Mainos

Naisasiat

  • 7 601 001
  • 26 641

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Siirretään vaikka tänne niin ei sotketa Laineen ketjua. Jutun pointti oli että Laine saa paremmin keskittyä jääkiekkoon kesällä kuin monet muut komeammat jääkiekkoilijat.

Sinä taas lainasit minua ja halusit keskustella Laineen ja Barkovin ulkonäöstä. Sen ei mielestäni kuuluisi olla keskustelun aiheena Laineen ketjussa.

En arvannut että sinulla (oletan että olet mies) on mancrush Laineeseen, pahoittelen jos pahoitit mielesi. Kunhan ilmaisin oman mielipiteeni asiasta.

Ja ymmärrän jos seksuaalinen suuntautumisesi kenties poikkeaa hieman normaalista ja kaltaisesi pitävät Lainetta viehättävänä poikana. Itse en vaan osaa sellaista tilannetta kuvitella ja siksi ilmaisin mielipiteeni asiasta.

En haluaisi yhtään vängätä sun kanssasi tämmösistä koska olet trolli ja trollien kanssa vänkäys on vähän sama ku kiljuisi tuulelle että lopeta tuuleminen, mutta sen verran kyllä heräsi mielenkiinto kun tuolla toisaallakin arveltiin että mitäköhän Patrik on sulle tehnyt kun oot noin katkera kaveria kohtaan, että pisti arvailuttamaan minuakin. Jotain ikävää sen on täytynyt olla.

Kun noita vähän kiusaannuttavan huonoja homojuttuja tuossa nyt viljelit, niin nuohan yleensä viittaa siihen että sanoja on itse kaappihomo. Siitäkö kaikki johtuu? Oot kokenut että vanhemmat ja lähipiiri ei hyväksyisi sua jos tunnustaisit, siitä jo tulee kiukkua ja pahaa oloa, ja sitten veikkaan että oot oikeesti ollu joskus Patrikin kaa samalla luokalla, ja oot lukenut vähän merkkejä väärin ja liikuntatunnilla sitten tiputellu suihkussa saippuaa mutta ei oo Patrik yhtään reagoinut? Tai on jopa tajunnut mitä yrität, ja alkanut sua sitten tylyttämään homoudesta siellä luokassa? Se kyllä varmasti on ollut ikävä tilanne ja ymmärrän jos on saanut pitkäksi aikaa katkeruutta ja pahaa oloa aikaiseksi tommonen. Sun kannattaisi varmaan käydä terapiassa, ja oisko jotain kaappihomojen tukipuhelimia olemassa jossa voisit jutella ja ymmärtää että nykypäivänä on oikeesti ihan OK olla homo, ei se haittaa, lähipiiristäsikin varmasti valtaosa hyväksyy sinut ja että Patrik teki väärin kun sinua asiasta koulussa kiusasi.

Näin veikkaan. En kyllä lähtisi 100€ vetoa tästä lyömään, sen verran on hakuammuntaa tämä kyllä nyt, mutta jotenkin luulen että oon oikeilla jäljillä.
 

Blöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
Kyllä ihmisten (myös naisten) tavat, ajatukset ja luonnekin voivat aikojen saatossa muuttua. Ainakin oma käytös ja ajattelu on jonkin verran vuosien varrella saanut erilaisia painotuksia.
Parisuhteessa tuskin kannattaa kovin paljon laskea muuttumisen varaan (oman tai varsinkaan toisen), mutta eipä myöskään pidä luulla kaiken pysyvän ikuisesti muuttumattomana.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Kyllä ihmisten (myös naisten) tavat, ajatukset ja luonnekin voivat aikojen saatossa muuttua. Ainakin oma käytös ja ajattelu on jonkin verran vuosien varrella saanut erilaisia painotuksia.
Parisuhteessa tuskin kannattaa kovin paljon laskea muuttumisen varaan (oman tai varsinkaan toisen), mutta eipä myöskään pidä luulla kaiken pysyvän ikuisesti muuttumattomana.

Miksi luonteen pitäisikään muuttua ihmisellä, johon on joskus rakastunut? Käyttäytyminen ja toisen huomioimisen, ja varsinkin naisilla usein itsensä rakastamisen taidot kyllä voivat ja on hyväkin kehittyä. Ihminen ei tule valmiiksi koskaan.
 

