Naisasiat

[Kampitus]

Miksi helvetissä kukaan alkaisi testaamaan tälläistä? "Alan kusipääksi jotta huomaan miten pitkälle voin mennä ilman että mies jättää"

Tämähän ei itsellenikään oikein koskaan auennut, mutta jälkikäteen ei ole kyllä ihmetyttänyt. Kyllä sitä kaikkea mahtuu tällekin pallolle.

 

[pernaveikko]

Tulkaa vittu hakee mut täält veke.

Mikset vain lähde pubiin. Jos on sinun kämppäsi, niin tuskin se sitä silti hajoittaa. Toisaalta, kun tästä ketjusta lukee millaisiin tyttöihin jengi on törmännyt, niin ei tietenkään voi olla täysin varma.

Ei kyllä ole moni asia ahdistavampaa kuin joutua asumaan eksän kanssa, kun välillä se on ollut olosuhteiden pakosta melkein pakollista. Eli siis ymmärrän kuinka jo ihan vaikka muutama tunti on ihan vitusta.

 

[pernaveikko]

Paha mieli sen puolesta, ku oli mulle kertomatta tullu just mua varten Helsinkiin viikoks. Luulin, et olis kaks päivää vaan. Olis voinu ilmottaa kyllä.

Tälläiset yllätyshyökkäykset kyllä vituttaa ja sellaisten uhriksi olen joutunut. Mitä järkeä pamahtaa ilmoittamatta paikalle, jos ei ole mitään tietoa mitä toinen on puuhaamassa.

Nyt taitaa tyttö jo ymmärtää, että ei noin. Ei se vielä tee sinusta jäykkää insinööriä, jos haluat tietää etukäteen saako rauhassa juoda kaljaa vai tuleeko joku jonnekin.

Ex-vaimon kanssa sain sovittua kivuttomasti, että laita nyt helvetti viestiä, jos tulet iltavuorosta tunnin aikaisemmin. Syy oli ihan se, kun saattoi olla musiikit ja saunat päällä. Olihan se hänellekin varmasti kivempi tulla kotiin noiden hommien loputtua. Iltavuorosta hän tuli aina samalla bussilla, niin tiesin minuutin tarkkuudella ehtiikö vielä jonkun biisin kuunnella. Se nyt vain helpotti omaa elämää.

Kaverilla on arkivapaita ja avovaimonsa tekee perustoimistoaikoja, mutta sen verran päällikkönä, että joskus voi mennä myöhempään. Ikävää se on kotona vetää tiistaikännejä ja sitten yhtäkkiä avaimet ropiseekin lukossa. Kotiintuloaikaa pyritään selvittelemään jollain tyhjänpäiväisillä mitä tänään syötäisiin viesteillä.

 

[Saxon-747]

Kiitos veli Pernis! Tuli hyvä mieli ku kirjotit! Tilanne helpottu, ku annoin suuseksiä. Nyt maataan tääl Haagassa puistossa. Kotiin haluisin, mut en kehtaa vielä lähteä.

E: Nyt kotona. En meinannu päästä lähtee, mut vetosin lopulta lapsiin. Typerää, ku yleensä oon tosi suorapuheinen ja teen mitä teen. Tän kanssa en jotenkin osaa vaan. Heikko olen ma. Ihme tyttö toi kyllä. Paha mieli sen puolesta, ku oli mulle kertomatta tullu just mua varten Helsinkiin viikoks. Luulin, et olis kaks päivää vaan. Olis voinu ilmottaa kyllä. Asuu ulkomailla nyt asuvan kaverinsa kämpässä, et ei onneks mitää hotellia ollu maksanu. Sanoin lähtiessäni puistosta, et kannattais lähtee kotiin ja kysyin viel mitä se ajattelee ja tuntee ylipäänsä kaikesta, ni sano "Vähän pettyny olo, ku lähet. Olisin halunnu nukkuu ens yön sun kaa. Voisitsä jättää lapset sun vanhemmille viel pariks päiväks? Nähään viimeistään lauantaina!". Öö, aijaa. Kai täytyy sit nähä ja takoa kunnolla sen päähän, et kaikki oli hyvin, ku oli selvää molemmille, ettei seurustella, mut nyt ei vaan toimi.

Off topic! @pernaveikko Mitä tykkäsit mun Ovechkinin paidasta, haha!?

Lapsia ei mihinkään mummolaan viedä jonku muijan takia!

