipa tuohonkin ammattikuntaan hakeutuu porukkaa jos jonkinnäköistä, joilla vain pää riittää, ja osalla sitten ei muita kykyjä olekaan. Lähinnä mulla on tullut vastaan sosiaalisesti varsin rajoittuneita tai epäluottamusta herättävän epäsiistejä lääkäreitä vastaan.

Toki sitten on myös se tietynlainen ylimielisyys joka tulee ammatin mukana. Tämä on havaittavissa oleva piirre muillakin ammattiryhmillä jotka ovat a) sosiaalisesti korkeassa asemassa, b) tulot ovat ylimmässä 10% ja c) työnkuvaan liittyy vahva auktoriteetti asema. Lääkärin ammatti on yksi niistä harvoista joka napsuttaa ruksin jokaiseen kolmeen. Jos julkisuudessa ammattiryhmä kuvataan aina vahvana pelastajana, tiedät että tienaat kolme kertaa sen mitä naapurin insinööri ja töissä hoitajat ja potilaat melkein nuolee perseenreijän tauon päätteeksi niin helposti se nousee hattuun.

Voisin kuvitella, että jos on sosiaalisen ja tunneälyn osalta kehittynyt, ei sairaanhoitajia yms. alempia kollegoja tarvitsisi kyykyttää. Tätini ja miehensä ovat lääkäreitä molemmat, mutta heihin on kyllä vaikea liittää ammatin mukana tulevaa ylimielisyyttä ainakaan arjessa, kun vuosittain kuitenkin heitä näen ja somen kautta enemmänkin keskustelen. Tiedä sitten, muuttuvatko kusipäiksi duunissaan, tuskin ainakaan sen perusteella, että varsin menestyneitä ja kysyttyjä ovat sarallaan.

 

[pernaveikko]

Vähän on ketju laukalla nyt, oliko kellään niitä naisasioita? Melko monta kertaa on tullut vastaanotolla rakastuttua kyllä.

Aikoinaan muuan kirurgi vonkasi minulta, mutta samaan aikaan oli matalapalkka-alalla olleen tulevan eksän kanssa juttu juuri alkamassa.

Niin, miksi en kokeillut kirurgia. Aavistuksen kiinnostus laski, kun sain tietää hänen olevan kolmannella kuulla raskaana. Luonnollisesti en olisi mitään joutunut elättämään, mutta ei noin.

Tosiaan hämmästyttävä määrä on raskaana olevia tyttöjä markkinoilla mitkä ei ole minkäänlaisessa parisuhteessa.

Niin ja kirurgi oli tosi semmoinen lämminhenkinen ja aavistuksen sinisilmäisen oloinen myös mikä halusi kaikille pelkkää hyvää. Taatusti sopiva hommiinsa.

 

[teppana]

Paljon asiaa viestissäsi, eikä tämäkään varsinaisesti lainaamaani mitenkään mitätöi, mutta edellinen sopii myös opettajiin oikein hyvin. Voisi kuvitella, että tälle alalle valikoituisi automaattisesti jengiä, jolle duuni on jonkinlainen kutsumus hyvien lomien lisäksi, mutta kyllähän noita suoranaisia kusipäitäkin mukaan mahtuu. En nyt väitä, että mulle olisi lääkärit vittuilleet, pääosin fiksua ja asiallista palvelua olen saanut, mutta kaipa tuohonkin ammattikuntaan hakeutuu porukkaa jos jonkinnäköistä, joilla vain pää riittää, ja osalla sitten ei muita kykyjä olekaan. Lähinnä mulla on tullut vastaan sosiaalisesti varsin rajoittuneita tai epäluottamusta herättävän epäsiistejä lääkäreitä vastaan.

Niin, me molemmat tosiaan tässä puhutaan vain anekdooteista ja itsellä on hyvät kokemukset lääkäreistä. Mutta kaikki tämä tulee puolueellisesta näkökulmasta koska omassa lähipiirissä on useita lääkäreitä. On toki muutamia täysin sosiaalisesti kyvyttömiä ihmisiä myös, he ovat kuitenkin enemmän tuonne tutkimuksen puolelle orientoituneita.