Blöö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Blues, Kiekko-Espoo
@Sanainen arkku Ei mulla ollut varsinaisesti mitään näsäviisasta pointtia muuten, kuin että ihmiset muuttuvat. Ihmiset muuttuvat kokemusten ja iän myötä, joskus sairauksien. Myös terve ihminen kehittyy/muuttuu. Jos mulla jotain pointtia oli, niin ehkä se, että ei pidä olettaa kumppaninkaan olevan smanlainen hupsuttelava teinityttö kuin 20 vuotta aiemmin. Vaikka hän olisikin sellaisesta nykyisenlaiseksi kasvanut. Tämä ehkä selittää, miksi jotkut (sukupuoleen katsomatta) vaihtavat säännöllisin välein kumppania. Ei saa olla liian "aikuinen" puoliso, eläman pitää olla jatkuvaa kuhertelua jne.
 

akke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leeds United, TPS
Kirjoitellaanpa tänne, jos sais vähän päätä auki. Kyseessä kuitenkin loppuen lopuksi pieniä asioita ihmislapsen elämässä, mutta perkele kun syö miestä ja ahistaa.

Viime heinäkuussa tapasin huikean naisen, jonka kanssa kaikki vaikutti siltä, että tämä mies muuttaisi ensimmäistä kertaa naisen kanssa yhteen. Harjoittelusuhteet on takana ja tuo oli kaikinpuolin oikeantuntuista ja tietenkin molemmille. Tumma ja tulinen sairaanhoitaja sopi täydellisesti tällaiselle tuoreelle insinöörille.

Mutta sitten tapahtui tammikuussa, heti vuodenvaihteen jälkeen, naiseni ilmoitusluonteisesti sanoi, ettei pysty jatkamaan enää, kuulemma oli ajoituksesta kiinni. Tietenkin heti tulee mieleen, että miten helvetissä reilun viiden kuukauden jälkeen voi olla kiinni jostain perkeleen ajoituksesta? Kertoi sitten kaikenlaisia asioita, joista tottakai oltiin puhuttu jo aiemmin, mutta nyt yhtäkkiä ihan eri näkökulmasta. Sanoi olevansa tunteellisesti niin rikki edellisistä suhteistaan, ettei pysty jatkamaan. Lisäksi totesi, että ehkä tästä jotain sitten puuttuu, vaikka mä olinkin täysin sitä mitä oli etsinyt. Noh, siinä oli sitten ihan sama mitä sanoin ja tein, neiti kun on päätöksensä tehnyt niin se pitää. Ei kuulemma edetty liian nopeasti tai hitaasti, mä en olisi voinut tehdä mitään eri tavalla ja toivoo, että löydän jonkun, joka on vielä tunteellisesti raiteillaan vierelleni. Tämän jälkeen sitten lähdinkin himaan ja lenkille.

Tammi-helmikuun tämä nainen oli valehtelematta joka päivä mielessäni, viimeistään illalla, usein heti ensimmäisenä aamulla. Hän asuu suosimani kuntoradan varrella, siis siten että radalta näkee sen talon, joten pakkohan sitä oli lenkkiä muuttaa, että sais edes juosta rauhassa. Maaliskuussa menikin ihan mukavasti sitten muutamien muutosten jälkeen.

Kunnes viime lauantaina törmäsin hänen kavereihin, oikeestaan kaikkiin joista oli puhunut, mutta en itse neitiin. Moikkasin, ja he pysäyttivät jutulle. Yksikin sanoi miettineensä, miten olen pärjäillyt, kun vaikutimme niin hyvältä parilta ja yhtäkkiä toinen heittää tollasen takia kaiken pois, ihmetellen suuresti että miksi. Sanoinkin siihen, että sepä tässä eniten vituttaakin, ettei asiasta voinut yhtään jutella, vaan tämä oli yksin hänen asiansa. Noh toinen sitten sanoi, että kyseinen neiti ei ole tänä vuonna muuta tehnyt kuin opiskellut, ja vähän ovat huolissaan. Aloin jo pääsemään tästä yli, mutta toi juttutuokio kyllä sai taas ajattelemaan asiaa.

En varmaan koskaan ole yhtä paljon halunnut ottaa yhteyttä eksääni, mutta, kun tiedän että jossain määrin haluaisin yrittää uudestaan, niin kannattaako edes kysyä kuulumisia tai tarjota apua, jos siellä on vaikeuksia? Just nyt ahistaa sen verran, että olen tyytyväinen siitä että, muutan kesäksi töihin toiselle paikkakunnalle.