 

[Kampitus]

Kaverilla on arkivapaita ja avovaimonsa tekee perustoimistoaikoja, mutta sen verran päällikkönä, että joskus voi mennä myöhempään. Ikävää se on kotona vetää tiistaikännejä ja sitten yhtäkkiä avaimet ropiseekin lukossa. Kotiintuloaikaa pyritään selvittelemään jollain tyhjänpäiväisillä mitä tänään syötäisiin viesteillä.

Näin juuri! Mikäs sen kamalampaa kuin jäädä rysän päältä kiinni salaa juopottelusta. Mitä meille suomalaisille miehille enää jää jos vielä piilopullotkin viedään!

 

[Saxon-747]

Ei tietenkään viedä. Se menee näin: "Likat hei, mä meen illal treffeille, ni viittittekö lähtee sit mummolle, ku jos tyttö tulee sit yöks tai muuta?", ja sit ne lähtee. Mä mikää pullan tuoksunen yh-isä oo.

En minäkään pullalta tuoksu mutta aina poitsujen kanssa vietetty aika on ykkösenä... jos neidot ei sitä ymmärrä ni ei voi minkään. Kaikki on ymmärtäny tähän asti ja kaikille on löytyny aikaa :) Nyt lapset on äidillään ja minä riennän neitoni luokse nauttimaan rokki viikonlopusta. Tsemiä sinne!

 

[sinikettu]

Länkkärinainen etsii usein "täydellistä" miestä, kun taas slaavinainen miestä, jota itse voi täydentää.

Olen tästä vähän eri mieltä. Kyllä, osa parhaassa iässä oleista naisista etsii 40-vuotiasta, rikasta ja menestynyttä miestä, mutta väittäisin tuon joukon pieni vähemmistö naisista. Suuri osa naisista etsii miestyyppiä, joka ei ole vielä liian valmis, mutta jolla on kykyä ja potentiaalia elämän eri alueilla, mutta nuo eivät vielä ole hioutuneet huippuunsa. Eräänlainen work-in-progress tyylinen mies siis. Tuollaiset miehet harvoin ovat yli 30-vuotiaita. Tosin psykologisen kirjallisuuden mukaan, ehkä jokseenkin ironisesti, vaikka nainen on se osapuoli, joka haluaa partneriaan muokata haluamaansa suuntaan, nainen on itse asiassa useammin se, joka helpommin muovautuu partnerinsa rinnalla erilaisiin kaavoihin ja käytökseen.

Muutenkin suurin ihmisten toisiinsa sitoja on yhteinen kasvu, kehitys ja kulkeminen elämässä eteenpäin samaa polkua. 42 vuotiaan miehen ja 21-vuotiaan naisen kohdalla se voi olla hieman hankalaa, jos toisen ihmisen elämänkaari ja kokemukset aikuisiällä eroavat kymmeniä vuosia.

7-10 vuotta lienee suurimmalla osalla naisista eräänlainen yläraja, mitä tulee suhteen toimivuuteen ja luontevuuteen. Toki tähän löytyy poikkeuksia vaikka millä mitalla, mutta itse en ainakaan ole tavannut kovinkaan monta alle 25-vuotiasta naista, joka ei jollain tavalla hätkähtäisi yli 35-vuotiaan miehen kanssa seurustelusta. Toisaalta uskon, että moni näistä lopulta voisi siihen alkaa, mutta se todennäköisesti tuntuisi alussa vähän oudolta. Jos sellainen nainen löytyy, niin kaasu vaan pohjaan.

30-35 on ylipäänsäkin keskimäärin miehellä parasta aikaa parisuhdemarkkinoilla, jos on pitänyt itsestään huolen. Tuossa kohtaa ihmisellä alkaa olemaan jo iso tukku kokemusta elämästä sekä ajan tuomaa vakautta ja itsevarmuutta. Taidot ihmissuhteiden, itsenäisyyden ja elämänhallinnan kohdalla pitäisi olla jo ihan hyvää luokkaa. Jos asiat on tehty hyvin, myös varallisuutta on alkanut varttumaan kohtalaisesti. Sen lisäksi pahin testosteroniryöppy on poistunut kehosta niin, ettei tatti enää pakonomaisesti heilahda joka toista 20-kesäistä naista kohti. Itsellläni ei ainakaan ole sen kummemmin haluja alkaa etsimään pitkän ajan partneria ainakaan ennen 30 ikävuotta ja tuskin vielä silloinkaan.