Näin mutulta sanoisin että lääkikseen hakeutuu ihmisiä ihan laidasta laitaan ja ne isommat vedenjakajat on sitten siellä erikoistumisen kohdalla. Onhan se ammattikunnassakin se vitsi siitä että on lääkäreitä ja sitten on kirurgeja.

Olet siis itse opettaja? Aika usein opettajien suhteen ihmisillä on negatiivisia ajatuksia mutta itse kyllä olen taas sitten törmännyt vain positiivisiin tapauksiin opettajien ammattikunnassa. Lähimpänä isän puoliso joka jo reilumman osan kahta vuosikymmentä on ollut mukana. Oma pikkuveli on lukiossa ja ilman tämän kyseisen naisen apua ei kahta vuotta olisi näin hyvin mennyt. Eli vaikka se tulee täysin omakohtaisesta kokemuksesta niin pojot sinne ammattikuntaan. :)

Voisin kuvitella, että jos on sosiaalisen ja tunneälyn osalta kehittynyt, ei sairaanhoitajia yms. alempia kollegoja tarvitsisi kyykyttää. Tätini ja miehensä ovat lääkäreitä molemmat, mutta heihin on kyllä vaikea liittää ammatin mukana tulevaa ylimielisyyttä ainakaan arjessa, kun vuosittain kuitenkin heitä näen ja somen kautta enemmänkin keskustelen. Tiedä sitten, muuttuvatko kusipäiksi duunissaan, tuskin ainakaan sen perusteella, että varsin menestyneitä ja kysyttyjä ovat sarallaan.

Ei se sinänsä ole kyykyttämistä vaan varauksetonta ylistämistä. Enemmänkin on kyse siitä miten ihminen jota "palvotaan" sen tilanteen hallitsee. Koska tietynlaista varauksetonta "palvontaa" siellä on. Toki se pätee paremmin silloin kun lääkäri sopii siihen perinteiseen muottiin. Oma puolisoni vielä tänäkin päivänä saa kyllä taistella niitä pinttyneitä stereotypioita vastaan. Hän on pieni ja ikäistään nuoremman näköinen (vaikka kohta 30 tulee täyteen) ja voisi joku ehkä sanoa nätiksikin. Kun esimerkiksi päivystystä hoitaa kaksi lääkäriä ja puolisoni on se "vanhempi" niistä kahdesta mutta nuorempi sattuu olemaan se "unelmavävy" niin kummasti ne hoitajat automaattisesti asettaa sen nuoremman kaverin johtavaksi henkilöksi. Tosin nykyään puoliso omaa jo niin rautaisen kokemuksen että laittaa sairaalan ruotuun.

Eli taas päästään siihen että ei mikään ammattiryhmä ole niin suppea että voitaisiin tehdä karkeita yleistyksiä. Tätisi ja hänen mies on varmasti ihan normaaleja ihmisiä eikä mitään ongelmia ole toimia yhteiskunnassa. Sama pätee omaan puolisooni tai siskopuoleen. Aina voidaan löytää esimerkkejä mutta loppujen lopuksi jokainen meistä tuomittakoon omilla meriiteillä eikä yleistyksillä.

Nyt menee jo sen verran filosofiseksi että täytyypä avata toinenkin viinipullo. Kun omalääkäri ei ole kotona niin voi poiketa normaalimääristä, eiks je? :D

 

[sampio]

Aikoinaan muuan kirurgi vonkasi minulta...