Jos joku sai jotain tolkkua, niin hyvä. Jos ei, niin ehkä selkeytti omaa päätä. Varmasti jäi jotain kirjoittamatta, mutta kuten sanottua, loppuen lopuksi pieniä asioita. Silti pääsee ihon alle aika tehokkaasti.
 
Kirjoitellaanpa tänne, jos sais vähän päätä auki. Kyseessä kuitenkin loppuen lopuksi pieniä asioita ihmislapsen elämässä, mutta perkele kun syö miestä ja ahistaa.

Viime heinäkuussa tapasin huikean naisen, jonka kanssa kaikki vaikutti siltä, että tämä mies muuttaisi ensimmäistä kertaa naisen kanssa yhteen. Harjoittelusuhteet on takana ja tuo oli kaikinpuolin oikeantuntuista ja tietenkin molemmille. Tumma ja tulinen sairaanhoitaja sopi täydellisesti tällaiselle tuoreelle insinöörille.

Mutta sitten tapahtui tammikuussa, heti vuodenvaihteen jälkeen, naiseni ilmoitusluonteisesti sanoi, ettei pysty jatkamaan enää, kuulemma oli ajoituksesta kiinni. Tietenkin heti tulee mieleen, että miten helvetissä reilun viiden kuukauden jälkeen voi olla kiinni jostain perkeleen ajoituksesta? Kertoi sitten kaikenlaisia asioita, joista tottakai oltiin puhuttu jo aiemmin, mutta nyt yhtäkkiä ihan eri näkökulmasta. Sanoi olevansa tunteellisesti niin rikki edellisistä suhteistaan, ettei pysty jatkamaan. Lisäksi totesi, että ehkä tästä jotain sitten puuttuu, vaikka mä olinkin täysin sitä mitä oli etsinyt. Noh, siinä oli sitten ihan sama mitä sanoin ja tein, neiti kun on päätöksensä tehnyt niin se pitää. Ei kuulemma edetty liian nopeasti tai hitaasti, mä en olisi voinut tehdä mitään eri tavalla ja toivoo, että löydän jonkun, joka on vielä tunteellisesti raiteillaan vierelleni. Tämän jälkeen sitten lähdinkin himaan ja lenkille.

Tammi-helmikuun tämä nainen oli valehtelematta joka päivä mielessäni, viimeistään illalla, usein heti ensimmäisenä aamulla. Hän asuu suosimani kuntoradan varrella, siis siten että radalta näkee sen talon, joten pakkohan sitä oli lenkkiä muuttaa, että sais edes juosta rauhassa. Maaliskuussa menikin ihan mukavasti sitten muutamien muutosten jälkeen.

Kunnes viime lauantaina törmäsin hänen kavereihin, oikeestaan kaikkiin joista oli puhunut, mutta en itse neitiin. Moikkasin, ja he pysäyttivät jutulle. Yksikin sanoi miettineensä, miten olen pärjäillyt, kun vaikutimme niin hyvältä parilta ja yhtäkkiä toinen heittää tollasen takia kaiken pois, ihmetellen suuresti että miksi. Sanoinkin siihen, että sepä tässä eniten vituttaakin, ettei asiasta voinut yhtään jutella, vaan tämä oli yksin hänen asiansa. Noh toinen sitten sanoi, että kyseinen neiti ei ole tänä vuonna muuta tehnyt kuin opiskellut, ja vähän ovat huolissaan. Aloin jo pääsemään tästä yli, mutta toi juttutuokio kyllä sai taas ajattelemaan asiaa.

En varmaan koskaan ole yhtä paljon halunnut ottaa yhteyttä eksääni, mutta, kun tiedän että jossain määrin haluaisin yrittää uudestaan, niin kannattaako edes kysyä kuulumisia tai tarjota apua, jos siellä on vaikeuksia? Just nyt ahistaa sen verran, että olen tyytyväinen siitä että, muutan kesäksi töihin toiselle paikkakunnalle.

Jos joku sai jotain tolkkua, niin hyvä. Jos ei, niin ehkä selkeytti omaa päätä. Varmasti jäi jotain kirjoittamatta, mutta kuten sanottua, loppuen lopuksi pieniä asioita. Silti pääsee ihon alle aika tehokkaasti.