Nyrkkisääntönä voisin todeta, että 33-35 vuotiaana voisin napata jonkun näppärän yliopistosta vasta valmistuneen 23-25 vuotiaan naisen.

 

[Styge]

Olen tästä vähän eri mieltä. Kyllä, osa parhaassa iässä oleista naisista etsii 40-vuotiasta, rikasta ja menestynyttä miestä, mutta väittäisin tuon joukon pieni vähemmistö naisista. Suuri osa naisista etsii miestyyppiä, joka ei ole vielä liian valmis, mutta jolla on kykyä ja potentiaalia elämän eri alueilla, mutta nuo eivät vielä ole hioutuneet huippuunsa. Eräänlainen work-in-progress tyylinen mies siis. Tuollaiset miehet harvoin ovat yli 30-vuotiaita. Tosin psykologisen kirjallisuuden mukaan, ehkä jokseenkin ironisesti, vaikka nainen on se osapuoli, joka haluaa partneriaan muokata haluamaansa suuntaan, nainen on itse asiassa useammin se, joka helpommin muovautuu partnerinsa rinnalla erilaisiin kaavoihin ja käytökseen.

Muutenkin suurin ihmisten toisiinsa sitoja on yhteinen kasvu, kehitys ja kulkeminen elämässä eteenpäin samaa polkua. 42 vuotiaan miehen ja 21-vuotiaan naisen kohdalla se voi olla hieman hankalaa, jos toisen ihmisen elämänkaari ja kokemukset aikuisiällä eroavat kymmeniä vuosia.

7-10 vuotta lienee suurimmalla osalla naisista eräänlainen yläraja, mitä tulee suhteen toimivuuteen ja luontevuuteen. Toki tähän löytyy poikkeuksia vaikka millä mitalla, mutta itse en ainakaan ole tavannut kovinkaan monta alle 25-vuotiasta naista, joka ei jollain tavalla hätkähtäisi yli 35-vuotiaan miehen kanssa seurustelusta. Toisaalta uskon, että moni näistä lopulta voisi siihen alkaa, mutta se todennäköisesti tuntuisi alussa vähän oudolta. Jos sellainen nainen löytyy, niin kaasu vaan pohjaan.

30-35 on ylipäänsäkin keskimäärin miehellä parasta aikaa parisuhdemarkkinoilla, jos on pitänyt itsestään huolen. Tuossa kohtaa ihmisellä alkaa olemaan jo iso tukku kokemusta elämästä sekä ajan tuomaa vakautta ja itsevarmuutta. Taidot ihmissuhteiden, itsenäisyyden ja elämänhallinnan kohdalla pitäisi olla jo ihan hyvää luokkaa. Jos asiat on tehty hyvin, myös varallisuutta on alkanut varttumaan kohtalaisesti. Sen lisäksi pahin testosteroniryöppy on poistunut kehosta niin, ettei tatti enää pakonomaisesti heilahda joka toista 20-kesäistä naista kohti. Itsellläni ei ainakaan ole sen kummemmin haluja alkaa etsimään pitkän ajan partneria ainakaan ennen 30 ikävuotta ja tuskin vielä silloinkaan.

Nyrkkisääntönä voisin todeta, että 33-35 vuotiaana voisin napata jonkun näppärän yliopistosta vasta valmistuneen 23-25 vuotiaan naisen.

Aamen

 

[pettter]

Jaa-a, mitähän sitä tekisi. Keväällä tutustuin netissä yhteen naiseen. Hieman siinä kirjoiteltiin ja mietittiin näkemistä, mutta juttu unohtui. Jokunen päivä sitten se pitkästä aikaa pisti taas viestiä ja selvisi että molemmat ollaan tässä välissä muutettu ja sattumoisin vielä naapuritaloihin. Nyt tuli kutsu viekkuun. Hitto vaan kun jotenkin en haluaisi näistä taloista silleen tuntea kun harvemmin tuolla ulkona selvin päin esiinnyn. Varsinkin illalla kun askel heittäen tulee kotiin niin koko talon edestä pitäis kävellä. Ei ole tyttöystävämatskua, mutta kuitenkin.

 

[pettter]

Just nyt en kyllä lähde kun oon suorittanut normaalin miehen aamutoimet, runkkaus - hampaiden pesu - runkkaus, paitsi hampaat on pesemättä. Ja pienoinen krapulakin vaivaa.

 

[sampio]

Nyrkkisääntönä voisin todeta, että 33-35 vuotiaana voisin napata jonkun näppärän yliopistosta vasta valmistuneen 23-25 vuotiaan naisen.