Toimenpiteen aikana?
---

@teppana
Juu, ei meillä varmaan suuria erimielisyyksiä ole tässä, kunhan tulee höpöteltyä. Opettajista, lääkäreistä, poliiseista yms. julkisista toimijoista vahvimmat mielikuvat muodostuvat äärikokemuksista, harvahan sitä peruspalveluja muistaa. Meidän alallamme "rasitteena" on lisäksi se, että kontaktissa ollaan suurin osa vuodesta ja asiakaskunta on ihanassa murrosiässä. Lääkäreillä, poliiseilla ja vastaavilla toki nämä äärikokemukset ovat enemmän hc-touhua, kun puhutaan terveydestä ja turvallisuudesta, siihen sitten tunnekuohut yms. kehiin ja koko ammattikunta on mulkkua tai messiasta.

Tuo unelmavävymeininki on varmasti vituttavaa. Samalla se on myös huvittavaa, että naisille aika usein tuollainen ihailu suodaan, mutta käyttäydytä miehenä vastaavalla tavalla ja olet seksistininen naisten esineellistäjä. Pakko silti todeta, että anoppini, joka sairaanhoitajana työskentelee, välillä naureskelee lääkäreille, joille status on kilahtanut hattuun aika pahasti. No, kuten totesit, ei ole tarpeen yleistää näitä juttuja.
---

Ketjun aiheeseenhan nämä lääkärijutut liittyvät varsin oleellisesti, sillä vituttihan se, ettei esim. viimetalvista yläkropan krenkkaani tutkinut naapurihuoneen kolmekymppinen blondi vaan läski, kalju ja epäsiisti eläkeikää lähestyvä herr Doktor. Ja sen kerran, kun olen joutunut persettäni esittelemään lekurille, mukaan pyydettiin harjoittelija. Vähän se tyttökin oli vaivaantuneen oloinen, mutta ei kai siinä mitään, toivottavasti oli hyvät näkymät.

 

[teppana]

@sampio

Nimenomaan juttelua. Hauskahan se tässä on vaihtaa ajatuksia. Loppujen lopuksi luulen että niitä helmiä löytyy jokaisesta ammattiryhmästä ja sikoja on myös jokaisessa.

Palatakseni naisasioihin, täytyy kyllä hehkuttaa omaa fiilistä. Yhdessä ollaan oltu jo lähemmäs 8 vuotta ja suhde alkoi ilman minkäänlaisia paineita. Itse olin työssäkäyvä pari vuotta yli 20-vuotias mies ja hän oli vielä hennommin kahdenkympin yli oleva tuore lääkisläinen. Aivan perus, baarissa nähtiin ja naitiin setti. Meni jonkin aikaa ja nähtiin sattumalta uudestaan. Siitä se sitten lähti.

Jokainen meistä tietää sen vittumaisen ylimääräisen draaman, se kun riitaa tulee vaikka ei oikein tiedä mistä se tulee. Vituttaa ja ärsyttää kun toinen on kohta kaks viikkoa passiivis-agressiivisesti neuvonut kuinka ne roskat pitää viedä. Mutta mikään ei oo hätänä. Ei mikään oo muuttunu, kunhan vain ajattelin olla vittupää tässä seuraavat kolme kuukautta. Koko setti.

Itsellä oli taustalla muutaman vuoden suhde johon tätä nykyistä aiemmin peilasin ja se suurin ero oli niinkin kliseisessä asiassa kuin anteeksipyyntö ja sen antaminen. Eihän se tietenkään sormia napauttamalla tule ja anteeksi ei tahdo antaa jos ei toisesta välitä. Eikä se järjestely toimi jos homma on yksipuolista. Mutta aina kun aamu-teeveessä kysytään siltä Ilo-Leena Mansikka-Aholta, että mikä on avain hyvään parisuhteeseen niin itselle tulee aina mieleen että se on anteeksi.

Jokainen meistä on vittunaama ja kyrpä jossain vaiheessa. Tulee munattua joko pienesti tai sitten isosti. Sama kuinka kauan niitä asioita hyvittää, ne ei kuitenkaan kierrosta poistu ennen kuin toinen antaa anteeksi. Mikään määrä kukkia, ruokaa, matkoja tai suuseksiä ei poista sitä paskaa fiilistä.