No kuulostaa vähän semmoiselta typyltä, joka pohjimmiltaan diggaa vain kausittaisia tai jopa lyhyitä romansseja. Syystä tai toisesta homma sitten vain alkaa ahdistaa ja se loppuu, kun ei ole juurikin sitä "tunnetta" tai on "rikki". Eikä siinä, moni ehkä onkin, mutta niihin on myös helppo vedota. Suurimman osan aikaa selkeästi haluaa keskittyä itseensä ja ilmeisesti opintoihinsa. Hankala nähdä kertomasi perusteella, että mitä hyötyä olisi sulla lähteä kynnysmattoilemaan enää tyyliin "Meikä tässä moi, muistatko vielä?" jne. Vaihda sitä lenkkipolkua ja etsi uutta lihaa.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Kirjoitellaanpa tänne, jos sais vähän päätä auki. Kyseessä kuitenkin loppuen lopuksi pieniä asioita ihmislapsen elämässä, mutta perkele kun syö miestä ja ahistaa.

Viime heinäkuussa tapasin huikean naisen, jonka kanssa kaikki vaikutti siltä, että tämä mies muuttaisi ensimmäistä kertaa naisen kanssa yhteen. Harjoittelusuhteet on takana ja tuo oli kaikinpuolin oikeantuntuista ja tietenkin molemmille. Tumma ja tulinen sairaanhoitaja sopi täydellisesti tällaiselle tuoreelle insinöörille.

Mutta sitten tapahtui tammikuussa, heti vuodenvaihteen jälkeen, naiseni ilmoitusluonteisesti sanoi, ettei pysty jatkamaan enää, kuulemma oli ajoituksesta kiinni. Tietenkin heti tulee mieleen, että miten helvetissä reilun viiden kuukauden jälkeen voi olla kiinni jostain perkeleen ajoituksesta? Kertoi sitten kaikenlaisia asioita, joista tottakai oltiin puhuttu jo aiemmin, mutta nyt yhtäkkiä ihan eri näkökulmasta. Sanoi olevansa tunteellisesti niin rikki edellisistä suhteistaan, ettei pysty jatkamaan. Lisäksi totesi, että ehkä tästä jotain sitten puuttuu, vaikka mä olinkin täysin sitä mitä oli etsinyt. Noh, siinä oli sitten ihan sama mitä sanoin ja tein, neiti kun on päätöksensä tehnyt niin se pitää. Ei kuulemma edetty liian nopeasti tai hitaasti, mä en olisi voinut tehdä mitään eri tavalla ja toivoo, että löydän jonkun, joka on vielä tunteellisesti raiteillaan vierelleni. Tämän jälkeen sitten lähdinkin himaan ja lenkille.

Tammi-helmikuun tämä nainen oli valehtelematta joka päivä mielessäni, viimeistään illalla, usein heti ensimmäisenä aamulla. Hän asuu suosimani kuntoradan varrella, siis siten että radalta näkee sen talon, joten pakkohan sitä oli lenkkiä muuttaa, että sais edes juosta rauhassa. Maaliskuussa menikin ihan mukavasti sitten muutamien muutosten jälkeen.

Kunnes viime lauantaina törmäsin hänen kavereihin, oikeestaan kaikkiin joista oli puhunut, mutta en itse neitiin. Moikkasin, ja he pysäyttivät jutulle. Yksikin sanoi miettineensä, miten olen pärjäillyt, kun vaikutimme niin hyvältä parilta ja yhtäkkiä toinen heittää tollasen takia kaiken pois, ihmetellen suuresti että miksi. Sanoinkin siihen, että sepä tässä eniten vituttaakin, ettei asiasta voinut yhtään jutella, vaan tämä oli yksin hänen asiansa. Noh toinen sitten sanoi, että kyseinen neiti ei ole tänä vuonna muuta tehnyt kuin opiskellut, ja vähän ovat huolissaan. Aloin jo pääsemään tästä yli, mutta toi juttutuokio kyllä sai taas ajattelemaan asiaa.

En varmaan koskaan ole yhtä paljon halunnut ottaa yhteyttä eksääni, mutta, kun tiedän että jossain määrin haluaisin yrittää uudestaan, niin kannattaako edes kysyä kuulumisia tai tarjota apua, jos siellä on vaikeuksia? Just nyt ahistaa sen verran, että olen tyytyväinen siitä että, muutan kesäksi töihin toiselle paikkakunnalle.