Jos tuo näppärä käsittää myös henkisen kypsyyden, ymmärrän jossain määrin tämän nyrkkisäännön, mutta kun tuolla yliopistossa vastikään vietin aikaan suurin piirtein 10-15 vuotta itseäni nuorempien seassa, en kyllä pidempiaikaista suhdetta olisi miettinyt kenenkään kanssa, tämä siis sillä oletuksella, että niitä olisi mulle valittavaksi asti ollut. Kauniita toki monikin ja varmasti älykkäitäkin, mutta kyllähän ne jutut oli "siis niinku silleen niin sellasta että hei" ei kiitos. No, yksilöitä toki ja mulla nyt vaikutti asiaan sekin, ettei mikään bilemaailma tai vastaavat perus-yotouhut touhut ole koskaan kiinnostaneet.
---

Pakko todeta, että aika suurella itseluottamuksella sä juttelet @sinikettu parisuhteesta ja parhaasta iästä 30-35 ikävuoden välillä, kun kumpaakaan juttujesi perusteella ei ole plakkarissa. Taannoin myös kasvatuksesta ja lapsista heittelit sinänsä mielenkiintoista läppää, vaikka niistäkään ei ilmeisesti omakohtaista kokemusta ole. Nämä siis ilman tarvetta vittuiluun. Hyvähän se yleensä on, että jonkinlainen sapluuna on olemassa, kunhan vain pitää mielessä, että varsinkaan ihmissuhdeasioissa kovin mustavalkoista ja kiveenhakattuja asetelmaa on turha ruokkia. Tai näin ainakin itse olen tupannut iän myötä ajattelemaan.

 

[pernaveikko]

Aiemmin mainittuun venäläistyttöön vielä tänä aamuna tapahtunutta. Menen asemalle vastaan ja tytöllä on joku kesäriepu mitä en muista aikaisemmin nähneeni.

- Moi
- Moikka
- Kiva kesämekko sulla
- Joo, onhan tää, mutta oikeastaan tarttisin uuden
- Niin siis vai mä tarttisin?
- No niin!

Eihän kukaan (no, taitaa monet kyllä olla) ole niin tossun alla, että samantien kaupoille ryntäisi ja eihän tuota edes täysin tosissaan heitetty. Mutta se on juuri se ajatusmaailma silti ja voisin hyvin kuvitella joskus parin kuukauden päästä hänen yhtäkkiä sanovan mennäänkö tänään ostamaan se mekko. Itse tietenkin ihan pihalla mistähän nyt voi olla kyse.

"No etkö nyt muka muista, kun asemalla lupasit."

Ihania ovat, ota kiinni, jos saat.

EDIT:

Ai niin ja sehän jäi sanomatta, että aina kävellään käsi kädessä. Kerta kaikkiaan aina ja joka paikassa kaikkialle. Siihenkin tottuu kyllä eikä sen muutenkaan tarvitse mikään taakka olla.

 

[sinikettu]

Jos tuo näppärä käsittää myös henkisen kypsyyden, ymmärrän jossain määrin tämän nyrkkisäännön, mutta kun tuolla yliopistossa vastikään vietin aikaan suurin piirtein 10-15 vuotta itseäni nuorempien seassa, en kyllä pidempiaikaista suhdetta olisi miettinyt kenenkään kanssa, tämä siis sillä oletuksella, että niitä olisi mulle valittavaksi asti ollut. Kauniita toki monikin ja varmasti älykkäitäkin, mutta kyllähän ne jutut oli "siis niinku silleen niin sellasta että hei" ei kiitos. No, yksilöitä toki ja mulla nyt vaikutti asiaan sekin, ettei mikään bilemaailma tai vastaavat perus-yotouhut touhut ole koskaan kiinnostaneet.

Riippunee vähän myös alasta. Lääketieteen puolella ainakin on ikänsä puolesta todella kypsää 20-25 vuotiasta jengiä. Toki läheskään kaikki eivät sitä ole, mutta eipä sitä tuon ikäisistä voikaan olettaa. Suurin osa nuorista naisista bilettää opiskeluaikana paljon, eikä siinä ole mitään kummallista. Ehkä tietyn persoonallisuusprofiilin ihmiset ovat vähän pidättyväisempiä tuon suhteen. Konservatiiviset, uskonnolliset ihmiset tai sellaiset, joiden persoonallisuuspiirteisiin kuuluu alhainen ekstraversio ja avoimuus. Henkilökohtaisesti en ole järin kiinnostunut sellaisten ihmisten kanssa seurustelusta. Bilettämisen ja vapaamman meiningin suhteen on asiat olleet niin iät ja ajat opiskelupiireissä, eikä se ole ennenkään estänyt, etteikö yliopistosta putkahda valmistuttuaan ulos hyvin sivistyneitä, fiksuja ja asiallisia ihmisiä kaikilta aloilta.