Ei mitään "sää teit viimeks näin niin mä saan nyt tehä näin" paskaa. Otetaan asia kerrallaan, käsitellään se ja siitä ei jää rikosrekisteriä. Ollaan oikeasti tasavertaisia koko ajan. Se vaatii tietysti hyvää pohjaa ja keskusteluyhteyttä, mutta nämä on kuitenkin aika perus asioita mitkä pitäis olla jokaisessa suhteessa.

Se mikä itsellä on tässä toiminut viimeiset 8 vuotta on juuri se, että kun jompikumpi on tehnyt väärin niin pyydetään anteeksi. Ja kun on pyydetty anteeksi, annetaan anteeksi. Sitä ei kaivella, sitä ei hierota eikä sitä vittuilla. Anteeksi ei ole mikään taikasana sille että saa tehdä mitä vain, mutta sen turhan hiljaisen vitutuksen se poistaa.

Nyt oon istunu tässä jo melkein koko toisen viinipullon ajan enkä oo kattonu vielä yhtään Laineen youtube videoa (tai vaihtoehtoisesti The E Street Band) niin täytyy lopettaa ja avata viski. Hauskaa ollut jutella ja jatketaan vielä. Nyt tämä jätkä sanoo morot!

 

[BaronFIN]

Baronin kommentti lääkäreistä: ollut sellaisen kanssa kimpassa 20v ja parhaimmillaan olo on kuin Supermiehellä Lois Lanen kanssa, mutta sitten pahimmillaan tämä on aivan tunnekylmä oman maailmansa narsisti, jolle oman egon buustaus ja "mä oon top 10% ja mä tiedän sen ja mä osaan ja myös haluun näyttää sen" on osa elämää, vaikka perusluonteeltaan tuo on oikeasti vaatimaton.

Parisuhdeterapian alkuun on TJ7. Viskipullo saa luvan vielä odottaa.

 

[regularflex]

Tuo tunnekylmyys tai puutteellinen tunneäly johtunee enemmänkin siitä, että ihmiset näkee lääkärin tilanteessa joka on erittäin tunteellinen ja raskas (joko itse tai läheinen on sairas/loukannut) ja lääkäri suhtautuu ehkä tavalla joka tuntuu kylmältä ja tunteettomalta.

Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.

---

Omalta kohdalta täytyy sanoa että timantti löytyi. Mutta se johtuu paljolti siitä että oma lääkäri on maalta kotoisin ja tietyllä tavalla "jalat maassa" vaikka tulot on noussut jo ihan reippaalla otteella. Ja vaikka vahva ja menestynyt nainen onkin niin meikäläisen pitää kuitenkin olla se mies ja kyllähän se itselle ainakin passaa.

Omat kokemukseni näistä sosiaalisen älyn / tunneälyn puutosta kokevista lääkäreistä ja lääkäriopiskelijoista on syntynyt private life puolella. Samaten olen tavannut aivan uskomattoman sydämellisiä lääkäreitä, mutta tuntuu, että keskimääräistä useammin lääkäreistä on löydettävissä näitä "autismiin taipuvia". Olen tuosta tummennetusta kanssasi samaa mieltä siltä osin, että mikäli nuo ovat henkilön vahvuuksia jo ennen lääkäriksi ryhtymistä, niin ne ominaisuudet varmasti kehittyvät työn myötä. Sen sijaan, mikäli nuo ominaisuudet ovat puutteellisia jo alun perin, niin muita korkeammalla oleva status ei tosiaankaan helpota noiden asioiden korjaantumista. Pikemminkin päinvastoin.

Tuohon alempaan osioon tahdon vain sanoa onnittelut! Kuten sanottua, kyllä siellä lääkärien joukossa on todellisia timantteja, jotka pesevät monet muut timantit mennen tullen.

Meikäläisen silti taitaa olla turha huudella kenenkään puolisojen ammattistereotypioiden osalta, kun olen nyt reilun kuukauden tapaillut yhtä konsulttia.