Jos joku sai jotain tolkkua, niin hyvä. Jos ei, niin ehkä selkeytti omaa päätä. Varmasti jäi jotain kirjoittamatta, mutta kuten sanottua, loppuen lopuksi pieniä asioita. Silti pääsee ihon alle aika tehokkaasti.

Tavallinen tarina. Nainenhan on näköjään sanonutkin, että te ette ole perfect match. Sellaista se on. Tuollaisessa puolessa vuodessa sen huomaa jo mikäli ei natsaa sitten kunnolla. Nainen on nyt niin päättänyt ettei halua suhdetta, ainakaan sinun kanssasi. On kiusallista teidän kummankin kannalta mikäli alat nyt laittamaan hänelle viestiä. Hän on sanonut sinulle EI jo kerran. Vieläpä ilmeisesti hyvin perustellut tuon asian sinulle. Kuten Hyman Roth sanoi etsi uusi lenkkipolku ja uusi nainen. Kesällä kimalaisia riittää!
 

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
Juu et todellakaan ala nyt ottamaan yhteyttä häneen.
Hän teki kantansa selväksi ja sitä vaan pitää Kunnioittaa.
Kaiken lisäksi se on merkki vähän roikkumisesta tai ainakin erittäin helposti sellaiseksi tulkittavaksi.
 

akke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leeds United, TPS
Joo hyviä pointteja kyllä. Meni vaan niin hyvin jo nyt maaliskuussa, uusikin nainen tässä pyörii, mutta noi sen kaverin jutut sai vielä kerran pään sekasin.

Noh, eiköhän se siitä uudestaan selkene, kun yhden kerran jo siinä onnistuin.
 

Jeffrey

Jäsen
Joo hyviä pointteja kyllä. Meni vaan niin hyvin jo nyt maaliskuussa, uusikin nainen tässä pyörii, mutta noi sen kaverin jutut sai vielä kerran pään sekasin.

Noh, eiköhän se siitä uudestaan selkene, kun yhden kerran jo siinä onnistuin.

Sä olet justiinsa siinä pahassa vaiheessa. Mieli alkaa jo kirkastumaan, aika kultaamaan muistoja ja ne omat tunteet voimistumaan kun näkee ettei sitä ihan joka puskan takana kasvakaan ihan samanlaisia naaraita. Tämä vaihe tulee juuri se kuukausi-pari eron jälkeen. Sun pitää nyt vaan kestää se ja painaa eteenpäin.

Omalla kohdalla juuri tämä hetki aiheutti äärimmäisen paljon harmia. Eksän kanssa useammi erottuani hän lähestyi minua aina tämän tilan ollessa käynnissä ja useamman kerran menikin takaisin. Niin kauniisti silloin puhui kuinka on ymmärtänyt sitä ja tätä ja kuinka kaikki tulee muuttumaan jnejne. Noh, Sen nyt ei olisi pitänyt ketään yllättää että eihän mikään koskaan muuttunut.
 

Masentaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mun mielestä jokainen nainen/mies joka kuvittelee joskus löytävänsä sen "perfect matchin" niin joutaakin jäädä vanhaksi piiaksi/peräkammarin pojaksi. Koska sellaista ei vain ole, aina toisessa on jotain ärsyttävää tai muuten sellaista joka tämän "perfect matchin" illuusion särkee. Toisten asioiden kanssa pystyy elämään, toisten ei.

Mutta, entäpä jos puoliso muuttuu yli 10v yhdessäolon jälkeen neurologisen sairaskohtauksen myötä hyvin erilaiseksi ihmiseksi, ja osittain jopa tajuamatta sitä itse? Onko ero perusteltu vaihtoehto vai "pitääkö yrittää ja ymmärtää"?
 

Jeffrey

Jäsen
Mutta, entäpä jos puoliso muuttuu yli 10v yhdessäolon jälkeen neurologisen sairaskohtauksen myötä hyvin erilaiseksi ihmiseksi, ja osittain jopa tajuamatta sitä itse? Onko ero perusteltu vaihtoehto vai "pitääkö yrittää ja ymmärtää"?

Vaikea sanoa, kun en itse ole tällaisessa tilanteessa ollut.