Olen toisaalta samaa mieltä, etten usko vanhemmalla iällä haluavani seurustella opiskelijan kanssa. Siksi kirjoitinkin yliopistosta vasta valmistuneen enkä yliopisto-opiskelijan kanssa. Samoin ikä kannattaa ottaa enemmänkin suuntaa-antavaksi. Se, että voisin ottaa pitkän ajan partneriksi hyvin kypsyneen ja fiksun 25-vuotiaan naisen ei tarkoita, että ottaisin kenet tahansa 25-vuotiaan yliopistosta valmistuneen naisen. Eikä yliopistotutkintokaan mikään pakollinen ole. Sen kautta vaan sattuu putkahtamaan sellaisia ihmisiä, joilla on kanssani tarpeeksi yhtäläisyyksiä ja joiden ominaisuuksia pidän arvossa partnerin suhteen.

Pakko todeta, että aika suurella itseluottamuksella sä juttelet @sinikettu parisuhteesta ja parhaasta iästä 30-35 ikävuoden välillä, kun kumpaakaan juttujesi perusteella ei ole plakkarissa. Taannoin myös kasvatuksesta ja lapsista heittelit sinänsä mielenkiintoista läppää, vaikka niistäkään ei ilmeisesti omakohtaista kokemusta ole. Nämä siis ilman tarvetta vittuiluun. Hyvähän se yleensä on, että jonkinlainen sapluuna on olemassa, kunhan vain pitää mielessä, että varsinkaan ihmissuhdeasioissa kovin mustavalkoista ja kiveenhakattuja asetelmaa on turha ruokkia. Tai näin ainakin itse olen tupannut iän myötä ajattelemaan.

Näitä juttuja ei kannata ihan autistisen tulkinnan tarkkuudella lukea. En ole koskaan väittänytkään, että parisuhdejutut ovat mustavalkoisia tai kiveenhakattuja. On kuitenkin useita nyrkkisääntöjä, jotka näyttävät pätevän kohtuullisen tarkasti suurimmalla osalla ihmisistä. Muun muassa tuo, että miehillä arvo parisuhdemarkkinoilla piikkaa huomattavasti myöhemmin kuin naisilla. Naisilla suurin tekijä kiinnostuksen suhteen on (valitettavasti?) ulkonäkö. Miehillä niitä ovat mm. tietyt persoonallisuuspiirteet (luovuus, huumori, älykkyys, optimismi, tunnollisuus, tehokkuus), sosiaalinen status ja varallisuus. Nämä tekijät hioutuvat huippuunsa yleensä vasta reilusti yli 30 ikävuoden. Edelleen, nämä kaikki ovat karkeita yleistyksiä, eivätkä tietenkään ainoita vaikuttavia tekijöitä, mutta nuo ovat universaaleja löydöksiä, jotka pitävät kutinsa kaikkialla maailmassa ja kaikissa tunnetuissa kulttuureissa.

Ikää ei tosiaan ole lähellekään 30 vuotta, mutta parisuhdeasiat toimivat tällä hetkellä varsin hyvin tavoitteitteni, kykyjeni ja ominaisuuteni valossa.

Voisit vielä tarkentaa, missä kohtaa heitin läppää kasvatuksesta ja lapsista. Yleensä mitä kirjoittelen psykologiasta täällä pohjautuu alan laadukkaaseen kirjallisuuteen. Kokemus on huono argumentti, sillä suurin osa ihmisistä hommaa lapsia, eikä suurin osa siltikään tiedä järin paljoa esimerkiksi kasvatuspsykologiasta ja käyttäytymisgenetiikasta. Lapsen tuominen tähän maailmaan ja sen elossa pitäminen ei ole kovin vaikeaa. Siihen pystyvät esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmaiset, (lievästi) autistiset, alkoholistit ja muut päihteitten ongelmakäyttäjät, samoin lähestulkoon kaikki "normaalit" ihmiset. Sen lisäksi suurin osa alan populaarikirjallisuudesta on tosiaan aikamoista tuubaa.