 

[Turha Kaukalo]

Ai mitenkäs tämän slaavittaren kanssa menee, mietitte? Hehe, ette mieti, mutta minäpä kerron! Hänen isänsä kutsui kylään! Pitää tarkastaman minkälainen kaveri sitä tytärtä oikein vikittelee! Josko en olekaan hoopo ja nahjus! Mainitsi kuulemma: "Kutsu tänne pihatöihin! Juomaksi olutta tai vodkaa, tai vaikka molempia! Yön sitten tenttaan kaveria vaikka aamuun asti!". Täytyy myöntää, että jossain syvällä olen kaivannu ihan hitosti venäläistä perhekeskeisyyttä ja ihmisläheisyyttä. Otetaan heistä tässä asiassa terveellä tavalla mallia, otetaanhan!

Miten meni kyläily?

 

[Klassinen sentteri]

Tapasin kivan naisen. Nainen on tosi mukava naiseksi. Laitoin jo sekunttikellon käyntiin koska homma menee perseelleen.

 

[pettter]

Tänään oli tärskyt auuu. Naapurin akka. Sängyssä olin krapulassa kun kutsu tuli ja mä sanoin että 3 min ja oon ulkona. Hitto monesti olin ehtinyt kieltäytyä kun miten se aina ehdotti kun olin viikon ryypännyt. Tai no maaliskuusta asti oon, mutta ei noi naiset kauaa ehdottele.

Latu on auki. Hanaa!

 

[BaronFIN]

"Vaikka sä näet mut täydellisenä, niin mä en halua olla täydellinen kun töissä pitää olla koko ajan täydellinen. Kauhean painostavaa."

"Halusin syödä kakun sekä pitää sen samaan aikaan."

"Se oli se yks riita, joka sai mut aikanaan funtsimaan, et tää oli tässä. Mut silloin oli opinnot kesken, opintolainat niskassa ja yhteinen lapsi. Päätin hakea sen huomion muualta kun näytti siltä että sulla oli hauskempaa koulussa kuin kotona."

"Minulla oli vuosien suhde selän takana. Oli se enemmän kuin pelkkää ystävyyttä. Se oli ihastusta ja rakkauttakin. Siitä on ollut vaikea päästää irti. Jopa sittenkin kun siitä jäi kiinni."

"Mutta silti se ei ole se juttu. Kyllä mä haluan edelleen jatkaa sun kanssa."

20 vuotta yhdessä ja kolme lasta. Mä muistan tuon riidan. Vittu. Samalla sekunnilla kun se loppui, niin tajusin et ei helvetti, mitä mä tulin sanoneeksi (hanki oma elämä!). Nähtävästi saan rangaistusta siitä edelleen. Jätkät, ottakaahan oppia: älkää ikinä voittako naistenne verbaalisessa nokitelussa 100-0, sillä imperiumin vastaisku on armoton.

Paljon on puhetta psykologeista, mutta kyllä ammattilainen on ammattilainen. Osasi oikein hyvin tulla tasollemme eikä lätissyt itsestään selvyyksiä ja helvetin kipeitäkin asioita tuli käytyä läpi ja asioita joita ei oikeasti haluaisi kuullakaan. Mutta silti olo on parempi kuin aikoihin. Kissa on pöydällä ja tästä jatketaan.

Kyllä saa itseäänkin katsoa peiliin; olen aina ollut sellainen joko-tai ihminen ja kaikki tai ei mitään persoona. Varmasti helvetin ahdistava asuinkumppani, joten pitää joitakin nipsuja löysentää omaa ruuvia ja pingottaa vähemmän.

Mennyt on mennyttä, tärkeämpää on, että osataanko oppia mitään menneistä.

 

[pernaveikko]

Tapasin kivan naisen. Nainen on tosi mukava naiseksi. Laitoin jo sekunttikellon käyntiin koska homma menee perseelleen.

Sain juuri kuulla niin pahasta avioeroriidasta, missä muksut toki mukana, että ei tiedä miten päin olisi. Mikähän ihmisiä vaivaa.