Lähtökohtana ehkä yrittäisin ymmärtää ja pitää huolta toisesta. Lopulta kuitenkin meillä jokaisella on tasan tämä yksi elämämme käytettävissä ja sen lähtökohdaksi ottaisin sen elämisen mahdollisimman onnellisesti. Jos se toisen kanssa yrittäminen ja ymmärtäminen oikeasti tekee sinusta onnellisen niin anna mennä, mutta jos ei niin uskalla mennä.

Joskus tuli dokkaria tällaisesta oliko se nyt varhaisdementiasta. Eli keski-ikäisillä ihmisillä alkavasta dementiasta. Tässä yksi pariskunta taisteli vuosia sairauden kanssa, kunnes vaimo oli sitten käytännössä täysin dementoitunut. Mies laittoi naisensa laitokseen, piti hänestä edelleen huolta mutta samalla jatkoi omaa elämäänsä ja jatkoi sitä toisen partnerin kanssa. Mielestäni oikein tehty. Okei, tässä esimerkissä se toinen ihminen katoaa lähes kokonaan, paitsi läheistensä mielistä.
 

akke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leeds United, TPS
Mun mielestä jokainen nainen/mies joka kuvittelee joskus löytävänsä sen "perfect matchin" niin joutaakin jäädä vanhaksi piiaksi/peräkammarin pojaksi. Koska sellaista ei vain ole, aina toisessa on jotain ärsyttävää tai muuten sellaista joka tämän "perfect matchin" illuusion särkee. Toisten asioiden kanssa pystyy elämään, toisten ei.

Tästä sanasta sanaan täysin samaa mieltä. Eikä meillä edes ollut mitään aiemmin, joka olisi ärsyttänyt tai ollut erityisen huono juttu. Tiedä sitten, vituttaa kun nykyään ihmiset heittää hyviä suhteita romukoppaan aika pienestä, kun odotetaan juuri tätä perfect matchia. Telkkarista ja julkisuudesta niitä sitten kytätään ja oletetaan samaa omalle kohdalle.
 
Ei ole mitään perfect matchia, paitsi netflixissa ja ennen kioskikirjoissa. Kaiken pitäisi olla jotain vitun glamouria ja tähtisadetta ensipususta kuolemaan. Kysymys pohjimmiltaan on, että paljonko mies kestää yksinoloa ja raakaa pornoa. Toiset enemmän, toiset vähemmän.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Kuka sanoo, että perfect matchin pitää olla 24/7 glamouria ja tähtisadetta? Jos minulta kysytään, tuollainen olisi match made in hell.
 
Kuka sanoo, että perfect matchin pitää olla 24/7 glamouria ja tähtisadetta? Jos minulta kysytään, tuollainen olisi match made in hell.

Tiedä helvetistä, mutta ainakaan nuoremmilla ei monille pinna kestä tyyliin ekaa riitaa. Puhumattakaan jostain oikeasta ongelmasta. Mm peruuntunut lomamatka aiheutti eräälle parille eron, naiselle liian iso pettymys. Kundilla vain vakava virusinfektio biologin hommien syynä.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Tiedä helvetistä, mutta ainakaan nuoremmilla ei monille pinna kestä tyyliin ekaa riitaa. Puhumattakaan jostain oikeasta ongelmasta. Mm peruuntunut lomamatka aiheutti eräälle parille eron, naiselle liian iso pettymys. Kundilla vain vakava virusinfektio biologin hommien syynä.
Mitä tekemistä noilla on perfect matchin kanssa? Minusta sen tunnistamiseen tarvitaan hiukan perspektiiviä. Vähintään se eka riita ja lomamatkojen kiemurat pitää kokea. Siihen asti voi olla kokelaan statuksella.
 
Mitä tekemistä noilla on perfect matchin kanssa? Minusta sen tunnistamiseen tarvitaan hiukan perspektiiviä. Vähintään se eka riita ja lomamatkojen kiemurat pitää kokea. Siihen asti voi olla kokelaan statuksella.

Niin, mutta olihan noikin olleet yhdessä ja töiden takia myös erillään aika usein ennen sitä, kun mimmin unelmaloma menikin pieleen. Sikäli aika pienestä kiinni välilä.