Ps. kirjoitan tosiaan aika suorasukaista tekstiä, joka voi vaikuttaa suurelta itseluottamukselta. Jos jokin kirjoittamani asia on virheellinen, kykenen kuitenkin sen tunnustamaan ja vaihtamaan mielipidettäni sen suhteen, kunhan riittävä todistusaineisto tuodaan esille. Sen lisäksi kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa ihan millintarkan kirjaimellisesti.

 

[teppana]

Tää on mahtava ketju. :D Täytyypä tuolle pari vuotta sitten lääkiksestä valmistuneelle avovaimolle mainita tuosta kypsyydestä. Mitä nyt itse on tullut pyörittyä lääkiksen bileissä niin ei se meininki sen kypsempää ole kuin muissa yliopiston bileissä. Kyllä se aika pitkälti on ihmisestä kiinni ja lääkiksen puolelle hakeutuu kuitenkin laidasta laitaan porukkaa ja mitkään karkeat yleistykset ei tahdo päteä.

 

[pakki3000]

Antaa aika vahvoja wtf elämyksiä tämä ketju nykyään..

 

[sinikettu]

Mitä nyt itse on tullut pyörittyä lääkiksen bileissä niin ei se meininki sen kypsempää ole kuin muissa yliopiston bileissä

Ei olekaan. Pitäisikö sen olla? Bileet on bileitä ja siellä oletetaan käyttäytyvän myös sen mukaan. Jos oot joskus käynyt sairaalan puolella, niin suhteellisen kypsää jengiä siellä on, myös opiskelijoiden joukossa. Samoin bileiden ja sairaalan ulkopuolella.

Kyllä se aika pitkälti on ihmisestä kiinni ja lääkiksen puolelle hakeutuu kuitenkin laidasta laitaan porukkaa ja mitkään karkeat yleistykset ei tahdo päteä.

Alalla on paljon erilaista porukkaa, mutta lääketiede on siltikin hyvin selektiivinen ala. Amis-raksapuolella, tietotekniikkainsinöörin koulutuksessa ja lääketieteen puolella on erilaiset stereotypiat keskimäärisestä opiskelijasta ja ihan syystäkin. Lääketieteen alalla pätee sataprosenttisesti esimerkiksi sellainen karkea yleistys, että perus lääketieteen opiskelija on keskimääräistä älykkäämpi ja tunnollisempi persoona.

Antaa aika vahvoja wtf elämyksiä tämä ketju nykyään..

Ollos hyvä vaan, jos olen niiden aiheuttaja. Tarkoitukseni täällä palstalla on vääntää ihmisten jähmettynyttä maailmankuvaa erilaiseen suuntaan.

 

[teppana]

Ei olekaan. Pitäisikö sen olla? Bileet on bileitä ja siellä oletetaan käyttäytyvän myös sen mukaan. Jos oot joskus käynyt sairaalan puolella, niin suhteellisen kypsää jengiä siellä on, myös opiskelijoiden joukossa. Samoin bileiden ja sairaalan ulkopuolella.

Alalla on paljon erilaista porukkaa, mutta lääketiede on siltikin hyvin selektiivinen ala. Amis-raksapuolella, tietotekniikkainsinöörin koulutuksessa ja lääketieteen puolella on erilaiset stereotypiat keskimäärisestä opiskelijasta ja ihan syystäkin.

Ei mitenkään erityisen paljon ole tullut pyörittyä sairaaloissa ihmettelemässä miten lääketieteen ammattilaiset siellä käyttäytyy. Epäilen että ammattimaisesti, kuten muillakin aloilla. Lääketieteen opiskelijoiden/valmistuneiden lääkäreiden/tutkijoiden suhteen väitän omaavan jo suuremman kuin kohtalaisen kosketuspinnan ja ihan suoraan voin sanoa että sinne joukkoon mahtuu persoonaa jos jonkin sorttista. Tottakai yhdistävänä tekijänä on hyvä aiempi koulumenestys, mutta tämä pätee käytännössä kaikkiin koulutusaloihin mihin on korkeat vaatimukset. Ei sieltä lukiosta lääkikseen pomppaavat nuorukaiset mitenkään oleellisesti eroa niistä nuorukaisista jotka mihin tahansa vaativaan koulutukseen hakeutuu.

Siinä mielessä kyllä allekirjoitan ajatuksesi että koulu muokkaa ihmisiä samankaltaisiksi ja lääkisläisillä on keskimääräistä kovempi yhteenkuuluvuuden tunne, johtuneeko sitten koulutuksen eristyneisyydestä. Oulussakin lääkis on sairaalalla eikä yliopistokampuksella ja opiskelijat pyörivät enemmän keskenään kun taas muilla koulutusaloilla sekoitus on vahvempaa.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä itse opiskelet/opiskelit kun lääketieteellinen tuntuu olevan tuttu?

Tuo kypsyys lääketieteen opiskelijoissa on ehkä enemmänkin sinun omakohtainen ajatus tietystä vaatimustasosta joka kouluun vaaditaan ja siihen heijastat omia odotuksiasi. Vaikka varmasti jotain yhtäläisyyksiä opiskelijoiden kohdalla on, kyse on kuitenkin enemmän porukan yhteen hitsautumisesta ja yhteenkuuluvuudesta kuin mistään todellisista luonteenpiirteistä. Jos oman kumppanin kohdalla tietynlainen kypsyys ja kunnianhimo ovat tärkeitä vaatimuksia niin aivan varmasti sitä löydät enemmän lähes valmistuneiden lääkäreiden joukosta kuin vaikka lähihoitajaksi opiskelevien joukosta. Mutta tämä kypsyys johtuu pääosin siitä, että lääkiksestä valmistutaan 25-30 vuotiaana ja perushoitaja voi olla hädintuskin 18.

Jotenkin itselleni potkii vastaan tuo ajatusmalli että tietty koulutusala on jos ei nyt suoranaisena vaatimuksena puolison etsinnässä niin ainakin iso plussa. Se elämän nainen kun ei välttämättä ole lääkäri vaan ehkäpä rekkakuski tai kirjanpitäjä. Näin parisuhteen näkökulmasta tuollaisen odotusarvon luominen saa vastapuolen varpailleen ja etsijälle vaikean ja tarpeettoman ylämäen.

Sinänsä se, että haluaa kumppanin jolla on vakaa tulevaisuus työmarkkinoilla ja taloudellisessa mielessä on aivan järkeenkäypää. Mutta jos ajatuksena on enemmänkin se, että tietty koulutus herkemmin takaa yhteensopivaa luonnetta niin mennään mielestäni metsään.

Nämä tietysti perustuu omakohtaisiin ajatuksiin enkä tällä vastauksella tarkoittanut aukoa päätä tai kyseenalaistaa vilpittömyyttäsi. Mutta tietynlainen naiivi suhtautuminen parisuhteisiin ja ihmisiin jotenkin tuli mieleen.

 

[sinikettu]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä itse opiskelet/opiskelit kun lääketieteellinen tuntuu olevan tuttu?

Lääketieteellisessä. Kokemusta on myös tekniikan puolelta yliopistosta.

 

[teppana]

Lääketieteellisessä. Kokemusta on myös tekniikan puolelta yliopistosta.

No tämähän selittää jo aika paljon. Tottakai tunnet että sovit paremmin joukkoon ihmisten kanssa joiden mukana pyörit 90% ajasta.

 

[penaz]

Lääketieteen alalla pätee sataprosenttisesti esimerkiksi sellainen karkea yleistys, että perus lääketieteen opiskelija on keskimääräistä älykkäämpi ja tunnollisempi persoona.

Tuoko tekee ihmisestä hyvän lääkärin? Hesarissa oli talvella yleisön osastossa emeritus lääketieteen professorin kirjoitus, jossa hän totesi, että lääkärille olisi tärkeämpiä hyvät vuorovaikutustaidot kuin se että hän on hyvä matematiikassa. Kaipasi muistaakseni soveltuvuustestejä, ettei kuka tahansa pääsykokeissa pärjännyt pääsisi lääkäriksi.

 

[teppana]

Tuo älykkyys ja tunnollisuus tuli vissiin ninja-edittinä koska en sitä omassa lainauksessa nähnyt. Mutta tottahan se on. Tuollaisella yleistyksellä ei ole sinänsä mitään arvoa koska täysin sama asia voidaan sanoa käytännössä jokaisesta korkean vaatimustason koulutuksesta.

 

[pettter]

@pettter My man ja kallein kuomani kännissä! Kunnioittaisitko eräiden minua lähellä olleiden tahojen tiedonhalukkuutta ja kertoisit täysin oman ja rehellisen mielipiteesi tämän mun uuden nuorikon ulkonäöstä 1-10? Älä hetkeäkään mieti mitä mä ajattelen tai muuta, jos on rupikonna ja muutenkin rupuinen mielestäsi!

Noh... Tuota tuota... Hyvännäköinen tietty, nuori, trendikäs, persoonalliset kasvot. En mä oikein mitään arvosanaa osaa antaa.

Kunpa edes unissani saisi tuollaiselta. Hiton panomies! Heh.

 

[regularflex]

@teppana ja @sinikettu Lääkärit ovat hyvin haluttua tavaraa parisuhdemarkkinoilla, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan lääketieteelliseen päätyy myös normaalia suuremmalla todennäköisyydellä puutteellisella tunneälyllä varustettuja, empatiakyvyttömiä sekä ihan autistisia tyyppejä. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita ei mikään työelämässä menestyminen kompensoi parisuhteessa. Mikäli kuitenkin onnistuu ohittamaan noilla ominaisuuksilla varustetut miinat, niin joukossa on kyllä aikamoisia timanttejakin.

 

[FASlapsi]

Ei nimeni olisi veli Abianos, ellei elämässäni tapahtuisi yllättäviä tapahtumia ja kohtaamisia!

Eiks sun nimi ollu vielä vähän aikaa sitten jotain ihan muuta? No, ei siinä, toivottavasti uusimman Nefertitisi kanssa menee kaikki hyvin eikä hän lukeudu muutaman kuukauden päästä tohon exä-laumaasi joille koet tarvetta kuittailla tänne jääkiekkoaiheiselle keskustelupalstalle että hei te kaikki jotka tätä kautta seuraatte minua ja minun elämääni 24/7, nytpä mulla on nuori ja nätti tyttö jolla on tissit ja perse. Lapsiasi ei varmaan tarvii mummolaan karkottaa piiloon jos silläkin kerran on jo yksi oma, joten ehkä se tästä hei! Tsemppiä!

 

[sampio]

Voisit vielä tarkentaa, missä kohtaa heitin läppää kasvatuksesta ja lapsista. Yleensä mitä kirjoittelen psykologiasta täällä pohjautuu alan laadukkaaseen kirjallisuuteen. Kokemus on huono argumentti, sillä suurin osa ihmisistä hommaa lapsia, eikä suurin osa siltikään tiedä järin paljoa esimerkiksi kasvatuspsykologiasta ja käyttäytymisgenetiikasta. Lapsen tuominen tähän maailmaan ja sen elossa pitäminen ei ole kovin vaikeaa. Siihen pystyvät esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmaiset, (lievästi) autistiset, alkoholistit ja muut päihteitten ongelmakäyttäjät, samoin lähestulkoon kaikki "normaalit" ihmiset. Sen lisäksi suurin osa alan populaarikirjallisuudesta on tosiaan aikamoista tuubaa.

Läppä viittaa tässä tapauksessa muutamaan viestiisi tässä kesän aikana, ei mihinkään vitsailuun sinänsä. En muista aihetta tarkasti, enkä millään jaksa alkaa kaivaa sitä esiin, mutta esitit melko vahvan näkökulman johonkin kasvatukseen liittyvään asiaan puhtaasti tutkimustuloksiin vedoten - huom! Tässä ei ole mitään pahaa, koska ymmärrän hyvin, että nykyään vallalla olevat käsitykset "hyvästä kasvatuksesta" ovat jalkautuneet arkeen pääosin nimenomaan akateemisen tutkimuksen myötä. Silti sekä ammatikseni että kotonani kasvattajana toimivana olen huomannut, että teorian tajuamisesta on pitkä matka sen elämiseen todeksi. Ihmisiä kun ollaan, sanelevat tunnetilat niin paljon, että totuuksien julistaminen tutkimusdataan vedoten ei ehkä aina löydä kohdettaan.

Ps. kirjoitan tosiaan aika suorasukaista tekstiä, joka voi vaikuttaa suurelta itseluottamukselta. Jos jokin kirjoittamani asia on virheellinen, kykenen kuitenkin sen tunnustamaan ja vaihtamaan mielipidettäni sen suhteen, kunhan riittävä todistusaineisto tuodaan esille. Sen lisäksi kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa ihan millintarkan kirjaimellisesti.

Jep, enkä missään tapauksessa yritä rajoittaa sanomisiasi, koska erilaiset näkökulmat tai esittämistavat ovat tämän palstan rikkaus, joista väitän itsekin hyötyneeni.