 

[penkinlämmittäjä]

Kun pian puolitoista vuotta sitten erosin vaimosta, on jokunen tippa Aurajoessa virrannut. Olen tutustunut ihmisiin ilman sen kummempia aikeita tai haluja suurempaan. Nyt sitten pari kertaa treffannut yhtä vajaa vuosi sitten tapaamaani naishenkilöä ja panemiseksi se on molemmilla kerroilla mennyt ja on tullut omalle kiinnostukselle myös vastinetta. Mukava nainen, mutta on sitten sellaisia seikkoja etten todellakaan tiedä haluanko ottaa riskiä, että lähden leikkimään isähahmoa hänen lapselleen jos vaikka homma ei erinäisistä syistä inspiroisikaan lopulta elämänmittaiseen matkaan ja aiheutan lapselle paskaa. Eikös se niin mene, että jos heti on sellainen fiilis niin parempi lopettaa? Vai voiko olla, että olen vielä menneessä kiinni?

 

[godspeed]

@penkinlämmittäjä

Kauanko olitte naimisissa? Haluatko tulevalta (?) suhteelta mitään, tai onko jotain mistä olet paitsi?

 

[penkinlämmittäjä]

@penkinlämmittäjä

Kauanko olitte naimisissa? Haluatko tulevalta (?) suhteelta mitään, tai onko jotain mistä olet paitsi?

En ehtinyt olemaan kuin reilut kaksi vuotta.
Alan olemaan siinä iässä, että perhe olisi mukava perustaa, kun tässä kolmeakymppiä lähestytään. Kovin monelle vikatikkisuhteelle ei enää ole aikaa. Tähän asti kaikista suhteista on opittu jotain, mutta seuraavat epäonnistuneet ovat vain ajanhaaskausta. Siksi varmaan koen aika kovaa epävarmuutta.

 

[Hippi Hiiri]

Katso ihmeessä kortit tuon venäläisen kanssa.

No nyt on sitten etäsuhde pystyssä. Ei voi tulla kuin hyvä.

 

[Infamous]

Mukava nainen, mutta on sitten sellaisia seikkoja etten todellakaan tiedä haluanko ottaa riskiä, että lähden leikkimään isähahmoa hänen lapselleen jos vaikka homma ei erinäisistä syistä inspiroisikaan lopulta elämänmittaiseen matkaan ja aiheutan lapselle paskaa. Eikös se niin mene, että jos heti on sellainen fiilis niin parempi lopettaa? Vai voiko olla, että olen vielä menneessä kiinni?

Terve ajattelutapa on ajatella lapsen parasta näissä asioissa. Ei sitä kuitenkaan lupaavaa ihmissuhdetta kannata tällaisien ajatuksien takia suorilta uhrata. Neuvoisin siis jatkamaan tapailua neidon kanssa, mutta älä ala tekemään läheisempää tuttavuutta muksuun ennenkuin olet hieman varmemmalla pohjalla ajatuksiesi kanssa. Ei sitä heti tarvitse alkaa isähahmoa leikkimään. Itse suostuin tapaamaan nykyisen avokkini muksut vasta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Sitä ennen pohjalla oli useamman vuoden sinkkuus, ja ajatukseni kulkivat hyvin pitkälti samoilla urilla sinun kanssasi.

 

[Pekko Pelikaani]

Voi voi..

Mulla on nyt muijan kanssa "tauko" menossa minun aloitteestani, eli en tiedä haluanko vielä olla hänen kanssaan vai enkö. Pää on ihan jumissa, auttaako vain aika ja rauhassa miettiminen?? Tuttavat hokee jotta mieti rauhassa ja ajattele itseäsi, ja omaa onnellisuuttasi. Asia ei vaan ole näin yksinkertainen;

Toinen osapuoli on raskaana ja ennestään meiltä löytyy 5vuotias lapsi. Eli on tässä vähän muutakin ajateltavaa kuin vain oma napa...

Niin pitänee muistaa että nainen tässä siunatussa tilassa ei ole käytökseltään samanlainen kuin aiemmin. Hormonit jyllää ja tunteet vellovat. Muistele millainen suhteenne oli ensimmäisen raskauden aikana? Tietysti silloin ei ollut yhtä tenava kuvioissa mukana. Mikä klikkaa naisesi käytös vai omasi? Pohdi tarkasti ja tee viisaita päätöksiä koska päätöksesi vaikuttavat 4 ihmisen tulevaisuuteen. Kun olet päätöksesi tehnyt pysy siinä äläkä ala veivaamaan. T 4 lapsen isä
Ps aina välillä on vaikeampia aikoja mutta yritä katsoa kokonaisuutta.

 

[penkinlämmittäjä]

Terve ajattelutapa on ajatella lapsen parasta näissä asioissa. Ei sitä kuitenkaan lupaavaa ihmissuhdetta kannata tällaisien ajatuksien takia suorilta uhrata. Neuvoisin siis jatkamaan tapailua neidon kanssa, mutta älä ala tekemään läheisempää tuttavuutta muksuun ennenkuin olet hieman varmemmalla pohjalla ajatuksiesi kanssa. Ei sitä heti tarvitse alkaa isähahmoa leikkimään. Itse suostuin tapaamaan nykyisen avokkini muksut vasta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Sitä ennen pohjalla oli useamman vuoden sinkkuus, ja ajatukseni kulkivat hyvin pitkälti samoilla urilla sinun kanssasi.

Tällä tapaa olen itsekin vähän ajatellut. On vaan monilta arvostamiltani ihmisiltä tullut niin mittanauhan eri päistä ajatuksia tämän osalta, että vuorotellen miettii eri vaihtoehtoja. Ehkä minä vain katson mitä tapahtuu. Nyt on kuitenkin tulevina viikkoina niin vähissä tapaamismahdollisuudet, että vähän automaattisesti rauhoittuu. En minä nyt pöytälaatikkoonkaan halua häntä sysätä odottamaan täysin.

 

[pernaveikko]

Ehkä minä vain katson mitä tapahtuu. Nyt on kuitenkin tulevina viikkoina niin vähissä tapaamismahdollisuudet, että vähän automaattisesti rauhoittuu. En minä nyt pöytälaatikkoonkaan halua häntä sysätä odottamaan täysin.

Tapaamismahdollisuuksien puuttumisen pitäisi kuitenkin lisätä viestiliikennettä tällä nykytekniikalla. Jos sellainen ei kiinnosta, niin sitten ei tarvitse edes sitä pöytälaatikkoa vaan ihan se eräs mappi minne laitetaan ne tapaukset.

Minulla on tässä 65km etäsuhde ja ei tule arkisin nähtyä juurikaan, vaikka teoriassa voisi parit pusut vaihtaa ja taas kotiin. Ei siinä vain ole järkeä, mutta sovelluskaupasta on haettu Messenger.

Ei me juuri soitellakaan mitään äänipuheluita, kun kuitenkin kohta tai joskus taas nähdään. Sen sijaan viestejä laitellaan koko ajan. 90-luvulla oli kiva roikkua tyttöjen kanssa lankaluurissa tuntitolkulla, mutta se on mennyttä aikaa se.

Tytöt laittaa myös söpöjä hymiöitä, kun niiden kanssa tsättäilee.

 

[penkinlämmittäjä]

Tehtiin ratkaisu, että laitetaan homma jäihin, kun kummallakaan ei ole varmuutta haluaako vakavaa suhdetta ja lapsen ollessa mukana ei voi ruveta leikkimään. Varmasti hyvä näin ja koska kuitenkin viihdyttiin keskenämme, niin ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

[pernaveikko]

Varmasti hyvä näin ja koska kuitenkin viihdyttiin keskenämme, niin ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Oletko ensimmäistä kertaa tekemisissä tyttöjen kanssa? Tietenkin tietää, jouluun mennessä siellä on uusi ukko kainalossa.