Olenko siis itse ikuinen kokelas, kun en suostu lähtemään johonkin haistapaska-matkalle? :D Meillä aiemmin mainitussa tapauksessa menee sinänsä ihan hyvin, muttei mua edelleenkään kiinnosta varpaankynnen vertaa kehitysmaiden aids-penskat, helle, trooppiset taudit, uhanlaiset elukat tai muukaan minkä näkeminen kai tekisi "hyväksi ihmiseksi".
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Kyllä jokainen tolkun ihminen tajuaa, että ei ole olemassa sellaista "perfect matchia" jossa ei olisi mitään vikaa eikä mikään asia ärsytä edes vähän. Kysehän onki siitä, että löytää sellaisen parin jossa nuita vikoja ja vittumaisuuksia on mahdollisimman vähän, ja niitä pystytään sietämään puolin ja toisin.
 

op777

Jäsen
Suosikkijoukkue
Juhani Tamminen
No kuulostaa vähän semmoiselta typyltä, joka pohjimmiltaan diggaa vain kausittaisia tai jopa lyhyitä romansseja. Syystä tai toisesta homma sitten vain alkaa ahdistaa ja se loppuu, kun ei ole juurikin sitä "tunnetta" tai on "rikki". Eikä siinä, moni ehkä onkin, mutta niihin on myös helppo vedota....

Näitähän tosiaankin riittää. Ovat yleensä enemmänkin ihastuneita siihen ihastumisen tunteeseen kuin kehenkään ihmiseen. Se 6-12kk menee ihanasti, ja sitten miestä vaihtoon kun "ei tää tunnukaan enää niin hyvältä". Jotkut oppii keski-ikään mennessä, ja vakiintuvat lopulta. Toiset eivät koskaan.
 
Näitähän tosiaankin riittää. Ovat yleensä enemmänkin ihastuneita siihen ihastumisen tunteeseen kuin kehenkään ihmiseen. Se 6-12kk menee ihanasti, ja sitten miestä vaihtoon kun "ei tää tunnukaan enää niin hyvältä". Jotkut oppii keski-ikään mennessä, ja vakiintuvat lopulta. Toiset eivät koskaan.

Niin, eihän ne avioliitot, perheleikit ja yhteinen eläköityminen kaikille sovi. Itsellenikään, siis. Mutta uskallan väittää, että useempi mies on avoimempi sen suhteen, kuin mitä naiset keskimäärin. Vaikka pohjimmiltaan haluis vaan kikiä ja vähän pidemmällä aikavälillä, niin sitä ei voi sanoa ääneen tai se verhoillaan "rakastumiseksi". Se on sikäli ikävä ilmiö, että moni miekkonen sitten menee täysin hämilleen ja jopa masentuu, kunhan prinsessa toteaa ettei jaksa enää.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Eiköhän moni nuista naisista ajattele aluksi, että tässä sitä ollaan hautaan asti yhdessä. Eroja nyt vain tulee syystä jos toisesta. Eri juttu on sitten alle 25v pissikset ja muut gold diggerit. Ei heidän kanssa pidä alkaa vakavaan suhteeseen.
 
Eiköhän moni nuista naisista ajattele aluksi, että tässä sitä ollaan hautaan asti yhdessä. Eroja nyt vain tulee syystä jos toisesta. Eri juttu on sitten alle 25v pissikset ja muut gold diggerit. Ei heidän kanssa pidä alkaa vakavaan suhteeseen.

Niin, totta tuo, mutta kairata kandee pystyessään. Ei se tavara ja kroppa iän myötä enää parane.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Julkistettiin tyttöystävän kanssa eilen kihlauksemme. Kihlapäivä on samalla vuosipäivämme eli siitä oli vuosi kun ensimmäisen kerran tapasimme Shellillä kahvin merkeissä. Kiitos toki kuuluu Tinderille että löysin tälläisen naisen.
 

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
Julkistettiin tyttöystävän kanssa eilen kihlauksemme. Kihlapäivä on samalla vuosipäivämme eli siitä oli vuosi kun ensimmäisen kerran tapasimme Shellillä kahvin merkeissä. Kiitos toki kuuluu Tinderille että löysin tälläisen naisen.

Onnittelut kihlauksesta ja onnittelut myös hyvästä päivän valinnasta. Eipähän tarvi muistaa yhtä ylimääräistä päivää. Itsehän en edes muista vuosipäivää, mutta kai se jossain sivulauseessa sitten lähempänä taas kerrotaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös